Pascalin peliteoria

ApoWikistä

Pascalin peliteoria (Pascalin vaaka, Pascalin vedonlyönti, Pascalin argumentti, peliteoreettinen argumentti, pelurin todistus) on yksi peruste uskoa Jumalaan. Se ei ole Jumalan olemassaolotodistus – ei siis pyri saamaan ihmistä entistä vakuuttuneemmaksi Jumalan todellisesta olemassaolosta – vaan eräänlainen "käytännön teismin järkevyystodistus", joka pyrkii osoittamaan, että epävarmuudenkin pohjalta lähdettäessä nimenomaan Jumalaan uskominen on yhtä kaikki peliteoreettisesti kannattavin ja ainakin sikäli mielekkäin vaihtoehto.

Pascalin peliteorian lähtökohta-asetelma on sellainen, että pidettäessä Jumalan olemassaoloa avoimena kysymyksenä, johon itse kunkin on kuitenkin loogisesti välttämätöntä ottaa jokin kanta,1 inhimillisen elämän voi katsoa muistuttavan uhkapeliä, jossa panokset asetetaan jollekin mahdollisista vaihtoehdoista, nimittäin todellisuuskäsityksistä, mutta itse pelin lopputulos ei ole ihmisen päätettävissä – kunkin ihmisen lopullinen kohtalo ratkeaa vain ja ainoastaan objektiivisesti oikean todellisuuskäsityksen mukaan siitä riippumatta, mitä ihminen itse oli todellisuudesta uskonut.2

Asian luonteesta johtuu, että tämän pelin tulos ratkeaa ja mahdollinen voitonjako toteutuu vasta ajallisen elämämme päätyttyä. Pascalin argumentin mukaan voidaan tällä hetkellä käytettävissä olevan informaation nojalla joka tapauksessa todeta, että johdonmukaisesti Jumalaan uskova "pelaa elämänsä" taitavammin – ottaa käytettävissä olevan informaation tarkemmin huomioon ja pääsee siksi "keskimäärin parempaan" lopputulokseen – kuin ateisti.

"Elämä pelissä"[muokkaa]

Pascalin vaa'an taustalla on kristinuskon jumalakäsitys, erityisesti siitä näkökulmasta, joka on Raamatussa ilmaistu esim. Hepr. 11:6.

Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko Jumala olemassa vai ei, Jumalaan ei kannata jättää uskomatta, sillä vaikka Jumalaa ei olisikaan, asiasta ei voisi koskaan olla varma eikä tällaisesta uskomuksesta olisi mitään hyötyä. Sen sijaan Jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä.

Kristityn odotettavissa olevan voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys3 kertaa voiton nettoarvo (voiton4 ylijäämä kulujen5 vähentämisen jälkeen) plus kunkin mahdollisen tappion todennäköisyys6 kertaa tämän tappion nettohinta (tällöin kärsityt vahingot7 mahdollisesti saavutetut väliaikaiset etuudet8 huomioonottaen), on näin ollen äärettömän suuri.

Todistuksen logiikka[muokkaa]

Kiteytettynä:

  • Jos Jumala on olemassa ja henkilö toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri.
  • Jos Jumalaa ei ole mutta henkilö uskoo häneen, tämä saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren, vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa.
  • Jos Jumala on mutta henkilö ei usko häneen, tämä häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran.
  • Ja ennen kaikkea: jos Jumalaa ei ole eikä henkilö usko häneen, tämä ei tosin häviä mitään – muttei myöskään voita mitään.

Blaise Pascalin muotoilu[muokkaa]

Ajatuskulun esitti todennäköisyyslaskennan yhtenä keskeisenä kehittäjänäkin tunnettu ranskalainen matemaatikko ja fyysikko Blaise Pascal 1600-luvulla,9 ja se kantaa siksi yhä hänen nimeään.

Pascal kirjoittaa vedonlyönnistä kirjassaan Mietteitä, jonka kolmas osio on otsiokoitu Vedonlyönnin välttämättömyydestä. Hän ensin taustoittaa, mikä asema vedonlyönnillä on Jumalaan epäluuloisesti suhtautuvan ihmisen kohtaamisessa. Pascalin ajattelussa vedonlyönti kulkee monella tapaa käsi kädessä sen ajatuksen kanssa, että niille jotka vilpittömästi haluavat uskoa Jumalaan, on kylliksi todisteita, ja niille on riittävän hämärää, jotka evät halua uskoa.10

Hän muotoilee seuraavan järjestyksen epäilijän kohtaamiseen:

  1. Ensin hänelle on osoitettava että uskonto ei suinkaan ole täysin järjen vastaista
  2. Seuraavaksi hänelle näytetään, kuinka uskonto on ihailtavaa ja jopa toivottavaa
  3. Vasta kun ihminen suhtautuu uskon mahdollisuuteen positiivisesti, on syytä esittää todisteita

Ihmiset halveksivat uskontoa; he vihaavat sitä ja pelkäävät sen olevan totta. Tämän korjaaminen on aloitettava osoittamalla, ettei uskonto ole järjen vastainen; että se on arvostettavaa, herättämällä kunnioitusta sitä kohtaan; sitten meidän on tehtävä siitä rakastettavaa, jotta hyvät ihmiset toivoisivat sen olevan totta; Lopuksi meidän on todistettava, että se on totta.

– Blaise Pascal11

Pascalin mukaan Raamatun pohjalta on täysin luonnollista odottaa, ettei Jumala näyttäydy meille täysin kirkkaasti, niin ettei tätä valoa voisi ihminen torjua, sillä Raamatun Jumala on salattu Jumala: "Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja." (Jes. 45:15)

Jos tämä uskonto kerskailisi näkevänsä Jumalan kirkkaasti, ja että tämä näkymä on avoin ja verhoamatton, tätä vastaan voisi hyökätä ​​sanomalla, ettei maailmassa ole mitään, mikä osoittaisi sen tällä tavalla kirkkaasti. Mutta sen sijaan se päinvastoin sanoo, että ihmiset ovat pimeydessä ja vieraantuneita Jumalasta, että Hän on piiloutunut heidän tiedoltaan, että tämä on itse asiassa se nimi, jonka Hän antaa itselleen Raamatussa, Deus absconditus;

– Blaise Pascal12

Lisäksi Pascal katsoo, että jos Jumalaan uskomaton ihminen ainakin pyrkii saamaan Jumalasta tietoa, hän on aivan eri asemassa kuin ihminen, joka on Jumalan olemassaolon suhteen välinpitämätön:

Siksi niiden joukossa, jotka eivät usko, teen suuren eron niiden välillä, jotka pyrkivät kaikin voimin saamaan tietoa asiasta, ja niiden välillä, jotka elävät murehtimatta tai ajattelematta asiaa.

Voin tuntea vain myötätuntoa niitä kohtaan, jotka vilpittömästi valittavat epäilyksiään, pitävät sitä suurimpana onnettomuutena ja jotka ponnisteluja kaihtamatta tekevät tästä tutkimuksesta itselleen pääasiallisen ja mitä vakavimman ajanvietteen.

– Blaise Pascal13

Pascalin argumentti onkin syytä nähdä kontekstissa, jossa epäilijällä ei ole varsinaisia syitä pitää uskoa Jumalaan järjettömänä, mutta hän saattaa olla sen suhteen välinpitämätön ja ajatella, että hänen ei edes tarvitse ottaa asiaan kantaa:

Tutkikaamme sitten tätä asiaa ja sanokaamme: "Jumala on, tai Hän ei ole." Mutta kummalle puolelle kallistumme? Järki ei voi tässä tehdä päätöstä. Meidät erottaa ääretön kaaos. Tämän äärettömän etäisyyden toisella puolella pelataan peliä, jossa päälle jää kruuna tai klaava. Miten aiot lyödä vetoa? Järjen varassa et voi valita yhtä etkä toista; järkeen vetoamalla et voi puolustaa kumpaakaan vaihtoehtoa.

Älä sitten nuhtele virheistä niitä, jotka ovat tehneet valinnan; sillä sinä et tiedä asiasta mitään. "Ei, mutta en syytä heitä siitä, että he ovat tehneet tietyn valinnan, vaan valinnan ylipäätään; sillä jälleen kerran sekä hän, joka valitsee kruunan että hän, joka valitsee klaavan, ovat yhtä syyllisiä, he ovat molemmat väärässä. Todellinen tapa on olla lyömättä vetoa lainkaan."

Aivan; mutta sinun täytyy valita panoksesi. Valitseminen ei ole valinnaista. Olet jo tehnyt sijoituksesi. Kumman sinä sitten valitset? Katsotaanpa. Koska sinun on valittava, katsotaan, mikä kiinnostaa sinua vähiten. Sinulla on kaksi menetettävää asiaa, se mikä on totta ja se mikä on hyvää; ja kaksi asiaa pelissä: järkesi ja tahtosi, tietosi ja onnellisuutesi; ja luonnollasi on kaksi asiaa, joita vältetään, erehdys ja kurjuus. Sinun järkesi ei järkyty sen enempää valitessasi yhden mieluummin kuin toisen, koska sinun on pakko valita. Tämä kohta on nyt ratkaistu. Mutta entäpä onnellisuutesi? Punnitkaamme voittoa ja tappiota lyödessäsi vetoa sen puolesta, että Jumala on. Arvioikaamme näitä kahta mahdollisuutta. Jos voitat, voitat kaiken; jos häviät, et menetä mitään. Lyö siis epäröimättä vetoa, että Hän on.

– Blaise Pascal14

Pascal tarkastelee myös äärettömän voiton arvoa suhteessa sen voittamisen epävarmuuteen:

Mutta pelissä on ikuisuus elämää ja onnea. Ja jos näin on, jos mahdollisia lopputuloksia olisi ääretön määrä, joista vain yksi olisi sinulle suotuisa, olisit silti oikeassa panostaessasi yhden voittaksesi kaksi, ja koska sinun on pakko pelata, toimisit typerästi jos kieltäytyisit panostamasta yhtä elämä kolmea vastaan ​​pelissä, jossa äärettömistä lopputuloksista vain on yksi sinulle suotuisa, jos voitettavana olisi äärettömyys äärettömän onnellista elämää. Mutta tässä voitettavana on äärettömän onnellinen elämä, ja vain rajallinen määrää tappiomahdollisuuksia, ja panoksesi on rajallinen. Suoritetaan jakolasku; siellä missä [voitettavana] on ääretön, eikä tappiomahdollisuuksien suhde voittomahdollisuuksiin ole ääretön, ei ole aikaa hukattavaksi, sinun on annettava kaikkesi. Ja näin ollen, kun on pakko pelata, hänen täytyy uhrata järki henkensä pelastamiseksi, sen sijaan että riskeeraa elämänsä, saadakseen äärettömän hyödyn, hyväksyen samalla ettei häviä mitään.

– Blaise Pascal15

Ei siis hyödytä sanoa, että voiton saaminen on epävarmaa, mutta otamme varmasti riskin. Että ääretön etäisyys panoksena olevan varmuuden ja voiton epävarmuuden välillä on yhtä suuri kuin varmasti panoksena olevan rajallisen hyvän suhde epävarmaan äärettömään voittoon.

Asia ei ole näin, sillä jokaisessa vedonlyönnissä pelaaja uhraa varman panoksen saavuttaakseen epävarman voiton, ja silti hän asettaa rajallisen varmuuden saavuttaakseen rajallisen epävarmuuden rikkomatta järkeä. Panoksen varmuuden ja hyödyn epävarmuuden välillä ei ole ääretöntä etäisyyttä; tuo ei siis ole totta.

Todellisuudessa voiton varmuuden ja tappion varmuuden välillä on ääretön ero. Mutta voiton epävarmuus on verrannollinen panoksen varmuuteen voitto- ja tappiomahdollisuuksien suhteessa. Tästä seuraa, että jos toisella puolella on yhtä monta riskiä kuin toisella, on järjenmukaista pelata tasan; ja sitten panoksen varmuus on yhtä suuri kuin voiton epävarmuus, niin kaukana varmuudesta, että niiden välillä on ääretön etäisyys. Ja niinpä ehdotuksemme on äärettömän voimakas, kun pelissä on rajallinen panos, jossa on yhtäläiset voiton ja tappion mahdollisuudet ja äärettömät voiton riskit. Tämä on todistettavissa; ja jos ihmiset kykenevät löytämään totuuksia, tämä on yksi.

– Blaise Pascal16

Ei siis ole oikein, että Hän näyttäytyisi ilmeisen jumalallisella tavalla ja saattaisi täysin vakuuttaa kaikki ihmiset; mutta ei olisi myöskään oikein, että Hän tulisi niin piilossa, etteivät ne, jotka vilpittömästi etsivät Häntä, voisi Häntä tuntea. Heille hän on tahtonut tehdä itsensä varsin tunnistettavaksi; ja näin ollen hän tahtoo näyttäytyä avoimesti niille, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestään, ja olla piilossa niiltä, ​​jotka pakenevat Häntä kaikesta sydämestään, Hän säätelee itsensä tuntemista siten, että hän on antanut itsestään merkkejä, jotka näkyvät niille, jotka etsivät Häntä, mutta eivät niille, jotka eivät häntä etsi. Valoa on kylliksi niille jotka vain haluavat nähdä, ja on kyllin hämärää niille joilla eivät halua.

– Blaise Pascal17

Täydentäviä näkökohtia[muokkaa]

Sovellusala[muokkaa]

Argumentin heikkoutena voidaan pitää sitä, ettei se suoraan kerro, mikä teistinen uskonto kannattaa valita, vaikka sulkeekin pois tiettyjä vaihtoehtoja. Erityisesti universalistinen "kaikki pääsevät taivaaseen" -malli on tästä näkökulmasta mielenkiinnoton, koska sen antama kuolemanjälkeinen voitonjako-odote on ateismin tavoin riippumaton siitä, millainen itse kunkin eletty elämä on ollut.

On mahdollista lähestyä moniakin erilaisia maailmankatsomusvaihtoehtoja odotusarvonäkökulmasta ja hahmottaa mielessään, miltä niiden painoarvo "Pascalin vaa'alla punniten" vaikuttaa; tämä antaa mahdollisuudet Pascalin vaa'an "uusiokäyttöön". Kaiken kaikkiaan tällaisen "metafyysisen panos-tuottoteorian" soveltamiseen harjaantuminen olisikin omiaan avaamaan tämänpuoleisuuteen kouristuksenomaisesti takertumaan tottuneelle länsimaiselle nykyihmiselle iankaikkisuusnäkökulman konkreettista merkitystä.

Henkilökohtaiset edellytykset[muokkaa]

Argumentti on suunnattu lähinnä jonkinasteiselle agnostikolle, joka myöntää, ettei voi olla täysin varma siitä, mikä maailmankatsomus on totta. Tällainen ihmistyyppi on nykyäänkin yleinen, ja moni heistä on tottunut tuudittautumaan ajatukseen, että perimmäisiä asioita koskevan varmana pitämänsä tiedon puutteessa hänen "kannattaa keskittyä nauttimaan tästä elämästä". Juuri tällaisen "varmuuden vuoksi en ota mitään kantaa" -elämänfilosofian Pascalin peliteoria osoittaa perin juurin virheelliseksi.

Argumentin mukaan agnostikon ei kannata ottaa sitä riskiä, että eläisi kuin ateisti ja olisikin väärässä, koska hän voisi joutua kuolemanjälkeiseen kärsimykseen. Sen sijaan hänen kannattaa ottaa se riski, että hän elää ja uskoo kuin kristitty, vaikka ateismi olisikin totta. Hänenhän ei tarvitsisi kuoltuaan herätä murehtimaan sitä, että olikin ollut väärässä, ja sitä ennen hän voisi silti elää hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Tällöinkin on olemassa riski, että joku muu uskonto olisi totta ja kristitty joutuisi sen mukaan kärsimään kuoleman jälkeen. Kuitenkaan monet uskonnot eivät salli muiden uskontojen kannattamista – tai koko ajatus toisensa poissulkevien uskontojen yhtaikaisesta "kannattamisesta" on sisäisesti ristiriitainen – joten jonkinlainen riski on aina olemassa. Riskin minimoimiseksi kannattaa joka tapauksessa hylätä ateismi, koska ainakaan ateisti ei voi voittaa. Jos ateismi olisikin totta, niin mitä merkitystä tällä olisi – miten kukaan ateisti voisi milloinkaan missään lopullisessa mielessä päästä "nauttimaan oikeassa olemisestaan"?

Vastauksia kritiikkeihin[muokkaa]

"Mutta mikä jumala?"[muokkaa]

Pascal argumentoi alunperin yhden jumalan oletuksesta. Hän siis asetti vastakkain ainoastaan ateismin ja kristinuskon. Yleensä myönnetään, että tällaisessa tilanteessa argumentti toimisi. Jos taas pitää valita useiden jumalien väliltä, onkin olemassa riski uskoa väärään jumalaan.18 Tämä riski täytyy vain hyväksyä, koska ei ole olemassakaan sellaista valintaa, joka pelaisi kaikin puolin varman päälle. Tämän riskin pienentämiseksi on kuitenkin perusteltua pidättäytyä uskomasta ateismiin.

Argumentin "moraalinen kyseenalaisuus"[muokkaa]

Peliteoreettista argumenttia on kritisoitu siitä, ettei todellisuuden perustavia uskonvalintoja pidä tehdä laskemalla hyötysuhteita ja ettei Jumala luultavasti katsoisi hyvällä tällaisen järkeilyn perusteella uskovia.19 Käytännössä kuitenkin tällainen järkeily on erittäin perusteltua monessakin perustavanlaatuisessa tilanteessa.

On tietenkin mahdollista, että koko elämäsi on vain harhaa, ja aivosi olisivatkin oikeasti humanoidien laboratoriossa, jossa sinulle syötetään jatkuvasti valheellisia havaintoja sähköimpulsseina. Entä jos tämä onkin totta? Velvoittaisiko tämä mahdollisuus sinut jonkinlaisiin toimenpiteisiin? Minkälainen toiminta olisi tällaisessa tilanteessa hyvää tai huonoa? Jos et voi tehdä mitään asialle, niin voit yhtä hyvin elää niin kuin havaintosi olisivatkin todellisuutta. Jos olisitkin väärässä, niin mitä merkitystä tällä olisi?

On myös loogisesti mahdollista, ettei sinun lisäksesi ole olemassa muita tajuisia olentoja. Muut ihmiset olisivat kuin virtuaalihahmoja tietokonepelissä. Tällöin muiden tappaminen ei olisi moraalisesti väärin, samoin kuin tietokonepelissä ihmisen tappamista ei voida pitää moraalisesti vääränä. Vaikka tiedostatkin nyt tällaisen mahdollisuuden olemassaolon, et kuitenkaan usko siihen, koska et halua ottaa sitä riskiä että oletkin väärässä. Vaikka sinulla ei luultavasti olekaan mitään halua suoranaisesti vahingoittaa muita ihmisiä, varot kuitenkin myös vahingossa satuttamasta muita. Vaikka siis tällainen olisikin totta, sinun kannattaa elää niin kuin se ei olisi.

"Voihan jokin jumala palkita ateistitkin"[muokkaa]

Joidenkin ateistien mukaan voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuo­mitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen.20 Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan.

Tämähän on periaatteessa täysin mahdollista. On tosin myös mahdollista että päähäsi putoaa kohta meteoriitti. Vaikka haluaisitkin eliminoida riskin meteoriitin osumisesta, sinun ei kannata väistää. On käytännössä yhtä epätodennäköistä, että meteoriitti putoaakin päähäsi juuri siinä mihin olet väistänyt, sillä meteoriitin putoaminen on käytännössä täysin ennalta arvaamatonta ja tässä suhteessa mielivaltaista. Vastaavasti kuvatunlaista jumalaa voidaan hyvällä syyllä pitää mielivaltaisena. Tällaisessa todellisuudessahan väärin uskovat saisivat palkinnon, koska tämä jumala palkitsisi ateistit juuri siitä, etteivät he uskoneet häneen. Mielivaltaisia jumalia voidaan tietysti keksiä täysin mielivaltaisesti, joten yhdeltä jumalalta suojautuminen altistaa yhtä todennäköiselle toisen jumalan rangaistukselle. Mielivaltaisten jumalien mahdollisuus voidaan siis jättää vedonlyönnissä huomioimatta, koska ne ovat määritelmällisesti täysin ennalta arvaamattomia.

Miksi kääntyä ateistiksi?[muokkaa]

Kaikkein parhaiten argumentti toimii luultavasti ateistiksi kääntymisen ehkäisijänä. Minkä takia ihmisen, joka on elänyt esimerkiksi kristittynä, kannattaisi missään tilanteessa kääntyä ateistiksi?

Ateistiksi kääntymisen ymmärrettävänä perusteluna voisi pitää totuuden seuraamista ehdoitta. Jos siis todistusaineisto vastaansanomattomalla tavalla osoittaisi, ettei mitään jumalia ole olemassa, niin tätä voisi pitää hyvänä syynä kääntyä ateistiksi. On kuitenkin varsin helppo havaita, ettei mitään varsinaisia jumalattomuustodistuksia ole olemassa. Yksittäisiä teistisiä uskomuksia vastaan on kyllä esitetty monia argumentteja, mutta juuri ateismiin uskomisen perusteeksi tarjotaan yleensä tietämättömyyteen vetoamista.21 Ateisti voi siis sanoa, että teistin tulisi todistaa Jumalan olemassaolo, ennen kuin hänen olisi järkevää uskoa siihen. Jos teisti sitten tarjoaa jonkun perusteen Jumalan olemassaololle, ateisti voi syyttää teistiä aukkojen Jumalaan vetoamisesta ja todeta ettei todiste ole riittävän hyvä. Ateistin on käytännössä aina mahdollista keksiä vaihtoehtoinen selitys todistusaineistolle, tai sitten hän voi todeta, ettei asiaa vielä tiedetä, niin kauan kuin Jumala olisi ainoa ratkaisu ongelmaan. Jos ateistilta sitten kysyy, että minkälainen todiste riittäisi, jotta Jumalan olemassaoloa voisi pitää uskottavana, ateisti saattaa tähän vastata, että Jumala kyllä tietäisi mikä olisi riittävä todiste ja esittäisi sen varmasti, jos olisi olemassa. Tähän päälle voi vielä kysyä: "Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?" Tämän retoriikan jäljiltä tulee kuitenkin huomata, ettei ateismille ole edelleenkään esitetty ainoatakaan järjellistä todistetta. Tietämättömyyteen vetoaminen on nimittäin argumentointivirhe.

On siis naiivia kuvitella, että ateismiin uskottaisiin, koska sen tiedettäisiin olevan totta. Useimmat ateistit myöntävätkin olevansa tietojensa puolesta agnostikkoja22: heillä ei mielestään ole riittävää tietoa uskoakseen jumalaan – eikä toisaalta riittävää tietoa todistaakseen, ettei jumalia ole. Jos asiaa ei voida ratkaista puhtaasti tiedollisilla argumenteilla, niin peliteoreettinen lähestymistapa on erittäin perusteltu ja ateismi voidaan hylätä puhtaasti käytännöllisistä syistä.23

Tämän takia ihmisen, joka ei voi olla varma ateismin totuudellisuudesta, ei järkevästi arvioiden kannata missään tilanteessa kääntyä ateistiksi.24

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  • Warburton, Nigel: Philosophy: Basic Readings. London: Routledge, 1999. ISBN 0-415-18720-6. – Selostaa laajasti Pascalin vaakaa.

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Vaikka onkin periaatteessa mahdollista välttää lausumasta asiasta mitään mielipidettä, on aivan eri asia elää elämäänsä ikään kuin Jumala olisi todellisesti olemassa kuin ikään kuin Jumalaa ei olisikaan. Käytännössä siis agnostikkokin "asettaa panoksensa" joko teismin tai ateismin puolelle.
  2. ^ Ihmisen osaksi tuleva "henkilökohtainen tulos" siis tämän argumentin mukaan kyllä voi riippuakin ihmisen uskosta, mutta tuloksen ratkaiseva tekijä (perimmäinen totuus olemassaolon luonteesta) on ihmisten kannanotoista riippumaton.
  3. ^ Tässä toimitaan saatavilla olevan informaation ja omien järjenkykyjen varassa, subjektiivisen todennäköisyyskäsityksen pohjalta: miten todennäköisesti arvioisit kristinuskon olevan totta ja sen kanssa yhteensopimattomien käsitysten siis harhaa?
  4. ^ Minkä arvoinen on iankaikkinen autuus tilassa, "jonka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9)?
  5. ^ Minkä paljon vahinkoa ihmiselle on (kristillisestä kokonaisnäkökulmasta, siis iankaikkisuus huomioonottaen) arvioitava koituvan siitä, että kristillisen uskon tähden oli tämän elämän aikana voinut menettää jotain itselleen ajallisessa elämässä arvokasta, mistä muuten olisi voinut päästä täällä nauttimaan?
  6. ^ Käy mielessäsi läpi kaikki tuntemasi, kristinuskon kanssa yhteensopimattomat todellisuuskäsitykset: Miten todennäköisenä kunkin käsityksen osalta pidät sitä, että juuri tämä käsitys olisi totta?
  7. ^ Kuinka huono juttu kristityn kannalta juuri tämän vaihtoehdon totuus olisi?
  8. ^ Paljonko helpommalla kristitty oli päässyt, kun ei esim. ollut tarvinnut noudattaa ramadan-paastoa tai tehdä kunniamurhia?
  9. ^ Pascal, Blaise: Mietteitä. Alkuteos: Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
  10. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa IV § 430 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (- - There is enough light for those who only desire to see, and enough obscurity for those who have a contrary disposition.)
  11. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 187 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (Men despise religion; they hate it, and fear it is true. To remedy this, we must begin by showing that religion is not contrary to reason; that it is venerable, to inspire respect for it; then we must make it lovable, to make good men hope it is true; finally, we must prove it is true.)
  12. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 194 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (If this religion boasted of having a clear view of God, and of possessing it open and unveiled, it would be attacking it to say that we see nothing in the world which shows it with this clearness. But since, on the contrary, it says that men are in darkness and estranged from God, that He has hidden Himself from their knowledge, that this is in fact the name which He gives Himself in the Scriptures, Deus absconditus;
  13. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 194 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (Therefore among those who do not believe, I make a vast difference between those who strive with all their power to inform themselves, and those who live without troubling or thinking about it. I can have only compassion for those who sincerely bewail their doubt, who regard it as the greatest of misfortunes, and who, sparing no effort to escape it, make of this inquiry their principal and most serious occupations.
  14. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 233 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (Let us then examine this point, and say, "God is, or He is not." But to which side shall we incline? Reason can decide nothing here. There is an infinite chaos which separated us. A game is being played at the extremity of this infinite distance where heads or tails will turn up. What will you wager? According to reason, you can do neither the one thing nor the other; according to reason, you can defend neither of the propositions.
     Do not then reprove for error those who have made a choice; for you know nothing about it. "No, but I blame them for having made, not this choice, but a choice; for again both he who chooses heads and he who chooses tails are equally at fault, they are both in the wrong. The true course is not to wager at all."
    Yes; but you must wager. It is not optional. You are embarked. Which will you choose then? Let us see. Since you must choose, let us see which interests you least. You have two things to lose, the true and the good; and two things to stake,[Pg 67] your reason and your will, your knowledge and your happiness; and your nature has two things to shun, error and misery. Your reason is no more shocked in choosing one rather than the other, since you must of necessity choose. This is one point settled. But your happiness? Let us weigh the gain and the loss in wagering that God is. Let us estimate these two chances. If you gain, you gain all; if you lose, you lose nothing. Wager, then, without hesitation that He is.)
  15. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 233 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (But there is an eternity of life and happiness. And this being so, if there were an infinity of chances, of which one only would be for you, you would still be right in wagering one to win two, and you would act stupidly, being obliged to play, by refusing to stake one life against three at a game in which out of an infinity of chances there is one for you, if there were an infinity of an infinitely happy life to gain. But there is here an infinity of an infinitely happy life to gain, a chance of gain against a finite number of chances of loss, and what you stake is finite. It is all divided; wherever the infinite is and there is not an infinity of chances of loss against that of gain, there is no time to hesitate, you must give all. And thus, when one is forced to play, he must renounce reason to preserve his life, rather than risk it for infinite gain, as likely to happen as the loss of nothingness.)
    Alkuperäinen ranskankielinen on tältä osin hieman vaikeatulkintainen: The apparently defective passage from page 39.
    Mais il y a ici une infinité de vie infiniment heureuse à gagner, un hasard de gain contre un nombre fini de hasards de perte, et ce que vous jouez est fini. Cela ôte tout parti; partout où est l’infini, et où il n’y a pas infinité de hasards de perte contre celui de gain, il n’y a point à balancer, il faut tout donner. Est ainsi, quand on est forcé à jouer, il faut renoncer à la raison pour garder la vie, plutôt que de la hasarder pour le gain infini aussi prêt à arriver que la perte du néant.     (Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 233 © Jonathan Bennett 2017. Viitattu 14.9.2024.)
  16. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa III § 233 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (For it is no use to say it is uncertain if we will gain, and it is certain that we risk, and that the infinite distance between the certainty of what is staked and the uncertainty of what will be gained, equals the finite good which is certainly staked against the uncertain infinite. It is not so, as every player stakes a certainty to gain an uncertainty, and yet he stakes a finite certainty to gain a finite uncertainty, without transgressing against reason. There is not an infinite distance between the certainty staked and the uncertainty of the gain; that is untrue. In truth, there is an infinity between the certainty of gain and the certainty of loss. But the uncertainty of the gain is proportioned to the certainty of the stake according to the proportion of the chances of gain and loss. Hence it comes that, if there are as many risks on one side as on the other, the course is to play even; and then the certainty of the stake is equal to the uncertainty of the gain, so far is it from fact that there is an infinite distance between them. And so our proposition is of infinite force, when there is the finite to stake in a game where there are equal risks of gain and of loss, and the infinite to gain. This is demonstrable; and if men are capable of any truths, this is one.)
  17. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa IV § 430 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (- - It was not then right that He should appear in a manner manifestly divine, and completely capable of convincing all men; but it was also not right that He should come in so hidden a manner that He could not be known by those who should sincerely seek Him. He has willed to make Himself quite recognisable by those; and thus, willing to appear openly to those who seek Him with all their heart, and to be hidden from those who flee from Him with all their heart, He so regulates the knowledge of Himself that He has given signs of Himself, visible to those who seek Him, and not to those who seek Him not. There is enough light for those who only desire to see, and enough obscurity for those who have a contrary disposition.)
  18. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Pascalin vaaka lähtee yhden jumalan oletuksesta. Jos voi olla olemassa vain kristinuskon Jumala tai ei mitään jumalaa, niin veto pätee. Jos taas voi olla olemassa myös hindujen Brahma, niin kristitty kenties uskoo väärään jumalaan.)
  19. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Kristityiltä voi ensiksi kysyä, mitä mieltä heidän Jumalansa on tällaisen järkeilyn perusteella uskovista.)
  20. ^ Mäntysalo, Jori: Jorin veto ja Pascalin vaaka 3/2009. Pakanasanomat. Viitattu 23.11.2009. (Erityisesti jokin jumala voi pelastaa ne, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan. Samalla tavoin jokaiselle mahdolliselle jumalalle voi keksiä "vastajumalan", ja tämä viimeistään riittää kumoamaan Pascalin vedon. Miksei voisi olla jumalaa, joka pelastaisi ateistit?)
  21. ^ Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 110–112. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
  22. ^ Tällainen ateisti ei siis katso voivansa mennä kannanmäärityksessään Jumalan olemassaolokysymykseen agnostikkoa pitemmälle sillä perusteella, että tietäisi tätä enemmän, vaan ateismi on hänelle lähinnä tunteen ja tahdon asia: agnostikko katsoo sietävänsä ajatuksen Jumalan mahdollisesta olemassaolosta ja voivansa mukautua siihen, tällainen ateisti ei. Tunnettu ateistifilosofi Thomas Nagel on suoraan todennutkin, ettei tahdo todellisuuden olevan sellainen kuin teistit ajattelevat sen olevan.
  23. ^ Tällöin siis kysymys on siitä, paljonko kenenkään järkevästi ajatellen kannattaa riskeerata siksi, ettei tahdo Jumalan olevan olemassa, kun kuitenkin järkensä puolesta tietää ja myöntää, ettei hänen vallassaan ole Jumalan olemassaolon estäminen tai sen seurausten rajoittaminen vaan että loogisesti ottaen itse kunkin ateistin ainoa oikeassa olemisen toivo on siinä, ettei Jumala ehkä olisi olemassa, vaikka hän sitä päinvastoin hartaasti toivoisikin. Tällaisessa tilanteessa oman kannan ratkaiseminen siltä pohjalta, että päättää toimia ikään kuin tietäisi asian olevan niin kuin itse toivoo, vaikka tietää, ettei tätä tiedäkään, voi tosin antaa jonkinlaista subjektiivista tyydytyksen kokemusta ("sainpahan Jumalan viralta edes omassa elämässäni!") mutta ei ole objektiivisessa mielessä järkevää (ei perustu tosiasioihin vaan toiveajatteluun ja täyttää siis esim. Dawkinsin kannattaman "uskonnollisuuden määritelmän").
  24. ^ Omalta kannalta paremmaksi tiedetyn tilanteen tahallinen vaihtaminen omalta kannalta huonommaksi tiedetyksi on ilmeisen järjetöntä toimintaa.

Aiheesta muualla[muokkaa]


Artikkelin tägit: pascalin veto, pascalin vaaka, blaise pascal, pascalin gambiitti, pascalin peliteoria, ateismi, teismi, järki, usko, tieto
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Pascalin_peliteoria&oldid=12901”