Ero sivun ”Evankeliumi Luukkaan mukaan” versioiden välillä
p (wikifiointia) |
(+luokka) |
||
Rivi 8: | Rivi 8: | ||
{{Raamatuntutkimus}} | {{Raamatuntutkimus}} | ||
[[Luokka:Raamatun tekstit]] |
Versio 4. heinäkuuta 2015 kello 18.57
Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot liittyvät läheisesti toisiinsa. Niiden sanasto ja kirjoitustyyli muistuttavat toisiaan. Molemmat on osoitettu ”korkea-arvoiselle Teofilokselle”. Apostolien tekojen alussa Luukas ilmaisee kirjansa olevan jatkoa evankeliumille: ”Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti alusta alkaen.” (Apt. 1: 1)
On perusteltua olettaa Luukkaan osoittavan samaa luotettavuutta ja tarkkuutta evankeliumissaan kuin mitä hän osoittaa Apostolien teoissa, jonka on osoitettu olevan historiallisesti luotettava ainakin 84 yksityiskohdassa. Craig Blomberg (2001:63) toteaa: ”Jos historioitsija on osoittautunut luotettavaksi niissä kohdissa, joissa hänen luotettavuuttaan voidaan koetella, häneen on perusteltua luottaa myös niissä kohdissa, joissa häntä ei pystytä koettelemaan.” Koska Luukas on osoittautunut luotettavaksi yllä mainituissa 84 historiallisessa yksityiskohdassa, on perusteltua luottaa hänen olevan huolellinen ja luotettava historiankirjoittaja.
Sen lisäksi Luukkaan evankeliumissa itsessään on lukuisia yksityiskohtia, joiden luotettavuus on voitu todentaa historiallisen tutkimuksen pohjalta. Evankeliuminsa kolmessa alkuluvussa Luukas mainitsee 11 historiallisen henkilön nimet, joiden historiallisuus on voitu todentaa tutkimuksen avulla. Luukas kirjoittaa 3. luvun alussa: ”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylippapeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa.” (Luuk. 3: 1-2.)
Antaessaan näin monia historiallisia yksityiskohtia Luukas asettaa itsensä altiiksi historialliselle koettelulle. F. F. Bruce (1981: 82) huomauttaa: ”Kun kirjoittaja näin suhteuttaa kertomuksensa laajempaan maailmanhistorialliseen viitekehykseen, hän saattaa itsensä ongelmiin, jos hän ei ole huolellinen. Hän antaa kriittisille lukijoille monia mahdollisuuksi koetella tarkkuuttaan. Luukas ottaa tämän riskin ja hän kestää tämän testin ihailtavalla tavalla.” Jokaisen Luukkaan mainitsemien yhdentoista henkilön historiallisuus on saanut tukea historiallisista tai arkekologisista lähteistä.