Kuolemanrajakokemukset
Kysymys kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä on aina ollut osa ihmisten uskonnollista ja filosofista pohdintaa. Elvytystekniikoiden kehittymisen myötä nykyään on yhä enemmän tilanteita, joissa ihminen on herännyt henkiin oltuaan kliinisesti kuollut. Joka viidennellä kuoleman rajalla käyneellä on kerrottavanaan jonkinlaisia rajakokemuksia.1
Tyypillinen kuolemanrajakokemus[muokkaa]
Tyypillisessä rajakokemuksessa henkilö kokee kuoleman kivuttomana pyörtymisenä, tai tajunnan menettämisenä. Monesti henkilö kertoo silti kuulleensa, kuinka lääkäri totesi hänet kuolleeksi. Tämän jälkeen kuollut kokee yleensä irtautuvansa ruumiistaan, tai sitten hän vain huomaa katselevansa omaa ruumiistaan ulkopuolelta. Tässä vaiheessa hän kokee olevansa edelleen samassa huoneessa joko sivustaseuraajana, jolloin hänen täytyy kiertää muita ihmisiä, jotka estävät häntä näkemästä itseään. Vaihtoehtoisesti hän saattaa katsella itseään katosta. Hän kokee aistiensa terävöityneen ja saattaa muistaa ihmisten keskustelua hyvin tarkastikin. Hänellä on uudenlainen ruumis, jolla on kyky siirtyä rajoittamattomasti paikasta toiseen, ja hän saattaa myös lukea ihmisten ajatuksia. Yhtäkkiä hän alkaa liikkua pitkässä pimeässä tunnelissa. Hän ei kosketa tunnelin reunoja eikä pelkää putoavansa. Tunnelin jälkeen henkilö saattaa tulla valoisaan paikkaan, joka on uskomattoman kaunis. Hän tapaa yleensä aiemmin kuolleita ystäviään ja sukulaisiaan. Vaihtoehtoisesti hän saattaa tulla hämärään paikkaan, joka on esimerkiksi kauhistuttava vankityrmä tai luola. Hän saattaa nähdä irvokkaita ihmisiä ja tulisen järven. Häntä saattaa puhutella valoisa tai pimeä olento. Hän saattaa nähdä koko elämänsä päätapahtumineen "filminauhana". Yleensä hän kohtaa rajan, jonka toiselle puolelle hän ei voi mennä palaamatta takaisin. Tavallisesti hänet käännytetään takaisin tässä kohdassa. Hän huomaa olevansa taas ruumiissaan ja tuntee elvytyksen tuottamaa kipua rinnassaan.
Hyvät kokemukset muuttavat usein henkilön elämän, eikä hän enää pelkää kuolemaa. Epämiellyttävät kokemukset usein unohdetaan nopeasti kokemuksen vahvuuden vuoksi. Kauhuja on vaikea muistaa, kun taas miellyttävät kokemukset ovat monesti hyvinkin yksityiskohtaisia.
Hyvät kokemukset[muokkaa]
Epämiellyttävät kokemukset[muokkaa]
Todennettavat kokemukset[muokkaa]
Kaikkein mielenkiintoisimpia kuolemanrajakokemuksia ovat tilanteet, joissa henkilö pystyy kertomaan riippumattomasti todennettavia tosiasioita esimerkiksi ajalta, jolloin hänellä ei ole ollut aivo- eikä sydänkäyrää. On henkilöitä, joiden väitteet sairaalan katolla olevista kengistä tai särmin takana olevien lääkärien toimista ja laitteista, joita potilas ei ole voinut nähdä, on voitu tarkistaa 2. Amerikkalaismuusikko Pam Reynolds kertoi nähneensä monia leikkaukseen liittyviä yksityiskohtia, kuten erikoisen sahan, jolla hänen kallonsa avattiin, vaikka hänen sydämensä oli pysäytetty ja aivoista oli imetty veri pois.3 Nancy-niminen sokea nainen puolestaan kertoi tarkkojen elvytystoimenpiteitä koskevan kuvauksen lisäksi nähneensä sairaalan käytävällä aikaisemman ja senhetkisen miesystävänsä.3 Lisäksi on tilanteita, joissa henkilö on voinut kertoa tarkalleen, mitä hänen lähisukulaisensa tekivät kotonaan kuolemakokemuksen aikana.
Kuolemanrajakokemusten selityksiä[muokkaa]
- Kokemus on todellinen.
- Vaihtoehtoselityksenä voidaan esittää esimerkiksi aivojen shutdown-toimintoja.
- Tunnelikokemus kuolemaan liittyvän shokin seurauksena.
Mitä kokemukset todistavat?[muokkaa]
Nämä kokemukset ovat tietysti omakohtaisena kokemuksena ja havaintona voimakasta evidenssiä henkilölle itselleen. Muille kokemus ei tarjoa yhtä vakuuttavaa todistusta. Todistusarvoltaan tapausten luonnetta voidaan verrata mihin tahansa harvinaiseen sairauteen, jota lukija ei pääse itse tutkimaan, vaan johon liittyvän tiedon hän saa sairautta tutkineilta lääkäreiltä. Jos hän ei ole itse valmis hankkimaan alan koulutusta ja tutkimaan kyseistä sairautta, hänen täytyy luottaa lääkärin ammattitaitoon raporttien tarkkuudessa, sekä lääkärin vilpittömyyteen raporttien rehellisyydessä. Lähtökohtaisesti luotamme niin arkiajattelussa kuin tieteessäkin muiden todistuksiin. Tieteellisessä ajattelussa tällainen toiminta on jossain määrin välttämätöntä, sillä muuten emme "tietäisi" juuri mitään.
Vahvinta aineistoa ovat todennettavat kokemukset, joita ei voida selittää aivotoimintaan viittaavilla spekulaatioilla. Nämä tapaukset selittyvät käytännössä vain siten, että normaalisti ruumiiseen kytketty sielu/henki on olemassa ja ruumiista irtauduttuaan kokee nämä tapahtumat.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Video/Audio[muokkaa]
- BBC-dokumentti: The Day I Died (Dailymotion, 54 min)
- Howard Storm-ihmepelastus/english/suomi teksti, entisen ateistin, emeritustaideprofessori Howard Stormin, kertomus omasta kokemuksestaan. (Video, 23 min, tekstitys suomeksi)
- Maurice Rawlings, MD: To Hell and Back (Video, 1h, 29min)
- Near Death Experiences and the Afterlife, Gary Habermas (audio, 1h 12 min)
Katso myös[muokkaa]
Puolesta[muokkaa]
- Scientific Evidence for Survival of consciousness after death
- International Association for Near-Death Studies -järjestön kotisivut
Vastaan[muokkaa]
- Meno-paluu kuolemaan (www.tiede.fi)
- Skeptikon käsikirja: Rajakokemus
- Skeptikon käsikirja: Kehostapoistumiskokemus
Viitteet[muokkaa]
- ^ Maurice Rawlings: Kuoleman tuolla puolen, s. 14. Perussanoma Oy, 2000. 951-888-124-3. ("Niillä jotka elvytetään henkiin sydämen toiminnan ja hengityksen palauttamisella, vain noin 20 % kertoo tuonpuoleisesta elämästä")
- ^ Near Death Experiences and the Afterlife, Gary Habermas, viitattu 25.4.2017
- > 3,0 3,1 Lari Launonen: Taivaaseen ja takaisin? Kuolemanrajakokemukset tieteen valossa areiopagi.fi. 3.2.2015. Viitattu 29.6.2016.
