Timo Laato
Timo Ilmari Laato (s. 30.10.63) opiskeli teologiaa Abå Akademissa 1981-1989, jossa hänestä tuli teologian maisteri 1985 ja teologian lisensiaatti 1987. Hän jatkoi opintojaan yliopistossa nimeltä Georg-August-Universität Göttingen Saksassa 1989-1991. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1991 ja hänestä tuli 1992 teologian tohtori Uuden testamentin eksegetiikassa väitöskirjalla Paulus und das Judentum. Hän on myös hum. kand. vuodesta 1993 (Rooman ja Kreikan kirjallisuus).
Laato on ollut luennoitsijana korkeakoulussa nimeltä Församlingsfakulteten vuodesta 1999 ja Lutherstiftelsen Göteborgissa vuodesta 2000. Hän luennoi Uuden testamentin eksegetiikkaa, hermeneutiikkaa ja pastoraaliteologiaa.
Tutkimus
Kysymys Jeesuksen eskatologiasta
Monet naturalistiset tutkijat ovat katsoneet Jeesuksen opetuksen sisältävän perustavasti harhaisen eskatologisen käsityksen lähellä olevasta maailmanlopusta. Heidän mukaansa varhaiskristityt odottivat Jeesuksen paluuta jo ensimmäisen kristillisen sukupolven aikana. Tämä naturalistinen tulkinta perustuu kolmeen Uuden testamentin jakeeseen. ”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 10: 23.) ”Hän sanoi vielä: ’Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.’” (Mark. 9: 1.)”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Mark. 13: 30.)
Naturalistisesta lähtökohdasta on luontevaa tulkita nämä jakeet hyvin yksinkertaistetussa ja pelkistetyssä muodossa, koska oletettavasti nämä opetukset edustavat suhteellisen sivistymätöntä ja melko fanaattista ihmisryhmää, jonka elämää luonnehti intensiivinen usko omaan suureen merkitykseensä. Naturalistien on vaikea ajatella, että näiden opetusten taustalla olisi jokin nyansoitu ja tasapainoinen käsitys tulevaisuudesta ja ihmiselämän ajallisuuteen sisältyvästä jännitteestä. Siksi kolme tällaista melko väljästi muotoiltua jaetta on riittänyt naturalistisille raamatuntulkitsijoille perustaksi kauaskantoiselle väitteelle, jonka mukaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat suurisuuntaisen harhakäsityksen vallassa tulevaisuutta koskevissa käsityksissään.
Raamatullis-historiallinen eksegetiikka lähestyy näitä jakeita hyvin erilaisen tulkintahorisontin pohjalta. Ensinnäkään Jeesusta ei tarvitse pitää maalaissaarnaajana, joka esittää vain tulevaisuutta koskevia arvauksia. Hänellä voidaan olettaa olevan todellista tietoa tulevaisuudesta. Niinpä hänen puheitaan voidaan tulkita huolellisesti niin kuin hän on ne muotoillut. Kyseisten puheiden ei katsota olevan osoitettuja ainoastaan Jeesuksen ajan kristityille, vaan kaikille kristityille kaikkina aikoina. Niinpä eksegetiikka voi kiinnittää huomiota siihen, että Jeesus on tietoisesti antanut kyseiset opetukset sellaisessa muodossa, että ne vievät kristittyjä kaikkina aikoina odottamaan hänen pikaista paluutaan ilman, että hän tarkasti ilmaisisi paluunsa ajankohtaa.
Timo Laato on yksityiskohtaisesti käsitellyt kyseisten jakeiden tulkintaa kirjassaan De Ignorantia Christi (2002). Hän osoittaa, että jokaiselle näistä kolmesta jakeesta on ominaista odottavan tai ennakoivan toteutumisen taso, joka pienoismuodossa antaa aavistaa jotakin niiden lopullisesta toteutumisesta. Laato osoittaa, että vastaavanlainen kielenkäyttö on ominainen myös muille Uuden testamentin eskatologisille teksteille. Niinpä näiden jakeiden huolellinen tulkinta ei johda naturalistien kuvittelemaan harhakäsitykseen. Puhe viimeisestä päivästä tai Jeesuksen toisesta tulemisesta sisältää aina jotakin, joka toteutuu ennakoivasti kristityn jokapäiväisessä elämässä. Näkökulma ei ole pelkästään tulevaisuudessa vaan aina myös tässä päivässä. Niinpä olisi harhaanjohtavaa sanoa, etteivätkö kaikki nämä ennustukset olisi ennakoivassa mielessä toteutuneet jo Jeesuksen päivinä. Tapahtumat Jeesuksen aikana ilmensivät pienoismuodossa Jeesuksen toisen tulemisen päivää.
Matteuksen evankeliumin kohdassa olennainen kysymys koskee sitä, ketkä ovat ne ihmiset, joille Jeesus osoittaa sanansa. ”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 10: 23.) Jeesuksen puheen kuulijajoukkona ei ole pelkästään kahdentoista opetuslapsen joukko, vaan perimmäisessä mielessä sen kuulijakuntana voidaan ajatella olevan koko kristillinen seurakunta. Näin tulkittuna jakeesta tulee yleisesti juutalaislähetystä koskeva opetus, joka on rinnakkainen pakanalähetystä koskevalle opetukselle: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24: 14.) Lupaus ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu” (Matt. 10: 22b) on sanasta sanaan sama kuin lopun aikoja koskevassa 24. luvussa (j. 13). Kymmenennessä luvussa puhutaan seuraavaksi Israel-lähetyksen loppuun saattamisesta (j. 23), 24. luvussa maailmanlähetyksen loppuun saattamisesta (j. 14). Jeesus palaa takaisin vasta sitten, kun evankeliumia on julistettu kaikkien kansojen parissa. Siihen asti hänen seurakuntansa työ jatkuu maailmassa lukemattomien vainojen ja ahdistusten keskellä (j 17 ss.). (Laato 2002: luku 3.)
Markuksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa Jeesus puhuu opetuslapsista, jotka eivät näe kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan. ”Hän sanoi vielä: ’Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.’” (Mark. 9: 1.) Laato (2002: luku 4) perustelee yksityiskohtaisesti, että Jumalan valtakunta tulee voimassaan monin eri tavoin ennen viimeistä Jeesuksen tulon päivää. Yksi tällainen ennakoiva tapahtuma oli kirkastusvuoritapahtuma, jossa kolme opetuslasta näkivät Jeesuksen siinä kirkkaudessa, joka hänellä on tuonpuoleisessa maailmassa.
Mitä Jeesus sitten tarkoittaa sanoessaan, että ”tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu” (Mark 13:30)? Laato (2002: luku 5) argumentoi, että ”kaikki tämä” tarkoittaa Jeesuksen ennustuksia, jotka koskevat temppelin hävitystä ja Jerusalemin tuhoa ja jotka toimivat samalla lopun aikojen ennusmerkkeinä. Lopun ajan ennusmerkkinä oleva temppelin hävitys tapahtuu ennen kuin kyseinen sukupolvi katoaa. Jeesuksen ennustus toteutui juutalaissodassa 66-74 jKr. Jeesus jättää tietoisesti avoimeksi sen, miten nopeasti hänen paluunsa tapahtuu temppelin hävityksen jälkeen. Hänen tarkoituksensa oli jättää opetuslapset tilaan, jossa he odottavat hänen paluutaan. Tämä odotus kuuluu jokaiselle sukupolvelle.
Nämä Uuden testamentin jakeet saavat siis hyvin syvällisen ja joka päivä ajankohtaisen sisällön, jos tulkinnan lähtökohdassa ei pidetä tiukasti kiinni naturalistisista oletuksista. Supranaturalistit saattavat myös kiinnittää huomiota siihen, että juuri tällaisten jakeiden tulkinnassa ateismiin ja agnostismiin sisältyvä itsepetos pääse helposti vaikuttamaan tulkintaan. Ajatus Jeesuksen joka hetki mahdollisesta paluusta on tietysti jossain määrin hämmentävä mahdollisuus ihmiselle, joka on onnistunut lokeroimaan hänet johonkin turvalliseen kategoriaan. Tämän itsepetoksen vaikutus voidaan ehkä tunnistaa siinä dogmaattisuudessa, jolla jotkut naturalistit pitäytyvät tulkintoihinsa. Huolimatta siitä, että Uudesta testamentista ei löydy naturalistien kuvittelemaa opetusta lähellä olevasta maailmanlopusta, monet naturalistiset eksegeetit pitävät lujasti kiinni melkein aksiomaattiseksi muodostuneesta väitteestään, että Jeesus erehtyi puhuessaan lopun ajasta. Tästä väitteestä on tullut joillekin tutkijoille lähes itsestäänselvyys, vaikka se lähemmässä tarkastelussa osoittautuu huonosti perustelluksi.
Teokset
Paulus und das Judentum Anthropologische Erwägungen, Åbo 1991
Paul and Judaism An Anthropological Approach, Atlanta 1995
Simo Kiviranta - Timo Laato: Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista, Leväsjoki 1998
Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus Pieni opas, Leväsjoki 2001
Reformatorisk gudstjänst på Skriftens grund, Kungälv 2001
De Ignorantia Christi Zur Parusieverzögerung in den synoptischen Evangelien, Saarijärvi 2002
Rechtfertigung bei Jakobus Ein Vergleich mit Paulus, Saarijärvi 2003
Romarbrevets hermeneutik En lärobok för teologer om vetenskaplig metod. Församlingsfakultetens skriftserie nr 7, Vaajakoski 2006
Timo Laato - Matti Väisänen: Raamattu ja paimenvirka., Leväsjoki 2006. Timo Laato - Matti Väisänen: Bibeln och herdeämbetet, Leväsjoki 2007. Timo Laato - Matti Väisänen: Piibel ja karjaseamet., Leväsjoki 2009. Se även www.meiekirik.ee.
Jesu bergspredikan – pastoralteologi på Skriftens grund (publiceras 2009)
Toimitetut kirjat
Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista. Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja. Toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato, Vantaa 1997 (1.upplaga), 1998 (2.upplaga)
Artikkelit
Kristityn ratkaisu juutalaisten opillisiin ongelmiin? Perintöä jakamassa Toim. O.Koskenniemi. Turku. 1986, 33-37
Paavalin käsitys "perisynnistä" Room. 5:12:n valossa Teologinen Aikakauskirja 1988 (93), 488-496
Synti ja laki Roomalaiskirjeessä. Tarkastelun kohteena 5:12-21 ja 7:7-13 Muuttumaton ja muuttuva Pieksämäki. 1991, 122-129
"Att göra lagen" enligt Gal 3,10 Teologinen Aikakausikirja 1992 (97), 216-219
Room 7,7-25: Lain apologiaa vai kristityn omakuva? Paavali ja laki, Iustitia 6. Helsinki 1995, 17-28
Luther-tutkimuksemme epäselvyys vanhurskauttamisopin ytimessä. Luther Latomusta vastaan. Laato Mannermaata vastaan Teologinen Aikakauskirja 1996 (101), 166-172
Väärinymmärrysten koko kirjo. “Redaktiokriittinen analyysi” Mannermaan vastineesta Teologinen Aikakauskirja 1996 (101), 482-484
Paulus syn på människans kropp. En exegetisk analys för den moderna människa med ett narcissistiskt sinne Svensk Pastoraltidskrift - kyrkligt forum 1996 (42), 669-672
Paulus syn på människans kropp. En exegetisk analys för den moderna människa med ett narcissistiskt sinne Svensk Pastoraltidskrift - kyrkligt forum 1996 (43), 689-691
Justification According to James: A Comparison with Paul Trinity Journal 1997 (18), 43-84
Paavali ekumeenisena erotuomarina. Mistä löytäisin perustelut yhteiselle julistukselle? Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista. Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja. Toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato. Vantaa 1997, 69-92 (1. upplaga) ja 1998, 79-102 (2. upplaga)
Yksimielisyyden Ohjeen oppi vanhurskauttamisesta: Luther-tutkimuksemme kompastuskivi Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista. Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja. Toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato. Vantaa 1997, 170-183 (1. upplaga) ja 1998, 181-194 (2. upplaga)
Simo Kiviranta - Timo Laato: Yhteinen julistus ja kirkkomme virallinen keskustelu. Selvennys vai hämärrys? Turhentuuko uskonpuhdistus? Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista. Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja. Toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato. Vantaa 1998, 243-264 (2. upplaga)
Romarbrevets hermeneutiska princip Anden och Ordet Kungälv 2000, 17-39
Skriften allena, Kristus allena, Tron allena. Tre viktiga ord i luthersk reformation. Om kyrkans grund - ett seminarium om kyrka och ämbete Malmö 2001, 161-165
Vanha suomalainen virsikirja (1701) - sen merkitys ja vaikutus V. 1701 Virsikirjan Nuotit Rukoilevaisten tapaan. Jyväskylä 2001, 11-12
Evangelisk-luthersk eller romersk-katolsk bekännelse - vad är det som skiljer? Julhälsningarna till församlingarna i Göteborgs stift 2001 Kungälv 2001, 15-24
“Das Tun des Gesetzes” in Gal 3,10 Ich will hintreten zum Altar Gottes Festschrift zum 80. Geburtstag für H-H. Salzmann. Hrsg. von J. Junker und M. Salzmann. Neuendettelsau 2003, 193-200
Römer 7 und das lutherische simul iustus et peccator Lutherische Beiträge 2003 (8), 212-234
Bilden av judendomen inom nytestamentlig exegetik - en forskningshistorisk skiss Nåd och sanning Församlingsfakulteten 10 år. Rune Imberg & Torbjörn Johansson (red.). Församlingsfakultetens skriftserie nr 5. Göteborg 2003, 135-154
“Teidän pitää minun todistajani oleman.” Lähetyksen toimintasuunnitelma ja toteutus Apostolien teoissa Lähetyksen kaksi vuosikymmentä Jyväskylä 2004, 147-162
Paul’s Anthropological Considerations: Two Problems Justification and Variegated Nomism Volume 2: The Paradoxes of Paul. Ed. by D. A. Carson, P. T. O’Brien, and M. A. Seifrid. Tübingen 2004, 343-359
Bedjarrörelsen i dag Julhälsningarna till församlingarna i Göteborgs stift 2004 Kungälv 2004, 83-87
Billedet af jødedommen inden for nytestamentlig eksegese - en forskningshistorisk skitse Ikhtys Menighedsfakultetets Studenterblad 2004 (4), 174-188
Jeesuksen antama apu hengelliseen vaivaan Väkeviä saarnoja ajassamme Toimittanut Lasse Juhani Lehtinen. Kokkola 2006, 39-50
Att göra rättvisa åt ett geni. Om Hugo Odebergs bok ”Fariseism och kristendom”. STK 83 (2007), 169-174.
‘God’s Righteousness’ - Once again. The Nordic Paul. Finnish Approaches to Pauline Theology. Ed. by L. Aejmelaeus and A. Mustakallio. ESCO 374. London – New York 2008, 40–73.
Justification: The Stumbling Block of the Finnish Luther School. CTQ 72 (2008), 327–346.
Herran siunaus. Kristus meidän keskellämme. Avain jumalanpalveluksen liturgiaan. Leväsjoki 2008, 67-80.
”Jumalan vanhurskaus” - vielä kerran. Paavali valokeilassa. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 96. Helsinki 2008, 171-214.
”Kukaan ei tee hyvää ilman syntiä”. Kommenttipuheenvuoro Risto Saarisen artikkeliin. Paavali valokeilassa. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 96. Helsinki 2008, 299-303.
Paulus och lagen. Troen, teksten og konteksten. Festskrift til Torben Kjær. Hillerød 2009, 212-221. Ks. myös Scandinavian Evangelical E-Journal. http://www.see-j.net.
Rezension (Smith, Barry D.: What Must I Do to Be Saved? Paul Parts Company with his Jewish Heritage.) ThLZ 134 (2009), 808-810.
