Kalam- kosmologinen argumentti

ApoWikistä

Kosmologisen argumentin eri muodot pyrkivät osoittamaan riittävän Älyn tai Alkusyyn (lat. prima causa) olemassaolon kosmoksen olomassaolon perusteella. Argumenttia ovat puolustaneet mm. Platon, Aristoteles, Maimonides, Anselm, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke ja nykyisin esimerkiksi William Lane Craig, joka teki aiheesta mm. tohtorinväitöskirjansa.

Kosmologisen argumentin mukaan mm. kaikella, millä on alku, on myös syy.

Keskiajalla islamilainen teologi al-Ghazali (1058-1111) tiivisti väitteen Jumalan olemassaolosta hyvin yksinkertaiseen muotoon1:

  1. Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.
  2. Universumi alkoi olla olemassa.
  3. Siispä universumilla on syy olemassaololleen.

Ensimmäinen premissi on varsin vakuuttava: sen voidaan olettaa olevan totta, oli kyseessä lähes mikä tahansa asia.2 Toinen premissi on puolestaan modernin kosmologian tulos. Big Bang -teorian mukaan avaruudella ja ajalla on alku, jota "ennen" ei materiaa, avaruutta eikä aikaa ole ollut. On esitetty spekulatiivisia teorioita siitä, että tunnettu universumi olisi vain yksi tapaus useista samankaltaisista "kuplista". Borde, Guth ja Vilenkin ovat kuitenkin osoittaneet (BGV-teoreema), että kaikissa tällaisissa metakosmologisissa malleissa on myös alku, mikäli avaruus niissä keskiarvoisesti laajenee, kuten se lähes poikkeuksetta tekee. Lisäksi voidaan argumentoida, että todellinen ääretön sarja fysikaalisia tapahtumia on mahdottomuus,3 joten tämänkin perusteella universumilla on oltava alku.

Entä mikä olisi riittävä ajan ulkopuolinen syy kaikelle materialle ja tilalle universumissa? Ajaton, ei-materiaalinen ja transsendenttinen, erittäin voimakas Jumala.4

Kaikella kontingentilla on alkunsa ja aiheuttajansa[muokkaa]

Jos jollakin olemassa olevalla asialla on teoreettinen mahdollisuus olla olematta olemassa, voidaan sen olemassaolon katsoa aiheutuneen jostakin. Maalaisjärjen mukaan kaikella olevaisella, jolla on alku, on myös aiheuttaja. Koko maailmankaikkeus on näin ollen oikeastaan monimutkainen rakennelma erilaisia syy- ja seuraussuhteita. Ns. maalaisjärki perustuu pitkälti analogioihin eli rinnastuksiin, joita tehdään kokemusmaailman pohjalta. Koska käytännön elämässä ei törmätä asioihin, jotka alkaisivat olla olemassa ilman aiheuttajaa, oletamme, että sama pätee myös teoreettisemmalla tasolla.

Ihmisen kannalta mielenkiintoista on nimenomaan meitä ympäröivän universumin alku ja aiheuttaja, koska tuntemamme todellisuus on nimenomaan tämä universumi. Ajattelumme ja siinä käyttämämme käsitteet ovat rajoittuneet tämän universumin sisällä vallitseviin lakeihin.

Universumin alku[muokkaa]

1920–luvulla astronomi Edwin Hubble havaitsi punasäteily –ilmiön, joka yleisen käsityksen mukaan osoittaa universumin laajenevan. Tämä löytö johti niin kutsuttuun Big Bang –teoriaan5. Tämä tiedemaailmassa tällä hetkellä vallalla oleva teoria käsittää ainakin kaksi perusteesiä:

  1. Tuntemamme universumi sai alkunsa suuresta räjähdyksestä noin 15 miljardia vuotta sitten ja on tämän jälkeen laajentunut.
  2. Alkuperäisen teorian mukaan6 ennen Big Bangiä kaikki olevainen oli matemaattisessa pisteessä, joka oli äärettömän tiheä. Tähän kaikkien dimensioiden ulkopuolella olevaan pisteeseen sisältyi kaikki massa, energia, tila ja aika.

Termodynamiikan toisen pääsäännön, nk. entropian lain, mukaan käytettävissä olevan energian määrä vähenee suljetussa systeemissä, johon ei tule lisäenergiaa ulkopuolelta. Tämän johdosta universumillammekin on mitä varmimmin edessään lämpökuolema (heat death). Maailmankaikkeus ei siis voi olla ikuinen, koska jossakin vaiheessa sitä olisi jo kohdannut tämä lämpökuolema.7 Sitä, ettei universumi ole luonteeltaan ikuinen vaan on saanut alkunsa ja ollut sen jälkeen olemassa vain äärellisen aikajakson verran, voi siksi pitää tieteellisenä tosiasiana jymypaukkuteoriasta riippumattakin.8 Ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta sotii tuntemiamme luonnonlakeja vastaan. Teoria esimerkiksi ikuisesti supistuvasta ja jälleen laajenevasta9 maailmankaikkeudesta on luonnonlakien vastainen ja näin ollen mahdoton, ainakin jos huomioon otetaan vain naturalistiset selitykset.10

Pyrkiessämme hahmottamaan maailmankaikkeuden syntyä joudumme väistämättä tunnustamaan ajattelukykymme rajallisuuden ja toisaalta itse tapahtuman käsittämättömyyden. Astronomi Robert Jastrow onkin todennut mielenkiintoisesti luomisajattelun ja Big Bang –teorian yhtäläisyyksistä:

Mikä on lopullinen ratkaisu universumin alkuperää koskien? Astronomien antamat vastaukset ovat sekä toisistaan poikkeavia että merkittäviä. Kaikkein merkittävin on se tosiasia, että tieteessä, kuten Raamatussa, maailma alkaa luomisteolla.

Wiester, J., (1983) The Genesis Connection, Nashville, Nelson, s.24

Jos Luoja-hypoteesi hylätään, joudutaan silti hyväksymään "ihme". Kuten C. S. Lewis toteaa:

Muna, joka ei tule linnusta, ei ole yhtään sen luonnollisempi, kuin lintu, joka on ollut aina olemassa.

Lewis, C.S., God in the Dock, s. 211

Jumala on ainoa olio, jonka olemassaolo ei ole alkanut, joten hänellä ei tarvitse olla aiheuttajaa. Jos Jumalalla olisi aiheuttaja, joutuisimme siirtämään Jumalan "tittelin" tälle aiheuttajalle, joten Jumalan ikuisuus on tässä mielessä varsin looginen attribuutti Luojalle. Arkielämän pintahengitysfilosofiassa usein esille tuleva Jumalan näkymättömyyden ongelma liittyy sekin omalta osaltaan tähän argumenttiin. Jumala ei ole meidän kolmiulotteisessa tilassamme, jonka pystymme havaitsemaan aisteillamme. Aistimmehan on valmistettu tämän maailmankaikkeuden ilmiöitä havainnoimaan. Jos Jumala olisi aistein havaittava, hänen täytyisi olla osa maailmankaikkeutta ja atomien toiminnalla selitettävissä. Tällöin Jumala olisi myös entropian lain alainen ja olisi loogista olettaa hänen olemassaolonsa alkaneen joskus ja päättyvän joskus. Jumala kokisi näin ollen lämpökuoleman!

Vaikka tieteellisten yksityiskohtien onkiminen Raamatusta on hermeneuttisesti ongelmallista, monet Jumalan attribuutit Raamatussa ovat yhteensopivia esittämäämme, ja osittain fysiikan lakeihin perustuvaan, argumenttiin. Kun puhutaan Jumalan katoamattomuudesta ja muuttumattomuudesta, nämä kuvaukset voidaan tietysti ymmärtää suhteellisina esimerkiksi ihmisen elinikään nähden. Toisaalta ne sopivat myös jo mainittuun Jumalan transsendenttisuuteen11, jonka vuoksi Jumala ei voi olla samojen luonnonlakien alainen kuin luomakunta. Hindulaisen teologian mukaan jumala taas olisi täydellisesti sama kuin luomakunta.12 Myös New Age –filosofiassa jumala määritellään säännöllisesti osaksi luomakuntaa,13 niin että jokaisesta ihmisestäkin tulee jumala.14 Tämä ei esitetyn kosmologisen argumentin perusteella voi olla Luojan määritelmä. Itämaisiin uskontoihin ja New Age –ajatteluun liittyvät sykliset käsitykset maailmankaikkeuden "jälleensyntymisestä" ovat, kuten aiemmin totesimme, ongelmallisia mm. entropian lain vuoksi.

Kosmologisen argumentin kritiikkiä[muokkaa]

Universumin syyn syy?[muokkaa]

Ehkä ensimmäisiä vastavetoja kosmologiselle argumentille on kysymys

Eikö vastaava päde Jumalaankin – mikä syy Hänet siis on saanut aikaan?

Mutta tietenkään Jumalalla ei ole alkua, vaan Hän on välttämätön olio (ks. esim. ontologinen argumentti) samoin kuin esimerkiksi logiikan lait. Jumala on aina ollut olemassa, joten Jumalan olemassaololle ei tarvitse esittää syytä. Aiemmin ateistit itse argumentoivat, että koska universumilla ei ole alkua, sillä ei tarvitse olla syytä.15 Moderni tähtitiede osoitti kuitenkin tämän ateistien oletuksen ja siten koko väitteen vääräksi.

Aikakin alkoi[muokkaa]

Maineikas fyysikko Stephen Hawking myöntää kirjassaan Ajan Lyhyt Historia, että "niin kauan kuin universumilla on alku, voimme olettaa, että sillä oli suunnittelija". Hawking vaikuttaakin pyrkivän kirjassaan pääsemään eroon universumista, joka viittaisi jonkinlaiseen suunnittelijaan16.

Vaikka universumin alkutilasta ei voida sanoa varmuudella paljoakaan, voidaan sanoa, että lähestyttäessä alkuhetkeä koko universumi oli puristunut singulariteetiksi. Yleistä suhteellisuusteoriaa käyttäen universumi oli äärettömän tiheä ja kuuma singulariteetti ennen laajentumistaan. Tämän singulariteetin alkuhetkestä ei voida sanoa mitään, koska äärettömässä lämpötilassa ja tiheydessä tuntemamme fysiikan lait eivät luultavasti päde. Koska avaruus ja aika muodostuivat tästä singulariteetin laajentumisesta, ei ole loogista puhua ajasta ennen tätä singulariteettia. Täten voidaan myös todeta tämän singulariteetin olevan ikuinen, jolloin kosmologisen argumentin vastalauseena käytetty universumin oletettu ikuisuus voidaan muuntaa muotoon "energia on aina ollut olemassa".

Hawking & Ellis, 197317

Tässä vastaväitteessä fysiikka ymmärretään melko oikein mutta alkamisen käsite väärin. Jonkin asian olemassaolon alkaminen ei edellytä edeltävää aikajaksoa, jolloin kyseinen asia ei ole ollut olemassa.18 Itse asiassa pätee seuraava19:

  • Asian x olemassaolo alkaa hetkellä , jos ja vain jos
    • x on olemassa ajankohdassa eikä x ole maailmassa olemassa ajattomasti.
    • On aika , jolloin x on olemassa, eikä ole aikaa , jolloin x on olemassa.
    • x:n olemassaolo on ajallinen tosiasia.

Lisäksi yo. vastaväitteessä ikuisuuden käsite ymmärretään siten, että asia on ollut olemassa kaikkina universumimme aikoina. Tämä on kyseenalaista, sillä normaalisti ikuisuudella tarkoitetaan ääretöntä aikaa. Vasta-argumentti vetoaakin ehkä enemmän intuitiivisesti tämän ikuisuus-sanan sisällön vaihdon kautta, koska ääretön aika todellakin poistaisi alkamisen.20 Mikäli tyydytään puhumaan siitä, että jokin asia on ollut olemassa kaikkina universumimme aikoina, on selvää, että koska itse aikakin on alkanut21, myös kyseisen asian olemassaololla on alkunsa. Ajan alkaminen siis lähinnä vahvistaa Kalamin kosmologisen argumentin.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Videoita[muokkaa]

Internet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Craig W. L. (1998) "Design & Cosmological Argument" teoksessa Mere Creation – Science, Faith & Intelligent Design, toim. Dembski W. A., Downers Grove, Illinois, InterVarsity Press, s. 333
  2. ^ Asiaa voi arvioida tarkastelemalla vaihtoehtoja: Tämän premissin kiistäminen on loogisesti yhtäpitävää seuraavan väitteen myöntämisen kanssa: "On olemassa jotain sellaista, joka on saanut alkunsa ilman mitään syytä." Tämä väite puolestaan on ongelmallinen mm. seuraavista syistä:
    • Se on intuitiivisesti epäuskottava – etsimättä tulee mieleen kysymys: "Miksi uskoisin tällaista? Eihän tuota kukaan järkevä ihminen 'purematta niele'! Olisi kyllä työn ja tuskan takana yrittää ylipuhua minut tuohon käsitykseen."
    • Se on käytännössä mahdoton osoittaa todeksi: miten voisi todistaa, että jotakin on syntynyt (tai edes voisi syntyä) ilman mitään syytä?
      • Toisaalta sen esittäjällä on katsottava olevan todistamisen taakka, kuten olemassaoloväitteiden esittäjillä yleensäkin. Pelkkä väittäminen ei siis ole tällaisissa tapauksissa vakuuttavaa, vaan tueksi tarvittaisiin perusteluja.
    • Se on älyllisesti epätyydyttävä: sen hyväksyminen rampauttaisi tai suorastaan lopettaisi syy-yhteyksiä koskevan tutkimuksen – aina, kun tutkimuskohteen aikaansaanut syy ei ole ilmeinen, olisi mahdollista olettaa, ettei mitään syytä kenties ole olemassakaan, joten asian voi jättää sikseen.
  3. ^ Näiden tapahtumien vaatima ääretön aika ei olisi koskaan kulunut nykyhetkeen asti.
  4. ^ * Jos ajalla on ollut alku, sen aiheuttajan on oltava ajan itsensä ulkopuolella, siis iankaikkinen.
    • Jos materialla (materia-energialla) on ollut alku, sen aiheuttajan on oltava materiaalisuuden ulkopuolella, siis aineeton.
    • Jos kosmoksella on ollut alku, sen aiheuttajan on oltava kosmoksen ulkopuolella eli transsendenttinen.
    • Lienee ilmeistä, että universumin koko ja muut ominaisuudet osoittavat aiheuttajansa olevan erittäin voimakas; sitä paitsi se seikka, että universumin koko olemassaolo on aiheuttajansa vallassa (aiheutettuna alkanut oleminen pysyy aina aiheutettuna eikä siitä voi missään vaiheessa tulla aiheuttajansa suhteen itsenäistä), merkitsee, että kyseinen aiheuttaja on, vähintäänkin tämän universuminsa suhteen, myös kaikkivaltias (koska aiheuttaja aiheuttaa pysymisenkin, hän voi halutessaan yhtä hyvin aiheuttaa myös minkä hyvänsä muutoksen).
    • Koska universumia luonnehtii osiensa jatkuva syy-yhteyssuhteisuus, sen alkua ei voi sijoittaa tilanteeseen, jossa tämä syy-yhteyssuhteisuus oli jo voimassa. Siksi on perusteltua olettaa universumin aiheuttaneen syyn olevan aiheuttamaansa universumiin aivan erilaisessa suhteessa kuin millaisissa suhteissa universumin osat ovat toisiinsa. Kaikki universumin osien väliset syy-yhteyssuhteethan ovat voineet astua voimaan vasta universumin näiden osien ja siis itse universuminkin jo ollessa olemassa. Universumin aiheuttanut syy ei siis tämän mukaan ole deterministisessä eikä stokastisessa riippuvuussuhteessa universumin olemassaoloon vaan on toiminut täysin vapaasti, siis omasta tahdostaan. Tämä perustelee syyn olevan persoonallinen ja itsestään käsin toimiva.
    Edellä perusteltujen ominaisuuksien perusteella aiheuttajaksi voidaan nimenomaan järjen tasolla tunnistaa Jumala. Muuta tunnettua käsitteellistä vaihtoehtoa ei ole. (Platonin demiurgi-teoria [että aineellisen maailman olisi järjestänyt joku Jumalaa alempi persoona] edellyttäisi itse aineellisen maailman olevan ikuinen ja että vain siinä oleva järjestys olisi yliluonnollista alkuperää. Aineellisen maailman ikuisuus ei kuitenkaan sovi yhteen modernin fysiikan kanssa.)
    Tämä Jumalan olemassaolon osoittava päätelmä on ontologisella, ei eksistentiaalisella tasolla: siinä puhutaan Jumalan olemassaolosta vain yleisellä tasolla, ei Jumalan olemassaolon henkilökohtaisesta kokemisesta. Siksi tämä päättely on loogisesti mahdollista hyväksyä, vaikka väittäisi kaikkia uskonnollisia kokemuksia epäluotettaviksi ja kaikkia tunnettuja uskontoja erehdyksiksi.
    Edellä selitettyjen ominaisuuksien luonnehtiman Jumalan olemassaolo on siis itsessään tosiseikka, mutta tämän tosiseikan tunnustamisen mahdolliset seuraukset henkilökohtaisella tasolla ovat asia erikseen. Raamatunkin mukaan Jumalan olemassaolo on nimenomaan tiedon asia (Room. 1:19-20), pelastus taas sellaisen uskonluottamuksen asia, jota ihminen ei saa järkeilemällä vaan Kristuksen evankeliumin kuulemalla ja siihen suostumalla (Room. 10:13-14, Room. 10:17).
  5. ^ Nimityksellä on suomenkielinenkin vastine: jymypaukkuteoria.
    Big Bang -ilmauksen otti käyttöön astronomi Fred Hoyle, joka itse siinä vaiheessa kannatti omaa kilpailevaa Steady State -teoriaansa. Tämä "jatkuvan luomisen" teoria edellytti ainetta syntyvän kaiken aikaa vähin erin lisää, niin että universumin ominaistiheys pysyy sen laajenemisesta huolimatta vakiona. Jatkuvan luomisen teoria ei ennustanut jymypaukkuteorian mukaista avaruuden taustasäteilyä, ja kun mittaukset vahvistivat taustasäteilyn olemassaolon, Hoyle myönsi "tappionsa".
    "Big Bang -teoria" oli siis alun perin poleeminen pilkkanimi, joka kuitenkin ajan mittaan vakiintui yleiseen käyttöön ja muuttui koetulta sävyltään humoristisen neutraaliksi.
  6. ^ Moreland, J.P. (1987), s. 33
  7. ^ Craig, W. L (1994): Reasonable Faith – Christian Truth and Apologetics, Wheaton, Illinois, Crossway Books, s. 115
  8. ^ Jymypaukkuteoria nauttii varsin suurta kannatusta tutkijoiden keskuudessa, ja monet kristityt apologeetat perustavat teesinsä nimenomaan tähän teoriaan. Big Bang –teoriassa onkin mielenkiintoisia näkökohtia, jotka puoltavat vahvasti sitä näkemystä, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija. Kyseistä teoriaa on kritisoitu pitkälti uskonnollisista syistä, koska "alun" tunnustaminen herättää väistämättä joidenkin mielestä pelottavia teologisia kysymyksiä. Kuten tässä luvussa huomaamme, alun olemassaolo viittaa voimakkaasti myös "alun aiheuttajan" olemassaoloon.
  9. ^ eli syklisesti sykkivästä
  10. ^ Näistä tarkemmin Craig (1994), ss. 102-116
  11. ^ "toisulottuvuuksisuuteen", siis aika-avaruutemme ulkopuoliseen olemassaoloon
  12. ^ Albrecht, M. (1988): Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus, PerusSanoma, s. 155
  13. ^ Esimerkiksi New Age -feminismin vaalima maajumalatar- tai äiti maa -ajattelu korostaa sitä, että tämä jumalatar ei hallitse maailmaa, vaan että hän on maailma. (Starhawk: The Spiral Dance, New York: Harper & Row 1989, 23.) Tämän uskomuksen mukaan äiti maa pirstaloitui alempiarvoisiksi jumaliksi, kun patriarkaalinen kulttuuri tunkeutui muinaiseen Eurooppaan noin 5000 –25 000 vuotta sitten. Tuhoamalla luonnon voi siis tuhota jumalan! (Wise, R. & Brooke, T.: Goddess Worship, Spiritual Counterfeit Project Newsletter, Winter 1998/99, Vol 23:2, 4.)
  14. ^ Sire J. W. (1991): Missä maailmassa – Maailmankatsomukset puntarissa, PerusSanoma, s. 136
  15. ^ Osa heistä on tällä kannalla yhä edelleen.
  16. ^ Walter Bradley: Is there Scientific Evidence for an Intelligent Creator of the Universe? Louisiana State University 2005. The Veritas Forum. Viitattu 24.6.2020.
  17. ^ Hawking, Stephen & Ellis, G. F. R. (1973): The Large Scale Structure of Space-Time. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-09906-4. The classic reference.
  18. ^ William Lane Craig: Youtube Takes Out the Cosmological Argument! 18.8.2008. Reasonable Faith. Viitattu 24.6.2020.
  19. ^ Philosophical Foundations for a Christian Worldview. J.P. Moreland & W. Lane Craig, Intervarsity Press, 2003.
  20. ^ Tältä osin kyseessä on siis pikemminkin verbaalinen harhautus kuin todellinen vasta-argumentti.
  21. ^ Annetun määritelmän mukaan: se on ollut olemassa ensimmäisellä hetkellään, eikä ole sitä edeltävää hetkeä, jona se olisi ollut olemassa, eikä se ole olemassa ajan – siis itsensä – ulkopuolella, vaan sen olemassaolo on nimenomaan ajallinen tosiasia.