Evoluutioteoria


Terminologiasta
Evoluutioteorialla tarkoitetaan ApologetiikkaWikissä oppia jonka mukaan "kaikki eliöt polveutuvat yhteisestä esi-isästä ohjaamattomien mutaatioden ja luonnonvalinnan kautta." Tätä käsitystä kutsutaan myös synteettiseksi evoluutioteoriaksi tai uusdarvinismiksi. On olemassa myös muita evoluutioteorioita kuin uusdarvinismi. Apologetiikkawikissä evoluutioteorialla kuitenkin tarkoitetaan uusdarvinismia ellei toisin mainita. Sanan evoluutio merkityksiä käsitellään puolestaan artikkelissa evoluution määritelmä.

Evoluutioteoria on luonnonhistoriallinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa olevat ja menneet eliöt ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta ohjaamattomien mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Näin muotoiltuna teorian olennaisena osana on siis näkemys, jonka mukaan eliöiden synty ja kehitys on tarkoitukseton luonnonlakien ohjaama prosessi. Aina siitä lähtien kun teorian isä Charles Darwin julkaisi kirjan Lajien synty (1859), jossa hän esitti teorian keskeiset periaatteet, evoluutioteoria on ollut kiihkeän väittelyn kohteena. Nykypäivänä evoluutioteoria edustaa tiedeyhteisön yleistä näkemystä elämän historiasta. Kuitenkin jo teorian alkuajoista lähtien väitettä prosessien ohjaamattomuudesta on kritisoitu. Mm. viime vuosikymmeninä keskustelun painopiste on siirtynyt kysymykseen, kykenevätkö mutaatiot ja luonnonvalinta selittämään kaikki biologiset ja biokemialliset havainnot. Erityisesti evoluutioteorian oletus siitä, ettei Jumalalla ole mitään sijaa elämän kehityksessä, kuten Darwin ehdottomasti vaati, muodostaa oman apologeettisen haasteensa kristilliselle teismille.

Evoluutioteorian mukaan elämä on kehittynyt satunnaisten ja ohjaamattomien prosessien kautta. Uusdarvinismi sisältää siis seuraavat osaväitteet:

  1. Muuntelu. Väite, että muuntelua ja luonnonvalintaa tapahtuu.
  2. Yhteinen polveutuminen (engl. common descent). Väite, että kaikki elollinen on kehittynyt yhdestä oliosta.
  3. Riittävyys. Väite, että muuntelu ja luonnonvalinta ovat pitkän ajan kuluessa aikaansaneet kaikki ympärillämme olevat monimutkaiset rakenteet ja näiden tuottamiseen tarvittavan toiminnallisen informaation.
  4. Ohjaamattomuus. Väite että muuntelu on satunnaista, tai että ainakaan se ei ole minkään persoonan ohjaamaa.

Vain 1. näistä väitteistä voidaan pitää kiistattomana tieteellisenä tosiasiana. Myös 2. väitteen puolesta on esitetty empiirisiin havaintoihin perustuvia todisteita, joskaan tämä todistusaineisto ei ole täysin yksitulkintaista. 3. väitteen puolesta ei ole esitetty varsinaista todistusaineistoa. Väiteen oletetaan monesti olevan itsestään selvä johtopäätös, kun 1. ja 2. väite on todistettu. Tällainen ajattelu tuntuu johdonmukaiselta materialistisesta näkökulmasta käsin, mutta esimerkiksi kristillisen teismin näkökulmasta väite on helposti kyseenalaistettavissa. Neljäs väite on luonteeltaan puhtaasti filosofinen, ei-tieteellinen, oletus.1

Evoluutioteoria voidaankin nähdä kahden toisistaan riippumattoman ajatuksen (1. ja 2. väite) yhdistelmänä (3. väite). Ensimmäinen on ajatus muuntelusta eli siitä, että eliölajien geeniperimä voi ajan saatossa muuttua pääasiassa mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Ensimmäinen ajatus on siis melko yleisen tason toteamus. Eliölajien perimä varmastikin muuttuu hieman ajan kuluessa. Onkin jo aivan toinen asia, minkälaista ja -suuruista muuntelua tällä tavalla on mahdollista tapahtua. Toinen ajatus esittää, että kaikki eliöt ovat sukua keskenään ja että ne polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. Evoluutioteoria yhdistää nämä kaksi ajatusta niin, että siinä muuntelun oletetaan selittävän yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset. Evoluutioteoria siis olettaa, että eliöissä tapahtuvat muutokset olisivat riittävä syy selittämään koko biologian monimuotoisuuden.

Saatavilla on hyviä todisteita pienestä muuntelusta kuten bakteerien antibioottiresistenssistä tai sirkkujen nokkien kokojen vaihtelusta. Tästä ei seuraa, että kaikki eliöt olisivat syntyneet tuon saman prosessin kautta. Tälle valtavalle ekstrapolaatiolle ei ole oikeastaan edes esitetty näyttöä. On päinvastoin paljon todisteita2, jotka viittaavat siihen, että suuret muutokset eivät ole mahdollisia tällä mekanismilla.

Tieteenfilosofinen elementti

Viimeiset 150 vuotta tieteenfilosofinen muoti on ollut naturalismi, jonka mukaan tieteessä saa käyttää vain luonnollisia selityksiä. Tästä filosofisesta ennakkositoutumisesta seuraa, että mihinkään tarkoitukselliseen tapahtumainkulkuun vetoavia selitysmalleja ei ole hyväksytty tieteellisen keskustelun piiriin maapallon biodiversiteettiäkään käsiteltäessä, joten jonkinlainen tarkoitukseton prosessi on ainoa tieteellisestä käyvä selitys eliöiden alkuperälle, tukivat havainnot tuota selitystä tai eivät.

Näin rajaten jäljelle jäävät vaihtoehdoiksi käytännössä joko (1) kaiken syntyminen kerralla puhtaan sattuman kautta, (2) jokin luonnonlaki, joka väistämättä tuottaa monimutkaisia eliöitä tai (3) jonkinlainen luonnonlakien ja sattuman yhdistelmä, jossa sattuma tuottaa monimutkaisuutta ja laki säilyttää kertyvän monimutkaisuuden. Näistä vähiten epätodennäköisenä voidaan pitää vaihtoehtoa (3), mikä tarkoittaa käytännössä jonkinsuuntaista luonnollista polveutumista, elämän itsestäänkehittymistä luonnollisesti hiljalleen.

Tämähän juuri on evoluutiomallien perusajatus, ja se voi varmaankin näyttää kirjoitettuna hyvältä. Edellä mainitusta tieteellisen keskusteluavaruuden etukäteisrajauksesta johtuen ei ole ollut mitenkään merkityksellistä, voidaanko tätä perusajatusta tukea tai vahvistaa kokeellisesti: kun koko tutkimus ja keskustelu käydään sen puitteissa, siihen tunnustautuminen edellytetään tutkimusprosessien kaikissa vaiheissa ehtona tieteelliseksi keskusteluosapuoleksi hyväksymiselle, eikä sitä siis ole voinut rankaisematta julkisesti kyseenalaistaa.3 Sen takia tiede ei myöskään ole osannut noteerata suunnittelun puolesta esitettyä evidenssiä, ja näin on käynyt täysin riippumatta siitä, minkälaista evidenssiä on tarjolla tai minkälaisia järjellisiä perusteluja suunnittelun puolesta on esitetty. On siis erittäin ongelmallista, että vallalla oleva tieteenfilosofia rajaa sallittujen vastauksien kenttää tieteessä näin vahvasti.4

Maailmankatsomuksellinen elementti

Evoluutioteoria on materialistiselle ja ateistiselle maailmankatsomukselle lähes välttämätön uskonkappale, jota ilman nämä kannat eivät kykene kohtaamaan havaittavaa todellisuutta. Siksi materialistit pitävät teoriasta kiinni empiirisestä näytöstä huolimatta, eiväthän he voisi kyseenalaistaa sitä horjuttamatta samalla materialistista tai ateistista perususkomustaan.

Evoluutioteorian historia

Evoluutioajatuksia ovat esittäneet jo antiikin Kreikassa Lucretius ja muut materialistit, joiden katsomukset vaativat jonkinlaisen elämän itsestäänsyntymisen aineesta. Niinpä Lucretius esitti, että soilla syntyy aivan itsestään eliöiden päitä, jalkoja ja käsiä ja että joskus ne vain sattuvat sopivasti osumaan yhteen muodostaen elinkelpoisen kokonaisuuden, joka lähtee sitten ympäristöönsä tallustelemaan.

Ennen Blaise Pascalin steriilejä kokeita uskottiin yleisestikin, että esimerkiksi rotat syntyvät itsestään, kun jättää pussillisen jyviä lojumaan huoneen perälle. Elämän spontaaniin alkusyntyyn liittyvät spekulaatiot ovat nykyäänkin yleisiä ja niitä vaivaa sama todisteiden puute ja se, ettei yhteisö halua asettaa spekulaatioitaan kovan ja julkisen itsekritiikin alle.

Evoluutioteorian isänä pidetään yleisesti Charles Darwinia, joka esitteli darvinismina tunnetun kehitysteoriansa vuonna 1859 kirjassaan Lajien synty. Darwinin ajatuksen mukaan yhteisen polveutumisen edellyttämät biodiversiteetin muutokset olisivat aikojen saatossa syntyneet periytyvän pienen muuntelun ja luonnollisen valinnan kautta.

Empiirinen näyttö

Evoluutioteorian ennusteet

Siinä määrin missä evoluutio on satunnaisprosessi ja evoluutiolla ei ole suuntaa, evoluutioteoria ei ennusta mitään hyvin. Toisaalta tarkan tiedon yleensä puuttuessa eri ratkaisujen elinkelpoisuudesta voidaan melko vapaasti keksiä tarinoita ja jälkikäteen havainnot on usein helppo selittää. Koska evoluutioteoria ennustaa kaiken, se ei ennusta mitään hyvin. Vaikka useiden tieteen löydösten kerrotaankin löytyneen evoluutioteorian ohjaamina, näihin läpimurtoihin johtaneet tutkijat eivät ole pitäneet evoluutioteoriaa merkittävänä vaikuttimena, vaan uskovat että olisivat tehneet samat kokeet myös ilman sitä.5

Tieteen ihanteiden mukaan malleja tulee testata yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. Tieteen ihanteiden vastaisesti itse evoluutioteoriaa ei kuitenkaan juurikaan kyseenalaisteta. Useimmat tutkijat ovat valmiita kyseenalaistamaan vain sen miten evoluutioteoria toimii, ei sitä, onko ohjaamaton kehitysoppi ylipäätään totta. Eli darvinismin olennaisinta väitettä siitä, että ohjaamattomat mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan koko eliömaailman valtavan monimutkaisuuden, ei siis olla valmiita kyseenalaistamaan. Menneisyyden evoluutiota ei voida tutkia kokeellisesti, mutta nykyistä voidaan, ja epäsuorien todisteiden avulla evoluutioteorian esittämien historiaa koskevien väitteiden uskottavuutta voidaan arvioida. Virusten, loisten, bakteerien ja banaanikärpästen populaatioiden koko ja sukupolvien määrä on valtavan paljon esimerkiksi nisäkäslajeja suurempi. Näillä tehtyjen kokeiden perusteella satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan vain hyvin vähäisiä tuloksia, eivät elämän tarvitsemiä suuria rakenteellisia muutoksia.

Kambrikauden jänis?

Usein väitetään, että mikäli esimerkiksi kani löytyisi vanhimmista kivikerrostumista, evoluutioteoria olisi todistettu vääräksi. Toteutuessaan tällainen löytö sitten falsifioisi polveutumiopin, ja koska se on välttämätön osa evoluutioteoriaa, se falsifioisi myös evoluutioteorian. Tämä olisi kuitenkin huono falsifikaatiokriteeri, koska se falsifioisi samalla myös ohjatun polveutumisopin, joka on eräs evoluutioteorian merkittävistä vaihtoehdoista. Falsifikaatiokriteerin tulisi siis olla sellainen, että se riittäisi kumoamaan kyseisen teorian, muttei kumoaisi sen kilpailijoita. Muussa tapauksessa tätä kriteeriä voisi käyttää falsifikaatiokeinona ainoastaan väitteelle, jonka mukaan kanit ovat syntyneet myöhemmin kuin nämä vanhat kerrostumat. Käytännössä tämä kriteeri asettaa evoluutioteorian nollahypoteesiksi nuoren maan luomisopin, ja antaa ymmärtää että darvinistinen evoluutioteoria on paras selitys niin kauan, kuin nuoren maan teoria ei saa tukea. Kun väitetään että kambrikauden kani olisi darvinistiselle evoluutioteorialle sopiva falsifioimiskriteeri, sorrutaan itseasiassa väärään vastakkainasetteluun, eikä kriteeri siksi ole todellisuudessa pätevä.

Ei ole kuitenkaan edes täysin selvää, että tällainen löytö falsifioisi polveutumisoppia, sillä "väärästä" kerrostumasta löytyneet fossiilit on perinteisesti selitetty erilaisilla ad hoc -hypoteeseilla. Mikäli kaneja olisi löydetty alemmista kerrostumista, kyseisen kerroksen oletettu ikä kyseenalaistettaisiin, koska "tiedettäisiin" ettei kaneja ole elänyt niin vanhoissa kerrostumissa. Sitten todettaisiin radioaktiivisten mittausten olleen kontaminaation takia viallisia ja turvauduttaisiin johtofossiilimenetelmään. Toisin sanoen määritettäisiin kerroksen ikä kanin perusteella, eikä kanin ikää kerroksen perusteella. Vaihtoehtoisesti nisäkkäät olisi mahdollista määritellä aiemmin luultua varhaisemmaksi eliöryhmäksi ja niiden paikka elämän oletetussa sukupuussa olisi lähempänä juurta eikä löytö aiheuttaisi enää ongelmia teorialle.

Fossiiliaineiston jatkuvuus

Voidaan myös todeta, että evoluutioteoria ennustaisi jatkuvaa fossiiliaineistoa, suunnittelu taas hyppäyksellistä. Fossiiliaineisto on hyppäyksellinen,67 ja tämän takia paleontologit toivat evoluutioteoriaan punktualismin, eli jaksottaisten tasapainojen mallin. Punktualismin mukaan populaatiot pysyvät pitkään muuttumattomina, ja muutokset tapahtuvat nopeasti pienissä populaatioissa, joiden fossiloituminen on epätodennäköistä. On yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueella, joka huuhtoutui tai tuhoutui mannerlaattojen liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista. Aineiston katsotaan olevan riittävän laaja jotta voidaan todeta että aineiston yleiset piirteet ovat nopea ilmaantuminen ja lajien vakaus. Tämä ei vastaa evoluutioteorian alkuperäistä ennustetta. Evoluutioteorian pohjalta on tehty useita vääriä ennusteita, mutta teorian ennusteet ovat riittävästi muunneltavissa, joten vääriä ennusteita ei nähdä ongelmallisiksi.8

Monimutkainen pienillä muutoksilla selittymätön rakenne?

Voidaan kuitenkin todeta, että evoluutioteorian ennuste on alhainen rakenteille, jotka vaativat useita muutoksia ennenkuin rakenne antaa valintaedun. Tätä periaatetta käytetään evoluutioteorian sisällä pohdittaessa mikä kehityspolku olisi uskottavin ja sitä pitäisi voida käyttää pohdittaessa onko itse evoluutioteoria uskottava. Suunnittelun ennuste on korkealla usean osan systeemeille koska suunnittelijat näkevät ennalta mitä osia tiettyyn toimintoon tarvitaan. Charles Darwin esitti tämän kriteerin 1859 kirjassaan Lajien synty:

Jos voitaisiin osoittaa yksikin sellainen elin, joka ei olisi voinut kehittyä useiden pienten hyödyllisten muutosten kautta, minun teoriani romahtaisi täydellisesti.

Charles Darwin, Lajien synty (1859)9

On kuitenkin käytännössä mahdotonta osoittaa, että jonkin rakenteen syntyminen olisi teoreettisesti täysin mahdotonta, ainakin jos ollaan valmiita hyväksymään mielivaltaisen epätodennäköisiä tapahtumia. Sen sijaan, että pyrittäisiin osoittamaan, että jonkin rakenteen syntyminen darvinistisen mekanismin kautta on loogisesti mahdotonta, onkin aiheellista tutkia, onko kyseisen rakenteen syntyminen darvinistisella mekanismilla biologisesti mielekästä. Tällaisten selitysten puutetta ei kuitenkaan nykyään pidetä ongelmana teorialle, vaan ainoastaan teorian kyseenalaistajalle: vaikka et ymmärräkään miten rakenne olisi kehittynyt, se ei tarkoita ettei se olisi kehittynyt.

Evoluutioteorian asema tiedeyhteisössä

Valtaosa tiedemiehistä pitää evoluutioteoriaa hyvänä luonnontieteellisenä mallina. Toisaalta voidaan todeta, että useimmat heistä eivät ole tutustuneet teoriaa kritisoivaan aineistoon.10 Evoluutioteorialla on biologiassa monopoliasema, eikä sen kritiikkiä juurikaan sallita akateemisessa ympäristössä. Tilanne on harvinaisen epätieteellinen.

Biologiassa, kuten tieteessä yleensä, ei ole täysin varmaksi todistettuja asioita. Kuitenkin useat evoluutioteorian puolustajat käyttäytyvät kuten teoria olisi absoluuttisesti todistettu. Tosiasiassa on olemassa yllättävän vähän näyttöä siitä, että mutaatio ja luonnonvalinta saisivat aikaan väitettyjä ja olennaisia suuria muutoksia, esimerkiksi uusia rakenteita tai uusia biokemiallisia systeemejä.

Evoluutioteorian todisteet

Perinnöllisen muuntelun todisteet

Rajallisesta muuntelusta todistavia asioita ovat muun muassa eliöiden perimään syntyvät mutaatiot, lajiutumishavainnot, hyödyllisten mutaatioiden yleistyminen tai katoaminen ja bakteeripopulaatioiden nopea vastustuskyvyn ilmaantuminen. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan käsitellä tässä artikkelissa, koska nämä havainnot kertovat vain muuntelusta eivätkä todista uusdarvinismin pääväittämää siitä miten eliöt ovat syntyneet.

Polveutumisopin todisteet

Polveutumisopin todisteena pidetään mm. eliöiden yhteinen DNA:lle perustuva koodausjärjestelmää, universaaliksi väitettyä geneettistä koodia, rakenteellisia ja geneettisiä homologioita, surkastuneita elimiä, fossiiliaineiston johdonmukaista geologista kerroksellisuutta ja sen rakenteellista kehitystä. Näitä todisteita on käsitelty omassa artikkelissaan.

Muuntelumekanismien riittävyyden todisteet

Muuntelumekanismit ovat evoluutioteorian mukaan riittäviä selittämään biodiversiteetin synty. Tämä on evoluutioteorian ydinväite ja tälle väitteelle olisi syytä tarjota todisteita, jotta evoluutioteoriaa voisi pitää uskottavana.

Johtopäätökset evoluutioteorian todisteista

Populaarissa kontekstissa evoluutioteoria esitetään ehdottoman varmana faktana, jota kaikki havaintomme biologiassa tukevat. Tosiasiassa evoluutioteorian puolesta esitetyt todisteet on vahvasti kyseenalaistettu tai ne todistavat vain pienestä muuntelusta. Tiedeyhteisön sisällä käydään paljon kriittistä keskustelua useista evoluutioteorian osa-alueista, ja sille onkin löydettävissä useita luonnontieteellisiä vastaväitteitä. Julkisuudessa tutkijoilla on kuitenkin harvoin varaa olla toisinajattelija. Kun tutkijat kilpailevat rahoituksesta, maineesta ja viroista, kynnys tunnustaa julkisuudessa epäilyksiä Darwinin teorian paikkansapitävyydestä nousee. Kirjassa Evoluutio – kriittinen analyysi todetaan oivaltavasti

Elämän alkuperä ja historia ovat ainutkertaisia menneisyyden tapahtumia. On ilmeistä, että maailmankatsomukselliset näkemykset vaikuttavat niitä koskevaan tutkimukseen. Jotta erilaisten alkua koskevien mallien merkitystä voisi arvioida, on välttämätöntä erottaa toisistaan objektiiviset tulokset, teoreettiset tulkinnat ja maailmankatsomukselliset ennakko-oletukset.10

Evoluutioteorian ongelmat

Alla on esitelty joitain todisteita, jotka tekevät evoluutioteoriaan uskomisen vaikeaksi, ellei ole valmiiksi sitoutunut teorian totuuteen joko luonnollisiin syihin sitoutumisen tai epätieteellisen tiedeyhteisöön kohdistuvan auktoriteettiuskon takia. Evoluutioteorian vastaisia todisteita on käsitelty myös sivulla Evoluutioteorian vastaiset argumentit.

Evoluution raja

Koska luonnollisiin syihin sitoutunut tieteenfilosofia ja ateistien maailmankatsomus on vaatinut jotain luonnollista selitystä eliömaailmalle, evoluutioteorian on oletettu pystyvän tuottamaan eliömaailmassa havaitut käsittämättömän monimutkaiset rakenteet. Asia on siis nimenomaan vain oletettu, eikä ole pidetty tarpeellisena yrittääkään todistaa väitettä empiirisesti.

The Edge of Evolution -kirjassa biokemian professori Michael Behe käsittelee malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat erityisen mittavia sekä HI-virus- ja malarialoispopulaatiot suuria ja nopeasti mutatoituvia, tämä on parhainta käytettävissä olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja sen rajoista. Tarkastellaan siis suoria havaintoja evoluutioteorian kyvystä tuottaa uusia ratkaisuja eliöille. Havaintomittausten perusteella voidaan todeta, että mitään olennaisesti uutta ei synny. Evoluutiolla on siis selvät rajat, eikä se kykene tuottamaan olennaisesti uutta informaatiota, uusia biokemiallisia systeemejä tai uusia rakenteita.11

Proteiinien evoluution mahdottomuus

Douglas Axe on tehnyt kokeellisen tutkimuksen, jonka mukaan jo 150 aminohapon ketjuista vain yksi 1062:sta voi laskostua vakaaseen biologisesti toimintavalmiiseen muotoon12 13. Tietyn toiminnon saavuttamisen satunnaistodennäköisyys on noin 10-77. Maapallon resursseilla (1050 atomia, enintään 1018 sekuntia, toisaalta enintäänkin vain 1040 solua maapallon historian aikana) ei siis saada aikaan edes yhtä toiminnallista proteiinia puhtaasti sattuman tuloksena. Useimmat solun toiminnot vaativat vähintään kuusi toimivaa proteiinia, joten satunnaistodennäköisyydet ovat tarkastelun tässä vaiheessa jo tähtitieteellisen pieniä. Evoluutioteoria edellyttää lähtökohdakseen satunnaistarkoituksettomasti syntyneen alkusolun. Jo sellaisen vaatimien riittävän pitkien aminohappoketjujenkin satunnaissynty on kuitenkin mahdotonta, ja tämä proteiinitoiminnallisuustarkastelu osoittaa asiaan liittyvän myös valtavia lisäongelmia.

Periaatteessa mahdollisten aminohappoketjujen joukkoa "karttakuvana" tarkasteltaessa osoittautuu siis, että toiminnallisten proteiinien "saarekkeiden" välissä on valtava toimimattomuuden "meri". Periaatteessa olisi silti ajateltavissa, että kahden toimivan saarekkeen välillä olisi pitkä pienin yksittäismuutoksin toisistaan saatavien toimivien proteiinien kehityspolku, joka lisäksi antaisi valintaedun koko mittansa yli. Onko sitten uskottavaa, että kahden näin kaukaisen14 saaren välillä todella olisi haitattomien välivaiheiden polku?15 Nimenomaan luonnontieteille perustavan tärkeä empiirinen näyttö osoittaa, että evoluutioteorian vaatimaa polkua "toimimattomuuden meren" yli ei edes helpoissa tapauksissa16 ole.17

Konvergenssit

Konvergenssi tarkoittaa samankaltaisuutta, joka ei selity yhteisen polveutumisen perusteella. Esimerkiksi silmien ja siipien olisi pitänyt kehittyä lukuisia kertoja toisistaan riippumatta. On siis paljon samankaltaisuuksia, jotka eivät selity yhteisellä polveutumisella, jolloin niiden olisi pitänyt evoluutioteorian mukaan kehittyä eliöiden sopeutuessa yhteiseen ekologiseen lokeroon. Näin ollen samankaltaisuudet, jotka selittyisivät yhteisellä polveutumisella, ovat tosiasiassa vain seurausta todistusaineiston valikoinnista. 18 19

Fossiiliaineiston hyppäyksellisyys ja vakaus

Evoluutioteorian tueksi esitetään aina välillä parhaimpia esimerkkejä välimuodoista ja kehityssarjoista. Todellisuudessa näistäkin esimerkeistä käytetään vain ne ominaisuudet joiden voidaan katsoa kehittyneet sarjana. Ongelmallisesti sarjaan sopivat ominaisuudet jäävät usein kertomatta ja usein myös rakennettu sarja ei pidä yhtä ajoituksen kanssa. Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.620

Usean osan systeemit

Evoluutiomekanismin hitaus

Evoluution tulisi edetä yksi pieni mutaatio kerrallaan. Koska tyypillisesti hyödyllisetkin mutaatiota antavat vain pienen edun pitkälti satunnaisessa eloonjäämiskilpailussa, hyödyllistenkin mutaatioiden kertyminen populaatioon on hidasta. Tämä on erityisen hidasta, mikäli välivaihe on hiukankin haitallinen. Esimerkiksi kahden tietyn mutaation kertyminen ihmisen perimään kestää 100 miljoonaa vuotta mikäli ensimmäinen mutaatio aiheuttaa 5% haitan, mikä on anteliasta evoluutiolle. Tämä vauhti ei yksinkertaisesti riitä.21

DNA-koodin optimaalisuus

On osoitettu, että DNA:n koodausjärjestelmä on erittäin lähellä optimia. Evoluutioteorian mukaan tämä olisi vain sattumaa koska koodin on käytännössä mahdotonta muuttua pienin muutoksin sillä koko koodatun informaation merkitys muuttuisi joka askeleella. Naturalismin mukaan DNA:n koodausjärjestelmä on siis "jäätynyt sattuma".

Haitallisten mutaatioiden määrä

John C. Sanfordin mukaan empiiriset havainnot johtavat eliöiden perimän rappeutumiseen.22 Valitettavasti luonnonvalinta ei kykene edes säilyttämään perimää, kuten Sanford kirjassaan osoittaa. Sanfordin argumentti on monitahoinen, allaolevista tuloksista useimmat ovat kehitysopille kohtalokkaita yksistäänkin:

  1. Suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, eli ne ovat niin vähän haitallisia, että luonnonvalinta ei kykene valitsemaan niitä pois normaalin kohinan ja genettisen ajautumisen takia. Tälläiset haitalliset mutaatiot kasautuvat perimään sukupolvi sukupolvelta.
  2. Vain alle joka miljoonas mutaatio on valintapaineen kannalta edullinen ja nämäkin perustuvat yleensä informaation tuhoutumiselle. Esimerkiksi antibioottiresistenssi voidaan saavuttaa kun antibiootin käyttämä bakteerin aineenvaihduntakoneiston osa rikkoutuu. (Tietokoneeseesi tulee vähemmän viruksia kun internet-yhteys on rikki.) Lisäksi jo geneettisen ajautumisen takia vain alle tuhannesosa hyödyllisistä mutaatioista pääsee vallalle populaatiossa.
  3. Mutaationopeus ihmisessä on 200-6000 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Populaatiogeneettisten laskujen perusteella tiedetään että luonnonvalinta voi valita pois maksimissaan 0.5 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Ihmisen perimä siis rappeutuu, eikä luonnonvalinta ehdi valita virheitä pois.
  4. Mitokondrio-mutaatiot muodostavat vastaavanlaisen ongelman.
  5. Eliöt lisääntyvät ja selviytyvät pitkälti muiden syiden kuin geneettisten etujen perusteella. Ravinto, kasvatus ja sattuma vaikuttavat selviytymiseen ja lisääntymiseen paljon enemmän kuin pienet genettiset edut. Luonnonvalinta on siis kuin prinsessa joka nukkuu monen patjan päällä ja yrittää tuntea patjan alla olevat herneet eli geneettiset virheet. Tästä syystä luonnonvalinta on paljon tehottomampi kuin yleensä oletetaan.
  6. Kun yhtä edullista mutaatiota yritetään valita, sen ohessa joudutaan valitsemaan jatkoon useita haitallisia mutaatioita (Muller’s ratchet).



Lähteet

  1. ^ Vain ei-satunnaisuus voidaan osoittaa. Lisäksi satunnaisuus käsitteenä on kyseenalainen. Yleensä satunnaisuus tarkoittaa sitä, että emme tunne taustasyitä riittävän tarkasti. Esimerkiksi nopanheitossa tulos voitaisiin laskea tarkasti, jos heitto ja ympäristö tunnetaan tarkasti. Mahdollisesti kvanttitason satunnaisuus on tästä poikkeavaa satunnaisuutta.
  2. ^ M. Behe: The Edge of Evolution. Free Press, 1 edition (June 5, 2007). ISBN: 978-074329620.
  3. ^ Joitakuita uskalikkoja kuitenkin on olemassa: http://www.dissentfromdarwin.org.
  4. ^ Tilanne on verrattavissa tähtitieteen kehitystä pitkään rajoittaneeseen filosofisluontoiseen vaatimukseen, jonka mukaan vain ympyräliikkeeseen vetoavat mallit voisivat tulla kysymykseen taivaankappaleiden käyttäytymisen tieteellisessä selittämisessä.
  5. ^ "I recently asked more than 70 eminent researchers if they would have done their work differently if they had thought Darwin's theory was wrong. The responses were all the same: No. -- I even queried biologists working in areas where one would expect the Darwinian paradigm to have most benefited research, such as the emergence of resistance to antibiotics and pesticides. Here, as elsewhere, I found that Darwin's theory had provided no discernible guidance, but was brought in, after the breakthroughs, as an interesting narrative gloss." (http://www.the-scientist.com/2005/08/29/10/1/)
  6. > 6,0 6,1 "NATURAL DISCONTINUITIES AND THE FOSSIL RECORD" . Viitattu 2017-04-16. 
  7. ^ Hunt G (November 2007). "The relative importance of directional change, random walks, and stasis in the evolution of fossil lineages". Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. 104 (47): 18404–8. doi:10.1073/pnas.0704088104. PMID 18003931. PMC:2141789. Viitattu 2010-02-08. 
  8. ^ http://www.darwinspredictions.com/, sivu poistunut 16.4.2017 mennessä
  9. ^ "If it could be demonstrated that any complex organ existed, which could not possibly have been formed by numerous, successive, slight modifications, my theory would absolutely break down. But I can find out no such case." (http://darwin-online.org.uk/content/frameset?viewtype=text&itemID=F373&pageseq=205 187–190)
  10. > 10,0 10,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker:  Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. 951-98558-0-7.
  11. ^ http://www.intelligentdesign.fi/2009/03/14/evoluution-rajat-vahvistuvat/
  12. ^ D. Axe, Journal of Molecular Biology, Volume 341
  13. ^ http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2010.1
  14. ^ siis rakenteeltaan paljon toisistaan poikkeavia proteiineja edustavan
  15. ^ Koska evoluutioteoria vetoaa naturalistiseen perususkomukseen "luonnollisen maailman" täysin tarkoituksettomasta alkuperästä eikä tältä pohjalta ole mitään syytä olettaa mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuuksille mitään laaja-alaisia järjestyneitä rakenteita, toiminnallisuuden äärimmäisen harvinaisuuden huomioon ottaen tällaisen ehyen polun mahdollinen olemassaolo itse asiassa viittaisi jo sinänsä aminohappoketjuominaisuustason etukäteissuunnitteluun, siis siihen, että mahdollisten aminohappoketjujen toiminnallisuudet olisi jotenkin esiviritetty eli varta vasten "sijoiteltu sopivasti" myöhemmän uusdarvinistisen evoluution mahdollistamiseksi (samaan tapaan kuin evoluutioalgoritmien toimintaympäristöjä on etukäteen huolellisesti rukattava, jotta ajettavat algoritmit pystyisivät toimimaan halutusti).
  16. ^ http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2011.1
  17. ^ Tämä tulos viittaa siihen, että teistisen evolutionismin mukainen ajatus, että "Jumala käytti menetelmänään evoluutiota", ei ole siitäkään syystä uskottava, että koko "menetelmä" ei pitkienkään aikojen kuluessa itse asiassa olisi toiminut: "Laita 'evoluutio' asialle, mene itse perässä!"
  18. ^ Conway Morris, S. (2003). Life's solution: inevitable humans in a lonely universe. Cambridge, UK: Cambridge University Press. ISBN 0-521-82704-3. 
  19. ^ http://www.reasons.org/evolution/convergence
  20. ^ http://www.darwinsdilemma.org/
  21. ^ www.biologicinstitute.org/post/19308937461/bold-biology-for-2009, viitattu 16.4.2017
  22. ^ Sanford, John A. (2005). Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. Ivan Press. ISBN 1-59919-002-8. 

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Kirjallisuutta

  • Scherer, Siegfied: Evoluutio - kriittinen analyysi. Suomentanut Matti Leisola.
  • Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. Helsinki: Art House, 1991.
  • Mayr, Ernst: Evoluutio. Porvoo: WSOY, 2003.

Internet

Evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat

Evoluutioteoriaa puolustavat