Ateistin vedonlyönti

Ateistin vedonlyönti (t. "ateistin vaaka") on yhteisnimitys ateistien aikaansaannoksille heidän pyrkimyksissään Pascalin vedonlyönti -argumentin kumoamiseksi; itse nimityskin1 on ilmeisesti heidän keksintöään.

Tässä artikkelissa esitellään, arvioidaan ja kritisoidaan näitä aikaansaannoksia ateistien omien nettitekstien pohjalta. Kuhunkin käsiteltyyn tekstiin annetaan viitelinkki, niin että lukijan on mahdollisimman helppo siihen itsekin tutustua ja siltä pohjalta puntaroida esitetyn kritiikin ja vastakritiikin osuvuutta ja riittävyyttä kussakin tapauksessa erikseen.

Käsittelyä ei ole rajoitettu vain niihin vastaväitteisiin, jotka on otsikoitu "ateistin vedonlyönniksi", vaan artikkelin on määrä kattaa Pascalin peliteoriaan kohdistetun helppolöytöisen2 nettikritiikin koko ala.

Artikkeli on keskeneräinen.

"Kannattaako Jumalaan uskoa?" – Vapaa Ajattelija 2-3/2003

Tämä artikkeli argumentoi seuraavasti:

Aloitus

  • Kuvataan omintakeinen "uskontojen historia". Epäselväksi jää, mihin lähteisiin esitys tukeutuu (jos mihinkään).
  • Viitataan vuoden 2001 WTC-iskuun, muttei sentään väitetä sitä kristittyjen aikaansaannokseksi.
  • Esitellään "pelurin todistus" (melko suurpiirteisesti).

"Todistuksen moraali"

Tämännimisessä alaluvussa koetetaan aluksi lähinnä perustella, että valheeseen ei tulisi uskoa ja että pelurin todistus "ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä". Vaikka nämä väitteet ovatkin sinänsä tosia, ne ovat täysin asiaankuulumattomia: pelurin todistus ei ole Jumala-todistus eikä väitäkään olevansa; toisaalta se ei liioin neuvo uskomaan minkäänlaiseen valheeseen vaan ainoastaan toimimaan epävarmuuden alaisena mahdollisimman järkevästi. Siksi sille on mahdotonta saada osuvaa vasta-argumentaatiota tällaisista aineksista.

Luvun loppuosassa vedotaan siihen, että Jumalaan uskominen "valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa" ei ole moraalisesti korkeatasoista. Eihän pelurin todistus sellaista väitäkään, joten vasta-argumentiksi ei ole tästäkään ajatuksesta:3 valheellisesta uskosta ei olisi hyötyä (vain leikisti voittoruutuun sijoitetut pelimerkit eivät oikeasti tuo voittoa), ja kristillisen Jumalaan uskomisen idea on nyt nimenomaan siinä, että "me olemme syntiset" emmekä pääse itsekkyydestämme mihinkään – jos taivaaseen otettaisiin vain epäitsekkäitä ihmisiä, se jäisi kyllä tyhjilleen.4

Näiden ajatusten välissä yritetään vastustaa Pascalin (kuulemma) neuvomaa toimintatapaa: "pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisimme jumalaan". Ensin sitä koetetaan väittää mahdottomaksi ja sitten epämoraaliseksi. Näyttämättä jää, miten ateistiksi ryhtyminen (esim. siinä toivossa, että kymmentä käskyä pääsisi rankaisematta rikkomaan) olisi sen moraalisempaa.

"Todistus voidaan kääntää"

Artikkelin alkuosa siis epäonnistuu horjuttamaan pelurin todistusta, mutta tämä väliotsikko lupaa korjata tilanteen: jos näet jokin todistelutapa voidaan todellakin kääntää, siis käyttää aivan vastaavaa päättelyä juuri päinvastaisen johtopäätöksen tukemiseksi, kyseinen menettely on tietenkin arvoton erottamaan totuutta erheestä tai (kuten tässä tapauksessa on tarkoitus) järkevää menettelytapaa typerästä.

"Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen. Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan." Väittäähän toki voidaan, ja kieltämättä pelurin subjektiivisesti ajatellen kannattaisi5, jos näin uskoisi, toimia ehdotetulla tavalla; mutta miten lienee tällaisen väitteen uskottavuuden laita? Miksi pelurin kannattaisi ottaa tuo "yhtä hyvin" -väite vakavasti?

Tässä kohdassa artikkelin lukija joutuu lähes hieraisemaan silmiään: ateismin parhaiksi perusteiksi nousevat näköjään eräät buddhalaiset6 tekstit. Raamatun historiallisesta paikkansapitävyydestä on sentään runsaasti näyttöä itse tekstien ulkopuoleltakin (muista historian lähteistä ja arkeologiasta), mutta miten vapaa-ajattelijat ajattelivat vakuuttavansa Pascalista vaikuttuneen pelurin Pāli-kaanonin "ns. brahma- ja deeva-tasoja ja niitä hallitsevia jumaluuksia" koskevien ajatusten peliteoreettisesta merkittävyydestä?7

Huomionarvoista on sekin, että nämä esiin otetut buddhalaislähteetkään eivät esitetyn referaattinsa mukaan suinkaan väitä, "että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen". Sen sijaan niitä näköjään pyritään käyttämään tietynlaisen ajatushämäyksen välineenä: tässäpä meillä on (buddhalaista hindujumaluuksien vastaista propagandaa sisältävä) "pyhä teksti", jonka mukaan kuolemanjälkeiset tilat eivät voi olla pysyviä. "Siksi" Raamatun lupauksia iankaikkisesta elämästä Jeesuksen Kristuksen valmistaman pelastuksen osallisuudessa ei muka kannattaisi uskoa!

Mutta eihän kukaan missään mielessä vilpitön totuuden etsijä voi lähteä siitä olettamuksesta, että kaikki uskontojen perustekstit olisivat ilman muuta yhtä tosia,8 vaan koska ne ovat keskenään täysin ristiriitaisia, ainakin osa niistä on välttämättä harhassa9. Tällöin totuudenetsijän kysymyksiksi muodostuu:

  1. Mikä on totuus (tunteakseni sen ja sitoutuakseni siihen)?
  2. Jos en vielä tiedä vastausta edelliskysymykseen, miten minun olisi tässä vaiheessa paras menetellä?

Kristillinen apologetiikka pyrkii kaiken kaikkiaan auttamaan vastausten löytämisessä kumpaankin näistä kysymyksistä, ja Pascalin vedonlyönti nimenomaan niistä jälkimmäiseen. Tällaisilla artikkeleilla "vapaa-ajattelijat" koettavat sen sijaan näköjään kummankin kysymyksen osalta lyödä vain kapulaa rattaisiin.

Näin ollen tekstin tämä alaluku ei kaiken kaikkiaan onnistu antamaan mitään järkisyitä Pascalin argumentin käännettävissä olemisen puolesta: jossitellahan aina voidaan, mutta "voidaan yhtä hyvin väittää" -heiton järkiperustelut suorastaan loistavat poissaolollaan.

Kokonaisarvio

Artikkeli on sangen kiintoisa todistuskappale vapaa-ajattelun tietyissä suhteissa todellakin vapaasta luonteesta: sen puitteissa voi näköjään jokseenkin vapaasti heitellä ajatuksia ilman sen kummempaa viitteistystä – lähde- tai (esityksen sisäistä logiikkaa koskevasta) itsekritiikistä puhumattakaan. Pascalin argumentti on kuitenkin suunnattu elämänsä vakavasti ottaville, eikä heitä näin heppoisin eväin tieltä heivattane.


"Pascalin vaaka - The Atheist Experience [FIN]"

Kyseessä on YouTube-sivu, jolla esitetään Pascalin vaakaan liittyvä, suomeksi tekstitetty "ateistinen elämys". Sen sisältö käydään tässä läpi kohta kohdalta:

Alkulämmittely: "Loch Nessin hirviö, I osa"

  • Aloitetaan Loch Nessin hirviöön uskomisesta: "Kuvitellaan, ettemme usko Loch Nessin hirviöön. Jos Loch Nessin hirviö on olemassa, joudumme ikuiseen helvettiin."
    • Rinnastusyritys Pascalin vaakaan ei toimi (kyseessä on väärä analogia), sillä Loch Nessin hirviöltä, vaikka se olisi olemassakin, puuttuvat tyystin kaikki ne Jeesuksen ominaisuudet, joiden vuoksi häneen uskominen on välttämätöntä, jottei joutuisi helvettiin.
    • Rinnastus on siis pelkkä olkinukkeargumentti, vrt. seuraavaan: "Naurettava ajatus, että veroja olisi maksettava: jos vaikka naapurin 5-vuotias nassikka tulee pihalla vastaan ja sanoo, että minun pitäisi koko ikäni antaa hänelle puolet kaikista tuloistani, niin nauraisin vain koko ajatukselle."

Johdanto

  • Esitellään Pascalin vedonlyöntiä: "jos kristityt ovat oikeassa, he pääsevät taivaaseen eivätkä menetä mitään" on selvä ajatus, mutta jatko on suomennettu onnahtavasti: "Ja jos me olemme oikeassa, kukaan ei ole menettänyt mitään, kun kuolemme". Niin vaatimaton kyseinen puhuja ei todellakaan ole, että antaisi tässä ymmärtää, ettei ateistien sukupuutto haittaisi ketään (ainakaan, jos ateistit olivat olleet oikeassa), vaan hän esittää tässä Pascalin argumentin toisen puolen: jos me (ateistit) olemme olleet oikeassa, niin kukaan ei ole (kuoleman jälkeisessä tilassaan) menettänyt mitään, vaan kaikki ovat (yhtäläisesti) kuolleita.
  • Sitten siirrytään "ateistin vedonlyöntiin"10 eli eksplisiittiseen Pascalin vedonlyönnin kritiikkiin: se kuulemma "epäonnistuu joka tasolla"; nämä "tasot" käydään seuraavassa yksityiskohtaisesti läpi.

"Väärä kahtiajako"

  • "Se on väärä kahtiajako, se jättää muut mahdolliset uskonnot huomiotta, se jättää muut taivaat ja helvetit huomiotta."11
    • Ensinnäkin kysymys mahdollisesta epäonnistumisesta on aina riippuvainen siitä, mihin alun pitäen pyrittiin: jos lähdetään liikkeelle siitä, kannattaako olla kristitty vai ateisti, muut vaihtoehdot eivät kuulu tarkastelun piiriin lainkaan; ja jos ateismi punnitaan tässä vertailussa köykäiseksi, niin "ateistinen elämys" on tietenkin karvas, sillä ateismihan pyrkii olemaan kaikkein fiksuin ajattelutapa, joten on sen kannattajille kovin ikävää, jos se osoittautuu jo ensimmäistä haastajaansa (kristinuskoa) tyhmemmäksi. Vaatimus siitä, että kaikkia vaihtoehtoja olisi käsiteltävä yhdellä kertaa, muistuttaakin nyrkkeilyottelun häviäjän valitusta siitä, että hän joutui olemaan kehässä yksi yhtä vastaan, vaikka olisi sen sijaan kaivannut kaikkien tappelua kaikkia vastaan.
    • Toiseksi Pascalin peliteoria tosiasiallisesti yleistyy luontevasti monenkin vaihtoehdon tapaukseen;12 tällöin tulos ei tosin välttämättä ole yhtä ilmeinen kuin perustapauksessa, mutta ateismi saa kyllä aina vesiperän.

"Vain tämä elämä"

  • "Se väittää, ettei uskominen ja palvominen maksa mitään."
    • Tämä oli epätäsmällinen referaatti: Pascalin argumentti kyllä päätyy siihen, että lopulta voi kristittynä huomata, ettei ollut menettänyt mitään, mutta se ei suinkaan ota tätä ajatusta lähtökohdakseen. Todellisuudessahan se lähtee liikkeelle siitä, että kun elämä on pantu likoon kristinuskon puolesta, niin panoksena on äärellinen mutta voittona ääretön, ja tämänhän nyt sentään pitäisi olla ateisteillekin ilmeinen seikka, samoin kuin senkin, että ateistisessa uhkapelissä mahdollinen voitto (makea elämä synnistä lyhytaikaista nautintoa saaden) on äärellinen, kun taas mahdollinen tappio (iankaikkinen rangaistus helvetissä) vaikuttaa äärettömältä.
  • "Se ei ole totta. Sinulla on vain tämä elämä." Kaikki kristillinen toiminta valuu kuulemma hukkaan. "Se ei ole mikään häviötön tilanne."
    • Tässä näköjään oletetaan se, mikä pitäisi todistaa, eli kierretään kysymyksenasettelu (petitio principii, begging the question, kehäpäätelmä): meillä on vain tämä elämä ja sitten olemattomuus, jos ateismi on totta; mutta jos taas kristinusko on totta, niin tätä elämää seuraakin iankaikkisuus, joko iankaikkinen rangaistus tai iankaikkinen elämä. Totta kyllä, ettei kannata lyödä vetoa, jos tietää häviävänsä, mutta miten olisi tiedettävissä, että kristitty häviää vetonsa ja ateisti voittaa omansa? Tämä vasta-argumentti on siis viime kädessä puhujan omaan auktoriteettiin vetoamista: sinulla on vain tämä elämä, koska minä niin sanon – muuta perustetta minun ei ole tarpeen esittää.

"Jonkin toisen jumalan helvetti"

  • "Vaikka uskoisitkin johonkin tiettyyn jumalaan, se ei tarkoita, että välttäisit jonkin toisen jumalan helvetin."
    • Ateistina ei vältä "minkään jumalan helvettiä", siksipä ateismi onkin varmasti ihmisen tyhmin vaihtoehto.
    • Puhe epälukuisen monista "jumalista" tällaisissa yhteyksissä on harhaanjohtavaa; suuria monoteistisia uskontoja13 on oikeastaan vain kaksi – kristinusko ja islam – ja näiden yhteisistä aineksista voi päätellä niiden suhtautuvan toisiinsa kuin totuus muunneltuun totuuteen: puhutaan monista samoista asioista mutta annetaan niistä keskenään ristiriitainen todistus. Näin ollen on täysin mahdollista esim. ensin todeta ateistisen käsityksen hyödyttömyys Pascalin argumentin nojalla ja sitten kysyä, kumman perusteet ovat paremmat, muhamettilaisuuden vai kristinuskon – kumpi on elävän Jumalan tosi ilmoitus, kumpi väärennös. Tätä jatkokysymystä voi sitten selvitellä kaikin kysymykseen tulevin tavoin14 ja, mikäli asia jäisi vieläkin jossain määrin epäselväksi, tarvittaessa vaikkapa tarttua uudestaan Pascalin vaakaan ja soveltaa sitä kysymykseen siitä, mitä yhtäältä islam ja toisaalta kristinusko viime kädessä ihmiselle tarjoavat, ottaakseen selvää, kumpi tarjous on aidosti ääretön.

"Loch Nessin hirviö, II osa"

  • Loch Nessin hirviö rinnastetaan suoraan Jeesukseen (tosin englanniksi viimemainittu nimi lausutaan, kaiketi ivamielessä tahallaan, väärin).
    • Rinnastuksen virheellisyys on todettu jo edellä, eikä toisto paranna argumentaation arvoa.

"Muut ennakko-oletukset 1: Uskominen on tahdonalaista"

  • Siirrytään käsittelemään Pascalin argumentin väitettyjä "muita ennakko-oletuksia". Kumpikin käsitellään omana kohtanaan:
  • "Uskominen on tahdonalaista. – – [V]oit valita uskomisen."
    • Kun ei esitetä puhujan omaa kantaa, ei ole ilmeistä, vastustiko hän tätä seikkaa sinänsä vai oliko se vain johdantona jatkolle.
    • Jos tämä kohta on tarkoitettu itsenäiseksikin kritiikiksi, jonka mukaan Pascalilla olisi ollut liian pinnallinen ja suoraviivainen käsitys kristillisen uskon syntymisestä ihmiseen, voi todeta, että tämänsisältöinen kritiikki olisi vähintäänkin ristiriidassa ylläkäsitellyn Vapaa Ajattelija -lehden artikkelin kanssa, joka erityisesti valittaa, että Pascal antaa menettelysuosituksia niillekin, joille Jumalaan uskominen osoittautuu vaikeaksi.
    • Joka tapauksessa voi tähän väliin vielä huomauttaa, että materialisteilla on sekin ongelma, että mikään ei heidän ennakko-oletustensa mukaan oikeastaan voi olla tahdonalaista vaan ihmisen kaikki toiminta on vain seurausta joistain persoonattomista fysikaalisista prosesseista. Vaikea kuvitella mitään onnettomampaa kantaa ihmiselle, joka tahtoisi esiintyä fiksuna: "En minä tässä oikeastaan mitään yritä väittää, enkä siihen pystyisikään, vaan huuleni, kieleni ja äänihuuleni liikkuvat ihan vain persoonattomien fysikaalisten voimien tarkoituksettomasta vaikutuksesta." – Se, että tällaisellekin kannalle on riittänyt edustajia, osoittaa osaltaan, miten raivokkaasti ihmiset vihaavat Jumalaa: he olisivat mieluummin vaikka pelkkiä tahdottomia robotteja kuin taivaallisen Isän lapsia.

"Muut ennakko-oletukset 2: Jumala on hölmö"

  • "Se johtaa oletukseen, että jumala, johon uskot, on riittävän hölmö mennäkseen sinun selustasi suojaus -juoneesi."
    • Tällä kertaa kriitikko on itse riittävän hölmö esittääkseen non sequitur -nimisen argumentointivirheen eli väittääkseen, että jostain seuraa jotain, jota siitä ei oikeasti seuraa. Raamatun mukaanhan Jumala nimenomaan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja on valmistanut pelastuksen kaikille ihmisille. Ei tämän pelastuksen vastaanottaminen siis ole mikään yritys huijata Jumalaa vaan päinvastoin sen lahjan kiitoksella omakseen ottamista, jonka hän meille oli valmistanut ja jota ilmaiseksi kaikille tarjosi. Kriitikko ei siis selvästikään ole perillä sen uskon sisällöstä, jota niin ylimielisesti repostelee, ja tulee juuri siitä syystä "ampuneeksi huteja".

Loppukaneetti: "En suostu keskustelemaan Pascalin vaa'asta!"

  • "Pascalin vaaka on yksi naurettavimmista asioista. – – Heti, kun tuot esiin Pascalin vaa'an, keskustelu [kanssani] on ohi."
    • Ilmankos kritiikki onkin näin epäonnistunutta, kun siis kriitikko ei ole suostunut edes keskustelemaan aiheesta kenenkään kanssa ja on näin itse vienyt itseltään tilaisuudet päästä tunnistamaan ja sitten ehkä jopa korjaamaan virhekäsityksiään.

Kokonaisarvio

Tämä esitys kannattaa kyllä katsoa – sehän antaa havainnollisen kuvan ateistien "Sarumanin äänestä"15: esitystyyli on äärimmäisen painokasta ja itsevarmaa, vaikka sisältö jääkin köykäiseksi. Tästä videopätkästä saa siis vähintäänkin havainnollisen käsityksen siitä, millaisessa sielun- ja mielentilassa monet, ehkä useimmatkin, ateistit elävät: elämän huippuelämyksiä ovat tilaisuudet, joissa päästään imemään ateistista uskonvarmuutta toisten samanmielisten retorisista revittelyistä, vaikka kunnon argumentaatio näköjään onkin niin puhujille kuin kuulijoillekin tuntematon käsite, jota ei tarjota eikä pyydetä.



Viitteet

  1. ^ engl. Atheist's Wager, siis nimenomaan "ateistin vedonlyönti", samoin kuin Pascal's wager (suom. m. "Pascalin vaaka") on kirjaimellisesti "Pascalin vedonlyönti"
  2. ^ Tarkoitus on käydä läpi ainakin Googlen haaviin ensimmäisinä tarttuvat sisällöltään relevantit kohteet.
  3. ^ Koko peliteorian lähtökohtaa voi tietysti syyttää "epämoraaliseksi", koska siinä pyritään maksimoimaan omia eikä vastapelurin voittomahdollisuuksia; samoin erilaisille valmennuskursseille osallistumista voisi vastustaa sillä perusteella, että niille osallistumisen tarkoituksena on viedä opiskelupaikat muilta pääsykokeisiin osallistujilta, jne. Onkin jossain määrin hämmästyttävää, luulottelevatko "vapaa-ajattelijat" olevansa itse moraalisesti niin korkeatasoisia, että tällaisella kritiikillä olisi jotain kantavuutta.
  4. ^ Tässä elämässä kyse siis on kuin onkin pitkälti eräänlaisesta uhkapelistä, jossa kaikki kyllä tähtäävät omalta kannaltaan parhaaseen tulokseen, mutta jo etukäteen on selvää, että "jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon": kaikki katsomukset eivät millään pysty toteuttamaan kannattajilleen (saati ulkopuolisilleen) sitä, millä itseään mainostavat.
  5. ^ olisi siis sisäisesti johdonmukaisinta suhteessa käytetyn informaation sisältöön ja optimoisi pelin odotusarvon suhteessa tällöin käytettyihin premisseihin
  6. ^ Sittemmin kristillisenä apologeettana ja kirjailijana mainetta niittänyt C. S. Lewis on kertonut ennen kristityksi kääntymistään totuutta etsiessään päätyneensä järjellään siihen tulokseen, että jos ylipäänsä on olemassa jokin tosi uskonto, sen on oltava joko hindulaisuus tai kristinusko; ei näet vaikuttanut luultavalta, ettei tosi uskonto olisi saanut minkäänlaista merkittävää vaikutushistoriaa (joten vaihtoehtoja ei itse asiassa ollut kovinkaan monta) tai että se olisi syntynyt vasta suhteellisen myöhäisessä historian vaiheessa, selvästikin aiemman uskonnollisen sisällön pohjalta ja sen kritiikkinä (kuten buddhalaisuus hindulaisuuden tai muhamettilaisuus kristinuskon aineksista).
  7. ^ Ei silti, kyllä Pascalin peliteoria yleistyy tarvittaessa vaikka näihinkin ajatuksiin, kuten sitä käsittelevässä artikkelissa on hahmoteltukin: buddhalaisuuden todennäköisyysarvion voi sisällyttää vaihtoehtojen joukkoon, eikä se lopputulosta yleisesti ottaen juuri hetkauta, sillä syklisen aikakäsityksen puitteissa lopullisia voittajia ei oikeastaan ole.
  8. ^ Ainoastaan olettamalla tekstit "yhtä tosiksi" ne voidaan rinnastaa ja väittää eri väitteitä muitta mutkitta "yhtä hyviksi" ja sellaisina jotenkin "toisensa neutraloiviksi", kuten tässä ilmeisesti on pyritty menettelemään.
  9. ^ kuten itse asiassa tässä kohdin siteerattu buddhalaistekstikin edellyttää: 'minä olen oikeassa, tietyt hindu-uskomukset perusteineen väärässä'
  10. ^ kyseistä ilmausta ei tässä videopätkässä kuitenkaan käytetä
  11. ^ Esiintyjä laskee tähän tultaessa sormillaan jo neljään, mutta järkevästi ajatellen hän on vain esitellyt samaa (ensimmäistä) vastaväitettään eri puolilta: "mänty, honka, petäjä" -tyyliin.
  12. ^ vaikkei Pascal itse ehkä nähnytkään tarpeelliseksi esittää siitä monenkeskistä versiota
  13. ^ Polyteistiset uskonnot ovat tässä epäolennaisia, sillä niiden tunnustamat jumalat ovat itsekin äärellisiä eivätkä näin ollen pysty lupaamaan mitään äärettömiä seuraamuksia – tai ainakaan toteuttamaan mahdollisia tällaisia lupauksiaan.
    Panteistinen monismi (lähinnä hindulaisperäinen uskonnollisuus) on aikakäsitykseltään syklinen eikä siksi voi tarjota kenellekään mitään varmuudella lopullisia seuraamuksia (tai ehkä enintään persoonallisen olemassaolon katoamisen jossain vaiheessa, vrt. ateismi).
    Pienet monoteistiset uskonnot (juutalaisuus eli Uuden testamentin ajan fariseusten uskonnollisuuden jatko-osa, mormonit, Jehovan todistajat, baha'i-uskonto, sufilaisuus, ahmadijjalaisuus yms.) edustavat käytännössä nekin eräänlaisia muunnelmia kristinuskon ja/tai islamin teemoista; esim. nykyjuutalaisuudella (joka sinänsä on jakautunut moniin kuppikuntiin kuten ulkoinen kristikunta ja muhamettilaisuuskin) on osin samoja pyhiä tekstejä kuin kristityillä (Vanha testamentti), ja toisaalta ensimmäiset kristityt olivat – esivanhemmistaan asti – olleet juutalaisia, joten on väärin väittää, että juutalaisuus olisi peräisin Vanhasta testamentista ja kristinusko vasta Uudesta – tosiasiassa kysymys on Vanhan testamentin oikeasta selittämisestä: onko Vanhan testamentin oikea selitys Jeesuksella ja hänen apostoleillaan (eli onko Uusi testamentti Vanhan testamentin täyttymys) vaiko fariseuksilla ja heidän kirjanoppineillaan (vrt. Matt. 7:28-29).
  14. ^ esim. tutustumalla kummankin uskonnon perusteoksiin, sisällön systemaattisiin esityksiin, vaikutushistoriaan yleensä ja siihen vaikutukseen, minkä tällaisen omakohtaisen perehtymisen myötä itsessään havaitsee
  15. ^ J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta sisältää tämännimisen luvun, jossa kuvataan, kuinka luopiovelho Sarumanin ääni soi hypnoottisen houkuttelevana, vaikka itse sanoissa ei olekaan voimaa.