Ero sivun ”William Whewell” versioiden välillä

ApoWikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
(→‎Viitteet: +sarakkeet)
 
(4 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 4: Rivi 4:




Positivismin oppi-isä Auguste Comte (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin.
[[Positivismi]]n oppi-isä [[Auguste Comte]] (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin.


Comten aikalainen Whewell osoitti yksityiskohtaisesti Comten näkemysten olevan ristiriidassa sekä tieteen historian tosiasioiden että tieteenfilosofisen analyysin kanssa: ”Comten tapa järjestää tieteen kehitys toisiaan seuraaviin metafyysiseen ja positiiviseen vaiheeseen, on vastoin historian tosiasioita ja vastakkainen terveelle filosofialle.” (Whewell 1847: II 329.) Whewellin oli helppo osoittaa filosofisesti, että laaja-alaisten hypoteesien sulkeminen tieteen ulkopuolelle tekisi tieteen kehityksen mahdottomaksi. Historiallisen tutkimuksen alueella Whewell oli, jos mahdollista vieläkin ylivertaisempi Comteen nähden. Yksi aikamme johtavista tieteen historioitsijoista, H. Floris Cohen, analysoi tätä keskustelua:  
Comten aikalainen Whewell osoitti yksityiskohtaisesti Comten näkemysten olevan ristiriidassa sekä tieteen historian tosiasioiden että tieteenfilosofisen analyysin kanssa: ”Comten tapa järjestää tieteen kehitys toisiaan seuraaviin metafyysiseen ja positiiviseen vaiheeseen, on vastoin historian tosiasioita ja vastakkainen terveelle filosofialle.”<ref name="Whewell">{{Kirjaviite | Tekijä = Whewell, W | Nimeke = The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2<sup>nd</sup> ed. | Julkaisija = London: Paker | Vuosi = 1847 | Sivu = II 329 }}</ref>Whewellin oli helppo osoittaa filosofisesti, että laaja-alaisten hypoteesien sulkeminen tieteen ulkopuolelle tekisi tieteen kehityksen mahdottomaksi. Historiallisen tutkimuksen alueella Whewell oli, jos mahdollista vieläkin ylivertaisempi Comteen nähden. Yksi aikamme johtavista tieteen historioitsijoista, H. Floris Cohen, analysoi tätä keskustelua:  


{{sitaatti|Historiallisesti Whewellillä ei ollut vaikeuksia osoittaa, että Comten näkemys johtaa historian tosiasioiden karkeaan vääristelyyn ja että Comte itse asiassa vääristeli historiaa aina, kun hän uskaltautui käsittelemään menneisyyttä. (Cohen 1994: 36.)}}
{{sitaatti|Historiallisesti Whewellillä ei ollut vaikeuksia osoittaa, että Comten näkemys johtaa historian tosiasioiden karkeaan vääristelyyn ja että Comte itse asiassa vääristeli historiaa aina, kun hän uskaltautui käsittelemään menneisyyttä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Cohen, H. F. | Nimeke = The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry | Julkaisija = Chicago, III.: The University of Chicago Press | Vuosi = 1994 | Sivu = 36 }}</ref>}}


Whewell osoittaa, että Galilei, Kepler, Gassendi ja muut mekaanisen filosofian isät perustautuvat yhtä paljon todellisuuden perimmäistä olemusta koskeviin laaja-alaisiin (metafyysisiin) olettamuksiin kuin vastustajansa. ”Pääerona on se, että heidän metafysiikkansa on parempaa, se on paremmin yhteensopiva metafyysisen totuuden kanssa.” (Whewell 1847: II 379) Toisessa yhteydessä Whewell kirjoittaa: ”Fysiikan keksijät eivät eroa hedelmättömistä spekuloijista siinä, ettei heidän päässään ollut metafysiikkaa, vaan siinä, että he tukeutuivat hyvään metafysiikkaan ja heidän vastustajansa huonoon. Fysiikan keksijät säilyttivät yhteyden metafyysisten ja fysikaalisten käsitystensä välillä sen sijaan, että olisivat pitäneet nämä kaksi erillään toisistaan.” (Whewell 1847: I x) Comten tulkinta tieteen historiasta ei ole ainoastaan väärä, vaan sillä on tuhoisia seurauksia tieteelliseen tutkimukseen sovellettuna:  
Whewell osoittaa, että Galilei, Kepler, Gassendi ja muut mekaanisen filosofian isät perustautuvat yhtä paljon todellisuuden perimmäistä olemusta koskeviin laaja-alaisiin (metafyysisiin) olettamuksiin kuin vastustajansa. ”Pääerona on se, että heidän metafysiikkansa on parempaa, se on paremmin yhteensopiva metafyysisen totuuden kanssa.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Whewell, W | Nimeke = The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2<sup>nd</sup> ed. | Julkaisija = London: Paker | Vuosi = 1847 | Sivu = II 379 }}</ref> Toisessa yhteydessä Whewell kirjoittaa: ”Fysiikan keksijät eivät eroa hedelmättömistä spekuloijista siinä, ettei heidän päässään ollut metafysiikkaa, vaan siinä, että he tukeutuivat hyvään metafysiikkaan ja heidän vastustajansa huonoon. Fysiikan keksijät säilyttivät yhteyden metafyysisten ja fysikaalisten käsitystensä välillä sen sijaan, että olisivat pitäneet nämä kaksi erillään toisistaan.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Whewell, W | Nimeke = The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2<sup>nd</sup> ed. | Julkaisija = London: Paker | Vuosi = 1847 | Sivu = I x }}</ref> Comten tulkinta tieteen historiasta ei ole ainoastaan väärä, vaan sillä on tuhoisia seurauksia tieteelliseen tutkimukseen sovellettuna:  


{{sitaatti|Metafyysiset keskustelut ovat olleet olennaisia askeleita jokaisen tieteen kehityksessä. Jos keinotekoisesti hylkäämme kaikki nämä osat tieteen historiasta hyödyttöminä ja merkityksettöminä ja katsomme niiden kuuluvan tiedon ensimmäisiin karkeisiin yrityksiin, emme ainoastaan vääristele sitä, miten asiat ovat edenneet, vaan vääristelemme kaikkein selvimpiä tosiasioita. (Whewell 1847: II 329)}}
{{sitaatti|Metafyysiset keskustelut ovat olleet olennaisia askeleita jokaisen tieteen kehityksessä. Jos keinotekoisesti hylkäämme kaikki nämä osat tieteen historiasta hyödyttöminä ja merkityksettöminä ja katsomme niiden kuuluvan tiedon ensimmäisiin karkeisiin yrityksiin, emme ainoastaan vääristele sitä, miten asiat ovat edenneet, vaan vääristelemme kaikkein selvimpiä tosiasioita.<ref name="Whewell"/>}}


Whewell perustelee tätä väitettään osoittamalla lukuisia perustavia virheitä Comten selonteossa siitä, miten Kepler päätyi tieteellisiin johtopäätöksiinsä. Hän lopettaa analyysinsa kommenttiin, jonka mukaan Keplerin teoksissa ei löydy mitään tukea Comten kuvaukselle. Whewell käsitteli yksityiskohtaisesti Comten kirjaa Cours de philosophie positive (1830–1842) ja ”repi sen kaksi ensimmäistä osaa kappaleiksi omalla hiljaisella, sivistyneellä ja ilmeettömällä tavallaan” (Cohen 1994: 35).  
Whewell perustelee tätä väitettään osoittamalla lukuisia perustavia virheitä Comten selonteossa siitä, miten Kepler päätyi tieteellisiin johtopäätöksiinsä. Hän lopettaa analyysinsa kommenttiin, jonka mukaan Keplerin teoksissa ei löydy mitään tukea Comten kuvaukselle. Whewell käsitteli yksityiskohtaisesti Comten kirjaa ''Cours de philosophie posit''ive (1830–1842) ja ”repi sen kaksi ensimmäistä osaa kappaleiksi omalla hiljaisella, sivistyneellä ja ilmeettömällä tavallaan” <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Cohen, H. F. | Nimeke = The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry | Julkaisija = Chicago, III.: The University of Chicago Press | Vuosi = 1994 | Sivu = 35 }}</ref>.  


Huolimatta siitä, että Whewell pystyi yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti osoittamaan Comten näkemykset vääriksi, Comten vääristelty kuvaus tieteen historiasta jäi vallitsevaksi ja Whewellin kritiikki unohdettiin. H. Floris Cohen kommentoi tätä valitettavaa prosessia:  
Huolimatta siitä, että Whewell pystyi yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti osoittamaan Comten näkemykset vääriksi, Comten vääristelty kuvaus tieteen historiasta jäi vallitsevaksi ja Whewellin kritiikki unohdettiin. H. Floris Cohen kommentoi tätä valitettavaa prosessia:  


{{sitaatti|Tällä huvittavalla ja näennäisesti viattomalla tieteen historiografian tapahtumalla on tärkeä merkitys. Sen merkitys on siinä, että Comten ja lukemattomien myöhempien positivistien karkeista vääristelyistä tulee tieteen historiografian hallitsevia piirteitä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Whewell on niin huolellinen ja tunnontarkka historioitsija kuin voidaan ajatella jonkun olevan tuona aikana. Kirjoittaessaan minkä tahansa tieteen historiaa, hän viittasi yksityiskohtaisen tarkasti käytettävissään oleviin lähteisiin, eikä hän kärsinyt positivismin taipumuksesta viitata menneisiin menestyksiin ja jättää monet tieteen historiassa niin tavalliset virheet, umpikujat ja epäonnistumiset huomiotta. Hänen kaunis huomautuksensa voidaan lukea positivismin vastaisena manifestina: ”Se, että keksinnöt jälkeenpäin näyttävät luonnostaan lankeavilta, on harhaa, jonka valtaan meillä on taipumus joutua monien kaikkein tärkeimpien periaatteiden osalta.” (Cohen 1994: 37.)}}
{{sitaatti|Tällä huvittavalla ja näennäisesti viattomalla tieteen historiografian tapahtumalla on tärkeä merkitys. Sen merkitys on siinä, että Comten ja lukemattomien myöhempien positivistien karkeista vääristelyistä tulee tieteen historiografian hallitsevia piirteitä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Whewell on niin huolellinen ja tunnontarkka historioitsija kuin voidaan ajatella jonkun olevan tuona aikana. Kirjoittaessaan minkä tahansa tieteen historiaa, hän viittasi yksityiskohtaisen tarkasti käytettävissään oleviin lähteisiin, eikä hän kärsinyt positivismin taipumuksesta viitata menneisiin menestyksiin ja jättää monet tieteen historiassa niin tavalliset virheet, umpikujat ja epäonnistumiset huomiotta. Hänen kaunis huomautuksensa voidaan lukea positivismin vastaisena manifestina: ”Se, että keksinnöt jälkeenpäin näyttävät luonnostaan lankeavilta, on harhaa, jonka valtaan meillä on taipumus joutua monien kaikkein tärkeimpien periaatteiden osalta.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Cohen, H. F. | Nimeke = The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry | Julkaisija = Chicago, III.: The University of Chicago Press | Vuosi = 1994 | Sivu = 37 }}</ref>}}


Harva jaksoi lukea Whewellin tuhansien sivujen pituista yksityiskohtaista analyysia eri tieteiden kehityksestä. Comten helppotajuinen kuvaus vetosi ihmisten ennakkoluuloihin ja sai länsimaisen kulttuurin valtaansa. Nykypäivän yliopisto-opetuksessa on edelleen tavallista kuulla ja lukea viittauksia Comten teoriaan ilman kriittistä analyysia. Ei siis ole ihme, että Comten vääristelyt vielä tänä päivänäkin hallitsevat kansanomaista käsitystä tieteestä huolimatta siitä, että tieteen historian tutkimus on päätynyt tukemaan ja tarkentamaan Whewellin huolellista analyysia.
Harva jaksoi lukea Whewellin tuhansien sivujen pituista yksityiskohtaista analyysia eri tieteiden kehityksestä. Comten helppotajuinen kuvaus vetosi ihmisten ennakkoluuloihin ja sai länsimaisen kulttuurin valtaansa. Nykypäivän yliopisto-opetuksessa on edelleen tavallista kuulla ja lukea viittauksia Comten teoriaan ilman kriittistä analyysia. Ei siis ole ihme, että Comten vääristelyt vielä tänä päivänäkin hallitsevat kansanomaista käsitystä tieteestä huolimatta siitä, että tieteen historian tutkimus on päätynyt tukemaan ja tarkentamaan Whewellin huolellista analyysia.


Paitsi että tieteen historian tutkimus on kääntynyt pois positivismin tieteen historialle antamasta tulkinnasta, positivistinen käsitys on myös kyseenalaistettu tieteenfilosofisessa keskustelussa. Tieteentekijät eivät tee työtään riippumattomina maailmankatsomuksellisista lähtökohdistaan. He eivät toimi irrallaan todellisuuden luonnetta koskevista intuitioista ja uskomuksista. Tieteen ja ei-tieteen välistä rajaviivaa ei ole pystytty määrittelemään maailmankatsomuksellisesti neutraalilla tavalla. Erilaisista filosofisista ja maailmankatsomuksellisista lähtökohdista tieteellisen tutkimuksen luonne ymmärretään eri tavoin, ja siten myös rajaviiva tieteen ja ei-tieteen välillä vedetään eri tavoin.
Paitsi että tieteen historian tutkimus on kääntynyt pois positivismin tieteen historialle antamasta tulkinnasta, positivistinen käsitys on myös kyseenalaistettu tieteenfilosofisessa keskustelussa. Tieteentekijät eivät tee työtään riippumattomina maailmankatsomuksellisista lähtökohdistaan. He eivät toimi irrallaan todellisuuden luonnetta koskevista intuitioista ja uskomuksista. Tieteen ja ei-tieteen välistä rajaviivaa ei ole pystytty määrittelemään maailmankatsomuksellisesti neutraalilla tavalla. Erilaisista filosofisista ja maailmankatsomuksellisista lähtökohdista tieteellisen tutkimuksen luonne ymmärretään eri tavoin, ja siten myös rajaviiva tieteen ja ei-tieteen välillä vedetään eri tavoin.


== Teoksia ==
== Teoksia ==


(1831) Review of J. Herschel's ''Preliminary discourse on the study of Natural Philosophy'' (1830), ''Quarterly Review'' '''90''': 374-407.
* (1831) Review of J. Herschel's ''Preliminary discourse on the study of Natural Philosophy'' (1830), ''Quarterly Review'' '''90''': 374-407.
 
* (1833) [http://www.archive.org/details/bridgewatertreat03whewuoft ''Astronomy and general physics considered with reference to Natural Theology''] (Bridgewater Treatise). Cambridge.
(1833) [http://www.archive.org/details/bridgewatertreat03whewuoft ''Astronomy and general physics considered with reference to Natural Theology''] (Bridgewater Treatise). Cambridge.
* (1837) ''History of the Inductive Sciences, from the Earliest to the Present Times''. 3 vols, London. 2nd ed 1847. 3rd ed 1857. 1st German ed 1840-41.
 
* (1840) ''The Philosophy of the Inductive Sciences, founded upon their history''. 2 vols, London. 2nd ed 1847. [http://books.google.com/books?id=um85AAAAcAAJ Volume 1]. [http://books.google.com/books?id=j6lAAAAAIAAJ Volume 2].
(1837) ''History of the Inductive Sciences, from the Earliest to the Present Times''. 3 vols, London. 2nd ed 1847. 3rd ed 1857. 1st German ed 1840-41.
* (1845) ''The Elements of Morality, including polity''. 2 vols, London. [http://books.google.com/books?id=1EoWAAAAYAAJ Volume 2].
 
* (1846) ''Lectures on systematic Morality''. London.
(1840) ''The Philosophy of the Inductive Sciences, founded upon their history''. 2 vols, London. 2nd ed 1847. [http://books.google.com/books?id=um85AAAAcAAJ Volume 1]. [http://books.google.com/books?id=j6lAAAAAIAAJ Volume 2].
* (1849) ''Of Induction, with especial reference to Mr. J. Stuart Mill's System of Logic''. London.
 
* (1850) Mathematical exposition of some doctrines of political economy: second memoir. ''Transactions of the Cambridge Philosophical Society'' '''9''':128-49.
(1845) ''The Elements of Morality, including polity''. 2 vols, London. [http://books.google.com/books?id=1EoWAAAAYAAJ Volume 2].
* (1852) [http://books.google.com/books?id=y3EYAAAAIAAJ ''Lectures on the history of Moral Philosophy'']. Cambridge: Cambridge University Press.
 
* (1853) ''Of the Plurality of Worlds.'' London.
(1846) ''Lectures on systematic Morality''. London.
* (1857) Spedding's complete edition of the works of Bacon. ''Edinburgh Review'' '''106''':287-322.
 
* (1858a) ''The history of scientific ideas''. 2 vols, London.
(1849) ''Of Induction, with especial reference to Mr. J. Stuart Mill's System of Logic''. London.
* (1858b) ''Novum Organon renovatum'', London.
 
* (1860a) [http://books.google.com/books?id=3mYZAAAAYAAJ ''On the philosophy of discovery: chapters historical and critical'']. London.
(1850) Mathematical exposition of some doctrines of political economy: second memoir. ''Transactions of the Cambridge Philosophical Society'' '''9''':128-49.
* (1861) ''Plato's Republic'' (translation). Cambridge.
 
* (1862) ''Six Lectures on Political Economy'', Cambridge.
(1852) [http://books.google.com/books?id=y3EYAAAAIAAJ ''Lectures on the history of Moral Philosophy'']. Cambridge: Cambridge University Press.
* (1862) [http://books.google.com/books?id=PM4GAAAAcAAJ ''Additional Lectures on the History of Moral Philosophy''], Cambridge.
 
* (1866) Comte and Positivism. [http://www.archive.org/details/macmillansmagazi13macmuoft ''Macmillan's Magazine'' '''13''']:353-62.
(1853) ''Of the Plurality of Worlds.'' London.
 
(1857) Spedding's complete edition of the works of Bacon. ''Edinburgh Review'' '''106''':287-322.
 
(1858a) ''The history of scientific ideas''. 2 vols, London.
 
(1858b) ''Novum Organon renovatum'', London.
 
(1860a) [http://books.google.com/books?id=3mYZAAAAYAAJ ''On the philosophy of discovery: chapters historical and critical'']. London.
 
(1861) ''Plato's Republic'' (translation). Cambridge.
 
(1862) ''Six Lectures on Political Economy'', Cambridge.
 
(1862) [http://books.google.com/books?id=PM4GAAAAcAAJ ''Additional Lectures on the History of Moral Philosophy''], Cambridge.
 
(1866) Comte and Positivism. [http://www.archive.org/details/macmillansmagazi13macmuoft ''Macmillan's Magazine'' '''13''']:353-62.


== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}


[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Filosofia]]
[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Filosofia]]
{{Tieteenfilosofia}}
{{Uskonnonfilosofia}}

Nykyinen versio 4. toukokuuta 2017 kello 13.59

William Whewell (1794-1866) oli eräs modernin tieteenfilosofian ja -historian tärkeimmistä pioneereista.

Whewellin kritiikki Comtea vastaan[muokkaa]

Positivismin oppi-isä Auguste Comte (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin.

Comten aikalainen Whewell osoitti yksityiskohtaisesti Comten näkemysten olevan ristiriidassa sekä tieteen historian tosiasioiden että tieteenfilosofisen analyysin kanssa: ”Comten tapa järjestää tieteen kehitys toisiaan seuraaviin metafyysiseen ja positiiviseen vaiheeseen, on vastoin historian tosiasioita ja vastakkainen terveelle filosofialle.”1Whewellin oli helppo osoittaa filosofisesti, että laaja-alaisten hypoteesien sulkeminen tieteen ulkopuolelle tekisi tieteen kehityksen mahdottomaksi. Historiallisen tutkimuksen alueella Whewell oli, jos mahdollista vieläkin ylivertaisempi Comteen nähden. Yksi aikamme johtavista tieteen historioitsijoista, H. Floris Cohen, analysoi tätä keskustelua:

Historiallisesti Whewellillä ei ollut vaikeuksia osoittaa, että Comten näkemys johtaa historian tosiasioiden karkeaan vääristelyyn ja että Comte itse asiassa vääristeli historiaa aina, kun hän uskaltautui käsittelemään menneisyyttä.2

Whewell osoittaa, että Galilei, Kepler, Gassendi ja muut mekaanisen filosofian isät perustautuvat yhtä paljon todellisuuden perimmäistä olemusta koskeviin laaja-alaisiin (metafyysisiin) olettamuksiin kuin vastustajansa. ”Pääerona on se, että heidän metafysiikkansa on parempaa, se on paremmin yhteensopiva metafyysisen totuuden kanssa.”3 Toisessa yhteydessä Whewell kirjoittaa: ”Fysiikan keksijät eivät eroa hedelmättömistä spekuloijista siinä, ettei heidän päässään ollut metafysiikkaa, vaan siinä, että he tukeutuivat hyvään metafysiikkaan ja heidän vastustajansa huonoon. Fysiikan keksijät säilyttivät yhteyden metafyysisten ja fysikaalisten käsitystensä välillä sen sijaan, että olisivat pitäneet nämä kaksi erillään toisistaan.”4 Comten tulkinta tieteen historiasta ei ole ainoastaan väärä, vaan sillä on tuhoisia seurauksia tieteelliseen tutkimukseen sovellettuna:

Metafyysiset keskustelut ovat olleet olennaisia askeleita jokaisen tieteen kehityksessä. Jos keinotekoisesti hylkäämme kaikki nämä osat tieteen historiasta hyödyttöminä ja merkityksettöminä ja katsomme niiden kuuluvan tiedon ensimmäisiin karkeisiin yrityksiin, emme ainoastaan vääristele sitä, miten asiat ovat edenneet, vaan vääristelemme kaikkein selvimpiä tosiasioita.1

Whewell perustelee tätä väitettään osoittamalla lukuisia perustavia virheitä Comten selonteossa siitä, miten Kepler päätyi tieteellisiin johtopäätöksiinsä. Hän lopettaa analyysinsa kommenttiin, jonka mukaan Keplerin teoksissa ei löydy mitään tukea Comten kuvaukselle. Whewell käsitteli yksityiskohtaisesti Comten kirjaa Cours de philosophie positive (1830–1842) ja ”repi sen kaksi ensimmäistä osaa kappaleiksi omalla hiljaisella, sivistyneellä ja ilmeettömällä tavallaan” 5.

Huolimatta siitä, että Whewell pystyi yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti osoittamaan Comten näkemykset vääriksi, Comten vääristelty kuvaus tieteen historiasta jäi vallitsevaksi ja Whewellin kritiikki unohdettiin. H. Floris Cohen kommentoi tätä valitettavaa prosessia:

Tällä huvittavalla ja näennäisesti viattomalla tieteen historiografian tapahtumalla on tärkeä merkitys. Sen merkitys on siinä, että Comten ja lukemattomien myöhempien positivistien karkeista vääristelyistä tulee tieteen historiografian hallitsevia piirteitä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Whewell on niin huolellinen ja tunnontarkka historioitsija kuin voidaan ajatella jonkun olevan tuona aikana. Kirjoittaessaan minkä tahansa tieteen historiaa, hän viittasi yksityiskohtaisen tarkasti käytettävissään oleviin lähteisiin, eikä hän kärsinyt positivismin taipumuksesta viitata menneisiin menestyksiin ja jättää monet tieteen historiassa niin tavalliset virheet, umpikujat ja epäonnistumiset huomiotta. Hänen kaunis huomautuksensa voidaan lukea positivismin vastaisena manifestina: ”Se, että keksinnöt jälkeenpäin näyttävät luonnostaan lankeavilta, on harhaa, jonka valtaan meillä on taipumus joutua monien kaikkein tärkeimpien periaatteiden osalta.”6

Harva jaksoi lukea Whewellin tuhansien sivujen pituista yksityiskohtaista analyysia eri tieteiden kehityksestä. Comten helppotajuinen kuvaus vetosi ihmisten ennakkoluuloihin ja sai länsimaisen kulttuurin valtaansa. Nykypäivän yliopisto-opetuksessa on edelleen tavallista kuulla ja lukea viittauksia Comten teoriaan ilman kriittistä analyysia. Ei siis ole ihme, että Comten vääristelyt vielä tänä päivänäkin hallitsevat kansanomaista käsitystä tieteestä huolimatta siitä, että tieteen historian tutkimus on päätynyt tukemaan ja tarkentamaan Whewellin huolellista analyysia.

Paitsi että tieteen historian tutkimus on kääntynyt pois positivismin tieteen historialle antamasta tulkinnasta, positivistinen käsitys on myös kyseenalaistettu tieteenfilosofisessa keskustelussa. Tieteentekijät eivät tee työtään riippumattomina maailmankatsomuksellisista lähtökohdistaan. He eivät toimi irrallaan todellisuuden luonnetta koskevista intuitioista ja uskomuksista. Tieteen ja ei-tieteen välistä rajaviivaa ei ole pystytty määrittelemään maailmankatsomuksellisesti neutraalilla tavalla. Erilaisista filosofisista ja maailmankatsomuksellisista lähtökohdista tieteellisen tutkimuksen luonne ymmärretään eri tavoin, ja siten myös rajaviiva tieteen ja ei-tieteen välillä vedetään eri tavoin.

Teoksia[muokkaa]

  • (1831) Review of J. Herschel's Preliminary discourse on the study of Natural Philosophy (1830), Quarterly Review 90: 374-407.
  • (1833) Astronomy and general physics considered with reference to Natural Theology (Bridgewater Treatise). Cambridge.
  • (1837) History of the Inductive Sciences, from the Earliest to the Present Times. 3 vols, London. 2nd ed 1847. 3rd ed 1857. 1st German ed 1840-41.
  • (1840) The Philosophy of the Inductive Sciences, founded upon their history. 2 vols, London. 2nd ed 1847. Volume 1. Volume 2.
  • (1845) The Elements of Morality, including polity. 2 vols, London. Volume 2.
  • (1846) Lectures on systematic Morality. London.
  • (1849) Of Induction, with especial reference to Mr. J. Stuart Mill's System of Logic. London.
  • (1850) Mathematical exposition of some doctrines of political economy: second memoir. Transactions of the Cambridge Philosophical Society 9:128-49.
  • (1852) Lectures on the history of Moral Philosophy. Cambridge: Cambridge University Press.
  • (1853) Of the Plurality of Worlds. London.
  • (1857) Spedding's complete edition of the works of Bacon. Edinburgh Review 106:287-322.
  • (1858a) The history of scientific ideas. 2 vols, London.
  • (1858b) Novum Organon renovatum, London.
  • (1860a) On the philosophy of discovery: chapters historical and critical. London.
  • (1861) Plato's Republic (translation). Cambridge.
  • (1862) Six Lectures on Political Economy, Cambridge.
  • (1862) Additional Lectures on the History of Moral Philosophy, Cambridge.
  • (1866) Comte and Positivism. Macmillan's Magazine 13:353-62.

Viitteet[muokkaa]

  1. > 1,0 1,1 Whewell, W: The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2nd ed., s. II 329. London: Paker, 1847.
  2. ^ Cohen, H. F.: The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry, s. 36. Chicago, III.: The University of Chicago Press, 1994.
  3. ^ Whewell, W: The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2nd ed., s. II 379. London: Paker, 1847.
  4. ^ Whewell, W: The Philophy of the Inductive Sciences, Founded upon Their History. 2nd ed., s. I x. London: Paker, 1847.
  5. ^ Cohen, H. F.: The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry, s. 35. Chicago, III.: The University of Chicago Press, 1994.
  6. ^ Cohen, H. F.: The Scientific Revolution: A Histographical Inquiry, s. 37. Chicago, III.: The University of Chicago Press, 1994.



Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=William_Whewell&oldid=11298”