Danielin kirja

Raamatun kirjat

Rami.png

Vanha testamentti

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. Kuninkaiden kirja
2. Kuninkaiden kirja
1. Aikakirja
2. Aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Uusi testamentti

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. Kirje korinttilaisille
2. Kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. Kirje tessalonikalaisille
2. Kirje tessalonikalaisille
1. Kirje Timoteukselle
2. Kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Deuterokanoniset kirjat

Juuditin kirja
Viisauden kirja
Tobiaksen kirja
Siirakin kirja
Baarukin kirja
1. Makkabilaiskirja
2. Makkabilaiskirja
Lisäyksiä Esterin kirjaan
Lisäyksiä Danielin kirjaan
Manassen rukous

Danielin kirja (hepreaksi ‏ספר דניאל‎, Sefer Daniyyel ) on yksi Raamatun Vanhan testamentin profeettakirjoista. Se on kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Kirjan keskushenkilö on juutalainen profeetta Daniel.

Danielin kirjan ajoitus


Danielin kirjan ajoitus jakaa Raamatun tutkijat selvästi kahteen leiriin. Perinteiseen tapaa Vanhaa testamenttia tutkivat konservatiivit pitävät kirjaa aitoperäisenä profeetta Danielin 500-luvulla eKr. kirjoittamana teoksena. Niinsanottu liberaali siipi ja itse asiassa myös monet esimerkiksi Uuteen testamenttiin varsin konservatiivisesti suhtautuvat tutkijat1 pitävät Danielin kirjaa noin vuonna 165 eKr. kirjoitettuna apokalyptisena teoksena, jonka keskeinen kirjoitusintentio on ollut rohkaista Antiokos Epifaneksen aikaisten vainojen kourissa painivia juutalaisia.

Ehkä keskeisin kysymys liittyy kuitenkin Danielin kirjan ennustuksiin, joiden tarkka vastaavuus maailman historiassa on johtanut monet tutkijat pitämään niitä jälkeenpäin profetian muodossa kirjoitetuksi historiaksi. Tämä lähtökohta nousee tietysti pitkälti naturalistisesta tieteenfilosofiasta, jonka mukaan tapahtumia ei "arvailla etukäteen". Olisi kuitenkin liian yksinkertaistavaa pitää ainoastaan tätä maailmankatsomuksellista peruslähtökohtaa avaimena Danielin kirjan ajoituskysymykseen. Myöhemmän kirjoitusajankohdan puolustajat ovat nimittäin perustelleet näkemystään monilla tekstuaalisilla ja sisällöllisillä seikoilla. Yleisesti konservatiivien argumentteihin ei kuitenkaan juurikaan viitata, puhumattakaan, että niitä käsiteltäisiin perusteellisesti. Tästä johtuen myöhempi ajoitus oletetaan monissa yhteyksissä todistetuksi tosiasiaksi, jota ei erikseen tarvitse perustella. Yksi johtavista konservatiivisista Vanhan testamentin tutkijoista, Toronton yliopiston Vanhan testamentin professori R. K. Harrison kirjoittaa:

Danielin kirjan historiallisuutta vastaan esitettyjä argumentteja on kopioitu kritiikittä kirjasta toiseen, eikä vuosisatamme toisen vuosikymmenen jälkeen kukaan tutkija, jolla on hiukkaakaan liberaalia taustaa, ole uskaltanut tai halunnut riskeerata akateemista mainettaan, haastamalla tätä kriittistä trendiä.2

Tämän puolesta puhuu myös se Bruce Waltken esittämä huomautus, että samat argumentit, jotka riittivät Jobin kirjan, Saarnaajan kirjan ja Makkabilaiskirjojen kirjotusajankohtaoletuksen muuttamiseen, eivät riittäneet tähän Danielin kirjan suhteen.3 Toisaalta John Collins toteaa, että "olemme verrattain hyvin perillä siitä tilanteesta, jossa Danielin kirja on kirjoitettu. Huolimatta konservatiivien sitkeästä vastustuksesta näkyjen (7.-12. Luku) kokoaminen vuosien 167 – 164 ekr on kiistämätön tosiasia."4

Varhaisemman ajoituksen puolesta

Porfyrus

Uusplatonistisen koulukunnan filosofi Porfyrus (233-305 jKr.) kirjoitti kahdennessatoista kristittyjä vastaan suunnatussa kirjassaan Danielin kirjan olevan tuntemattoman juutalaisen makkabilaissotien aikoihin kirjoittama teos.5 Myöhemmin tämä idea nousi historiallis-kriittisen tutkimuksen perusajatukseksi ja lähtökohdaksi Danielin kirjan osalta. Joidenkin mielestä on ironista, että monet nykyiset kristityt tutkijat asettuvat Hieronymoksen ja Poryfyruksen kiistassa tämän pakanafilosofin puolelle. Koska Porfyruksen tietotaito ja apurahat tuskin riittivät perusteellisten kielitieteellisten ja historiallisten analyysien tekemiseen, pääargumentti kohosi ennustuksiin liittyvistä filosofisista ongelmista. Tätä samaa naturalistista periaatetta mukaillen 1800-luvulta lähtien Danielin kirjan kriitikot tulkitsivat "ennustusten" kuuluvan vaticinium ex eventu -luokkaan, eli profetiaksi tapahtuman jälkeen.6

Kielitieteellinen ajoitus

Aramea Danielin kirjassa

Danielin kirjasta melko suuri osa (Dan. 2:4b-7:28) on kirjoitettu aramean kielellä, jonka analysointi on varsin merkittävässä asemassa kirjan kirjoitusajankohtaa pohdittaessa. Tutkijat jakavat aramean kielen seuraaviin aikakausiin: vanha aramea, virka-aramea ja läntinen aramea. Jonkinlaisena pioneeritutkimuksena Danielin kirjan arameasta pidetään Rowleyn vuonna 1929 julkaisemaa tutkimusta, jossa hän esitti, että Danielin aramea sopii hyvin yhteen toisen esikristillisen vuosisadan aramean kanssa siitä huolimatta, että yhtäläisyyksiä varhaisempaan virka-arameaankin on havaittavissa.7 Coxon puolestaan tutki uudelleen Rowleyn käyttämiä seitsemää sanaparia ja totesi ilmeisen yhtäläisyyden virka-aramean kanssa ja totesi, että "yrittäessään vahvistaa Danielin kirjan ajoitusta toiselle esikristilliselle vuosisadalle Rowley ei tehnyt tekstille oikeutta."8 Kuuluisa egyptologi Kitchen väittää Danielin aramean olevan samankaltaista kuin viidennen esikristillisen vuosisadan Elefantisen papyruksen teksti ja Esran kirjan teksti noin vuodelta 450 ekr. Merkittävä israelilainen tutkija Kutscher puolestaan asettui Rowleyn ja Kitchenin välisessä kiistassa Kitchenin puolelle ja viittasi mm. Hermopoliksen papyrukseen, joka on viidennelle vuosisadalle sijoittuvan Elefantinen papyruksen aikalainen.9

Danielin kirja oli ilmeisesti melko suosittu Qumranin yhteisössä. Yhteisöllä oli ainakin kahdeksan kopiota Danielin kirjasta5 ja yksi käsikirjoitus on ajoitettu myöhäisimmillään vuoteen 120 eKr. sijoittuvaksi.3 Yksi käsittelemämme kysymyksen kannalta olennainen teksti on Qumranin luolasta numero yksi löytynyt aramenakielinen Genesis Apocryphon, jonka kieli oli ensimmäisen esikristillisen vuosisadan arameaa. Danielin kirjan aramea eroaa tästä merkittävästi. Gleason Archer toteaa huolellisen lingvistisen analyysin perusteella:

yhteenvetona voidaan todeta, että Genesis Apocaryphon tarjoaa vahvan todisteen sen puolesta, että Danielin kirjan aramea on peräisin huomattavasti varhaisemmalta ajanjaksolta kuin toiselta esikristilliseltä vuosisadalta.

Archer G. L. "The Aramaic of the 'Genesis Apocryphon' Compared with the Aramaic of Daniel," in New Perspectives on the Old Testament, (1970) ed. J. Barton Payne, Word Books

Myös Vasholz korostaa Danielin kirjan aramean olevan varsin vanhaa. Danielin kirjassa nimi Darius on esimerkiksi kirjoitettu samalla tavoin kuin varhaisimmassa aramean kielisessä papyruksessa (494 eKr.) ja Meisanerin sopimuksessa (515 eKr.). Myöhemmin Darius kirjoitettiin tästä poikkeavasti.10 Vasholzin ehdottaa Qumranista löytyneen Jobin kirjan Targumin kirjoittamisajankohdaksi myöhäistä kolmatta vuosisataa tai varhaista toista vuosisataa. Kyseisessä targumissa puolestaan on ilmeisiä sisällöllisiä yhtäläisyyksiä Danielin kirjan kanssa.10 Tämä puhuu vahvasti sen puolesta, että Danielin kirja olisi kirjoitettu ennen makkablaisaikaa.

Fizmyer puolestaan myöntää Albrightin tavoin, että Danielin kirjan arameankieliset osiot voivat hyvinkin olla peräisin varhaisemmalta kaudelta, vaikka edustaakin näkökantaa, jonka mukaan lopullinen toimitus suoritettiin 165 ekr. Kirjan yhtenäisyyttä ovat puolustaneet kuitenkin voimakkaasti niin makkabilaisteorian vastustajat kuin puoltajat.11 Ainoa perusteltu syy kirjan jakamiseen vaikuttaa olevan myöhemmän ajoituksen ja arameankielen analysoinnin johtopäätösten välisen ristiriidan selvittäminen. Voidaankin melko suurella varmuudella todeta, että Danielin kirjassa käytetty aramean kieli tukee varhaisempaa kirjoitusajankohtaa.

Kreikkalaiset lainasanat

Peter Coxonin mukaan "kaikista kielitieteellisistä argumenteista, joita Danielin kirjan arameankielisten osien ajoituksessa on käytetty kreikkalaiset lainasanat näyttävät olevan vahvin todiste myöhemmän (toisen vuosisadan) kirjoitusajankohdan puolesta.12

Kreikankieliset lainasanat olivat aikoinaan merkittävä argumentti myöhemmän ajoituksen puolesta. Tämä perustui siihen oletukseen, että kreikan kielen vaikutus olisi ollut ilmeistä vasta vuoden 330 jKr. jälkeen. Myöhempi tutkimus, esimerkiksi Elefantisen papyruksen löytyminen, on vahvistanut näiden sanojen käytön jo varhaisemmalla kaudella. Näin ollen kreikkalaiset sanat eivät "vaadi myöhempää ajoitusta".3 Yamauchin itse asiassa esittää, että on erikoista, että teoksessa ei ole enempää kreikankielisiä lainasanoja!13

On ehkä yllättävää, että kysymys on vain kolmesta soittimesta (Dan 3:5), joista käytetään kreikankielisiä nimiä. Nämä soittimet ovat: psalterion, kitharis ja symphonia. Kreikkalaisten ja babylonialaisten välillä tapahtui "vaihtoa" jo seitsemännellä vuosisadalla, mistä kertoo esimerkiksi kreikkalainen runoilija Alcaeus (n. 600 eKr.) Lesboksen saarelta, joka kertoo veljensä Antimenidaksen palvelleen Babylonian armeijassa.14

Kitharis

Coxonin mukaan Danielin kirjassa käytetty jooninen muoto kitharis puhuu varhaisemman ajoituksen puolesta. Aleksanteri Suuren jälkeisenä aikana nimittäin tästä soittimesta käytettiin attista muota kithara. Tämä on havaittavissa mm. Septuagintassa, Uudessa testamentissa ja patristisissa teksteissä.15 Lisäksi arkeologia on vahvistanut, että näitä lyyria on Assyriassa ollut jo varhain.16 Luonnollisesti näillä soittimilla on ollut nimi ja jos ne ovat olleet peräisin Kreikasta, ei kreikkalainen nimi ole yllätys. Muusikoiden ja instrumenttien vilkas vaihtuvuus eri hovien ja maiden välillä on yleisesti historiasta tunnettua. Näin ollen kitharis-sanan käyttöä ei voida pitää minkään asteisena todisteena Danielin kirjan myöhemmästä kirjoitusajankohdasta.

Psalterion

Psalterion oli ilmeisesti kolmion muotoinen kielisoitin. Tämä on lähinnä neutraali ajoituskysymyksen kannalta. Soittimen kreikankielisen nimen käyttö selittyy jo mainitulla tavalla siten, että soitin on tullut Babyloniaan kreikankieliseltä alueelta ja siitä on alusta asti käytetty kreikankielistä nimeä.

Symfonia

Tämän soittimen tunnistaminen on vaikeaa. Käännös "säkkipilli" tukee myöhempää ajoitusta, koska kyseistä termiä alettiin käyttää säkkipillistä ilmeisesti vasta kolmannen esikristillisen vuosisadan alussa.17

Dyer päätyy kannattamaan tulkintaa, jonka mukaan symfanon (suom. säkkipilli) tarkoittaa tympanonia, joka on rumpu. Sanojen kirjoitusasun muuttuminen voi selittyä murteiden ominaispiirteillä. S:n vaihtuminen T:ksi ennen L:ää tai Y:tä on yksi itäkreikan murteiden ominaispiirteitä. Esimerkiksi doorilainen pronomini "ty" on "sy" itäkreikassa, tavuja "si" ja "ti" käytetään joskus vastavuoroisesti myceneanin kirjoituksissa. Jos sympanon oli "tympanon" ja tarkoitti siis rumpua, myös soitinten järjestys tuntuu Danielin tekstissä loogisemmalta. Näin tulkittuna Daniel olisi luetellut ensin kaksi puhallinsoitinta, sitten kolme kielisoitinta ja lopuksi yhden lyömäsoittimen. Säkkipilli-tulkinnassa Daniel luettelisi ensin kaksi puhallinta, sitten kolme kielisoitinta ja jälleen yhden puhaltimen. Lyömäsoittimen puuttuminen olisi luonnotonta. Esimerkiksi assyrialaisissa soittokulkueissa, jotka menivät voiton jälkeen palaavia valloittajia vastaan, oli kahdeksan kielisoitinta, kaksi puhallinta ja yksi rumpu. Tämä puhuu osaltaan rumpu-tulkinnan puolesta.18

Muut lainasanat

Jotkut tutkijat ovat epäilleet egyptiläisten lainasanojen yhteensopivuutta varhaisen ajoituksen kanssa.19 Yamauchi korostaa kuitenkin, että egyptiläisten maagikoiden läsnäolo Babylonian hovissa kuudennella vuosisadalla on historiallinen tosiasia, joten tämä argumentti myöhemmän ajoituksen puolesta ei ole pätevä.

Kitchenin mukaan Danielin kirjassa olevat persialaiset lainasanat sopivat yhteen nimenomaan varhaisemman ajoituksen kanssa. Persialaisten sanojen käyttö babylonialaisista instituutioista ajalta ennen persialaisten valloitusta on ymmärrettävää, koska itse teos on kirjoitettu tämän valloituksen jälkeen. Toiseksi, tuntuisi erikoiselta, että Danielin kirjan ensimmäisissä kreikankielisissä käännöksissä, jotka ovat ajalta 100 eKr. - 100 jKr., näitä hallintotermejä ei olisi osattu kääntää, jos kirja olisi todella kirjoitettu 165 ekr. Kolmanneksi, käytetyt persialaiset lainasanat ovat nimenomaan vanhoja sanoja, jotka ovat ajalta ennen vuotta 300 ekr.20

Siirakin kirja

Siirakin kirja -niminen apokryfikirja on merkittävä VT:n kaanonin synnyn ajallisen takarajan määrittämisessä. Kyseinen teos voidaan ajoittaa vuosiin 190-180 eKr. Yleisesti Vanhan testamentin johdantoteoksissa mainitaan, että Ben Sira ei tuntenut, tai ainakaan maininnut Danielin kirjaa. Tämä hiljaisuus sopii luonnollisesti yhteen sen liberaalitutkijoiden konsensuksen kanssa, jonka mukaan Danielin kirja sijoittuu makkabilaiskaudelle ja on kirjoitettu Siirakin kirjan jälkeen. Harrison ei pidä tätä hiljaisuutta ratkaisevana, koska Siirak ei viittaa muihin tuomareihin kuin Samueliin, Kuningas Aasaan ja Joosafatiin, Mordokaihin, eikä edes Esraan.21 Siirakin kirjan heprealaisten käsikirjoitusten löytymisen myötä on kuitenkin varmistunut, että kirjassa itse asiassa on viittauksia Danielin kirjaan.21 Yhtäläisyydet ovat siinä määrin ilmeisiä, että jotkut tutkijat ovat jopa väittäneet Danielin kirjan kirjoittajan lainanneen Siirakin kirjaa!

Fox kirjoittaa:

Th. Nöldeke oli ensimmäisiä, jotka katsoivat Danielin kirjaan viittaavia jakeita, joita Schechter oli kerännyt ja väitti, että Schechter oli mennyt liian pitkälle. Loppujen lopuksihan, hän sanoi, tiedämme, että Siirakin kirja on kirjoitettu ennen makkabilaiskautta ja toisaalta on tunnettu tosiasia, että Danielin kirja on kirjoitettu 168-67 ekr. Tarkastellessaan ensimmäistä ja kaikkein vakuuttavinta esimerkkiä riippuvuudesta (Siir 36:8) hänen täytyi tunnustaa: "On pakko tunnustaa, että toinen näistä lauseista on riippuvainen toisesta.22

Kysymystä siitä, lainaako Danielin kirjan kirjoittaja Ben Siraa vai toisinpäin, emme tässä yhteydessä käsittele tarkemmin. Kummassakin tapauksessa Siirakin kirjan ja Danielin kirjan välinen yhtäläisyys neutraloi myöhemmän ajoituksen puolesta käytetyn argumentin.

"Hiljaisuus" muualla ja masoreettinen kaanon

On esitetty, että koska masoreettisessa VT:n kaanonissa Danielin kirjaa ei lueta profeettojen joukkoon, tämä tukisi myöhempää kirjoitusajankohtaa. Archer huomauttaa kuitenkin, että Josefus lukee Danielin kirjan profeettojen joukkoon, joten tämä argumentti kaatuu.23

Toisaalta on esitetty, että Danielista tulisi olla mainintoja muualla Vanhassa testamentissa, mikäli hän olisi todella ollut niin merkittävä henkilö. Esimerkiksi Hammer ei hyväksy Hesekielin mainitsemaa Danielia todelliseksi Danieliksi, vaan katsoo profeetan viittaavan ugaritilaiseen sankariin Dan’eliin. Archer perustelee kuitenkin tämän tulkinnan toivottomuuden mm. Dan’elin (ugariitti) moraalisen epämääräisyyden pohjalta. Ei kuitenkaan ole mitään syytä hylätä sitä tulkintaa, että Hesekiel olisi todella viitannut "todelliseen Danieliin". Toisaalta hiljaisuutta Danielin suhteen tuskin voidaan pitää kovin vahvana todisteena myöhemmän ajoituksen suhteen.23

Beltsassar

Aiemmat kriitikot pitivät 5. luvun kuvaamaa Beltsassaria kuvitteellisena hahmona, koska klassiset historioitsijat esittelevät Naboniduksen Babylonian viimeiseksi kuninkaaksi mainitsematta koskaan Belshassaria. Arkeologisten todisteiden tutkimisen jälkeen on kuitenkin paljastunut, että kuningas Nabodiuksen vanhin poika Beltsassar hoiti sijaishallitsijan tehtäviä tämän hallitsijakauden aikana. Kuujumala Sinin palvontaan erikoistunut Nabonidus oli melko lailla kansasta vieraantunut hallitsija. Kun Nabonidus yllättäen muutti arabialaiseen Teman kaupunkiin, Beltsassar harjoitti täysvaltaista hallintoa Babyloniassa ja tämän tähden hänet kuvataan Danielin kirjassa Babylonian viimeiseksi kuninkaaksi (Dan 5:30).9 Dyer mainitsee mielenkiintoisen yksityiskohdan, joka saattaa tukea varhaisempaa ajoitusta.17

- - silloin Belsassar käski pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa.

Dan. 5:29

Belsassarin lupaus "kolmannesta sijasta" sopii hyvin yhteen sen kanssa, että Temaan muuttanut Nabonidus oli nimellisesti ylin hallitsija ja näin ollen Belsassarilla oli valta antaa "vain" kolmas paikka hierarkiassa. Tällaisten yksityiskohtien tiedossa oleminen makkabilaiskauden Palestiinassa ei välttämättä ole kovin todennäköistä.

Yhtenä historiallisena virheenä Danielin kirjassa pidetään Nebukadnessarin mainitsemista Belsassarin isäksi.24 Merkittävä Danielin kirjan tutkija Dougherty osoitti jo vuonna 1929, että Nabonidus (Belsassarin isä) oli todennäköisesti naimisissa Nebukadnessarin tyttären Nitocriksen kanssa viimeistään vuonna 585 ekr. Heprean kielessä sanaa av (isä) voidaan käyttää vastavuoroisesti isoisän kanssa.25 (1. Moos. 28:13, ja 1 Moos. 32:10). On lisäksi huomattava, että Vanhassa testamentissa ei käytetä muuta nimitystä isoisälle.

Darius Meedialainen

Ongelmana on pidetty myös sitä, että Darius Meedialaisen kerrotaan valloittaneen Babylonin Kyrius Persialaisen sijasta. Persialaisten historian kirjojen mukaan Gubaru –niminen hallitsija oli ensimmäinen Babyloniassa persialaisten valloituksen jälkeen.

John Whitcomb teki perusteellisen tutkimuksen Darius Meedialaisesta ja samaisti tämän Gubaru –nimiseen kuvernööriin, johon viittaavat niin savitaulut kuin kreikkalaiset historioitsijatkin.26 Heidän mukaansa Gubarulla oli ratkaiseva rooli Bablyonian valloituksessa ja sen jälkeisessä hallinnossa. Whitcomb kirjoittaa:

Olemme vakuuttuneet siitä, että Gubaru, Babylonian ja joen pohjois-puolen kuvernööri esiintyy Danielin kirjassa nimellä Darius Meedialainen, kuningas, joka otti Kaldean kuningaskunnan vallan heti Belshassarin kuoleman jälkeen, ja joka nimitti satraappeja ja presidenttejä (mukaan lukien Danielin) avustamaan häntä suuren ja monta kansaa käsittävän alueen hallitsemisessa.

Whitcomb J. C. (1959) Darius the Mede, Grand Rapids, Eerdmans, s. 24.

Nebukadnessar

Danielin kirjan mukaan Nebukadnessar piiritti Jerusalemin ensimmäisenä hallitusvuotenaan eli Jojakimin kolmantena hallitusvuotena, kun taas Jeremiaan mukaan Nebukadnessar kukisti faarao Nechon Jojakimin neljäntenä hallitusvuotena. Edwin Thielen esittämän harmonisoinnin mukaan Daniel käytti Babylonialaista ajoitusmenetelmää, kun taas Jeremia käytti palestiinalaista järjestelmää.27

Bablyoniassa kuninkaan ensimmäiseksi hallitusvuodeksi nimitettiin vasta valtaanastumista seuraavaa vuotta. Palestiinassa tätä valtaanastumisvuotta ei erotettu, joten tätä vuotta pidettiin ensimmäisenä vuonna. Mikäli tämä Thielen harmonisointi hyväksytään (enkä näe syytä, miksei näin tehtäisi), seikka itse asiassa puhuu varhaisemman ajoituksen puolesta. Tuntuisi erikoiselta, jos tuntematon juutalainen vuonna 165 eKr. käyttäisi babylonialaista laskentajärjestelmää historian kirjoituksessa.3 Varsinkin, jos niinkin suuri auktoriteetti kuin profeetta Jeremia on esittänyt tämän eri tavalla.

Nebukadnessarin sairaus

Danielin kirjan neljännessä luvussa kerrotaan kuningas Nebukadnessarin mielisairaudesta. Kuvaus sopii siinä määrin tarkasti tämän kuninkaan elämään ja luonteenpiirteisiin, että myöhempää ajoitusta kannattava Robert Pfeifferkin ihmetteli, mistä makkabilaiskaudesta tietämätön juutalainen saattoi tietää kaiken tämän Nebukadnessarista. Fergusson kirjoittaa:

Danielin kirjan 4. Luku ei ole jonkun pakkosiirtolaisuudessa eläneen turvattomuudessaan kirjoittamaa sepitystä siitä, millaista mahtaisi olla, jos suuri Babylonian kuningas kääntyisi hänen uskoonsa. Se heijastaa aidosti Nebukadnessarin uskonnollisia tuntemuksia ja minä-kuvaa... se muistuttaa läheisesti kuninkaan omaa kirjoitustyyliä...

Ferguson P. "Nebuchadnezzar, Gilgamesh, And The 'Babylonian Job' Journal of Evangelical Theological Society 37/3 (lokakuu 1994) 321-331

Onkin syytä pohtia, olisiko makkabilaiskauden pyörteissä kirjoittava juutalainen voinut tietää näin tarkasti kuningas Nebukadnessarin kirjoitustyylin ja luonnokuvan. Objektiivisesti tätä kuvaustarkkuutta arvioimalla päädytään luontevasti pitämään Danielin kirjan 4. lukua "silminnäkijäkuvauksena".

Kaldealaiset

Varhaista ajoitusta on kritisoitu siitä, että astronomien kutsuminen kaldealaisiksi ei olisi ollut mahdollista kuudennella esikristillisellä vuosisadalla. Tämän näkemyksen mukaan nimitystä alettiin käyttää astrologeista vasta persialaiskaudella.5 Archer kääntää kuitenkin tämän näkökohdan toisinpäin ja viittaa 5. lukuun, jossa Daniel käyttää termiä kaldealaiset etnisessä merkityksessä. Tämä taas on Archerin mukaan täysin yhteensovittamatonta makkablaisajoituksen kanssa, koska toisella vuosisadalla eKr. kirjoittaja olisi ymmärtänyt kaldealaisten merkitykseksi vain astrologi-pappeja, ei etnistä ryhmää.

Wilsonin mukaan astrologiyhteydessä sana saattaa olla peräisin sumerilaisesta termistä galdu (mestari, rakentaja) jonka ääntäminen muuttui myöhemmin muotoon kasdu (yksikkömuoto sanasta kasdim eli kaldealaiset).28 Yamauchi puolestaan pitää mahdollisena sanan kaldealainen käyttöä astrologeista jo kuudennella vuosisadalla eKr. Hän lainaa kreikkalaisen Pseudo-Berossuksen tekstiä: "Aina Nabonassarin ajoista lähtien (747-734 eKr.) kaldealaiset ovat tarkasti kirjoittaneet muistiin tähtien liikkeitä."29

Neljä petoa

Myöhemmän ajoituksen kannattajat ovat yleisesti tulkinneet neljä valtakuntaa Babyloniaksi, Meediaksi, Persiaksi ja Hellenistiseksi valtakunnaksi,5 kun taas varhaisemman ajoituksen kannattajat tulkitsevat nämä Babyloniaksi, Meedo-Persiaksi, hellenistiseksi valtakunnaksi (Aleksanteri Suuri) ja Rooman valtakunnaksi. Archer kirjoittaa:

Danielin kirjan 7. Luku sulkee pois mahdollisuuden, että toinen valtakunta olisi Meedia ja kolmas Persia. Tässä luvussa ensimmäistä valtakuntaa kuvaa leijona. (Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tämä viittaa Kaldeaan tai Babyloniaan) Toinen valtakunta ilmestyy karhuna, jolla on kolme kylkiluuta. Tämä sopii hyvin yhteen Meedo-Persian päävalloituksiin: Lyydiaan, Babyloniaan ja Egyptiin (Kyrius Suuren ja Cambyseksen alaisuudessa). Kolmatta valtakuntaa kuvaa leopardi, jolla on neljä siipeä ja neljä päätä. Persian valtakunnan hajoamisesta neljään osaan ei ole todisteita, mutta on hyvin tunnettua, että Aleksanteri Suuren valtakunta hajosi neljään osaan hänen kuolemansa jälkeen – Macedoniaan, Vähä-Aasiaan, Seleukkien valtakunaan (Syyria, Babylonia ja Persia) ja Egyptiin. Luonnollinen johtopäätös on näin ollen se, että leopardi kuvaa Kreikan valtakuntaa.

Yamauchi E. M. "Hermeneutical Issues In The Book Of Daniel Journal of Evangelical Theological Society 23/1, March 1980 Evangelical Theological Society 23/1 (March 1980) 13-21

Tämä tulkinta on ollut sekä kristillisessä että juutalaisessa teologiassa lähes monopoliasemassa. Mm. Luther totesi, että "tästä tulkinnasta ja mielipiteestä koko maailma on samaa mieltä ja sekä historia että tosiasiat sen runsaasti vahvistavat."30

Vaikeus tässä tulkinnassa on tietysti viimeisen pedon tulkitseminen Rooman valtakunnaksi. Vaikka pelkästään tekstiä ja maailmanhistoriaa tutkimalla tämä vaikuttaa perustellulta ja loogiselta vaihtoehdolta, se edellyttää kuitenkin todellista ennustavaa profetiaa.

Daniel 11 - Antiokus Epifanes?

Daniel-tutkija J. Baldwinin mukaan pääasiallinen syy myöhempään ajoitukseen on 11. luvun sisältö.31 Makkabilaisajoituksen kannattajat ovat nähneet Danielin kirjan profetioissa selkeän yhtymäkohdan syyrialaiseen Antiokus Epifanekseen. Tämä yhteys on kuitenkin kiistanalainen, koska esimerkiksi 11. luvun jakeiden 36-45 kuvaus ei sovi Antiokukseen. Tähän tosin on vastattu viittaamalla siihen, että Danielin kirjan kirjoittaja ei tiennyt Antiokuksen kuolemasta, joka tapahtui Persiassa vuonna 164 ekr.5 Vastaavasti ongelmallisia kohtia tämän tulkinnan kannalta ovat mm. 9:27 ja 11:31. Luonnollisesti Danielin kirjan ennustuksien ja Antiokus Epifaneksen elämän välisten yhtäläisyyksien käyttäminen makkabilaisajoituksen tukena riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri virhemarginaali "osumille" hyväksytään. Toiselle riittää hyvinkin satunnainen yhtymäkohta, kun taas toinen edellyttää täydellistä vastaavuutta. Ensimmäisten kuuden luvun kuvaus Nebukadnessarista ei sovi Antiokuksen vainojen elämän tilanteeseen ja jotkut tutkijat ovatkin katsoneet 1-6. lukujen aineksen olevan peräisin varhaisemmalta kaudelta.32 Pitkälle vietynä teorian puolustaminen jatkuvalla tutkittavan kohteen silpomisella ja akrobaattisilla selityksillä on kuitenkin arveluttavaa.

Katso myös

Internet

Viitteet

  1. ^ Mm. Bockmuehl M. (1994) "This Jesus, Martyr, Lord, Messiah" InterVarsity Press, Wright N. T. (1992) The New Testament and The People of God, Fortress, Minneapolis. Kysymyksen kannalta on kuvaavaa, että niinkin konservatiivisessa julkaisussa kuin Journal of Evangelical Theological Society, on artikkeli, jonka kirjoittaja kannattaa myöhempää kirjoitusajankohtaa: Collins J. J. "Prophecy And Fulfillment In The Qumran Scrolls Journal of Evangelical Theological Society 30/3 (September 1987) 267-278
  2. ^ R. K. Harrison R. K. (1969) Introduction to the Old Testament, Grand Rapids, Eerdmans s. 111
  3. > 3,0 3,1 3,2 3,3 Waltke B. K.: The Date of the Book of Daniel. Bibliotecha Sacra, --Oct 1976, nro Vol 133 #532.
  4. ^ Collins J. J (1984) Daniel: With an Introduction to Apocalyptic Literature, Eerdamans, ss. 131-2 lainaus. http://www.biblestudy.iwarp.com/
  5. > 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 Edwin M. Yamauchi: Hermeneutical Issues In The Book Of Daniel. Journal of Evangelical Theological Society, March 1980, nro 23/1.
  6. ^ Gleason L. Archer " Modern Rationalism and the Book of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol136 #542-Apr 1979
  7. ^ Rowley H. H. (1929) The Aramaic of the Old Testament, London: Oxford University Press, Lainaus. Yamauchi E. M. " Archaeological Backgrounds of the Exilic and Postexilic Era-Part I:The Archaeological Background of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 137 #545-Jan 1980
  8. ^ Coxon P. W., "The Distribution of Synonyms in Biblical Aramaic in the Light of Official Aramaic and the Aramaic of Qumran," Revue de Qumran 9 (1978): 512. Lainaus Yamauchi E. M. " Archaeological Backgrounds of the Exilic and Postexilic Era-Part I:The Archaeological Background of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 137 #545-Jan 1980
  9. > 9,0 9,1 Edwin M. Yamauchi: Archaeological Backgrounds of the Exilic and Postexilic Era-Part I:The Archaeological Background of Daniel. Bibliotecha Sacra, -Jan 1980, nro -Vol 137 #545.
  10. > 10,0 10,1 Vasholz R. I.: Qumran And The Dating Of of Daniel. Journal of Evangelical Theological Society, December 1978, nro 21/4, s. 315-321.
  11. ^ Pierce R. W. "Spiritual Failure, Postponement,And Daniel 9" Trinity Journal 10:2 (Fall 1989)
  12. ^ Coxon P. W. "Greek Loan-Words and Alleged Greek Loan Translations in the Book of Daniel," Glasgow University Oriental Society Transactions 25 (1973-74): 24. Lainaus Yamauchi E. M. " Archaeological Backgrounds of the Exilic and Postexilic Era-Part I:The Archaeological Background of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 137 #545-Jan 1980
  13. ^ Yamauchi E. M. (1967) Greece and Babylon, Grand Rapids, Baker Book House, s. 94.
  14. ^ Archer G. L. " Modern Rationalism and the Book of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 136 #542-Apr 1979
  15. ^ Coxon P. W. .,"Greek Loan-Words," s. 31. Lainaus Yamauchi E. M. " Archaeological Backgrounds of the Exilic and Postexilic Era-Part I:The Archaeological Background of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 137 #545-Jan 1980
  16. ^ Harrison R. K. (1969) Introduction to the Old Testament, p. 1126
  17. > 17,0 17,1 Dyer C. H.: The Musical Instruments in Daniel. Bibliotecha Sacra, Oct 1990, nro Vol 147 #588.
  18. ^ Dyer C. H." The Musical Instruments in Daniel" Bibliotecha Sacra Vol 147 #588, Oct 1990, Toisaalta esim. Yamauchi viittaa tulkintaan, jonka mukaan symfonia ei viittaisi lainkaan soittimeen, vaan pikemminkin "harmoniaan". Sanalla on tämäkin merkitys, mutta toisaalta Dyerin käsittelee tätäkin tulkintavaihtoehtoa ja perustelee oman vaihtoehtonsa ensisijaisuuden mielestäni hyvin.
  19. ^ Hartman L. F. and A. Di Lella (1978) The Book of Daniel, The Anchor Bible Garden City, NY: Doubleday & Co.
  20. ^ Kitchen K. A. et al. (1965) "The Aramaic of Daniel," Notes on Some Problems in the Book of Daniel, London, Tyndale Press, s.
  21. > 21,0 21,1 Harrison R. K. (1969) Introduction to the Old Testament, p. 1126. Fox kritisoi tätä, koska monet konservatiivitutkijat hylkäävät Jesajan kirjan "monikirjoittajuuden" sen perusteella, että ainoastaan yksi kirjoittaja mainitaan. Näin ollen tämä metodi ei vaikuta täysin objektiiviselta. Fox D. E. "Ben Sira on OT Canon Again: The Date of Daniel Westminster Theological Journal 49 (Fall 1987)
  22. ^ Fox lainaa Nöldeken artikkelia Th. Nöldeke, "Bemerkungen zum hebräischen Ben Sira," ZAW 20 (1900) s. 88.
  23. > 23,0 23,1 Archer G. L. " Modern Rationalism and the Book of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 136 #542-Apr 1979
  24. ^ Mm. Raymond Hammer, The Book of Daniel, Cambridge Bible Commentary (New York: Cambridge University Press, 1976). Lainaus Archer G. L. " Modern Rationalism and the Book of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 136 #542-April 1979
  25. ^ Dougherty R. P. (1929) Nabonidus and Belshazzar, New Haven, Yale University Press, ss. 60-68
  26. ^ Whitcomb J. C. (1959) Darius the Mede, Grand Rapids, Eerdmans
  27. ^ Thiele E. R. (1965) The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings, Grand Rapids, Eerdmans, ss. 163, 165.
  28. ^ Wilson R. D. (1938) Studies in the Book of Daniel, rev. ed., New York: Fleming H. Revell Co. Archer perustelee tämän ääntämismuutoksen kielitieteellisen loogisuuden vakuuttavasti. Archer G. L. " Modern Rationalism and the Book of Daniel" Bibliotecha Sacra -Vol 136 #542-Apr 1979
  29. ^ Cited by Brinkman J. A. (1968) A Political History of Post-Kassite Babylonia 1158-722 B.C., Rome: Pontificium Institutum Biblicum, s. 227 Lainaus Yamauchi E. M. "Hermeneutical Issues In The Book Of Daniel Journal of Evangelical Theological Society 23/1, March 1980 Evangelical Theological Society 23/1 (March 1980) 13-21
  30. ^ Luther M., cited in Keil C. and F. Delitzsch (1973) Biblical Commentary on the Book of Daniel, Grand Rapids: Eerdmans, s. 245. Toisaalta myös varhaisemman ajoituksen kannattajat ovat esittäneet vaihtoehtoisia tulkintoja näistä neljästä valtakunnasta. Kts. esim. Walton J. W. "The Four Kingdoms Of Daniel Journal of Evangelical Theological Society 29/1 (March 1986)
  31. ^ Baldwin J. G. (1978), Daniel, Downers Grove, InterVarsity, s. 41.
  32. ^ Kts. tästä tarkemmin Patterson R. D. "Holding On To Daniel's Court Tales Journal of Evangelical Theological Soviety 36/4 (December 1993 )