Pascalin peliteoria

ApoWikistä

Pascalin peliteoria (Pascalin vaaka, Pascalin vedonlyönti, Pascalin argumentti, peliteoreettinen argumentti, pelurin todistus) on yksi peruste uskoa Jumalaan. Se ei ole Jumalan olemassaolotodistus – ei siis pyri saamaan ihmistä entistä vakuuttuneemmaksi Jumalan todellisesta olemassaolosta – vaan eräänlainen "käytännön teismin järkevyystodistus", joka pyrkii osoittamaan, että epävarmuudenkin pohjalta lähdettäessä nimenomaan Jumalaan uskominen on yhtä kaikki peliteoreettisesti kannattavin ja ainakin sikäli mielekkäin vaihtoehto.

Pascalin peliteorian lähtökohta-asetelma on sellainen, että pidettäessä Jumalan olemassaoloa avoimena kysymyksenä, johon itse kunkin on kuitenkin loogisesti välttämätöntä ottaa jokin kanta,1 inhimillisen elämän voi katsoa muistuttavan uhkapeliä, jossa panokset asetetaan jollekin mahdollisista vaihtoehdoista, nimittäin todellisuuskäsityksistä, mutta itse pelin lopputulos ei ole ihmisen päätettävissä – kunkin ihmisen lopullinen kohtalo ratkeaa vain ja ainoastaan objektiivisesti oikean todellisuuskäsityksen mukaan siitä riippumatta, mitä ihminen itse oli todellisuudesta uskonut.2

Asian luonteesta johtuu, että tämän pelin tulos ratkeaa ja mahdollinen voitonjako toteutuu vasta ajallisen elämämme päätyttyä. Pascalin argumentin mukaan voidaan tällä hetkellä käytettävissä olevan informaation nojalla joka tapauksessa todeta, että johdonmukaisesti Jumalaan uskova "pelaa elämänsä" taitavammin – ottaa käytettävissä olevan informaation tarkemmin huomioon ja pääsee siksi "keskimäärin parempaan" lopputulokseen – kuin ateisti.

"Elämä pelissä"[muokkaa]

Pascalin vaa'an taustalla on kristinuskon jumalakäsitys, erityisesti siitä näkökulmasta, joka on Raamatussa ilmaistu esim. Hepr. 11:6.

Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko Jumala olemassa vai ei, Jumalaan ei kannata jättää uskomatta, sillä vaikka Jumalaa ei olisikaan, asiasta ei voisi koskaan olla varma eikä tällaisesta uskomuksesta olisi mitään hyötyä. Sen sijaan Jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä.

Kristityn odotettavissa olevan voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys3 kertaa voiton nettoarvo (voiton4 ylijäämä kulujen5 vähentämisen jälkeen) plus kunkin mahdollisen tappion todennäköisyys6 kertaa tämän tappion nettohinta (tällöin kärsityt vahingot7 mahdollisesti saavutetut väliaikaiset etuudet8 huomioonottaen), on näin ollen äärettömän suuri.

Ajatuskulun esitti todennäköisyyslaskennan yhtenä keskeisenä kehittäjänäkin tunnettu ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla,9 ja se kantaa siksi yhä hänen nimeään.

Todistuksen logiikka[muokkaa]

Kiteytettynä:

  • Jos Jumala on olemassa ja henkilö toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri.
  • Jos Jumalaa ei ole mutta henkilö uskoo häneen, tämä saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren, vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa.
  • Jos Jumala on mutta henkilö ei usko häneen, tämä häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran.
  • Ja ennen kaikkea: jos Jumalaa ei ole eikä henkilö usko häneen, tämä ei tosin häviä mitään – muttei myöskään voita mitään.

Täydentäviä näkökohtia[muokkaa]

Sovellusala[muokkaa]

Argumentin heikkoutena voidaan pitää sitä, ettei se suoraan kerro, mikä teistinen uskonto kannattaa valita, vaikka sulkeekin pois tiettyjä vaihtoehtoja. Erityisesti universalistinen "kaikki pääsevät taivaaseen" -malli on tästä näkökulmasta mielenkiinnoton, koska sen antama kuolemanjälkeinen voitonjako-odote on ateismin tavoin riippumaton siitä, millainen itse kunkin eletty elämä on ollut.

On mahdollista lähestyä moniakin erilaisia maailmankatsomusvaihtoehtoja odotusarvonäkökulmasta ja hahmottaa mielessään, miltä niiden painoarvo "Pascalin vaa'alla punniten" vaikuttaa; tämä antaa mahdollisuudet Pascalin vaa'an "uusiokäyttöön". Kaiken kaikkiaan tällaisen "metafyysisen panos-tuottoteorian" soveltamiseen harjaantuminen olisikin omiaan avaamaan tämänpuoleisuuteen kouristuksenomaisesti takertumaan tottuneelle länsimaiselle nykyihmiselle iankaikkisuusnäkökulman konkreettista merkitystä.

Henkilökohtaiset edellytykset[muokkaa]

Argumentti on suunnattu lähinnä jonkinasteiselle agnostikolle, joka myöntää, ettei voi olla täysin varma siitä, mikä maailmankatsomus on totta. Tällainen ihmistyyppi on nykyäänkin yleinen, ja moni heistä on tottunut tuudittautumaan ajatukseen, että perimmäisiä asioita koskevan varmana pitämänsä tiedon puutteessa hänen "kannattaa keskittyä nauttimaan tästä elämästä". Juuri tällaisen "varmuuden vuoksi en ota mitään kantaa" -elämänfilosofian Pascalin peliteoria osoittaa perin juurin virheelliseksi.

Argumentin mukaan agnostikon ei kannata ottaa sitä riskiä, että eläisi kuin ateisti ja olisikin väärässä, koska hän voisi joutua kuolemanjälkeiseen kärsimykseen. Sen sijaan hänen kannattaa ottaa se riski, että hän elää ja uskoo kuin kristitty, vaikka ateismi olisikin totta. Hänenhän ei tarvitsisi kuoltuaan herätä murehtimaan sitä, että olikin ollut väärässä, ja sitä ennen hän voisi silti elää hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Tällöinkin on olemassa riski, että joku muu uskonto olisi totta ja kristitty joutuisi sen mukaan kärsimään kuoleman jälkeen. Kuitenkaan monet uskonnot eivät salli muiden uskontojen kannattamista – tai koko ajatus toisensa poissulkevien uskontojen yhtaikaisesta "kannattamisesta" on sisäisesti ristiriitainen – joten jonkinlainen riski on aina olemassa. Riskin minimoimiseksi kannattaa joka tapauksessa hylätä ateismi, koska ainakaan ateisti ei voi voittaa. Jos ateismi olisikin totta, niin mitä merkitystä tällä olisi – miten kukaan ateisti voisi milloinkaan missään lopullisessa mielessä päästä "nauttimaan oikeassa olemisestaan"?

Vastauksia kritiikkeihin[muokkaa]

"Mutta mikä jumala?"[muokkaa]

Pascal argumentoi alunperin yhden jumalan oletuksesta. Hän siis asetti vastakkain ainoastaan ateismin ja kristinuskon. Yleensä myönnetään, että tällaisessa tilanteessa argumentti toimisi. Jos taas pitää valita useiden jumalien väliltä, onkin olemassa riski uskoa väärään jumalaan.10 Tämä riski täytyy vain hyväksyä, koska ei ole olemassakaan sellaista valintaa, joka pelaisi kaikin puolin varman päälle. Tämän riskin pienentämiseksi on kuitenkin perusteltua pidättäytyä uskomasta ateismiin.

Argumentin "moraalinen kyseenalaisuus"[muokkaa]

Peliteoreettista argumenttia on kritisoitu siitä, ettei todellisuuden perustavia uskonvalintoja pidä tehdä laskemalla hyötysuhteita ja ettei Jumala luultavasti katsoisi hyvällä tällaisen järkeilyn perusteella uskovia.11 Käytännössä kuitenkin tällainen järkeily on erittäin perusteltua monessakin perustavanlaatuisessa tilanteessa.

On tietenkin mahdollista, että koko elämäsi on vain harhaa, ja aivosi olisivatkin oikeasti humanoidien laboratoriossa, jossa sinulle syötetään jatkuvasti valheellisia havaintoja sähköimpulsseina. Entä jos tämä onkin totta? Velvoittaisiko tämä mahdollisuus sinut jonkinlaisiin toimenpiteisiin? Minkälainen toiminta olisi tällaisessa tilanteessa hyvää tai huonoa? Jos et voi tehdä mitään asialle, niin voit yhtä hyvin elää niin kuin havaintosi olisivatkin todellisuutta. Jos olisitkin väärässä, niin mitä merkitystä tällä olisi?

On myös loogisesti mahdollista, ettei sinun lisäksesi ole olemassa muita tajuisia olentoja. Muut ihmiset olisivat kuin virtuaalihahmoja tietokonepelissä. Tällöin muiden tappaminen ei olisi moraalisesti väärin, samoin kuin tietokonepelissä ihmisen tappamista ei voida pitää moraalisesti vääränä. Vaikka tiedostatkin nyt tällaisen mahdollisuuden olemassaolon, et kuitenkaan usko siihen, koska et halua ottaa sitä riskiä että oletkin väärässä. Vaikka sinulla ei luultavasti olekaan mitään halua suoranaisesti vahingoittaa muita ihmisiä, varot kuitenkin myös vahingossa satuttamasta muita. Vaikka siis tällainen olisikin totta, sinun kannattaa elää niin kuin se ei olisi.

"Voihan jokin jumala palkita ateistitkin"[muokkaa]

Joidenkin ateistien mukaan voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.12 Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.

Tämähän on periaatteessa täysin mahdollista. On tosin myös mahdollista että päähäsi putoaa kohta meteoriitti. Vaikka haluaisitkin eliminoida riskin meteoriitin osumisesta, sinun ei kannata väistää. On käytännössä yhtä epätodennäköistä, että meteoriitti putoaakin päähäsi juuri siinä mihin olet väistänyt, sillä meteoriitin putoaminen on käytännössä täysin ennalta arvaamatonta ja tässä suhteessa mielivaltaista. Vastaavasti kuvatunlaista jumalaa voidaan hyvällä syyllä pitää mielivaltaisena. Tällaisessa todellisuudessahan väärin uskovat saisivat palkinnon, koska tämä jumala palkitsisi ateistit juuri siitä, etteivät he uskoneet häneen. Mielivaltaisia jumalia voidaan tietysti keksiä täysin mielivaltaisesti, joten yhdeltä jumalalta suojautuminen altistaa yhtä todennäköiselle toisen jumalan rangaistukselle. Mielivaltaisten jumalien mahdollisuus voidaan siis jättää vedonlyönnissä huomioimatta, koska ne ovat määritelmällisesti täysin ennalta arvaamattomia.

Miksi kääntyä ateistiksi?[muokkaa]

Kaikkein parhaiten argumentti toimii luultavasti ateistiksi kääntymisen ehkäisijänä. Minkä takia ihmisen, joka on elänyt esimerkiksi kristittynä, kannattaisi missään tilanteessa kääntyä ateistiksi?

Ateistiksi kääntymisen ymmärrettävänä perusteluna voisi pitää totuuden seuraamista ehdoitta. Jos siis todistusaineisto vastaansanomattomalla tavalla osoittaisi, ettei mitään jumalia ole olemassa, niin tätä voisi pitää hyvänä syynä kääntyä ateistiksi. On kuitenkin varsin helppo havaita, ettei mitään varsinaisia jumalattomuustodistuksia ole olemassa. Yksittäisiä teistisiä uskomuksia vastaan on kyllä esitetty monia argumentteja, mutta juuri ateismiin uskomisen perusteeksi tarjotaan yleensä tietämättömyyteen vetoamista.13 Ateisti voi siis sanoa, että teistin tulisi todistaa Jumalan olemassaolo, ennen kuin hänen olisi järkevää uskoa siihen. Jos teisti sitten tarjoaa jonkun perusteen Jumalan olemassaololle, ateisti voi syyttää teistiä aukkojen Jumalaan vetoamisesta ja todeta ettei todiste ole riittävän hyvä. Ateistin on käytännössä aina mahdollista keksiä vaihtoehtoinen selitys todistusaineistolle, tai sitten hän voi todeta, ettei asiaa vielä tiedetä, niin kauan kuin Jumala olisi ainoa ratkaisu ongelmaan. Jos ateistilta sitten kysyy, että minkälainen todiste riittäisi, jotta Jumalan olemassaoloa voisi pitää uskottavana, ateisti saattaa tähän vastata, että Jumala kyllä tietäisi mikä olisi riittävä todiste ja esittäisi sen varmasti, jos olisi olemassa. Tähän päälle voi vielä kysyä: "Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?" Tämän retoriikan jäljiltä tulee kuitenkin huomata, ettei ateismille ole edelleenkään esitetty ainoatakaan järjellistä todistetta. Tietämättömyyteen vetoaminen on nimittäin argumentointivirhe.

On siis naiivia kuvitella, että ateismiin uskottaisiin, koska sen tiedettäisiin olevan totta. Useimmat ateistit myöntävätkin olevansa tietojensa puolesta agnostikkoja14: heillä ei mielestään ole riittävää tietoa uskoakseen jumalaan – eikä toisaalta riittävää tietoa todistaakseen, ettei jumalia ole. Jos asiaa ei voida ratkaista puhtaasti tiedollisilla argumenteilla, niin peliteoreettinen lähestymistapa on erittäin perusteltu ja ateismi voidaan hylätä puhtaasti käytännöllisistä syistä.15

Tämän takia ihmisen, joka ei voi olla varma ateismin totuudellisuudesta, ei järkevästi arvioiden kannata missään tilanteessa kääntyä ateistiksi.16

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  • Warburton, Nigel: Philosophy: Basic Readings. London: Routledge, 1999. ISBN 0-415-18720-6. – Selostaa laajasti Pascalin vaakaa.

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Vaikka onkin periaatteessa mahdollista välttää lausumasta asiasta mitään mielipidettä, on aivan eri asia elää elämäänsä ikään kuin Jumala olisi todellisesti olemassa kuin ikään kuin Jumalaa ei olisikaan. Käytännössä siis agnostikkokin "asettaa panoksensa" joko teismin tai ateismin puolelle.
  2. ^ Ihmisen osaksi tuleva "henkilökohtainen tulos" siis tämän argumentin mukaan kyllä voi riippuakin ihmisen uskosta, mutta tuloksen ratkaiseva tekijä (perimmäinen totuus olemassaolon luonteesta) on ihmisten kannanotoista riippumaton.
  3. ^ Tässä toimitaan saatavilla olevan informaation ja omien järjenkykyjen varassa, subjektiivisen todennäköisyyskäsityksen pohjalta: miten todennäköisesti arvioisit kristinuskon olevan totta ja sen kanssa yhteensopimattomien käsitysten siis harhaa?
  4. ^ Minkä arvoinen on iankaikkinen autuus tilassa, "jonka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9)?
  5. ^ Minkä paljon vahinkoa ihmiselle on (kristillisestä kokonaisnäkökulmasta, siis iankaikkisuus huomioonottaen) arvioitava koituvan siitä, että kristillisen uskon tähden oli tämän elämän aikana voinut menettää jotain itselleen ajallisessa elämässä arvokasta, mistä muuten olisi voinut päästä täällä nauttimaan?
  6. ^ Käy mielessäsi läpi kaikki tuntemasi, kristinuskon kanssa yhteensopimattomat todellisuuskäsitykset: Miten todennäköisenä kunkin käsityksen osalta pidät sitä, että juuri tämä käsitys olisi totta?
  7. ^ Kuinka huono juttu kristityn kannalta juuri tämän vaihtoehdon totuus olisi?
  8. ^ Paljonko helpommalla kristitty oli päässyt, kun ei esim. ollut tarvinnut noudattaa ramadan-paastoa tai tehdä kunniamurhia?
  9. ^ Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  10. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Pascalin vaaka lähtee yhden jumalan oletuksesta. Jos voi olla olemassa vain kristinuskon Jumala tai ei mitään jumalaa, niin veto pätee. Jos taas voi olla olemassa myös hindujen Brahma, niin kristitty kenties uskoo väärään jumalaan.)
  11. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Kristityiltä voi ensiksi kysyä, mitä mieltä heidän Jumalansa on tällaisen järkeilyn perusteella uskovista.)
  12. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Erityisesti jokin jumala voi pelastaa ne, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan. Samalla tavoin jokaiselle mahdolliselle jumalalle voi keksiä "vastajumalan", ja tämä viimeistään riittää kumoamaan Pascalin vedon. Miksei voisi olla jumalaa, joka pelastaisi ateistit?)
  13. ^ Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 110–112. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
  14. ^ Tällainen ateisti ei siis katso voivansa mennä kannanmäärityksessään Jumalan olemassaolokysymykseen agnostikkoa pitemmälle sillä perusteella, että tietäisi tätä enemmän, vaan ateismi on hänelle lähinnä tunteen ja tahdon asia: agnostikko katsoo sietävänsä ajatuksen Jumalan mahdollisesta olemassaolosta ja voivansa mukautua siihen, tällainen ateisti ei. Tunnettu ateistifilosofi Thomas Nagel on suoraan todennutkin, ettei tahdo todellisuuden olevan sellainen kuin teistit ajattelevat sen olevan.
  15. ^ Tällöin siis kysymys on siitä, paljonko kenenkään järkevästi ajatellen kannattaa riskeerata siksi, ettei tahdo Jumalan olevan olemassa, kun kuitenkin järkensä puolesta tietää ja myöntää, ettei hänen vallassaan ole Jumalan olemassaolon estäminen tai sen seurausten rajoittaminen vaan että loogisesti ottaen itse kunkin ateistin ainoa oikeassa olemisen toivo on siinä, ettei Jumala ehkä olisi olemassa, vaikka hän sitä päinvastoin hartaasti toivoisikin. Tällaisessa tilanteessa oman kannan ratkaiseminen siltä pohjalta, että päättää toimia ikään kuin tietäisi asian olevan niin kuin itse toivoo, vaikka tietää, ettei tätä tiedäkään, voi tosin antaa jonkinlaista subjektiivista tyydytyksen kokemusta ("sainpahan Jumalan viralta edes omassa elämässäni!") mutta ei ole objektiivisessa mielessä järkevää (ei perustu tosiasioihin vaan toiveajatteluun ja täyttää siis esim. Dawkinsin kannattaman "uskonnollisuuden määritelmän").
  16. ^ Omalta kannalta paremmaksi tiedetyn tilanteen tahallinen vaihtaminen omalta kannalta huonommaksi tiedetyksi on ilmeisen järjetöntä toimintaa.

Aiheesta muualla[muokkaa]


Artikkelin tägit: pascalin veto, pascalin vaaka, blaise pascal, pascalin gambiitti, pascalin peliteoria, ateismi, teismi, järki, usko, tieto