Ero sivun ”Kreationismi” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Englanniksi: linkkilisäys)
(alun keskeneräisyys-mallineen sulkeminen kommentin sisään: eiköhän tämä artikkeli jo lienekin varsin kriittisessä muodossa)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Viestipohja | tyyppi=huomio | sisältö = tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken}}
<!--{{Viestipohja | tyyppi=huomio | sisältö = tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken}}
 
-->
'''"Kreationismi"''' on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus ([[wp:maailmankaikkeus|kaikkeus]] ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina<ref>Luominen tarkoittaa "kutsumista olemattomuudesta olemaan" eli sellaisen todellisuuden osan tai ilmiön aikaansaamista, jonka olemassaolo on radikaalissa epäjatkuvuussuhteessa ilman tai ennen luomista vallinneeseen tilanteeseen, jossa sittemmin luomisen tuloksena olemassaolonsa saanutta oliota tai ilmiötä ei lainkaan ollut olemassa, ei liioin kausaalisia edellytyksiä sen ilmaantumiselle.</ref>.
'''"Kreationismi"''' on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus ([[wp:maailmankaikkeus|kaikkeus]] ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina<ref>Luominen tarkoittaa "kutsumista olemattomuudesta olemaan" eli sellaisen todellisuuden osan tai ilmiön aikaansaamista, jonka olemassaolo on radikaalissa epäjatkuvuussuhteessa ilman tai ennen luomista vallinneeseen tilanteeseen, jossa sittemmin luomisen tuloksena olemassaolonsa saanutta oliota tai ilmiötä ei lainkaan ollut olemassa, ei liioin kausaalisia edellytyksiä sen ilmaantumiselle.</ref>.
<!-- on luotu luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa. – Kas, kun ei sanottu: "on luotu luojan luomina luomisteoilla luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa" ;-) -->
<!-- on luotu luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa. – Kas, kun ei sanottu: "on luotu luojan luomina luomisteoilla luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa" ;-) -->

Versio 22. helmikuuta 2016 kello 14.30

"Kreationismi" on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus (kaikkeus ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina1.

Kreationismi-sanaa käytetään sekä laajassa että suppeassa merkityksessä:

  • Laajassa merkityksessä kreationismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Suurin2 osa modernin luonnontieteen perustajista ja edistäjistä (esim. Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday ja Maxwell) olivat ainakin tässä laajassa merkityksessä kreationisteja.
  • Suppeassa merkityksessä kreationismi on sellainen luomisopillinen käsitys, joka käyttää Raamatun luomiskertomusta3 historiallisena lähteenä siitä, miten luominen on tapahtunut. Raamatun antamaa informaatiota käytetään tällöin lähtökohtana tieteellisten mallien rakentamiseksi kulloinkin tutkittaville ilmiöille. Tämän käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on selväsanainen ilmoitus Jumalan luomistöistä ja sellaisena myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti luotettava4 kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisten lajien tarkoituksettoman synnyn lisäksi myös tarkoituksettomaan elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), naturalistisesti ymmärrettyyn alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään koulu- ja korkeakouluopetukseen.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäisen, suppean määritelmän mukaista kreationismia. Jos jossain kohdin tarkoitetaan muuta kuin suppeaa käsitettä, asiasta mainitaan erikseen.

Kreationismiin liittyvä rajanvetoväittely

Monet naturalistit väittävät kreationismia näennäistieteeksi. Väitettä tuetaan lähinnä sillä, että kreationismi pitää yhtenä lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. "Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen." Syytös perustuu näin ollen asiantuntemattomaan oletukseen toimivan rajanvetokriteerin olemassaolosta. Ilman toimivaa rajanvetokriteeriä koko pseudotiede-käsite menettää varsinaisen merkityksensä ja sitä käyttävä väittely pohjimmaisen mielekkyytensä.

Syvemmässä analyysissä "uskonnollisen" ja "tieteellisen" ero ei näet ole mitenkään selvä. Sama osittaisuskonnollisuussyyte voidaankin esittää myös metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuva tiede on siis yhtä lailla uskonnollisesti sitoutunutta, uskonto vain on siinä tapauksessa erilainen.

Luomiskannan empiirisiä perusteluja

Kreationismi on tuoreessa länsimaisessa aatehistoriassa ennen muuta naturalismin kanssa kilpaileva käsitys, joten sen argumentaatiokin pyrkii olennaisesti osoittamaan naturalistisen luonnontieteen ulottuvilla olevien alkuperäselitysyritysten hataruuden. Tämä on nähtävissä vastavetona naturalistien omalle argumentaatiopropagandalle, jonka mukaan "Jumalaa ei tarvita mihinkään, sillä kaikelle on luonnollinen selitys". Tätä naturalistisen uskonopin perusväittämää vastaan kreationistit5 esittävät oman perusväittämänsä: "Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa sillä tavoin, että kaikki yritykset selittää näkyvää luomakuntaa kattavasti6 tunnustamatta sen syntyneen Jumalan voimasta ja viisaudesta johtavat lopulta väistämättä fiaskoon."

Luomistieteellisen tutkimuksen luonteesta

Naturalistisen ja kreationistisen tieteen välisen kilpailuasetelman oikeaksi ymmärtämiseksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä luonnontieteelliset havainnot ja toisaalta tehtyjen havaintojen selitysmallit7. Kreationistinen luonnontiede ottaa lähtökohdikseen kaikki toistokokein varmistetut mittaustulokset mutta käyttää niiden selittämisessä8 omien perususkomuksiensa kanssa yhteensopivia hypoteeseja, teorioita ja laskennallisia malleja.9

Kreationistiset luonnontutkijat ovat kehittäneet ja kehittelevät edelleen vaihtoehtoisia havaintojen selitysmalleja. Kyseessä ei siis ole jonkin yhden muuttumattoman teorian opettelu vaan ajan mittaan edistyvä tutkimus, johon liittyy kilpailevien ja toisiaan täydentävien selitysten ja teorioiden esittäminen ja testaaminen. Selvää on, että luomistieteilijöiden piirissä myös julkisrahoitteisessa tiedeyhteisössä vallitsevat, oman tutkimusalan kannalta relevantit naturalistiset teoriat tunnetaan10, niitä vain ei pidetä vakuuttavina ja halutaan siksi kehittää parempaa vaihtoehtoa.

Teleologinen argumentti

Sekä laajasti että suppeasti ymmärretyn kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota on käytetty luomisnäkemyksen puolustamisessa jo ennen Darwinin teorian syntyä.

Biodiversiteetin historiaan liittyvät näkemykset

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien vähittäistä kehittymistä, makroevoluutiota; sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei tietenkään kiistetä11. Ajatuksena on siis, että Jumala on luonut erilaiset "peruselämänmuodot" alussa valmiina, eikä uusia ole sittemmin syntynyt12. Luodut elämänmuodot ovat kuitenkin olleet alun perin sopeutumis- ja muuntautumiskykyisiä, joten elinolosuhteiden muutokset ovat johtaneet myös uusien eliölajien erikoistumiseen alkuperäisten elämänmuotojen muuntelumahdollisuuksien puitteissa.

Ajoituksiin liittyvä argumentaatio

Kulttuurista valta-asemaa länsimaissa toistaiseksi nauttivan naturalistisen tieteen mukainen kosmologia ja geologia edellyttävät maapallolle ja sen biosfäärille vuosimiljoonien ja -miljardienkin mittaista kehityshistoriaa13. Raamatun kronologiaan sitoutuva tiede näkee aikaa olleen kertaluokkia vähemmän14 ja vastustaa siksi naturalistisen tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä sekä tarjoaa Raamatun kuvaamaan vedenpaisumukseen olennaisesti perustuvan teorian sen pintakerrosten syntytavasta; tämä äskettäisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimityksellä Young Earth Creationism (YEC, "nuoren Maan kreationismi").

Perustellessaan havaintojen yhteensopivuutta perususkomustensa kanssa kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista15 ja radioaktiivisten isotooppien suhteista16. On myös esitetty kreationistisia kosmologisia malleja, joiden mukaan tähdistä tuleva valo on todella ehtinytkin suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta matkata miljardeja vuosia,17 joten astronomian miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole ratkaisematon ongelma äskettäisluomisopinkaan kannattajille18.

On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta; tämä muinaisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimellä Old Earth Creationism (OEC, "vanhan Maan kreationismi").

Kreationismin päähaarat

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Vakiintunein niistä lienee jo edellä todettu jako kahteen sen perusteella, mitä maapallon geologisen historian keston suuruusluokasta ajatellaan.

Kreationismiin19 luettavat näkemykset Äskettäisluomisnäkemys20 Muinaisluomisnäkemys21
Ihminen Jumalan kuvakseen luoma maapallon kuudennen vuorokauden22 aikana Raamatun kuvauksen mukaisesti: Aatami ja Eeva luotu erikseen, enintään noin 10.000 vuotta sitten. Historiallinen syntiinlankeemus. Jumalan luoma noin 100.000 – 20.000 vuotta sitten. Aatami ja Eeva luotu erikseen.
Biologiset lajit Kieltää uusien perusryhmien synnyn, muuntelusta empiiristä näyttöä: Alkuperäislajit eli heprealaisittain baraminit, joiden mahdollisia nykybiologisia vastineita perusryhmät ovat, ovat Jumalan alussa23 luomia. Näiden sisäistä muuntelua ja "lajiutumista"24 havaitaan (niin sanottu mikroevoluutio), sen sijaan rajoittamaton makroevoluutio ei ole uskottava. Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyy mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä). Tyypillisesti "pätkittäinen" luominen sopivina pidettyinä ajankohtina. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa.
Maapallo Ei hyväksy miljardien vuosien ikää: maapallo ja aurinkokunta alle 40.000 vuoden ikäisiä, tyypillisesti noin 10.000 vuotta; maan pinta maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Pitää maapallon suurta ikää luotettavana: 4,3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva.
Kaikkeus Saattaa hyväksyä miljardien vuosien iän kaikkeuden meistä etäisille osille, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin25 kosmologiat).26 17–14 miljardia vuotta.
Perusteoksia muiden muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961 Ross: The Creator and the Cosmos, 1993
Tunnettuja edustajia kirkkohistoriassa Origenes, Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther, Calvin 27

Luomisopin ja kreationismin historiaa

Kristillinen luomisoppi perustuu luomista käsitteleviin Raamatun kohtiin; luomistapahtumia kuvataan systemaattisesti heti Raamatun alussa (1.Moos.1-2), mutta viittauksia siihen on monia muitakin sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella aina Ilmestyskirjaa myöten. Raamatusta ja yleisistä historiatiedoista saatu informaatio on johtanut useat teologit28 laskemaan luomisen ajankohtaa; näistä tunnetuin nimi on meillä ehkä Martti Luther ja anglosaksisessa maailmassa James Ussher.

Luomiskertomuksen tulkintahistoriasta

Aikojen saatossa Raamatun luomiskertomuksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. "Lapsenomaisesti lukien" se on aina sanonut olennaisesti samaa kuin nykyaikaisen äskettäisluomisnäkemyksen mukainen tulkinta, mutta oppineita kuvaannollistuksia on esiintynyt jo vanhalla ajalla. Vaikka sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon on aina kuulunut konkreettinen kreationismi laajassa merkityksessä, niin luomiskertomuksen yksityiskohtien tulkintahistoria on näin ollen varsin kirjava.

Uskonpuhdistus

Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa29 ja erityisesti myös totesi30 fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. Johannes Kepler sekä em. Ussher. Isaac Newtonkin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.

Järkeis- ja tunteisoppien nousu kulttuurissa ja teologiassa

Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta; pietismin nousun myötä huomio kääntyi raamattuteologiassakin objektiivisesta31 subjektiiviseen32. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.33

Tieteellisen kreationismin synty

Näin ollen äskettäisluomisnäkemyksen viimeisten 50 vuoden kuluessa toteutunut uusi esiinnousu on voitu kokea ikään kuin uudeksi ja oudoksi asiaksi.34 Modernin luomistieteen syntyyn keskeisesti vaikuttaneisiin tekijöihin ja kulttuurisesti kaikkien aikojen merkittävimpiin kreationistisiin teoksiin kuuluu äskettäisluomisnäkemystä edustava, Nooan tulvan35 konkreettista historiallisuutta puolustava ja sen avulla empiirisiä havaintoja selittävä Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood (1961). Teos yhdistää kirjaimellisen raamatunselityksen luonnontieteellisiin havaintoihin ja moderneihin tutkimusmenetelmiin niin vakuuttavasti, että siitä tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille.

Kirjoittajien36 halu perustella Raamatun antamaa informaatiota myös modernein kvantitatiivisin menetelmin saaduilla empiirisillä tuloksilla ja sen mukainen eksakteista luonnontieteistä ja insinööritieteistä tuttu jämpti ote tutkimuskohteisiin ja argumentointiin olivat perusteina, kun tätä uutta avausta ja sen inspiroimaa jatkotutkimusta ryhdyttiin kutsumaan37 tieteelliseksi kreationismiksi (engl. scientific creationism) ja sen mukaisista lähtökohdista tehtyä luonnontutkimusta luomistieteeksi (engl. creation science).

Äskettäisluomisnäkemystä edustavat järjestöt

Tieteellisen kreationismin esiinmarssi osoittautui saamastaan vastustuksesta huolimatta kulttuurisesti hedelmälliseksi:

Pian The Genesis Flood -teoksen ilmestymisen jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön.

Tämän jälkeen saivat alkunsa Answers in Genesis (AIG) -järjestö sekä Creation Research Society -tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja: Creation Research Quarterly.

Myöhemmin Answers in Genesis -järjestöstä erkani vielä Creation Ministries International tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi omaksi organisaatiokseen.

Vaikka tieteellisen naturalismin kulttuurihegemonian vuoksi kaikki luomistieteellinen työ on tehtävä joko yksityisen rahoituksen turvin tai vapaa-ajan "harrastuksena", sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus- ja sen tulosten julkaisutoiminta näiden eri järjestöjen piirissä on edelleen vilkasta.

Muinaisluomisnäkemys nousee toiseksi vaihtoehdoksi

Kuten todettu, Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuista on jo vanhalta ajalta38 lähtien esitetty sellaisiakin tulkintoja, joiden mukaan luomispäivät eivät olisi olleet (läheskään) tavallisia 24 tunnin vuorokausia.39 Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien tämäntyyppistä tulkintaa seuraavan tieteellisen mallin esitti Hugh Ross v. 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tämä ei ollut ensimmäinen sensuuntainen moderni yritys mutta osoittautui kulttuurisesti edeltäjiään menestyksekkäämmäksi, niin että siitä sai alkunsa eräänlainen tieteellisen kreationismin toinen päähaara.40

Kreationismin ja evolutionismin historia ja nykytila Suomessa

Laajassa merkityksessä kreationismin historia alkaa Suomessa viimeistään kristinuskon tulosta maahamme tuhatkunta vuotta sitten ja suppeassa merkityksessä vastaavasti viimeistään 1500-luvun luterilaisesta uskonpuhdistuksesta. Evoluutioteorialla on tietenkin täälläkin paljon lyhyempi, n. 150-vuotinen historia.

Evoluutioteoria rantautuu Suomeen 1800-luvun lopulla

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864, jolloin Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) ripustautunutta makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,41, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld sen sijaan kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.42

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Tuolloin Eero Erkon toimittama Keski-Suomi nimittäin aloitti Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta -otsikoidun kirjoitussarjan, ja tämä käynnisti kiivaan keskustelun, jonka yhteydessä evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta käsin Minna Canth ja Juhani Aho.

Valtakirkon sisäinen ristiriita

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole koskaan virallisesti hyväksynyt evoluutioteoriaa: sen tunnustus on virallisesti yhä samalla pohjalla kuin on ollut uskonpuhdistuksesta lähtien, ja juuri Luther työtovereineen ja seuraajineen oli vetänyt ne nimenomaiset linjaukset, joiden suoranaista jatkoa aikamme tieteellinen kreationismi aatehistoriallisesti katsoen ilmiselvästi on. Muiden epäraamatullisuuksien tavoin ja niitä edistäen evoluutioteorian hyväksyminenkin on kuitenkin vähitellen ujuttautunut myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon,43 niin että sen näkyvät edustajat ovat antaneet julkisuuteen evoluutioteorian hyväksyviä lausuntoja. Näiden lausunnonantajien mukaan kirkko kylläkin pitää kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman,44 mutta hyväksyy myös evoluutioteorian.45

Vuonna 1999 kirkolliskokouksessa hyväksytty46 piispa Eero Huovisen katekismus sisältää seuraavan luomiseen liittyvän lausuman: "Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan." Tämä on v. 2016 tarjonnut pohjan piispa Kaarlo Kallialan linjaukseen: "Kreationismia ei ole syytä arvioida uskonnollisena oppina, vaan luonnontieteellisenä teoriana. Eikä sellaisiin tietenkään oteta mitään opillista kantaa."47 Teologisesta epätyydyttävyydestään48 huolimatta kyseinen linjaus luokittaa kreationismin vaihtoehtoiseksi luonnontieteelliseksi teoriaksi, ja tämä ajatus on sinänsä järkevä: luomistiede on luonnontiedettä.

Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen julkaisema Franz Pieperin aidosti luterilainen Kristillinen dogmatiikka seuraa myös tässä kohdin juurevasti Lutherin tutkimaa, opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin rukoilevaiset ja monet lestadiolaiset ovat pitäytyneet käyttämänsä vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, sisältöön – myös sen asiahakemistosta eli rekisteristä löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon. Viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja, kaksinkertainen tohtori Uuras Saarnivaara puolestaan opetti näkyvästi ja tinkimättömästi vuosikymmenten mittaan sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa myös kreationismia; lestadiolaisen uusheräyksen kouluneuvos Martti E. Miettinen oli tässä kysymyksessä samalla linjalla.49 Aivan viime vuosina Suomen Luther-säätiö on ensimmäisen kerran historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin koko massiivisen Genesis-kommentaarin50, joka tutustuttaa lukijansa vaivattomasti mm. hänen luomisoppiin liittyvään raamatunselitykseensä; Luther-säätiön "aisapari", Ruotsin ja Suomen lähetyshiippakunta51, on puolestaan vastikään julkaissut tunnustuksellisesta luterilaisesta luomisopistaan ja sen raamattuperusteista varsin yksityiskohtaisen selonteon.

Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.

Luomisopin kannattajia on siis maassamme jokseenkin kaikissa kristillisissä uskontokunnissa, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti tunnustuksellisten luterilaisten, adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta.

Kristillisperäiset uususkonnot

Muista teistisistä uskontokunnista Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina52, vaikka uskovat luomiseen53.

Kreationismin nousu suomalaiseen julkisuuteen viime vuosikymmeninä

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.

"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkintonsa WSOY:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori A. E. Wilder-Smithin Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota -kirjan (1980) julkaisemisesta.54

Professori Matti Leisola55 sai vuonna 2004 tyypillisen propagandistisesti perustellun Huuhaa-palkinnon56 järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittisesti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva Richard Sternberg ja kaksi suomalaista, evoluutioteoriaa puolustavaa tunnettua professoria. Äärinaturalistien nostettua asiasta äläkän57 yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto – itsekin tunnettu naturalisti – lopulta, hieman ennen tilaisuuden aiottua ajankohtaa, kielsi sen järjestämisen Helsingin yliopistossa. Tällöin professori Leisola järjesti seminaarin sen sijaan Teknillisessä korkeakoulussa58. Leisola kritisoi purevasti palkitsemisperusteita Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?59 -vastineessaan.

Nykytila

Suomen tunnetuimpiin kreationismin kannattajiin lukeutuvat muiden muassa Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun dekaani Matti Leisola60, kuvataiteilija, kirjailija Kimmo Pälikkö61 sekä lääkäri, kirjailija Pekka Reinikainen62.

Systemaattista seurantaa kreationismin kannatuksen laajuudesta Suomessa ei ole juuri tehty, joskin irrallinen gallup-tulos evoluutioteoriaa epäilevien suomalaisten huomattavasta määrästä on jo ehtinyt antaa naturalisteillemme lisää julkisen huolestuneisuuden aihetta.63

Kreationismin alueellinen esiintyvyys

Kreationismi maailmankartalla

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Hollannissa sekä jossain määrin jokseenkin kaikissa kristikunnan perinteisen vaikutusalueen maissa esiintyy luomisopin kannatusta. Venäjälläkin on Neuvostoliiton kaaduttua päästy ainakin alkuun.

Uudet kristinuskon vahvat alueet64, joilla seurakuntaopetus on tyypillisesti "sitä, mitä Raamattu sanoo", merkitsee myös luomisopin kannatuksen laajenemista kyseisillä alueilla. Varsinaiseen luomistieteelliseen tutkimuspanokseen taloudellisesti ja (uskonto)poliittisesti ahtaissa oloissa elävien nuorien kirkkojen jäsenillä ei tosin ymmärrettävistä syistä ole juuri ollut mahdollisuuksia.

Paavinkirkon lähestymiskulma

Roomalaiskatolinen kirkko on eräänlainen oma maailmansa. Paavi Pius XII antoi v. 1950 Humani Generis -kiertokirjeen (ihmisen synnystä); siinä kehitysopille sallitaan jonkinlainen asema65 vain ihmisruumiin biologisen alkuperän pohdiskelussa – ihmissielun synnyssä sillä ei tämän kiertokirjeen mukaan voi olla eikä saa opettaa olevan mitään osaa66.

Sittemminkin Vatikaani on antanut puheenvuoroja aiheesta: puolivirallisesti67 paavi Johannes Paavali II:n suulla se on todennut evoluution voivan jossain täsmentämättömässä merkityksessä olla "enemmän kuin hypoteesi". Kontekstissaan tarkasteltuna tämä lausuma on lopultakin hyvin ympäripyöreä ja pidättyväinen68, ja kokonaisuutena katsoen tämä puheenvuoro itse asiassa tulee (suppeaakin) kreationismia puolitiehen vastaan todetessaan, ettei erityistä ilmoitusta69 voi alkuperäkysymyksissä sivuuttaa. Naturalistit ovat silti hehkuttaneet paavin tulkinnanvaraista, yhteydestään irrotettua evoluutioviittausta julkisuudessa innolla, joka tuo helposti mieleen hukkuvan takertumisen oljenkorteenkin.70

On syytä huomata, että nämä lausunnot ovat tosin vuoropuhelua evoluutioajatuksen kannattajien suuntaan, mutta suhde on selvästi jännitteinen71: missään tapauksessa evoluutioteoria ei voi näiden lausuntojen mukaan olla koko totuus ihmisen alkuperästä, eikä metodologistakaan naturalismia hyväksytä sellaisenaan.72 Erityisen ilmoituksen huomioonottamisen ja totuuksien ristiriidattomuuden edellyttäminen73 antavat periaatteellisen mahdollisuuden luokitella Vatikaanin kanta jopa yhdeksi kreationismin muodoksi.74

Vahvan filosofishumanistisen traditionsa myötä roomalaiskatolinen kirkko näkee lopultakin varsin selvästi tieteen naturalistisen rajauksen keskeisen ongelman: tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tällainen sitoutuminenhan johtaa tietenkin materialismiin, valitettavasti vieläpä "tieteen" nimissä. Sellaista suuntausta ei Vatikaani pyri ainakaan vauhdittamaan, vaikka keskusteluyhteys virallisen tiedeyhteisön suuntaan halutaankin aina jossain muodossa säilyttää.

Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?

Annettujen määritelmien75 mukaan kreationismin perustava käsite on erityinen luominen. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on älyllinen suunnittelu. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu. Näin ollen näiden kahden keskinäissuhteiden selvittely on kyllä mielekästä mutta niiden samaistaminen keskenään epäasianmukaista.

Kreationismin ja suunnitteluteorian välisen suhteen voi tiivistää toteamukseen, että kaikki kreationistit uskovat kyllä, että luomakunnalla on suunnittelija, ja kannattavat siis vähintäänkin jonkinlaisessa väljässä merkityksessä suunnitteluteoriaa, mutta kaikki suunnitteluteorian kannattajat eivät sitä vastoin usko, että tämä suunnittelija olisi ilmoittanut toiminnastaan Raamatussa, eivätkä siis ole kreationisteja.76

Kreationistisia julkaisuja

Suomeksi

  • Luominen-lehti77

Englanniksi

  • Kalifornialainen Institute for Creation Research eli "Luomisen tutkimuslaitos" on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden": International Journal for Creation.78
  • CRSQ79
  • Journal of Creation80
  • Creation Magazine81
  • ICC Conference Proceedings82 -sarja

Katso myös

Aiheesta muualla

Äskettäisluomisnäkemys20

Muinaisluomisnäkemys21

Kreationismia vastustavia sivustoja

Viitteet

  1. ^ Luominen tarkoittaa "kutsumista olemattomuudesta olemaan" eli sellaisen todellisuuden osan tai ilmiön aikaansaamista, jonka olemassaolo on radikaalissa epäjatkuvuussuhteessa ilman tai ennen luomista vallinneeseen tilanteeseen, jossa sittemmin luomisen tuloksena olemassaolonsa saanutta oliota tai ilmiötä ei lainkaan ollut olemassa, ei liioin kausaalisia edellytyksiä sen ilmaantumiselle.
  2. ^ tai ainakin hyvin suuri
  3. ^ 1. Mooseksen kirjan alkulukuja
  4. ^ kuvaustarkkuutensa rajoissa oikea ja täsmällinen
  5. ^ kreationismin (julkiset) kannattajat ja puolestapuhujat
  6. ^ tarkasti yksityiskohtia myöten sekä kokonaisuutena että osakokonaisuuksina
  7. ^ luonnontieteelliset käsitteet, hypoteesit ja teoriat
  8. ^ metodologisen naturalismin sijasta
  9. ^ Tavoitteena ei siis suinkaan ole "kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin" vaan huolellisesti dokumentoitu ja julkiselle kritiikille altistettu naturalistisen perususkomuksellisuuden aiheuttamien ajatusvääristymien ja niihin perustuvien virhetulkintojen oikaiseminen, "jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle".
  10. ^ ja niiden käyttökelpoisia aineksia voidaan hyödyntää luomistutkimuksessa
  11. ^ Kreationistisesta näkökulmasta ei kuitenkaan ole juuri mielekästä kutsua tällaista muuntelua "evoluutioksi" tai edes "mikroevoluutioksi"; tällainen terminologiahan on kehitys- eikä luomisteoreettista. Sen sijaan sitä voi nimittää juuri "muunteluksi", "sopeutumiseksi", "erikoistumiseksi" tms. Onkin syytä huomata, että jonkin havaitun ilmiön myöntäminen todeksi on eri asia kuin sen nimittäminen tutuksi käyneellä sanalla; vastaavasti käytetyn sanan vaihtamisen ei tarvitse tarkoittaa itse ilmiön peittely-yritystä, vaan se voi päinvastoin olla seurausta pyrkimyksestä ilmaista havaintojen todellinen sisältö ja merkitys mahdollisimman selkeästi ja täsmällisesti.
  12. ^ koska Jumalan luomistyö on päättynyt eivätkä luonnolliset prosessit kykene luovuuteen
  13. ^ Luonnollisten prosessien rajallisen selitysvoiman huomioonottaen tämä aikapaljouden tarve ei ole mitenkään yllättävää.
  14. ^ kirjaimellisimmillaan alle 10 000 vuotta
  15. ^ joiden mukaan naturalistien satojenkin vuosimiljoonien ikäisiksi ajoittamat kerrostumat olisivat siinä ajassa jo montakin kertaa ehtineet huuhtoutua mereen
  16. ^ jotka joissain tapauksissa sopivat paremmin yhteen lyhyen kuin pitkän historian kanssa
  17. ^ samaan aikaan kun maan pinnalla on kulunut vain vähän aikaa; tämä edellyttää luomiseen liittyneen erityistä taivaanavaruuden hypernopeaa laajentamista, mikä taas sopii hyvin yhteen tiettyjen raamatunkohtien kanssa (myös naturalistiset kosmologiat sitä paitsi sisältävät ajatuksen siitä, että alussa on ollut erilaista kuin nykyään ja varhaisessa vaiheessa tapahtunut sellaista, mitä ei enää tapahdu)
  18. ^ eikä näiden siis tarvitse enää vedota näkemykseen, jonka mukaan tähdistä tuleva valo olisi luotu valmiiksi matkalla maapallolle tai valonnopeus olisi luomisen jälkeen romahtanut
  19. ^ suppean tulkinnan mukaan
  20. > 20,0 20,1 eli "nuoren Maan kreationismi"
  21. > 21,0 21,1 eli "vanhan Maan kreationismi"
  22. ^ Nämä vuorokaudet ymmärretään siis yleensä kestoltaan aivan nykyisenkaltaisiksi, 24-tuntisiksi vuorokausiksi; tämä ei ole kuitenkaan sinänsä mikään perustava YEC-uskomus, vaan myös ajatuksella, että vuorokautemme ja/tai vuotemme pituus on luomisen jälkeen jossain määrin muuttunut, on kannatusta. Olennaista siis on, että luomispäivät olivat jokseenkin samanmittaisia kuin nykyvuorokaudet (suurin piirtein arvioiden: yli puolet, alle kaksi nykyvuorokauden pituutta eli yli 12, alle 48 -tuntisia).
  23. ^ luomisviikon aikana
  24. ^ suppean biologisen lajimääritelmän merkityksessä
  25. ^ http://www.kreationismi.fi/tahtitiede/tahdet
  26. ^ Mahdollisuus, että kaikkeuden etäosat ovat aikadilataation vaikutuksesta ehtineet olla paikallisesti olemassa maapallon paikallisikää huomattavasti kauemmin, vaikkapa miljardejakin vuosia, on siis avoin ja kiinnostava tutkimusongelma, johon on jo saatu lupaavia teorioita ja niiden mukaisia, keskenään kilpailevia matemaattisia YEC-malleja; maailmankaikkeuden "paikallista aikaa mitaten vanhimpien osien" ikä ei siis ole etukäteen lukkoon lyöty eikä luomisen "äskettäisyys" välttämättä koske muuta kuin maanpäällistä historiaa.
  27. ^ lähde: http://www.patheos.com/Resources/Additional-Resources/BioLogos-and-Theistic-Evolution-William-Dembski-04-27-2011?offset=3&max=1; siinä William Dembski, joka ei itse pitäydy äskettäisluomisnäkemykseen, toteaa kirkkohistoriasta mm. seuraavan: "For the details, see chapter five of my book The End of Christianity, where I show that the young-earth position was universally accepted by Christians through the Reformation (yes, Luther and Calvin were also young-earth creationists)."
  28. ^ ja muidenkin alojen edustajat
  29. ^ Ainoastaan tällä tavoin, omilla ehdoillaan ymmärrettynä Raamattu voi toimia luterilaisen tunnustuksen edellyttämällä tavalla "kaikkien oppien ja opettajien tuomarina" – kuvaannollistajat taas kiilaavat selityksineen tekstin ja lukijan väliin vedoten Raamatun arvovallan sijasta omaan oppineisuuteensa ja kaunopuheisuuteensa sekä kuulijoidensa esiymmärrykseen.
  30. ^ ehkä isänsä kaivostoiminnasta tietämiensä
  31. ^ "Mitä tämä raamatunkohta merkitsee?"
    "Mitä Raamattu opettaa Jeesuksen olemuksesta?"
    "Mitä Jeesus on tehnyt puolestani?"
  32. ^ "Mitä tämä raamatunkohta sinulle/minulle merkitsee?"
    "Millainen suhde sinulla/minulla on Jeesukseen?"
    "Mitä minä olen tehnyt / aion tehdä Jeesuksen puolesta?"
  33. ^ Muutoksen havaitsee mm. Encyclopedia Britannican sisältöhistoriasta: tietyssä vaiheessa raamatullinen aines vaihtuu naturalistiseen.
  34. ^ Tähän ovat olleet vaikuttamassa myös monet enemmän tai vähemmän liberaalit kirkolliset tahot, jotka omaan arvovaltaansa vedoten ovat pyrkineet levittämään mielikuvaa, että heidän kauttaan puhuva "korkeampi teologia" tai "kirkkaampi hengellisyys" olisi löytänyt Raamatun luomiskertomuksen takaa jonkinlaisen vuosimiljardiset kehitysprosessit oikeiksi tai vähintäänkin mahdollisiksi osoittavan syvemmän ja aidomman, tavallisilta kuolevaisilta salatun merkityksen ja että tekstin yksityiskohdat vakavasti ottavat "literalistit" olisivat siksi jonkinmoisia "onnettomia tunareita"; missä tällainen vaikutelma lieneekin saatu syntymään, se yhtä kaikki on perimmältään pelkkää hämäystä: heprealaisen alkutekstin tuntijat, niin liberaalit kuin konservatiivitkin, käsittävät sen alun perin tarkoitetun otettavaksi kirjaimellisena historian tapahtumien kuvauksena.
  35. ^ eli Raamatun vedenpaisumuskertomuksen
  36. ^ jo Newtonilla ollut
  37. ^ osittain erotuksena "tavallisesta" (synagogan ja kirkon) luomisuskosta
  38. ^ ainakin Origeneesta ja kirkkoisä Augustinuksesta
  39. ^ Tämän linjan Luther ja uskonpuhdistuksen valtauoma siis 1500-luvulla päättävästi hylkäsi.
  40. ^ Äskettäisluomisnäkemys on kuitenkin yhä (suppeasti ymmärretyn) kreationismin valtavirta. Kuvaannollisen tulkinnan varaan rakentavassa kreationismissa on perustavana ongelmana se, kenen ja millaiselle kuvaannolliselle tulkinnalle ideologinen johtoasema olisi tunnustettava. Vaarana on "mukavuusideologia", joka olennaisesti pyrkii minimoimaan naturalistisen järkeilyn tuottamien mallien kohtaamisen kristitylle aiheuttamaa kognitiivista dissonanssia turvautumalla aina jälkikäteen "riittävän joustavaan raamatuntulkintaan". Tällainen asenne ei tuota aitoja tutkimusherätteitä eikä siis uraauurtavaa luonnontieteellistä tutkimustakaan, ja sitä voineekin pitää kreationismin ja teistisen evolutionismin väliin sijoittuvana ideologisena sekamuotona pikemmin kuin (suppean määritelmän mukaisesti) Raamatun konkreettisesta tekstistä sisältöään ammentavana aitona kreationismina.
  41. ^ Hyötyniemi, Heikki: IPMM’03: Complexity and Emergence: Towards a ”New Science” of Industrial Automation. (ppt) 18.-23.5.2003. Viitattu 25.8.2007.
  42. ^ Hytti, Esa: Evoluutio. (doc)
  43. ^ Tämä on tapahtunut vähitellen yleisen kulttuuri-ilmapiirin muutoksen myötä: oppivelvollisuuskoulun, lukion ja teologisten tiedekuntien evouskoinen opetus on – yllätyksetöntä sinänsä – kantanut mädän hedelmänsä myös papiston ja kirkon muiden vastuunkantajien valtaosan mielessä ja toiminnassa.
  44. ^ Kreationismiin siis vielä näiden lausuntojenkin mukaan ollaan sitoutuneita yleisessä merkityksessä, vaikka sen suppean merkityksen mukaiseen kantaan pyritään ottamaan etäisyyttä.
  45. ^ Tällaisten lausuntojen antaminen on jo periaatteessakin "sanan kirkoksi" tunnustautuvan kirkon kutsumuksen vastaista: eihän todellinen sanan kirkko voi julkisessa opetuksessaan muuta kuin (Lutherin "tässä seison enkä muuta voi" -malliin) tuoda esiin Jumalan väärentämätöntä sanaa, pyhää Raamattua; juuri tämä on se tehtävä, jonka hoitamisesta kirkon "opetus- ja julistustehtävissä" oleville virallisesti yhä maksetaan. Sokeat sokeain taluttajat vain eivät tätä ymmärrä, kuten eivät heidän talutettavansakaan.
  46. ^ Tämä hyväksyntä ei kuitenkaan muuttanut Lutherin omien, konkreettisen luomiskäsityksen selvästi sisältävien katekismusten virallista asemaa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opilliset perusteet velvoittavasti ilmaisevina tunnustuskirjoina.
  47. ^ Tämän linjauksen sisältävän seurakuntalainen.fi-sivuston artikkelin koko tässä yhteydessä merkityksellinen asiayhteys (relevantti konteksti):
    "Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala puolestaan pitää viisaana, että tämän kaltaisiin luentoihin liittyisi myös sellaisia puheenvuoroja, jotka edustaisivat kirkossa yleisesti hyväksyttyä käsitystä evoluutiosta.
    – Kreationisti varmaankin pitää näkemystään uskonnollisesti olennaisena. Kristillisen luomisuskon kärki on kuitenkin aivan toisaalla. Tämä näkyy vaikkapa Katekismuksessa, jossa todetaan: ”Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.” Kreationismia ei ole syytä arvioida uskonnollisena oppina, vaan luonnontieteellisenä teoriana. Eikä sellaisiin tietenkään oteta mitään opillista kantaa. Usko on kiinnostunut Jumalan tahdosta ja rakkaudesta – tutkikoon tiede kaikessa rauhassa luonnon ja ihmisen kehittymistä, piispa Kalliala linjasi."
  48. ^ Tämä piispa Kallialan linjaus lienee tosin lähellä valtakirkon valtarakenteen vallitsevaa enemmistönäkemystä mutta loogisesti yhteensopimaton Lutherin ja uskonpuhdistuksen epistemologisen sola scriptura -tunnustuksen ja sen johdonmukaisen soveltamisen kanssa. Aito luterilainen käsitys voidaan tiivistää suoraan Hepr.11:3-sitaattiin: Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
    Toisaalta viittaus "kirkossa yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen evoluutiosta" on tällaisenaan epämääräinen: ei sanota, missä tämä käsitys olisi ilmaistu, ja mikäli kyseessä on jonkinlainen "gallup-teologia", niin sellainen on äärimmäisessä ristiriidassa niin Lutherin opetuksen kuin elämänhistoriankin kanssa.
    Kolmanneksi "Usko on kiinnostunut Jumalan tahdosta ja rakkaudesta" -luonnehdinta ei sovi kuvaamaan pelastavaa uskoa, joka riippuu kiinni Kristuksen sovitustyöhön ankkuroituneissa evankeliumin lupauksissa omistaen ne iankaikkiseksi autuudekseen löytäen sen sijaan Jumalan tahdosta ja sen ilmaisevasta rakkauden kaksoiskäskystäkin vain oman helvetintuomionsa, sillä perisynnin vuoksi tämä käsky on jäänyt ja aina jääkin meiltä täyttämättä. Näin siis tämä piispallinen usko-käsite näkyy ilmaisevan palaamista uskonpuhdistusta edeltäneeseen teologiseen hämärään. (Suopeampi tulkinta voisi tosin olla: 'Luomisen osalta usko on kiinnostunut luomisessa ilmenevästä Jumalan tahdosta ja rakkaudesta.' Tämäkään tulkinta ei kuitenkaan sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että "tiede" voisi väittää alkuperäkysymyksistä mitä hyvänsä "uskon" ollessa kiinnostunut vain jostain aivan muusta: jos "tiede" väittää – kuten naturalisteilla on tapana "tieteeseen" vedoten tehdä – ettei Jumalalla ole alkuperämme eikä siis olemassaolommekaan kannalta mitään tekemistä, niin tämän todesta ottavalle "uskolle" ei oikein jää mitään pohjaa puheelle "kaiken takana olevasta Jumalan luovasta tahdosta ja rakkaudesta luomakuntaa kohtaan".)
  49. ^ Suomen kirkollisista herätysliikkeistä itse asiassa siis enintään körttiläiset ovat ajan paineissa luomisopillisesti(kin) "kauttaaltaan kuoliaaksi kirkollistuneet".
  50. ^ Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys sisältää kaikkiaan kuusi osaa, joista ensimmäisestä löytyy Lutherin opetus luomiskertomuksen oikeasta ymmärtämisestä.
  51. ^ Missionsprovinsen i Sverige och Finland katsoo edustavansa ja vaalivansa sekä Ruotsin kirkon että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellistä perintöä nykyisen pahan ajan vaikeissa vaiheissa.
  52. ^ Jehovan todistajien identiteettiin kuuluu olennaisena osana kaikinpuolinen erottautuminen "kristikunnasta", jota he pitävät vääränä uskonnollisuutena, omaa liikettään taas ainoana oikeana. Siksi on vain johdonmukaista, että he eivät katso lukeutuvansa mihinkään ryhmään, jossa on mukana myös "kristikuntaa". Tämä ei tietenkään estä ulkopuolisia luokittelemasta heitä sen mukaan, miten heidän oppinsa ja käytänteensä suhteutuvat käytettyihin määritelmiin.
  53. ^ Herätkää!, syyskuu 2006 s.3
  54. ^ Julkaisemisen ja "palkitsemisen" välillä kulunut aika osoittaa, miten merkittävänä uhkana evouskolle kyseistä kirjaa yhä tuolloin pidettiin.
  55. ^ muodollisesti ei toki hän henkilökohtaisesti vaan vain hänen johtamansa laitos; Leisola kuitenkin mainitaan nimeltä palkinnon perusteluissa
  56. ^ "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  57. ^ esim. Welling, Petteri: "Kreationistista tiedettä?" (Puheenvuoro-osion ["yleisönosaston"] kirjoitus), Yliopisto-lehti 10/2004, s. 41 (tyylinäytteeksi ote kirjoituksesta): "Vaikka kurssille onkin hankittu mukaan kaksi emeritusprofessoria oikeita biologeja edustamaan, on skandaali, että Discovery-instituutin väki mainostaa itseään biologian opettajille Helsingin yliopiston nimissä."
  58. ^ Siellä se suomalaisten evolutionistiprofessorien jäätyä pois toteutettiin luento–palautekeskustelu-muotoisesti.
  59. ^ Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?
  60. ^ Leisola on ev.lut. kirkon kriittinen jäsen, joka on luonnehtinut nykykirkkoa "evolutionistis-luterilaiseksi".
  61. ^ Pälikkö on Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon jäsen; tämä kirkko on julkaissut hänen luomisaiheisia artikkeleitaan taajaan myös äänenkannattajassaan Luterilainen-aikakauslehdessä.
  62. ^ Reinikainen on ev.lut. kirkon jäsen ja aktiivinen vastuunkantaja kirkolliskokousedustajanakin.
  63. ^ Typerän kehäpäättelynsä vankeina he ovat arvelleet julkisesti syynä olevan evoluutioteorian riittämätön kouluopetus, jonka tähden asiaa ei muka tarpeeksi hyvin ymmärrettäisi; evoluutioteorian perusteiden hataruus huomioon ottaen tämä on kuin pidettäisiin "keisarin uusien vaatteiden" olemassaolon epäilemisen syynä sitä, ettei ole päästy havainnoimaan tilannetta tarpeeksi läheltä.
  64. ^ Kristityt ovat enemmistöasemassa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja merkittävänä, kasvavana vähemmistönä monissa Aasian maissa.
  65. ^ pelkkänä hypoteesina, ei sen enempänä
  66. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Humani_generis#Evolutionism
  67. ^ Kyseessä ei ollut ex cathedra eli "erehtymätön" paavillinen opetus.
  68. ^ Ks. kriittisen kohdan selitys koko puheenvuoron englanninnoksen lopussa: http://www.ewtn.com/library/papaldoc/jp961022.htm; on otettava huomioon, että myös alkuperäisen englanninnoksen mukainen tulkinta "evolutionismi on enemmän kuin yksi teoria" eli "on olemassa useampi kuin yksi evolutionistinen teoria" on sekin sekä mahdollinen että asiallisesti ottaen mielekäs ja perusteltu käännösvaihtoehto; paavin alkuperäisteksti siis oli – luultavasti tarkoituksellisesti – oraakkelimaisen kaksiselitteiseksi muotoiltu.
  69. ^ engl. Revelation; tässä siis Raamattu ja (traditionalisteilla sen rinnalla alati kulkeva) Traditio
  70. ^ Tässä hehkutuksessa voi nähdä myös laskelmoidun naturalistisen kiilastrategisen tarkoitusperän.
  71. ^ Tämä jännite tulee selvästi esiin myös Joseph Ratzingerin eli emerituspaavi Benedictus XVI:n luvalla syyskuussa 2013 julkistetussa kirjeessä. Kirjeen mukaan tieteen ja mielikuvituksen harjoittamisen välillä on joka tapauksessa yleisluontoisia keskinäisyhteyksiä, ja jatko kuuluu: "Lisäksi on olemassa pelkästään evoluutioteorialle ominaista suurisuuntaista tieteiskuvittelua." (it. Esiste, del resto, la fantascienza in grande stile proprio anche all'interno della teoria dell'evoluzione.) Vastaansanomattomina esimerkkeinä tästä seikasta hän ottaa esiin Richard Dawkinsin Geenin itsekkyys -teoksen (science fiction on Huffington Postin käyttämä englanninkielinen vastine kirjeessä esiintyvälle fantascienza-sanalle) sekä "suuren" Jacques Monodin Sattuma ja välttämättömyys -opuksen evoluutioskenarioinnista poimimansa sanatarkan sitaatin.
  72. ^ Kysymyksiä ihmissielun todellisesta olemassaolosta ja sen Jumalan erityiseen luomistekoon palautuvasta alkuperästä ei jätetä mahdollisen tulevan osapuolisopimuksen varaiseksi, saati puhtaasti tiedeyhteisön omalakisesti selvitettäväksi asiaksi, ja vaikka muusta ollaankin valmiit jatkokeskustelemaan, nämä keskustelut on ilmeisestikin määrä käydä "täysivaltaisena osapuolena", etukäteismyönnytyksiä tekemättä.
  73. ^ "Truth does not contradict truth" -linjaus
  74. ^ Tällöin se siis nousisi äskettäisluomisnäkemyksen ja muinaisluomisnäkemyksen rinnalle; Vatikaanin näkemystä voisi kutsua vaikkapa ihmisluomisnäkemykseksi, sehän näet rajaa ihmissielun ehdottomasti mahdollisen evolutiivisen alkuperän pohdintojen ulkopuolelle, Jumalan erityisesti luomaksi todellisuuden tekijäksi.
    Tällainen luokituspäivitys olisi kuitenkin sikäli liioiteltu, että "ihmisluomisnäkemyksen" mukainen kanta on (oletettavasti harkitusti) jätetty sen verran avoimeksi, että kovinkaan moniin sen sisältöä koskeviin kysymyksiin tuskin olisi saatavissa vastauksia. Tällaisenaan se lähinnä rajaa sitä, mitä "hurskaiden roomalaiskatolilaisten" sopii näistä kysymyksistä julkisesti opettaa: annetun rajauksen puitteissa erilaiset mielipiteet ovat mahdollisia.
  75. ^ ja jo etymologiansakin
  76. ^ Suunnitteluteorian legitimiteettiä yhtenä tieteellisenä vaihtoehtona voi sitä paitsi kannattaa myös uskomatta henkilökohtaisesti minkäänlaisen yli-inhimillisen suunnittelijan todellisuuteen: vain tapana viedä tiedettä eteenpäin irrottamalla sen metodologisen naturalismin painolastista ja toivomalla, että tämä ajan mittaan johtaa näin syntyneessä avoimessa keskusteluavaruudessa entistä parempiin naturalistisiin selityksiin. Monopoliasema ei välttämättä tee hyvää naturalismin tasolle saati uskottavuudelle, ja toisaalta toimivien naturalististen selitysten etulyöntiasema suunnitteluselitykseen verrattuna on sisäänrakennettuna itse suunnitteluteoriaan, sen naturalismista laajennettuun metodologiaan.
  77. ^ http://www.luominen.fi/lehti/lehden-numerot/, viitattu 11.5.2013
  78. ^ Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2
  79. ^ https://creationresearch.org/index.php/extensions/crs-quarterly/crsq-archive
  80. ^ http://creation.com/journal-of-creation-formerly-technical-journal-tj
  81. ^ http://creation.com/creation-magazine
  82. ^ http://www.creationicc.org/proceedings.php