Palautumaton monimutkaisuus

ApoWikistä
(Ohjattu sivulta Redusoimaton kompleksisuus)
Tämä sivu on osittain suojattu muutoksiltaCadenas-entrouvert-jaune.png

Osa artikkelisarjaa
Suunnitteluteoria
Genomi sisältää digitaaliset ohjeet kolmiulotteisen rakenteen valmistamiseen
Käsitteitä

Palautumaton monimutkaisuus
Täsmennetty monimutkaisuus
Kosminen hienosäätö
Älykäs suunnittelija

Älykkään suunnittelun liike

Discovery Institute
Access Research Network

Katso myös

Evoluutiokriittisyys
Elämän synty
The Privileged Planet

Michael Behe määrittelee palautumattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC, suom. myös redusoimaton monimutkaisuus) "järjestelmäksi, joka koostuu useista yhteensopivista, toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan mutta joista minkä tahansa poistaminen käytännössä lopettaa järjestelmän toiminnan".1 Argumenttia pidetään suunnitteluteorian ydinargumenttina.2

Palautumattoman monimutkaiset järjestelmät

Eliöissä on useita rakenteita ja elimiä, joiden on vaikea kuvitella kehittyneen luonnollisten muuntelumekanismien kautta. Toisaalta tiedämme, että suunnittelijat kykenevät tuottamaan tällaisia rakenteita. Esimerkkejä näistä ovat veren hyytymisjärjestelmä ja bakteerin sähkömoottori.3 Kuten auton moottorissa, näissä rakenteissa on monta osaa, jotka sopivat toisiinsa ja jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Mikäli jokin rakenteellisesti tai toiminnallisesti välttämätön osa poistetaan tai sitä muutetaan olennaisesti, systeemi lakkaa toimimasta. Jos esimerkiksi poistamme tai muutamme tiettyjä auton moottorin osia, moottori ei enää toimi. Tällaisia systeemejä kutsutaan redusoitumattoman monimutkaisiksi.

Evoluutioteorian mukaan eliölaji kehittyy, kun sen geeneissä tapahtuu pieniä virheitä ja kun tällä tavoin edullisia muutoksia sattumanvaraisesti saaneet eliöt selviävät muita paremmin kilpailussa, niin että niiden uudet ominaisuudet leviävät niiden jälkeläisissä vähitellen koko lajiin.4 Luonnonvalinta siis valitsee edulliset mutaatiot jatkoon. Todellisuudessa edulliset mutaatiot ovat erittäin harvinaisia. Lisäksi voidaan osoittaa edullisen mutaation valintaedun olevan yleensä niin pieni, ettei edullinen mutaatio pääse hallitsevaksi populaatiossa.?

Evoluutioteorian puitteissa on vaikea selittää palautumattoman monimutkaisia rakenteita. Rakenne on toimiva vasta valmiina, eivätkä systeemin välivaiheet näin ollen anna eliölle valintaetua. Koska evoluutio ei ole ohjattua, jokaisen muutoksen pitäisi antaa valintaetu edelliseen tilanteeseen nähden. Muussa tapauksessa luonnonvalinta valitsee keskeneräisen rakenteen pois kuormittamasta eliön aineenvaihduntaa. Palautumattomasti monimutkaisella rakenteella ei kuitenkaan ole toimivia välivaiheita.5 Darwin totesi asiasta seuraavaa:

"Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin."

– C. Darwin, Lajien synty, 1859

Termin lanseerannut biokemian professori Michael Behe on kirjassaan Darwin's Black Box6 osoittanut solutasolla olevan useita tällaisia rakenteita. Solu koostuu useista molekyylikoneista, kuten esimerkiksi B. Alberts kirjoittaa Cell-lehdessä:

Koko solu voidaan nähdä tehtaana, joka sisältää taidokkaan verkoston toisiinsa liittyviä kokoonpanolinjoja, joista kukin koostuu suurista proteiinikoneista… Miksi kutsumme solun tomintojen taustalla olevia suuria proteiinien yhteenliittymiä koneiksi? Juuri siksi, että näissä proteiinien yhteenliittymissä on hyvin tarkasti koordinoituja liikkuvia osia samoin kuin ihmisten keksimissä makroskooppisessa maailmassa tehokkaasti toimivissa koneissa.

– B. Alberts, “The Cell as a Collection of Protein Machines…”, Cell, helmikuu 8. 1998, s. 291

Siinä missä evoluutioteoria ei kykene selittämään palautumattoman monimutkaisia rakenteita, tiedämme empiirisesti suunnittelijoiden kykenevän tuottamaan näitä rakenteita. Tiedämme sähkömoottoreiden, auton moottoreiden ja useimpien muiden teknisten laitteiden olevan palautumattomasti monimutkaisia ja tiedämme niiden taustalla olleen suunnittelijan. Suunnittelija kykenee "suunnittelemaan eteenpäin", joten systeemin valmistusvaiheiden ei tarvitse olla toimivia.

Kun näemme malmikaivoksessa toimivan sähkömoottorin, jossa on monta toisiinsa sopivaa osaa, jotka yhdessä mahdollistavat moottorin toiminnan, emme ajattele moottorin syntyneen metalliatomien satunnaisliikkeen seurauksena, vaan on järkevää ajatella, että sen taustalla on suunnittelija. Miksi emme voisi tehdä samaa johtopäätöstä bakteerin sähkömoottorin kohdalla?

Osien uusiokäyttö

K. Miller on esittänyt rakenteille mahdollisen darvinistisen syntyprosessin: Luonnonvalinta ja sattuma käyttävät muiden molekyylikoneiden osia. Tähän Explore Evolution -kirja vastaa seuraavilla argumenteilla:

  • Millerin uusiokäyttö-argumentti aliarvioi muutosten koordinoimisen ongelmaa. Miten uusi rakenne käyttää vanhoja rakenteita haittaamatta vanhojen rakenteiden toimintaa?
  • Mikä luonnollinen prosessi vastaa siitä, että aiemmin toisistaan riippumattomat osat sopivat toisiinsa ongelmitta?
  • Bakteerimoottorin tapauksessa voidaan osoittaa, että bakteerimoottorin proteiinit ovat varhaisempia kuin tyypin III erityssysteemin (TTSS, type three secretory system), joten mikäli rakenteet ovat kehittyneet toisistaan, moottori on rappeutunut solutuotteita solukalvon ulkopuolelle erittäväksi pumpuksi.
  • Lisäksi bakteerimoottori on 30 osan systeemi, TTSS:ssä on näistä 10. Mistä saadaan osista loput – eli suurin osa?
  • Syvempi ongelma uusiokäyttö-argumentille on, miten osat kootaan oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan. Moottoriin liittyvät geneettiset rakennusohjeet kertovat, miten ja millä nimenomaisella hetkellä moottorin osat tehdään. Näiden ohjeiden pitäisi kehittyä juuri oikeanlaisiksi sattumalta?

Katso myös

ApologetiikkaWiki




Internet

Kirjat

  • Michael Behe: Darwin's Black Box. The Biochemical Challenge to Evolution. Free Press, 1996. 0-684-83493-6.
  • William Dembski: Älykkään suunnitelman idea: Silta luonnontieteen ja teologian välillä. Lahti: Datakirjat, 2002. ISBN 951-98558-1-5.

Viitteet

  1. ^ Behe, Molecular Machines: Experimental Support for the Design Inference
  2. ^ Kojonen, Rope: Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta?. Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana. Helsingin Yliopisto, 2008. (Palautumattoman monimutkaisuuden argumenttia pidetään yleisesti Intelligent Designin ydinargumenttina.)
  3. ^ Näitä esimerkkijärjestelmiä on tarkoitus tarkastella konkreettisina nanoteknisinä kokonaisuuksina eliökohtaisesti eikä niputtaen samantyyppistä tehtävää toteuttavia eri eliöiden järjestelmiä yhteen ja vertailemalla niitä sitten keskenään, jotta nähtäisiin, onko niissä kaikissa kaikki samat tai vastaavat osat. Behen määritelmää on määrä testata kokeellisesti kussakin tapauksessa erikseen sen toteamiseksi, pystyykö järjestelmä enää lainkaan tuottamaan alkuperäistä tehtäväänsä vastaavaa toiminnallisuutta tietyn yksittäisosansa poistamisen (tai "rikkomisen" eli inaktivoimisen) jälkeen. Tämä esimerkkejä mainitseva virke on siis tulkittava siten, että erilaisten eliöiden verenhyytymisjärjestelmillä tyypillisesti on tällainen ominaisuus kullakin erikseen, vaikka ne eivät toteutukseltaan muutoin olisikaan keskenään samanlaisia; samoin bakteerien sähkömoottoreilla on tällainen ominaisuus kullakin erikseen, vaikka erilaisilla bakteereilla onkin keskenään erilaisia sähkömoottoreita, joilla kaikilla ei välttämättä ole kaikkia samoja "vastinosia".
  4. ^ Teorian mukaan siis uudet hyödylliset ominaisuudet ovat aluksi poikkeuksia, mutta niistä tulee perinnöllisen valintaetunsa vaikutuksesta vähitellen lajin yksilöiden enemmistön ja lopulta koko lajin ominaisuuksia.
  5. ^ Määritelmän täyttävillä järjestelmillä ei ole toimivia välivaiheita suhteessa valmiin rakenteen toimintahyötyyn, koska vasta valmis järjestelmä tuottaa tämän hyödyn. Eri asia on, että järjestelmä voi sisältää toimivia osakokonaisuuksia, joista voi olla toimintahyötyä muussakin käytössä kuin juuri tämän kokonaisjärjestelmän palveluksessa. Tällainen toiminnallisten perusosien moninaiskäyttökelpoisuus on tyypillistä myös ihmisten suunnittelemille laitteille, ja luonnonvalinnan näkökulmasta jo toimiva osakokonaisuus voi tosin tuottaa valintaetua, mutta sikäli kuin sekin tarvitsee kaikki osansa toimiakseen, luonnonvalinta ei selitä senkään syntyä, eikä luonnonvalinta liioin suosi sen edelleenkehittymistä kohti laajempaa, uuden toimintahyödyn antavaa kokonaisuutta vaan päinvastoin aiheuttaa valintahaittaa mahdollisesti syntyneille välivaiheille.
  6. ^ M. Behe, Darwin’s Black Box: Biochemical Challenge to Evolution, 1996

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Palautumaton_monimutkaisuus&oldid=11197”