Karl Marx

Karl Heinrich Marx (5. toukokuuta 1818 – 14. maaliskuuta 1883) oli juutalaissyntyinen yhteiskuntafilosofi ja sosiaaliteoreetikko. Hän oli Sigmund Freudin ohella toinen tunnettu projektiivisen ateistisen teorian kehittäjistä.

Marxin projektiivinen ateistinen teoria

Marxin teoria on yritys selittää usko Jumalaan, vaikka oletetaankin, että Jumalaa ei ole olemassa. Marxin selitys on painotukseltaan yhteiskunnallisempi kuin Freudin. Marxin mukaan uskonto on seurausta vääristyneestä taloudellis-tuotannollisesta järjestelmästä, jossa ihminen vieraantuu oman työnsä tuloksista ja itsestään. Uskonto on itsestään ja omasta työstään vieraantuneen ihmisen luoma harhakuvitelma. Uskonnossa ihmistä "hallitsee hänen oman päänsä tuote".1 "Uskonnollisen maailman usvakerroksissa" ihminen takertuu oman ajattelunsa tuotteisiin ja antaa niille itsenäisen aseman. "Siellä ihmisaivojen tuotteet näyttävät eläviltä, keskenään ja ihmisten kanssa suhteissa olevilta itsenäisiltä olennoilta."2 Tämä on seurausta vääristyneestä yhteiskunnallisesta tuotantomuodosta. Vain yhteiskunnallinen muutos voi vapauttaa ihmisen näistä harhoista. Vasta yhteiskunnan aineellisen perustan muutos järkiperäiseen suuntaan auttaa ihmistä vapautumaan uskonnon vaikutuksesta.3

Marxin teorian lähtökohtaoletukset

Marxin oletus, että usko Jumalaan on sumunomaista heijastusta vääristyneistä taloudellis-tuotannollisista suhteista, ei tarjoa tietoa Jumalasta. Se esittää ainoastaan yhden mahdollisen selityksen ihmisten Jumalaa koskevien käsitysten vaihteluille erilaisten yhteiskuntamuotojen kehityskulussa. Se olettaa jo tiedetyksi, ettei Jumalaa ole olemassa, tai ainakin, ettei Jumalasta voi saada tietoa, niin että kaikki Jumalaa koskevat käsitykset ovat vain inhimillisiä konstruktioita, joissa heijastuu niiden luojien yhteiskunnallinen tilanne. Marx ei kuitenkaan tarjoa argumenttia ateistisen väitteen puolesta vaan olettaa sen todeksi ilman perusteluja. Vaikka oletettaisiinkin Marxin kanssa, että ihmisen uskonnolliset käsitykset ovat riippuvaisia yhteiskunnan aineellisesta perustasta, on tuskin mielekästä olettaa, että Jumalan olemassaolo riippuisi tästä aineellisesta perustasta ja sen kehityskulun myötä vaihtuvista käsityksistä.

Marxin teoria ei ole pätevä kumoaja teismille

Niinpä teistin ei tarvitse pitää Marxin teoriaa kumoajana uskolle Jumalaan. Hän voi täysin perustellusti käyttää sitä päinvastoin selittämään ihmisen haluttomuutta tunnustaa Jumalan todellisuutta. Marxin teoriaa voidaan käyttää hänen intentioidensa vastaisesti yhtenä mahdollisena selityksenä sille, että ihminen torjuu Jumalan pois tietoisuudestaan. Ihmisen voi olla helppo unohtaa Jumalan todellisuus, kun hänen koko huomionsa suuntautuu rahan ja toimeentulon maailmaan. Jeesus itse käytti tällaista tulkintaa sanoessaan kuuluisassa kylväjä-vertauksessaan, että "sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelykset tukahduttavat sen" (Matt 13:22).

Marxin teorian retorinen luonne

Marxin teoria olettaa, ettei ole perusteita uskoa Jumalaan. Hän ei kuitenkaan esitä perusteita tämän väitteen puolesta. Hän vain ilmaisee tämän ateistisen vakaumuksen värikkäästi ja vaikuttavasti ja keskittyy selittämään, miten ihmiset luovat erilaisia käsityksiä Jumalasta, vaikka Jumalaa ei oletettavasti olekaan olemassa. Hänen teoriansa pätevyys lepää sen olettamuksen varassa, että Jumala ei ole olemassa eikä ihminen voi saada muuta tietoa Jumalasta kuin sen, ettei häntä ole olemassa. Hän ei kuitenkaan kerro meille, mihin tämä ateistinen olettamus perustuu. Hän ilmeisesti olettaa, että Jumalan olemassaolo riippuu ihmisten kyvystä todistaa hänen olemassaolonsa. Toisin sanoen, kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento, joka on luonut ihmisen ja koko universumin, voi olla olemassa ainoastaan, jos hänen luomansa ihminen haluaa ja pystyy rakentamaan sellaisen todistuksen hänen olemassaolostaan, jonka ihmiset kokevat kiistattomaksi ja vastaansanomattomaksi. Se että Freudin ja Marxin kirjoitukset pystyvät tuottamaan voimakkaan ateistisen vakaumuksen, vaikka ne eivät tarjoa järkisyitä Jumalan olemassaoloa vastaan, on mielenkiintoinen uskonnonpsykologinen tosiasia, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Projektiivinen teoria on kaksiteräinen miekka

Lisäksi projektiivinen ateistinen teoria on kaksiteräinen miekka sikäli että sen pohjalta voidaan myös selittää ateistisen vakaumuksen johtuvan salaisista kaipuuntunteista. Ateismi voidaan ymmärtää uskonnolliseksi käsitykseksi, johon ihmisellä on tarve uskoa. Esimerkiksi Tohtori Živagon kirjoittaja Boris Pasternak (1890–1960) suhtautuu ateismiin näin sanoessaan: "Olen ateisti, joka on menettänyt uskonsa."4 Usko siihen, ettei Jumalaa ole, voi perustua toivoon ja haluun, että asia todella olisi näin. Ateistisen uskon voidaan tulkita saavan motivaationsa kaipauksesta täydelliseen itsemääräämiseen. Alister McGrath pohtii tällaista mahdollisuutta:

Ei ole vaikea keksiä henkilöitä, joilla näyttäisi olevan erinomainen syy toivoa ja uskoa, että Jumalaa ei ole. Ajatellaanpa vaikka jotakin likvidointiryhmän johtajaa Stalinin puhdistusten aikana 1930-luvulla tai natsien keskitysleirin päällikköä toisen maailmansodan aikana. Tällainen henkilö saattaisi kokea ajatuksen Jumalasta erittäin uhkaavana. Entä jos Jumala pitäisikin hänen toimintaansa, suurten ihmisjoukkojen teurastusta, äärimmäisen vastenmielisenä ja päättäisi rangaista häntä siitä? Eikö tällaisella henkilöllä olisi erittäin hyvä syy toivoa, että Jumalaa ei ole? Vältettyään rangaistuksen tähän asti ihminen luultavimmin toivoo, että näin tapahtuisi ikuisiksi ajoiksi. –McGrath4

Viitteet

  1. ^ Marx, Karl: Pääoma: Kansantaloustieteen arvostelua. I osa, s. 557. Kustannusliike Edistys, Moskova, 1974.
  2. ^ Marx, Karl: Pääoma: Kansantaloustieteen arvostelua. I osa, s. 97. Kustannusliike Edistys, Moskova, 1974.
  3. ^ Marx, Karl: Pääoma: Kansantaloustieteen arvostelua. I osa, s. 85. Kustannusliike Edistys, Moskova, 1974.
  4. > 4,0 4,1 McGrath, Alister: Valistus, s. 23. Teoksessa Alister McGrath (toim.) Modernin teologian ensyklopedia. Kirjapaja, Helsinki, 2000.