Ero sivun ”Agnostisismi” versioiden välillä

ApoWikistä
(Artikkelin laajentamista, Pascalin argumenttiin liittyvä osio olennaisesti kesken)
(Siirretty Pascalin argumenttiin liittyvät osat pääartikkeliin)
 
Rivi 1: Rivi 1:
Agnostismi on käsitys, jonka mukaan [[yliluonnollinen|yliluonnollisista olennoista]] (kuten Jumalasta tai jumalista) ei voi saada tietoa, tai käsityksen kannattaja ei koe omaavansa tällaista tietoa. ''Agnostikko'' ei väitä meidän tietävän, ettei mitään Jumalaa ole olemassa. Agnostikolla voidaan tarkoittaa myös henkilöä, joka ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, mutta ei koe tietävänsä totuutta kysymyksestä. Tässä merkityksessä agnostikko voi siis [[teismi|uskoa jumalaan]] ollen [[fideisti]] tai olla [[Ateismin määritelmä|negatiivinen ateisti]], eikä agnostisismi kerro mitään henkilön jumaluskosta, vaan agnostikko kieltää ainoastaan tiedon mahdollisuuden.
{{Lainaus|Valoa on kylliksi niille jotka vain haluavat nähdä, ja on kyllin hämärää niille joilla eivät halua.|[[Blaise Pascal]]<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Pascal's Pensées, Osa IV § 430 | Osoite = https://www.gutenberg.org/files/18269/18269-h/18269-h.htm#p_430 | Viitattu = 13.9.2024 | Selite = The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal | Tekijä = Pascal, Blaise  | Julkaisija = Project Gutenberg }} (''- - There is enough light for those who only desire to see, and enough obscurity for those who have a contrary disposition.'')</ref>}}


Monet uskonnot vaikuttavat kuitenkin ihmisen elämään, eikä kaikkien maailmankatsomusten mukaisesti ole mahdollista elää yhtä aikaa. Siksi agnostikko joutuu käytännön elämässään tekemään valintansa siitä, elääkö hän kuten ateisti, eli luottaen siihen että Jumalaa tai muita yliluonnollisia olentoja ei ole, tai ainakaan niiden olmeassaololla ei ole hänen elämälleen merkitystä, vai pitääkö hän jotain uskontoa vakuuttavampana kuin muita.
Agnostismi on käsitys, jonka mukaan [[yliluonnollinen|yliluonnollisista olennoista]] (kuten Jumalasta tai jumalista) ei voi saada tietoa, tai käsityksen kannattaja ei koe omaavansa tällaista tietoa.  


Ihmisillä on myös [[Lapset uskovat luonnostaan Jumalaan|luonnostaan uskomuksia Jumalasta]] kaikkeuden luojana, eikä agnostikko voi siksi täysin välttää kysymystä Jumalan olemassaolosta. Agnostikko onkin pakotettu luottamaan johonkin Jumalaa koskevaan kantaan enemmän kuin toisiin.
''Agnostikko'' ei väitä meidän tietävän, ettei mitään Jumalaa ole olemassa. Agnostikolla voidaan tarkoittaa myös henkilöä, joka ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, mutta ei koe tietävänsä totuutta kysymyksestä. Tässä merkityksessä agnostikko voi siis [[teismi|uskoa jumalaan]] ollen [[fideisti]] tai olla [[Ateismin määritelmä|negatiivinen ateisti]], eikä agnostisismi kerro mitään henkilön jumaluskosta, vaan agnostikko kieltää ainoastaan tiedon mahdollisuuden.
 
Monet uskonnot vaikuttavat kuitenkin ihmisen elämään, eikä kaikkien maailmankatsomusten mukaisesti ole mahdollista elää yhtä aikaa. Samoin [[luonnollinen Jumalatieto]] tuo mukanaan vastuun ihmistä korkeammalle moraaliauktoriteetille. Siksi agnostikko joutuu käytännön elämässään tekemään valintansa siitä, elääkö hän kuten ateisti, eli luottaen siihen että Jumalaa (tai muita yliluonnollisia olentoja) ei ole, tai ainakaan niiden olmeassaololla ei ole hänen elämälleen merkitystä, vai pitääkö hän Jumalan olemassaoloa ja jotain uskontoa vakuuttavampana kuin muita.
 
Agnostikko onkin pakotettu nojautumaan johonkin Jumalaa koskevaan kantaan enemmän kuin toisiin.


== Agnostikon määritelmä ==
== Agnostikon määritelmä ==
Rivi 19: Rivi 23:
== Fideismi vastaan negatiivinen ateismi ==
== Fideismi vastaan negatiivinen ateismi ==


{{Lainaus|Järjestys. &ndash; Ihmiset halveksivat uskontoa; he vihaavat sitä ja pelkäävät sen olevan totta. Tämän korjaamiseksi meidän on aloitettava osoittamalla, ettei uskonto ole järjen vastainen; että se on arvostettavaa, herättäen kunnioitusta sitä kohtaan; sitten meidän on tehtävä siitä rakastettavaa, jotta hyvät ihmiset toivovat sen olevan totta; Lopuksi meidän on todistettava, että se on totta.|[[Blaise Pascal]]<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Pascal's Pensées, Osa III § 187 | Osoite = https://www.gutenberg.org/files/18269/18269-h/18269-h.htm#p_4187 | Viitattu = 13.9.2024 | Selite = The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal | Tekijä = Pascal, Blaise  | Julkaisija = Project Gutenberg }} (''Order. — Men despise religion; they hate it, and fear it is true. To remedy this, we must begin by showing that religion is not contrary to reason; that it is venerable, to inspire respect for it; then we must make it lovable, to make good men hope it is true; finally, we must prove it is true.'')</ref>}}
Vaikka agnostikko olisikin vakuuttunut siitä, että kysymystä Jumalan olemassaolosta ei voida ratkaista empiirisen todistusaineiston valossa, tämä ei vielä suinkaan poista Jumalan olemassaoloon liittyvää kysymystä hänen elämästään.
 
Vaikka agnostikko olisikin oikeassa sen suhteen, että kysymystä Jumalan olemassaolosta ei voida ratkaista empiirisen todistusaineiston valossa, tämä ei vielä suinkaan poista Jumalan olemassaoloon liittyvää kysymystä hänen elämästään.


=== Luonnollinen Jumalatieto ===
=== Luonnollinen Jumalatieto ===
{{Pääartikkeli|[[Lapset uskovat luonnostaan Jumalaan]]}}
{{Pääartikkeli|[[Lapset uskovat luonnostaan Jumalaan]]}}


Koska usko Jumalaan on ihmiselle luontainen "tehdasasetus", agnostikon on täytynyt elämänsä varrella torjua tämä luontainen tieto jonkinlaisena lapsenmielisenä harhana. Ihmiset eivät kasva agnostikoksi ottamatta tietoista kantaa Jumalan olemassaoloon ja tähän liittyvään tietoon. Agnostikkona pysytteleminen edellyttää tässä tietoisessa kannanotossa pitäytymistä.
Koska usko Jumalaan on ihmiselle luontainen "tehdasasetus", agnostikon on täytynyt elämänsä varrella torjua tämä luontainen tieto jonkinlaisena lapsellisena harhana. Ihmiset eivät kasva agnostikoksi ottamatta tietoista kantaa Jumalan olemassaoloon ja tähän liittyvään tietoon. Agnostikkona pysytteleminen edellyttää tässä tietoisessa kannanotossa pitäytymistä.


=== Moraalinen realismi ja Jumala ===
=== Moraalinen realismi ja Jumala ===
{{Pääartikkeli|[[Moraalinen argumentti]]}}
{{Pääartikkeli|[[Moraalinen argumentti]]}}


Agnostikon skeptinen suhtautuminen Jumalaa koskevaan tietoon on sukua ihmiselle, jolla on skeptinen suhtautuminen moraalia koskevaan tietoon.  
Agnostikon skeptinen suhtautuminen Jumalaa koskevaan tietoon on sukua skeptiselle suhtautumiselle moraalia koskevaan tietoon.  


Samalla tavalla kuin ihminen oppii jo lapsena muodostamaan käsityksen Jumalasta, ihminen oppii että murha on väärin siinä vaiheessa kun hän oppii mitä tarkoittavat käsitteet "murha" ja "väärin". Mutta niin kuin ihminen voi torjua Jumalaa koskevan luontaisen tietonsa subjektiivisena harhana, hän voi tulla siihen tulokseen, että hänen moraaliset intuitionsa kertovat enemmän hänen aivoistaan kuin todellisuuden perimmäisestä moraalisesta luonteesta.
Samalla tavalla kuin ihminen oppii jo lapsena muodostamaan käsityksen Jumalasta vaikka tätä ei hänelle opetettaisi, ihminen oppii että murha on väärin siinä vaiheessa kun hän oppii mitä tarkoittavat käsitteet "murha" ja "väärin". Mutta niin kuin ihminen voi torjua Jumalaa koskevan luontaisen tietonsa subjektiivisena harhana, hän voi tulla siihen tulokseen, että hänen moraaliset intuitionsa kertovat enemmän hänen aivoistaan kuin todellisuuden perimmäisestä moraalisesta luonteesta.


Mutta jos ihmisellä ei ole moraalia koskevaa tietoa, hän joutuu kohtaamaan moraalisen riskianalyysin: jos moraalinen todellisuus on todella olemassa, ja ihminen elää moraalisista normeista välittämättä, hän käytännössä syyllistyy moraalisiin rikkomuksiin. Jos taas moraalinen todellisuus on harhaa, ja ihminen pyrkii elämään moraalisen todellisuuden vaatimusten mukaan, hän ei todellisuudessa tee mitään väärää.
Mutta jos ihmisellä ei ole moraalia koskevaa tietoa, hän joutuu kohtaamaan moraalisen riskianalyysin: jos moraalinen todellisuus on todella olemassa, ja ihminen elää moraalisista normeista välittämättä, hän käytännössä syyllistyy moraalisiin rikkomuksiin.  


Vaikka skeptikko kykenisi osoittamaan, että moraaliseen todellisuuteen uskominen rikkoo uskomusten perustelemiseen liittyviä normeja, eikä tämä uskomus ole oikeutettu, tämä argumentti itsessään olettaa moraalisen todellisuuden olevan ihmisen toimintaa sitova.
Jos taas moraalinen todellisuus olisi harhaa, mutta ihminen pyrkii elämään moraalisen todellisuuden vaatimusten mukaan, hän ei todellisuudessa tee sen enempää oikeaa eikä väärää.


Siinäkin tapauksessa että agnostikko on moraalirealisti (esimerkiksi aristoteelinen tai platonistinen realisti), tämä herättää kysymyksen moraalisen todellisuuden ja aineellisen todellisuuden yhtenäisyyden perimmäisestä perustasta. Jos todellisuuden perimmäinen luonne on aika-avaruuden ulkopuolinen hyvyys, jonka varassa aika-avaruus itse pysyy olemassa, niin tällä perimmäisellä todellisuudella on jo varsin paljon jumalallisia piirteitä.
Tämä pätee jopa uskomusten muodostamiseen ja virheellisten uskomusten välttämiseen. Kuvitellaan että skeptikko kykenisi osoittamaan, että emme ole oikeutettuja uskomaan moraalisiin tosiasioihin, vaan moraaliseen todellisuuteen uskominen rikkoo uskomusten perustelemiseen liittyviä normeja. Tämä johtopäätöks kuitenkin itsessään olettaa moraalisen todellisuuden olevan ihmisen toimintaa sitova, koska sen mukaan virheellisten uskomusten muodostaminen on moraalisesti moitittavaa. Jos tällainen argumentti olisi pätevä, siitä ei tarvitsisi johtopäätöksen mukaan välittää, sillä argumentin mukaan päätelmän ohittamisessa ei ole mitään moitittavaa.
 
Siinä tapauksessa että agnostikko on moraalirealisti (esimerkiksi aristoteelinen tai platonistinen realisti), tämä herättää kysymyksen moraalisen todellisuuden ja aineellisen todellisuuden yhtenäisyyden perimmäisestä perustasta. Jos todellisuuden perimmäinen luonne on aika-avaruuden ulkopuolinen hyvyys, jonka varassa aika-avaruus itse pysyy olemassa, niin tällä perimmäisellä todellisuudella on jo varsin paljon jumalallisia piirteitä.


=== Psykologinen pragmatismi ja palvonta ===
=== Psykologinen pragmatismi ja palvonta ===
Rivi 59: Rivi 63:
Jos ihminen tunnustaa että nämä periaatteet ovat hyviä ja viisaita, ja hän mielii elää näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa vakavasti se tosiasia, että juuri Kristinusko on tarjonnut hänelle tämän moraalisen näköalan.
Jos ihminen tunnustaa että nämä periaatteet ovat hyviä ja viisaita, ja hän mielii elää näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa vakavasti se tosiasia, että juuri Kristinusko on tarjonnut hänelle tämän moraalisen näköalan.


Jos ihminen aikoo todella ojentaa elämänsä näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa myös Kristinusko kokonaisuutena vakavasti.
Jos ihminen aikoo todella ojentaa elämänsä näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa myös Kristinusko kokonaisuutena vakavasti. Jos aikoo ylentää totuuden ja rakkauden elämänsä korkeimmiksi arvoiksi, miten tämä onnistuu juurtumatta kristilliseen elämään ja perinteeseen?


=== Riskianalyysi: Pascalin vaaka ===
=== Riskianalyysi: Pascalin vaaka ===
{{Pääartikkeli|[[Pascalin peliteoria]]}}
{{Pääartikkeli|[[Pascalin peliteoria]]}}


Koska agnostikko ei voi välttää ojentautumasta elämässään jonkun Jumalaa koskevan kannan mukaan, eikä hänellä oman suunsa tunnustuksen mukaan ole riittävää todisteisiin nojaavaa perustetta tehdä tätä valintaa, yksi olennainen valintaan liittyvä näkökulma on riskianalyysi.


"Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja." {{rp|Jes. 45:15}}
Matemaatikko Blaise Pascal oli yksi todennäköisyysteorian kehittäjistä, ja hän muotoili tähän liittyvän vedonlyöntiasetelman siten, että Jumalaan uskomalla ja häntä kaikin voimin etsimällä ihminen voi löytää osakseen ikuisen autuuden ja saada itselleen äärettömän voiton. Jos ihminen sattuu tässä erehtymään, eikä Jumalaa olekaan olemassa, hän ei menetä olennaisesti mitään luottaessaan Jumalaan. Jos taas ihminen elää välinpitämättömänä Jumalasta, hän ei voita mitään ollessaan oikeassa, mutta häviää äärettömästi menettäessään ikuisen onnen Jumalan yhteydessä, ja saa myös maksaa vääristä teoistaan kuolemanjälkeisen rangaistuksen.


{{Lainaus|Jos tämä uskonto kerskailisi näkevänsä Jumalan kirkkaasti, ja että tämä näkymä on avoin ja verhoamatton, tätä vastaan voisi hyökätä ​​sanomalla, ettei maailmassa ole mitään, mikä osoittaisi sen tällä tavalla kirkkaasti. Mutta sen sijaan se päinvastoin sanoo, että ihmiset ovat pimeydessä ja vieraantuneita Jumalasta, että Hän on piiloutunut heidän tiedoltaan, että tämä on itse asiassa se nimi, jonka Hän antaa itselleen Raamatussa, ''Deus absconditus'';|[[Blaise Pascal]]<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Pascal's Pensées, Osa III § 194 | Osoite = https://www.gutenberg.org/files/18269/18269-h/18269-h.htm#p_194 | Viitattu = 13.9.2024 | Selite = The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal | Tekijä = Pascal, Blaise  | Julkaisija = Project Gutenberg }} (''If this religion boasted of having a clear view of God, and of possessing it open and unveiled, it would be attacking it to say that we see nothing in the world which shows it with this clearness. But since, on the contrary, it says that men are in darkness and estranged from God, that He has hidden Himself from their knowledge, that this is in fact the name which He gives Himself in the Scriptures, Deus absconditus;''</ref>}}
Järjen mukaan tällaisen ihmisen tulisi siis ennemmin ottaa se riski että hän uskoo Jumalaan, ja tätä ei olekaan olemassa, kuin uskoa että Jumalaa ei ole jos Jumala onkin olemassa. Vähintään agnostikon tulisi etsiä Jumalaa kaikin voimin.
 
{{Lainaus|Ei siis ole oikein, että Hän näyttäytyisi ilmeisen jumalallisella tavalla ja saattaisi täysin vakuuttaa kaikki ihmiset; mutta ei olisi myöskään oikein, että Hän tulisi niin piilossa, etteivät ne, jotka vilpittömästi etsivät Häntä, voisi Häntä tuntea. Heille hän on tahtonut tehdä itsensä varsin tunnistettavaksi; ja näin ollen hän tahtoo näyttäytyä avoimesti niille, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestään, ja olla piilossa niiltä, ​​jotka pakenevat Häntä kaikesta sydämestään, Hän säätelee itsensä tuntemista siten, että hän on antanut itsestään merkkejä, jotka näkyvät niille, jotka etsivät Häntä, mutta eivät niille, jotka eivät häntä etsi. Valoa on kylliksi niille jotka vain haluavat nähdä, ja on kyllin hämärää niille joilla eivät halua.|[[Blaise Pascal]]<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Pascal's Pensées, Osa IV § 430 | Osoite = https://www.gutenberg.org/files/18269/18269-h/18269-h.htm#p_430 | Viitattu = 13.9.2024 | Selite = The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal | Tekijä = Pascal, Blaise  | Julkaisija = Project Gutenberg }} (''- - It was not then right that He should appear in a manner manifestly divine, and completely capable of convincing all men; but it was also not right that He should come in so hidden a manner that He could not be known by those who should sincerely seek Him. He has willed to make Himself quite recognisable by those; and thus, willing to appear openly to those who seek Him with all their heart, and to be hidden from those who flee from Him with all their heart, He so regulates the knowledge of Himself that He has given signs of Himself, visible to those who seek Him, and not to those who seek Him not. There is enough light for those who only desire to see, and enough obscurity for those who have a contrary disposition.'')</ref>}}


== Agnostisismi pidättymisenä kannanotosta ja kannanottona ==
== Agnostisismi pidättymisenä kannanotosta ja kannanottona ==
Rivi 80: Rivi 83:


Siinä vaiheessa kun teisti tai ateisti on esittänyt agnostikolle Jumalan olemassaoloon liittyviä ymmärrettäviä perusteluita, agnostikko ei voi enää väittää, ettei hänen tiedossaan ole syitä uskoa Jumalaan tai ateismiin, ellei hän ensin ota jonkinlaista kantaa näihin esitettyihin perusteluihin.
Siinä vaiheessa kun teisti tai ateisti on esittänyt agnostikolle Jumalan olemassaoloon liittyviä ymmärrettäviä perusteluita, agnostikko ei voi enää väittää, ettei hänen tiedossaan ole syitä uskoa Jumalaan tai ateismiin, ellei hän ensin ota jonkinlaista kantaa näihin esitettyihin perusteluihin.
== Jumalan olemassaolon todisteet ==
{{Pääartikkeli|[[Jumalan olemassaolo]]}}


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Nykyinen versio 15. syyskuuta 2024 kello 00.20

Valoa on kylliksi niille jotka vain haluavat nähdä, ja on kyllin hämärää niille joilla eivät halua.

– Blaise Pascal1

Agnostismi on käsitys, jonka mukaan yliluonnollisista olennoista (kuten Jumalasta tai jumalista) ei voi saada tietoa, tai käsityksen kannattaja ei koe omaavansa tällaista tietoa.

Agnostikko ei väitä meidän tietävän, ettei mitään Jumalaa ole olemassa. Agnostikolla voidaan tarkoittaa myös henkilöä, joka ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, mutta ei koe tietävänsä totuutta kysymyksestä. Tässä merkityksessä agnostikko voi siis uskoa jumalaan ollen fideisti tai olla negatiivinen ateisti, eikä agnostisismi kerro mitään henkilön jumaluskosta, vaan agnostikko kieltää ainoastaan tiedon mahdollisuuden.

Monet uskonnot vaikuttavat kuitenkin ihmisen elämään, eikä kaikkien maailmankatsomusten mukaisesti ole mahdollista elää yhtä aikaa. Samoin luonnollinen Jumalatieto tuo mukanaan vastuun ihmistä korkeammalle moraaliauktoriteetille. Siksi agnostikko joutuu käytännön elämässään tekemään valintansa siitä, elääkö hän kuten ateisti, eli luottaen siihen että Jumalaa (tai muita yliluonnollisia olentoja) ei ole, tai ainakaan niiden olmeassaololla ei ole hänen elämälleen merkitystä, vai pitääkö hän Jumalan olemassaoloa ja jotain uskontoa vakuuttavampana kuin muita.

Agnostikko onkin pakotettu nojautumaan johonkin Jumalaa koskevaan kantaan enemmän kuin toisiin.

Agnostikon määritelmä[muokkaa]

Thomas Henry Huxleyn (1825–1895) ehdotuksen mukaan agnostikoksi on kutsuttava henkilöä, joka pidättäytyy ottamasta kantaa jumalien olemassaoloon riittävien perusteiden puuttuessa. T. H. Huxley loi käsitteet ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva: 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti kirkkohistorian 'gnostikolle', joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön.”2

Agnostisismin muunnelmista[muokkaa]

Agnostisismi on periaatteessa yhtä kuin agnostikkojen em. kanta. Agnostisismista on kuitenkin olemassa useita erilaisia muunnelmia.

Radikaalia agnostisismia edustivat esimerkiksi Rudolf Carnap (1891–1970) ja Alfred Ayer (1910–1989). Heidän mukaansa puhe Jumalasta on mieletöntä, mahdotonta ymmärtää, joten sekä teismi että ateismi on hylättävä mielettöminä väitteinä.

Heikoin agnostisismin muoto katsoo, että kysymykseen ei voi ainakaan toistaiseksi ottaa perusteltua kantaa, koska perustelujen osalta "puntit" ovat toistaiseksi tasan, niin että tutkimusta aiheesta tulee jatkaa.

Fideismi vastaan negatiivinen ateismi[muokkaa]

Vaikka agnostikko olisikin vakuuttunut siitä, että kysymystä Jumalan olemassaolosta ei voida ratkaista empiirisen todistusaineiston valossa, tämä ei vielä suinkaan poista Jumalan olemassaoloon liittyvää kysymystä hänen elämästään.

Luonnollinen Jumalatieto[muokkaa]

Pääartikkeli: Lapset uskovat luonnostaan Jumalaan

Koska usko Jumalaan on ihmiselle luontainen "tehdasasetus", agnostikon on täytynyt elämänsä varrella torjua tämä luontainen tieto jonkinlaisena lapsellisena harhana. Ihmiset eivät kasva agnostikoksi ottamatta tietoista kantaa Jumalan olemassaoloon ja tähän liittyvään tietoon. Agnostikkona pysytteleminen edellyttää tässä tietoisessa kannanotossa pitäytymistä.

Moraalinen realismi ja Jumala[muokkaa]

Pääartikkeli: Moraalinen argumentti

Agnostikon skeptinen suhtautuminen Jumalaa koskevaan tietoon on sukua skeptiselle suhtautumiselle moraalia koskevaan tietoon.

Samalla tavalla kuin ihminen oppii jo lapsena muodostamaan käsityksen Jumalasta vaikka tätä ei hänelle opetettaisi, ihminen oppii että murha on väärin siinä vaiheessa kun hän oppii mitä tarkoittavat käsitteet "murha" ja "väärin". Mutta niin kuin ihminen voi torjua Jumalaa koskevan luontaisen tietonsa subjektiivisena harhana, hän voi tulla siihen tulokseen, että hänen moraaliset intuitionsa kertovat enemmän hänen aivoistaan kuin todellisuuden perimmäisestä moraalisesta luonteesta.

Mutta jos ihmisellä ei ole moraalia koskevaa tietoa, hän joutuu kohtaamaan moraalisen riskianalyysin: jos moraalinen todellisuus on todella olemassa, ja ihminen elää moraalisista normeista välittämättä, hän käytännössä syyllistyy moraalisiin rikkomuksiin.

Jos taas moraalinen todellisuus olisi harhaa, mutta ihminen pyrkii elämään moraalisen todellisuuden vaatimusten mukaan, hän ei todellisuudessa tee sen enempää oikeaa eikä väärää.

Tämä pätee jopa uskomusten muodostamiseen ja virheellisten uskomusten välttämiseen. Kuvitellaan että skeptikko kykenisi osoittamaan, että emme ole oikeutettuja uskomaan moraalisiin tosiasioihin, vaan moraaliseen todellisuuteen uskominen rikkoo uskomusten perustelemiseen liittyviä normeja. Tämä johtopäätöks kuitenkin itsessään olettaa moraalisen todellisuuden olevan ihmisen toimintaa sitova, koska sen mukaan virheellisten uskomusten muodostaminen on moraalisesti moitittavaa. Jos tällainen argumentti olisi pätevä, siitä ei tarvitsisi johtopäätöksen mukaan välittää, sillä argumentin mukaan päätelmän ohittamisessa ei ole mitään moitittavaa.

Siinä tapauksessa että agnostikko on moraalirealisti (esimerkiksi aristoteelinen tai platonistinen realisti), tämä herättää kysymyksen moraalisen todellisuuden ja aineellisen todellisuuden yhtenäisyyden perimmäisestä perustasta. Jos todellisuuden perimmäinen luonne on aika-avaruuden ulkopuolinen hyvyys, jonka varassa aika-avaruus itse pysyy olemassa, niin tällä perimmäisellä todellisuudella on jo varsin paljon jumalallisia piirteitä.

Psykologinen pragmatismi ja palvonta[muokkaa]

Agnostikko joutuu päättämään minkälaisten moraaliperiaatteiden mukaan hän elää elämäänsä, ja minkälaisten arvojen mukaan hän priorisoi todellisuutensa – eli minkä hän ylentää kaikkein korkeimmalle elämässään.

Älyllisesti vilpittömän agnostikon voi olla vaikea välttää sitä johtopäätöstä, että moraalinen todellisuus noudattaa pitkälti Kristinuskon viitoittamaa tietä:

  • Jokaisella on velvollisuus kohdella lähimmäistään niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan: muuten hän on tekopyhä.
  • Jokaisella on velvollisuus puhua totta, tai ainakin välttää valehtelemista: muuten hän eksyttää itseään ja muita.
  • Jokaisella on velvollisuus altistaa omatuntonsa itseään korkeampien normien korjattavaksi: näitä ovat esimerkiksi rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja rakkaus.
  • Jokainen moraalisen tietoisuuden ikään kasvanut tiedostaa myös rikkoneensa moraalisia normeja vastaan, ja tuntee sielussaan syytöksen jota hän voi korkeintaan vaimentaa, muttei mielivaltaisesti määrätä.
  • Tästä omantunnon syytöksestä pääsee eroon vain hylkäämällä väärät tiensä, tunnustamalla syyllisyytensä ja turvautumalla Jumalan armoon.
  • Jos toivomme saavamme anteeksi rikkomuksemme, meidän tulee tekopyhyyden välttämiseksi olla valmiita antamaan anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.

Kristinuskossa yhdistyy sanoma raadollisesta rehellisyydestä ja ylimaallisesta toivosta.

  • Raadollinen rehellisyys: rehellinen nöyrtyminen ja oman moraalisen epäonnistumisen tunnustaminen
  • Ylimaallinen toivo: vääränlainen oman turmeltuneisuutensa tuijottaminen johtaa ahdistukseen ja masennukseen, mutta Kristinuskossa ihmisen moraalista turmeltuneisuutta valaisee aina toivon sanoma Jumalan ylimaallisesta rakkaudesta ja armosta.

Jos ihminen tunnustaa että nämä periaatteet ovat hyviä ja viisaita, ja hän mielii elää näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa vakavasti se tosiasia, että juuri Kristinusko on tarjonnut hänelle tämän moraalisen näköalan.

Jos ihminen aikoo todella ojentaa elämänsä näiden periaatteiden mukaisesti, hänen olisi syytä ottaa myös Kristinusko kokonaisuutena vakavasti. Jos aikoo ylentää totuuden ja rakkauden elämänsä korkeimmiksi arvoiksi, miten tämä onnistuu juurtumatta kristilliseen elämään ja perinteeseen?

Riskianalyysi: Pascalin vaaka[muokkaa]

Pääartikkeli: Pascalin peliteoria

Koska agnostikko ei voi välttää ojentautumasta elämässään jonkun Jumalaa koskevan kannan mukaan, eikä hänellä oman suunsa tunnustuksen mukaan ole riittävää todisteisiin nojaavaa perustetta tehdä tätä valintaa, yksi olennainen valintaan liittyvä näkökulma on riskianalyysi.

Matemaatikko Blaise Pascal oli yksi todennäköisyysteorian kehittäjistä, ja hän muotoili tähän liittyvän vedonlyöntiasetelman siten, että Jumalaan uskomalla ja häntä kaikin voimin etsimällä ihminen voi löytää osakseen ikuisen autuuden ja saada itselleen äärettömän voiton. Jos ihminen sattuu tässä erehtymään, eikä Jumalaa olekaan olemassa, hän ei menetä olennaisesti mitään luottaessaan Jumalaan. Jos taas ihminen elää välinpitämättömänä Jumalasta, hän ei voita mitään ollessaan oikeassa, mutta häviää äärettömästi menettäessään ikuisen onnen Jumalan yhteydessä, ja saa myös maksaa vääristä teoistaan kuolemanjälkeisen rangaistuksen.

Järjen mukaan tällaisen ihmisen tulisi siis ennemmin ottaa se riski että hän uskoo Jumalaan, ja tätä ei olekaan olemassa, kuin uskoa että Jumalaa ei ole jos Jumala onkin olemassa. Vähintään agnostikon tulisi etsiä Jumalaa kaikin voimin.

Agnostisismi pidättymisenä kannanotosta ja kannanottona[muokkaa]

Vaikka agnostisismi merkitsee pidättäytymistä kannanotosta teismin ja ateismin välisessä kiistassa, sekin on eräänlainen kannanotto.3 Agnostisismin peruslause voidaan ilmaista muodossa:

Ei ole mahdollista tietää, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan.

Tämäkin siis on yliluonnollisia olentoja koskeva väitelause, joskaan ei ontologinen vaan epistemologinen luonteeltaan. Todistustaakan välttämiseksi agnostikko voi lisäksi muotoilla kyseisen väitelauseen subjektiivisessa muodossaan: "Minä en tiedä, onko olemassa yliluonnollisia olentoja ja onko universumin olemassaolo seurausta heidän hyväntahtoisista tai pahantahtoisista teoistaan."

Siinä vaiheessa kun teisti tai ateisti on esittänyt agnostikolle Jumalan olemassaoloon liittyviä ymmärrettäviä perusteluita, agnostikko ei voi enää väittää, ettei hänen tiedossaan ole syitä uskoa Jumalaan tai ateismiin, ellei hän ensin ota jonkinlaista kantaa näihin esitettyihin perusteluihin.

Jumalan olemassaolon todisteet[muokkaa]

Pääartikkeli: Jumalan olemassaolo


Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Pascal, Blaise: Pascal's Pensées, Osa IV § 430 (The Project Gutenberg EBook of Pascal's Pensées, by Blaise Pascal) Project Gutenberg. Viitattu 13.9.2024. (- - There is enough light for those who only desire to see, and enough obscurity for those who have a contrary disposition.)
  2. ^ Christianity and Agnosticism: A Controversy. Teoksessa Huxley, Thomas Henry: Collected Essays vol 5: Science and Christian tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. en
  3. ^ Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo, Timo Koistinen & Sami Pihlström (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 130-131. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Agnostisismi&oldid=12902”