Konvergenssi

Konvergenssilla tarkoitetaan rakenteellista samankaltaisuutta, joka selittyy rakenteen samanlaisella toiminnalla tilanteessa, jossa eliöiden oletetulla yhteisellä kantamuodolla ei ole ollut kyseistä rakennetta. Tällaisessa tilanteessa rakenteen olisi täytynyt evoluutioteorian mukaan syntyä moneen kertaan toisistaan riippumatta, jolloin rakenteen täytyy olla jossain määrin niin optimaalinen, ja toisaalta niin yksinkertainen, että sen syntyminen useammin kuin kerran olisi mielekästä.

Konvergenssit suunnitteluteoriassa

Samanlaiset rakenteet selitetään suunnitteluteorian näkökulmasta yhteisellä suunnittelijalla. Sama suunnittelija olisi luonut eri eläimet käyttäen tarpeen mukaan hyväkseen samoja toimivia rakenneratkaisuja. Selitys ei kuitenkaan ole uskottava jos yhteneviä rakenteita esiintyy ainoastaan siellä missä niitä kuuluisi polveutumisopin mukaan olla. Sen sijaan olisi luontevaa olettaa, että useimmilla eläimillä jotka tarvitsevat samankaltaista toimintoa, olisi hyödynnetty samanlaisia rakenteita.1 Suunnitteluteoria olettaa siis yhtenevien rakenteiden esiintymisen erityisesti myös siellä missä niitä ei pitäisi yhteisestä polveutumisesta johtuen olla, kun taas evoluutioteoria joutuu selittämään rakenteiden esiintymisen vastaavanlaisen evolutiivisen kehityspolun toistumisella.

Konvergenssit evoluutioteoriassa

Konvergenttinen evoluutio voidaan perustella yhteisen ekologisen lokeron tuomalla yhteisellä valintapaineella, jolloin itse ajatus konvergenssista ei ole mitenkään evoluutioteorian vastainen. Ajatus konvergenttisesta evoluutiosta on toimiva yksinkertaisten ominaisuuksien, kuten nopeuden kohdalla. Voimakas valintapaine voi helposti optimoida eliön ruumiinrakennetta virtaviivaisemmaksi, keuhkoja ja sydäntä suuremmaksi sekä jalkoja pidemmiksi. On helppo havaita tällainen konvergenssi esimerkiksi gepardin ja vinttikoiran välillä. Konvergenssien kanssa tulee kuitenkin ongelmia heti jos kyseessä on vähänkin monimutkaisempi rakenne, koska evoluutio ei ole päämäärätietoinen prosessi. Konvergenttinen evoluutio riittää hyvin selittämään, kuinka samanlaisilla rakennetuntomerkeillä varustetut eliöt menestyvät samoissa ekologisissa lokeroissa, mutta se ei kykene selittämään miten nämä samanlaiset rakennetuntomerkit olisivat kehittyneet toisistaan riippumattomina. Selitykset ovat parhaimmillaankin vain tarinoita, eikä niiden uskottavuutta yleensä tutkita tekemällä oikeita tieteellisiä analyysejä. On epäselvää, kuinka vahvasti samanlainen ekologinen lokero voi vaikuttaa samanlaisten rakennetuntomerkkien syntymiseen niin erilaisiin eliöihin. Esimerkiksi silmän tai muun vastaavan fotoreseptorin olisi pitänyt syntyä konvergenttisen evoluution avulla yhteensä ainakin 40 kertaa toisistaan riippumatta. Tällaisten monimutkaisten rakennekokonaisuuksien syntyminen edes kerran on huomattavan epätodennäköistä, joten evoluutioteorian ongelmat vain korostuvat kun konvergenssit edellyttävät näiden rakenteiden useaan kertaan toisistaan riippumattomasti tapahtunutta kehitystä. Evoluutioteoria voidaan periaatteessa sovittaa yhteen kaikenlaisten samanlaisuuksien kanssa, mutta koska se ei ennusta samanlaisuuksien esiintymisestä mitään kovin tarkkaa, se ei ennusta mitään hyvin. Tässä mielessä yhtäläisyydet ulkomuodossa ja erilainen geneettinen rakenne viittaavat lähemmin yhteiseen suunnittelijaan kuin yhteiseen evolutiiviseen alkuperään. Konvergenssit tekevät evoluutioteorian testattavuudesta hyvin kyseenalaisen, kun sen väitetään pystyvän selittämään mitä tahansa, eikä se tee mistään kunnollisia ennusteita.

Konvergenssit ja homologiat

Konvergenttisen evoluution mahdollisuus tekee myös evoluutioteoriaan pohjautuvan taksonomian erittäin haastavaksi, kun ei voi olla varma siitä, onko yhteinen piirre merkki sukulaissuhteesta, vai onko kyseessä konvergenssi. Joissain tapauksissa konvergenssit ovat niin samanlaisia etteivät biologit osaa päätellä onko kyseessä homologia vai konvergenssi, ennen kuin tarkastellaan eliöiden muita tuntomerkkejä. Homologiassahan on kyse yhteisen polveutumisen takia saadusta yhteisestä rakenteesta. Homologia-argumentin mukaan jo yhteisellä kantamuodolla olisi ollut kyseinen rakenne, eikä sen olisi siis tarvinut kehittyä molemmille eliöille erikseen. Eri lajeilla havaittavat samanlaiset rakenteet on sitten tulkittu todisteeksi yhteisestä polveutumisesta. Tapauskohtaisesti täytyy kuitenkin "tietää" lajien välinen evolutiivinen yhteys ennen kuin voi tietää onko kyseessä homologia vai konvergenssi. Konvergenttisen evoluution mahdollisuus syö siis erityisesti pohjan koko homologia-argumentilta.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Internet

Viitteet

  1. ^ Tästä ei tietenkään voida vetää sellaista johtopäätöstä, että vain yhdenlainen rakenneratkaisu olisi kelvollinen tiettyyn tehtävään. Esimerkiksi lentämiseen voidaan käyttää hyvin sekä helikopteria että lentokonetta. Katso myös Epätäydellinen suunnittelu (argumentti)