Jumalharha (kirja)

Jumalharha
The God delusion
Alkuperäisteos
Kirjailija	Richard Dawkins
Genre	ateismi, uskonto, uskonnonfilosofia, uskontokritiikki
Kustantaja	Bantam Books
Julkaistu	2006
Ulkoasu	sidottu
ISBN	0-618-68000-4
Suomennos
Suomentaja	Kimmo Pietiläinen
Kustantaja	Terra Cognita
Julkaistu	2007
Ulkoasu	nidottu
Sivumäärä	418
ISBN	978-952-5697-00-1

Jumalharha (The God Delusion, 2006) on Uusateismin huomattavimman saarnamiehen, Richard Dawkinsin kirjoittama uskontokriittinen kirja, jossa Dawkins yrittää osoittaa teismin irrationaalisuuden. Dawkins väittää teoksessa jumalaan uskomisen olevan järjetöntä ja sen aiheuttavan yhteiskunnalle vahinkoa. Jumalharha on tarkoitettu evankelioivaksi käännytysteokseksi: "Jos tämä kirja toimii tarkoittamallani tavalla, sen avaavat uskonnolliset lukijat ovat ateisteja sen kädestään laskiessaan."

Kirja julkaistiin englanniksi 2006 (Bantam Books) ja Kimmo Pietiläisen suomentamana 2007 (Terra Cognita). Pietiläinen väittää harrastelijamaista uskonnonfilosofista kirjaa tietokirjaksi eikä ole valmis keskustelemaan aiheesta toisinajattelijoiden kanssa.

Luvut

1. Syvästi uskonnollinen uskonto
2. Jumalhypoteesi
3. Väitteitä Jumalan olemassaolon puolesta
4. Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole
5. Uskonnon juuret
6. Moraalin juuret: miksi olemme hyviä?
7. ”Hyvä” kirja ja moraalin muuttuva ajanhenki
8. Mikä uskonnossa on vialla? Miksi olla niin vihamielinen?
9. Lapsuus, kaltoin kohtelu ja pako uskonnosta
10. Erittäin tarpeellinen aukko?

Keskeinen argumentti

Dawkinsin mukaan hänen kirjansa keskeinen argumentti on seuraava:

1. Yksi suurimpia haasteita ihmisälylle on ollut selittää miten monimutkaiset ja epätodennäköiset näennäisesti suunnittellut asiat syntyvät.
2. Luonnollinen kiusaus ihmisellä on pitää tätä näennäissuunnittelua todellisena suunnitteluna.
3. Tämä on väärä kiusaus koska suunnittelu-hypoteesi nostaa välittömästi suuremman ongelman siitä kuka suunnittelu suunnittelijan?
4. Kaikkein nerokkain ja voimakkain selitys on darvinistinen evoluutio luonnonvalinnan kautta
5. Meillä ei ole vastaavaa selitystä fysiikassa (viitaten hienosäätö -argumenttiin)
6. Mutta meidän ei pitäisi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että darvinismia vastaava selitys kehitetään fysiikassa
7. Joten Jumala ei melkein varmasti ole olemassa

Mutta tässä lopputulos ei mitenkään seuraa premisseistä. Lisäksi, vaikka argumentti olisi pätevä, mitä se ei ole, siitä seuraisi vain se, että meidän ei pitäisi tehdä tieteellistä suunnittelupäätelmää. Vaikka emme tekisi suunnittelupäätelmää, ei siitä tietenkään seuraa että meidän ei pitäisi uskoa Jumalan olemassaoloon, meillä on muitakin syitä uskoa Jumalan olemassaoloon.

Lisäksi Dawkinsin argumentin useimmat kohdat ovat virheellisiä:

Kohta 3: Se, kuka suunnitteli suunnittelijan ei ole ongelma. Tämä voi olla tieteellinen jatkokysymys tai vain huono kysymys. Tieteessä voidaan aina kysyä jatkokysymys vaikkapa alkeishiukkasen koostumuksesta, eikä tämä todista että vaikkapa kvarkki olisi huono selitys. Mikäli taas suunnittelija on Jumala, Jumala on ikuinen, Hänellä ei ole suunnittelija. Tämä siksi että Jumala on välttämätön olento, Hän on itse oma syynsä ja on aina ollut olemassa. 'Kuka teki Jumalan?' on siis yhtä huono kysymys kuin 'mikä suunta on pohjoiseen pohjoisnavalta?'.

Lisäksi Dawkinsin vaatimus, että käytetyn selityksen pitäisi olla yksinkertaisempi kuin selityksen kohde, ei ole yleisesti totta. Esimerkiksi nuolenpää voidaan selittää arkeologiassa nuolen valmistajalla, joka on monimutkaisempi selitys, mutta silti hyvä ja tosi selitys. Lisäksi kaikkivaltias Jumala saattaa olla yksinkertainen selitys. Jumala on Henki, joten Hänessä ei ole osia. Tällaisella mielellä voi olla monimutkaisia ajatuksia, mutta itse mieli voi olla yksinkertainen.

Kohta 4: Darwinistinen makroevoluutioteoria ei todellisuudessa ole hyvä selitys monimutkaisuudelle. Ks. esim palautumaton monimutkaisuus ja evoluution rajat.

Kohta 5: Tämä on vain vetoaminen tulevaisuuden naturalistiseen selitykseen. Tulevaisuuden toimivalla selityksellä mikä tahansa kanta voi 'todistaa' mitä tahansa.

Uskonnot ja väkivalta

Dawkins keskittyy myös uskontojen nimissä tehtyihin pahoihin tekoihin, käytännössä sivuuttaen sekä uskontojen hyvät teot (kuten tieteen synty, yliopistot, sairaalat, lukutaito, suvaitsevaisuus), että ateistien pahat teot ja joukkomurhat, joissa on tapattu paljon enemmän ihmisiä paljon lyhyemmässä ajassa (Stalin, Mao Zedong, Puna-khmeerit, kouluammuskelut).

Dawkinsin yksinkertaistava näkemys on, että mikäli uskonnot poistettaisiin, maailmasta loppuisivat (tai ainakin huomattavasti vähenisivät) väkivaltaisuudet ja sodat. Dawkins tässä tietysti unohtaa ateisimin nimissä tehdyt paljon suuremmat ja pienemmässä ajassa tehdyt väkivaltaisuudet (Stalin, Mao Zedong), sekä unohtaa mainita kaiken hyvän mikä uskonnoista on seurannut (tiede, demokratia, koulutus, lukutaito). Mutta vielä suurempi ongelma on, että hän ei näe tällaisen väkivallan todellista syytä: paha (langennut) ihmissydän käyttää erilaisia erottelutapoja 'meidän' ja 'noiden' välille¹. Näin jopa rauhanomaista uskontoa voidaan käyttää erottelun tarkoituksiin. Jalkapallohuliganismi on tästä yksi esimerkki. Jalkapallossakaan on tuskin itsessään mitään väkivaltaan kiihottavaa, mutta silti eri joukkueiden kannattajat ottavat välillä kovastikin yhteen. Tosiasiassa esimerkiksi jalkapallohuliganismin tapauksessa tarvitaan perusteltuja arvoja rauhanomaisuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Näitä arvoja ei nouse ateismista vaan esimerkiksi kristinuskosta. Ateismi antaa väkivallantekijälle syyn tehdä juuri sellaista väkivaltaa kuin itse haluaa, koska mitään perusteltua moraalia ei ole ateismin alla olemassa. Itseasiassa Dawkins itse luo suurta erottelua ateismin ja muiden uskontojen välille, haukkuu toisinajattelevia, tekee heidän kannastaan olkiukkoja ja olisi ilmeisesti jopa valmis huostaanottamaan heidän lapsensa. Näyttää selvältä, että Dawkinsin erottelevan (tai jopa kaikkia ateismin alle pakottavan) politiikan seuraus lisäisi väkivaltaa lisäämällä erottelua, älyllistä ylimielisyyttä, sekä poistamalla väkivaltaa vähentäviä rauhanomaisia katsomuksia kuten kristinusko.

Väärinkäsitys uskonnoista

Dawkinsin määritelmä uskonnolliselle uskolle on fideistinen. Dawkins määrittelee uskonollisen uskon uskoksi, jota ei tarvitse eikä pidä perustella. Vaikka tämä on populaarikulttuurissa yleinen määritelmä uskolle, määritelmä ei perustu evidenssiin, se on olkiukko. Ainakin kristinuskossa uskoa on satoja vuosia pidetty evidenssiin perustuvana. Tämä on ollut teologien valtavirta, vaikkakin valitettavasti nykyään postmoderni ajattelu on tullut yhteiskunnasta myös kirkon sisään, joten huomattavia poikkeuksiakin alkaa olla. Joka tapauksessa suurin osa kristityistä ei määrittele uskoa fideistisesti.

Dawkinsin ajattelun taustalla on siis osin väärinkäsitys uskonnoista. Dawkins lukee ateismille mielivaltaisesti älyllisiä hyveitä ja uskonnolle älyllisiä syntejä kuten kriittisen ajattelun ja perusteluiden puute. Dawkinsin kirja voidaankin nähdä reaktiona uskonnollista fideismiä vastaan, jossa siis ajatellaan, että uskonto ei tarvitse perusteluja. Tosiasiassa ainakin kristinuskolla on pitkät perinteet sekä kriittisessä ajattelussa (systemaattinen teologia, uskonpuhdistus), uskon ja tiedon tasapainosessa suhteessa, sekä järkiperusteluissa. Toki uskonnoissa on myös luovuttamattomia oppeja, mutta niin on ateismissakin. Ateistien luovuttamaton uskontunnustus ja oppi on ainakin, että Jumalaa ei ole olemassa. Toisaalta Dawkins tuntuu ajattelevan, että hänen oman uskontonsa, ateismin, perusteluksi riittää muiden uskontojen kritiikki. Mutta muiden kantojen kritiikki ei tietenkään todista omaa kantaa. Kristityt toki väittävät enemmän, mutta heidän kantansa asettuu siten myös enemmän falsifikaatiolle ja uskonnonfilosofiselle keskustelule alttiiksi ja sitä voidaan siten myös koestaa enemmän, esimerkiksi historiallisilla löydöillä (emme odota 100% yhtäläisyyttä koska tietomme on vajavaista, mutta löydöt selvästi tukevat pääpiirteissään kristinuskoa). Ateismilla on siis vähemmän älyllisiä hyveitä kuin kristinuskolla.

Dawkins ei tunnu myöntävän sitä tosiasiaa, että jokainen maailmankatsomus on osin uskonvarainen. Jokainen henkilö uskoo asioihin, joita hän ei voi tieteen avulla todistaa. Näihin kuuluvat moraaliset käsitykset, usko ulkomaailman olemassaoloon, usko toisten tajuisten olentojen olemassaoloon, usko järjen toimintaan (joista useita ateistin on vaikea perustella ateismin alla), ja usko Jumalan olemassaoloon tai ei-olemassaoloon. Lisäksi tosiasiassa suurimman osan siitä, mitä tiedämme, uskomme eri auktoriteetteihin luottaen. Dawkins ei ole itse mitannut juuri mitään tieteen tuloksista vaan luottaa tiedeyhteisön todistukseen mittauksista. Suurimman osan historiasta hän uskoo eri historiankirjoittajien antaman tulkinnan varassa. Tässä tulee kyseeseen auktoriteetin luotettavuus. (Kristitty pitää Jumalan ilmoitusta luotettavana, perustellusti.)

Dawkinsin naivi tietoteoria

Dawkinsin ajattelussa hyvää on evidenssiin perustuvan päättelyn painottaminen. Tietoteoreettisesti tämä on toisaalta hieman naivia, koska on selvää, että evidenssiä voidaan tulkita monilla tavoilla ja monista lähtökohdista, jotka sitten saattavat olennaisesti vaikuttaa evidenssistä tehtyihin päätelmiin. Toisaalta Dawkins ei tunnu huomaavan, että evidenssiin ja perusteluun kuuluu muitakin alueita kuin tieteellinen tieto, joita kristinuskon apologetiikka on perinteisesti käyttänyt.

On ironista, että vaikka Dawkins periaatteessa painottaa evidenssiin perustuvaa päättelyä, hänen ajamansa ateismi ei perustu evidenssiin. Parhaimmillaankin Dawkins onnistuisi vain näyttämään, että Jumalaa ei tarvita selityksenä, naturalismi olisi siis mahdollinen. Mutta siitä, että naturalismi on mahdollinen, ei tietenkään seuraa, että naturalismi on totta. (On mahdollista, että voitan ensi viikolla lotossa. Dawkinsin metodin mukaan tämä todistaa, että voitan ensi viikolla lotossa.) Dawkinsin päättelyketjuissa on siis traktorin mentäviä aukkoja. Dawkins peräänkuuluttaa evidenssiä, mutta hänen oma uskonsa ei perustu siihen.

Kuvaavaa on myös se, että vaikka tieteen tulokset ja teoriat ovat yleensä epävarmoja ja tilapäisiä, Dawkinsin ateismi on dogmaattista, vailla minkäänlaista epäilystä. Tämäkin kuvaa Dawkinsin 'päättelyn' perusteettomia hyppyjä.

Tosiasia on, että tieteessä ei ole yhtäkään mittaustulosta tai teoriaa, joka todistaisi ateismin. Kuitenkin Dawkins antaa ymmärtää retoriikallaan, että ateismi olisi jotenkin enemmän tieteeseen tai empiiriseen näyttöön perustuva kanta. Tämä retoriikka on mahdollista uskoa joidenkin modernien myyttien ansiosta ja toisaalta joidenkin uskonnollisten tahojen fideismin takia, mutta todellista perustaa sillä ei ole. Empiirinen näyttö voidaan tulkita teistisesti, osana Jumalan luomakuntaa, jonka kauniit lait Jumala on tehnyt, tai se voidaan tulkita ateistisesti, olettaen suljettu systeemi. Voidaan jopa argumentoida, että empiirinen aineisto viittaa Jumalaan. Esimerkiksi kosminen hienösäätö on vaikea selittää ateismin alla mutta empiirinen aineisto sopii hyvin teismiin. Samoin useat tieteen olettamat lähtökohdat (luonnon ymmärrettävyys, ihmisen ajattelun luotettuvuus, tieteellinen etiikka, luonnonlakien olemassolo) sopivat paremmin kristinuskon maailmankuvaan, joten myös tieteen menestys on aihetodiste kristinuskon puolesta ateismia vastaan.

Kuten yllä näimme, parhaimmillaankin Dawkinsin argumentti onnistuisi siis näyttämään, että Jumala ei ole tarpeellinen selitys empiirisille havainnoille (jossa Dawkins ei onnistu). Lisäämällä tähän naiivi argumentti Jumala-selityksen monimutkaisuudesta Dawkins pyrkii saamaan Jumala selityksen näyttämään epätodennäköiseltä. Dawkinsin ainoa todiste ateismin puolesta näyttää siis olevan se, että hän väittää Jumalan olevan monimutkainen selitys ja siksi epätodennäköinen. Mutta kuten yllä näimme, Jumala ei ole monimutkainen selitys ja monimutkainenkin selitys voi olla totta. Dawkinsilla ei siis ole mitään empiiristä tai tarkastelun kestävää filosofista argumenttia ateismin puolesta. Dawkins kuitenkin esiintyy ja kirjoittaa kuten ateismi olisi jopa empiirisesti perusteltu kanta ja epäilemättä myös useat hänen suomalaisetkin seuraajansa imitoivat tätä älyllistä tekopyhyyttä.

Dawkins ja moraali

Dawkins tuomitsee uskonnollisuutta epämoraaliseksi monilla tasoilla. Ongelmallista on, että ateismin alla objektiivista moraalia ei ole olemassa. Ateismin alla ei ole mitään syytä miksi universumissa olisi ihmisiä koskevat objektiiviset moraalilait. Dawkins käytännössä lainaa kulttuuristamme oppimiaan kristinuskon moraalisääntöjä hieman valikoiden. Dawkinsin moraalisten käsitysten syntyä tai kehitystä kuvaavat tarinat eivät anna perusteita moraalisten sääntöjen oikeellisuudelle eivätkä motiivia noudattaa niitä, olettamatta huomaamattomasti jotain toista moraalisääntöä tai arvoa (kuten ihmisarvo). Dawkins edustaa uusmoralismia, jossa tehdään vahvoja moraalisia tuomioita ilman perusteluja tai edes määritelmää moraalille.

Ajattelun vapaus

Dawkins unohtaa mainita ateismin nimissä tapahtuneet sanan- ja uskonnonvapauden loukkaukset sekä valtiollisen totalitarismin. Ateismi näyttää johtavan totalitarismiin kolmesta syystä:

1. Älyllinen ylimielisyys, jossa nähdään oma (anti)uskonnollinen kanta ainoana älykkään ihmisen vaihtoehtona.
2. Ateismin yleistyessä moraalin rappiosta seuraava tarve pakottaa ihmiset, joilla ei enää ole älyllistä syytä toimia oikein, toimimaan halutulla tavalla.
3. Ateistisilla vallanpitäjillä ei ole moraalisia syitä rajoittaa oman edun tavoittelua ja valtapyrkimyksiään.

Dawkins jatkaa ateisteille tyypillistä uskonnonvapauksia loukkaavaa linjaa väittämällä, että lapsen uskonnollinen kasvatus (johon Dawkins ei tietenkään lue ateistista kasvatusta) on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Tässä taustalla on ilmeisesti yo. listan 1. kohta: älyllinen ylimielisyys ja sokeus omalle uskonvaraiselle sitoumukselle. Tämä Dawkinsin totalitaarinen kanta on erittäin huolestuttava, koska Dawkinsin kannan mukaan yhteiskunnan pitäisi huostaanottaa lapset uskonnollisista kodeista². Mitähän Dawkins vastaisi henkilölle, joka esittää että lapset pitäisi huostaanottaa ateismi-uskontoa edustavilta vanhemmilta? Eiköhän jokaisen kodin oikeutta kasvattaa lapsi omaan uskontoonsa puolla se vahva peruste, että yhteiskunta ei voi ottaa niin vahvaa kantaa siihen, mikä on se oikea uskonnollinen kanta (johon joukkoon rehellisyyden nimissä myös ateismi kuuluu), että huostaanottaisi vääräuskoisten lapset ja ohjelmoisi heidät oikeaan uskoon. (Erkki Tuomioja on kehunut Dawkinsin kirjaa. Kummallista havaita poliitikon kannattavan tällaista uskonnonvapauden räikeää loukkausta.)

Muita argumentteja

Lisäksi Dawkins tutkii erilaisia jumalakäsityksiä ”Vanhan testamentin tyrannista” eräiden valistuksen ajattelijoiden lempeämpään muunnelmaan. Dawkins käsittelee myös Jumalan olemassaoloa puoltavia todisteluja ja katsoo osoittavansa, että jumala on äärimmäisen epätodennäköinen. Dawkinsin mukaan uskonto on muun muassa sotien, kiihkoilun ja lasten kaltoin kohtelun käyttövoima, kätevästi unohtaen, että kommunistisissa maissa juuri ateismin nimissä vainottiin toisinajattelijoita sekä aivopestiin lapsia ateistiseen ajatteluun. Dawkins pyrkii myös osoittamaan kristinuskon vääräksi evankeliumien ja antiikin myyttien yhtäläisyyksiin viittaamalla³ Tässä Dawkins liioittelee yhtäläisyyksiä sekä tulkitsee antiikin tarinoiden käsitteitä kristillisessä kehyksessä. Lisäksi voidaan osoittaa, että useat antiikin tarujen yhtäläisyydet ovat kristinuskon synnyn jälkeisiä lisäyksiä. Lisäksi, koska antiikin tarustoja ja niiden henkilöitä on paljon, on selvää että joitain samankaltaisuuksia löytyy kun etsimällä etsitään ja tekstejä sopivasti tulkitaan.

Useat ateistitkin ovat olleet pahoillaan Dawkinsin äärikannasta ja argumenttien huonosta tasosta. Hän ei selvästikään ole perehtynyt uskonnonfilosofiseen keskusteluun. Toisaalta Dawkinsin pinnalliset mutta retorisesti taitavat argumentit varmasti vakuuttavat vähemmän perehtyneitä ja niitä, jotka haluavat uskoa ateisminsa älylliseen ylivertaisuuteen tai Jumalan olemattomuuteen. Ihminen uskoo enemmän siihen puoleen, jonka perusteluita eniten kuulee.

Kirja-arvioita

Johtava uskonnonfilosofi Alvin Plantinga toteaa kirja-arvoiossaan⁴, että Dawkinsin argumentteja ei hyväksyttäisi argumentteina filosofian perusopintojen esseissä. Helsingin Sanomien kirja-arvioija Martti-Tapio Kuuskosken mukaan teos houkuttelee ateisteja tulemaan ulos kaapista. Arvioijan mukaan teos antaa löylytyksen myös maltillisille uskovaisille, vaikka kirja tuskin lopettaa uskontoja.⁵ Aamulehden kirja-arvioija Vesa Vanhalakan mukaan Dawkins puhuu suoraan ja käy ristiretkelle kaikkia uskontoja vastaan. Arviojan mukaan Dawkins julistaa ateismin ilosanomaa. Hän arvioi, että Dawkinsin toive uskovaisten kääntymisestä ateismiin jää haaveeksi.⁶

Oikeusjuttu

Jumalharhan turkkilaisen painoksen julkaissut kustantaja Erol Kraaslan sai vuonna 2007 syytteen ”uskovaisten loukkaamisesta” myytyään kirjaa 6 000 kappaletta. Yksi lukija teki valituksen ja vaati, että kirja poistetaan myynnistä. Erol Kraaslan olisi voinut saada jopa kuuden kuukauden pituisen vankeustuomion.⁷

Yhdysvalloissa nuori mies teki itsemurhan luettuaan Dawkinsin kirjan.⁸ Pojan surevan isän nostettua asia esille, hän sai suuret määrät vihapostia ateisteilta.

Aiheesta muualla

ApologetiikkaWiki

• Richard Dawkins
• Dawkins Delusion
• Vapaa-ajattelijan käsikirja
• Ateismi
• Kristinuskon perustelut

Internet

• W. Lane-Craigin vastine Dawkinsille.
• McGrath, Alister & McGrath, Joanna Collicutt: Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen. (The Dawkins delusion? Atheist fundamentalism and the denial of the divine, 2007.) Suomentanut Jani Kurki. Hyvinkää: Cranite, 2008. ISBN 978-952-92-4259-7.
• Eco, Umberto & Martini, Carlo Maria: Mihin uskot jos et usko?. (In cosa crede chi non crede?, 1996.) Suomentanut Lea Peuronpuro. Turku: Kirja-Aurora, 2002. ISBN 951-29-2298-3.
• McGrath, Alister: Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. (Dawkins' God: Genes, memes, and the meaning of life, 2005.) Suomentanut Kirsi Nisula. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-279-8.
• Puolimatka, Tapio: Usko, tiede ja Raamattu. 3. painos 2008. Helsinki: Uusi tie, 2007. ISBN 978-951-619-467-0 (teoksessa virh. ISBN 978-951-619-497-0).
• Puolimatka, Tapio: Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Kustannus Oy Uusi Tie, 2008. ISBN 978-951-619-498-4.
• Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Porvoo Helsinki Juva: Tammi, 2005. ISBN 951-26-5347-8.
• Robertson, David: Kirjeitä tohtori Dawkinsille. (The Dawkins letters: Challenging atheist myths, 2007.) Suomentanut Risto Mikkonen. Hämeenlinna: Päivä, 2008. ISBN 978-952-475-311-1.
• Martti-Tapio Kuuskoski: Uskonnottomien kiihkeä puolustus 24.10.2006. Helsingin Sanomat.
• Putte Wilhelmsson: Eliitin väittelyä rahvaan jumalista Turun sanomat. 3.6.2007.
• Newsnight Book Club: The God Delusion BBC.
• Google Book Search: The God Delusionin esikatselu

Dawkins on käynyt useamman väittelyn kirjan pohjalta. Hän on kieltäytynyt väittelystä johtavien uskonnonfilosofien kuten W. Craigin kanssa. Pidettyjä väittelyjä voit kuunnella osoitteessa

video

• The God Delusion: David Quinn & Richard Dawkins debate: Youtube
• The Dawkins Lennox Debate: video, väittelyn järjestäjän sivusto