Ero sivun ”Ateistin vaaka” versioiden välillä
(viite lisätty) |
p ({{Uskonnonfilosofia}} -navigaatiomalline) |
||
| Rivi 45: | Rivi 45: | ||
* --> | * --> | ||
{{Uskonnonfilosofia}} | |||
== Viitteet == | == Viitteet == | ||
{{viitteet|fontti}} | {{viitteet|fontti}} | ||
Versio 29. marraskuuta 2011 kello 07.05
Ateistin vaaka on yhteisnimitys ateistien aikaansaannoksille heidän pyrkimyksissään Pascalin vaaka -argumentin kumoamiseksi; itse nimityskin on ilmeisesti heidän keksintöään.
Tässä artikkelissa esitellään, arvioidaan ja kritisoidaan näitä aikaansaannoksia ateistien omien nettitekstien pohjalta. Kuhunkin käsiteltyyn tekstiin annetaan viitelinkki, niin että lukijan on mahdollisimman helppo siihen itsekin tutustua ja siltä pohjalta puntaroida esitetyn kritiikin ja vastakritiikin osuvuutta ja riittävyyttä kussakin tapauksessa erikseen.
Käsittelyä ei ole rajoitettu vain niihin vastaväitteisiin, jotka on otsikoitu "ateistin vaa'aksi", vaan artikkelin on määrä kattaa Pascalin peliteoriaan kohdistetun helppolöytöisen1 nettikritiikin koko ala.
Artikkeli on keskeneräinen.
"Kannattaako Jumalaan uskoa?" – Vapaa Ajattelija 2-3/2003
Tämä artikkeli argumentoi seuraavasti:
Aloitus
- Kuvataan omintakeinen "uskontojen historia". Epäselväksi jää, mihin lähteisiin esitys tukeutuu (jos mihinkään).
- Viitataan vuoden 2001 WTC-iskuun, muttei sentään väitetä sitä kristittyjen aikaansaannokseksi.
- Esitellään "pelurin todistus" (melko suurpiirteisesti).
"Todistuksen moraali"
Tämännimisessä alaluvussa koetetaan aluksi lähinnä perustella, että valheeseen ei tulisi uskoa ja että pelurin todistus "ei esitä jumalaan uskomiselle mitään näyttöä". Vaikka nämä väitteet ovatkin sinänsä tosia, ne ovat täysin asiaankuulumattomia: pelurin todistus ei ole Jumala-todistus eikä väitäkään olevansa; toisaalta se ei liioin neuvo uskomaan minkäänlaiseen valheeseen vaan ainoastaan toimimaan epävarmuuden alaisena mahdollismman järkevästi. Siksi sille on mahdotonta saada osuvaa vasta-argumentaatiota tällaisista aineksista.
Luvun loppuosassa vedotaan siihen, että Jumalaan uskominen "valheellisesti ja itsekkäästi palkkion toivossa" ei ole moraalisesti korkeatasoista. Eihän pelurin todistus sellaista väitäkään, joten vasta-argumentiksi ei ole tästäkään ajatuksesta:2 valheellisesta uskosta ei olisi hyötyä (vain leikisti voittoruutuun sijoitetut pelimerkit eivät oikeasti tuo voittoa), ja kristillisen Jumalaan uskomisen idea on nyt nimenomaan siinä, että "me olemme syntiset" emmekä pääse itsekkyydestämme mihinkään – jos taivaaseen otettaisiin vain epäitsekkäitä ihmisiä, se jäisi kyllä tyhjilleen.3
Näiden ajatusten välissä yritetään vastustaa Pascalin (kuulemma) neuvomaa toimintatapaa: "pitää ryhtyä elämään ikään kuin uskoisimme jumalaan". Ensin sitä koetetaan väittää mahdottomaksi ja sitten epämoraaliseksi. Näyttämättä jää, miten ateistiksi ryhtyminen (esim. siinä toivossa, että kymmentä käskyä pääsisi rankaisematta rikkomaan) olisi sen moraalisempaa.
"Todistus voidaan kääntää"
Artikkelin alkuosa siis epäonnistuu horjuttamaan pelurin todistusta, mutta tämä väliotsikko lupaa korjata tilanteen: jos näet jokin todistelutapa voidaan todellakin kääntää, siis käyttää aivan vastaavaa päättelyä juuri päinvastaisen johtopäätöksen tukemiseksi, kyseinen menettely on tietenkin arvoton erottamaan totuutta erheestä tai (kuten tässä tapauksessa on tarkoitus) järkevää menettelytapaa typerästä.
"Voidaan yhtä hyvin väittää, että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen. Tällöin pelurin olisi pyrittävä olemaan uskomatta jumalaan." Väittäähän toki voidaan, ja kieltämättä pelurin subjektiivisesti ajatellen kannattaisi, jos näin uskoisi, toimia ehdotetulla tavalla; mutta miten lie tällaisen väitteen uskottavuuden laita? Miksi pelurin kannattaisi ottaa tuo "yhtä hyvin" vakavasti?
Tässä kohdassa artikkelin lukija joutuu lähes hieraisemaan silmiään: ateismin parhaiksi perusteiksi nousevat näköjään eräät buddhalaiset4 tekstit. Raamatun historiallisesta paikkansapitävyydestä on sentään runsaasti näyttöä itse tekstien ulkopuoleltakin (muista historian lähteistä ja arkeologiasta), mutta miten vapaa-ajattelijat ajattelivat vakuuttavansa Pascalista vaikuttuneen pelurin Pāli-kaanonin "ns. brahma- ja deeva-tasoja ja niitä hallitsevia jumaluuksia" koskevien ajatusten peliteoreettisesta merkittävyydestä?5 Huomionarvoista on sekin, että nämä esiin otetut buddhalaislähteet eivät esitetyn referaattinsa mukaan suinkaan väitä, "että ateisti palkitaan äärettömällä palkinnolla ja uskovainen tuomitaan äärettömiin kärsimyksiin kuoleman jälkeen".
Kokonaisarvio
Artikkeli on sangen kiintoisa todistuskappale vapaa-ajattelun tietyissä suhteissa todellakin vapaasta luonteesta: sen puitteissa voi näköjään jokseenkin vapaasti heitellä ajatuksia ilman sen kummempaa viitteistystä – lähde- tai (esityksen sisäistä logiikkaa koskevasta) itsekritiikistä puhumattakaan. Pascalin argumentti on kuitenkin suunnattu elämänsä vakavasti ottaville, eikä heitä näin heppoisin eväin tieltä heivautettane.
Viitteet
- ^ Tarkoitus on käydä läpi ainakin Googlen haaviin ensimmäisinä tarttuvat sisällöltään relevantit kohteet.
- ^ Koko peliteorian lähtökohtaa voi tietysti syyttää "epämoraaliseksi", koska siinä pyritään maksimoimaan omia eikä vastapelurin voittomahdollisuuksia; samoin erilaisille valmennuskursseille osallistumista voisi vastustaa sillä perusteella, että niille osallistumisen tarkoituksena on viedä opiskelupaikat muilta pääsykokeisiin osallistujilta, jne. Onkin jossain määrin hämmästyttävää, luulottelevatko "vapaa-ajattelijat" olevansa itse moraalisesti niin korkeatasoisia, että tällaisella kritiikillä olisi jotain kantavuutta.
- ^ Tässä elämässä kyse siis on kuin onkin pitkälti eräänlaisesta uhkapelistä, jossa kaikki kyllä tähtäävät omalta kannaltaan parhaaseen tulokseen, mutta jo etukäteen on selvää, että "jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon".
- ^ Sittemmin kristillisenä apologeettana ja kirjailijana mainetta niittänyt C. S. Lewis on kertonut ennen kristityksi kääntymistään totuutta etsiessään päätyneensä järjellään siihen tulokseen, että jos ylipäänsä on olemassa jokin tosi uskonto, sen on oltava joko hindulaisuus tai kristinusko; ei näet vaikuttanut luultavalta, ettei tosi uskonto olisi saanut minkäänlaista merkittävää vaikutushistoriaa (joten vaihtoehtoja ei itse asiassa ollut kovinkaan monta) tai että se olisi syntynyt vasta suhteellisen myöhäisessä historian vaiheessa, selvästikin aiemman uskonnollisen sisällön pohjalta ja sen kritiikkinä (kuten buddhalaisuus hindulaisuuden tai muhamettilaisuus kristinuskon aineksista).
- ^ Ei silti, kyllä Pascalin peliteoria yleistyy tarvittaessa vaikka näihinkin ajatuksiin, kuten sitä käsittelevässä artikkelissa on hahmoteltukin: buddhalaisuuden todennäköisyysarvion voi sisällyttää vaihtoehtojen joukkoon, eikä se lopputulosta yleisesti ottaen juuri hetkauta, sillä syklisen aikakäsityksen puitteissa lopullisia voittajia ei oikeastaan ole.
