Jeesuksen historiallisuus

Tämä artikkeli käsittelee Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta puoltavaa todistusaineistoa. Jeesuksen epähistoriallisuutta puoltavia argumentteja kritisoidaan artikkelissa Jeesus-myyttihypoteesi.

Jeesus Nasaretilaisen olemassaolon kieltäminen on yleinen ja muodikas tapa leimata kristinusko naurettavaksi. Häviävän pieni tutkijoiden vähemmistö1 kieltää Jeesuksen koskaan olleen olemassa ja väittävät hänen olleen epä-aabrahamilaisten uskontojen jumalista ja sankareista ominaisuuksia yhdistelemällä luotu myyttinen tai symbolinen hahmo.2 Nykyaikainen Jeesus-tutkimus ei oleta ensimmäisten kristittyjen pyrkineen puolueettomaan historiankirjoitukseen, mutta pitää silti Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä täysin perusteettomana.3 Tieteen kuvalehti tiivistää tiedeyhteisön yleisen mielipiteen seuraavasti:

Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun.4

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 67 % oli sitä mieltä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Vakuuttuneimpia tästä olivat korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ylemmät toimihenkilöt (80 %). 10 % ei pitänyt Jeesusta todellisena henkilönä. 66 % uskoi että Jeesus on Jumalan poika, ja 12 % oli toista mieltä.5 Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistajat eivät ole yleensä olleet historiantutkijoita.6

Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä perustellaan usein kanonisten evankeliumien ristiriitaisuudella. Historiallisten todisteiden ristiriitaisuus ja puuttellisuus eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tiedon taustalla oleva tapahtuma ei olisi tosi.7 Esimerkiksi Aleksanteri Suuren kaksi kokonaista elämäkertaa, kirjoittajina Arrianos ja Plutarkhos, laadittiin yli neljäsataa vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja kuitenkin näitä kirjoituksia pidetään luotettavina. Toisaalta kukaan ei olekaan kyseenalaistanut Aleksanterin olemassaoloa sillä hänestä jäi jälkeen fyysisiä todisteita kuten kolikkoja.

Voidaan pitää todennäköisenä, että Aleksanteri Suuri on kuollut. Kuoleman syyksi on arveltu muun muassa malariaa, myrkytystä, haimatulehdusta tai aivokuumetta. Myrkytysteorian takana on esimerkiksi Curtiuksen väite siitä että Antipatroksen poika Kassandros olisi tuonut myrkyn mukanaan Euroopasta ja että Aleksanterin juomanlaskija olisi myrkyttänyt kuninkaan. Muut historioitsijat kuten Arrianos väittävät kuitenkin ettei Aleksanteria myrkytetty.8 Vaikka tiedot Aleksanteri Suuren kuolintavasta eroavatkin toisistaan, hän lienee silti kuollut. Samaten Hannibalin Alppien ylityksestä on kaksi täysin erilaista versiota, mutta silti kukaan ei ole kyseenalaistanut itse tapahtuman historiallisuutta.9

Vaikka kanonisten evankeliumien luotettavuus onkin jollain tasolla kyseenalaistettavissa, on niiden sisältämän Jeesus-tradition synnyn selittäminen vaikeaa olettamatta todellista henkilöä tradition taakse. Myös valtavirran sekulaari historiantutkimus sekä liberaali teologinen tutkimus (kuten Jeesus-seminaari) hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden muun muassa siksi, että se selittää uskottavimmin Jeesus-tradition synnyn.10

Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa

Tutkijoiden yleinen mielipide ei tietenkään todista Jeesuksen historiallisuutta. Seuraavaksi artikkelissa käsitellään pintapuolisesti keskeisintä Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa.

Viittauksia Jeesus Nasaretilaiseen on kanonisten evankeliumien ulkopuolella niin vähän, että niiden perusteella Jeesuksen elämästä on vaikeaa rakentaa kattavaa kuvaa. Niitä on kuitenkin sen verran, että hänen olemassaolostaan voidaan olla melko varmoja. Viittausten vähäistä määrää selittää se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin Johannes Kastaja.11

Tietoa ajanlaskumme alun ajoilta on löydetty ainoastaan neljän roomalaisen historijoitsijan teoksista. Kyseiset historioitsijat ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassius.12 Matti Kankaanniemen mukaan Jeesuksen elämä ei ollut aikansa Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia mainintoja.13 Juutalaisten voidaan olettaa olleen huomattavasti kiinnostuneempia Jeesuksen elämästä. Kuitenkin Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.14

Kristilliset kirjoitukset

Jeesus on useiden Uuden testamentin kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka ovat nykyisen konsensuksen mukaan kirjoitetut noin vuosien 60-100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti apostoli Paavalin ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, kertovat jonkin verran Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.

Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin apokryfikirjoissa, joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin.

Evankeliumit

Uuden testamentin evankeliumit ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja näin avainasemassa myös Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt erimittaisia papyruskatkelmia.15 Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu synoptinen ongelma.16

Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika.15 Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.17 Raamatun evankeliumit ovat uskottavimpia elämäkerrallisia teoksia Jeesuksesta, ja tästä syystä niitä ei voida sivuttaa muita historiallisia lähteitä jollain tapaa huonompana. Kaikki historialliset lähteet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla, ja niiden nykyinen käyttötarkoitus sinänsä ei saisi vaikuttaa arvioon lähteiden uskottavuudesta.

Uuden testamentin kirjeet

Apostoli Paavalin aidot kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Paavali ei ollut omien kirjeidensä eikä Apostolien tekojen perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavali viittaa historialliseen Jeesukseen puhuessaan tästä "naisesta syntyneenä"18 ja Daavidin jälkeläisenä19 sekä mainitessaan tämän veljen Jaakobin20. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.21

Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset

Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100-200 -luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.22

Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt Tuomaan evankeliumi. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut lapsuusevankeliumit. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.22

Ei-kristilliset kirjoitukset

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ilmeisesti ole kirjoitettu mitään sinä aikana, jolloin hänen yleisesti uskotaan eläneen. Jeesuksesta ei myöskään tiedetä olevan arkeologista aineistoa.

Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota Lähi-idän tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti Juudeaan muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, jonka nykyaikainen Jeesus-tutkimus arvioi toimineen julkisesti noin 3 vuotta. Jeesus ei esiinny esimerkiksi Filon Aleksandrialaisen, Seneca vanhemman eikä Plutarkhoksen kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset Tacitus, Plinius nuorempi ja Suetonius23 sekä juutalainen Josephus24. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (Annaalit) mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".23 Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta, joka kirjoittaa muun muassa Jaakobista, joka oli Jeesuksen veli.

Josephus

Tärkein juutalainen lähde on Josephus Flavius (37–100 jKr.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä Antiquitates Iudaicae eli Juutalaisten muinaisajat, jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.24 Teoksen 20. osassa Josephus mainitsee Kristuksekseksi kutsutun Jeesuksen Jaakobin veljenä. Maininta ei vaikuta kristillisesti motivoidulta, ja sopii kontekstiinsa. Vaikka jotkut tutkijat epäilevätkin tämän maininnan aitoutta,25 suuri tutkijoiden enemmistö pitää tätä mainintaa Jeesuksesta aitona.26

Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.

Josephus Juutalaisten muinaisajat 20:9.1

Enemmän keskustelua on tiedeyhteisössä herättänyt katkelma, jota kutsutaan nimellä Testimonium Flavianum:

Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.27

Josephus: Juutalaisten muinaisajat 18:3.3.

Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen.24 Muiden muassa John Dominic Crossan ja K. H. Rengstorff ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi. Vuosina 1937-1980 Louis H. Feldman kävi läpi 87 artikkelia, joista suurimmassa osassa kyseenalaistettiin Testimonium Flavianumin autenttisuus.28 Alice Whealeyn vuonna 2003 tekemän tutkimuksen perusteella näittäisi kuitenkin siltä, että suurin osa nykytutkijoista on sitä mieltä, että Josephus kirjoitti Jeesuksesta jotain, mutta Josephuksen alkuperäiseen tekstiin on tehty lisäyksiä.29

Onkin hyvin mahdollista, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältöä pidetään yleisesti liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama:24 tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Lisäksi toteamus, jonka mukaan ”hän oli kristus”, katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.24 Kirjoittamassaan Contra celsumissa kirkkoisä Origenes mainitsee, että Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan messias (hepr. מָשִׁיחַ, voideltu) eli kristus (kreik. Χριστός, voideltu).30 Origeneksen väite on sikäli looginen ja siten uskottava, että Jeesuksen messiaanisuuden myöntäminen olisi käytännössä tehnyt Josephuksesta kristityn aikansa kontekstissa. Josephus itse kertoo Juutalaissodissa olevansa juutalainen pappi.31

Origeneksen kirjoittama Contra celsum (248 jKr.32) on merkittävintä aineistoa Josephuksen Jeesus-mainintojen luotettavuutta arvioitaessa, sillä se on varhaisin viittaus Josephuksen mainintoihin Jeesuksesta. on vahva todiste sen puolesta, että Testimonium flavianum on polarisoitunut. Siinä Origenes referoi Juutalaisten muinaishistorian sisältöä kyseiseen teokseen nimellä viitaten, joten hän selvästikin tunsi kyseisen teoksen. Origeneksen käsityksen mukaan Josephus ei kuitenkaan uskonut Jeesuksen olevan kristus. Tästä voidaan päätellä, että Origeneksen tuntema Testimonium flavianum ei ollut meille päätyneen version kaltainen.

Testimonium flavianumista on säilynyt myös arabiankielinen versio, joka löytyy piispa Agapiuksen kirjoittamasta historiateoksesta, jossa Agapius lainaa Josephusta seuraavasti:

Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.33

Agapius, Kitab al-'Unwan

Tässä arabiankielisessä versiossa ei ole sisältöä, jota ei voitaisi pitää Josephuksen kirjoittamana.

Plinius nuorempi

Plinius nuorempi (n. 63-133) viittaa kristittyihin noin vuonna 112 keisari Trajanuksen sekä Pontuksen ja Bithynian kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.23

Plinius kirjoitti muun muassa:

Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta ­­­– kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen.

Plinius nuorempi: Kirje Trajanukselle 10.96.

Suetonius

Gaius Suetonius (n. 69-140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari Claudiuksen elämäkerrassaan teoksessa Kahdentoista keisarin elämä (suomennettu nimellä Rooman keisarien elämäkertoja):23

Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta")

Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari Neron elämäkerran yhteydessä:

Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.

Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna 54, jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.23 Kuitenkin myös Apostolien teoissa mainitaan, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta34.

Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi orjilla, ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen. Suetoniuksen tekstien historiallinen lähdearvo historiallisen Jeesuksen suhteen jää joka tapauksessa hyvin vähäiseksi23.

Tacitus

Roomalainen historioitsija Tacitus (n. 55-120) kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, joiden voitaisiin perustellusti olettaa käsitelleen Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.35 Tacituksen tiedetään kirjoittaneen kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari Neron aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori Pontius Pilatus oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:

Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.36

Tacitus, Annaalit 15, 44

Tacitus kuvaa kristinuskon hyvin negatiivisessa valossa, joka antaa olettaa, etteivät kristityt ole muokanneet sitä. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.37 Hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.

Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "messias" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "prokuraattorina". Erään piirtokirjoituksen mukaan Pilatuksen aikana maaherran titteli oli praefectus, mikä viittaa siihen että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Tacituksen aikana maaherran titteli oli kuitenkin muutettu prokuraattoriksi.38

Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten Karl Adam, ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.?

Rabbiiniset merkinnät

Rabbiinisissa lähteissä esiintyy muutamia lähinnä poleemisia viittauksia Jeesukseen. Lähteet on suunnattu Jeesukseen kohdistettua messias-uskoa vastaan, mutta ne eivät pyri kiistämään Jeesuksen historiallisuutta. Historiallina lähteinä rabbiiniset tekstit ovat kyseenalaisia. Ei ole varmaa, onko niiden sisältämä tieto riippumatonta Uudesta testamentista. Toiseksi tekstien syntyprosessi monimutkainen. Kolmanneksi viittauksista ei ole varmaa, liittyvätkö ne Jeesus Nasaretilaiseen vai johonkin muuhun Jeesukseen.24

Jerusalemin toisen temppelin loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on Mishnah, joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos. Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen Talmudiin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos.

Babylonialaisessa Talmudissa mainitaan "Yeshu"-niminen henkilö ja viisi tämän opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah, käärössä Sanhedrin 43a.3940. Talmudissa kerrotaan myös Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tällä pyrittiin kumoamaan ajatukset neitseellisestä syntymästä.24

Arkeologiset todisteet

Pilatus-kaiverrus

Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden.? Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen Pontius Pilatuksen historiallisuudesta. Hänet mainitaan kyllä Josephuksen teoksissa, mutta ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkää tarua tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän prefekti (maaherra) vai prokuraattori??

Vuonna 1961 tilanne muuttui, kun Juudean pääkaupungissa Caesarea Palaestinassa sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus Tiberieumista. Kirjoituksen mukaan hän oli prefectus (yleensä kirjoitettu muodossa praefectus) eli Juudean maaherra. Sana Tiberieum on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari Tiberiukselle. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin Israel-museoon numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.

Torinon käärinliina

Pääartikkeli: Torinon käärinliina

Torinon käärinliina on erittäin tunnettu, kansainvälisesti keskusteltu ja kiistelty pyhäinjäännös. Se on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, jossa on ristiinnaulitun miehen hahmo. Jotkut kristityt ja käärinliinaa tutkineet henkilöt uskovat, että kyseessä on Jeesuksen hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä.41 Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös.42

Muut todisteet

Jeesuksen ajan vene

Kalastus oli yleistä Jeesuksen aikana ja se mainitaan evankeliumeissakin yli viisikymmentä kertaa. Löydetty vene, jonka ajoitus on arvioitu vuodelle 40 jaa. kuvaa mahdollisesti Jeesuksen ajan kalastusvenettä, joka löydettiin vuonna 1986 ja paikkana oli Genesaretinjärvi. Löydöksen tekivät veljekset Moshe ja Yuval Lufan. Veljekset kertoivat, että löydettyään veneen mudasta kaksinkertainen sateenkaari ilmestyi taivaalle.43 Löydöstä kutsutaan myös nimellä Jeesus-vene, vaikka se ei suoraan todistaisikaan Raamatun mainitsemasta Jeesuksesta.44

Jeesuksen kuolintapa

Ismo Dunderbergin mukaan Jeesuksen kuolintapa on myös todiste hänen historiallisuudestaan, koska se ei olisi sepitettynä ollut hyvä "markkinavaltti" silloin, kun kristinusko alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella.45 Tom Holménin mukaan ”teloitusta ristillä pidetään tutkimuksessa eräänä varmimmista Jeesuksesta tiedetyistä asoista”. Hänen mukaansa syy tähän varmuuteen on yksinkertainen: ”sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta ja Jumalan Pojasta näyttäytyi ajan ajattelun valossa niin hulluna, vastenmielisenä ja loukkaavana, ettei ristiinnaulitsemista mitenkään voi kuvitella keksityksi asiaksi”.46

Kritiikki

Robert M. Pricen mukaan Jeesuksen kuolemasta on syntynyt monta erilaista versiota, jotka eroavat toisistaan niin merkittävällä tavalla, että ne ovat todennäköisesti fiktiota. Hän väittää evankeliumien vanhimman vanhin ristiinnaulitsemiskertomuksen lainaavan koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, psalmista numero 22, mutta ei kuitenkaan käytä lähdeviittausta. Price olettaa Matteuksen täydentävän Markuksen kertomusta uusilla lainauksilla Vanhan testamentin Sakarjan kirjasta sekä Viisauden kirjasta.47

Jeesuksen hauta

On olemassa useita paikkoja, joita pidetään Jeesuksen hautana tai on väittetty hautapaikaksi. Pyhän haudan kirkko on Jeesuksen hautapaikka perimätiedon mukaan ja jotkut kristityt sekä tutkijat hyväksyvät, että kirkko olisi rakennettu Jeesuksen hautapaikan päälle. Toinen on Puutarhahauta, joka on 1800-luvulla löytynyt hauta. Puutarhahauta on joidenkin kristittyjen mukaan Jeesuksen todellinen hautapaikka. Puutarhahaudan puolesta on esitelty perusteita sen sijainnin, ympäristön sekä muodon yhteneväisyyksien kanssa evankeliumien ilmoituksiin nähden Jeesuksen haudasta. Ei-kristillisä tai Raamatun ilmoituksesta poikkeavia esityksiä Jeesuksen hautapaikasta ovat: Roza Bal, Shingo, Talpiotin hauta

Arkeologiset huijaukset

Jaakobin luuarkku

Pääartikkeli: Jaakobin luuarkku

Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna 2002. Hautakirjoituksen ja ajoituksen perusteella sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen Jaakobin arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään akateemisissa piireissä hyvin kyseenalaistettu ja sitä pidetään nykyaikana tehtynä väärennöksenä — tekstin Jeesukseen viittaava osa vaikuttaa lisätyn nykyaikana.48

Talpiotin hauta

Pääartikkeli: Talpiotin hauta

Talpiotin hauta on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna 1980 löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa 2007, kun James Cameronin ja Simcha Jacobovicin tuottama dokumenttiohjelma The Lost Tomb of Jesus ja Jacobovicin kirjoittama kirja The Jesus Family Tomb esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.

Jeesus myyttinä

Pääartikkeli: Jeesus-myyttihypoteesi

Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on jonkinlainen myytti. Esimerkiksi Timothy Freke ja Peter Gandy ovat lainanneet todisteena Toista Johanneksen kirjettä, jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi" (2. Joh. 1:7 [1]). Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijat katsovat, että kyseinen kohta viittaa doketismiin, joka ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta.

Jeesuksen historiallisuuden kieltävät tutkijat vetoavat yleensä seuraavanlaisiin seikkoihin:

  • varhaisimpina pidettyjen kristillisten lähteiden (mm. Paavalin ym. kirjeet) lähes täydellinen vaikeneminen Jeesuksen maallisen elämän yksityiskohdista ja harvojen mainintojenkin tulkinnanvaraisuus
  • silminnäkijätodistusten, aikalaistodistusten ja lähes aikalaistodistusten puute;
  • niiden aikalaisten ja lähes aikalaisten suuri määrä, joiden olisi pitänyt mainita tai jotka olisivat voineet mainita Jeesuksen, mutta eivät maininneet;
  • Jeesuksen elämän yksityiskohtaisten kuvausten puute myös ei-kristillisissä lähteissä;
  • fyysisen todistusaineiston puute, ja
  • varhaiskristillisten kirjoitusten ja aikakauden yleisten myyttien samankaltaisuus.

Kenties tuotteliain Jeesuksen historiallisuuden kieltävä raamatuntutkija on George Albert Wells. Myöhemmin näkemystä ovat edustaneet muiden muassa Earl Doherty, Robert M. Price ja American Atheists -järjestöä johtanut Ellen Johnson. Myös Bertrand Russell kyseenalaisti Jeesuksen historiallisuuden.49 Harva historioitsija kuitenkaan voi ajalta säilyneiden dokumenttien valossa täysin kiistää Jeesuksen historiallisuutta.50

Luigi Cascioli meni Italiassa niin pitkälle, että yritti haastaa katolisen kirkon oikeuteen Jeesuksen keksimisestä ja laajamittaisesta ihmisten pettämisestä.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Internet

Viitteet

  1. ^ "The nonhistoricity thesis has always been controversial, and it has consistently failed to convince scholars of many disciplines and religious creeds. - - Biblical scholars and classical historians now regard it as effectively refuted." - Robert E. Van Voorst, Jesus Outside the New Testament: An Introduction to the Ancient Evidence (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 2000), p. 16.
    "There are those who argue that Jesus is a figment of the Church’s imagination, that there never was a Jesus at all. I have to say that I do not know any respectable critical scholar who says that any more.” Burridge, R & Gould, G, Jesus Now and Then, Wm. B. Eerdmans, 2004, p.34
  2. ^ Michael Martin; John Mackinnon Robertson
  3. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 250. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8. (Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.)
  4. ^ Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12
  5. ^ Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
  6. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 19-20. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8.
  7. ^ [en.wikipedia.org/wiki/Absence_of_Evidence "Absence of evidence is not evidence of absence"]
  8. ^ Arrianos 7.27
  9. ^ Strobel, Lee: Tapaus Kristus, s. 43,304. Jyväskylä: Aikamedia, 1998, 2005. ISBN 951-606-723-9.
  10. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 51, 155, 250.
  11. ^ Mäkisalo, Martti: Junailiko Jeesus kuolemansa? (Suomalaiset tutkivat kuolemaa, joka tapahtui 1980 vuotta sitten) 10.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.4.2017. (Yksi oli Johannes Kastaja, joka monien tutkijoiden mukaan oli elinaikanaan jopa tunnetumpi kuin Jeesus.)
  12. ^ Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence".
  13. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä.)
  14. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.)
  15. > 15,0 15,1 Uro & Lehtipuu 1997, s. 41-45
  16. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 45-49
  17. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 49-51
  18. ^ Gal. 4:4
  19. ^ Room. 1:3
  20. ^ Gal. 1:18-20
  21. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 39-40.
  22. > 22,0 22,1 Uro & Lehtipuu 1997, s. 34-39.
  23. > 23,0 23,1 23,2 23,3 23,4 23,5 Uro & Lehtipuu 1997, s. 30-31.
  24. > 24,0 24,1 24,2 24,3 24,4 24,5 24,6 Uro & Lehtipuu 1997, s. 32-34.
  25. ^ Testimonium Flavianum EarlyChristanWritings.com. Viitattu 29.12.2009.
  26. ^ Louis H. Feldman, "Josephus" Anchor Bible Dictionary, Vol. 3, pp. 990–91
  27. ^ suom. Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2, Raamattu- ja evankeliointipalvelu. s. 26-27
  28. ^ Feldman (1989), s. 430
  29. ^ Alice Whealey, Josephus on Jesus (New York, 2003) p.194.
  30. ^ Origenes: Contra Celsum 1.47. (For in the 18th book of his Antiquities of the Jews, Josephus bears witness to John as having been a Baptist, and as promising purification to those who underwent the rite. Now this writer, although not believing in Jesus as the Christ - - says nevertheless - - that these disasters happened to the Jews as a punishment for the death of James the Just, who was a brother of Jesus - -)
  31. ^ Juutalaissodat I.3
  32. ^ Johann Jakob Herzog & Philip Schaff: The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge, s. 466. Funk and Wagnalls Company, 1908.
  33. ^ Matti Kankaanniemen käännös Charlesworthin Jesus in Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta. s. 95.
  34. ^ Ap. t. 18:2
  35. ^ J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The Reliability of the Secular References to Jesus. www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton_TOC.html
  36. ^ Tacitus: Annaalit 15, 44. Risto Santalan kirjassa Juuret 1, s. 19
  37. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.)
  38. ^ Bowman et al. 2005, s. 751.
  39. ^ Myllykoski 1994, s. 17.
  40. ^ Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin Viitattu 23.12.2009.
  41. ^ Ian Wilson: Käärinliinan arvoitus. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09056-5.
  42. ^ http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/torinon_kaarinliina.html
  43. ^ Galilee Boat (Jesus Boat), Kibbutz Ginosar, The boat appeared due to a great drought during which the waters of the lake receded and was discovered by the brothers Moshe and Yuval Lufan, second-generation fishermen from Kibbutz Ginosar. The brothers reported that when they found the boat, a double rainbow appeared in the sky.
  44. ^ The Sea of Galilee Boa, The Sea of Galilee Boat or The Jesus Boat was an ancient fishing boat from the 1st century AD/CE (the time of Jesus), which was discovered in 1986 on the north-west shore of the Sea of Galilee in Israel.
  45. ^ Ismo Dunderberg et al.: THEO: Pyhän piirit. Lukion uskonto osa 1. Otava 2006.
  46. ^ Holmén 2007, s. 196-197.
  47. ^ Hartikainen, Erkki: Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta Todellisuuskäsitykset - Lukion elämänkatsomustieto.
  48. ^ James Ossuary Cultural Heritage Resource. Stanford Archaeology Center, Stanfordin yliopisto. Viitattu 23.12.2009.
  49. ^ Who is the real Jesus?
  50. ^ Scholars' Verdict