Rekapitulaatioteoria

Tämä artikkeli käsittelee evolutiiviseen polveutumisoppiin liittyvää teoriaa kriittisesti.
Ernst Haeckelin väärentämät kuvat selkärankaisten alkioista.

Rekapitulaatioteoria (aka. rekapitulaatio-oppi, biogeneettinen peruslaki) on oppi, minkä mukaan selkärankaiset kertaavat kehityshistoriansa yksilönkehityksen aikana. Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel 1866. Teorian ideaa käytetään nykyään biologian opetuksessa mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa huolimatta siitä, että tiedemaailmassa12 teorian myönnetään3 perustuneen alunalkaen väärennöksiin.

Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy.

—Jay Gould, Natural History 2000.3

Teorian historia

Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimmistä todisteista.4 Darwin sovelsi eestinsaksalaisen antidarvinisti Karl Ernst von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot.5 Embryologian isäksi kutsuttu von Baer kuitenkin sanoutui jyrkästi irti Darwinin tulkinnasta ja sanoi Darwinin lainaavan häntä väärin kirjasessaan Über Darwins Lehre.

Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel (1834-1919) piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen.5 Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Piirros tiedettiin väärennökseksi jo Haeckelin elinaikana6 ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries,7 jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia.

Haeckel hävitti kuvista mittakaavan ja normalisoi pois noin kymmenkertaisen kokovariaation selkärankaissikiöissä2. Tämän ohella hän nimesi malliorganismeja tahallisesti väärin, editoi samaa leimasinta ainakin kahteen eri lajiin, sekä hävitti lähdeviitteet käyttämiinsä muiden eläintieteilijöiden alkuperäislähteisiin. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen morfologiaan ja embryologiaan näihin päiviin saakka. Haeckeliltä ovat peräisin muun muassa embryologian termit ontogenia, granula, blastula, morula, sekä yleistermit ekologia, fylogenetiikka ja fyla/fylum (pääjakso).

Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy yksilönkehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, ikään kuin kiiveten oman kehityspuunsa tyvestä latvaan, alettiin kutsua rekapitulaatioteoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle.

Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa.8 Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta nk. evo-devo -koulukunnissa.9 Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.

Erityisen merkittävää Haeckelin vulgaarit painotukset olivat infantisiidisen rotuhygienian popularisoimisessa, sillä etiikkaan vedoten Haeckel kampanjoi alhaisempien sosiaaliluokkien tai rotujen ja vammaisten vastasyntyneiden eliminaatiota. Hän postuloi, ettei vastasyntynyt ihmislapsi kykene kokemaan fyysistä kipua ja että sielu rekapituloi lähempänä orankia, simpanssia ja gorillaa oleviin mustaihoisiin ihmisiin vasta noin 5-vuotiaana. Haeckel jakoi ihmisrodut 12 ryhmään ja väitti näiden sijouttuvan lineaariseen asteikkoon teutonisen germaanirodun ollessa evoluution korkein tuotos polveutumishistoriassa.

Rekapitulaation voimakkaimmat sävyt kuvasivat Haeckelin matkoillaan havainnoimia aboriginaaleja sielullisilta ominaisuuksiltaan enemmän koiran tai lampaan kuin ihmisen kaltaisiksi. Haeckelin räikeimpiin väärennöksiin kuuluu teoria nk. moneroista, joiden 36 kuvasta koostuvan elinkierron Haeckel väitti todistavan jatkuvan, spontaanin alkusynnyn mudasta ja kipsistä elävään soluun valtamerten pohjissa. Haeckel myös piirsi ensimmäisen esi-ihmisen jo ennen kuin itse "löytö" oli varsinaisesti tehty. Haeckeli Pithecantropus alalus muuttui Pithecantropus erectus -vaiheen kautta muotoon Homo erectus. Tyypillistä kuvamateriaalia Haeckelin sikiöiden ohella ovat lineaariset evoluutiosarjat kädellisten ja ihmisten kalloista, aivoista, kasvoista ja jopa korvan morfologioista.

Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät oikealta vasemmalle. Eri lajien sikiöiden suhdetta ei esitetä kuvassa luonnollisessa mittakaavassa.

Suurempaan julkisuuteen piirrosten jo laajalti tiedetty harhaanjohtavuus tuli vuonna 1997, kun embryologi Michael Richardson vertasi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Haeckelin piirroksia sikiöistä otettuihin valokuviin (ks. valokuvasarja oikealla). Ryhmä tutki 39 eläimen sikiöitä Australian pussieläimistä, Puerto Ricon puusammakoihin, Ranskan käärmeisiin ja englantilaiseen alligaattoriin. Heidän mukaansa eri lajien sikiöt olivat hyvin erilaisia.1 Osa embryologiseen "todisteeseen" kiintyneitä biologeja on vähätellyt Haeckelin tekemiä väärennöksiä. Heidän mukaansa olennainen on kuitenkin säilynyt.

Puolitotuus

Darvinistisen argumentin perusidea oli von Baerin näkemyksen mukaisesti se, että alkuvaiheissa sikiöt muistuttavat suuresti toisiaan. Futuyma kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä antikreationistisessa kirjassaan:

Miksi lajien, jotka lopulta kehittävät adaptaatioita täysin erilaisia elämäntapoja varten, tulisi olla lähes erottamattoman samankaltaisia varhaisvaiheissa? Miten Jumalan suunnitelma ihmisiä ja haita varten edellyttää niiden sikiöiden olevan lähes identtisiä?10

Todellisuudessa kehityksen alkuvaiheessa sikiöt ovat varsin erilaisia. Vuodesta 1980 lähtien sikiönkehityksen varhaisvaiheiden ja Darwinin näkemyksen välinen ristiriita on kasvavissa määrin tunnustettu.511 Hedelmöitymisen jälkeen tsygootti käy läpi useita halkijakoja (cleavages) joiden tuloksena syntyy rypäleasteeksi kutsuttu solupallo. Tämän jälkeen prosessi jatkuu gastrulaatioksi kutsutulla vaiheella, jonka jälkeen alkaa elinten muotoutuminen.12 Tämä on siis varsinainen sikiökehityksen alkuvaihe, jossa erot eri lajien välillä ovat merkittäviä. Von Baerin laki kertoo näin ollen eräänlaisen puolitotuuden. Ns. pharyngula-vaihe, jossa yhtäläisyys on suurin, tulee vasta gastrulaation jälkeen. Lisäksi tämänkin vaiheen käyttäminen monien "post-darwinistien" tavoin osoittamaan sikiöiden homologisuutta on ongelmallinen. Mm. valokuvausprojektin isän, Michael Richardsonin mielenkiinto Haeckelin väärennöksiin heräsi, "koska ne eivät vastanneet hänen käsitystään niistä nopeuksista, joilla kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät kehittävät erityiset piirteensä."1 Tähän fylotyyppiseen vaiheeseen liittyviin näennäisiin yhtäläisyyksiin liittyy ns. heterokronian ongelma, joka koskee tähän vaiheeseen saapumisen ajallisia eroja eri lajeilla.13 Richardson ja muut toteavat yhden artikkelinsa lopuksi:

- - kehitysmekanismien dissosiaatio on ristiriidassa sen laajalti levinneen käsityksen kanssa, jonka mukaan tietyt sikiönkehityksen vaiheet säilyisivät lähes muuttumattomana evoluution kuluessa.13

Entäpä yhtäläisyydet?

Ajatus ihmissikiön kidusaihioista on säilyttänyt myös sitkeästi asemansa evoluution todisteena. Lukion biologian kirja (Valste et al: Biologia) toteaa:

Ihmisalkiollakin on jonkin aikaa häntä ja selvät kidusrakojen aiheet, jotka myöhemmin häviävät. Tätä on vaikea selittää muulla kuin sillä, että ihminenkin on alun perin kehittynyt hännällisistä ja kiduksellisista kantamuodoista.14

Haeckel-Darwin-paradigman puitteissa tämä kuulosti loogiselta. Koska morfologinen homologisuus (rakenteellinen samankaltaisuus) oli avain sukulaissuhteiden selvittämisessä, eri ilmentymille annettiin evoluutioteoriaan sopiva selitys ja tätä nimitettiin todisteeksi. On mielenkiintoista pohtia, mikä tekee sikiön kaulassa olevasta rypystä "selvän kidusrakon aihion". Suomalainen lääkäri ja kuuluisa antidarvinisti Pekka Reinikainen toteaa:

Neliviikkoisella sikiöllä on kaulan seudussa eräänlaisia pusseja tai ryppyjä. Aina joskus tällainen "pussi" puhkeaa ja lapsi syntyy pieni reikä niskassaan. Tällöin voimme varmasti todeta, että kyseessä eivät ole kidukset. Jos kyseessä olisi muisto "kalakaudelta", reiän täytyisi olla täynnä verisuonitusta valmiina vastaanottamaan happea vedestä.15

Reinikainen jatkaa:

Kuuloluista vasara ja alasin muodostuvat kiduskaaren ensimmäisestä rustosta, josta myös alaleuka kehittyy. Jalustin puolestaan syntyy toisen kiduskaaren rustosta, Reichertin rustosta, josta myös processus styloideus ja kieliluu muodostuvat. Korvakäytävä muodostuu ektodermaalisesta ensimmäisestä kidustaskusta. Kidustaskua ympäröivistä kiduskaarista alkaa muotoutua korvalehti. Ilman näitä "muinaisjäänteitä" (ns. kiduskaaria) meiltä puuttuisivat kateenkorva, lisäkilpirauhaset, alaleuka ja yksi kuuloluista.15

Kyseisessä rypyssä ei siis ole mitään kidusta muistuttavaa. Se vain sattuu olemaan samassa kohtaa, kuin mistä kalan sikiöllä kehittyy kidukset. Koko tämän sikiövaiheen homologioiden etsimisen taustalla oleva ajattelutapa on kyseenalainen. Selkärankaisten eturaajoja pidetään klassisena esimerkkinä homologiasta eli yhteisestä alkuperästä. Australialaisen molekyylibiologin Michael Dentonin mukaan homologiset rakenteet syntyvät kuitenkin usein ei-homologisten geneettisten järjestelmien ohjaamina.16 Esimerkiksi monet sikiövaiheessa näennäisesti samankaltaiset rakenteet syntyvät eri kohdista ja eri geenien synnyttäminä. Vaikka kaikilla selkärankaisilla on ruuansulatuskanava, se kehittyy eri tavoin eri eläimillä. Kehitysbiologi Pere Alberch onkin todennut, että "on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että homologiset rakenteet muodostuvat erilaisista alkuperäisvaiheista."17 Denton jatkaa:

Ei ole epäilystäkään siitä, että koska eri selkärankaisten sikiövaiheiden erot ovat niin suuria, aikuisien selkärankaisten homologisina pidettyjä elimiä ja rakenteita ei voida johtaa homologisiin soluihin ja alueisiin sikiönkehityksen alkuvaiheissa. Toisin sanoen, homologiset rakenteet syntyvät eri reittejä.16

Kuvia käytetään edelleen evoluution popularisoimisessa. (Kuvankaappaus YLE Teemalla 2009 esitetystä Lajien Synty - The Genius of Charles Darwin -tiededokumentista)

Tässä valossa aihioalueen vastaavuuteen perustaminen "kidusargumentissa" on joka suhteessa epäilyttävää. Tämä "homologinen periaate" perustui sille oletukselle, että samankaltaisten geenijaksojen synnyttämät piirteet ovat homologisia.18 Fylogeneettisiä suhteita määriteltäessä embryologit turvautuvatkin mm. molekyylihomologioiden (esim. sytokromi b), fossiiliaineiston ja rakenteellisten piirteiden analysointiin, mikä osaltaan osoittaa sukulaissuhteiden määrittelyn hankaluuden.19 Embryologian asemaa darvinistisen teorian "itsenäisenä todisteena" ei tämän valossa oikein voida pitää perusteltuna.

Jonkin verran vahvasti yhteisen alkuperän puolesta puhuvia piirteitä sikiötasolta toki löytyy. Esimerkiksi eräs kalalaji jakautuu näkeviin ja sokeisiin alalajeihin.20 Molempien lajien sikiöillä on silmien aihiot, joskin vain toiselle niistä kehittyvät silmät. Tämä selittyy luonnollisesti hyvin yhteisellä kantamuodolla, jonka jälkeläisten yksi haara on menettänyt jonkin mutaation johdosta näkökykynsä ympäristössä, jossa näkökyvystä ei ole selviytymisen ja lisääntymisen kannalta ratkaisevaa hyötyä. Kyseessä on kaikkien evoluutiokeskustelun osapuolien hyväksymä muuntelu. Aistielinten kehittymistä säätelee kyseisellä lajilla sama geeni, joten sikälikin esimerkki mahtuu homologian "samat geenit luovat homologisia rakenteita" -periaatteen piiriin. Toisaalta näkökykyä ja siihen liittyviä biologisia prosesseja on pohdittu evoluutiokeskusteluissa paljon.21 Näkökyvyn arvioidaan kehittyneen elämänhistorian aikana 40-65 kertaa,22 joten näkökyky voi olla homologinen tai analoginen piirre. On myös huomautettu, että silmien kehittymistä monilla toisistaan kaukaisilla lajeilla ohjaa nk. Pax-6-geeni.

Ongelmana darwinistisen luonnonvalinnan puitteissa on se, että nämä lajit ovat niin kaukaisia, että niiden yhteisellä esi-isällä ei ollut silmiä lainkaan. Tämä taas herättää kysymyksen kyseisen geenin "valintaedusta" vaiheessa, jossa se ei synnyttänyt näkökykyä.23 Matemaatikko David Berlinski ihmettelee, miten "luonnon valinnan ja sattumavariaation muodostama mekanismi voi tuottaa instrumentin, joka pystyy ennakoimaan morfologisen kehityksen suunnan ja kontrolloimaan tuotoksiaan hyvin erilaisissa organismeissa?"24

Kuvien käyttö nykypäivänä

Haeckelin kuvia käytetään toistuvasti evoluution popularisoimisessa. Esimerkiksi Yle Teemalla tammikuussa 2009 esitetyssä Richard Dawkinsin käsikirjoittamassa The Genius of Charles Darwin -dokumentissa (suom. Tiededokumentti: Lajien Synty) Dawkins esittää väärennöksiä todisteena polveutumisesta.25

Tiedekeskus heurekassa on jo useamman vuoden ajan ollut esillä näyttely Etsi ihminen, jossa vierailijoiden on tarkoitus tunnistaa ihminen neljän lähes identtisen alkion (ihminen, reesusapina, sika, kana) joukosta. Kuva on laatinut Zdravko Kolev. Näyttelyssä todetaan mm. seuraavaa

Selkärankaisten alkiot ovat hyvin samannäköisiä. Ihmisen tuntomerkit alkavat erottua vasta kuudennen kehitysviikon jälkeen. Kahdeksan viikon ikäisen sikiön pystyy jo tunnistamaan. Yksilönkehityksen samankaltaisuus on todiste yhteisestä lajinkehityksestä.

Etsi Ihminen -näyttely, Tiedekeskus Heureka

On valitettavaa, että suomalainen tiedepopulismi on näinkin rähmällään.

Opetusmateriaalina

Yhdysvallat

Huolimatta siitä, että Haeckelin sikiösarjojen väärennösluonne tiedettiin jo tämän elinaikana, "taideteos" on säilyttänyt sitkeästi asemansa biologian oppikirjoissa. Amerikkalainen embryologi Jonathan Wells tutki kymmenen amerikkalaisen biologian oppikirjan esittämiä todisteita evoluutioteorian puolesta ja julkaisi tutkimuksensa kirjassa Icons of Evolution.5 Kymmenestä tutkitusta kirjasta kahdeksan käytti Haeckelin piirrustukseen perustuvaa kuvasarjaa. Jokainen kirjoista oli kirjoitettu (copyright-vuodesta päätellen) vuonna 1998 tai myöhemmin. Ehkä eniten keskustelua on herättänyt evoluutiobiologi Douglas Futuyman kirjoittama kirja Evolutionary Biology, jossa tämä Haeckelin piirros oli sovellettuna evoluutioteorian todisteeksi.

Oppikirja Julkaistu
Joseph Raver, Biology: Patterns and Processes of Life 2003
Cecie Starr and Ralph Taggart, Biology: The Unity and Diversity of Life (proposed version) 2003
Peter H Raven & George B Johnson, Biology 2002
Michael Padilla et al., Focus on Life Science (California Edition) 2001
Peter H Raven & George B Johnson, Biology 1999
William D. Schraer and Herbert J. Stoltze, Biology: The Study of Life 1999
Douglas J. Futuyma, Evolutionary Biology 1998
Cecie Starr and Ralph Taggart, Biology: The Unity and Diversity of Life 1998
Kenneth R Miller & Joseph Levine, Biology: The Living Science 1998
Kenneth R Miller & Joseph Levine, Biology 1998

Kansallinen tiedekasvatuskeskus (National Center for Science Education – NSCE) on sittemmin yrittänyt väittää, että väärennöksiä käytettiin oppikirjoissa 20 vuotta sitten. Discovery Institute listaa joukon biologian oppikirjoja, jotka ovat käyttäneet viimeisen 10 vuoden aikana Haeckelin alkiopiirroksia (tai lähes identtisiä värikopiota) evoluutioteorian tukemiseen.26

Suomi

Suomen nykyisissä lukiokirjoissa Heackelin väärennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.142728 Suomalainen solu- ja molekyylibiologian perusteos toteaa:

Alkiokehityksessä on luonnollisesti suuria eroja eri selkärankaisten kesken. Kuitenkin erityisesti sen varhaisissa vaiheissa on paljon yhteisiä piirteitä, vaikka täysikasvuiset eliöt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi kalojen kiduksia vastaavat kiduskaaret on nähtävissä myöskin nisäkkäiden alkioiden varhaisvaiheessa. Niistä ei nisäkkäillä kuitenkaan kehity hengityselimiä, vaan eräitä pään ja kaulan elimiä.29

Esimerkiksi lukion biologian Elämä -oppikirjassa Haeckelin kuvat ovat olleet aina esillä. Kehitysbiologi ja emeritusprofessori Anto Leikola otti kuvat oppikirjan 1. painokseen 1966.30 Leikola vastasi Matti Leisolan kritiikkiin Ilta-Sanomien haastattelussa seuraavasti

Pitää paikkansa, että Haeckel oli yksioikoinen kaveri joka veti piirroksissaan mutkia suoriksi omien käsitystensä tukemiseksi. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kuvassa esiteltyjen lajien alkiot todella muistuttavat toisiaan huomattavasti ja minusta vertailu on hyvä tapa opettaa asioita.30

Leikola jatkaa

En tiedä, pystyykö joku -osoittamaan tarkasti, mikä näissä kuvissa on virheellistä. Ehkä olisi syytä piirtää vertailu kokonaan uusiksi eikä Haeckelin vanhojen kuvien pohjalta.30

Aiheesta muualla

Internet

Lähteet


  1. > 1,0 1,1 1,2 Richardson MK, Hanken J, Gooneratne ML, Pieau C, Raynaud A, Selwood L & Wright GM: There is no highly conserved embryonic stage in the verterbrates. Anatomy and Embryology, 1997, nro vol.196, s. 91-106. DOI 10.1007/s004290050082.
  2. > 2,0 2,1 Elizabeth Pennisi: Haeckel's Embryos: Fraud Rediscovered. Science, 5.9.1997, nro Vol. 277, s. 1435.
  3. > 3,0 3,1 Stephen Jay Gould: Abscheulich! (Atrocious!). Natural History, March 2000, nro Vol. 109 Issue 2, s. p42, 8p, 5bw. ISSN: 0028-0712.
  4. ^ Pekka Reinikainen: "Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle", Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 150. Kuva ja Sana, 2004. ISBN 951-585-117-3.
  5. > 5,0 5,1 5,2 5,3 Jonathan Wells: The Icons of Evolution, s. 61,83-84. Regnery Publishing, 2000. ISBN 0895262762.
  6. ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "luku V.10", Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
  7. ^ Frair W: Embryology and Evolution. Creation Research Society Quarterly, September 1999, nro Vol 36, No 2.
  8. ^ DeBeer G: Embryos and Ancestors, s. 174. Oxford University Press, 1958.
  9. ^ Murillo-Gonzalez J.: Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives. Clinical Anatomy, 2001, nro 14(2), s. 158-163.
  10. ^ Futuyma D: Science on Trial, s. s. 48. lain. Johnson P. (1991) Darwin on Trial, ss. 70-71. , 1983.
  11. ^ Eri paradigmojen muutoksista mm. Hall B. K.: Balfour, Garstang and de Beer: The First Century of Evolutionary Embryology. American Zoologist, , nro Vol. 40, No. 5, s. 718–728 (abstract).
  12. ^ Niemi et al. s. 298-99
  13. > 13,0 13,1 Richardson M. K., Allen S. P., Wright G. M., Raynaud A. & J. Hanken: Somite number and vertebrate evolution. Development, 1998, nro 125, s. 151-160.
  14. > 14,0 14,1 Mm. Valste et al: Biologia, s. 216. WSOY, 1993.
  15. > 15,0 15,1 Reinikainen P.Unohdettu Genesis, s. 108. Uusi Tie, 1994.
  16. > 16,0 16,1 Denton M.: Evolution: A Theory in Crisis, s. 146,148. Burnett Books, London, 1985.
  17. ^ Alberch P.: Problems with the Interpretation of Developmental Sequences. Systematic Zoology, , nro 34 (1):46-58, s. 51.
  18. ^ Bergman Jerry: Does Homology Provide Evidence of Evolutionary Naturalism?. Creation Ex Nihilo Technical Journal, 2001, nro 15(1), s. 26-33.
  19. ^ Lovejoy NR: Reinterpreting recapitulation: systematics of needlefishes and their allies (Teleostei: Beloniformes). International Journal of Organic Evolution, 2000 Aug, nro 54(4), s. 1349-62.
  20. ^ Jeffery W. R.: Cavefish as a model system in evolutionary developmental biology. Dev Biol, 2001 Mar, nro 1;231(1), s. 1-12. tässä viitataan PubMed-haulla löytyneeseen tiivistelmään kyseistä artikkelista. Toinen artikkeli samasta aiheesta: Jeffery W, Strickler A, Guiney S, Heyser D, Tomarev S: Prox 1 in eye degeneration and sensory organ compensation during development and evolution of the cavefish Astyanax.. Dev Genes Evol, 2000 May, nro 210(5), s. 223-30. Konvergenssievoluutioon liittyviä ongelmia käsittelee mm. Rana F: Repeatable Evolution or Repeated Creation. Facts for Faith, 2000, nro 4, s. 13-21.
  21. ^ Mm. Michael Behe "syventää" silmäargumenttia kirjassaan Darwin's Black Box. Free Press, ss. 15-22. Myös S. J. Gould ja R. Dawkins ovat kisailleet silmän kehityksestä kuten luonnollisesti lukemattomat muut evoluutioteoriaa pohtineet.
  22. ^ Salvini-Plawen L. von and E. Mayr: On the evolution of photoreceptors and eyes. Evolutionary Biology, 1977, nro 10, s. 207-63. lain. Wells Jonathan (1998) "Unseating Naturalism" teoksessa Mere Creation toim. William Dembski, InterVarsity,
  23. ^ Tätä pohtii Mm. Wells (1998).
  24. ^ Berlinski mainitsee tämän vastineessaan Commentary - lehdessä olleen artikkelinsa "Deniable Darwin" saamaan kritiikkiin.
  25. ^ Russell Barnes: Tiededokumentti: Lajien Synty (The Genius of Charles Darwin). Iso-Britannia, 2008. Englanti
  26. ^ Casey Luskin: New York Times Rehashes Darwinist Myths about Haeckel's Embryo Drawings and Evolution August 26, 2008. Evolution News & Views. Viitattu 22.2.2009.
  27. ^ Lahti, Kimmo; Valste, Juha; Tolonen, Pasi: Biologia:Elämä (8.-10 painos), s. 33. "Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto.". WSOY, 2007. ISBN 9789510280249.
  28. ^ Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja;: Bios 6: kertaus, s. 112. "Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin.". WSOY, 2007. ISBN 978951027634.
  29. ^ Niemi M, Virtanen I. & E. Vuorio: Solu- ja Molekyylibiologia, s. 298-99. Weilin-Göös, 1993.
  30. > 30,0 30,1 30,2 Heli Karhumäki: Onko tämä kuva väärennös?. Ilta-Sanomat, 19.8.2000, s. A17.

Artikkelin tägit: haeckel, ernst, sikiöväärennökset, sikiöpiirros, sikiöpiirrokset, sikiöpiirroskiista, sikiökuva, sikiökuvat, alkio, kidukset, häntä, lapsivesi, evoluutioteoria, rekapitulaatio, rekapitulaatioteoria, rekapitulaatio-teoria, rekapitulaatiohypoteesi, rekapitulaatio-hypoteesi, biogeneettinen peruslaki, polveutuminen, embryologia, sikiö, yksilönkehitys, lajinkehitys, homologia, analogia, huijaus, väärennös, väärennetty, lukio, peruskoulu, oppikirja, biologia, opetus, opetusministeriö, opetussuunnitelma, evoluutio, darwin, evoluutiokritiikki