Dawkins Delusion

(Ohjattu sivulta Dawkinsharha)

The Dawkins Delusion eli Dawkins-harha on yleisnimitys Richard Dawkinsin kirjoittamaan The God Delusion eli Jumalharha -kirjaan pohjautuville parodioille. Olennaista Dawkins-harha-parodioissa on Dawkinsin olemassaolon kyseenalaistaminen samoilla tai vastaavilla argumenteilla, joita hän itse käyttää kyseenalaistaakseen Jumalan olemassaolon. Jumalharha keskittyy todistamaan, ettei Jumalaa tai jumalia ole olemassa. Dawkins-harhassa useimmiten hyödynnetään Jumalharhassa esiintyviä fraaseja sekä argumentteja, jotka on kuitenkin käännetty Dawkinsin omaa olemassaoloa vastaan. Parodian tarkoituksena on osoittaa, ettei edes Dawkinsin itsensä olemassaoloa kyetä todistamaan, jos Dawkinsin Jumalaan kohdistama skeptisyys kohdistettaisiinkin häneen itseensä.

Tiettävästi ensimmäisen Dawkins-harha-parodian kirjoitti vuonna 2006 David Anderson.1 Sittemmin on esitetty sekä tämän parodian uusia muunnelmia että kokonaan uusia parodioita, jotka samoin perustuvat Dawkinsin Jumalharhassa käyttämien argumenttien kohdistamiseen Dawkinsiin itseensä.

Dawkins-harhan elementtejä

Dawkins-harhan ydin koostuu yleensä teismiä puolustavista – Jumalharhassa kritisoiduista – argumenteista, joiden avulla Richard Dawkinsin olemassaolo pyritään todistamaan. Loppujen lopuksi Dawkinsin olemassaoloa puoltavat argumentit kumotaan Dawkinsin vasta-argumentein, ja koska Dawkins melko varmasti on olemassa, parodia osoittaa teististen argumenttien kritiikin naurettavuuden.

Suunnitteluargumentti

Richard Dawkinsiin uskovien mukaan Dawkinsin olemassaolon todistaa jo huomattava määrä hänen nimellään julkaistuja tekstejä. Dawkins-uskovaiset sanovat näiden tekstien olevan palautumattomasti monimutkaisia, joten tekstit eivät voisi olla sattuman tuloksia, vaan niiden olemassaolon kykenisi selittämään vain todella olemassaoleva Richard Dawkins.

Äärettömästi mahdollisuuksia

Nykyfysiikan kanssa yhteensopivana voidaan pitää näkemystä, jonka mukaan maailmankaikkeus olisi äärettömän suuri ja siinä olisi äärettömästi planeettoja. Ja vaikka ei voitaisikaan, onhan silti mahdollista, että meidän maailmankaikkeutemme lisäksi on olemassa äärettömästi muita maailmankaikkeuksia. Silloin

  • mikä tahansa tapahtuma, jonka todennäköisyys on nollaa suurempi, voi tapahtua jossakin ja
  • jokainen tapahtuma, joka voi tapahtua, tapahtuu itse asiassa äärettömän monta kertaa.

Tämän takia on helppo nähdä, että koska mikään luonnonlaki ei estä kirjassa olevia molekyylejä kiinnittymästä toisiinsa tällä tavalla ilman ohjaavaa "suunnittelijaa", eli Dawkinsia, tällaisia kirjoja täytyy syntyä äärettömän paljon. Toisin sanoen Dawkins-hypoteesi tulee täysin tarpeettomaksi, ja sitä käytetäänkin vain tilkkeenä tietomme aukoissa, jotka pienenevät pienenemistään.

Entäs sitten?

Vaikka Dawkinsin kirjoittamina pidetyt tekstit olisivatkin jonkun suunnittelemia, ei ole loogisesti mahdollista päätellä niitä juuri Dawkinsin kirjoittamiksi. Se ei anna edes tarvetta olettaa, että Dawkins olisi olemassa. Kyseisessä tapauksessa voisimme loogisesti päätellä niiden olevan jonkun kirjoittamia – jonkun, joka ei välttämättä ole Richard Dawkins.

Kosmologinen argumentti

Ontologinen argumentti

Dawkins-kokemukset

Ihmeet

  1. Selvästi suurin osa kaikista universumin havaituista tapahtumista on tapahtunut ilman Dawkinsin vaikutusta, joten niiden selittämiseen ei tarvita Dawkinsia.
  2. Näin ollen todennäköisyys, että Dawkins olisi vaikuttanut juuri tiettyyn, tällä kertaa tarkasteltavana olevaan asiaan X, on lähes nolla.
  3. Näin ollen todennäköisyys, että Dawkins olisi vaikuttanut mihinkään asiaan tai hänestä olisi mitään havaintoja, on niin pieni, ettei siihen kannata uskoa. Ihmiset, jotka väittävät Dawkinsin vaikuttaneen asiaan X, lähes varmasti valehtelevat. Meillä ei siis ole mitään uskottavaa havaintoa Dawkinsista, ja näin ollen, todisteiden puuttuessa, on järkevämpää uskoa, että häntä ei ole olemassa.

Linkkejä

Viitteet