Evoluutioteorian historia

Evoluutoajatuksia ovat esittäneet jo antiikin Kreikan materialistit, erityisesti Lucretius, joiden katsomukset vaativat jonkinlaisen materiasta itsestään syntymisen. Lucretius esitti, että soilla syntyy itsestään eliöiden päitä, jalkoja ja käsiä ja joskus ne sattuvat sopivasti osumaan yhteen.

Ennen Blaise Pascalin steriilejä kokeita uskottiin yleisesti, että esimerkiksi rotat syntyvät itsestään kun jättää pussillisen jyviä lojumaan huoneen perälle. Elämän spontaaniin alkusyntyyn liittyvät spekulaatiot ovat nykyäänkin yleisiä ja niitä vaivaa sama todisteiden puute ja se, ettei yhteisö halua asettaa spekulaatioitaan kovan ja julkisen itsekritiikin alle.

Evoluutioteorian isänä pidetään yleisesti Charles Darwinia, joka esitteli darvinismina tunnetun kehitysteoriansa vuonna 1859 kirjassaan Lajien synty. Darwinin ajatuksen mukaan biodiversiteetin yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset olisivat syntyneet pienten muutosten ja luonnollisen valinnan kautta.

Darvinismin synty

Vuoteen 1831 mennessä Charles Darwin oli jo opiskellut yliopistossa, mutta hänellä ei ollut vielä luonnontieteellistä koulutusta. Tästä huolimatta hän lähti maailman ympäri purjehtivan HMS Beagle -aluksen mukaan luonnontieteilijänä. Evoluutioteorian kannalta koko matkan tärkein vaihe oli kuukausi Galápagossaarilla, yksinäisellä saariryhmällä Ecuadorista länteen. Siellä hän huomasi, että jokaisella saarella näytti olevan aivan oma peippotyyppinsä. Yhdenkin saaren eri lokeroissa elivät eri peippolajit. Kuitenkin ne olivat selvästi peräisin samasta kannasta.

Darwin kertoo Lajien synnyssä, että hänen näkemänsä teki hänet vakuuttuneeksi siitä, etteivät lajit säily muuttumattomina, vaan että ne pystyvät mukautumaan uusiin oloihin. Jäljelle jäi vain kysymys, miten muutos tapahtuu.

Darwin kertoo, kunka vuonna 1838, lokakuun 3. päivänä hän sai äkillisen oivalluksen lueskellessaan Thomas Malthusin teosta väestöjen kasvusta. Malthusin teoksessa väitettiin, että väestö lisääntyy räjähdysmäisesti, ellei mitään esteitä ole. Darwin ajatteli, että syntyvästä ylijäämästä menestyivät ne, joilla oli olosuhteiden kannalta suotuisia muutoksia, ja ne, joilla oli epäsuotuisia muutoksia, hävisivät. Tästä periaatteesta käytetään nimitystä luonnonvalinta. Olosuhteet eli ympäröivä luonto valitsee, mitkä yksilöt jäävät eloon. Olosuhteiden muuttuessa myös laji kehittyy uusien olosuhteiden mukaiseksi.

Juuri, kun Darwin oli saamaisillaan pääteoksensa valmiiksi, ilmeni, että Alfred Russell Wallace oli Malaijien saaristossa tullut samoihin johtopäätöksiin kuin Darwin.

Darwinin pääteos Lajien synty ilmestyi marraskuun 24. päivänä vuonna 1859. 1250 kappaleen painos myytiin loppuun seuraavana päivänä.

Charles Darwinin teoriat herättivät runsaasti vastustusta heti julkaisunsa jälkeen pudottamalla ihmisen luomakunnan kruunun paikalta muiden eliölajien joukkoon. Ajatus ihmisestä eläimen sukulaisena herätti inhoa, ja lehdissä julkaistiin pilapiirroksia Darwinista apinaserkkujensa kanssa. Toinen ajatus oli, että ihmisistä tulisi julmia ja moraalittomia, koska he ovat periytyneet eläimistä.

Alfred Russell Wallace

Alfred Russell Wallace (1823-1913) kehitti lähes samanlaisen valintateorian kuin Darwin. Wallace ei kuitenkaan katsonut kotieläinten muuntelun osoittavan lajien syntyneen tarkoituksettomien prosessien tuloksena

Ennen Darwinin Lajien syntyä A. R. Wallace julkaisi artikkelin evoluutiosta luonnonvalinnan kautta vuonna 1858.

Wallace uskoi evoluution selittävän useita asioita eliömaailmassa, mutta piti Darwinin esittämää mekanismia riittämättömänä selittämään kaikkea biologiassa. Hän piti myös useita Darwinin esittämiä todisteita mutaation ja luonnonvalinnan kyvyistä riittämättöminä, esimerkkinä koirarotujen ohjattu muuntelu. Wallace oli varhainen suunnitteluteorian (ID, intelligent design) kannattaja.12

Charles Darwin

Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin esitti (1794) Zoonomia -teoksessaan evoluutioteorian olennaiset väitteet.

Darwinin väitetään usein keksineen evoluutioteorian ja jopa, varsinkin populaarissa mediassa3, uskoneen luomiseen ennen matkaansa Beagle-laivalla. Tärkeässä osassa darvinismin synnyssä oli Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin, joka päätyi siihen lopputulokseen, että kaikki elolliset oliot ovat yhteisen esi-isän jälkeläisiä. Ihmisen hän sijoitti apinoiden sukulaiseksi. Jean-Baptiste Lamarck rakensi Erasmus Darwinin pohjalle ja yritti selittää, että esimerkiksi kirahvin pitkä kaula olisi syntynyt sukupolvia seuranneesta kaulan venyttämisestä. Lamarck oli sitä mieltä, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Tämä väite osoitettiin myöhemmin paikkansapitämättömäksi. Tosiasiassa evoluutioteoria oli siis Darwinin ympäristössä olennaisilta osiltaan valmiina.

Charles Darwin oli useamman polven vapaa-ajattelija ja materialisti4. Materialismi oli yhteiskunnallisen eliitin yksi muodikas katsomus Charles Darwinin aikana. Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin oli esittänyt evoluutioteorian olennaiset väittämät yli viisi vuosikymmentä aikaisemmin vaikutusvaltaisessa kirjassaan Zoonomia. Kirja sisälsi ajatukset yhteisestä polveutumisesta muutoksien avulla, seksuaalisesta valinnasta ja vahvimpien selviytymisestä. Darwinin isä Robert Darwin piilotti poliittisten motiiviensa takia radikaalin ateisminsa ja jopa ehdotti pappiskoulutusta Charlesille pappien siihen aikaan viettämän mukavan elämän takia. Ennen Beagle laivalle lähtöään Darwin teki töitä Robert Grantin alaisuudessa, joka kertoi Charlesille käsityksiään evoluutioteoriasta ja palkkasi Charlesin tutkimusavustajakseen. Isoisän ideoille ja suvun lemmikkiteorialle (Darwin suvun vaakunassa oli motto "All things out of shells") yritettiin nyt löytää todisteita. Tuskin oli siis yllätys, että Charles tulkitsi Galapagos saarilla näkemänsä pienen muuntelun sukunsa evoluutioteorian mukaisesti.

Darwinin luonnontieteellistä uraa innostivat ja auttoivat huomattavasti tunnustava kristitty kasvitieteen professori John Henslow ja Adam Sedgwick, yksi modernin geologia isistä ja anglikaaninen pappi.

On mielenkiintoista, että Darwin näytti kärsivän samasta sisäisestä ristiriidasta kuin useimmat nykypäivän materialistit: Hän halusi sydämestään että ihminen voisi olla hyvä ja huomioida toiset, mutta samalla hänen ajattelunsa teki moraalista mielivaltaista. Darvinismin mukaan mikä selviää paremmin, on hyvää. Darwin vastusti orjuutta, mutta ei suostunut ajattelemaan esimerkiksi piispa Wilberforcen varoitusta, että darvinismi antaisi orjuuden puolustajille vahvan aseen: Mikäli yksi rotu selviää paremmin toista orjuuttamalla, mitä väärää siinä voi olla? Darwin ajatteli, että mukava brittiläinen sivistynyt rotu oli evoluution parhain tuote, joka tulisi syrjäyttämään alemmat rodut ja villit, apinaa lähempänä olevat, alkuperäiskansat. On mielenkiintoista millaisiin sisäiseen ristiriitaan pinnallinen tieteisusko Darwinin ajoi.

Darwinin evoluutioteoria erosi aikalaisten teoriasta siinä, että teoria oli täysin materialistinen/ateistinen. Teoria sopi materialistiseen älylliseen ilmastoon ja sai vahvan suosion. Darwin vastusti orjuutta mutta toisaalta piti tummaihoisia alempana lajina, jonka sivistyneemmät ihmislajit kohta korvaisivat. Darwin uskoi myös sen ajan neurotieteeseen, phrenologiaan, ihmisen ominaisuuksien lukemiseen pään muodosta. Darwin esimerkiksi ajatteli, että hänen päänsä muutti muotoaan koska hänestä tuli älykkäämpi tiedemieheksi ryhdyttyään.

Varhainen kritiikki

Argumentit Darvinismia vastaan tulivat huomattavilta tiedemiehiltä Charles Lyelliltä, Alfred Wallacelta ja varsinkin entiseltä darvinistilta ja eläintieteen professori G. Mivartilta (kirjassaan On the Genesis of Species), jotka suurelta osin keskittivät huomionsa kahteen heikkoon kohtaan: (1) Millä perusteella varmuudella väitetään, että evoluutio ei ole ohjattua, vaikka mekanismi ei näytä riittävältä selittämään havaintoja? (2) Miksi ihmisen ja muiden eliöiden huomattavia eroavaisuuksia aliarvoidaan? Darwin piti itsekin Mivartin argumentteja pelottavan vahvoina ja tyytyi lähinnä väistelemään niitä retorisesti. Wikerin mukaan kriitikot uskoivat tyypillisesti evoluutioon, mutta eivät darvinismiin, eli Darwinin lempiajatukseen siitä, että kehitys oli ohjaamatonta, ei-teleologista, eli Jumalatonta.

Darwin rakensi Jumala-kielteisen filosofiansa takia teorian, joka rajoittui vain mutaatioon ja luonnonvalintaan, mutta tämä mekanismi oli tieteellisesti vailla näyttöä. Mivart argumentoi, että biologisten rakenteiden ensiasteet eivät antaisi valintaetua, että samankaltaisten biologisten rakenteiden nähdään kehittyvät eri alkutilanteista, ja että evoluution (jonka teistiseen versioon Mivart uskoi) olettaisi etenevän hyppyinä, jota fossiiliaineistokin paremmin tukee.

Lyellin Principles of Geology kritisoi Lamarkin ja Erasmus Darwinin evoluutioajatusta vuonna 1832 seuraavin perustein:

  • Lamark sekoittaa muuntelun lajien sisällä, jota tapahtuu, rajoittamattomaan muunteluun, joka tekisi uusia lajeja, josta ei ole todisteita.
  • Havaintojen mukaan lajit, joista meillä on yksityiskohtaista tietoa pitkältä ajalta, eivät ole muuttuneet huomattavasti, vaan vain muunnelleet, jos sitäkään, lajin sisällä.
  • Eläinten jalostajat ovat huomanneet, että yritetäänpä kuinka paljon hyvänsä, lajia ei pystytä muuttamaan yli tiettyjen rajojen. Lisäksi saavutetut muutokset palautuvat mikäli laji jätetään omiin oloihinsa. Muuntelu on siis jotain, joka on jo olemassa lajin potentiaalissa.

Myös useat muut huomattavat tiedemiehet esittivät Darwinin teoriaan kohdistuvaa kritiikkiä, mutta materialistinen muoti voitti.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Viitteet

  1. ^ Robert Crowther: A Dissenter in Darwin's Shadow July 20, 2009. ID the future.
  2. ^ Michael A. Flannery: Alfred Russel Wallace's Theory of Intelligent Evolution. Erasmus Press, February 16, 2009. ISBN 978-0981520414.
  3. ^ Esalainen: Kahden totuuden ongelma ((Esim. seuraava virheellinen väite Darwinin teistisyydestä on sangen tavallinen:) Väitetään, että tiede ei kyseenalaista asioita. Näin väittäen unohdetaan helposti, ettei Charles Darwinin, joka itsekin oli pappi, tarkoituksena ollut kumota luomisoppia. Hän ei vain mahtanut mitään sille, että fossiililöydöt osoittivat kiistattomasti, kuinka elämä maapallolla on kehittynyt.) 20. syyskuuta 2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 26.9.2009.
  4. ^ Benjamin Wiker: The Darwin Myth: The Life and Lies of Charles Darwin. Wikerin haastattelun voi kuunnella tästä. Regnery Publishing, June 2, 2009. ISBN 978-1596980976.