Evankeliumien ajoitus

John A. T. Robinson (1976) argumentoi, että Uuden testamentin kirjojen ajoitus on suurelta osin ennakko-oletusten varassa. Varmoiltakin näyttäneitä ajanmäärityksiä on osoitettu kehäpäätelmiksi. Robinsonin mielestä Uuden testamentin tutkijat pitäytyvät hämmästyttävän dogmaattisesti uskomukseen, että evankeliumit olisi ajoitettava juutalaissodan 66-70 jälkeiseen aikaan. Tämä dogmaattisuus perustuu naturalistiseen uskoon, että Jeesus ei ole voinut ennustaa tulevia tapahtumia. Koska Uuden testamentin kirjoissa on ennustuksia Jerusalemin hävityksestä, naturalistiset tutkijat lähtevät siitä, että Uusi testamentti on täytynyt kirjoittaa Jerusalemin hävityksen jälkeen.

Robinson kiinnittää huomiota siihen, että missään Uuden testamentin kirjassa ei ole viittaustakaan siihen, että vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin ja sen temppelin hävitys olisi jo toteutunut. Tämä hävitys on kuitenkin niin järkyttävä tapahtuma koko juutalaisuudelle ja myös Jerusalemin seurakunnalle, että olisi käsittämätöntä, jos sen seuraukset eivät näkyisi Uudessa testamentissa olettaen, että se olisi kirjoitettu tämän katastrofin jälkeen. ”Eräs oudoimmista tosiasioista Uudessa testamentissa on, että sen ajan muistettavinta ja tärkeintä tapahtumaa – Jerusalemin kukistumista vuonna 70 ja sen mukana temppeliin perustuneen institutionalisoituneen juutalaisuuden romahtamista – ei kertaakaan mainita jo tapahtuneena tosiasiana.” (Robinson 1976: 13.) Jerusalemin hävityksestä puhutaan Uudessa testamentissa vain ennustuksena. Robinson tarkastelee yksityiskohtaisesti Jeesuksen ennustuksia Jerusalemin tulevasta hävityksestä ja tulee siihen tulokseen, että niissä ei ole mitään viitteitä siitä, että ne olisi kirjoitettu vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen. Ne ovat selvästi sitä ennen esitettyjä ennustuksia.

Tällä tosiasialla ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta useimpiin naturalistisiin tutkijoihin, koska se romahduttaisi heidän perustavan uskomuksensa, että Jeesuksella ei voinut olla yliluonnollista tietoa tulevista tapahtumista. On selvää, että naturalistinen usko vaikuttaa tällä tavalla naturalististen tutkijoiden päätelmiin, mutta rehellisyyden ja itsekriittisyyden nimessä heidän pitäisi tuoda perustavat uskomuksensa avoimesti esille ja tehdä selkoa niiden vaikutuksesta päätelmiinsä. (Richards 2001: 105-107.)

Naturalististen tutkijoiden dogmaattisuuden tekee vielä ongelmallisemmaksi se, että heidän lähtökohtaoletuksistaan käsin tulee vaikeaksi selittää, miksi koko Jeesukseen uskova Jerusalemin seurakunta pakeni Jerusalemista sen jälkeen kun roomalaiset joukot olivat yllättäen vetäytyneet kaupungin ympäriltä piirityksen ensimmäisen vaiheen jälkeen. Tämä pako on sen sijaan täysin ymmärrettävää sen pohjalta, että heillä oli jo kirjallisessa muodossa Jeesuksen ennustus: ”Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mikä on kirjoitettu, käy toteen. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä ja tätä kansaa kohtaa viha. Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.” (Luuk. 21: 20-24.) Miksi Jeesukseen uskovat lähtivät kaupungista, mutta useimmat muut eivät lähteneet, vaan uskoivat roomalaisten luopuneen kaupungin valloittamisen ajatuksesta? Kristittyjen paon selittää se, että he odottivat Jerusalemin joutuvan hävityksen kohteeksi Jeesuksen ennustuksen mukaisesti.

Lisäksi on huomattava, muiden Jeesuksen esittämien ennustusten osalta evankeliumeissa melko säännönmukaisesti kerrotaan niiden toteutumisesta. Jeesus ennustaa oman väkivaltaisen kuolemansa (Matt. 16: 21; 17: 22-23). Ennustuksen toteutuminen kerrotaan yksityiskohtaisesti. Jeesus ennustaa: ”Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana.” (Matt. 16: 28) Ennustuksen toteutuminen kerrotaan heti perään kirkastusvuoritapahtumassa. Jeesus ennustaa, että opetuslapset kohtaavat kaupungissa vesiruukkua kantavan miehen (Luuk. 22: 10). ”He lähtivät matkaan ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut.” (Luuk. 22: 13) Jeesus ennustaa Pietarin kieltävän hänet (Matt. 26: 34). Täyttymys kuvataan yksityiskohtaisesti Matt. 26: 69-75. Jeesus ennustaa, että kaikki opetuslapset jättävät hänet (Matt. 26: 31). Ennustuksen toteutuminen kuvataan Matt 26:56. Miksi evankelistat olisivat jättäneet kertomatta yhden Jeesuksen kaikkein merkittävimmän ennustuksen toteutumisen, jonka kansallinen ja teologinen merkitys oli valtava. (Turunen 2007.)

Evankeliumien varhaista ajanmääritystä voidaan myös perustella Apostolien teoista käsin. Apostolien tekojen kuvaus päättyy yhtäkkiä 60-luvun puolivälin paikkeille. Kirjassa ei ole mitään merkkiä Jerusalemin hävityksestä. Paavalilla on Apostolien teoissa keskeinen rooli. Kertomus kuitenkin päättyy Paavalin vankeuteen ilman mainintaa Paavalin kuolemasta. Useiden kirkkoisien mukaan Paavali teloitettiin keisari Neron hallituskaudella, joka päättyi vuonna 68 jKr. Olisiko luultavaa, että Luukas olisi jättänyt mainitsematta Paavalin teloituksen, jos se olisi tapahtunut ennen kirjan kirjoittamista? Luukas kertoo kahden kristityn marttyyrin, Stefanuksen ja Jaakobin kuolemasta. Miksi hän olisi jättänyt kertomatta Paavalin marttyyrikuolemasta, jos se oli tapahtunut ja ennen kirjan kirjoittamista, ottaen huomioon, miten keskeinen rooli Paavalilla on Apostolien teoissa? Tämä näkökohta antaisi syyn uskoa Apostolien tekojen kirjoitusajaksi 60-luvun puolivälin. Antiikin historian tutkija Colin Hemer (1990: 376-382) antaa vielä 13 muuta syytä, miksi Apostolien teot on kirjoitettu 60-luvun puoliväliin mennessä. Apostolien teot on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin jälkeen, joten Luukkaan evankeliumi on tämän päättelyn mukaan kirjoitettu viimeistään 60-luvun alkupuolella.

Geisler (2004: 240) konkretisoi tätä päättelyä ottamalla vertailukohdaksi kirjan, jossa kerrotaan Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeustaistelun historiasta 1960-luvulla. Kirjassa kerrotaan kansalaisoikeuksia koskevasta lainsäädännöstä 1964, Martin Luther Kingin johtamista marsseista ja protesteista, hänen vangitsemisestaan ja hänen merkittävistä puheistaan. Oletetaan, että kirja päättyy tilanteeseen, jossa Martin Luther King on edelleen elossa. Millon olettaisimme kirjan olevan kirjoitettu? On selvää, että kirjan kirjoittamisen täytyisi ajoittua aikaan ennen huhtikuuta 1968, jolloin Martin Luther King murhattiin. Tätä päättelyä voidaan soveltaa Apostolien tekoihin. Kirja päättyy tilanteeseen, jossa päähenkilö on vielä elossa. Tämä antaa syyn uskoa, että kirja kirjoitettiin ennen kuin hänet teloitettiin 60-luvun loppupuolella. Luukkaan evankeliumin täytyy olla kirjoitetu ennen tätä. Yleensä ajatellaan, että Markus ja Matteus ovat Luukasta varhaisempia.

Aiheesta muualla

• Varhaisten kristittyjen mainintoja neljän kanonisen evankeliumin synnystä. T. Vuolteenahon sivusto.