Kaikki evoluutiosta (kirja)

Kaikki evoluutiosta
Kaikki evoluutiosta kansi.jpg
Kirjailija Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto, Ilari Hetemäki (toim.)
Genre evoluutio
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2009
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 259
ISBN 978-952-495-098-5


Kaikki evoluutiosta on Gaudeamuksen julkaisema kokoomateos, joka julkaistiin Tieteen päivillä 2009. Teoksen ovat toimittaneet Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto ja Ilari Hetemäki. Teos on julkaistu yhteistyössä Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa.

Teos ilmestyy juhlavuonna, jolloin on kulunut 200 vuotta sitten Charles Darwinin ja 150 vuotta luonnonvalinta -käsityksen syntymästä. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisia tutkijoita, jotka käsittelevät luonnon, ihmisen ja kulttuurin kehitystä yleistajuisesti omien alojensa näkökulmista. Teos esittelee evoluution perusasiat ja käsittelee kirjoitusajankohdan tutkimustiedon avulla sellaisia kysymyksiä kuin miten kaikkeus ja elämä ovat syntyneet, mikä on moraalin ja uskonnon alkuperä ja millainen on maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus.

Sisällys

Osa I: Evoluutio luonnossa

  • Hanna Kokko: Mitä jokaisen tulisi tietää evoluutiosta?
  • Kari Enqvist: Maailman synty
  • Kirsi Lehto: Elämän synty
  • Outi Savolainen: Lajien synty
  • Mikael Forselius: Ihmisen sapientoitumisesta

Osa II: Ihmisen ja kulttuurin evoluutio

  • Ilkka Niiniluoto: Kulttuurievoluutio
  • Matti Sintonen: Moraalin evoluutio
  • Ilkka Pyysiäinen: Uskonnon evoluutio
  • Heikki Pihlajamäki: Oikeuden evoluutio
  • Arto Mustajoki: Kielten evoluutio

Osa III: Tulevaisuus

  • Juha Sihvola: Tulevaisuuden evoluutio
  • Ilkka Hanski: Luonnon monimuotoisuuden tulevaisuus
  • Pertti Haaparanta: Globalisaatio ja vapaus
  • Riitta Hari: Muuttuuko mieli, muovautuvatko aivot?
  • Mauri Ylä-Kotola: Mediaevoluutio

Kriittisiä kommentteja

Kirjassa laajennetaan mikroevoluutiota koskevia tosiasioita koskemaan myös makroevoluutiota. Sen jälkeen tehdään tämän perusteella se lisäoletus, että Jumalalla ei ole mitään osaa luomakunnan elämässä ja kehityksessä. Tällä tavalla päätellään, että ihminen ei ole Jumalan luoma olento. Tämä päätelmä ei loogisesti seuraa uskosta makroevoluutioon, sen enempää kuin makroevoluutio seuraa välttämättä mikroevoluutiota koskevasta todistusaineistosta. Sen sijaan se on olennainen osa naturalistista uskontoa.

Kirjan toimittajat Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto ja Ilari Hetemäki kirjoittavat:

Darwinin nimi ja evoluution käsite ovat tuttuja useimmille, mutta läheskään niin moni ei tiedä, että Darwinin suuri oivallus ei koskenut niinkään biologisen evoluution tosiasiaa kuin luonnonvalinnan mekanismia, joka on tuottanut miljoonia omiin ympäristöihinsä sopeutuneita lajeja. Luonnonvalinta selittää miten evoluution aikana on kehittynyt vaikkapa pääskyjä ja lepakoita, nisäkkäiden ja lintujen veressä eläviä malarialoisia sekä peruskalliossa satojen metrien syvyydessä eläviä bakteereja. Luonnonvalinta selittää myös ihmisen evoluution.

Ennen Darwinin oivallusta ajateltiin, että evoluutiolla oli ”suunnitelma” ja siis myös suunnittelija. Eliöiden tarkoituksenmukaisiksi kehittyneet ominaisuudet, esimerkiksi selkärankaisten silmä, tuntuivat puhuvan tämän puolesta. Darwin osoitti, että evoluution ymmärtämiseksi ei tarvita suunnitelmaa suunnittelijasta puhumattakaan: kun yksilöt joutuvat kilpailemaan lisääntymistään rajoittavista resursseista, luonnonvalintaa ja siitä johtuvaa evoluutiota tapahtuu lähes väistämättä. Kreationistiset ajatukset ovat kuitenkin säilyneet yhteiskunnassa, vaikka niille on yhtä vähän tieteellisiä perusteita kuin uskolle litteään maapalloon.

Hanski ym.1

Tässä tekstikohdassa kirjoittajat esittävät oman ateistisen tulkintansa makroevoluutioteoriasta ikään kuin tieteellisenä tosiasiana – he sisällyttävät omat uskonnolliset vakaumuksensa osaksi tieteellisiä tutkimustuloksia. Tältä osin he eivät puhu tieteentekijöinä vaan uskonnollisina julistajina. He siirtyvät evoluutiomekanismien olemassaolosta uskonnolliseen vakaumukseen, ettei Jumalaa tarvita todellisuuden selittämiseksi. Tämä siirtymä toteutetaan ilman järkiperästä argumenttia ja ilman, että avoimesti ilmaistaan esitetyn vakaumuksen uskonnollinen luonne.

Kirjoittajat katsovat Darwinin osoittaneen, että ”evoluution ymmärtämiseksi ei tarvita suunnitelmaa suunnittelijasta puhumattakaan”. He olettavat, että tieto evoluutiomekanismien olemassaolosta antaa varman tiedon siitä, ettei Jumala ole luonut evoluutiomekanismeja. Väite on loogisesti samanlainen kuin väite, että kellon mekanismien ymmärtäminen osoittaa, ettei koskaan ole ollut olemassa kelloseppää, joka on kellon rakentanut.

Mitä kirjoittajat tässä yhteydessä tarkoittavat ”evoluution ymmärtämisellä”? Todellisuudessahan meillä ei ole yhtään yksityiskohtaista darwinistista selitystä minkään tärkeän biokemiallisen tai solun järjestelmän evoluutiolle, kuten Robert Shapiro toteaa:

Ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darwinistista selitystä minkään tärkeän biokemiallisen tai solun järjestelmän evoluutiolle – vain joukko ajatusleikkejä.

Shapiro2

Tässä tilanteessa evoluution ymmärtäminen ilmeisesti tarkoittaa tietynlaista uskonvakaumusta: koska voimme kertoa ylimalkaisia kertomuksia siitä, miten elämän synty ja kehitys ovat saattaneet tapahtua ilman Jumalan ohjausta, voimme turvallisesti luottaa, ettei Jumalalla ole ollut mitään osuutta tapahtumien kulkuun. Tähän tapaan puhuu solubiologian professori Franklin Harold, joka ilmaisee selvästi, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa on yhtä luja kuin Hanskin, Niiniluodon ja Hetemäen:

Meidän on periaatteessa hylättävä ajatus sattuman ja välttämättömyyden korvaamisesta älykkäällä suunnittelulla, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darwinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle, vain joukko toiveajattelua.

Harold3

Harold on täysin oikeaoppinen ateistisessa uskonnollisuudessaan. Hän hylkää suunnitelman ajatuksen periaatteellisella tasolla. Samalla hän on riittävän rehellinen myöntääkseen, että tämä usko ei perustu yksityiskohtaisiin tieteellisiin selityksiin vaan toiveajatteluun.

Monia Hanskin ym. toimittaman kirjan4 artikkeleita luonnehtii älyllinen flegmaattisuus. Koska naturalistisen evoluutioteorian varsinainen kilpailija, luomisteoria, on suljettu keskustelun ulkopuolelle jo lähtökohdassa, kirjoittajien ei tarvitse ponnistella älyllisesti, vaan he voivat esitellä tunnettuja tutkimustuloksia ja toistella vanhoja fraaseja. John Gray5 selittää aikamme uskonnottomien älyllistä laiskuutta sillä, että ”uskonnottomat uskovat ovat tiukasti ajassa vallitsevien käsitysten pauloissa ja heitä pitävät lujassa otteessaan opinkappaleet, joita he eivät ole koskaan arvioineet”. Uskonnolliset uskovat sen sijaan ovat ”joutuneet kehittämään epäilemisen kykyä”, koska he ovat joutuneet marginaaliin tieteisuskoisessa kulttuurissa.

Koska ohjaamattoman makroevoluution todistelu tässä tapauksessa on kaunopuheisten julistusten ja epämääräisten kertomusten asteella, Hanski, Niiniluoto ja Hetemäki pyrkivät lisäämään julistuksensa tehoa vertaamalla luomisuskoa käsitykseen, että maa on litteä. Tunneperäinen leimaaminen on tarpeellista, koska sen avulla voidaan näennäisesti perustella sitä, ettei esitettyä ateistista oletusta ollenkaan järkiperäisesti puolusteta. Käyttämällä tunteisiin vetoavaa rinnastusta tekijät pyrkivät peittämään sen, ettei heillä ole järkiperäistä perustelua perusväitteensä puolesta, että luonnonvalinnan mekanismien olemassaolo jollakin tavalla voisi toimia todisteena Luojan olemassaoloa vastaan. Ateistifilosofi Thomas Nagel kirjoittaa

Yksi häiritsevä tekijä julkisessa väittelyssä on, että siihen osallistuvat tieteentekijät joskus kirjoittavat ikään kuin olisi mahdotonta ajatella, että [evoluutio]teoriassa olisi perustavia ongelmia (vastakohtana yksityiskohtaisille teorian soveltamiseen liittyville ongelmille), ja että sellaisten epäilysten herättäminen olisi sama kuin pohtia sitä, onko maa litteä.

Thomas Nagel6

Hanskin ym. toimittama kirja tuo mielenkiintoisella tavalla esille sen, että evoluutioon suhtaudutaan kahdella vastakkaisella ja ristiriitaisella tavalla. Yhtäältä evoluutiota koskevan tietämyksen myönnetään monilta muilta osin olevan arvauksenomaista ja spekulatiivista. Toisaalta Jumalan luomistyö suljetaan keskustelun ulkopuolelle täydellisellä varmuudella. Hanski ym. väittävät Darwinin todistaneen, ettei Jumalalla ole mitään osuutta elämän moninaisuuden luomisessa. Todellisuudessa Darwin ei ole todistanut mitään tämän suuntaistakaan. Kyseessä on naturalistisia tutkijoita yhdistävä uskonnollinen vakaumus, joka on saanut itsestään selvyyden aseman tiedeyhteisössä. Esimerkiksi Juha Tuomi kirjoittaa: ”Jos ihminen on evoluution tuote, ovatko siis kaikki luomisopit vertauksenomaista kaunokirjallisuutta? Vastaus on eittämättä myöntävä.”7 Mitään järkiperusteita tai edes käsiteanalyysia ei tarvita. Jo pelkkä käsiteanalyysi paljastaisi, ettei evoluutiomekanismien olemassaolo todista, että Jumala ei ole luonut maailmaa. Tuomi julistaa vallitsevaa uskontoa, jonka nimeen vannominen on edellytys sille, että yleensä saa naturalistisen tiedeyhteisön hyväksynnän.

Ilmeisesti naturalistisessa evoluutioteoriassa saakin kritisoida kaikkea muuta paitsi väitettä, että evoluutioteoria osoittaa Jumalan luomistyön olevan kokonaan järjellisen mahdollisuuden ulkopuolella. Näyttää siltä, että kirjoittajien edustaman evoluutionäkemyksen ytimessä on nimenomaan Jumalan torjuminen keskustelun ulkopuolelle. Ei ole tarpeellista perustella tällaista tieteen rajaamista tieteenfilosofisesti, koska se on naturalistisen uskontunnustuksen olennainen osa. Tutkijat horjuvat huomaamattaan hyvin kapean ja hyvin laajan tiedekäsityksen välillä. Kapeaa tiedekäsitystä käytetään torjumaan vastakkaisista eli teistisistä perususkomuksista käsin esitettyjä perusteluja ja luomaan vaikutelma, ettei omia perususkomuksia tarvitse perustella tai kyseenalaistaa. Laajaa tiedekäsitystä käytetään puolustamaan sitä, että omille tulkinnoille annetaan todellisuuden perimmäisen kuvauksen asema.8

Se, että on olemassa evoluutiomekanismeja, jotka selittävät lajin sisäistä muuntelua, ei anna meille ateistien toivomaa varmuutta siitä, ettei Jumalaa ole olemassa tai ettei Jumala ole luonut maailmaa. Päinvastoin, kyseisten mekanismien olemassaolo kertoo luonnon olevan älykkäästi suunniteltu. Eliöiden kyky muunteluun on tärkeä tekijä niiden kyvyssä säilyä hengissä olosuhteiden muuttuessa. On vaikea nähdä, miten tämä kertoisi siitä, ettei Jumala ole luonut maailmaa. Fyysikko John Houghton kiteyttää tämän ajatuksen osuvasti:

Se, että ymmärrämme joitakin niistä mekanismeista, joiden mukaan maailmankaikkeus ja elävät systeemit toimivat, ei sulje pois suunnittelijan olemassaoloa, sen enempää kuin tieto kellon mekanismeista, olivatpa ne kuinka automaattisia tahansa, ei merkitse sitä, ettei olisi ollut olemassa kelloseppää.

Houghton9

Ateistien tarve nähdä luonto irrallaan Jumalasta johtaa heidät kuitenkin tässä tapauksessa loogiseen kehäpäätelmään. He katsovat voivansa päätellä evoluutiomekanismien olemassaolosta sen, ettei Jumalaa ole olemassa. Tällöin he ovat jo ensin olettaneet, ettei Jumala ole luonut kyseisiä evoluutiomekanismeja. Koko evoluutioprosessin ajatellaan olevan perimmältään ohjaamaton: uuden informaation syntyä ei ohjaa Jumalan luomistyö vaan evoluution oma voima. Tällaisen päätelmän tarve johtuu maailmankatsomuksellisen lähtökohdan rajoituksista. Ateistille perusryhmästä toiseen etenevä ohjaamaton kehitys on ainoa varteenotettava tapa selittää eliökunnan nykyinen moninaisuus, joten siihen on uskottava yhtä vahvasti kuin perusryhmien sisäiseen muunteluun, koska muuten eliökunnan moninaisuudelle ei olisi mitään selitystä.

Jos omaksutaan teistinen lähtökohta, samat tosiasiat nähdään eri valossa. Luonnon hienosäätö sopii paremmin yhteen sen väitteen kanssa, että Jumala ohjaa luonnon prosesseja kuin että prosessit olisivat perimmältään ohjaamattomia ja sokeita. Kuitenkin naturalistinen maailmankatsomus johtaa yllä mainittujen ajattelijoiden kohdalla uskomukseen, että luonnon eliöiden monimutkaisesti hienosäädetty kyky sopeutua ympäristöönsä sisältää vakuuden siitä, ettei Jumala ole luonut maailmaa. Tällaista järjenvastaista päättelyä ohjaa tarve uskoa ja tarve vakuuttaa muita siitä, että Jumala ei hallitse todellisuutta. Niinpä tieteellinen päättely ei ole tässä kohdassa uskonnollisesti ja maailmankatsomuksellisesti neutraalia, vaan se on selvästi riippuvainen uskonnollisista ja maailmankatsomuksellisista taustaoletuksista.

Viiteet

  1. ^ Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto, Ilari Hetemäki (toim.): Kaikki evoluutiosta, s. 6. Gaudeamus, 2009.
  2. ^ Shapiro, Robert: Annals of the New York Academy of Sciences, s. 23–25. , 1999.
  3. ^ Harold, Franklin: The Way of the Cell, s. 205. Oxford: Oxford University Press, 2001.
  4. ^ Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto, Ilari Hetemäki (toim.): Kaikki evoluutiosta. Gaudeamus, 2009.
  5. ^ Gray, John: Straw Dogs: Thoughts on Human and Other Animals, s. xi. London: Granta Books, 2003.
  6. ^ Nagel, Thomas: Public Education and Intelligent Design. Philosophy & Public Affairs, 2008, nro 36 no 2, s. 191.
  7. ^ Tuomi, Juha: Miksi Darwinista puhutaan vielä tänään?, teoksessa Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto, Ilari Hetemäki (toim.): Kaikki evoluutiosta, s. 110. Gaudeamus, 2009.
  8. ^ Midgley, Mary: Evolution as a Religion, s. 65. London and New York: Routledge, 2006.
  9. ^ Houghton, John: The Search for God – Can Science Help?, s. 54. Oxford: Lion Publishing, 1995.