Heettiläiset

Naturalistiset raamattukriitikot pitivät 1800-luvulla yleisesti virheenä Raamatun mainintaa heettiläisistä. Raamatussa olevien viittausten perusteella heettiläisten olisi pitänyt olla huomattava kansa. Tämä tuntui kuitenkin monien kriitikkojen mielestä mahdottomalta ajatukselta, koska heettiläisistä ei ollut jäänyt minkäänlaista jälkeä historiaan. Kuitenkin Raamatussa heettiläiset rinnastetaan egyptiläisiin, joten tämän perusteella he eivät voineet olla mikään vähäpätöinen kansakunta:

Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme.

2. Kun. 7:6 (KR 1933)


Lähi-idän suurpolittinen tilanne noin v. 1290 eKr.:
Punaisella merkitty heettiläisten imperiumi (ydinalue merkitty tummemmalla sävyllä) eli valtansa huippukautta vihreällä merkityn Egyptin imperiumin vertaisena.
Rajat eivät vastaa oman aikamme vartioituja valtionrajoja vaan näiden imperiumien keskinäistä etupiirijakoa. Egyptin orjuudesta vapautetut israelilaiset elivät tuolloin Kanaanin maalla ("Canaan") tuomarien aikaa ilman omaa kuningasta.

Koska heettiläisistä ei tuossa vaiheessa ollut löytynyt mitään historiallisia tietoja Raamatun ulkopuolelta, Raamatun mainintoja heettiläisistä pidettiin osoituksena Raamatun historiallisesta epäluotettavuudesta. Tämä näkemys kuitenkin kumoutui arkeologisten löytöjen valossa. Hugo Winklerin johtamissa Boghazköin raunioissa suoritetuissa kaivauksissa vuosina 1906-07 ja 1911-12 paljastui, että kyseessä on heettiläisten valtakunnan Hattusa-nimisen pääkaupungin paikka. Paikalta löytyi yli 10 000 tulessa kovettunutta kiilakirjoitustaulun palasta. Yksi tärkeimmistä dokumenteista oli heettiläisten kuninkaan Hattusil III:n ja Egyptin faaraon Ramses II:n välinen sopimus vuodelta 1259 eKr. Kyseessä oli ns. yhdenvertaisuussopimus. Kuninkaat olivat keskenään ”veljiä”. He kunnioittivat toistensa etuja, eivät sotineet toisiaan vastaan, vaan sen sijaan auttoivat toisiaan taistelemaan yhteisiä vihollisia vastaan.1

Yliherruussopimukset olivat paljon yleisempiä kuin yhdenvertaisuussopimukset. Vuonna 1931 tehtiin huolellinen analyysi näistä sopimuksista. Silloin huomattiin, että ne oli kaikki laadittu saman kaavan mukaan. Vasta vuonna 1954 tutkija G. E. Mendenhall huomasi, että heettiläisissä sopimuksissa ilmenevä kaava esiintyi myös Vanhassa testamentissa. Monet Jumalan ja Israelin väliset sopimukset seurasivat tätä kaavaa, esim. 2. Moos. 20-31, 5. Mooseksen kirja, Joos. 24:1-33 ja 1. Moos. 31:43-54. Heetin valtakunta tuhoutui kohta vuoden 1200 eKr. jälkeen. Myöhemmissä assyrialaisissa ja aramealaisissa teksteissä 700-luvulta jKr. ja sen jälkeen kaava on jo toisenlainen. Tämä antaa yhden historiallisen viitteen siitä, että naturalististen raamattukriitikoiden pyrkimys ajoittaa Mooseksen kirjat myöhäisempään aikaan on ristiriidassa historiallisen todistusaineiston kanssa.1

Viitteet

  1. > 1,0 1,1 Millard, Alan: Raamatun aika avautuu, s. 64. Helsinki: SLEY-kirjat, 1987. 951-617-683-6.