Kosmologinen argumentti

Kosmologinen argumentti on mikä hyvänsä sellainen argumentti, joka käyttää maailmankaikkeuden eli kosmoksen olemassaoloa perusteena riittävän Älyn tai Alkusyyn (lat. prima causa) olemassaolon osoittamiseen. Tätä argumenttia ovat jossain muodossa puolustaneet mm. Platon, Aristoteles, Maimonides, Anselm, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke ja nykyisin esimerkiksi Alexander Pruss, Robert C. Koons, Timothy O´Connor, Richard Swinburne sekä William Lane Craig.

Kosmologisen argumentin alalajeja ovat

1. tomistiset kosmologiset argumentit (Tuomas Akvinolaisen kolme ensimmäistä "tietä");
2. leibnizilaiset kosmologiset argumentit (vetoavat johonkin muotoon riittävän syyn periaatteesta); ja
3. kalam-argumentti.
   Edellä mainitut alalajit ovat tunnetuimmat, mutta niiden lisäksi on mahdollista eritellä vielä
4. induktiivinen kosmologinen argumentti (Richard Swinburnen Existence of God -teoksesta).

Katso myös

Internet

• Induktiivinen kosmologinen argumentti (Usko, järki ja filosofia -blogi)