Raamatun ulkopuoliset viittaukset Jeesukseen

Jeesus historiallisena henkilönä

Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.¹ Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.² Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuuteen vetoamisesta ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Olen jo muodostanut mielipiteeni - älä sekoita minua tosiasioilla!

Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassius.³

Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.

Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.

Tacitus

Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.⁴

Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.⁵

Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.⁶ Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?⁷

1. Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
2. Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
3. Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
4. Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
5. "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
6. Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
7. Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
8. Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.

Thallus

Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:

Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni.

Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100 jKr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.⁸ Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.⁹ Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)

Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla."¹⁰

Josefus

Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:

1. Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
2. Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
3. Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.

Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:

Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.¹¹

Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.

Puoltavat argumentit:

1. Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2. Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3. Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4. Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5. Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.

Vastustavat argumentit:

1. Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2. Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3. Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4. Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5. Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.

1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.¹² Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.

Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.¹³

Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.¹⁴ Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.¹⁵ Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.

Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.¹⁶ Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.¹⁷ Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja

Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta.¹⁸ Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.

Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:¹⁹

1. Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2. Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4. Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6. Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7. Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..

Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus

Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.²⁰ Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.

Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta

Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."²¹ Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.²² Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.²³ Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.²⁴

Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.

Raamatun ulkopuoliset lähteet ovat historian Jeesuksen rekunstroimisen kannalta tärkeitä, vaikka on muistutettava että juuri Uusi Testamentti on historiallisesti merkittävimpien Jeesuksesta kertovien lähteiden kokoelma. Keskittyminen UT:n ulkopuolisiin lähteisiin on siis yhtä viisasta kuin Julius Ceasarin yhteen kansiin koottujen lähdeteosten sivuuttaminen ja kokoelman ulkopuolisiin lähteisiin keskittyminen.

Mutta myös UT:n ulkopuolisista lähteistä voidaan rekonstruoida Jeesuksen elämää melko kattavasti, kuten että häntä kutsuttiin Messiaaksi ja teki ihmetekoja, kuoli ristillä ja että opetuslapset uskoivat hänen nousseen kuolleista ja kuolivat tämän uskonsa puolesta – ja heillä oli silminnäkijöinä todellinen tieto asiasta, he olisivat tienneet jos juttu olisi ollut valetta.

Jeesukseen viittaa kymmenen raamatun ulkopuolista antiikin lähdettä.^? Esimerkiksi Jeesuksen aikaiseen Rooman keisari Tiberiukseen viittaa yhdeksän antiikin kirjallista lähdettä.^?

Ohessa vapaasti käännettynä ote Josefus "Joosef" Flaviuksen teoksesta Juutalaisten muinaishistoria, 18:3.3 (julkaistu 93 j.Kr.):

"Samaan aikaan eli viisas mies nimeltään Jeesus, jos voimme edes kutsua häntä ihmiseksi. Hän oli ihmeiden tekijä ja niiden opettaja jotka mieluusti kuulivat totuutta. Monet juutalaiset ja pakanatkin alkoivat seurata Häntä ja Hänen uskottiin olevan Kristus. Kun Pilatus oli johtajiemme kateuden vuoksi ristiinnaulinnut Hänet, ne jotka Häntä rakastivat pysyivät edelleen Hänelle lojaaleina ja Hän ilmestyi heille kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Profeetat ennustivat etukäteen nämä ja monet muut Häneen liittyvät ihmeelliset asiat. Kristityt, jotka on nimetty Hänen mukaansa, ovat olemassa vielä tänäkin päivänä."

Josefuksen teoksista tärkeimmät ovat Juutalaissota, Juutalaisten muinaishistoria, Apionia vastaan ja Omaelämäkerta. Englanninkielen taitoisille Josefuksen pääteokset löytyvät netistä mm: http://www.ccel.org/ccel/josephus/works/files/works.html.

Josefus Flaviuksen lisäksi Jeesuksen antiikin kirjailijoista mainitsevat myös Plinius nuorempi (k. n. 133), Suetonius (k. n. 150) ja Tacitus (k. 116).

Koraanissa Jeesus ja Maria esiintyvät nimillä Isa ja Mirjam.