Kristinuskon perustelut

Perustelun käsitteelle on tunnusomaista se, että ensin on esitettävä jokin kanta ja vasta sitten sitä voi pyrkiä perustelemaan. Ilman kannanottoa ei siis voi olla perusteluakaan. Toisaalta perustelu ei voi muuttaa minkään kannan luonnetta: puutteellisesti tai olemattomasti perusteltu oikea kanta pysyy oikeana, kiehtovankin kaunopuheisesti perusteltu virheellinen kanta puolestaan virheellisenä. Kaikkia päteviä perusteita ei liioin voi esittää sanallisesti vakuuttavina perusteluina.1

Kristinuskonkin2 perusteluista puhuttaessa on syytä aloittaa sen selvittämisellä, mitä oikeastaan tahdotaan perustella. Sitten voi ymmärrettävästi puhua myös tämän asiasisällön perusteista ja perusteluista sekä näiden perustelujen luonteesta.

Kristinuskon sisältö

Suppein laajalti hyväksytty kristinuskon tiedollisen sisällön tiivistelmä lienee Apostolinen uskontunnustus. Sen3 sisältöön on olemassa ainakin kolme olennaisesti erilaista suhtautumistapaa:

  1. Kysymys on myyttisestä todellisuuskäsityksestä, jonka vanhentuneisuus on kulttuurin ja erityisesti tieteen sittemmin kehittyessä käynyt valistuneille ihmisille ilmeiseksi. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla on kyllä luonteenomainen tiedollinen sisältönsä, mutta se on perin juurin virheellinen. Tähän virheelliseen käsitykseen yhä takertuneita, ajastaan jälkeenjääneitä ihmisiä halveksitaan ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko olisi voinut olla totta mutta ei ole. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
  2. Kysymys ei ole varsinaisesta todellisuuskäsityksestä laisinkaan, vaan pikemminkin yrityksestä ilmaista joitain syviä yleisinhimillisiä tuntoja kirjoittamisaikana käytettävissä olleilla yksipuolisilla ilmaisutavoilla. Tämän käsityksen mukaan kristinuskolla ei ole varsinaista tiedollista sisältöä lainkaan vaan sen varsinainen olemus on "uskonnollista uskoa", joka on pikemminkin elämyksellistä tunnekokemusta ja tulkinnanvaraisiin rituaaleihin halukkaasti osallistumista kuin varsinainen todellisuuskäsitys. Niitä, jotka yhä ovat takertuneita siihen virheelliseen käsitykseen, että kristinuskolla olisi jokin varsinainen tietosisältö, ja jotka siksi "uskovat tosiasioihin" eivätkä pitäydy vapaasti tulkittaviin symboleihin ja elämyksellisyyteen, halveksitaan kirkon ja kristinuskon julkisuuskuvalle vahinkoa aiheuttavina, asiantuntemattomina tomppeleina ja kutsutaan siksi vaikkapa "fundamentalisteiksi". Siis: "Kristinusko ei voi olla totta eikä erehdystä vaan on jotakin aivan muuta. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."
  3. Kysymys on oikeasta todellisuuskäsityksestä: kristinusko on sisällöllisesti omaleimainen, yleispätevin totuusvaatimuksin esiintyvä todellisuuskäsitys, joka sekä sisältönsä että totuusvaatimuksensa osalta perustuu Jumalan aidon ja arvovaltaisen, ihmisille annetun ilmoituksen vastaanottamiseen ja tarjolla pitämiseen. Tämän käsityksen mukaan kristinuskon tiedollinen sisältö ei ole myyttinen tai vertauskuvallinen eikä vanhentunut tai virheellinen vaan konkreettisesti tosi, luotettava ja muuttumaton. Näin ollen tämän käsityksen edustajat saavatkin "fundamentalistin" leiman sekä ykkös- että kakkoskohdan taakse ryhmittyneiltä tahoilta; itse he puolestaan pitävät itseään klassisen kristinuskon4 edustajina, joiden uskon sisältö on olennaisesti sama kuin esim. nykymuotoisen Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäisinä käyttöön ottaneiden seurakuntien. Siis: "Kristinusko voi olla totta ja onkin. Mitä pikemmin kaikki tämän ymmärtävät, sen parempi."

Ei ole vaikea nähdä, että nämä kolme käsitystä ovat toisensa poissulkevia. Kukaan ei siis voi järkevästi ajatellen edustaa useampaa kuin yhtä niistä. Sikäli kuin uskonto käsitetään vastauksina perimmäisiin kysymyksiin, kyseessä on kolme eri uskontoa. Näillä kullakin on oma sisältönsä ja omat tapansa pyrkiä sitä perustelemaan ja levittämään. Tässä artikkelissa5 pitäydytään ylläesitellyistä käsityksistä kolmanteen, ja kristinuskon perusteista ja perusteluista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan näin ymmärretyn kristinuskon perusteita ja perusteluja.

Perusteet ja perustelut

Käsitteellisen selkeyden vuoksi on syytä käsittää "perusteet" ja "perustelut" eri asioiksi: Perustelu on väitelausein esitetty6 argumentti. Peruste taas on henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen liittyvä laajempi käsite, jonka piiriin kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi, että jokin käsityskanta7 on oikea8 perususkomus. Henkilön usko voi siis olla tiedollisesti täysin oikeutettua9, vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta elämässään.

Samoin esimerkiksi havaintojen luotettavuuden tai oman tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaolon uskomiselle on perusteita, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään väitelausein esittämään mitään vakuuttavia perusteluja, miksi ne olisi uskottava. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.

Kuten professori Tapio Puolimatka on useissa kirjoissaan todennut, omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä Raamatun sisäinen todistus on älyllisesti aivan oikeutettu syy henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon. Jumala ei vaadi ihmisen puolelta mitään kunnostautumista hyväksyäkseen tämän rakkaana lapsenaan yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman perusteella eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai tieteellistä osaamista, vaan usko on Jumalan lahja, jota tarjotaan eroa tekemättä kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Jumalan olemassaolosta voi vakuuttua samaan tapaan kuin siitä, että itsemme lisäksi on olemassa muitakin ihmisiä: oman kokemuksemme perusteella. Jos siis teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, hänen on oman kokemuksensa puuttumisesta huolimatta järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnontiedekin perustuu siihen, että uskomme toisten ihmisten todistuksia siitä, mitä he väittävät saaneensa selville mittaamalla. Luonnontieteen taustalla piilee muitakin uskomuksia, joita ei voi "tieteellisesti todistaa", mutta jotka on tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi välttämättä edellytettävä tosiksi.

Miksi kristinuskon totuutta tulisi perustella

Perustelut ovat tärkeitä, vaikkeivät olekaan uskolle välttämättömiä. Länsimaisessa nykykulttuurissa elävä ihminen kohtaa näet paljon kristinuskon vastaisia väitteitä.10 Mikäli hän ei pysty löytämään niihin vastauksia (eli häneltä puuttuu kumoajan kumoaja11) eikä muutoinkaan kohtaa vakuuttavia perusteluja kristinuskolle, tilanne vaatii veronsa: joko hänen uskonsa heikkenee12 tai hän joutuu perääntymään fideismiin. Uskon heikkeneminen tekee hengellisestä elämästä raskaampaa, ja varsinkin erityisten vaikeuksien kohdatessa uskon menettämisen uhkakin samalla kasvaa. Fideismilläkin on ikäviä seurauksia, etenkin kokonaisvaltaisen kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta.13

Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita luokitella kristinusko sinänsä mielekkääksi todellisuuskäsitykseksi, jolloin evankeliumin vastaanottaminenkin tulee hänen kannaltaan ajateltavissa olevaksi vaihtoehdoksi. Koko kulttuurin tasolla kristinuskon järkiperustelujen tunnetuksi tuleminen tervehdyttää vallitsevaa maailmankuvaa siten, että myös kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä asiaankuuluvina ja säilyttämisen arvoisina. Perusteluiden esittäminen on siis kristillisten seurakuntien menestyksellisen toiminnan kannalta melkeinpä välttämätöntä.

Kristinuskoa puoltavien perustelujen luokittelu

Kristinuskolle on useita perusteluja.14 Niitä voi luetella ja luokitella seuraavaan tapaan:

Filosofiset perustelut

Filosofisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty yli kaksikymmentä 111516. Alla joitain näistä:

  1. Ontologinen argumentti 17
  2. Kosmologinen argumentti 17
  3. Moraalin olemassaoloon perustuva argumentti eli aksiologinen argumentti 17
  4. Järjen luotettavuuteen perustuva argumentti
  5. Kauneuteen perustuva argumentti
  6. Uskonnollisiin kokemuksiin perustuva argumentti17
  7. Eksistentiaalinen argumentti

Historialliset perustelut

  1. Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet 18
  2. Arkeologiset todisteet 19
  3. Raamatun profetiat 20
  4. Raamatun historiallisen luotettavuuden todisteet 21
  5. Aikaiset ja silminnäkijätodistukset Jeesuksesta 22
  6. Alkuperäisasukkaiden uskomukset ja perimätieto, jotka tukevat Raamatun luotettavuutta

Luonnontieteelliset perustelut 23

  1. Universumin alku
  2. Kosminen hienosäätö
  3. Suunnittelusignaalit biologiassa
  4. Tietoisuuden tutkimus
  5. Alkusynnyn eli ensimmäisen solun itsestäänsyntymisen mahdottomuus
  6. Evoluution havaitut rajat

Viitteet

  1. ^ Vrt. ns. hiljaisen tiedon (engl. tacit knowledge) käsitteen perusteleva oivallus: "Voimme tietää enemmän kuin voimme sanoa."
  2. ^ Tässä yhteydessä "kristinusko" tarkoittaa ennen muuta kristinuskon tiedollista sisältöä. Muissa yhteyksissä huomio voi kiinnittyä muihin seikkoihin, kuten esim. yksilökohtaisen uskon aitouteen, kristillisten tai sellaisina esiintyvien ryhmien käyttäytymismuotoihin tai kokonaisten kulttuurien luonteenomaisiin piirteisiin kuten arvoihin, ihanteisiin ja eettisiin järjestelmiin.
  3. ^ ja kaikkien muidenkin kristinuskon kokonaisesitysten
  4. ^ "Klassinen kristinusko" tarkoittaa sitä, mitä kristityt ovat "aina ja kaikkialla" uskoneet; koska menneiden sukupolvien ajatuksia ei voi enää jälkikäteen muuttaa, klassisen kristinuskon sisältö ei muutu ajan mukana, vaan sen voi periaatteessa vain joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Esim. Martti Lutherin 1500-luvulla kirjoittamat Apostolisen uskontunnustuksen kohtien selitykset päättyvät "Tämä on varmasti totta" -sanoihin. Luther siis piti uskontunnustuksen sisältöä "ihan oikeasti totena" ja opetti kansaa siltä pohjalta.
  5. ^ ja koko tällä sivustolla
  6. ^ tässä tapauksessa kristinuskon totuutta puolustava
  7. ^ tässä tapauksessa kristillinen usko
  8. ^ sisäisen rakenteensa puolesta johdonmukaisin, sekä intuitiivisesti että älyllisesti tyydyttävin ja käytännössä ylivoimaisesti toimivin – esim. tässä mielessä siis itse itsensä suoraan henkilökohtaisella tasolla todistava
  9. ^ "Tiedollinen oikeutus" on filosofisen tietoteorian eli epistemologian käsite. Se, että jonkun ihmisen tietty käsitys on tiedollisesti oikeutettu, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin että tällä ihmisellä on tästä käsityksestään kiinni pitämiseen niin hyvät syyt kuin mistään käsityksestä kiinnipitämiseen kenelläkään ihmisellä voi ylipäätään olla.
  10. ^ Tämä liittyy siihen, että kristinusko on ollut toistatuhatta vuotta länsimaisen kulttuurin perustavana tekijänä ja että nyt on menossa jo muutaman vuosisadan mittainen kristinuskon vastaisen kulttuurisen kapinan vaihe, minkä johdosta kulttuuriamme sanotaan usein "jälkikristilliseksi".
  11. > 11,0 11,1 Ks. Usko, tieto ja myytit, Tapio Puolimatka, 2005
  12. ^ tai ei pääse edes syntymään
  13. ^ Fideismi johtaa yleensä myös evankelioinnin ja lähetystyön vähenemiseen, hämärtäähän se kaikkien ihmisten objektiivisesti perustavimman tarpeen: sielun autuuden eli todelliselta kadotukselta pelastumisen. Lähetys- ja evankeliointityön motiiviksi jää tällöin lähinnä vain henkilökohtaisesta kristillisestä uskosta seuraavan, tässä elämässä koettavan onnen tunteen tartuttaminen, eikä se pitkälle riitä.
  14. ^ Tässä artikkelissa viitatuista perusteluista kiinnostuneille lukijoille suosittelemme tutustumista viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti ApologetiikkaWikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.
  15. ^ Alvin Plantiga. "Two Dozen (or so) Theistic Arguments". Viitattu 2017-04-24. 
  16. ^ Peter Kreeft. "Arguments for God's Existence". Viitattu 2010-02-09. 
  17. > 17,0 17,1 17,2 17,3 The Blackwell Companion to Natural Theology, Wiley, 2009, William Lane Craig (Editor) ja J. P. Moreland (Editor) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "companion" on määritetty usean kerran eri sisällöillä Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "companion" on määritetty usean kerran eri sisällöillä Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "companion" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  18. ^ Ks. esim. kirjat Tapaus Kristus, Lee Strobel, Reasonable Faith, William Lane-Craig, The Resurrection of the Son of God, N.T. Wright
  19. ^ Ks. esim. K. A. Kitchen (2003). On the reliability of the Old Testament. Grand Rapids, Mich: W.B. Eerdmans. ISBN 0-8028-0396-2. 
  20. ^ Ks. esim. Usko, tiede ja Raamattu, Tapio Puolimatka
  21. ^ Ks. esim. McDowell, Josh (1999). The new evidence that demands a verdict. Nashville: T. Nelson. ISBN 0-7852-4219-8. 
  22. ^ Ks. esim. Limbaugh, David; Geisler, Norman L.; Turek, Frank (2004). I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist. Wheaton, Ill: Crossway Books. ISBN 1-58134-561-5. 
  23. ^ Ks. esim. Strobel, Lee (2004). The case for a Creator: a journalist investigates scientific evidence that points toward God. Grand Rapids, Mich: Zondervan/Willow Creek Resources. ISBN 0-310-24050-6.