Ero sivun ”Teismi” versioiden välillä
ApoWikistä
(William Lane Craig:n kumoajat teismille) |
(jonkinlainen perusparannusyritys terminologisesti keskeiseen artikkeliin) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Teismi''' ([[wp:kreikan kieli|kreikan]] sanasta ''theos'', jumala) eli '''jumalausko''' on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen [[jumala]] tai jumalia.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Jukka K. Korpela | Nimeke=Pienehkö sivistyssanakirja: ateismi | Ajankohta= | Osoite=http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatt.html#teismi | Julkaisija=Korpela, Jukka K. | Luettu=18.4.2007 | Kieli=}} (''yleisnimitys uskonnoille, joissa jumaluus käsitetään persoonalliseksi ja maailmasta erilliseksi mutta siihen vaikuttavaksi”'')<br />{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}} (''oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus.'')<br />Ilkka Niiniluoto: "Ateismi", teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Sivu=122 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}} (Kuten jumalausko eli teismi – –'')</ref> | '''Teismi''' ([[wp:kreikan kieli|kreikan]] sanasta ''theos'', jumala) eli '''jumalausko''' on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen [[jumala]]<!-- tai jumalia-->.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Jukka K. Korpela | Nimeke=Pienehkö sivistyssanakirja: ateismi | Ajankohta= | Osoite=http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatt.html#teismi | Julkaisija=Korpela, Jukka K. | Luettu=18.4.2007 | Kieli=}} (''yleisnimitys uskonnoille, joissa jumaluus käsitetään persoonalliseksi ja maailmasta erilliseksi mutta siihen vaikuttavaksi”'')<br />{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}} (''oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus.'')<br />Ilkka Niiniluoto: "Ateismi", teoksessa {{kirjaviite | Tekijä=Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.) | Nimeke=Uskonnonfilosofia | Sivu=122 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-0-27403-8}} (Kuten jumalausko eli teismi – –'')</ref> | ||
Useiden tuoreiden tutkimusten konsensuksen mukaan teistinen käsitys on ihmiselle luonnollinen.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Born Believers: How your brain creates God | Osoite = http://www.newscientist.com/article/mg20126941.700-born-believers-how-your-brain-creates-god.html?full=true | Viitattu = 5.3.2009 | Tekijä = Brooks, Michael | Julkaisija = NewScientist | Ajankohta = 4.2.2009 }} (''"There's now a lot of evidence that some of the foundations for our religious beliefs are hard-wired," says <nowiki>[Paul]</nowiki> Bloom. - - "Children the world over have a strong natural receptivity to believing in gods because of the way their minds work, and this early developing receptivity continues to anchor our intuitive thinking throughout life," says anthropologist Justin Barrett of the University of Oxford. - - These cognitive biases are so strong, says <nowiki>[Olivera]</nowiki> Petrovich, that children tend to spontaneously invent the concept of god without adult intervention'')</ref> Vuonna 1998 tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa suomalaisista 81 % sanoi uskovansa Jumalaan.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Kolme neljästä pohjoismaalaisesta sanoo uskovansa Jumalaan | Osoite = http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/elo98/pohjmaat.htm | Viitattu = 2.7.2010 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Kirkon tiedotuskeskus | Ajankohta = 14.8.1998 }} (''Kolme neljästä pohjoismaalaisesta sanoo uskovansa Jumalaan. Suomessa heitä on eniten, 81 %.'') Jumalan olemassaoloon uskomista ei välttämättä käsitetä uskoksi Jumalaan. Usko Jumalaan kuitenkin edellyttää uskoa Jumalan olemassaoloon, joten Jumalaan uskovien määrä määrittää Jumalan olemassaoloon uskovien minimiarvon. Näin ollen suomalaisista Jumalan olemassaoloon uskoo vähintään 81 %.</ref> | |||
== Teistisen uskomuksen perusteluja == | == Teistisen uskomuksen perusteluja == | ||
| Rivi 5: | Rivi 7: | ||
Teististä uskomusta voidaan perustella monin eri tavoin. Yleisimpiä argumentteja ovat [[kosmologinen argumentti]], [[teleologinen argumentti]], [[moraalinen argumentti]] ja [[abiogeneettinen argumentti]]. | Teististä uskomusta voidaan perustella monin eri tavoin. Yleisimpiä argumentteja ovat [[kosmologinen argumentti]], [[teleologinen argumentti]], [[moraalinen argumentti]] ja [[abiogeneettinen argumentti]]. | ||
== Teismin | == Teismin falsifioituvuus == | ||
Filosofi [[William Lane Craig]]in mukaan teismi | |||
* Teismi loogisesti epäjohdonmukainen. esim: | Filosofi '''[[William Lane Craig]]in''' mukaan teismi on luonteeltaan periaatteessa falsifioitavissa oleva kanta, joka olisi kumottavissa osoittamalla todeksi vaikkapa jokin seuraavista väitteistä: | ||
** [[Jumalan_kaikkivoipuus|Voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei itsekään jaksaisi nostaa sitä]] | |||
** [[Kärsimyksen ongelma|Pahan ongelma]] | * "Teismi on loogisesti epäjohdonmukainen." – Tätä taas voi pyrkiä osoittamaan esim. seuraavilla tavoilla: | ||
* Universumin | ** [[Jumalan_kaikkivoipuus|"Voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei itsekään jaksaisi nostaa sitä?"]] | ||
** [[Kärsimyksen ongelma|Pahan ongelma]]: "Jos Jumala olisi olemassa, mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi, mutta pahaa kuitenkin tapahtuu." | |||
* "Universumin olemassaolo (ilman Jumalaa) on metafyysisesti välttämätöntä." | |||
== Teismiin liittyvää käsitteistöä == | |||
=== Ateistien "olkinukketeismi" === | |||
Ateistit riitelevät keskenään siitäkin, mitä itse [[ateismin määritelmä|ateismi on]], joten tuskin heillä on täyttä yksimielisyyttä siitäkään, mitä "teismin" pitäisi tarkoittaa. On kuitenkin havaittavissa ateistinen tendenssi pyrkiä määrittelemään "teismi" ateismin ehdoilla: ateismin loogiseksi komplementiksi eli kaikkien epäateististen uskomusten joukoksi. Koska siis ateistit eivät sano uskovansa "jumalaan tai jumaliin" ja koska "teismi" heidän näkökulmastaan on sitä, mitä "ateismi" ei ole (''a''-etuliite ilmaisee negaatiota), ateisteille on luontevaa määritellä teismi "uskoksi jumalaan tai jumaliin". | |||
Niinpä ateistien suosiman [[wp:olemassaolo|olemassaolo]]a koskevan eli [[wp:ontologia|ontologisen]] "teismin" määritelmän mukaan "teismi on [[AW:S#väitelause|väitelause]] 'jumala tai jumalia on olemassa'".<ref name="Smith, George H. 1979">{{Kirjaviite | Tekijä=Smith, George H. | Nimeke=Atheism: The case against god | Julkaisupaikka=Buffalo, New York | Julkaisija=Prometheus Books | Vuosi=1979 | Tunniste=ISBN 0-87975-124-X}}<br/>{{Verkkoviite | Tekijä=Hartikainen, Erkki | Nimeke=Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa | Ajankohta=30.10.2003 | Osoite=http://www.dlc.fi/~etkirja/ateismi.htm | Julkaisija=Erkki Hartikainen / Suomen ateistiyhdistys | Luettu=16.4.2007}} (''Teismi on väitelause "jumala tai jumalia on olemassa".''</ref> Jos tällainen määritelmä hyväksytään keskustelun pohjaksi, se antaa ateisteille useitakin etuja: | |||
# Nyt on tie auki retoriikalle, jonka mukaan tässä nimenomaan "teistit" ovat "väittäneet jotain", ateistit sen sijaan yksinkertaisesti "vain pidättäytyneet yhtymästä tähän teistien väitteeseen", joten "ateismi ei itsessään väitä mitään eikä sitä siksi tarvitse mitenkään todistaakaan (eikä sillä edes voi olla mitään loogisia tai käytännöllisiä seurauksiakaan), vaan koko [[todistuksen taakka]] on teisteillä, joten ateistit voivatkin keskittyä pelkkään välinpitämättömyyteen teismiä kohtaan tai vaihtoehtoisesti pelkkään teististen perustelujen kritiikkiin". | |||
# Jos joku tosiaan ilmoittautuu "'uskon jumalaan tai jumaliin' -teistiksi", hän on samalla ilmoittautunut henkilöksi, joka ei näköjään itsekään oikein tiedä, mihin uskoo (jumalaan vai jumaliin – vaiko ehkä varmuuden vuoksi sekä jumalaan että jumaliin?). Niinpä hän on jo lähtökohtaisesti menettänyt pelin ennen kuin keskustelu alkoikaan: "Jos kerran voit yhtä hyvin uskoa jumaliin kuin jumalaankin, mikset saman tien voi uskoa vielä mörköihin ja menninkäisiinkin?" – Tältä pohjalta asiallinen keskustelu on siis mahdotonta, mikä taas on tyypillisesti ateistien etu, koska juuri asiallisessa keskustelussa he eivät vahvoilla ole. | |||
# Hyväksymällä ateistisen "teismin" määritelmän menettää mahdollisuuden pitäytyä "teismin" [[#Teismin täsmällinen määritelmä ja loogiset vaihtoehdot|kristillisen teologian ja täsmällisen uskonnonfilosofian mukaiseen]] merkitykseen. Näin ei edes pysty nimeämään tarkasti ja ymmärrettävästi sitä [[AW:S#ontologia|ontologista]] kantaa, jota olisi kristittynä ollut määrä puolustaa, eikä sitä siis voi kunnolla perustellakaan, vaan koko keskustelu jää sekavaksi. | |||
# Mitä huonotasoisemmiksi ateistit onnistuvat nämä keskustelut mm. tällä käsitesotkullaan vetämään, sitä enemmän uskottavuutta he voivat toivoa sellaiselle propagandistiselle kannalle, jonka mukaan "uskonnollisuus" ilman muuta jo ylipäänsäkin on pelkkää käsitesotkua, jossa ei ainakaan "tavallisen ihmisen" kannalta ole mitään mieltä, ja "näin ollen ateismi puolestaan on lähinnä vain jokaisen järkevän ja maltillisen ihmisen luonnollista pyrkimystä pysytellä tällaisesta sotkusta erossa". | |||
=== Teismin täsmällinen määritelmä ja loogiset vaihtoehdot === | |||
'''[[wp:Seppo A. Teinonen|Seppo A. Teinosen]]''' ''Teologian sanakirja''<ref>Kirjapaja, 2. korjattu painos, 1999.</ref> määrittelee näin: | |||
* "'''teismi''' (kr theos, jumala), fil t usk käsitys, että on olemassa persoonallinen ja –> transsendenttinen Jumala, joka on luonut maailman ja ylläpitää sitä. Termiä käytti ensimmäiseksi R. Cudworth 1678. ''Teisti'', t:n edustaja, ''teistinen'', t:n mukainen." | |||
* "'''transsendenssi''' (lat transcendere, astua yli, nousta yli), toisella puolella oleminen, tuolla puolella oleminen, tuonpuoleisuus, (Jumalan) oleminen maailman tuolla puolen (eikä siinä kuten –> immanenssi), (Jumalan) ulkomaailmallisuus. ..." | |||
Tämän määritelmän kunnolliseksi ymmärtämiseksi on tarpeen tietää myös, mitä näin määritelty teismi yhtäältä ''on'' – hieman yllättävästi nimenomaan teismi on [[AW:S#monoteismi|monoteismi]]n alalaji eikä päinvastoin – ja mitä se toisaalta ''ei ole'' eli mitkä ovat siitä poikkeavia kantoja; näin määritellyn teismin loogiseen komplementtiin eli kaikkien sen ulkopuolelle jäävien kantojen joukkoon näet kuuluu [[AW:S#ateismi|ateismi]]n lisäksi paljon muutakin, mm. [[AW:S#deismi|deismi]] (monoteismin alalaji sekin), [[AW:S#dualismi|dualismi]], [[AW:S#polyteismi|polyteismi]] ja [[AW:S#panteismi|panteismi]]. | |||
== Viitteet == | == Viitteet == | ||
Versio 14. toukokuuta 2012 kello 14.13
Teismi (kreikan sanasta theos, jumala) eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen jumala.1
Useiden tuoreiden tutkimusten konsensuksen mukaan teistinen käsitys on ihmiselle luonnollinen.2 Vuonna 1998 tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa suomalaisista 81 % sanoi uskovansa Jumalaan.3
Teistisen uskomuksen perusteluja
Teististä uskomusta voidaan perustella monin eri tavoin. Yleisimpiä argumentteja ovat kosmologinen argumentti, teleologinen argumentti, moraalinen argumentti ja abiogeneettinen argumentti.
Teismin falsifioituvuus
Filosofi William Lane Craigin mukaan teismi on luonteeltaan periaatteessa falsifioitavissa oleva kanta, joka olisi kumottavissa osoittamalla todeksi vaikkapa jokin seuraavista väitteistä:
- "Teismi on loogisesti epäjohdonmukainen." – Tätä taas voi pyrkiä osoittamaan esim. seuraavilla tavoilla:
- "Voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei itsekään jaksaisi nostaa sitä?"
- Pahan ongelma: "Jos Jumala olisi olemassa, mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi, mutta pahaa kuitenkin tapahtuu."
- "Universumin olemassaolo (ilman Jumalaa) on metafyysisesti välttämätöntä."
Teismiin liittyvää käsitteistöä
Ateistien "olkinukketeismi"
Ateistit riitelevät keskenään siitäkin, mitä itse ateismi on, joten tuskin heillä on täyttä yksimielisyyttä siitäkään, mitä "teismin" pitäisi tarkoittaa. On kuitenkin havaittavissa ateistinen tendenssi pyrkiä määrittelemään "teismi" ateismin ehdoilla: ateismin loogiseksi komplementiksi eli kaikkien epäateististen uskomusten joukoksi. Koska siis ateistit eivät sano uskovansa "jumalaan tai jumaliin" ja koska "teismi" heidän näkökulmastaan on sitä, mitä "ateismi" ei ole (a-etuliite ilmaisee negaatiota), ateisteille on luontevaa määritellä teismi "uskoksi jumalaan tai jumaliin".
Niinpä ateistien suosiman olemassaoloa koskevan eli ontologisen "teismin" määritelmän mukaan "teismi on väitelause 'jumala tai jumalia on olemassa'".4 Jos tällainen määritelmä hyväksytään keskustelun pohjaksi, se antaa ateisteille useitakin etuja:
- Nyt on tie auki retoriikalle, jonka mukaan tässä nimenomaan "teistit" ovat "väittäneet jotain", ateistit sen sijaan yksinkertaisesti "vain pidättäytyneet yhtymästä tähän teistien väitteeseen", joten "ateismi ei itsessään väitä mitään eikä sitä siksi tarvitse mitenkään todistaakaan (eikä sillä edes voi olla mitään loogisia tai käytännöllisiä seurauksiakaan), vaan koko todistuksen taakka on teisteillä, joten ateistit voivatkin keskittyä pelkkään välinpitämättömyyteen teismiä kohtaan tai vaihtoehtoisesti pelkkään teististen perustelujen kritiikkiin".
- Jos joku tosiaan ilmoittautuu "'uskon jumalaan tai jumaliin' -teistiksi", hän on samalla ilmoittautunut henkilöksi, joka ei näköjään itsekään oikein tiedä, mihin uskoo (jumalaan vai jumaliin – vaiko ehkä varmuuden vuoksi sekä jumalaan että jumaliin?). Niinpä hän on jo lähtökohtaisesti menettänyt pelin ennen kuin keskustelu alkoikaan: "Jos kerran voit yhtä hyvin uskoa jumaliin kuin jumalaankin, mikset saman tien voi uskoa vielä mörköihin ja menninkäisiinkin?" – Tältä pohjalta asiallinen keskustelu on siis mahdotonta, mikä taas on tyypillisesti ateistien etu, koska juuri asiallisessa keskustelussa he eivät vahvoilla ole.
- Hyväksymällä ateistisen "teismin" määritelmän menettää mahdollisuuden pitäytyä "teismin" kristillisen teologian ja täsmällisen uskonnonfilosofian mukaiseen merkitykseen. Näin ei edes pysty nimeämään tarkasti ja ymmärrettävästi sitä ontologista kantaa, jota olisi kristittynä ollut määrä puolustaa, eikä sitä siis voi kunnolla perustellakaan, vaan koko keskustelu jää sekavaksi.
- Mitä huonotasoisemmiksi ateistit onnistuvat nämä keskustelut mm. tällä käsitesotkullaan vetämään, sitä enemmän uskottavuutta he voivat toivoa sellaiselle propagandistiselle kannalle, jonka mukaan "uskonnollisuus" ilman muuta jo ylipäänsäkin on pelkkää käsitesotkua, jossa ei ainakaan "tavallisen ihmisen" kannalta ole mitään mieltä, ja "näin ollen ateismi puolestaan on lähinnä vain jokaisen järkevän ja maltillisen ihmisen luonnollista pyrkimystä pysytellä tällaisesta sotkusta erossa".
Teismin täsmällinen määritelmä ja loogiset vaihtoehdot
Seppo A. Teinosen Teologian sanakirja5 määrittelee näin:
- "teismi (kr theos, jumala), fil t usk käsitys, että on olemassa persoonallinen ja –> transsendenttinen Jumala, joka on luonut maailman ja ylläpitää sitä. Termiä käytti ensimmäiseksi R. Cudworth 1678. Teisti, t:n edustaja, teistinen, t:n mukainen."
- "transsendenssi (lat transcendere, astua yli, nousta yli), toisella puolella oleminen, tuolla puolella oleminen, tuonpuoleisuus, (Jumalan) oleminen maailman tuolla puolen (eikä siinä kuten –> immanenssi), (Jumalan) ulkomaailmallisuus. ..."
Tämän määritelmän kunnolliseksi ymmärtämiseksi on tarpeen tietää myös, mitä näin määritelty teismi yhtäältä on – hieman yllättävästi nimenomaan teismi on monoteismin alalaji eikä päinvastoin – ja mitä se toisaalta ei ole eli mitkä ovat siitä poikkeavia kantoja; näin määritellyn teismin loogiseen komplementtiin eli kaikkien sen ulkopuolelle jäävien kantojen joukkoon näet kuuluu ateismin lisäksi paljon muutakin, mm. deismi (monoteismin alalaji sekin), dualismi, polyteismi ja panteismi.
Viitteet
- ^ Jukka K. Korpela: Pienehkö sivistyssanakirja: ateismi Korpela, Jukka K.. Viitattu 18.4.2007. (yleisnimitys uskonnoille, joissa jumaluus käsitetään persoonalliseksi ja maailmasta erilliseksi mutta siihen vaikuttavaksi”)
Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. (oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus.)
Ilkka Niiniluoto: "Ateismi", teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 122. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8. (Kuten jumalausko eli teismi – –) - ^ Brooks, Michael: Born Believers: How your brain creates God 4.2.2009. NewScientist. Viitattu 5.3.2009. ("There's now a lot of evidence that some of the foundations for our religious beliefs are hard-wired," says [Paul] Bloom. - - "Children the world over have a strong natural receptivity to believing in gods because of the way their minds work, and this early developing receptivity continues to anchor our intuitive thinking throughout life," says anthropologist Justin Barrett of the University of Oxford. - - These cognitive biases are so strong, says [Olivera] Petrovich, that children tend to spontaneously invent the concept of god without adult intervention)
- ^ Kolme neljästä pohjoismaalaisesta sanoo uskovansa Jumalaan 14.8.1998. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 2.7.2010. (Kolme neljästä pohjoismaalaisesta sanoo uskovansa Jumalaan. Suomessa heitä on eniten, 81 %.) Jumalan olemassaoloon uskomista ei välttämättä käsitetä uskoksi Jumalaan. Usko Jumalaan kuitenkin edellyttää uskoa Jumalan olemassaoloon, joten Jumalaan uskovien määrä määrittää Jumalan olemassaoloon uskovien minimiarvon. Näin ollen suomalaisista Jumalan olemassaoloon uskoo vähintään 81 %.
- ^ Smith, George H.: Atheism: The case against god. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1979. ISBN 0-87975-124-X.
Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa 30.10.2003. Erkki Hartikainen / Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 16.4.2007. (Teismi on väitelause "jumala tai jumalia on olemassa". - ^ Kirjapaja, 2. korjattu painos, 1999.
