Ero sivun ”Projektiivinen ateistinen teoria” versioiden välillä
(→Viitteet: +sarakkeet) |
(viitteet) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Projektiivinen ateistinen teoria''' on yksi tunnetuimmista esitetyistä kumoajista [[teismi]]lle. Sen ytimessä on ajatus, että Jumalaa ei todella ole olemassa, vaan että jumalusko on uskovan toiveiden projisiointia, kuvittelua tai toiveajattelua. | '''Projektiivinen ateistinen teoria''' on yksi tunnetuimmista esitetyistä kumoajista [[teismi]]lle. Sen ytimessä on ajatus, että Jumalaa ei todella ole olemassa, vaan että jumalusko on uskovan toiveiden projisiointia, kuvittelua tai toiveajattelua. | ||
Philip L. Quinn (2002 | '''Philip L. Quinn'''<ref>Quinn, Philip L: ''Defeating Theistic Beliefs'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = [[William Lane Craig|Craig, William Lane]] (toim.) | Nimeke = Philosophy of Religion. A Reader and Guide | Julkaisija = Edinburgh: Edinburgh University Press | Vuosi = 2002 | Sivu = }}</ref> argumentoi, että usko Jumalaan ei voi olla pätevä [[perususkomus]] useille [[AW:S#teisti|teisteille]], koska tälle uskolle on olemassa monia kumoajia kuten maailmassa olevaan kärsimykseen perustuva [[AW:S#argumentti|argumentti]] Jumalan olemassaoloa vastaan sekä niin sanotut projektiiviset ateistiset teoriat, joiden mukaan usko Jumalaan on seurausta siitä, että ihmiset [[AW:S#projisoida|projisoivat]] itselleen rakastavan ja huolehtivan isä-Jumalan selvitäkseen uhkaavassa ja julmassa maailmassa. Näistä kärsimyksen olemassaoloon perustuva argumentti on kiistävä kumoaja ja projektiiviset teoriat ovat tyhjäksi tekeviä kumoajia. | ||
Projektiivisen ateistisen teorian kaksi tunnetuinta puolustajaa länsimaisessa ajattelussa ovat [[Sigmund Freud]] ja [[Karl Marx]]. Freudin ja Marxin teoriat ovat klassisia esimerkkejä yrityksestä selittää ihmisen tarvetta luoda itselleen kuva Jumalasta, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Ne molemmat olettavat, että Jumala on ihmismielen luomus, jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa. | Projektiivisen ateistisen teorian kaksi tunnetuinta puolustajaa länsimaisessa ajattelussa ovat [[Sigmund Freud]] ja [[Karl Marx]]. Freudin ja Marxin teoriat ovat klassisia esimerkkejä yrityksestä selittää ihmisen tarvetta luoda itselleen kuva Jumalasta, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Ne molemmat olettavat, että Jumala on ihmismielen luomus, jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa. | ||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Freudin ja Marxin teoriat olettavat, ettei ole perusteita uskoa Jumalaan. Ne eivät kuitenkaan esitä perusteita tämän väitteen puolesta. Ne vain ilmaisevat tämän ateistisen vakaumuksen värikkäästi ja vaikuttavasti keskittyen selittämään, miten ihmiset luovat erilaisia käsityksiä Jumalasta, vaikka Jumalaa ei oletettavasti olekaan olemassa. Näiden teorioiden pätevyys lepää sen olettamuksen varassa, että Jumala ei ole olemassa eikä ihminen voi saada muuta tietoa Jumalasta kuin sen, ettei häntä ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan kerro meille, mihin tämä ateistinen olettamus perustuu. Ne ilmeisesti olettavat, että Jumalan olemassaolo riippuu ihmisten kyvystä todistaa hänen olemassaolonsa. Toisin sanoen, oletettavasti kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento, joka on luonut ihmisen ja koko universumin, voi olla olemassa ainoastaan, jos hänen luomansa ihminen haluaa ja pystyy rakentamaan sellaisen todistuksen hänen olemassaolostaan, jonka ihmiset kokevat kiistattomaksi ja vastaansanomattomaksi. Se että Freudin ja Marxin kirjoitukset pystyvät tuottamaan voimakkaan ateistisen vakaumuksen, vaikka ne eivät tarjoa järkisyitä Jumalan olemassaoloa vastaan, on mielenkiintoinen uskonnonpsykologinen tosiasia, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota. | Freudin ja Marxin teoriat olettavat, ettei ole perusteita uskoa Jumalaan. Ne eivät kuitenkaan esitä perusteita tämän väitteen puolesta. Ne vain ilmaisevat tämän ateistisen vakaumuksen värikkäästi ja vaikuttavasti keskittyen selittämään, miten ihmiset luovat erilaisia käsityksiä Jumalasta, vaikka Jumalaa ei oletettavasti olekaan olemassa. Näiden teorioiden pätevyys lepää sen olettamuksen varassa, että Jumala ei ole olemassa eikä ihminen voi saada muuta tietoa Jumalasta kuin sen, ettei häntä ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan kerro meille, mihin tämä ateistinen olettamus perustuu. Ne ilmeisesti olettavat, että Jumalan olemassaolo riippuu ihmisten kyvystä todistaa hänen olemassaolonsa. Toisin sanoen, oletettavasti kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento, joka on luonut ihmisen ja koko universumin, voi olla olemassa ainoastaan, jos hänen luomansa ihminen haluaa ja pystyy rakentamaan sellaisen todistuksen hänen olemassaolostaan, jonka ihmiset kokevat kiistattomaksi ja vastaansanomattomaksi. Se että Freudin ja Marxin kirjoitukset pystyvät tuottamaan voimakkaan ateistisen vakaumuksen, vaikka ne eivät tarjoa järkisyitä Jumalan olemassaoloa vastaan, on mielenkiintoinen uskonnonpsykologinen tosiasia, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota. | ||
Lisäksi projektiivinen ateistinen teoria on kaksiteräinen miekka sikäli että sen pohjalta voidaan myös selittää ateistisen vakaumuksen johtuvan salaisista kaipuuntunteista ja pelosta. Ateismi voidaan ymmärtää uskonnolliseksi käsitykseksi, johon ihmisellä on tarve uskoa. Esimerkiksi Tohtori Zivagon kirjoittaja Boris Pasternak (1890–1960) suhtautuu ateismiin näin sanoessaan: "Olen ateisti, joka on menettänyt uskonsa." | Lisäksi projektiivinen ateistinen teoria on kaksiteräinen miekka sikäli että sen pohjalta voidaan myös selittää ateistisen vakaumuksen johtuvan salaisista kaipuuntunteista ja pelosta. Ateismi voidaan ymmärtää uskonnolliseksi käsitykseksi, johon ihmisellä on tarve uskoa. Esimerkiksi Tohtori Zivagon kirjoittaja Boris Pasternak (1890–1960) suhtautuu ateismiin näin sanoessaan: "Olen ateisti, joka on menettänyt uskonsa."<ref name="Mcgrath23" /> Usko siihen, ettei Jumalaa ole, voi perustua toivoon ja haluun, että asia todella olisi näin. Ateistisen uskon voidaan tulkita saavan motivaationsa kaipauksesta täydelliseen itsemääräämiseen. Alister McGrath pohtii tällaista mahdollisuutta: | ||
{{sitaatti|Ei ole vaikea keksiä henkilöitä, joilla näyttäisi olevan erinomainen syy toivoa ja uskoa, että Jumalaa ei ole. Ajatellaanpa vaikka jotakin [[AW:S#likvidoida|likvidointiryhmän]] johtajaa Stalinin puhdistusten aikana 1930-luvulla tai natsien keskitysleirin päällikköä toisen maailmansodan aikana. Tällainen henkilö saattaisi kokea ajatuksen Jumalasta erittäin uhkaavana. Entä jos Jumala pitäisikin hänen toimintaansa, suurten ihmisjoukkojen teurastusta, äärimmäisen vastenmielisenä ja päättäisi rangaista häntä siitä? Eikö tällaisella henkilöllä olisi erittäin hyvä syy toivoa, että Jumalaa ei ole? Vältettyään rangaistuksen tähän asti ihminen luultavimmin toivoo, että näin tapahtuisi ikuisiksi ajoiksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Tuntematon Jumala: Kohti hengellistä täyttymystä | Selite=(The unknown God: Searching for spiritual fulfilment, 1999.) Suomentanut Ulla Salava | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Sley-kirjat | Vuosi=2000 | Sivu=23 | Tunniste=ISBN 951-618-421-9}} | {{sitaatti|Ei ole vaikea keksiä henkilöitä, joilla näyttäisi olevan erinomainen syy toivoa ja uskoa, että Jumalaa ei ole. Ajatellaanpa vaikka jotakin [[AW:S#likvidoida|likvidointiryhmän]] johtajaa Stalinin puhdistusten aikana 1930-luvulla tai natsien keskitysleirin päällikköä toisen maailmansodan aikana. Tällainen henkilö saattaisi kokea ajatuksen Jumalasta erittäin uhkaavana. Entä jos Jumala pitäisikin hänen toimintaansa, suurten ihmisjoukkojen teurastusta, äärimmäisen vastenmielisenä ja päättäisi rangaista häntä siitä? Eikö tällaisella henkilöllä olisi erittäin hyvä syy toivoa, että Jumalaa ei ole? Vältettyään rangaistuksen tähän asti ihminen luultavimmin toivoo, että näin tapahtuisi ikuisiksi ajoiksi.<ref name="Mcgrath23">{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Tuntematon Jumala: Kohti hengellistä täyttymystä | Selite=(The unknown God: Searching for spiritual fulfilment, 1999.) Suomentanut Ulla Salava | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Sley-kirjat | Vuosi=2000 | Sivu=23 | Tunniste=ISBN 951-618-421-9}}</ref>}} | ||
[[Alvin Plantinga]] on perusteellisesti käsitellyt Freudin ja Marxin argumentteja kirjassaan [[Warranted Christian Belief (kirja) | Warranted Christian Belief]], joka on kokonaisuudessaan luettavissa netissä. | [[Alvin Plantinga]] on perusteellisesti käsitellyt Freudin ja Marxin argumentteja kirjassaan [[Warranted Christian Belief (kirja) | Warranted Christian Belief]], joka on kokonaisuudessaan luettavissa netissä. | ||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
=== Internet === | === Internet === | ||
* Jasu Markkanen: [http://raapustus.net/?id=117 Turvaa olemattomasta? – Onko usko vain kainalosauva lohtua tarvitseville?] | * Jasu Markkanen: [http://raapustus.net/?id=117 Turvaa olemattomasta? – Onko usko vain kainalosauva lohtua tarvitseville?] | ||
{{Uskonnonfilosofia}} | {{Uskonnonfilosofia}} | ||
Versio 1. elokuuta 2017 kello 16.48
Projektiivinen ateistinen teoria on yksi tunnetuimmista esitetyistä kumoajista teismille. Sen ytimessä on ajatus, että Jumalaa ei todella ole olemassa, vaan että jumalusko on uskovan toiveiden projisiointia, kuvittelua tai toiveajattelua.
Philip L. Quinn1 argumentoi, että usko Jumalaan ei voi olla pätevä perususkomus useille teisteille, koska tälle uskolle on olemassa monia kumoajia kuten maailmassa olevaan kärsimykseen perustuva argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan sekä niin sanotut projektiiviset ateistiset teoriat, joiden mukaan usko Jumalaan on seurausta siitä, että ihmiset projisoivat itselleen rakastavan ja huolehtivan isä-Jumalan selvitäkseen uhkaavassa ja julmassa maailmassa. Näistä kärsimyksen olemassaoloon perustuva argumentti on kiistävä kumoaja ja projektiiviset teoriat ovat tyhjäksi tekeviä kumoajia.
Projektiivisen ateistisen teorian kaksi tunnetuinta puolustajaa länsimaisessa ajattelussa ovat Sigmund Freud ja Karl Marx. Freudin ja Marxin teoriat ovat klassisia esimerkkejä yrityksestä selittää ihmisen tarvetta luoda itselleen kuva Jumalasta, jota todellisuudessa ei ole olemassa. Ne molemmat olettavat, että Jumala on ihmismielen luomus, jolla ei ole vastaavuutta todellisuudessa.
Freudin ja Marxin teoriat olettavat, ettei ole perusteita uskoa Jumalaan. Ne eivät kuitenkaan esitä perusteita tämän väitteen puolesta. Ne vain ilmaisevat tämän ateistisen vakaumuksen värikkäästi ja vaikuttavasti keskittyen selittämään, miten ihmiset luovat erilaisia käsityksiä Jumalasta, vaikka Jumalaa ei oletettavasti olekaan olemassa. Näiden teorioiden pätevyys lepää sen olettamuksen varassa, että Jumala ei ole olemassa eikä ihminen voi saada muuta tietoa Jumalasta kuin sen, ettei häntä ole olemassa. Ne eivät kuitenkaan kerro meille, mihin tämä ateistinen olettamus perustuu. Ne ilmeisesti olettavat, että Jumalan olemassaolo riippuu ihmisten kyvystä todistaa hänen olemassaolonsa. Toisin sanoen, oletettavasti kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento, joka on luonut ihmisen ja koko universumin, voi olla olemassa ainoastaan, jos hänen luomansa ihminen haluaa ja pystyy rakentamaan sellaisen todistuksen hänen olemassaolostaan, jonka ihmiset kokevat kiistattomaksi ja vastaansanomattomaksi. Se että Freudin ja Marxin kirjoitukset pystyvät tuottamaan voimakkaan ateistisen vakaumuksen, vaikka ne eivät tarjoa järkisyitä Jumalan olemassaoloa vastaan, on mielenkiintoinen uskonnonpsykologinen tosiasia, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Lisäksi projektiivinen ateistinen teoria on kaksiteräinen miekka sikäli että sen pohjalta voidaan myös selittää ateistisen vakaumuksen johtuvan salaisista kaipuuntunteista ja pelosta. Ateismi voidaan ymmärtää uskonnolliseksi käsitykseksi, johon ihmisellä on tarve uskoa. Esimerkiksi Tohtori Zivagon kirjoittaja Boris Pasternak (1890–1960) suhtautuu ateismiin näin sanoessaan: "Olen ateisti, joka on menettänyt uskonsa."2 Usko siihen, ettei Jumalaa ole, voi perustua toivoon ja haluun, että asia todella olisi näin. Ateistisen uskon voidaan tulkita saavan motivaationsa kaipauksesta täydelliseen itsemääräämiseen. Alister McGrath pohtii tällaista mahdollisuutta:
Ei ole vaikea keksiä henkilöitä, joilla näyttäisi olevan erinomainen syy toivoa ja uskoa, että Jumalaa ei ole. Ajatellaanpa vaikka jotakin likvidointiryhmän johtajaa Stalinin puhdistusten aikana 1930-luvulla tai natsien keskitysleirin päällikköä toisen maailmansodan aikana. Tällainen henkilö saattaisi kokea ajatuksen Jumalasta erittäin uhkaavana. Entä jos Jumala pitäisikin hänen toimintaansa, suurten ihmisjoukkojen teurastusta, äärimmäisen vastenmielisenä ja päättäisi rangaista häntä siitä? Eikö tällaisella henkilöllä olisi erittäin hyvä syy toivoa, että Jumalaa ei ole? Vältettyään rangaistuksen tähän asti ihminen luultavimmin toivoo, että näin tapahtuisi ikuisiksi ajoiksi.2
Alvin Plantinga on perusteellisesti käsitellyt Freudin ja Marxin argumentteja kirjassaan Warranted Christian Belief, joka on kokonaisuudessaan luettavissa netissä.
Katso myös
ApologetiikkaWiki
- Daniel Nylund: Toiveuni, jonka mukaan Jumala olisi vain toiveuni
Internet
Viitteet
- ^ Quinn, Philip L: Defeating Theistic Beliefs, teoksessa Craig, William Lane (toim.): Philosophy of Religion. A Reader and Guide. Edinburgh: Edinburgh University Press, 2002.
- > 2,0 2,1 Tuntematon Jumala: Kohti hengellistä täyttymystä, s. 23. (The unknown God: Searching for spiritual fulfilment, 1999.) Suomentanut Ulla Salava. Helsinki: Sley-kirjat, 2000. ISBN 951-618-421-9.
