Ateismin falsifioitavuus

Jotkut ateistit väittävät, että Jumalan1 olemassaolo ei ole falsifioitavissa, joten siihen ei ole syytä uskoa. Tämän kysymyksen voi kuitenkin esittää myös käänteisesti: miten sitten itse ateismi olisi kenties falsifioitavissa?

Jumalan olemassaololle on esitetty moniakin järjellisiä perusteita. Näihin ateistit ovat reagoineet joko pyrkimällä kiertämään ne ad hoc -selityksillä tai leimaamaan ne tietämättömyyteen vetoamiseksi. Samaan aikaan ateismille itselleen ei ole pystytty tarjoamaan yhtäkään positiivista todistetta. Tämä antaa aiheen kysyä:

  • Riippuuko ateismi ylipäätään mistään järjellisistä argumenteista?
  • Minkälainen kuviteltavissa oleva todiste tai argumentti voisi ehkä ateistien omastakin mielestä riittää kumoamaan ateismin eli todistamaan Jumalan1 olemassaolon?


Todisteita pöytään?

Eikös ateismin sitten voisi falsifoida helposti vain todistamalla jonkin persoonallisen jumalan olemassaolo? Ateismin falsifoiminenhan vaatii vain objektiiviset, todennettavat ja toistettavat todisteet tai vesitiiviin loogisen argumentin ihan mistä tahansa teistisestä jumalasta. Tämänkaltaista todistetta ei vain ole vielä julkistettu. Jos Jumala olisi olemassa, niin yksittäisen ateistin vakuuttaminen teismistä pitäisi olla helppoa, eikö niin?

Tällainen näkemys ei kuitenkaan tee oikeutta kysymyksenasettelulle. Edellä mainittu toistettavuus on erittäin hyödyllinen kriteeri silloin, kun tutkitaan maailmassa vallitsevia säännönmukaisuuksia eli luonnonlakeja. Jos joku väittää, että aina kun kaksi kappaletta törmää, niiden yhteenlaskettu liikemäärä alussa on yhtä suuri kuin niiden yhteenlaskettu liikemäärä lopussa: m1v1a + m2v2a = m1v1l + m2v2l, kuka tahansa voi sopivalla koejärjestelyllä kokeellisesti todentaa, päteekö tämä sääntö myös tällä kertaa. Ideaalisesti ajateltuna yksikin poikkeama säännöstä osoittaisi säännön vääräksi. Jos sääntö on kuitenkin osoittautunut päteväksi riittävän monta kertaa, säännöstä ei kokonaan luovuta, vaan sitä yleensä muutetaan rajoittamalla sen pätevyyttä tietyin lisäehdoin. Toistettavuuden kriteeri on käytännössä hyödyllinen, mutta se ei ole loogisesti pätevä, koska se perustuu induktioon eli yleistykseen. Yleensä sitä kuitenkin pidetään siinä määrin luotettavana, että sen perusteella tehdään tieteellisiä teorioita ja luonnonlakeja, ja joskus jopa uskotaan että ymmärryksemme näistä laeista on kaikkein luotettavinta tietoa mitä meillä voi olla.

Toistettavuuden kriteerin käyttömahdollisuuksia rajoittaa olennaisesti se, että sillä voidaan todentaa vain lakeja ja säännönmukaisuuksia. Toistettavuuden kriteerin käyttäminen edellyttää, että uskotaan ylipäätään tällaisten lakien olemassaoloon, eli etteivät havaitsemamme säännöllisyydet ole pelkästään sattumaa, jota me nyt nimitämme luonnonlaiksi, mutta jota emme ihmettelisi lainkaan, jos näin ei olisi käynyt. Lisäksi jos henkilö haluaa kaiken tiedon perustuvan toistettavuuteen, hän toisin sanoen uskoo, että kaikki mitä on mahdollista tietää, aiheutuu ainoastaan luonnonlaeista. Tällainen uskomus ei ole johdettu tieteellisestä havaintoaineistosta tai puhtaan järjen loogisesta päättelystä, vaan se on naturalistinen kannanotto. Yliluonnolliset asiat ovat määritelmällisesti epäsäännöllisiä: "Luonnossa jatkuvasti vallitsevista lainalaisuuksista ja suljettujen kausaalisten tapahtumien vaikutuksista riippumaton olento tai ilmiö, jolla itsellään on kuitenkin kausaalisia vaikutuksia." Silloin yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolon kieltäminen sillä, että ne eivät ole toistettavissa, on kehäpäättelyä.

Jos ateisti vaatisi, että jumalan olemassaolo pitäisi voida todistaa kaikkialla toistettavissa olevilla toistokokeilla, hän toisin sanoen väittäisi, että jumalan tulisi olla jokin luonnonlaki. Jos nimittäin toistokokeilla etsittäisiin ainoastaan jumalan toimintaa, niin että ainoastaan sellaista jumalan toimintaa pidettäisiin luotettavasti todennettuna, joka olisi täysin toistettavissa, ateisti voisi aina todeta, että tällainen säännönmukainen toiminta on vain yksi luonnonlaki muiden joukossa, eikä se vaadi selityksekseen mitään jumalia.

Jumalaa ei voi nähdä

Toisaalta ateisti voisi ehdottaa, että vaikka jumala ei olisikaan joka paikassa mitattavissa oleva luonnonlaki, niin jumalan pitäisi kuitenkin olla objektiivisesti havaittavissa niin, että kaikki voisivat havaita hänet ja kriittisesti arvioida ja vertailla toisten kertomuksia näkemästään. Jumalan pitäisi siis olla havaittavissa ja mitattavissa kuten ihmiset ja fyysiset esineet, ja kun tällaista mahdollisuutta ei ole järjestetty, ei jumalaan uskominenkaan ole mielekästä. Jumalan läsnäolon kokemuksia ateisti ei hyväksyttäisi havainnoksi, koska kaikki eivät koe minkään jumalan läsnäoloa, eikä tällaisen havainnon kautta voi suorittaa todennettavia mittauksia. Käytännössä kaikki määritettävissä olevat fysiikan mittaukset perustuvat näköhavaintoihin, joten ehdotuksen voisi muotoilla myös näin: "jumalaan uskominen olisi mielekästä, jos jumalan voisi nähdä."

Tällainen kriteeri saattaisi olla mielekäs, jos puhutaan sellaisista jumalista, joiden väitetään olevan universumin sisäisiä olentoja, kuten hindulaiset jumalat. Juutalais-kristillisen käsityksen mukaan Jumala on kuitenkin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento, joka on itse luonut koko maailmankaikkeuden. Näköhavainto perustuu massallisten kappaleiden lähettämän tai heijastaman sähkömagneettisen säteilyn saapumiseen silmiimme. Jumalalla ei kuitenkaan ole maailmankaikkeuden sisäisiä ominaisuuksia, kuten massaa, joten lähtökohtaisesti ei ole mitään syytä, miksi hänen pitäisi näkyä. Eri asia on tietysti se, jos hän päättää näkyä, esimerkiksi luomalla tyhjästä ne fotonit, jotka saapuvat havaitsija silmiin.

Jumalan näkyvä ilmestyminen ja pysyvä läsnäolo, jota kukaan ei voisi paeta, olisi varmasti erittäin vaikuttava ilmestys, mutta tästä ei vielä voisi päätellä, että Jumala on olemassa. Kyseessä voisi olla jonkinlainen temppu tai joukkoharha. Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala ei voi pyhyytensä takia päästää luokseen mitään syntistä. Lisäksi Jumalalle ei ole tärkeätä niinkään se, että ihminen vain pakotetusti uskoisi hänen olemassaoloonsa, vaan pikemminkin se, haluaako ihminen rakastaa Jumalaa vai hylätä hänet.

Vesitiivis looginen argumentti?

Jos Jumala on maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento, ja vaikka hänen olemassaoloaan ei voikaan toistokokeilla saada selville, niin eikö kuitenkin pitäisi voida esittää jokin puhtaasti looginen todistus, jotta Jumalan olemassaoloon olisi syytä uskoa?

Ajatuksena tämä voi kuulostaa hyvältä, mutta ongelmana on kuitenkin se, että mikään todistus ei ole täysin vesitiivis siinä mielessä, ettei sitä voisi jostakin filosofisesta näkökulmasta kiistää. Sen sijaan perinteiset jumaltodistukset pyrkivätkin osoittamaan, että Jumalaan uskominen on järkevää ja sillä on hyviä perusteita.

Jumala kyllä tietäisi mikä olisi riittävä todiste

Jotkut ateistit sanovat, että jos Jumala olisi olemassa, hän kyllä tietäisi mikä olisi riittävä todiste ateistin käännyttämiseen. Kyllähän kaikkivoipa ja kaikkitietävä kykenee keksimään riittävän todisteen, ja jos kyseessä on rakastava Jumala, hän tahtoo myös osoittaa olemassaolonsa ateistille.

Tämä sinänsä ihan järjellisen tuntuinen ajatus ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Kristinuskon Jumalan kaikkivoipuus toimii logiikan puitteissa2, joten meidän ei tule olettaa hänen keksivän mitään mikä on loogisesti ristiriitaista. Jumala voisi esimerkiksi pakottaa ateistin uskomaan häneen, mutta silloin Jumalan pitäisi puuttua ihmisen vapaaseen tahtoon. Jos siis Jumala haluaisi antaa ihmisille vastaansanomatonta tietoa itsestään, hänen tulisi poistaa ihmisiltä mahdollisuus kyseenalaistaa, tai vaihtoehtoisesti istuttaa ihmisten mieliin vastaansanomaton todistus olemassaolostaan. On kuitenkin kyseenalaista, voiko täysin vastaansanomatonta todistusta edes olla olemassa.

On sen sijaan nähtävissä, että maailma tarjoaa riittävät perusteet jumaluskolle, jos ihminen vain tahtoo uskoa. Ihminen voi myös uskoa ateismiin jos tahtoo.

Havainnollistava esimerkki

  1. Oletetaan että on olemassa Jumala.
  2. Oletetaan että Jumala on kaikkivaltias.
  3. Oletetaan että Jumala myös käyttää kaikkivaltiuttaan ja vaikuttaa historian sisällä kausaalisiin prosesseihin.
  4. Oletetaan seuraavanlainen fiktiivinen tapahtumakulku:

Tapaus Mauri

Mauri kuuluu paikalliseen ortodoksikatolisluterilaishelluntailaiseen seurakuntaan ja on juuri saapunut kirkkoon rukouskokoukseen. Yllättäen paikallinen larppaamista, budolajeja ja ruotsalaista maitoa harrastava animisti saa hulluuskohtauksen, huutaa kirouksia norjaksi ja vetää Mauria turpaan. Maurilta irtoaa pää. No eihän siinä ketään.

Väkevät veljet ja sisaret laskevat kätensä Maurin hartioiden puolivälin yläpuolelle, voitelevat hänen kaulansa öljyllä ja rukoilevat Jumalaa voimallisesti parantamaan Maurin. Joku kerkeää soittamaan ruumisautonkin. Jumala vastaa tähän rukoukseen ja luo uuden pään, joka on täysin identtinen irronneen kanssa, mutta onkin kiinni Maurin vartalossa niin, että Maurin elintoiminnot palaavat ja hän tuntee olonsa suihkunraikkaaksi. Mauri kertoo herättyään kokeneensa pelottavia kokemuksia ja nähneensä tulta ja tulikiveä ja että Jeesus käski Maurin vetää itseään turpaan koska hänen aikansa ei ollut vielä. Herättyään Mauri vetää itseään turpaan eli tekee parannuksen ja käyttää lopun elämäänsä saarnaamalla teologian opiskelijoille tulevasta tuomiosta. Paikalla ollut kristitty apologeetta ottaa irronneen pään talteen silkkihansikkain ja säilöö sen jatkotutkimuksia varten. Hän kirjoittaa asiasta jutun uusimpaan Uusi tie -lehteen. Hänen mielestään tässä on poikkeuksellisen vastaansanomatonta todistusaineistoa Jumalan olemassaolosta ja toiminnasta.

Tapaus Erkki

Oletetaan lisäksi, että paikalla on ollut Erkki, joka edustaa karikatyyrisesti älyllisesti epärehellistä ateismin muotoa, jossa uskoa ateismin totuuteen ei voi horjuttaa millään tosiasioilla. Mikään ei saa Erkkiä vakuuttumaan omasta erehtyväisyydestään, mutta samalla hän pitää itseään rationaalisuuden perikuvana, koska hän kuvittelee kaikkien hänen tuntemiensa järkevien ihmisten ajattelevan kuten hän.

Erkki katsoo tilannetta hetken hämmästyneenä ja tekee pian johtopäätöksen: Havainto ei sovi oikein kivasti minkään hänen tuntemansa luonnonilmiön ennusteeseen, mutta tapaus on kuitenkin rationaalisesti selitettävissä: juuri oikeat atomit sattuivat kvanttimekaanisesti tunneloitumaan maaperästä Maurin pään kohdalle. Tämähän on tietysti tähtitieteellisen epätodennäköistä, mutta tämähän on pelkästään antrooppisen periaatteen mukaista, kun ottaa huomioon että maailmankaikkeuden historiassa on arviolta 10^150 fyysistä tapahtumaa, ja maailmankaikkeuksia voi olla vaikka kuinka paljon, joten jossainhan tämä kuitenkin ennenpitkää tapahtuu. "Enhän minä olisi tätä pohtimassa jos tämä ei olisi sattumalta tapahtunut juuri nyt." Ja jos maailmankaikkeuksia on äärettömästi, tämä sama ilmiö toistuu joka tapauksessa äärettömän monta kertaa. Ei siis mitään uutta multiversumissa. Tiedon kertyessä on tietysti mahdollista että löydetään jokin luonnonlaki, joka selittää havainnon vielä tunneloitumistakin paremmin, mutta parempi selitys tämäkin kuin vetoaminen aukkojen Jumalaan, joka kuitenkin katoaisi tiedon lisääntyessä.

Myöhemmin tapahtunutta pohtiessaan Erkki tulee siihen tulokseen, että kyseessä oli lähes aukottoman varmasti Maurin identtinen kadoksissa ollut kaksoisveli. Tämähän on ainoa järkevä selitys Maurin ja irtopään DNA-näytteiden täsmäämiselle, sekä päiden ulkoiselle yhdennäköisyydelle. Uskonnollisen tapahtuman synnyttämä joukkosuggestio, sekä tapahtuman yllättävyyden ja traumaattisuuden synnyttämä joukkopsykoosi aiheuttivat sen, että ihmiset havainnoivat ja muistivat tapahtuneen virheellisesti. Todellisuudessa riehuja oli ilmeisesti vetänyt sekä Mauria, että Maurin veljeä turpaan, mutta vain Maurin veljen kohdalla tapahtunut aiheutti pään irtoamisen ja kuoleman. Riehuja ilmeisesti vei Maurin ruumiin mukanaan ja jätti, tai unohti, pään tapahtumapaikalle. Irronnut pää, veren määrä, sekä Maurin herääminen rukouksen yhteydessä jäsentyivät siis paikallaolijoiden mielissä yhden henkilön kuolemiseksi ja uudelleen virkoamiseksi. Kaikkia yksityiskohtia ei tästä voida tietenkään aukottomasti vahvistaa, mutta ihmeparantuminen on näin kuitenkin osoitettu vääräksi selitykseksi. Erkki onnittelee itseään siitä, että on onnistunut pysymään kylmän rationaalisesti tieteellisenä asiassa ja on samaa mieltä kuin tiedemaailma.

Aiheesta muualla

ApologetiikkaWiki


Viitteet

  1. > 1,0 1,1 "tai jumalien"
  2. ^ Katso tarkemmat perustelut Jumalan kaikkivaltius -artikkelista.