Kreationismi

"Kreationismi" on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus (kaikkeus ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina¹.

Kreationismi-sanaa käytetään sekä laajassa että suppeassa merkityksessä:

• Laajassa merkityksessä kreationismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Suurin² osa modernin luonnontieteen perustajista ja edistäjistä (esim. Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday ja Maxwell) olivat ainakin tässä laajassa merkityksessä kreationisteja.

• Suppeassa merkityksessä kreationismi on sellainen luomisopillinen käsitys, joka käyttää Raamatun luomiskertomusta³ historiallisena lähteenä siitä, miten luominen on tapahtunut. Raamatun antamaa informaatiota käytetään tällöin lähtökohtana tieteellisten mallien rakentamiseksi kulloinkin tutkittaville ilmiöille. Tämän käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on selväsanainen ilmoitus Jumalan luomistöistä ja sellaisena myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti luotettava⁴ kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisten lajien tarkoituksettoman synnyn lisäksi myös tarkoituksettomaan elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), naturalistisesti ymmärrettyyn alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään koulu- ja korkeakouluopetukseen.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäisen, suppean määritelmän mukaista kreationismia. Jos jossain kohdin tarkoitetaan muuta kuin suppeaa käsitettä, asiasta mainitaan erikseen.

Kreationismiin liittyvä rajanvetoväittely

Monet naturalistit väittävät kreationismia näennäistieteeksi. Väitettä tuetaan lähinnä sillä, että kreationismi pitää yhtenä lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. "Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen." Syytös perustuu näin ollen asiantuntemattomaan oletukseen toimivan rajanvetokriteerin olemassaolosta. Ilman toimivaa rajanvetokriteeriä koko pseudotiede-käsite menettää varsinaisen merkityksensä ja sitä käyttävä väittely pohjimmaisen mielekkyytensä.

Syvemmässä analyysissä "uskonnollisen" ja "tieteellisen" ero ei näet ole mitenkään selvä. Sama osittaisuskonnollisuussyyte voidaankin esittää myös metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuva tiede on siis yhtä lailla uskonnollisesti sitoutunutta, uskonto vain on siinä tapauksessa erilainen.

Luomiskannan empiirisiä perusteluja

Kreationismi on tuoreessa länsimaisessa aatehistoriassa ennen muuta naturalismin kanssa kilpaileva käsitys, joten sen argumentaatiokin pyrkii olennaisesti osoittamaan naturalistisen luonnontieteen ulottuvilla olevien alkuperäselitysyritysten hataruuden. Tämä on nähtävissä vastavetona naturalistien omalle argumentaatiopropagandalle, jonka mukaan "Jumalaa ei tarvita mihinkään, sillä kaikelle on luonnollinen selitys". Tätä naturalistisen uskonopin perusväittämää vastaan kreationistit⁵ esittävät oman perusväittämänsä: "Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa sillä tavoin, että kaikki yritykset selittää näkyvää luomakuntaa kattavasti⁶ tunnustamatta sen syntyneen Jumalan voimasta ja viisaudesta johtavat lopulta väistämättä fiaskoon."

Luomistieteellisen tutkimuksen luonteesta

Naturalistisen ja kreationistisen tieteen välisen kilpailuasetelman oikeaksi ymmärtämiseksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä luonnontieteelliset havainnot ja toisaalta tehtyjen havaintojen selitysmallit⁷. Kreationistinen luonnontiede ottaa lähtökohdikseen kaikki toistokokein varmistetut mittaustulokset mutta käyttää niiden selittämisessä⁸ omien perususkomuksiensa kanssa yhteensopivia hypoteeseja, teorioita ja laskennallisia malleja.⁹

Kreationistiset luonnontutkijat ovat kehittäneet ja kehittelevät edelleen vaihtoehtoisia havaintojen selitysmalleja. Kyseessä ei siis ole jonkin yhden muuttumattoman teorian opettelu vaan ajan mittaan edistyvä tutkimus, johon liittyy kilpailevien ja toisiaan täydentävien selitysten ja teorioiden esittäminen ja testaaminen. Selvää on, että luomistieteilijöiden piirissä myös julkisrahoitteisessa tiedeyhteisössä vallitsevat, oman tutkimusalan kannalta relevantit naturalistiset teoriat tunnetaan¹⁰, niitä vain ei pidetä vakuuttavina ja halutaan siksi kehittää parempaa vaihtoehtoa.

Teleologinen argumentti

Sekä laajasti että suppeasti ymmärretyn kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota on käytetty luomisnäkemyksen puolustamisessa jo ennen Darwinin teorian syntyä.

Biodiversiteetin historiaan liittyvät näkemykset

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien vähittäistä kehittymistä, makroevoluutiota; sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei tietenkään kiistetä¹¹. Ajatuksena on siis, että Jumala on luonut erilaiset "peruselämänmuodot" alussa valmiina, eikä uusia ole sittemmin syntynyt¹². Luodut elämänmuodot ovat kuitenkin olleet alun perin sopeutumis- ja muuntautumiskykyisiä, joten elinolosuhteiden muutokset ovat johtaneet myös uusien eliölajien erikoistumiseen alkuperäisten elämänmuotojen muuntelumahdollisuuksien puitteissa.

Ajoituksiin liittyvä argumentaatio

Kulttuurista valta-asemaa länsimaissa toistaiseksi nauttivan naturalistisen tieteen mukainen kosmologia ja geologia edellyttävät maapallolle ja sen biosfäärille vuosimiljoonien ja -miljardienkin mittaista kehityshistoriaa¹³. Raamatun kronologiaan sitoutuva tiede näkee aikaa olleen kertaluokkia vähemmän¹⁴ ja vastustaa siksi naturalistisen tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä sekä tarjoaa Raamatun kuvaamaan vedenpaisumukseen olennaisesti perustuvan teorian sen pintakerrosten syntytavasta; tämä äskettäisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimityksellä Young Earth Creationism (YEC, "nuoren Maan kreationismi").

Perustellessaan havaintojen yhteensopivuutta perususkomustensa kanssa kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista¹⁵ ja radioaktiivisten isotooppien suhteista¹⁶. On myös esitetty kreationistisia kosmologisia malleja, joiden mukaan tähdistä tuleva valo on todella ehtinytkin suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta matkata miljardeja vuosia,¹⁷ joten astronomian miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole ratkaisematon ongelma äskettäisluomisopinkaan kannattajille¹⁸.

On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta; tämä muinaisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimellä Old Earth Creationism (OEC, "vanhan Maan kreationismi").

Kreationismin päähaarat

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Vakiintunein niistä lienee jo edellä todettu jako kahteen sen perusteella, mitä maapallon geologisen historian keston suuruusluokasta ajatellaan.

Kreationismiin19 luettavat näkemykset	Äskettäisluomisnäkemys20	Muinaisluomisnäkemys21
Ihminen	Jumalan kuvakseen luoma maapallon kuudennen vuorokauden22 aikana Raamatun kuvauksen mukaisesti: Aatami ja Eeva luotu erikseen, enintään noin 10.000 vuotta sitten. Historiallinen syntiinlankeemus.	Jumalan luoma noin 100.000 – 20.000 vuotta sitten. Aatami ja Eeva luotu erikseen.
Biologiset lajit	Kieltää uusien perusryhmien synnyn, muuntelusta empiiristä näyttöä: Alkuperäislajit eli heprealaisittain baraminit, joiden mahdollisia nykybiologisia vastineita perusryhmät ovat, ovat Jumalan alussa23 luomia. Näiden sisäistä muuntelua ja "lajiutumista"24 havaitaan (niin sanottu mikroevoluutio), sen sijaan rajoittamaton makroevoluutio ei ole uskottava.	Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyy mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä). Tyypillisesti "pätkittäinen" luominen sopivina pidettyinä ajankohtina. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa.
Maapallo	Ei hyväksy miljardien vuosien ikää: maapallo ja aurinkokunta alle 40.000 vuoden ikäisiä, tyypillisesti noin 10.000 vuotta; maan pinta maailmanlaajuisen tulvan muokkaama.	Pitää maapallon suurta ikää luotettavana: 4,3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva.
Kaikkeus	Saattaa hyväksyä miljardien vuosien iän kaikkeuden meistä etäisille osille, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin25 kosmologiat).26	17–14 miljardia vuotta.
Perusteoksia muiden muassa	Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961	Ross: The Creator and the Cosmos, 1993
Tunnettuja edustajia kirkkohistoriassa	Origenes, Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther, Calvin 27

Luomisopin ja kreationismin historiaa

Kristillinen luomisoppi perustuu luomista käsitteleviin Raamatun kohtiin; luomistapahtumia kuvataan systemaattisesti heti Raamatun alussa (1.Moos.1-2), mutta viittauksia siihen on monia muitakin sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella aina Ilmestyskirjaa myöten. Raamatusta ja yleisistä historiatiedoista saatu informaatio on johtanut useat teologit²⁸ laskemaan luomisen ajankohtaa; näistä tunnetuin nimi on meillä ehkä Martti Luther ja anglosaksisessa maailmassa James Ussher.

Luomiskertomuksen tulkintahistoriasta

Aikojen saatossa Raamatun luomiskertomuksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. "Lapsenomaisesti lukien" se on aina sanonut olennaisesti samaa kuin nykyaikaisen äskettäisluomisnäkemyksen mukainen tulkinta, mutta oppineita kuvaannollistuksia on esiintynyt jo vanhalla ajalla. Vaikka sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon on aina kuulunut konkreettinen kreationismi laajassa merkityksessä, niin luomiskertomuksen yksityiskohtien tulkintahistoria on näin ollen varsin kirjava.

Uskonpuhdistus

Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa²⁹ ja erityisesti myös totesi³⁰ fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. Johannes Kepler sekä em. Ussher. Isaac Newtonkin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.

Järkeis- ja tunteisoppien nousu kulttuurissa ja teologiassa

Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta; pietismin nousun myötä huomio kääntyi raamattuteologiassakin objektiivisesta³¹ subjektiiviseen³². Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.³³

Tieteellisen kreationismin synty

Näin ollen äskettäisluomisnäkemyksen viimeisten 50 vuoden kuluessa toteutunut uusi esiinnousu on voitu kokea ikään kuin uudeksi ja oudoksi asiaksi.³⁴ Modernin luomistieteen syntyyn keskeisesti vaikuttaneisiin tekijöihin ja kulttuurisesti kaikkien aikojen merkittävimpiin kreationistisiin teoksiin kuuluu äskettäisluomisnäkemystä edustava, Nooan tulvan³⁵ konkreettista historiallisuutta puolustava ja sen avulla empiirisiä havaintoja selittävä Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood (1961). Teos yhdistää kirjaimellisen raamatunselityksen luonnontieteellisiin havaintoihin ja moderneihin tutkimusmenetelmiin niin vakuuttavasti, että siitä tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille.

Kirjoittajien³⁶ halu perustella Raamatun antamaa informaatiota myös modernein kvantitatiivisin menetelmin saaduilla empiirisillä tuloksilla ja sen mukainen eksakteista luonnontieteistä ja insinööritieteistä tuttu jämpti ote tutkimuskohteisiin ja argumentointiin olivat perusteina, kun tätä uutta avausta ja sen inspiroimaa jatkotutkimusta ryhdyttiin kutsumaan³⁷ tieteelliseksi kreationismiksi (engl. scientific creationism) ja sen mukaisista lähtökohdista tehtyä luonnontutkimusta luomistieteeksi (engl. creation science).

Äskettäisluomisnäkemystä edustavat järjestöt

Tieteellisen kreationismin esiinmarssi osoittautui saamastaan vastustuksesta huolimatta kulttuurisesti hedelmälliseksi:

Pian The Genesis Flood -teoksen ilmestymisen jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön.

Tämän jälkeen saivat alkunsa Answers in Genesis (AIG) -järjestö sekä Creation Research Society -tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja: Creation Research Quarterly.

Myöhemmin Answers in Genesis -järjestöstä erkani vielä Creation Ministries International tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi omaksi organisaatiokseen.

Vaikka tieteellisen naturalismin kulttuurihegemonian vuoksi kaikki luomistieteellinen työ on tehtävä joko yksityisen rahoituksen turvin tai vapaa-ajan "harrastuksena", sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus- ja sen tulosten julkaisutoiminta näiden eri järjestöjen piirissä on edelleen vilkasta.

Muinaisluomisnäkemys nousee toiseksi vaihtoehdoksi

Kuten todettu, Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuista on jo vanhalta ajalta³⁸ lähtien esitetty sellaisiakin tulkintoja, joiden mukaan luomispäivät eivät olisi olleet (läheskään) tavallisia 24 tunnin vuorokausia.³⁹ Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien tämäntyyppistä tulkintaa seuraavan tieteellisen mallin esitti Hugh Ross v. 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tämä ei ollut ensimmäinen sensuuntainen moderni yritys mutta osoittautui kulttuurisesti edeltäjiään menestyksekkäämmäksi, niin että siitä sai alkunsa eräänlainen tieteellisen kreationismin toinen päähaara.⁴⁰

Kreationismin ja evolutionismin historia ja nykytila Suomessa

Laajassa merkityksessä kreationismin historia alkaa Suomessa viimeistään kristinuskon tulosta maahamme tuhatkunta vuotta sitten ja suppeassa merkityksessä vastaavasti viimeistään 1500-luvun luterilaisesta uskonpuhdistuksesta. Evoluutioteorialla on tietenkin täälläkin paljon lyhyempi, n. 150-vuotinen historia.

Evoluutioteoria rantautuu Suomeen 1800-luvun lopulla

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864, jolloin Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) ripustautunutta makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,⁴¹, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld sen sijaan kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.⁴²

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Tuolloin Eero Erkon toimittama Keski-Suomi nimittäin aloitti Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta -otsikoidun kirjoitussarjan, ja tämä käynnisti kiivaan keskustelun, jonka yhteydessä evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta käsin Minna Canth ja Juhani Aho.

Valtakirkon sisäinen ristiriita

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole koskaan virallisesti hyväksynyt evoluutioteoriaa: sen tunnustus on virallisesti yhä samalla pohjalla kuin on ollut uskonpuhdistuksesta lähtien, ja juuri Luther työtovereineen ja seuraajineen oli vetänyt ne nimenomaiset linjaukset, joiden suoranaista jatkoa aikamme tieteellinen kreationismi aatehistoriallisesti katsoen ilmiselvästi on. Muiden epäraamatullisuuksien tavoin ja niitä edistäen evoluutioteorian hyväksyminenkin on kuitenkin vähitellen ujuttautunut myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon,⁴³ niin että sen näkyvät edustajat ovat antaneet julkisuuteen evoluutioteorian hyväksyviä lausuntoja. Näiden lausunnonantajien mukaan kirkko kylläkin pitää kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman,⁴⁴ mutta hyväksyy myös evoluutioteorian.⁴⁵

Vuonna 1999 kirkolliskokouksessa hyväksytty⁴⁶ piispa Eero Huovisen katekismus sisältää seuraavan luomiseen liittyvän lausuman: "Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan." Tämä on v. 2016 tarjonnut pohjan piispa Kaarlo Kallialan linjaukseen: "Kreationismia ei ole syytä arvioida uskonnollisena oppina, vaan luonnontieteellisenä teoriana. Eikä sellaisiin tietenkään oteta mitään opillista kantaa."⁴⁷ Teologisesta epätyydyttävyydestään⁴⁸ huolimatta kyseinen linjaus luokittaa kreationismin vaihtoehtoiseksi luonnontieteelliseksi teoriaksi, ja tämä ajatus on sinänsä järkevä: luomistiede on luonnontiedettä.

Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen julkaisema Franz Pieperin aidosti luterilainen Kristillinen dogmatiikka seuraa myös tässä kohdin juurevasti Lutherin tutkimaa, opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin rukoilevaiset ja monet lestadiolaiset ovat pitäytyneet käyttämänsä vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, sisältöön – myös sen asiahakemistosta eli rekisteristä löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon. Viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja, kaksinkertainen tohtori Uuras Saarnivaara puolestaan opetti näkyvästi ja tinkimättömästi vuosikymmenten mittaan sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa myös kreationismia; lestadiolaisen uusheräyksen kouluneuvos Martti E. Miettinen oli tässä kysymyksessä samalla linjalla.⁴⁹ Aivan viime vuosina Suomen Luther-säätiö on ensimmäisen kerran historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin koko massiivisen Genesis-kommentaarin⁵⁰, joka tutustuttaa lukijansa vaivattomasti mm. hänen luomisoppiin liittyvään raamatunselitykseensä; Luther-säätiön "aisapari", Ruotsin ja Suomen lähetyshiippakunta⁵¹, on puolestaan vastikään julkaissut tunnustuksellisesta luterilaisesta luomisopistaan ja sen raamattuperusteista varsin yksityiskohtaisen selonteon.

Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.

Luomisopin kannattajia on siis maassamme jokseenkin kaikissa kristillisissä uskontokunnissa, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti tunnustuksellisten luterilaisten, adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta.

Kristillisperäiset uususkonnot

Muista teistisistä uskontokunnista Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina⁵², vaikka uskovat luomiseen⁵³.

Kreationismin nousu suomalaiseen julkisuuteen viime vuosikymmeninä

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.

"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkintonsa WSOY:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori A. E. Wilder-Smithin Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota -kirjan (1980) julkaisemisesta.⁵⁴

Professori Matti Leisola⁵⁵ sai vuonna 2004 tyypillisen propagandistisesti perustellun Huuhaa-palkinnon⁵⁶ järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittisesti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva Richard Sternberg ja kaksi suomalaista, evoluutioteoriaa puolustavaa tunnettua professoria. Äärinaturalistien nostettua asiasta äläkän⁵⁷ yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto – itsekin tunnettu naturalisti – lopulta, hieman ennen tilaisuuden aiottua ajankohtaa, kielsi sen järjestämisen Helsingin yliopistossa. Tällöin professori Leisola järjesti seminaarin sen sijaan Teknillisessä korkeakoulussa⁵⁸. Leisola kritisoi purevasti palkitsemisperusteita Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?⁵⁹ -vastineessaan.

Nykytila

Suomen tunnetuimpiin kreationismin kannattajiin lukeutuvat muiden muassa Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun dekaani Matti Leisola⁶⁰, kuvataiteilija, kirjailija Kimmo Pälikkö⁶¹ sekä lääkäri, kirjailija Pekka Reinikainen⁶².

Systemaattista seurantaa kreationismin kannatuksen laajuudesta Suomessa ei ole juuri tehty, joskin irrallinen gallup-tulos evoluutioteoriaa epäilevien suomalaisten huomattavasta määrästä on jo ehtinyt antaa naturalisteillemme lisää julkisen huolestuneisuuden aihetta.⁶³

Kreationismin alueellinen esiintyvyys

Kreationismi maailmankartalla

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Hollannissa sekä jossain määrin jokseenkin kaikissa kristikunnan perinteisen vaikutusalueen maissa esiintyy luomisopin kannatusta. Venäjälläkin on Neuvostoliiton kaaduttua päästy ainakin alkuun.

Uudet kristinuskon vahvat alueet⁶⁴, joilla seurakuntaopetus on tyypillisesti "sitä, mitä Raamattu sanoo", merkitsee myös luomisopin kannatuksen laajenemista kyseisillä alueilla. Varsinaiseen luomistieteelliseen tutkimuspanokseen taloudellisesti ja (uskonto)poliittisesti ahtaissa oloissa elävien nuorien kirkkojen jäsenillä ei tosin ymmärrettävistä syistä ole juuri ollut mahdollisuuksia.

Roomalaiskatolisen kirkon lähestymiskulma

Roomalaiskatolinen kirkko on eräänlainen oma maailmansa. Paavi Pius XII antoi v. 1950 Humani Generis -kiertokirjeen (ihmisen synnystä); siinä kehitysopille sallitaan jonkinlainen asema⁶⁵ vain ihmisruumiin biologisen alkuperän pohdiskelussa – ihmissielun synnyssä sillä ei tämän kiertokirjeen mukaan voi olla eikä saa opettaa olevan mitään osaa⁶⁶.

Sittemminkin Vatikaani on antanut puheenvuoroja aiheesta: puolivirallisesti⁶⁷ paavi Johannes Paavali II:n suulla se on todennut evoluution voivan jossain täsmentämättömässä merkityksessä olla "enemmän kuin hypoteesi". Kontekstissaan tarkasteltuna tämä lausuma on lopultakin hyvin ympäripyöreä ja pidättyväinen⁶⁸, ja kokonaisuutena katsoen tämä puheenvuoro itse asiassa tulee (suppeaakin) kreationismia puolitiehen vastaan todetessaan, ettei erityistä ilmoitusta⁶⁹ voi alkuperäkysymyksissä sivuuttaa. Naturalistit ovat silti hehkuttaneet paavin tulkinnanvaraista, yhteydestään irrotettua evoluutioviittausta julkisuudessa innolla, joka tuo helposti mieleen hukkuvan takertumisen oljenkorteenkin.⁷⁰

On syytä huomata, että nämä lausunnot ovat tosin vuoropuhelua evoluutioajatuksen kannattajien suuntaan, mutta suhde on selvästi jännitteinen⁷¹: missään tapauksessa evoluutioteoria ei voi näiden lausuntojen mukaan olla koko totuus ihmisen alkuperästä, eikä metodologistakaan naturalismia hyväksytä sellaisenaan.⁷² Erityisen ilmoituksen huomioonottamisen ja totuuksien ristiriidattomuuden edellyttäminen⁷³ antavat periaatteellisen mahdollisuuden luokitella Vatikaanin kanta jopa yhdeksi kreationismin muodoksi.⁷⁴

Vahvan filosofishumanistisen traditionsa myötä roomalaiskatolinen kirkko näkee lopultakin varsin selvästi tieteen naturalistisen rajauksen keskeisen ongelman: tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tällainen sitoutuminenhan johtaa tietenkin materialismiin, valitettavasti vieläpä "tieteen" nimissä. Sellaista suuntausta ei Vatikaani pyri ainakaan vauhdittamaan, vaikka keskusteluyhteys virallisen tiedeyhteisön suuntaan halutaankin aina jossain muodossa säilyttää.

Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?

Pääartikkeli: Suunnitteluteoria ja kreationismi

Annettujen määritelmien⁷⁵ mukaan kreationismin perustava käsite on erityinen luominen. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on älyllinen suunnittelu. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu. Näin ollen näiden kahden keskinäissuhteiden selvittely on kyllä mielekästä mutta niiden samaistaminen keskenään epäasianmukaista.

Kreationismin ja suunnitteluteorian välisen suhteen voi tiivistää toteamukseen, että kaikki kreationistit uskovat kyllä, että luomakunnalla on suunnittelija, ja kannattavat siis vähintäänkin jonkinlaisessa väljässä merkityksessä suunnitteluteoriaa, mutta kaikki suunnitteluteorian kannattajat eivät sitä vastoin usko, että tämä suunnittelija olisi ilmoittanut toiminnastaan Raamatussa, eivätkä siis ole kreationisteja.⁷⁶

Kreationistisia julkaisuja

Suomeksi

• Luominen-lehti⁷⁷

Englanniksi

• Kalifornialainen Institute for Creation Research eli "Luomisen tutkimuslaitos" on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden": International Journal for Creation.⁷⁸
• CRSQ⁷⁹
• Journal of Creation⁸⁰
• Creation Magazine⁸¹
• ICC Conference Proceedings⁸² -sarja

Katso myös

Alkuhistorianäkemykset Kelloseppävertaus Kosmologinen argumentti Lentävä spagettihirviö Luomiskertomus Luonnonteologia

Suunnitteluteoria ja kreationismi Teismi Teleologinen argumentti Ussherin–Lightfootin kalenteri Suunnitteluteoria

Aiheesta muualla

Äskettäisluomisnäkemys²⁰

• Luominen Ry:n kotisivut Luominen ry.
• Taustaa-kirjasarja Kimmo Pälikkö.
• Creation Ministries International (engl.)
• Institute for Creation Research (engl.)
• Creation Evolution Headlines (engl.)
• The True.Origin Archive (engl.)
• Answers in Genesis – Creation, Evolution, Christian Apologetics
• Creation Research Societyn sivut (engl.)
• Kolbecenter (engl.) Katolista kreationismia

Muinaisluomisnäkemys²¹

• Reasons (engl.)

Kreationismia vastustavia sivustoja

• Kreationismi, teoksessa Risto Selin: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
• Talk.Origins (engl.)
• National Center for Science Educationin sivut (engl.)
• Creationism versus Science (engl.)