"Suunnittelija on epätodennäköinen" (argumentti)

Jumalharha-kirjassaan evoluutiobiologi Richard Dawkins esittää pääargumenttinaan Jumalan olemassaoloa vastaan väitteen, jonka mukaan Jumala on epätodennäköinen. Dawkinsin voidaan päätellä tarkoittavan Jumalalla ja suunnittelijalla samaa asiaa.

Lähemmässä tarkastelussa käy kuitenkin ilmeiseksi, ettei Dawkinsin argumentointilogiikka ole läheskään vedenpitävää.

Dawkinsin argumentti

Tekstimuoto

Dawkins kirjoittaa Jumalan epätodennäköisyydestä kirjan neljännessä luvussa, joka on nimetty argumentin mukaan "Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole":

Epätodennäköisyyteen perustuva väite on suuri. Perinteisen suunnitteluun perustuvan väitteen valepuvussa se on helposti suosituin nykyään Jumalan olemassaolon puolesta esitetty väite, ja hämmästyttävän monet teistit pitävät sitä täysin ja äärimmäisen vakuuttavana. Se todella on erittäin vahva ja luullakseni vastaansanomaton väite – kuitenkin täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin teistit tarkoittavat. Asianmukaisesti käytettynä epätodennäköisyyteen perustuva väite pääsee lähelle sen todistamista, että Jumalaa ei ole. Nimeni sen tilastolliselle osoittamiselle, että Jumalaa ei miltei varmasti ole, on lopullinen Boeing 747 -gambiitti eli pelinavaus.

Nimi tulee Fred Hoylen huvittavasta kuvaelmasta Boeing 747:stä ja romutarhasta. -- Hoyle sanoi, että elämän synnyn todennäköisyys maapallolla ei ole sen suurempi kuin että romutarhan läpi pyyhkäisevä hirmumyrsky onnistuu panemaan kokoon Boeing 747 lentokoneen. Muut ovat lainanneet vertausta viittaamaan monimutkaisten elävien olentojen myöhempään evoluutioon, jossa sillä on näennäinen uskottavuus. Täysin toimivan hevosen, kovakuoriaisen tai strutsin satunnaisen, osistaan kokoon panemisen vastaiset todennäköisyydet ovat samaa luokkaa kuin Boeing 747:n. --

Itse asiassa, kuten osoitan tässä luvussa, darwiniaaninen luonnonvalinta on ainoa tunnettu ratkaisu muuten vastausta vaille jäävään arvoitukseen, mistä informaatio tulee. Osoittautuu, että jumalhypoteesi yrittää saada jotakin ilmaiseksi. Riippumatta siitä, miten epätodennäköinen on asia, jota yritetään selittää olettamalla suunnittelija, suunnittelijan itse on oltava vähintään yhtä epätodennäköinen. Jumala on lopullinen Boeing 747.

– Richard Dawkins, Jumalharha¹

Päättelyketjumuoto

Argumentin voisi muotoilla myös loogiseksi päättelyketjuksi esimerkiksi näin:

1. Suunnitteluargumentin mukaan luonnossa on asioita, joiden syntyminen ohjaamattomalla luonnonprosessilla on äärimmäisen epätodennäköistä.
2. Suunnittelijoiden tiedetään tuottavan asioita, joiden syntyminen sattumalta olisi äärimmäisen epätodennäköistä.
3. Tämän takia suunnitteluteorian mukaan on perusteltua selittää näiden asioiden syntyminen suunnittelulla.
4. Kaikissa tuntemissamme tapauksissa suunnittelija on kuitenkin ollut monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde.
5. Mitä monimutkaisempi asia on, sitä epätodennäköisempää on sen syntyminen sattumalta.
6. Monimutkaiset asiat ovat siis epätodennäköisiä.
7. Riippumatta siitä, miten epätodennäköinen on asia, jota yritetään selittää olettamalla suunnittelija, suunnittelijan itse on oltava vähintään yhtä epätodennäköinen.
8. Siispä suunnittelijan syntyminen on epätodennäköisempää kuin sen asian syntyminen suunnittelematta, jonka syntymisellä suunnittelijan olemassaoloa pyrittiin todistamaan.

Taustaoletusten kriittinen tarkastelu

Argumentin taustalta voidaan löytää useita oletuksia, joiden pätevyyteen päättely nojaa. Käytännössä argumentti perustuu suunnitteluteorian esittämän argumentin lisäksi neljälle premissille:

1. Suunnittelijan olemassaolo on tilastollinen ilmiö, joka tapahtuu sattumalta lähes äärettömän harvoin, ja siksi suunnittelijan sattumalta syntyminen on epätodennäköistä.
2. Jotta suunnittelija voi olla olemassa, se on joskus alkanut olla olemassa, eli suunnittelijan on täytynyt joskus syntyä.
3. Jos suunnittelija on joskus syntynyt, sen syntymisen todennäköisyys on sama kuin sen sattumalta syntymisen todennäköisyys.
4. Koska kaikissa tuntemissamme tapauksissa suunnittelija on ollut monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde, näin on väistämättä jokaisen suunnittelijan kohdalla.

Kuitenkin nämä premissit – suunnittelijaehdokkaasta riippuen – ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia. Jos esimerkiksi ihmisen oletetaan olevan viime kädessä vain tietyllä tavalla järjestäytynyt molekyylijoukko, niin silloinhan ihmisen sattumanvaraiselle syntymiselle voisi periaatteessa laskea jonkinlaisen todennäköisyyden, joka olisi tietysti mielivaltaisen pieni. Tällöin ihmisen olemassaolo olisi tosiaan tilastollinen ilmiö, joka tapahtuisi käytännössä äärettömän harvoin, ja siksi ihmisen syntyminen sattumalta olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Tässä tapauksessa ensimmäinen premissi olisi siis pätevä. Jokaisella ihmisellä on myös alku, joten myös toinen premissi on pätevä. Ihminen on myös aina monimutkaisempi kuin ihmisen suunnittelemat asiat, joten tässä tapauksessa myös neljäs premissi olisi pätevä. Kolmas premissi on kuitenkin ilmeisen väärä: Ihmiset syntyvät toisista ihmisistä jatkuvasti, ja tämän todennäköisyys on paljon suurempi kuin ihmisen sattumalta syntymisen todennäköisyys, joka on äärettömän pieni. Tässä niin sanotusti "suunnittelija synnyttää toisen suunnittelijan".

Kuka suunnitteli suunnittelijan -lähestymistapa

Pääartikkeli: "Kuka suunnitteli suunnittelijan" (argumentti)

Dawkinsin argumentti on yksi muunnos klassisesta "kuka sitten suunnitteli suunnittelijan" -argumentista. Argumentti ei kuitenkaan ole järkevä, kun sitä sovelletaan tyypillisesti havaittavaan suunnitteluun. Esimerkiksi Dawkinsin kirjoja voidaan pitää suunniteltuina, vaikka Dawkins itse onkin kirjojaan monimutkaisempi.

Eikö mitään ole suunniteltu?

Jos Dawkinsin argumentti olisi pätevä, emme voisi pitää mitään suunniteltuna, koska suunnittelija olisi joka tapauksessa sattumaa epätodennäköisempi selitys sille asialle, jonka syntymistä pyritään selittämään. Tähän voidaan tietysti vastata, että tiedämme varmasti, että ihmisiä on olemassa, joten näiden suunnittelijoiden olemassaolon todennäköisyyden tiedetään havaintojen perusteella olevan 1, mikä on tietysti myös suurempi kuin suunnitellun kohteen sattumalta syntymisen todennäköisyys.

Tuntemattomien tekijöiden taidonnäytteet

Tällöinkään emme voisi milloinkaan päätellä jonkun muun suunnittelijan olemassaoloa nähdessämme selkeästi suunnitellulta näyttävän asian. Lienee kuitenkin täysin selvää, että tällaista päättelyä pidetään arkeologiassa pätevänä. Jos esimerkiksi suurten löytöretkien aikainen tutkimusretkiryhmä olisi löytänyt aution saaren ja olisi saarta tutkittuaan todennut sen täysin asumattomaksi, heidän olisi ollut perusteltua todeta, että saarella ei asu ihmisiä. Kuvitellaan, että saarelta sitten löytyisikin kummallinen, kolmion muotoinen kukkula, joka paljastuisi metsän peittämäksi pyramidiksi. Pyramidin sisältä löytyisi käytäviä, ja käytävien seinillä olisi kaiverruksia eläimistä. Tämän löydön perusteella tutkimusmatkailijoiden olisi perusteltua uskoa, että saarella oli joskus elänyt ihmisiä tai joitakin muita, jotka olisivat suunnitelleet ja rakentaneet pyramidin. Tätä johtopäätöstä ei mitenkään kumoa huomio siitä, että suunnittelijankin olisi luultavasti täytynyt tulla jostakin tai että suunnittelija on monimutkaisempi kuin pyramidi.

Selitysten selittämättömyyden hyväksyttävyys

Jonkin selityksen pitäminen parhaana saatavilla olevana selityksenä on useinkin täysin mielekästä, vaikka tälle selitykselle itselleen ei olisikaan selitystä. Jos näet selitykselle pitäisi löytää selitys, niin varmasti myös selityksen selitykselle pitäisi löytää selitys, ja tällainen perustelujen ketju johtaisi äärettömään regressioon. Esimerkiksi kvarkkeja pidetään hyvänä selityksenä alkeishiukkasten ominaisuuksille, vaikka kukaan ei olekaan tarjonnut selitystä sille, mistä kvarkit sitten koostuvat.

Ensimmäinen suunnittelija

Pääartikkeli: Alkusyy

Välttämättömyys

Yleisesti myönnetään, että

• ihmiset ovat voineet suunnitella asioita, mutta
• ihmistenkin on täytynyt joskus syntyä.

Jos ihminen on syntynyt toisesta ihmisestä, niin herää kysymys, mistä tämä toinen ihminen sitten syntyi. Vastaavasti mille tahansa (oletetulle tai havaitulle) suunnittelijalle, joka on joskus alkanut olla olemassa, voidaan esittää kysymys: mistä tämä suunnittelija sitten syntyi? Jos (oletettu) suunnittelija joutuisi syntymään sattumalta, niin Dawkinsin argumentti näyttäisi olevan pätevä. Jos taas suunnittelijan oletetaan syntyneen jonkin evoluutioteorian mukaisen prosessin kautta, niin herää kysymys, miksei suunniteltu kohde sitten voinut syntyä samoin. Kuitenkin kohteessa voi olla palautumattomasti monimutkaisia toimintoja sisältäviä rakenteita, joita suunnittelijassa ei välttämättä tarvinut olla. Jos taas suunnittelija syntyi toisesta suunnittelijasta, niin tälle toiselle suunnittelijalle pitää löytää selitys, ja jos selityksenä suunnittelijan suunnittelijalle on aina uusi suunnittelija, niin päädytään äärettömään suunnittelijoiden ketjuun, joka ei ole todellisuudessa mahdollinen. Tämän takia on täytynyt olla ensimmäinen suunnittelija, jota kukaan toinen suunnittelija ei ole suunnitellut.

Aluttomuus

Mistä siis syntyi ensimmäinen suunnittelija? Kysymys sisältää premissin, jonka mukaan ensimmäisen suunnittelijan on täytynyt ylipäätään syntyä. Jos ensimmäinen suunnittelija on joskus syntynyt ja jos kaikella, mikä syntyy, on syynsä, niin tällä syylläkin pitää olla syynsä, ja taas päädytään äärettömään syiden ja seurausten ketjuun, joka ei taaskaan ole todellisuudessa mahdollinen. Tämän takia täytyy olla olemassa ensimmäinen syy, jolla ei itsellään ole syytä. Muuten mitään ei voisi olla olemassa.

Jos siis ensimmäinen suunnittelija on samalla myös ensimmäinen syy, niin silloinhan ensimmäinen suunnittelija ei ole koskaan syntynyt, eikä sen olemassaololle ole mitään syytä. Alkusyy ei ole koskaan syntynyt, eikä sen syntymiselle siksi ole todennäköisyyttä. Alkusyy on joko välttämätön tai mahdoton, ja koska jotakin on selvästikin olemassa, alkusyyn täytyy olla välttämätön. Alkusyyn olemassaolon todennäköisyys on siis: $P(Alkusyy.exist.)=1\,$

Sattumalta syntyminen ja olemassaolo

Argumentin ytimenä todennäköisyyssekaannus

Dawkins yrittää käytännössä sanoa, että suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnittelijan suunnittelemien asioiden sattumalta syntymisen todennäköisyys. Niinpä hän vetää johtopäätöksen, että Jumalaa (suunnittelijaa) ei miltei varmasti ole, koska suunnittelijan olemassaolo on epätodennäköisempää kuin minkä tahansa kaikkeudessamme olevan sattumalta syntymisen todennäköisyys. Hänen logiikkansa voidaan esittää päättelyketjuna seuraavasti:

1. Suunnitellun asian (esim. Boeing 747) sattumalta syntymisen todennäköisyys on: $P(B747.satt.synt.)=\epsilon \,$ (mielivaltaisen pieni positiivinen luku).
2. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnitellun asian.
3. Suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys on vähemmän kuin ε: $P(B747.suunn.exist.)<\epsilon \,$ (vähemmän kuin ε).

Tämä logiikka kuitenkin pettää kohdassa 3. Dawkins voisi luultavasti päätellä suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyyden suunniteltujen asioiden sattumalta syntymisen todennäköisyyden perusteella, muttei olemassaolon todennäköisyyttä. Tämä on helposti todistettavissa kaikilla suunnitelluiksi tiedetyillä asioilla.

1. Mona Lisan sattumalta syntymisen todennäköisyys on: $P(MonaLisa.satt.synt.)=\epsilon \,$
2. Mona Lisan maalaajan sattumalta syntymisen todennäköisyys on vielä pienempi: $P(MonaLisa.maal.satt.synt.)<\epsilon \,$
3. Mona Lisan maalaajan olemassaolon todennäköisyys, kun Mona Lisan olemassaolo tiedetään, on silti sadan prosentin paikkeilla: $P(MonaLisa.maal.exist.|MonaLisa.exist.)>>\epsilon \,$

Dawkins väittää, että Jumalaa ei mitä todennäköisimmin ole. Hän kuitenkin perustelee Jumalan olemassaolon epätodennäköisyyttä Jumalan sattumalta syntymisen epätodennäköisyydellä. Kuten yllä esitettiin, sattumalta syntymisen epätodennäköisyys ei ole sama asia kuin olemassaolon epätodennäköisyys.

Korjattu todennäköisyysargumentti

Logiikkakorjauksen jälkeen Dawkins-mallinen päättelyketju näyttäisi edelläesitetyn sijasta seuraavanlaiselta:

1. Suunnitellun asian (esim. Boeing 747) sattumalta syntymisen todennäköisyys on: $P(B747.satt.synt.)=\epsilon \,$
2. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnitellun asian.
3. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on vähemmän kuin ε: $P(B747.suunn.satt.synt.)<\epsilon \,$

On huomionarvoista, ettei suunnitellun asian sattumalta syntymisen epätodennäköisyydestä voida vetää johtopäätöksiä suunnittelijan olemassaolon epätodennäköisyydestä, ellei muita syitä suunnittelijan olemassaololle ole suljettu pois. Silti Dawkins tekee juuri niin. Olipa suunnitellun asian sattumalta syntymisen todennäköisyys miten pieni tahansa, sen suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys on 100 % – suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyydestä riippumatta.

Suunnittelupäättely ja todennäköisyydet

Itse asiassa asia onkin niin, että jos meillä on joitakin perusteita olettaa potentiaalisen suunnittelijan tuottavan mielekkäällä todennäköisyydellä jonkun asian, niin mitä epätodennäköisempää jonkin (havaitun) asian sattumalta syntyminen on, sitä todennäköisemmin se on suunniteltu. Ja jos jokin asia on aktuaalisesti suunniteltu, niin silloin sillä täytyy olla ainakin joskus ollut suunnittelija, eli sen suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys suunnittelun hetkellä on 100 %.

Mitä monimutkaisempia suunnitellulta näyttäviä asioita löydämme, sitä epätodennäköisempää niiden sattumalta syntyminen on, sitä varmemmin ne ovat suunniteltuja ja sitä varmemmin niillä on suunnittelija. Asioiden sattumalta syntymisen epätodennäköisyys ei suinkaan laske suunnittelijan olemassaolon todennäköisyyttä, vaan kasvattaa sitä entisestään.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

• Jumala
• Richard Dawkins
• Jumalharha
• Dawkinsharha

Internet

• Who Designed the Designer? – William Lane-Craig vastaa Richard Dawkinsille (YouTube)