Teleologinen argumentti


Teleologisen argumentin lähtökohtana on luonnossa ilmenevä tarkoituksenmukaisuus (telos = päämäärä) ja järjestys. Tarkoituksenmukaisuuden parhaimpana selityksenä pidetään sitä, että kaiken takana on älykäs suunnittelija.

Ennen 1700-lukua kehitetyt muunnelmat argumentista perustuivat siihen, että maailmankaikkeus näytti olevan järjestetty tiettyä päämäärää varten. Intiassa tätä argumenttia käytti ns. Nyaya-koulukunta (100-1000 jKr.), joka perusteli jumaluuden olemassaoloa vetoamalla maailmassa olevaan järjestykseen.1 Platonin esittämän muunnelman mukaan on olemassa kaksi oppia, jotka saavat ihmisen uskomaan jumaliin. Ensimmäinen niistä on oppi sielusta. "Toinen on oppimme siitä järjestyneestä liikkeestä, jota noudattavat tähdet ja muut kappaleet, joita hallitsee järki, maailmankaikkeuden järjestyksen aikaansaaja." (Lait 966E)

Tuomas Akvinolaisen viides tie Jumalan olemassaolon todistamiseksi kiinnittää huomiota siihen, että monet älykkyyttä vailla olevat oliot toimivat tarkoituksenmukaisella tavalla.

Näemme näet joidenkin tietämiskykyä vailla olevien, nimittäin luontokappaleiden, toimivan päämäärän vuoksi. Se näkyy siinä, että ne aina tai useimmiten toimivat samalla tavalla saavuttaakseen sen, mikä on parasta. Sen vuoksi on ilmeistä, että ne eivät päädy päämäärään sattumalta vaan tarkoituksella. Mutta tietämiskykyä vailla olevat eivät suuntaudu päämäärään, ellei joku tietävä ja ymmärtävä ohjaa niitä kuten jousiampuja ohjaa nuolen pilkkaan. On siis joku ymmärtävä, joka ohjaa kaikki luontokappaleet päämäärään, ja häntä sanomme Jumalaksi.

—Akvinolainen2

Esimerkiksi biologiset järjestelmät toimivat tarkoituksenmukaisesti ja ikään kuin älykkään suunnitelman mukaisesti.

Modernin luonnontieteellisen ajattelun kehityksen myötä teleologisen argumentin uudemmissa muunnelmissa ei enää vedota pelkkään maailmankaikkeudessa vallitsevaan järjestykseen, vaan yhä enemmän kiinnitetään huomiota maailman järjestyksen monimutkaisuuteen. William Paley (1743-1805) ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa löydämme taskukellon niityltä. Koska kellon rakenne on monimutkainen ja tiettyä tarkoitusta varten yksityiskohtaisesti rakennettu, oletamme sillä olevan älykkään suunnittelijan. Paleyn mukaan voimme mielekkäästi soveltaa samaa päättelyä kasveihin ja eläimiin, koska niiden rakenne ilmentää monimutkaisen ja kehittyneen älykkään suunnitelman jälkiä.

Yleisesti oletetaan, että David Hume (1711–1776) ja Charles Darwin (1809-1882) kumosivat teleologisen argumentin. Hume argumentoi Paleyä vastaan toteamalla, että tiedämme kokemuksemme pohjalta kellon olevan älykkään suunnitelman tulosta, mutta meillä ei ole vastaavaa kokemusta kasvien ja eläinten osalta. Teoksessaan Dialogues Concerning Natural Religion Hume ei hylännyt argumenttia kokonaan, mutta se oikeuttaa hänen mielestään vain heikon päätelmän, että maailmankaikkeudessa olevan järjestyksen alkusyyllä on todennäköisesti ominaisuuksia, jotka ovat väljässä mielessä analogisia inhimilliselle järjelle.

Teleologisesta argumentista on kehitetty moderneja muunnelmia, jotka vetoavat tieteen edistyksen myötä yhä ihmeellisempänä paljastuvaan kosmiseen hienosäätöön. Tieteellinen yhteisö on hämmästynyt huomatessaan, miten monimutkainen ja herkkä olosuhteiden yhdistelmä on edellytyksenä älykkään elämän synnylle ja kehitykselle. Kosmisen hienosäädön paljastuminen on johtanut monet tiedemiehet päättelemään, että tällaista herkkää tasapainoa ei voi pitää pelkkänä sattumana vaan se vaatii selitystä. Tämä maailmankaikkeuden hienosäätö näyttäisi ilmentävän suunnittelevan älykkyyden läsnäoloa. Älykkään suunnitelman olettaminen maailmankaikkeuden hienosäädön pohjalta ei ole analogiapäättelyä vaan päättelyä parhaaseen selitykseen.

John Leslie3 puhuu tarpeesta omaksua "luonteva selitys", joka ei ainoastaan selitä kyseistä asiaa, vaan myös tuo ilmi, miksi se tarvitsee selitystä. Oletetaan esimerkiksi, että Jarille on annettu uusi auto syntymäpäivälahjaksi. On olemassa miljoonia erilaisia rekisterinumeroja, ja on siksi hyvin epätodennäköistä, että hänen rekisterinumeronsa olisi CHT 4271. Kuitenkaan tällainen rekisterinumero lahja-autossa ei herättäisi mitään erikoista kiinnostusta. Mutta oletetaan, että Jari olisi syntynyt 8. elokuuta 1949 ja hänen syntymäpäivälahja-autonsa rekisterinumero olisi JAR 8849. Olisi outoa, jos hän vain kohauttaisi olkapäitään ja sanoisi: "No, autossa piti olla joku rekisterinumero, ja kaikki numerot ovat yhtä epätodennäköisiä ..."

William Dembski4 on esittänyt kokonaisvaltaisen teorian älykkään suunnitelman ideasta. Hän on esittänyt kymmenosaisen argumentin, jonka avulla voidaan erottaa sattumanvaraiset ilmiöt suunnitelluista. Dembskin mukaan ratkaisevaa ei ole pelkästään se, että selitettävä asia on epätodennäköinen tapahtuma, vaan että tapahtuma sopii johonkin itsenäisesti annettuun malliin, niin että kyseessä on esimerkki "täsmennetystä monimutkaisuudesta". Täsmennetyn monimutkaisuuden yleisyys maailmankaikkeudessa saa meidät etsimään selitystä älykkään suunnitelman pohjalta sen sijaan, että vetoaisimme sokeaan sattumaan.

Robin Collins5 on esittänyt universumin hienosäätöön perustuvan argumentin käyttäen periaatetta, että verratessamme kahta hypoteesia havainto on todiste sen hypoteesin puolesta, jonka valossa se on todennäköisempi (tai vähemmän epätodennäköinen).

1. Maailmankaikkeuden hienosäätö ei ole hyvin epätodennäköinen teismin pohjalta.
2. Maailmankaikkeuden hienosäätö on hyvin epätodennäköinen ateistisen yhden maailmankaikkeuden hypoteesin pohjalta.6

Yllä esitetyn periaatteen ja näiden kahden lähtökohtalauseen valossa Collins päättelee, että teistinen älykkään suunnitelman idea saa tukea maailman hienosäädöstä verrattuna ateistiseen yhden maailmankaikkeuden hypoteesiin.

Ateisti voi omaksua monimaailma-hypoteesin, jonka mukaan oma maailmankaikkeutemme on vain yksi monista ja sattumalta sellainen, jossa elämä on voinut syntyä. Tällöin sama ongelma kosmisesta hienosäädöstä vain siirretään toiseen viitekehykseen ja yllä esitettyä argumenttia voidaan käyttää tässä uudessa viitekehyksessä.

Teleologisen argumentin modernit puolustajat vetoavat myös siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeuden lainalaisuudet ilmentävät kauneutta, eleganssia ja harmoniaa. Niinpä tieteen tekijät voivat nojautua tutkimuksessaan myös esteettisiin arvoihin. Esteettiset näkökohdat voivat toimia teorianmuodostuksen erottelukriteereinä ja ohjenuorina. Judith Wechsler kiinnittää huomiota siihen, että "puhuessaan omasta ja muiden tutkijoiden työstä tieteen tekijät usein käyttävät termejä 'kauneus' ja 'ekonomisuus' sellaisella ylistävällä mielihyvällä, mikä on luonteenomaisempaa maalaustaiteelle, musiikille ja runoudelle."7

Esteettiset näkökohdat vaikuttavat joskus tieteelliseen käsitteenmuodostukseen ja mallien rakentamiseen sekä tieteellisten teorioiden arviointiin. Fyysikko Werner Heisenberg sanoi Einsteinille:

Sinun mielestäsi sovellan ehkä esteettisiä kriteereitä totuuteen puhuessani yksinkertaisuudesta ja kauneudesta, ja myönnän avoimesti, että minuun vaikuttaa voimakkaasti luonnon meille tarjoamien matemaattisten mallien yksinkertaisuus ja kauneus. Sinunkin on täytynyt tuntea niiden suhteiden melkein pelottava yksinkertaisuus ja harmonia, joita luonto yhtäkkiä levittää eteemme – –.

—Wechsler7

Tunnettu englantilainen teoreettisen fysiikan tutkija Paul Dirac ilmaisee samankaltaisen näkemyksen.

On tärkeämpää saada yhtälöihinsä kauneutta kuin saada ne yhtäpitäviksi kokeiden kanssa - - Jos pyrkii saamaan yhtälöihinsä kauneutta ja omaa todella terveen näkemyksen, voi olla varma edistyksestä.

—Davies8

Timothy Ferris kommentoi Diracin lausetta:

Dirac ei tietenkään tarkoittanut, että kokemusperäiset tulokset pitäisi jättää kokonaan huomiotta, vaan että kaunista teoriaa ei tarvitse hylätä pelkästään siksi, että se epäonnistuu jossakin alustavassa kokeessa. Hänellä oli mielessään Erwin Schrödingerin vastahakoisuus julkaista aaltomekaniikan yhtälöitään pelkästään siksi, että ne olivat ristiriidassa kokeellisen tosiasia-aineiston kanssa. "Teorian on erittäin tärkeä olla kaunis", Dirac kertoi tiedekirjoittaja Horace Freeland Judsonille. "Ja jos havainnot eivät tue sitä, älä ole turhan huolissasi vaan odota hetki kunnes selviää, osoittautuvatko havainnot mahdollisesti virheellisiksi."

—Ferris9

Tällainen oletus universumin rakenteen kauneudesta, eleganssista tai harmoniasta on mielekäs, jos universumi on Jumalan älykkään suunnitelman tulosta. Robert Collins10 kuitenkin argumentoi, ettei ole mielekästä olettaa maailmankaikkeuden lakien olevan kauniita tai elegantteja, jos ne eivät ole älykkään suunnitelman tulosta. Niinpä teismi luo mielekkäämmän taustan tälle tosiasialle kuin ateismi.

Onko teleologinen argumentti pätevä ja vakuuttava? Älykkään suunnitelman tunnistamiseksi on olennaista pystyä eliminoimaan sen kaksi kilpailijaa, sattuma ja fysikaalinen välttämättömyys. Fysikaalinen välttämättömyys voisi selittää maailmassa ilmenevän täsmennetyn monimutkaisuuden ainoastaan, jos olisi olemassa tähän mennessä tuntematon lainalaisuuksien joukko, joka voitaisiin kiteyttää kaikkeutta koskevaksi teoriaksi, joka selittäisi sen, millainen maailmankaikkeus on. Tämän mahdollisuuden mukaan maailmankaikkeuden täytyy olla sellainen kuin se on ja on vain vähän mahdollisuuksia, ettei maailmankaikkeus olisi elämää salliva. Tämä mahdollisuus on täysin spekulatiivinen ja se vain siirtäisi hienosäätöä koskevan argumentin yhden askelen taaksepäin. Myös järjestyneen maailmankaikkeuden selittäminen pelkän sattuman pohjalta kohtaa vakavia ongelmia.

Ateismin esitaistelijana tunnetuksi tullut filosofi Antony Flew pitää nimenomaan teleologisen argumentin moderneja muunnelmia riittävän vakuuttavina älyllisesti, jotta hän niiden perusteella katsoo perustelluksi luopua ateismista ja omaksua sen sijaan teismin. Flew huomauttaa, että Darwin ei evoluutioteoriassaan edes väitä selittävänsä elämän syntyä vaan ainoastaan niitä mekanismeja, jotka ohjaavat eliöiden kehittymistä.

Minusta näyttää, että Richard Dawkins jättää koko ajan huomiotta sen, mitä Darwin itse sanoo teoksensa Origin of Species neljännessätoista luvussa. Siellä hän huomauttaa, että hänen koko argumenttinsa lähtee liikkeelle oliosta, joka on lisääntymiskykyinen. Tämä on se evoluution luomus, joka todella kokonaisvaltaisen evoluutioteorian pitäisi selittää. Darwin itse oli hyvin tietoinen siitä, ettei hän ollut tarjonnut tällaista selitystä. Minusta näyttää nyt, että yli viidenkymmenen vuoden DNA-tutkimus on tuottanut aineistoa uudelle ja valtavan vakuuttavalle argumentille älykkään suunnitelman puolesta.

—Flew, lainannut Habermas11

Koska Flew uskoo Jumalan olemassaoloon teleologisen argumentin perusteella, hän pitää ateistisen ajattelun varaan rakentuvaa teostaan God and Philosophy aikansa eläneenä ja katsoo sen enää kelpaavan historialliseksi dokumentiksi ilman suoranaista merkitystä nykyisille keskusteluille.

Teleologinen argumentti ei todista Jumalan olemassaoloa, mutta se osoittaa, että maailmankaikkeuden hienosäätö antaa perusteen pitää teismiä tiedollisesti oikeutetumpana näkemyksenä kuin ateismia.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Internet

Viitteet

  1. ^ Smart, Ninian: Dortrine and Argument in lndian Philosophy, s. 153-154. London: George Allen and Unwin, 1964.
  2. ^ Akvinolainen, TuomasSumma Theologiae, s. 39. Valikoiden suomentanut J.-P. Rentto. Alkuteos 1266-1273. Helsinki: Gaudeamus, 2002.
  3. ^ Leslie, John: Universes, s. 225. London: Routledge, 1989.
  4. ^ Dembski, William A.Älykkään suunnitelman idea. Helsinki: Datakirjat, 2002.
  5. ^ Collins, Robin: Design and the Many-Worlds Hypothesis, teoksessa Craig, William Lane (toim.): Philosophy of Religion. A Reader and Guide. Edinburgh: Edinburgh University Press, 2002.
  6. ^ Collins 2002: 137
  7. > 7,0 7,1 Wechsler, Judith (toim.): On Aesthetics in Science, s. 1. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1978.
  8. ^ Davies, Paul: God and the New Physics, s. 220-221. New York: Simon and Schuster, 1983.
  9. ^ Ferris, Timothy: Coming onge in the Milky Way, s. 302. New York: Anchor & Doubleday, 1988.
  10. ^ Collins 2002: 144
  11. ^ Habermas, Gary: Interview with Antony Flew. Philosophia Christi, 1/2005.