Raamattu
[L]öysin arabiankielisen Raamatun [Oferin vankilan] kirjaston uskonnollisen kirjallisuuden joukosta. Se ei ollut pelkkä Uusi testamentti, vaan koko Raamattu. – – Olin saanut suuren lahjan Jumalalta! Luin lukemasta päästyänikin.
Vähän väliä joku tuli varovasti kysymään, mitä puuhasin. Selitin, että olin kiinnostunut historiasta ja että Raamatussa on tietoa kaikkein varhaisimmista ajoista, koska se on kirjoista vanhin. Jatkoin, ettei siinä suinkaan ollut kaikki. Raamatussa opetetaan lisäksi tärkeitä elämänarvoja, ja siksi jokaisen muslimin pitäisi lukea sitä. Yleensä selitys kelpasi.– Mosab Hassan Yousef: Hamasin poika, s. 216. Avainmedia, 2. p., 2011.
Raamattu (kreik. grammata, 'kirjoitukset') on kristillisen teismin peruskirja. Syntytapansa perusteella sitä voi pitää pikemminkin kirjakokoelmana kuin yhtenä kirjana, mutta sisältönsä puolesta se muodostaa hämmästyttävän yhtenäisen, johdonmukaisen kokonaisuuden. Kaikki kristityt ja monet ei-kristitytkin uskovat sen olevan (tavalla tai toisella) Jumalan ilmoitus.
Raamatun tekstihistoria[muokkaa]
Raamattuun liittyvään käsitteelliseen tarkkuuteen pyrittäessä on syytä erottaa toisistaan
- Raamatun alkuperäiskäsikirjoitukset,
- Raamatun käsikirjoituslöydöt,
- Raamatun alkukielinen rekonstruktio ja
- Raamatun käännökset.
Alkuperäiskäsikirjoitukset ja käsikirjoituslöydöt[muokkaa]
Kuten kaikilla koskaan kirjoitetuilla teksteillä Raamatun kirjoillakin on ollut alkuperäiset käsikirjoitukset. Nämä eivät kuitenkaan ole tiettävästi säilyneet meidän aikoihimme asti, vaan tietomme Raamatun tekstistä perustuu tuhansiin vanhalta ajalta säilyneisiin käsikirjoituksiin, joista kukin sisältää käsin kirjoitettua Raamatun tekstiä; osa näistä löydöksistä muodostuu lyhyistä tekstijaksoista eli fragmenteista, osa sisältää yhden Raamatun kirjoista, osa useita kirjoja yhdessä. Nämä käsikirjoitukset ovat syntyneet kopioimalla alkuperäiskäsikirjoituksia tai niiden välittömiä tai välillisiä kopioita; ne ovat siis ikään kuin todistajia, joista kukin kertoo parhaansa mukaan, mitä Raamatun alkuperäiskäsikirjoitukset sisälsivät.
Raamatun tekstikritiikki ja rekonstruoitu teksti[muokkaa]
Raamatun tekstikritiikki tarkoittaa tutkimus- ja rekonstruointi- eli jälleenrakennustyötä, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman luotettava kuva siitä, millaisia Raamatun kirjojen alkuperäiskäsikirjoitukset ovat olleet. Lähtökohtana käytetään tällöin kaikkia tunnettuja käsikirjoituslöytöjä, ja niistä yhdistelemällä ja perustellusti valikoimalla pyritään periaatteessa niin lähelle alkuperäisiä tekstimuotoja kuin mahdollista. Tämän tutkimustyön tuloksena on julkaistu Raamatun tieteellisiä tekstilaitoksia, jotka sisältävät rekonstruoidun alkukielisen tekstin lisäksi mm. tiedot tekstivarianteista eli käsikirjoituslöydösyksityiskohtien pienistä eroista sekä lähdeviitteet kutakin varianttia edustaviin tekstilöydöksiin. Nämä lisätiedot on yleensä koottu kunkin rekonstruoitua tekstiä sisältävän sivun alalaitaan ns. apparaatiksi.
Raamatun käännökset ja kirkollinen käyttö[muokkaa]
Raamattua käännettäessä on ensin valittava käännöksen pohjana käytettävä tekstimuoto. Usein seurataan jonkin tieteellisen tekstilaitoksen uusimman painoksen sisältämää tieteellisesti rekonstruoitua tekstiä, mutta näiden lisäksi on myös sellaisia vanhastaan nimeltä tunnettuja ikään kuin klassisia tekstimuotoja1, jotka voidaan haluttaessa ottaa käännöksen pohjaksi sellaisenaan.
Pienten yksityiskohtien, esim. sanajärjestysten, erilaisuudesta huolimatta nämä pohjatekstiratkaisut eivät kokonaisuutena katsoen kuitenkaan sanottavasti vaikuta käännösprojektien lopputulokseen – Raamattu sanoo olennaisesti saman kaikissa löydetyissä käsikirjoituksissaan.
Niinpä esimerkiksi eri kirkkokuntien opilliset kiistakysymykset eivät johdu siitä, että niiden hyväksymissä raamatunkäännöksissä olisi käytetty erilaisia alkukielen tekstimuotoja, vaan siitä, että eri kirkkokunnat jo historiallisistakin syistä edustavat erilaisia teologisia kokonaisjärkeilyjä, jotka vain osaksi perustuvat Raamattuun.2
Raamattu-sanan käyttöhistoria ja Raamatun rajat[muokkaa]
Raamattu ennen ja nyt[muokkaa]
Koska Raamatun kirjat ovat peräisin eri ajankohdilta, itse Raamattu-sanakin on tarkoittanut eri aikoina erikokoista kirjakokoelmaa:3 mikään kirja ei ole voinut kuulua Raamattuun eli pyhiin kirjoituksiin ennen kirjoittamistaan eli ennen kuulumistaan minkäänlaisiin kirjoituksiin.
Niinpä esimerkiksi Jeesuksen käyttämä Raamattu vastaa4 nykyistä Vanhaa testamenttia. Uusi testamentti taas on kokoelma varhaisimpia kristittyjen kirjoituksia. Vanhan ja Uuden testamentin yhdessä muodostama kokonaisuus tunnetaan nykyään Raamattuna.
Jumalan sanaksi tunnustetun Raamatun rajaamiskysymys[muokkaa]
Mitä olemassa olevista kirjoituksista on lopultakin pidettävä pyhinä teksteinä eli arvovaltaisena Jumalan sanana? Tähän kysymykseen annettava vastaus on lyhimmillään eräänlainen Raamatun sisällysluettelo: Raamattuun kuuluvien kirjojen nimilista eli kaanon. Tällaiseen kaanoniin kuuluvia kirjoja sanotaan siksi kanonisiksi kirjoiksi ja kysymystä listan sisällöstä kaanon-kysymykseksi.
Uuden testamentin kaanonin sisältö on pääpiirteissään sama kaikkien alkukristillisten kirjoittajien esittämissä arvovaltaisten kirjojen luetteloissa.5 Kunkin kirjaksi painetun Raamatun tekstisisältö vastaa aina jotakin kaanonia.
Kaanon-kysymykseen annettujen ratkaisujen osittaisesta erilaisuudesta johtuu, että esimerkiksi roomalaiskatolilaisilla ja protestanteilla on hieman erilainen Raamattu – Rooman kirkon Vanhassa testamentissa on 1500-luvulla pidetyn Trenton kirkolliskokouksen eli konsiilin päätöksen perusteella n. seitsemän kirjaa enemmän kuin evankelis-luterilaisilla.6
Raamatun tulkinta ja vaikutushistoria sekä raamatunkäännöstyö[muokkaa]
Tulkinnat eivät ole samanarvoisia[muokkaa]
Eräänlaiseksi truismiksi tai jopa mantraksi on muodostunut, että "Raamattua voidaan tulkita monin tavoin".7 Kaikkia tekstejä voidaan tietysti tulkita monin tavoin, mutta tästä ei seuraa, että kaikki esitetyt tulkinnat olisivat millään tavoin samanarvoisia. Raamatun kuten muidenkin tekstien oikeaa tulkintaa jäljitettäessä itse kunkin onkin syytä parhaansa mukaan käyttää ja kehittää argumentaatioanalyyttisiä taitojaan.
Raamatun historiallinen vaikutus[muokkaa]
Olipa ihmisten tulkinta- ja tulkintojen arviointitaitojen laita sitten niin tai näin, niin Raamattu on joka tapauksessa vähintäänkin ihmeellinen kirja.
Raamatun kulttuurihistoriallinen vaikutus on ollut kiistatta merkittävää. Tarve saada Raamatun sanoma kansan ymmärtämään muotoon on ollut ratkaiseva tekijä esimerkiksi suomen kirjakielen synnyssä.
Maailmanlaajan raamatunkäännöstyön nykytila[muokkaa]
Nykyään raamatunkäännöstyö alkaa usein kyseisen kirjakielen rakentamisella.8 Jotta kansalle olisi hyötyä käännetystä Raamatusta, heitä opetetaan myös lukemaan, ja näin lukutaidon edistäminen kulkee käsi kädessä Raamatun kääntämisen kanssa.8
Lokakuussa 2016 julkaistujen tietojen mukaan maailmassa on n. 7097 kieltä, joista koko Raamattu on käännetty 636 kielelle. Lisäksi koko Uusi testamentti on käännetty 1442 kielelle, ja ainakin osa Raamatusta on käännetty 1145 kielelle. Yhteensä 3223 kielellä on siis tarjolla Raamatun kirjoituksia. Suurin osa maailman väestöstä, n. 5.1 miljardia ihmistä, puhuu äidinkielenään kieltä, jolle koko Raamattu on käännetty. Lisäksi yli 685 miljoonaa kuuluu kieliryhmiin, joilla on vähintään koko Uusi testamentti. Edelleen maailmassa on kuitenkin n. 253 miljoonaa 3874 kieliryhmään kuuluvaa ihmistä, joiden äidinkielelle Raamatun käännöstyötä ei tiedetä aloitetun.9 Raamattu on selkeästi myös maailman eniten myyty kirja.10, 11
Katso myös[muokkaa]
Kirjallisuutta[muokkaa]
- T. Puolimatka: Usko, tiede ja Raamattu. Kustannus Oy Uusi Tie, 2007 (1. p.).
ApologetiikkaWiki[muokkaa]
- Arkeologia ja Raamattu
- Evankeliumi
- Kaanon
- Raamatun historiallinen luotettavuus
- Raamatun ristiriidat
- Vanhan testamentin käännösvirheistä (kirja)
Internet[muokkaa]
- Raamattuhaku useilla kielillä ja käännöksillä
- Wycliffe Raamatunkääntäjät ry
- Suomen Pipliaseura (kansainvälisen United Bible Societies -järjestön jäsenseura)
Viitteet[muokkaa]
- ^ Vanhan testamentin osalta tunnetuin tällainen on juutalaisten oppineiden toimittama Masoreettinen teksti, josta käytetään myös MT-lyhennettä; Uuden testamentin osalta nimeltä tunnetaan ainakin Erasmus Rotterdamilaisen 1500-luvulla toimittama ja julkaisema ns. Textus receptus.
- ^ Eri mieltä tietysti ollaan siitäkin, kenen teologia lopultakin on raamatullisinta, mutta selvää joka tapauksessa on, että kaikki kirkkokunnat eivät väitäkään Raamattua oppinsa viime kädessä ainoaksi lähteeksi. Niinpä esim. roomalaiskatolisen teologian ja kirkon opillisina auktoriteetteina ovat "Raamattu ja traditio", joita paavin katsotaan virkansa yliluonnollistamana ex cathedra erehtymättömästi selittävän.
Pitäytymistä yksin Raamattuun opin lähteenä edustava teologinen kanta tunnetaan sola Scriptura -periaatteena. - ^ Tässä ei tarkkaan ottaen viitata suomen kielen Raamattu-sanaan vaan niihin vieraskielisiin sanoihin, jotka ovat jo vuosituhansia sitten tarkoittaneet kaikkien (silloin olemassa olleiden) pyhien kirjojen kokoelmaa ja joiden merkityksestä oman Raamattu-sanamme merkitys on peräisin.
- ^ melko tarkkaan
- ^ Kaksi kolmannesta UT:n kirjoista, mm. evankeliumit, Apostolien teot sekä tärkeimmät Paavalin kirjeet löytyvät jokaisesta luettelosta. Kaikkien kirkkoisien viittaukset eivät ole varsinaisia luetteloita, vaan päätelmät heidän kaanoneistaan on tehty sen perusteella, mitä kirjoituksia he ovat lainanneet pyhinä. Siksi varsinkin lyhimmät kirjeet puuttuvat joistakin kokoelmista. Joistakin kaanoneista puuttuvia kirjoituksia ovat Flm., Hepr., Jaak., 1.Piet., 2.Piet., 2.Joh., 3.Joh., Juud., Ilm., jotka Heprealaiskirjettä ja Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta ovat pieniä, jopa erittäin pieniä kirjeitä. Nykyisen kaanonin ulkopuolisista kirjoista joissain luetteloissa on otettu mukaan Viisauden kirja/Salomon viisaus (Muratorin kaanon, Epifanios), Pietarin ilmestys (Muratorin kaanon, Klemens Aleksandrialainen), Barnabaan kirje (Klemens Aleksandrialainen) sekä Siirakin kirja (Epifanios). Eri kaanoneita voi vertailla melko kätevästi Jasu Markkasen artikkelista Kirjoja siellä, kirjoja täällä: Kuinka Uuden testamentin kaanon sai nykyisen muotonsa?
- ^ Tobitin kirja, Juditin kirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja, Barukin kirja, 1. ja 2. Makkabilaisten kirja sekä osia Esterin kirjasta ja Danielin kirjasta. http://katolinen.fi/?page_id=265
Suomenkielisten Raamattujen osalta tilanne on sellainen, että vanhoissa, Biblia-nimeä kantavissa raamatunkäännöksissämme on Lutheria seuraten noudatettu käytäntöä, jonka mukaan myös kyseisten VT:n apokryfikirjojen käännökset löytyvät samojen kansien välistä kuin varsinainen kanoninen Raamattukin, mutta kunkin kirjan esipuhe opastaa erottamaan kanoniset kirjat apokryfisistä, joita osittaisesta historiallisesta epäluotettavuudestaan huolimatta kuitenkin pidetään kristityille "hyödyllisinä ja hyvinä lukea". Reformoidut kirkkokunnat sen sijaan ovat omaksuneet kannan, jonka mukaan apokryfikirjat ovat pikemminkin hyödyttömiä ja vahingollisia eikä niitä ainakaan missään tapauksessa saa painaa samojen kansien väliin kuin Raamatun kanonisia kirjoituksia. Käytännöllis-taloudellisistakin syistä nämä apokryfikirjat on sittemmin Suomessakin jätetty pois raamatunkäännöksistä alkaen 1930-luvulta, jolloin em. reformoitua kantaa seuraava kansainvälinen United Bible Societies -raamattuseura tuli mukaan kustannuksia jakamaan. – Bibliaa uudempia suomennoksia näistä VT:n apokryfeistä on kuitenkin ollut saatavissa erillispainoksina. - ^ "Jotkut pitävät sitä symbolisena, jotkut taas sanatarkkana ohjekirjana. Jotkut puolestaan pitävät sitä plagiaattina muista uskonnoista eikä millään tavalla pyhänä kirjana."
– Ensinmainitut "symbolistit" ja "literalistit" ovat puhtaaksiviljellyissä muodoissaan molemmat samassa suossa sikäli, että Raamatun eri tekstit sisältävät erilaisia kirjallisia lajityyppejä, joten mikään etukäteen omaksuttu tiukka tulkintaperiaate ei sellaisenaan sovi joka kohtaan, vaan Raamattua kuten muitakin tekstejä oppii todella ymmärtämään vain sen omilla ehdoilla.
– Viimemainitut "plagiaattiteoreetikot" puolestaan ovat sikäli kinkkisessä asemassa, että ei ole tiedossa mitään "muita uskontoja", joista Raamattu olisi voitu "plagioida"; sen sijaan on toki moniakin keskenään ristiriitaisia muutaman viime vuosisadan aikana kynäiltyjä arvailuhypoteeseja siitä, miten Raamatussa kerrotut asiat olisivat voineet "oikeasti olla" ja miten Raamatun kirjat olisivat voineet "oikeasti syntyä". Näitä arvailuja yhdistää voimakas tarve "selittää Raamattu pois" naturalistisen tai muun epäraamatullisen todellisuuskäsityksen uskottavuutta kyseenalaistamasta. Siksi Raamattuun kriittisimmin suhtautuvat tahot ovatkin tyypillisesti mitä epäkriittisimpiä surkean heppoistenkin raamattukritiikkien omaksujia, kannattajia, levittäjiä ja seuraajia. – Mm. tästä seikasta voi saada dokumentoitua lisätietoa Tapio Puolimatkan Usko, tiede ja Raamattu -teoksesta. - > 8,0 8,1 https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/40-vuotta-raamatunkaannostyota-%C2%96-wycliffe-juhlii-suomessa/ Viitattu 3.3.2017
- ^ http://resources.wycliffe.net/statistics/Wycliffe%20Global%20Alliance%20Statistics%202016%20FAQs_EN.pdf Luettu 3.3.2017
- ^ http://www.biblesociety.org.uk/about-the-bible/what-is-the-bible/what-is-the-bible-2/
- ^ Ash, Russell (2001). Top 10 of Everything 2002. Dorling Kindersley. ISBN 0789480433. katso myös Google linkki
