Ero sivun ”Epätäydellinen suunnittelu (argumentti)” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Selkärankaisten silmä: siirretään omaksi artikkeliksi)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
'''Epätäydellinen suunnittelu''' on argumentti, jonka mukaan biologisten rakenteiden epätäydellisyys todistaa, ettei näillä rakenteilla ole suunnittelijaa, vaan ne ovat päämäärättömien prosessien seurausta.
'''Epätäydellinen suunnittelu''' on argumentti, jonka mukaan biologisten rakenteiden epätäydellisyys todistaa, ettei näillä rakenteilla ole suunnittelijaa, vaan ne ovat päämäärättömien prosessien seurausta.


Epätäydellinen suunnittelu on argumenttina siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja (mm. [[wp:BMW M3|BMW M3]]). Epätäydellisiä rakenteita voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena argumenttina täydellisen älyn omaavaan suunnittelijan olemassaoloa vastaan; tällöinkin argumentti sisältää oletuksen, että suunnittelija käyttää kaiken [[AW:S#potentiaali|potentiaalinsa]] suunnitteluun. Mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älyn omaavan suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itseasiassa tarjoaa empiirisen keinon [[AW:S#verifioida|verifioida]] [[teleologinen argumentti]]. [[Kuva:DawkinsSokeapiste.jpg|thumb|right|360px|Lääkäri Randolf Nesse demonstroi Dawkinsille sokeanpisteen olemassa olon. Nessen mukaan mm. sokeapiste on osoitus siitä, että silmä on huonosti suunniteltu ja siksi ohjaamattomien evoluutioprosessien tulos. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että silmän rakenne on kokonaisuudessaan nerokas, mikä avaa hedelmällisen tutkimuskentän esimerkiksi parempien kameroiden suunnitteluun.<ref name="Franze Grosche" />{{,}}<ref name="Kate" />]]
Epätäydellinen suunnittelu on argumenttina siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja (mm. [[wp:BMW M3|BMW M3]]). Epätäydellisiä rakenteita voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena argumenttina täydellisen älyn omaavaan suunnittelijan olemassaoloa vastaan; tällöinkin argumentti sisältää oletuksen, että suunnittelija käyttää kaiken [[AW:S#potentiaali|potentiaalinsa]] suunnitteluun. Mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älyn omaavan suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itseasiassa tarjoaa empiirisen keinon [[AW:S#verifioida|verifioida]] [[teleologinen argumentti]]. [[Kuva:DawkinsSokeapiste.jpg|thumb|right|360px|Lääkäri Randolf Nesse demonstroi Dawkinsille sokeanpisteen olemassa olon. Nessen mukaan mm. sokeapiste on osoitus siitä, että silmä on huonosti suunniteltu ja siksi ohjaamattomien evoluutioprosessien tulos. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että [[Selkärankaisten silmä|silmän rakenne on kokonaisuudessaan nerokas]], mikä avaa hedelmällisen tutkimuskentän esimerkiksi parempien kameroiden suunnitteluun.]]


Väite eliöissä havaitusta epätäydellisistä rakenteista on kyseenalaista. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen. Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.
Väite eliöissä havaitusta epätäydellisistä rakenteista on kyseenalaista. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen. Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.
Rivi 49: Rivi 49:


= Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita? =
= Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita? =
[[wp:ekologia|Eläinekologian]] professori [[wp:Hanna Kokko|Hanna Kokko]] pitää kirjassaan ''Kutistuva turska'' ohjaamattoman evoluutioteorian todisteena sitä, että on olemassa epätarkkoja ja kehnoja sopeumia. Hänen mukaansa luonnossa olevia epätäydellisiä rakenteita voidaan käyttää todisteena siitä, että luonto on päämäärättömien prosessien tulos.
Biolisten rakenteiden suunnitteluu kohdistunutta kritiikkiä käsitellään erikseen seuraavissa artikkeleissa
 
* [[Selkärankaisten silmä]]
==Siemenjohdin==
* [[Epätäydellinen suunnittelu: Siemenjohdin ja munasarjat|Siemenjohdin ja munasarjat]]
Katja Bargumin ja Hanna Kokon mukaan esimerkiksi tasalämpöisten eläinten naurettavan pitkät siemenjohtimet ovat ohjaamattoman evoluutioteorian todisteita.
* [[Epätäydellinen suunnittelu: Ihmisaivot|Ihmisaivot]]
 
{{lainaus|Tällä hetkellä esimerkiksi ihmisen siittiöjohtimet ovat ainakin kolme kertaa pitemmät kuin ne olisivat jos menisivät suoraan kivespusseista penikseen, kiertämättä kymmenen senttimetriä yläpuolella olevia virtsateitä. - - Kivestiehyiden silmukka osoittaa evoluution ja kaukonäköisen suunnittelun välisen eron. Kun suunnittelija kykenee hahmottamaan halutun lopputuloksen ja rakentaa piirteen sen mukaan, luonnonvalinta toimii paljon sokeammin. Se valitsee parhaiten menestyvistä tämä hetkisistä ratkaisuista muutaman jatkoon, ja tämä taas rajoittaa tulevien sukupolvien perusratkaisuja. Näin ollen valintatilanteessa voittavat aina lyhyellä aikavälillä hyödylliset piirteet, vaikkeivät nämä olisikaan loppujen lopuksi parhaita ratkaisuja pitkällä tähtäimellä|Bargum & Kokko (2008) | Kutistuva Turska<ref name="Turska">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2008 | Kappale = | Sivu = 172-173 | Selite = | Tunniste = ISBN 978-951-0-34020-2 }}</ref>}}
 
[[Richard Dawkins]] sanoo saman asian värikkäämmin. Hänen mukaansa siemenjohdin "tekee naurettavan mutkan virtsanjohtimen takaa". Hän lisää: "Jos tämä olisi suunniteltu, kukaan ei voisi vakavissaan kieltää, että suunnittelija on tehnyt vakavan virheen." Hän pitää tätä ongelmaa niin vakavana, että se antaa syyn epäillä Luojan olemassaoloa. "Tällaiset esimerkit varmaan nakertavat niiden kantaa, jotka kaipaavat 'älykästä suunnittelua'".<ref name="Maailman">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Richard Dawkins]] | Nimeke = Maailman hienoin esitys | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2010 | Kappale = | Sivu = 336-337 | Selite =  | Tunniste = ISBN 978-952-5697-27-8}}</ref>
 
Lääkäri [[Pekka Reinikainen]] kyseenalaistaa väitteen, että siemenjohtimet olisivat liian pitkät.
{{Quotation | Siemenjohtimet ja niiden päässä olevat kivekset vaeltavat sikiöaikaisesta paikastaan vatsaontelon takaseinän tuntumasta kivespusseihin ja näin menevät virtsanjohtimen yli. Ne eivät voisi kehittyä vatsaontelon etuseinässä sikiöaikana, sillä tämä edellyttäisi epäedullisia verenkierrollisia ratkaisuja. Jos kivekset kiertäisivät virtsatiet ulkokautta, seurauksena voisi olla kaksi yhden kiveksen pussia molempien reisien etupuolella, missä ne olisivat alttiina vammautumiselle ja kuumenemiselle. Kuumeneminen taas haittaisi siittiötuotantoa ja voisi johtaa syöpään. Lenkki virtsanjohtimen yli on välttämätön, koska siemenjohtimien on kuljettava [[wp:eturauhanen|eturauhasen]] kautta, sillä siellä tapahtuu myöhemmän hedelmöityksen kannalta välttämätön emäksisen prostatanesteen lisääminen happamaan [[wp:siemenneste|siemennesteeseen]]. Tämä neutraloi myös emättimen happamat nesteet. Näin siittiöiden liikkuvuus alkaa oikealla hetkellä siten, että niillä on riittävästi energiaa perille asti.|Pekka Reinikainen (2010)|Tiedekeskustelun avoimuuskoe<ref name="Puolimatka2010">{{Kirjaviite | Tekijä = [[Tapio Puolimatka]] | Nimeke = [http://www.nettikirjakauppa.com/index.php?id=33&selProduct=2736&selGroup=36 Tiedekeskustelun avoimuuskoe]  | Sivu = 40 | Vuosi = 2010 | Kappale = Luku 1. Tiedekeskustelun avoimuus koetteilla |  Selite = | Julkaisija = Uusitie | Tunniste = ISBN 978-951-6-19524-0 }}</ref>}}
 
Saatavissa olevan tiedon perusteella voimme siis päätellä kyseisen rakenteen olevan optimaalinen ainakin [[wp:ontogenia|ontogeneettisten]], [[wp:fysiologia|fysiologisten]] ja [[wp:hedelmöitys|hedelmöitys]]vaatimusten kannalta.
 
Koska evoluutioteoreettiset premissit<ref>päämäärättömät prosessit</ref> selittivät rakennetta sellaisilla oletuksilla, jotka osoittautuivat kestämättömäksi, evoluutiobiologisten selitysten uskottavuus heikkenee.<!-- (Vastaavaasti suunnittelun uskottavuus kasvaa.) Tarkempia perusteluja tällasille.-->
 
==Munasarjat==
 
Jerry A. Coyne argumentoi, että jos Jumala olisi luonut ihmisen, hän ei olisi luonut aukkoa munasarjojen ja munajohtimien välille:
 
{{Quotation|Olisiko älykäs suunnittelija luonut pienen aukon munasarjojen ja munajohtimen välille?|Jerry A. Coyne|Why Evolution is True<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jerry A. Coyne | Nimeke = Why Evolution is True | Julkaisija = OUP Oxford | Vuosi = 2009 | Kappale = | Sivu = 90 | Selite = | Tunniste = 0199230846 }}</ref>}}
 
Pekka Reinikainen (2010) kiinnittää huomiota siihen, että jos munasarjojen ja munajohtimen välillä ei olisi aukkoa, mahdollinen tulehdus munajohtimissa voisi tuhota munasarjat. Munasolun irtoamiseen liittyvät tapahtumat edellyttävät, että munasoluja irtoaa eri puolilta munasarjoja. Tämän vuoksi olemassa oleva anatominen ratkaisu kertoo älykkäästä suunnittelusta.
 
Samalla kun Coyne kiinnittää huomiota joihinkin näennäisiin ongelmiin ihmisen anatomiassa, häntä ei ollenkaan huolestuta se, ettei hänellä ole minkäänlaista evolutiivista selitystä ihmisen suvullisen lisääntymisen kehitykselle, jota ohjaavat sadat geenit ja säätelyjärjestelmät. Suvullinen lisääntyminen on niin äärimmäisen hienosäädetty prosessi, että darwinistit eivät toistaiseksi ole tehneet edes kunnollista yritystä sen selittämiseksi evolutiivisesti. Mikä valintapaine aiheutti suvullisen lisääntymisen kehittymisen? Mitkä ovat miehen ja naisen lisääntymiselinten evoluutiopolut? Miten jälkeläisten saanti onnistui järjestelmien ollessa kehitysvaiheessa?
 
Paitsi että jo munasolun hedelmöityminen edellyttää useiden eri järjestelmien koordinaatiota, vielä paljon monimutkaisemmin hienosäädetty prosessi on sikiön kehittyminen äidin kohdussa. Istukka toimii yhtä aikaa keuhkoina, ”ruuansulatuskanavana”, munuaisina ja umpieritysrauhasena. Istukka kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle, mutta sikiön ja äidin verenkierto eivät saa joutua kosketuksiin toistensa kanssa. Aineenvaihdunnan lisäksi istukka tuottaa hormoneja, joista riippuu yhtäältä sikiön kasvu ja toisaalta sellaiset muutokset äidissä, jotka valmistavat häntä synnytykseen ja imetykseen. Raskauden aikana äidin immuunijärjestelmää säädellään niin, ettei se ala hylkiä sikiötä, joka on puoliksi vierasta kudosta. Heti synnytyksen jälkeen vauvan verenkiertojärjestelmän pitää pystyä toimimaan itsenäisesti. Minuutin kuluessa syntymästä lapsen hermojärjestelmä lähettää signaalit sulkijalihaksille, niin että sekä napalaskimo että ductus arteriosus sulkeutuvat. Napasuonet sulkeutuvat toiminnallisesti alle tunnissa. Yhden kriittisen minuutin aikana ihminen siirtyy toisen ihmisen sisällä vietetystä elämästä ulkoilmaan. Hänet irrotetaan istukka-hengityskoneesta ja hän hapettaa elimistönsä omien keuhkojensa avulla. (Reinikainen 2010) Kaikki nämä hienosäädetyt järjestelmät kertovat älykkäästä suunnittelusta. Tulisiko näiden tosiasioiden teistinen implikaatio sulkea tieteen ulkopuolelle, niin että ateistinen tulkinta suojataan kaikelta kritiikiltä?
Löydettyään yksi tai kaksi esimerkkiä mielestään epätäydellisestä suunnittelusta, moni ateisti katsoo todistaneensa, ettei koko biologisen maailman läpitunkeva suunnitelmallisuus kerro mitään Jumalasta. Tällöin he itse asiassa vetoavat tietomme aukkoihin ja pyrkivät sen perusteella kumoamaan uskon Jumalaan. Yksi toisensa jälkeen nämä oletettavasti epätäydelliset rakennesuunnitelmat ovat osoittautuneet tarkoituksenmukaisiksi.
 
==Ihmisaivot==
 
Epätäydelliseen suunnitteluun vetoavalla ajattelulla on niin merkittävä osa joidenkin ateistien argumentaatiossa, että he soveltavat sitä joskus myös sellaisiin biologisiin rakenteisiin, jotka ilmentävät äärettömän hienovaraista suunnittelua. Tomi Kokkonen ja Petri Ylikoski katsovat, etteivät edes ihmisaivot osoita älykkään suunnittelun merkkejä:
 
{{Quotation|Aivot eivät ole huippuälykkään ja kaikkitietävän insinöörin tuote vaan – kaikkien evoluution tuotosten tavoin – olemassa olevista kehityksen tuottamista rakennusaineista koottu kaikkea muuta kuin hienostunut kyhäelmä. Ihmisaivot ovat tulos lyhytnäköisestä evoluutioprosessista, joka on ratkaissut senhetkisiä ongelmia pohtimatta lainkaan valikoituneiden rakenteiden tulevaa evolutiivista potentiaalia. Tämän vuoksi aivoista saattaa löytyä merkittäviä kehityksellisiä rajoitteita – – |Ylikoski & Kokkonen|Evoluutio ja ihmisluonto<ref>Petri Ylikoski ja Tomi Kokkonen: Evoluutio ja ihmisluonto. Gaudeamus 2009, s. 194</ref> (kursiivi lisätty)<!--Tossa sitaatissa ilmeisesti pitäis olla jotain kursiivilla?-->}}
 
Ylikosken ja Kokkosen mukaan aivot eivät osoita älykkään suunnittelun merkkejä. Ihmisaivoissa on noin 100 miljardia solua ja niiden välillä on solusta riippuen muutamia satoja tai jopa 200 000 yhteyttä solua kohden. Aivojen yhteyksien kytkeminen, yksi kytkentä sekunnissa ja 24 tuntia vuorokaudessa kestäisi 32 miljoonaa vuotta. Ylikoski ja Kokkonen kuitenkin pitävät ihmisaivojen rajoituksia todisteina siitä, etteivät ne ole Jumalan luomia. He ilmeisesti olettavat, että aivot olisivat todiste Jumalan luomistyöstä ainoastaan, jos ne olisivat vailla kaikkia rajoitteita, eli ainoastaan jos Jumala olisi luonut ihmisestä kaikkitietävän ja äärettömän älykkään olennon. Jumala ei oletettavasti koskaan loisi tiedoiltaan rajallista olentoa. Ylikosken ja Kokkosen evoluutiousko on niin vahva, että se peittää alleen ilmeiset tosiasiat. Jos ihmisaivot eivät kelpaa esimerkiksi huippuälykkään insinöörin suunnitelmallisesta luomistyöstä vaan ovat pelkkä ”kyhäelmä”, joka on ”kaikkea muuta kuin hienostunut”, niin mikä sitten kelpaisi tällaiseksi esimerkiksi? Kaikki tähänastiset insinöörien luomukset ovat verrattoman paljon yksinkertaisempia kuin ihmisaivot. Insinöörit ovat luoneet kaikki keksintönsä juuri näiden ihmisaivojen avulla, joita Ylikoski ja Kokkonen pitävät kyhäelminä, jotka eivät kelpaa esimerkiksi älykkään insinöörin luomuksesta.<ref name="Puolimatka2010" />
 
Näin vahvaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioon mitkään tosiasiat tuskin pystyvät kumoamaan. Jos Ylikoski ja Kokkonen eivät löydä luomakunnan yhdestä kaikkein hienoimmin rakentuneesta kokonaisuudesta eli ihmisaivoista mitään merkkejä älykkäästä suunnitelmasta, vaan katsovat niiden olevan lyhytnäköisen ja kokonaan vailla älyllistä pohdintaa olevan prosessin tuottama onneton kyhäelmä, niin on vaikea nähdä, minkälaisten tosiasioiden he katsoisivat merkitsevän oman uskonsa kumoutumista. Ylikoski ja Kokkonen eivät tule ajatelleeksi seuraavaa ongelmaa, joka kehittyy heidän ajattelunsa sisälle: jos he itse tekevät päätelmiään ja luovat teorioitaan tällaisten aivojen avulla, jotka ovat pelkkiä suunnitelmallisuutta vailla olevia kyhäelmiä, niin mitä syytä heillä on luottaa näiden aivojen tuotteisiin? Mitä syytä heillä on luottaa esimerkiksi päätelmäänsä, että aivot ovat pelkkä onneton kyhäelmä?


==Ihmisen surkastuneet elimet==
==Ihmisen surkastuneet elimet==

Versio 5. tammikuuta 2011 kello 10.29

Useat biologit katsovat ettei suunnitteluteorian puolesta voida esittää empiiristä näyttöä, he kuitenkin samalla katsovat että biologiassa havaitut epätäydelliset rakenteet tarjoavat empiiristä näyttöä suunnittelua vastaan. Epätäydellisiksi havaitut rakenteet eivät tämän näkemyksen mukaan ole suunniteltuja. Suunnitteluteoria ei kuitenkaan tee ennusteita suunnittelijan älykkyyden tasosta; suunnitteluteoria väittää kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnittelijan olevan älyllinen.

Epätäydellinen suunnittelu on argumentti, jonka mukaan biologisten rakenteiden epätäydellisyys todistaa, ettei näillä rakenteilla ole suunnittelijaa, vaan ne ovat päämäärättömien prosessien seurausta.

Epätäydellinen suunnittelu on argumenttina siinä mielessä kestämätön, että vaikka olettaisimme eliöiden olevan epätäydellisesti suunniteltuja, niin epätäydellisestikin suunnitellut asiat ovat suunniteltuja (mm. BMW M3). Epätäydellisiä rakenteita voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena argumenttina täydellisen älyn omaavaan suunnittelijan olemassaoloa vastaan; tällöinkin argumentti sisältää oletuksen, että suunnittelija käyttää kaiken potentiaalinsa suunnitteluun. Mikäli rakenteiden epäoptimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älykästä suunnittelijaa vastaan, vastaavasti optimaalisuus tarjoaa näyttöä täydellisen älyn omaavan suunnittelijan puolesta. Tämä viitekehys siis itseasiassa tarjoaa empiirisen keinon verifioida teleologinen argumentti.

Lääkäri Randolf Nesse demonstroi Dawkinsille sokeanpisteen olemassa olon. Nessen mukaan mm. sokeapiste on osoitus siitä, että silmä on huonosti suunniteltu ja siksi ohjaamattomien evoluutioprosessien tulos. Viimeisimmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että silmän rakenne on kokonaisuudessaan nerokas, mikä avaa hedelmällisen tutkimuskentän esimerkiksi parempien kameroiden suunnitteluun.

Väite eliöissä havaitusta epätäydellisistä rakenteista on kyseenalaista. Monien epäoptimaalisiksi väitettyjen rakenteiden on kuitenkin tutkimuksen myötä havaittu olevan parempia kuin ehdotettujen vaihtoehtojen. Mikäli jokin biologinen kokonaisuus todellakin toimii huonosti, vähemmän optimaalisesti kuin ehdotettu vaihtoehto, olisi tietenkin loogista päätellä että joko (1) suunnittelija ei ilmeisesti ole järin fiksu, (2) suunnittelija ei ole jostain syystä tahtonut suunnitella optimaalista rakennetta, (3) kyseinen rakenne ei ole enää niin optimaalinen kuin se oli suunniteltaessa tai (4) kyseisellä rakenteella ei ole suunnittelijaa.

Formaalista näkökulmasta epätäydellisen suunnittelun argumentti edellyttää kahta premissiä, joista seuraa johtopäätös.

  1. Älyllinen suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I premissi)
  2. Suunnittelijan suunnittelemiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
  3. Suunnittelijaa ei ole. (johtopäätös)

Argumentin kritiikki

Ensinnäkin logiikan perusteella voimme todeta, että johtopäätös on oikea suhteessa premisseihin, eli jos premissit ovat totta, myös johtopäätös on tosi. Molemmat premissit voidaan kuitenkin helposti kyseenalaistaa. Ensimmäinen premissi on aivan ilmeisesti väärä, sillä tiedetään lukemattomia tapauksia, joissa insinööri on suunnitellut epätäydellisen kohteen. Jos kohde on epätäydellinen, (1) suunnittelija ei ole taitava suunnittelija, (2) suunnittelija ei ole tehnyt täydellistä suoritusta, tai (3) suunnittelijaa ei ole. Tämä kolmas vaihtoehto ei ole siis ainoa mahdollinen johtopäätös. Argumentin johtopäätös on siis vedetty erittäin kyseenalaisesta premissistä. Ensimmäistä premissiä voidaan kuitenkin pitää jossain määrin perusteltuna, jos kyseessä ei ole mikä tahansa älyllinen suunnittelija, vaan täydellinen suunnittelija, kuten Jumala useimpien kristillisten tulkintojen mukaan.

  1. Täydellisen älyn omaava suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. (I premissi)
  2. Suunnittelijan suunnittelemiksi väitetyt kohteet ovat epätäydellisiä. (II premissi)
  3. Täydellisen älyn omaava suunnittelija ei ole suunnitellut väitettyjä kohteita. (johtopäätös)

Kuitenkin ensimmäinen premissi on edelleen kyseenalaistettavissa. Ei ole loogisesti välttämätöntä, että edes täydellisen älykäs suunnittelija suunnittelisi ainoastaan täydellisiä asioita. Jos olisi olemassa ainoastaan yhdenlainen täydellisyyden mittari, niin täydellinen suunnittelija ei voisi suunnitella muita kuin yhdenlaisen kokonaisuuden, koska kaikki muut vaihtoehdot olisivat epätäydellisiä. Suunnittelijoilla on kuitenkin vapaa tahto,1 joten täydellinenkin suunnittelija voisi päättää suunnitella myös epätäydellisiä asioita. Täydellisen älykäs suunnittelija saattaisi esimerkiksi tuottaa eliöt polveutumiopin mukaisen yhteisen polveutumisen kautta, jolloin hän vain tuottaisi välillä ohjattuja täsmämutaatioita, jotka olisivat sattumanvaraisten mutaatioiden kautta niin epätodennäköisiä, ettei sellaisia todennäköisesti tapahtuisi lainkaan.2 Tällaisella metodilla tapahtuvan suunnittelun lopputuloksella voisi olla monia pieniä "puutteita", joita ei syntyisi jos kaikki eliöt tuotettaisiin erikseen.

Lisäksi täydellisyys on erittäin vaikeasti määriteltävä termi. Näin ollen olisi hyvin vaikeaa todeta premissejä yksiselitteisesti oikeaksi. Toisen premissin mukaan jotkin rakenteet ovat epätäydellisesti suunniteltuja, mutta tämäkin voidaan helposti kyseenalaistaa.

Täydellisyyden määrittelemisen ongelma

Täydellisyyden määritteleminen on sikäli ongelmallista, että yleensä suunniteltavassa asiassa on useita toisiinsa vaikuttavia tekijöitä, joiden suhteen eliö voi olla täydellinen. Ydinasetta voitaisiin pitää täydellisenä massatuhovälineenä, mutta se ei silti olisi täydellinen instrumentti kirurgisiin tarkoituksiin. Täydellisyys määrittyy suhteessa tarkoitukseen.3 Jos taas kohteen pitäisi olla täydellinen kaikilla mahdollisilla mittareilla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että suunnittelija voisi suunnitella ainoastaan omnipotentin suunnittelijan. Jos siis kyseinen suunnittelija olisi omnipotentti, hän voisi tuottaa ainoastaan kopioita itsestään, mikä ei olisi mielekästä, vaan olisi selvästikin ristiriidassa vapaan tahdon ja kaikkivoipuuden kanssa. Jos taas kyseinen suunnittelija ei olisi omnipotentti, suunnittelija voisi olla riittävän älykäs keksimään ajatuksen omnipotentista suunnittelijasta, mutta ei olisi kykeneväinen tuottamaan omnipotenttia suunnittelijaa, koska voidakseen syntyä omnipotentin suunnittelijan olisi oltava ensin olematta, mikä taas olisi mahdollista ainoastaan jos omnipotentti suunnittelija olisi kontingentti. Välttämättömyys on kuitenkin täydellisempää kuin kontingenssi, joten omnipotentti suunnittelija voisi olla olemassa ainoastaan välttämättömänä (ks. Ontologinen argumentti).

Jos esimerkiksi verrattaisiin kaikkia lentokykyisiä eliöitä lentonopeuden mukaan, insinööri voisi valita voittajan, ja väittää että suunnittelija on tehnyt kaikkien muiden kohdalla virheitä, koska ratkaisut eivät ole yhtä optimaalisia kuin voittajan kohdalla. Tällainen ajattelu yrittää rajoittaa suunnittelijan luovia ratkaisumahdollisuuksia perusteettomasti. Tämän mukaan suunnittelija ei saisi tehdä mitään muita lentäviä eliöitä kuin vaikkapa piikkipyrstökiitäjiä. Perhoset olisivat tämän ajattelun mukaan virheellisesti suunniteltuja, koska niissä käytetyt ratkaisut eivät tarjoa niille samanlaista lentonopeutta kuin kiitäjille. Kuitenkin perhosissa on tiettyjä ominaisuuksia, kuten kauneus, joiden osalta ne ovat optimaalisempia kuin kiitäjät.

Jos taas kohteen pitäisi olla kaikkien mitattavissa olevien tekijöiden osalta täydellinen, niin huomataan äkkiä, että osa tekijöistä on keskenään siinä mielessä ristiriitaisia, etteivät ne voi loogisesti olla yhtä aikaa optimaalisia. Ei ole järkevää odottaa suunnittelijan suunnittelevan esimerkiksi sutta, joka on yli 15 m pitkä, kaikkiruokainen, joka tuottaa uuden sukupolven 15 min välein, joka on varustettu titaanipanssarilla ja joka on mahdoton tappaa, sillä ekosysteemi ei kestäisi tällaista eliötä. Suunnittelijalla voi siis olla hyviä syitä jättää eliöt tietyltä osin "epätäydellisiksi".

Rappeutuminen ja surkastuneet elimet

Surkastunut elin tarkoittaa elintä, joka on menettänyt polveutumishistoriansa aikana alkuperäisen toimintonsa, ja jolla ei ole muuta toimintoa, tai jonka toiminto on rakenteeseen nähden selkeästi liian vähäinen. Surkastuneet elimet ovat rappeutuneet koska ne ovat tarpeettomia ja jopa haitallisia. Surkastuneiden elinten käyttämistä rakenteiden yhteisen polveutumisen todisteena voidaan pitää homologia-argumentin loogisesti pätevänä muotona. Jos siis elimen toiminnan voidaan osoittaa olevan selkeästi liian vähäistä tai olematonta suhteessa elimen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaviin uhrauksiin, ja samalla tunnetaan morfologisesti riittävän samankaltainen laji, jolla vastaava elin toimii "kustannuksiin" nähden riittävän hyvin, on perusteltua pitää näitä elimiä keskenään homologisina ja olettaa että näillä eliöillä on polveutumishistoriallinen yhteinen kantamuoto. Surkastuneiden elinten kohdalla argumentin heikkous on kuitenkin siinä, ettei useinkaan ole yksiselitteistä tapaa osoittaa, ettei elimellä ole mitään toimintoa, tai että toiminto on selkeästi liian vähäinen. Joistakin rakenteista on kuitenkin selvästi nähtävissä, että ne ovat rappeutuneet alkuperäisestä muodostaan. Kiistattomia esimerkkejä surkastuneista elimistä ovat esimerkiksi sokeiden luolakalojen silmät ja tuulisten saarten hyönteisten siivet.

Rappeutuminen selittää joidenkin huonojen rakenteiden olemassaolon, sillä kyseiset rakenteet ovat voineet olla alunperin selvästi parempia. Joku voisi pitää rappeutumisen mahdollisuutta puutteena, ja väittää että täydellisen älykkään suunnittelijan olisi pitänyt tehdä eliöistä sellaisia, etteivät ne voi rapistua. Tämä tarkoittaisi käytännössä kuitenkin eliöiden muuttumattomuutta, mikä puolestaan aiheuttaisi sen etteivät eliöt voisi sopeutua erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Tällaiset eliöt kuolisivat hyvin helposti sukupuuttoon, mitä voi hyvällä syyllä pitää huonompana vaihtoehtona kuin pienen rappeutumisen mahdollisuutta.

Rappeutumat polveutumisopin todisteena

Rappeutuneet rakenteet eivät ole sellaisenaan todisteita evoluutioteorian väitteelle, jonka mukaan tunnetut muuntelumekanismit voisivat synnyttää kaikki polveutumiopin edellyttämät muutokset eliöiden rakenteessa. Rappeumat voivat kuitenkin olla polveutumisopin todisteita. Suunnitteluteoria ei ole ristiriidassa polveutumisopin kanssa, vaan molempien kannattaminen samanaikaisesti on täysin koherenttia, ja esimerkiksi Michael Behe pitää surkastuneita pseudogeenejä polveutumisopin vakuuttavimpana todisteena.4

Evoluutioteoreettisen tulkinnan mukaan elinten surkastuminen kompensoituu usein toisten rakenteiden syntymisellä. Esimerkiksi valaan pyrstön syntyminen korvaa takaraajojen menetyksen. Siten surkastuneita elimiä pidetään osittain myös polveutumisopin todisteina.5 Ihmisen umpilisäke on myös kuuluisa esimerkki polveutumisopin todisteena pidetystä surkastumasta.

Onko eliöissä epätäydellisesti suunniteltuja rakenteita?

Biolisten rakenteiden suunnitteluu kohdistunutta kritiikkiä käsitellään erikseen seuraavissa artikkeleissa

Ihmisen surkastuneet elimet

Ihmisen häntäluuta pidetään usein hännän surkatuneena jäänteenä. Se on välttämätön lantionpojan ja lonkkanivelien eri lihasten kiinnittämiseksi. Nämä lihakset puolestaan kannattavat pikkulantion sisäelimiä ja takaavat vakaan pystykäynnin. Häntäluun erityinen liikkuvuus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on ratkaiseva etu synnyttämisen aikana.5

Katso myös

Internet

ApologetiikkaWiki

Viitteet

  1. ^ Muutoin suunnittelija olisi deterministinen ja tarkoitukseton prosessi, ja suunnittelijan käsite olisi täysin merkityksetön.
  2. ^ "Random variation doesn't explain the most basic features of biology. It doesn't explain the elegant, sophisticated molecular machinery that undergirds life. To account for that – and to account for the root and thick branches of the tree of common descent – multiple coherent genetic mutations are needed. Now that we know what sorts of mutations can happen to DNA, and what random changes can produce, we can begin to do the math to find the edge of evolution with some precision. What we'll discover is something quite basic, yet heresy to Darwinists: Most mutations that built the great structures of life must have been nonrandom." Michael J. Behe: The Edge of Evolution, s. 83. Free Press, 2007. 0-7432-9620-6.
  3. ^ Tätä mieltä on mm. Behe: Kojonen, Rope: "Paleyn kelloseppä ja Behen suunnittelija", Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta?, s. 47. Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana. Helsingin Yliopisto, 2008. (Käsitys täydellisyydestä on hänen mukaansa aina riippuvainen siitä, mitä päämäärää varten jokin asia on suunniteltu.)
  4. ^ "Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory – common descent – is correct. -- The same mistakes in the same gene in the same positions of both human and chimp DNA. If a Common ancestor first sustained the mutational mistakes and subsequently gave rise to those two modern species, that would very readily account for why both species have them now. It's hard to emagine how there could be stronger evidence for common ancestry of chimps and humans. That strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles,11 there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
    Michael J. Behe: The Edge of Evolution, s. 65, 71-72. Free Press, 2007. 0-7432-9620-6.
  5. > 5,0 5,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "V.9", Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 169-173. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.


Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Epätäydellinen_suunnittelu_(argumentti)&oldid=9088”