Raamatun historiallinen luotettavuus

ApoWikistä
Versio hetkellä 27. huhtikuuta 2017 kello 13.18 – tehnyt Samuli Koivisto (keskustelu | muokkaukset) (linkkifix)

Raamattu on sidottu tunnettuihin aikoihin, paikkoihin, hallitsijoihin ja henkilöihin, joista löytyy riittävästi tietoa, jotta tiedämme tekstin olevan pääpiirteissään luotettavaa.

On valtavan arvokasta, että Raamatussa ja siten kristinuskossa on paljon historiallisia yksityiskohtia, joiden perusteella ne asettavat itsensä tarkistukselle ja kumoamiselle alttiiksi. Tämä on aivan toista kuin useissa pääasiassa filosofisissa ja historiaan sitomattomissa uskonnoissa, jotka eivät aseta itseään alttiiksi falsifioinnille, kuten ateismissa, buddhalaisuudessa jne., vaan ne ovat vain teoreettisia väitteitä muiden joukossa. Kristinuskon tapauksessa jokainen tekstin kanssa sopusoinnussa oleva löytö vahvistaa suuresti koko Raamatun uskottavuutta. Hypoteesitestauksen kannalta tämä tarkoittaa, että kristinusko tekee useita yksityiskohtaisia tiukkoja väittämiä eli ennusteita, joista yhdenkin todentaminen nostaa kristinuskon todennäköisyyttä merkittävästi.

Lisäksi on huomattava, että historiantutkimus luottaa juuri yksityiskohtiin lähteiden luotettavuutta arvioidessaan. Minkään pitkän historiallisen tekstin useimpia yksityiskohtia ei voida todentaa, mutta jo joidenkin todennettujen yksityiskohtien perusteella yleensä koko tekstiä voidaan pitää luotettavana; nimittäin tekstin kirjoittaja ei ole voinut vaikuttaa siihen mitä yksityiskohtia me voimme todentaa, joten joidenkin yksityiskohtien luotettavuus voidaan yleensä melko pian yleistää koko tekstiin.

Historiallisia ja arkeologisia todisteita

Raamattu on asettanut itsensä lukemattomissa kohdissa tarkistukselle alttiiksi. Kun yksi kohta varmentuu, kriitikot vain siirtyvät kyseenalaistamaan jotain muuta kohtaa.

Vanha testamentti

  1. Abrahamin kotikaupunki Uur on eteläisen Babylonian parhaiten tunnettuja muinaisia rauniokaupunkeja Sir Leonard Woolleyn vuosina 1922-1934 suorittamien kaivausten ansiosta.1
  2. Pohjois-Syyrian Eblasta löydetystä savitaulukirjastosta (noin 2300 eKr.) on löydetty paljon nimiä, jotka muistuttavat 1. Moos. 14:ssä mainittuja paikan- ja hallitsijannimiä.1
  3. 1700-luvulta eKr. peräisin olevissa ns. Marin asiakirjoissa mainitaan Rebekan kotipaikka Naahor.1
  4. Varhaisin Raamatun ulkopuolinen maininta Israelista on Merneptahin kuuluisassa steelessä (n. 1224 eKr.).1
  5. Raamattua pidettiin epäluotettavana, koska se mainitsi heettiläisten kansan useaan otteeseen, vaikkei tästä kansasta ollut mitään mainintaa. Todisteita heettiläisistä on sittemmin löytynyt paljonkin.
  6. Raamattu- ja liberaalikriitikot ovat kyseenalaistaneet kuningas Daavidin olemassaolon. 1993 löytyi Israelin vihollisten kirjoittama kivitaulu (Tel Dan Stele), jossa mainitaan Daavidin yhden Daavidin kuningassuvun kuninkaan (Jehoram, Ahabin poika) voittaminen 2 Mesha inscription -löytö varmistaa myös Daavidin olemassaolon mainitsemalla Daavidin huoneen, ja lisäksi se mainitsee muita Raamatun nimiä kuten Omrin (1. Kun. 16:28).
  7. Radiohiiliajoitus antaa tukea ajatukselle, että Jordaniassa sijaitsevat valtavat kaivokset ovat samoja, joita Raamatun mukaan hallitsi kunigas Daavid ja hänen poikansa Salomon3.
  8. Nelson Glueck löysi vuonna 1938 Israelin kuningas Salomon kuparisulatot Esjon-Geberistä. Foinikialaisista piirtokirjoituksista on saatu lisätietoja Salomon Tarsisin-laivastosta (1. Kun. 10:22).1
  9. Jerusalemista on löydetty Juudan kuninkaan Hiskian sinetti.4
  10. Vuonna 1947 löydettiin Qumranista yhdessä muiden ns. Kuolleenmeren kirjakääröjen kanssa koko Jesajan kirjan sisältävä käärö, joka oli tuhat vuotta vanhimpia siihen asti tunnettuja käsikirjoituksia vanhempi.1

Uusi testamentti

” Uuden testamentin alkutekstin tutkimisessa on käytettävissä 274 majuskelikäsikirjoitusta, 2 795 minuskelikäsikirjoitusta, noin 2 200 lektionaaria sekä 88 papyrusta ja ostrakonia. ”

— 1

  1. Ylipappi Kaifaan arkku on löydetty.5 Kaifas mainitaan mahdollisesti toisessakin hautalöydössä.6
  2. Pilatuksen olemassaoloakin ehdittiin epäillä, mutta sitten hänen nimensä, asemansa ja tieto siitä, että hän oli maaherrana keisari Tiberiuksen aikaan, löydettiin kivilaatasta7. Pilatuksesta on saatu tietoja myös vanhoista rahoista.1
  3. Luujäänteistä näemme ristiinnaulitsemiskertomusta vastaavia yksityiskohtia.
  4. Luukkaan evankeliumi mainitsee (Luuk. 3:1) Lysanias nimisen neljännesruhtinaan Abilenessa noin vuonna 27 jKr. Liberaalikriitikot ja skeptikot pitivät pitkään tätä selvänä virheenä Raamatussa, koska Lysanias ei ollut neljännesruhtinaana vaan Kalkisin hallitsijana puoli vuosisataa aiemmin. Sittemmin on löydetty omistuskirjoitus, joka on peräisin Tiberiuksen ajalta vuosilta 14-37 jKr, jossa mainitaan Lysanias Abilenen neljännesruhtinas 8. Raamattu kertoo siis toisesta Lysaniuksesta.
  5. Skeptikot ovat myös kyseenalaistaneet Nasaretin olemassaolon, koska siitä ei ollut löytynyt todisteita. Nyttemmin arkeologit ovat löytäneet listan, johon on kirjattu juutalaisten pappien perheitä, jotka sijoitettiin uudelleen Jerusalemin temppelin tuhoutumisen, jonka Jeesus ennusti (Luuk 21:5-6), seurauksena. Yhden perheen kohdalla sijoituspaikaksi on kirjattu Nasaretin kaupunki. Vaikka Nasaret on ollut mitätön kaupunki, edes sen sijainnista ei arkeologien keskuudessa vallitse suurta epäilystä.
  6. Papyrukset osoittavat, että Rooman valtakunnassa ihmisten oli väestönlaskennan aikana mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, josta heidän sukunsa oli lähtöisin.1 Tämä sopii Luukkaan kuvaukseen Jeesuksen syntymästä.
  7. Luukkaan mukaan väestönlaskenta tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana Herodes Suuren hallintakaudella. Tämä muodosti ongelman, koska Herodes kuoli vuonna 4 eKr. ja tiedetään, että Quirinius aloitti maaherrana vasta vuonna 6 jKr. Nyttemmin on kuitenkin löytynyt kolikko, jossa on Quiriniuksen nimi ja tieto, että hän toimi Syyrian ja Kilikian prokonsulina vuodesta 11 eKr. Herodeksen kuoleman jälkeiseen aikaan asti. Quiriniuksia oli siis ilmeisesti kaksi.
  8. Apt. 17:6 mainitsee "politarkit", Tessalonikan kaupungin viranomaiset. Skeptikot väittivät, että Luukas oli erehtynyt, koska termiä politarkit ei löytynyt muista dokumenteista. Myöhemmin löydettiin holvikaaresta omistuskirjoitus, joka alkoi: "Politarkkien aikakaudella...". Nykyään on löydetty yli kolmekymmentä kirjoitusta, joissa mainitaan politarkit, useat Tessalonikasta samalta aikakaudelta, josta Luukas kirjoittaa 8.
  9. Apostolien teoissa mainitaan tämän lisäksi 83 historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen vahvistamaa tosiasiaa.
  10. Teksti Betesdan lammikosta (Joh. 5:1-15) oli laajalti kyseenalaistettu, kunnes lammikko löytyi juuri sellaisena (viisi pylväshallia), kuin Johanneksen evankeliumi sen kuvaa. Samoin on löydetty Siloan allas (Joh. 9:7), Jaakobin kaivo (Joh. 4:12), kivipiha Jaffa-portin luona, jossa Jeesus asetettiin Pilatuksen eteen (Joh. 19:13), sekä Pilatuksen henkilöllisyys 8.

Teologi-arkeologi Eero Junkkaala on todennut arkeologian ja Raamatun suhteesta seuraavasti:

Miltä Raamattu siis näyttää tämän tutkimuksen valossa?

Yleiskuva on täysin selvä: olemme tekemisissä historiallisen kirjan kanssa. Israelin ja Juudan kuninkaista yhteensä viidentoista nimet löytyvät myös Raamatun ulkopuolisista teksteistä. Abrahamin aikainen savitiiliportti on kaivettu esiin Danista ja Salomon rakennuttamat portit Hasorista, Megiddosta ja Geseristä, mikä sopii erinomaisesti Salomosta kertovaan mainintaan 1. Kuninkaiden kirjan 9. luvun 15. jakeessa. Kuningas Jerobeamin rakennuttama alttari on löydetty ja Samariasta on kaivettu esiin kuningas Ahabin aikaisen palatsin rauniot. Niistä löytyi poikkeuksellisen suuri määrä norsunluuesineitä, mikä sopii erinomaisen hyvin Aamoksen kirjan jakeen 6:4 kuvaukseen… Raamattu on siis osa Lähi-idän todellista historiaa.


Tekstin sisäinen todistusvoima

Lisäksi Raamatun teksti kertoo tapahtumista suoraan liittämättä niihin legendanomaista suurentelua tai teologisia merkityksiä. Tapahtumien tärkeidenkin henkilöiden lankeamukset ja virheet kerrotaan kaunistelematta (vrt. esimerkiksi kuningas Daavidin tekemä aviorikos ja murha (2. Sam. 11)). Myös hankalasti selitettävät tapahtumat kerrotaan ilman lisättyjä selittelyjä.

Alla kymmenen syytä jotka viittaavat Uuden testamentin kirjoitusten luotettavuuteen9:

  1. Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat nöyryyttäviä asioita itsestään.
    • He ovat kovapäisiä eivätkä usein ymmärrä mitä Jeesus sanoo. (Luuk. 18:34, Joh. 12:16)
    • He ovat kovasydämisiä (Mark. 14:32-41)
    • Heitä ojennetaan. Jeesus esimerkiksi kutsuu Pietaria Saatanaksi (Matt. 16:23).
    • He olivat pelkureita. Kaikki opetuslapset paitsi yksi piiloutuvat Jeesuksen mennessä ristille.
    • He olivat epäilijöitä. Jeesus kertoi useasti nousevansa kuolleista, mutta opetuslapset epäilevät kuullessaan ylösnousemuksesta (Matt. 28:17).
  2. Uuden testamentin kirjoittajat kertoivat Jeesuksen ongelmallisia sanontoja ja kiusallisia yksityiskohtia
    • Äiti ja veljet ajattelivat Jeesuksen olevan "poissa tolaltaan". (Mark. 3:21)
    • Pidettiin "pettäjänä". (Joh. 7:14)
    • Ristiinnaulittiin
  3. Jättivät Jeesuksen vaikeita sanontoja
  4. Uuden testamentin kirjoittajat erittelivät selvästi Jeesuksen sanat omistaan.
  5. Kirjoittajat jättivät kohtia ylösnousemuksesta, joita eivät olisi keksineet.
    • Jeesus haudattiin Joosef Arimatialaisen, hänet tuominneen Sanhedrinin jäsenen, hautaan.
    • Naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia.
    • Pappien kääntymiset - nämä oli vastapuolen helppo tarkistaa.
    • Juutalaisten selitykset tapahtuneelle.
  6. Tekstit kertovat historiallisista henkilöistä, joista yli 30 on historiallisesti varmennettu muista lähteistä.
    • Olisi ollut vaikeaa väärentää asioita kertomalla totta vain niistä henkilöistä, joista me löydämme varmisteet.
  7. Teksteissä on eroavia yksityiskohtia.
  8. Kirjoittajat haastavat lukijansa tarkastamaan tietoja jopa ihmeistä.
  9. Kirjoittajat kertovat ihmeistä kuten muista historiallisista tapahtumista, yksinkertaisesti, korostamatta tai suurentelematta.
  10. Kirjoittajat hylkäsivät uskomuksensa ja tapansa, vastaanottivat uusia, eivätkä kieltäneet todistustaan vainoissa ja kuolemassa.

Näin, myös historiallisen luotettavuuden kautta, Raamatun välittämä maailmankatsomus ankkuroituu aivan erityisellä tavalla todellisuuteen.

Lisätietoa

ApologetiikkaWiki

Kirjat

  • Usko, tiede ja Raamattu. 3. painos 2008. Helsinki: Uusi tie, 2007. ISBN 978-951-619-467-0 (teoksessa virh. ISBN 978-951-619-497-0).
  • On the Reliability of the Old Testament, Kenneth Kitchen

Internet

Viitteet

  1. > 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 1,8 Unger, Merrill F.: Raamatun lukijan käsikirja, s. 22-28. Uudistetun laitoksen toimittanut Gary N. Larson. Ristin Voitto ry., 1986.
  2. ^ The Stones Cry Out, R. Price, 1997.
  3. ^ Biblical 'Solomon's mines' confirmed by dating New Scientist. Viitattu 27.4.2017.
  4. ^ http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kuningas-hiskian-sinetti-loydetty-jerusalemissa/
  5. ^ https://www.netikka.net/mpeltonen/kaifas.htm Viitattu 20.12.2015
  6. ^ http://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/raamatulliset-luut-ovat-aitoja Viitattu 20.12.2015
  7. ^ http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/pontius_pilatus_maailman_tunnetuin_maaherra Viitattu 21.12.2015
  8. > 8,0 8,1 8,2 Tapaus Kristus, Lee Strobel, Aikamedia 2005
  9. ^ I Don't Have enough Faith to Be and Atheist, N. Geisler & F. Turek

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Raamatun_historiallinen_luotettavuus&oldid=11211”