Ensimmäinen Samuelin kirja

Ensimmäisen Samuelin kirjan alkupuolella (luvut 8-13) kuvataan sitä, miten Saulista tuli Israelin ensimmäinen kuningas. Jotkut tutkijat hylkäävät 1. Samuelin kirjan kertomuksen historiallisuuden naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta. Naturalistisen näkemyksen mukaan mitään sellaista kertomusta ei voida pitää historiallisena, missä Jumala tai jumalat ovat aktiivisina osallistujina. Tämä maailmankatsomukselliseen naturalismiin sitoutunut argumentti puhuttelee kuitenkin vain niitä, jotka ovat vakaumuksellisia naturalisteja.

Saulia koskevien kertomusten historiallisuus voidaan pyrkiä hylkäämään myös argumenteilla, jotka eivät ole avoimesti sitoutuneet maailmankatsomukselliseen naturalismiin. Tällaisesta perustelusta on esimerkkinä Klaas Smelikin argumentti, jonka mukaan kertomus Saulin noususta kuninkaaksi ei voi olla historiallinen, koska tuon ajan Lähi-idässä on liian harvoja ”inspiroivia esimerkkejä”, jotka antaisivat aiheen uskoa, että Israelilla olisi tuohon aikaan ollut historiankirjoitusta.

Tämän argumentin ongelmana on:

  1. Se perustuu tuota aikakautta koskevan historiallisen tiedon aukkoihin,
  2. se vähättelee olemassa olevien historiallisten lähteiden samankaltaisuuksia israelilaisen historiankirjoituksen kanssa,
  3. se lepää sen kyseenalaisen olettamuksen varassa, että uusi kirjallisuuslaji ei voi koskaan syntyä spontaanisti. Näiden ongelmien takia vain harvat kannattavat tätä argumenttia.

Kaikkein yleisimmin esitetty syy epäillä Saulia koskevien kertomusten historiallisuutta perustuu uskomukseen, että 1. Samuelin kirjassa olevat Saulia koskevat kertomukset ovat keskenään ristiriitaisia eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta.

Väitetyt ristiriidat Saulin kuninkaannousussa

Ensinnä useat tutkijat väittävät, että nämä kertomukset ovat ristiriitaisia sen osalta, että yhdessä niistä suhtaudutaan kuninkuuteen myönteisesti ja kahdessa muussa kuninkuuteen suhtaudutaan hyvin kielteisesti.

Tämä ongelma osoittautuu kuitenkin lähemmässä tarkastelussa näennäiseksi. Ongelma katoaa lukemalla tarkasti itse Raamatun kertomuksia ja kiinnittämällä huomiota siihen, kuka sanoo, mitä sanoo ja kenelle sanoo. Kertomukset eivät ilmennä ristiriitaisia asenteita kuninkuuteen, vaan niissä kerrotaan eri ihmisryhmistä tai eri yksilöistä, joilla on erilaisia asenteita kuninkuuteen tai erilaisia käsityksiä Saulin kyvykkyydestä toimia kuninkaana. Tutkijoiden kuvittelemaa ongelmaa ei itse asiassa ole olemassa, vaan ongelman taustalla on yli-innokkaiden redaktiokriitikkojen taipumus jakaa Raamatun tekstiä liian herkästi erillisiin lähteisiin.

Toiseksi tutkijat väittävät, että Saul tuli kuninkaaksi liian montaa eri reittiä:

  1. Samuelin voitelemana,
  2. kunnostautumalla taistelussa ammonilaisia vastaan,
  3. arpaa heittämällä.

Tämä ongelma syntyy oletuksesta, että nämä kolme kertomusta ovat toisensa poissulkevia. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että kyseessä ei ole kolme ristiriitaista kertomusta vaan kolme vaihetta Saulin nimittämisessä kuninkaaksi:

  1. nimittäminen,
  2. todentaminen,
  3. vahvistus.

Yksilö ensin nimitetään Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi. Hänen odotetaan sitten osoittavan sopivuutensa johtoasemaan. Sen jälkeen hänen kuninkuutensa voidaan julkisesti vahvistaa.

Kolmanneksi tutkijat pitävät ongelmallisena sitä, että 1. Sam 10:7 näyttäisi antavan Saulille vapaat kädet toimia, kun taas seuraavassa jakeessa Samuel käskee Saulin mennä edellään Gilgaliin ja odottaa häntä siellä uhrimenojen suorittamista varten.

Nämä kaksi jaetta eivät kuitenkaan ole keskenään ristiriidassa vaan ne täydentävät toisiaan. Saulille annetaan vapaat kädet hyökätä filistelaisten vartioston kimppuun Gebassa. Taistelussa filistealaisia vastaan hän kuitenkin tarvitsee Jumalan apua, jota hänen tulee etsiä Gilgalissa uhrimenojen välityksellä.

Miksi sitten näiden jakeiden täyttymyksestä kerrotaan vasta luvussa 1. Sam 13. Longin1 mukaan selitys on seuraava: Saul viivyttelee hänelle annetun tehtävän suorittamisessa. Hän epäröi käydä Gebassa olevan filistealaisten vartioston kimppuun. Tämä luo tilanteen, jossa hän ei toimi tavalla, joka osoittaisi hänen kyvykkyytensä kuninkaan tehtävään. Siksi kansankokouksessa kuullaan hänen kuninkuuttaan vastustavia ääni. Hän saa kuitenkin uuden mahdollisuuden ammonilaisten hyökätessä Gileadin Jabesiin. Koska hän onnistuu torjumaan ammonilaisten hyökkäyksen, hän saa kansan vakuuttuneeksi omista johtajan taidoistaan. Vasta 13. luvussa Jonatan tekee sen, mikä Saulin alun perin odotettiin tekevän, eli käy filistealaisten vartioston kimppuun ja käynnistää näin laajamittaisen sodan heitä vastaan.

Saulia koskevien kertomusten oletettuun ristiriitaisuuteen vetoavassa argumentissa 1. Samuelin kirjan historiallista luotettavuutta vastaan ei avoimesti tukeuduta naturalistiseen maailmankatsomukseen. Sille on kuitenkin ominaista tulkita Raamattu ristiriitaiseksi melko pinnallisilla perusteilla, mikä kertoo taustalla vaikuttavasta naturalistisesta tietoteoriasta. Tutkimus päätyi olettamaan ristiriidan Raamatun historiallisessa selonteossa, vaikka jokainen oletetuista ristiriidoista ratkeaa pelkästään lukemalla huolellisesti, mitä Raamatussa on tarkkaan ottaen kirjoitettu. Vakaumus Saulia koskevien kertomusten ristiriitaisuudesta kehittyi tietyssä vaiheessa tutkijayhteisössä vallitsevaksi mielipiteeksi, niin että pitkään pidettiin täysin turhana edes yrittää rakentaa mitään yhtenäistä selontekoa Saulin noususta kuninkaaksi. Tämä kertoo siitä, että tutkijoiden vallitseva mielipide voi rakentua melko kevyiden argumenttien varaan, jos se sopii yhteen tutkijayhteisössä vallitsevan naturalistisen ilmapiirin kanssa.

Jos Saulin historiaa tarkastellaan supranaturalistisessa viitekehyksessä, taipumuksena on paneutua tekstiin syvällisemmin, mikä tekee mahdolliseksi löytää tekstin sisäinen yhtenäisyys.

Viitteet

  1. ^ Long, V. Philips: The Art of Biblical History, s. Luku 6. Grand Rapids, Mich. Zondervan, 1994.