Kambrikauden räjähdys


Noin 570 miljoonaa vuotta vanhoihin kerrostumiin näyttää ilmestyneen kuin tyhjästä valtava määrä erilaisia fossiileja. Riippuen eri lajien ja lajiryhmien määrittelystä noin 30-40 pääjaksoa näyttää syntyneen geologisesti ajatellen hyvin pienen ajan sisällä.1 Näistä kambrikauden kerrostumista on löydetty jopa selkärankaisten eläinten fossiileja.2

Kesto

Kambrikauden räjähdys tapahtui varsin nopeasti. Arviot sen tarkasta kestosta vaihtelevat, mutta tutkijoiden konsensus pitänee tätä vaihetta korkeintaan noin 50 miljoonaa vuotta kestäneenä ajanjaksona.3 Michael Behe tosin esittää, että viime aikoina kyseisen kauden arvioitu kestoaika olisi kutistunut 50 miljoonasta vuodesta 10 miljoonaan.4 Jakson lyhyyttä evoluution tapahtumista ajatellen kuvannee se, että ihmisen ja simpanssin yhteisen esi-isän arvioidaan eläneen 5-10 miljoonaa vuotta sitten. Evoluution nopeuden täytyi siis kambrikaudella todella olla räjähdysmäinen. Harvardin yliopiston maailmankuulu paleontologi Stephen J. Gould on esittänyt, että uusien lajien nopea ilmestymisvauhti vaatisi jonkun muun mekanismin kuin luonnon valinnan.5 Ongelma oli tuttu jo itse Darwinille, joka totesi: "Kysymykseen, miksi emme löydä Kambrikautta vanhemmista kerrostumista rikasta fossiilistoa, en osaa antaa tyydyttävää vastausta."6

Prekambrifossiilit- ei edeltäjiä?

Kambrikautta edeltänyt prekambrikausi oli fossiiliaineistosta päätellen elämän suhteen varsin köyhää. Kambrikauden kerrostumista löydetyille lajeille ei ole löydetty esi-isiä vanhemmasta prekambrisesta kerrostumasta. Pitkän aikaa oletettiin, että prekambrisissa kerrostumissa ei ole lainkaan monisoluisia eläinfossiileja. Monet väitetyt fossiiliöydöt kyseisestä kerrostumasta osoittautuvat niinkutsutuiksi pseudofossiileiksi, eli inorgaanisiksi muodostelmiksi, jotka muistuttavat fossiloitunutta oliota. Esimerkiksi Preston Cloud totesi Geology -lehdessä vuonna 1973, että yhtään kiistatonta monisoluista eliötä ei kambrikautta vanhemmista kerroksista löydetty.7 Sittemmin prekambrikauden kerrostumista on löydetty myös aitoja fossiileja.8 Löydöistä huolimatta kambrikauden räjähdys säilyy kuuluisan evolutionistin G. G. Simpsonin sanoja lainaten yhtenä "elämän historian päämysteerinä".9

Mitä merkitystä?

Kuuluisan evolutionistin Simpsonin mielestä 75% prosenttia evoluutiosta oli jo tapahtunut kambrikaudelle tultaessa. Tällä hän viittaa siihen, että valtava kehitys alkeellisesta yksisoluisesta eliöstä tuhansiin monimutkaisiin vesieläimiin oli kambrikaudelle tultaessa jo tapahtunut. Vaikka Simpsonin ilmeisestikin summittaiseksi arvioksi tarkoittamaan lukuun ei tule takertua liian kirjaimellisesti, se kuitenkin antaa osaltaan ymmärtää kambrikauteen liittyvän ongelmia. Jos 75% prosentin joukosta ei löydy esi-isiä ja kehitysketjuja kambrikauden eläimille, mistä tiedämme, että kyseistä kehitystä on ylipäätään tapahtunut? Luther Sunderland toteaa sarkastisesti: "Toisin sanoen tänään evoluutio etenee niin hitaasti, että sitä ei havaita, mutta menneisyydessä se tapahtui sellaisella nopeudella, että fossiiliaineistoon siitä ei jäänyt jälkeäkään."10 Usein keskustelu evoluutioteoriasta ja fossiiliaineiston todisteista keskittyy liskolintuun, valaan kehitykseen tai hevossarjoihin, jotka kuitenkin ovat oletetussa kehityksessä varsinaisesti jäävuoren huippua. Suurimman osan kehityksestä katsotaan tapahtuneen nimenomaan kambrikautta edeltävänä aikana, koska kaikkien eläinkunnan pääjaksot olivat jo valmiina 500 miljoonaa vuotta sitten.11 Kambrikautta edeltävistä kerrostumista tulisi siis löytyä valtava määrä välimuotofossiileja, joita ei kuitenkaan siis ole löydetty. Philip Johnson toteaakin: "Suurin fossiiliaineiston ongelma darwinismin suhteen on kambrikauden räjähdys. Lähes kaikki eläinkunnan pääjaksot ilmestyvät tämän jakson kallioihin ilman jälkeäkään darwinistien edellyttämistä esi-isistä."12

Evolutionistien selityksiä

Ehkä merkittävimpiä kreationismin vastaisia sivuja Internetissä on Talk.Origins -sivut, jotka osallistuvat aktiivisesti netissä käytävään raivokkaaseen taisteluun. Yksi talkorigins- aktivisteista, Chris Colby, viittaa artikkelissaan "Introduction to Evolutionary Biology"13 kambrikauden räjähdykseen ja vähättelee sen merkitystä. Hänen mukaansa kyseinen "räjähdys" ei nopeudestaan huolimatta ollut välitön (instantaneous) geologisessa aikataulussa. Syyksi eläinten nopeaan ilmestymiseen Colby ehdottaa joko happipitoisuuden nousua tai sitten matalien merien leviämistä juuri tuolloin, jolloin uusille muodoille olisi löytynyt sopivia eristettyjä paikkoja kehittyä. Kun otamme huomioon evoluutiomekanismin ja ajan sille luomat rajat, joudumme vastoin Colbya toteamaan, että räjähdys käytännössä todella oli "välitön". Vaikka Colbyn kirjoitukselta ei sen yleisluonteisuuden vuoksi voida edellyttää syvällistä pureutumista kambrikauden räjähdyksen problematiikkaan, ei ongelman vähättely vakuuta kyseiseen aiheeseen perehtyneitä. Tutkijat ovat esittäneet seuraavanlaisia selityksiä kambrikauden räjähdykselle ja sitä varhaisempien kerrostumien fossiiliston niukkuudelle.

  1. Hapen määrä meressä nousi niin voimakkaasti, että sitä seurasi valtava hyppäys evoluutioprosessissa. Tämä selitys ontuu ainakin siksi, että happipitoisuus vaikuttaa olleen ainakin kaksi miljardia vuotta varsin suuri.14 Varsinaiseen ongelmaan eli kehityksen nopeuteen tämä teoria ei vastaa. Miten sattumanvaraisiin mutaatioihin ja luonnon valintaan perustuva evoluutiomekanismi pystyi "luomaan" näin monta elämän muotoa lyhyessä ajassa? Hapella tai ilman.
  2. Koska kambrikauden eläinten esi-isät olivat pehmeäruumiisia (soft-bodied), niistä ei jäänyt siinä määrin fossiileja kuin kovaruumiisista eläimistä. Pehmeäruumiisten eläinten fossiileja on kuitenkin löydetty esimerkiksi Kanadasta Burgressin faunasta, joka ajallisesti sijoittuu suhteellisen lähelle prekambrikautta. On myös oletettavaa, että ns. välimuotojen olisi tullut olla ainakin osittain "kovaa" materiaalia, jos nämä yleensä olivat välimuotoja. Amerikkalainen lakitieteen professori Philip Johnson, joka on tämän hetken tunnetuimpia darwinismin vastustajia maailmassa, ihmettelee miksi selkärangattomiin merieläimiin erikoistunut Nils Eldredge ei käytä todisteena evoluutiosta merieläviä vaan ihmisen evoluutiota.15 Ilmeisesti kyseisestä ryhmästä ei yksinkertaisesti löydy vakuuttavia esimerkkejä välimuotofossiileista.16 Tämä on sikäli outoa, että fossiileja muodostuu kaikkein eniten nimenomaan vesiolosuhteissa, kuten käsittelemämme kirjakin huomauttaa.
  3. Prekambrikauden kerrostumat erosioituivat pois ja niiden mukana kaikki kambrikauden elämän muotoja edeltäneet esi-isät. Kyseinen (Laplalian interval) teoria on nykyisin yleisesti hylätty selitys.17
  4. Berkeleyn yliopiston professori James Valentine on ehdottanut, että primitiiviset organismit keräsivät rittävästi kehistystä sääteleviä hox-geenejä ja näin nopea kehittyminen mahdollistui.18 Valentinen ehdotus on saanut kritiikkiä mm. biologi Jonathan Wellsiltä, jonka mukaan hox-geenit ovat ainoastaan "käynnistysnappuloita", joista ei synny uutta informaatiota.19

Lopuksi

Kambrikauden räjähdys säilyy ainakin toistaiseksi mysteerinä ja piikkinä nykyisen evoluutioteorian lihassa. Mistä ilmestyi yhtäkkiä suuri joukko erilaisia elämänmuotoja fossiilikerrostumiin? Tutkimmeko vain maratonin viimeistä kilometriä, koska se on juostu stadionilla ja viittammeko kintaalla kierrosta edeltäneisiin peninkulmiin tutustumiselle?



Katso myös

ApologetiikkaWiki

Internet

Viitteet

  1. ^ Roth A. A. (1998) Origins - Linking Science and Scripture, Review and Hagerstaown Herald Publishing Accociation, s. 157
  2. ^ Wieland C. "Fish Scales in the Cambrian" Creation Ex Nihilo Technical Journal 10(3) 297, 1996
  3. ^ Explosion of Life, San Franciscon yliopiston biologian osaston johtajan Paul Chienin haastaattelu, Real Issue http://www.origins.org/real/ri9701/chien.html (https://winteryknight.com/2011/06/28/paul-chien-interview-about-the-cambrian-era-fossils/)
  4. ^ Behe M. (1996) Darwin´s Black Box, New York, Free Press, s. 27
  5. ^ Beardsley, T. "Weird Wonders: Was the Cambrian Explosion a Big Band or a Whimper?" Scientific American, June 1992, ss. 30-31 (behe 28)
  6. ^ Darwin C. (1971 ) The Origin of Species, London : J. M. Dentand Sons, s. 309
  7. ^ Cloud P. "Pseudofossils: A Plea for Caution," Geology, v. 1, no. 3, November 1973, ss. 123-127
  8. ^ Roth A. A. (1998) Origins - Linking Science and Scripture, Review and Hagerstaown Herald Publishing Accociation, s. 155
  9. ^ Simpson G. G. (1953) The Meaning of Evolution, New Haven, CT: Yale University Press, s. 18
  10. ^ Sunderland L. D. (1998) Darvin´s Enigma, Master Books, s. 55
  11. ^ Valste et al.(1995) Biologia, WSOY, Porvoo, s. 240
  12. ^ Johnson P. (1991) Darwin on Trial. Regency Gateway. Washington, D. C. , s. 54
  13. ^ Colby C. (1996) Introduction to Evolutionary Biology, http://www.talkorigins.org/faqs/faq-intro-to-biology.html
  14. ^ Gish D. (1993) Creation Scientists Answer Their Critics, Institute for Creation Research, s.117
  15. ^ Ihmisen oletettu evoluutio australopithecuksesta homo sapiensiksi on häviävän pieni "ihme" mutaatioiden maailmassa verrattuna kambrikauden räjähdykseen.
  16. ^ Johnson P. (1997) Defeationg Darwinism by Opening Minds, Downers Grove, Illinois, InterVarsityPress, s. 62
  17. ^ Sunderland L. D. (1998) Darvin´s Enigma, Master Books, s. 55
  18. ^ Explosion of Life, San Franciscon yliopiston biologian osaston johtajan Paul Chienin haastaattelu, Real Issue http://www.origins.org/real/ri9701/chien.html
  19. ^ Explosion of Life, San Franciscon yliopiston biologian osaston johtajan Paul Chienin haastaattelu, Real Issue http://www.origins.org/real/ri9701/chien.html