Keskustelu:Palautumaton monimutkaisuus

Ehdottaisin artikkelin siirtämistä otsikolle "Supistumaton monimutkaisuus", koska "palautumaton" on huono käännöskukkanen. "Redusoimaton" puolestaan oli epäintuitiivinen lainasana, johon verrattuna "supistumaton" välittää käsitteen pääidean aika sujuvasti. Vastustaako kukaan? --Otto Pellinen 18. marraskuuta 2010 kello 20.57 (EET)

IC:n suomentaminen on vähän kuin kuumaa puuroa kiertävä kissa. Miellyttävään lopputulokseen ei oikein tunnu pääsevän. Miten olisi "Pelkistymätön monimutkaisuus" (vrt. Evoluutioteorian vastaiset argumentit) - mielestäni se olisi hitusen supistumatonta parempi. --Darter 18. marraskuuta 2010 kello 22.05 (EET)
Oma kielikorvani varmaan hämääntyy sen takia, että pelkistys assosioituu helposti kemiaan. Supistuminenkin voi tietysti assosioitua johonkin lihassupistuksiin tms., mutta se tuntuisi minusta siitä huolimatta paremmalta. Jos vaikkapa puhuttaisiin käytössä olevien resurssien leikkaamisesta, niin resurssien supistuminen kuulostaa mielestäni ihan suomelta ja siitä välittyy nähdäkseni se että jotakin otetaan pois. Resurssien pelkistyminen sen sijaan tuntuisi välittävän viestin joidenkin erityisresurssien muuttamisesta tavallisiksi tai yleismuotoisemmiksi. Pelkistymisen vastakohta olisi siis erikoistuminen (ohitetaan nyt se hapettuminen), kun taas supistumisen vastakohtana olisi lisääminen tai laajentuminen (tai murtoluvuilla laventuminen, lihaksella venyminen). --Otto Pellinen 23. marraskuuta 2010 kello 13.53 (EET)
Tämä on kieltämättä hankalasti suomentuva keskeinen suunnitteluteoreettinen termi. Mielestäni olisi yleisesti ottaen ihanteellista, jos englannin kielen sanaliittojen vastineiksi saataisiin suomeksi yhdyssanat (ne ovat osuvasti muodostettuina yleisesti ottaen paljon luontevampia kuin sanaliitot tai niiden alkukirjaimista muodostetut "kirjainsanat"). Tämä Behen ilmaus on kuitenkin ollut minulle harvinaisen vaikeasti "yhdyssanaistettavissa". Melko vastikään tuli sentään mieleeni jokseenkin luontevan tuntuisena pitämäni käännösehdotus: itseismutkikkuus.
Arvattavasti tämäkään ei ensi kuulemalta välttämättä vakuuta, mutta ehkä sitä voisi mielessä sulatella. Rinnakkaisilmauksena olisi "itseisarvo", nimenomaan "käyttöarvon" tai "hyötyarvon" vastakohtana: jos jollain (ihmisellä, luonnolla, taiteella, tieteellä, ...) on itseisarvo, se ei voi olla olemassa ilman tätä itseisarvoaan, ts. ko. itseisarvo on kyseisestä asiasta erottamaton, siihen välttämättä, aina ja kaikissa tilanteissa liittyvä. Tässä mielessä "itseismutkikkuus" sopisi mielestäni ilmaisemaan suomeksi Behen IC-käsitettä: kyse on sellaisesta mutkikkuudesta (eli monimutkaisuudesta, mutta "itseismonimutkaisuus" olisi mielestäni itsetarkoituksellisen monimutkainen ilmaus, joten suosisin lyhempää "itseismutkikkuutta"), joka on aina ja välttämättä läsnä siellä ja silloin, kuin se kohdekin (tai se funktiokin), jonka itseismutkikkuudesta on kyse. Puhutaan siis sellaisesta mutkikkuudesta, joka on kohteelle niin luonteenomainen, että tavallaan "tekee sen siksi, joka se on". (Tämä Behen mikrobiologinen käsitehän on luonteeltaan käytännöllis-empiirinen, Dembskin teoreettisluonteisempi irreducible core [complexity] -käsite [se mutkikkuus, jota vähemmällä jotain toimintoa ei voi periaatteessakaan implementoida eli toteuttaa, tai jota vähemmällä jotain toimintoa ei voi toteuttaa ainakaan "samantyyppisesti" kuin se on jossain biojärjestelmässä käytännössä toteutettu] voisi puolestaan olla suomeksi "vähimmäismutkikkuus" ja specified complexity vastaavasti "täsmämutkikkuus".)
Miltähän tämä "toisten korvin" kuulostaisi?
--Apollos 17. helmikuuta 2011 kello 19.07 (EET)