Moniavioisuus

Moniavioisuus on avioliiton muoto, jossa yhdellä henkilöllä on samanaikaisesti useita aviopuolisoita.

Käsitettä käytetään usein myös laajemmin, jolloin sillä voidaan tarkoittaa myös parisuhdetta, jossa henkilöillä on ulkopuolisia kumppaneita (avoin suhde) tai suhdetta, jossa on useampi kuin kaksi osapuolta (monisuhteisuus).

Moniavioisuuden muodot

Moniavioisuutta esiintyy ainakin kolmessa eri muodossa: polygynia (miehellä useita vaimoja), polyandria (naisella useita aviomiehiä) ja ryhmäavioliitto (usean miehen ja usean naisen välinen liitto). Näistä muodoista polygynia on kaikkein yleisin.

Polygynia

Polygyniassa miehellä on useita naispuolisia aviokumppaneita. Tämä on polygamian muodoista kaikkein yleisin. Suurin osa historian miehistä on jäänyt lapsettomiksi: geenitestien mukaan lapsellisia naisia on ollut kaksi kertaan niin paljon kuin lapsellisia miehiä Tämä tieto ei kuitenkaan tee eroa sen välillä, onko ihmiskunta ollut monogaminen vai esimerkiksi promiskuiteettinen.

Polyandria

Polyandriassa naisella on useita miespuolisia aviokumppaneita.

Huomattava esimerkki polyandriasta on hindukulttuurista kertovassa eepoksessa, Mahabharatassa, missä kuningas Pandun kahdesta vaimosta syntyneillä viidellä pojalla on yksi yhteinen vaimo, Draupadi. Nykyään polyandriaa tavataan joissain osin Intiaa ja Tiibetiä. Miehet ovat usein veljeksiä keskenään.

Ryhmäavioliitto

Ryhmäavioliitto voi esiintyä useissa muodoissa, sellaisissa missä useampi kuin yksi nainen ja useampi kuin yksi mies elää samassa perheessä avioliittomaisesti, ja kaikki jakavat vastuun liitosta syntyvistä lapsista.

Moniavioisuuden ongelmia

Anthony Esolenin mukaan vetoaminen “rakkauteen ilman rajoja” voi edistää sukupuolineutraalin avioliiton rappeutumista ryhmäavioliitoksi.”Jos yhteiskunnallisen lain kautta vahvistamme että avioliitto on avoin kenelle tahansa kahdelle ihmiselle, jotka pääsevät asiasta sopimukseen, niin millä perusteella voimme rajoittaa luvun kahteen?”1

Mutta kun tältä pohjalta hyväksymme moniavioisuuden, me muutamme jokaisen avioliiton merkityksen ja päädymme luomaan yhteiskunnan, joka on merkittävästi erilainen kuin se yhteiskunta, johon synnyimme. Vaikka joku ei naimisiin mennessään aikoisikaan ottaa toista vaimoa tai miestä, hän ei voi olla varma, päätyykö hänen puolisonsa samaan ratkaisuun, koska itse avioliittoinstituutio ei sulje tätä mahdollisuutta pois.

Laki on opettaja. Jos laki muuttuu niin, että se sanoo: ’Ei ole mitään todella väärää ottaa toista vaimoa’, silloin se on vähintäänkin poistanut vahvan esteen väärältä käyttäytymiseltä. − − Jos moniavioisuus sallitaan, ei mene kauaakaan, ei ehkä kuukauttakaan, ennen kuin kolme kuuluisaa elokuvatähteä tai laulajaa julkistavat ryhmäavioliittonsa ja joukkotiedotusvälineet seuraavat heidän edesottamuksiaan henkeä pidättelevän myötäilon vallassa.

Anthony Esolen2

Mitä väärää sitten olisi siinä, että ihmisillä olisi enemmän vapautta? Ongelmana on se, että lisääntyvä vapaus lisää mahdollisuuksia vapauden väärinkäyttöön ja vapauden väärinkäyttö tekee avioliitosta huokoisen:

Se muuttaisi jokaisen avioliitossa olevan henkilön − ensin lainsäädännössä ja sitten kulttuurisissa odotuksissa − tavoittelemisen arvoiseksi sinkuksi. Miehen sormeen sovittamallasi sormuksella ei ole mitään merkitystä, koska hänellä on useita muita sormia, joissa hänellä ei vielä ole sormusta. Naisella, joka pitää kiinni miehensä kädestä, on toinen käsi, joka on vapaa. Naisen, joka tavoittelee naimisissa olevaa miestä, ei tarvitse ajatella itseään kodin hajottajana. Hän ei tule hajottamaan kotia, vaan hänen tarkoituksenaan on asettua kotiin asumaan. Hän ei tule asettumaan vaimon tilalle vaan hänen tuekseen. Tällä tavalla hän voi ainakin oikeuttaa pahat tarkoituksensa. Mies, joka on rakastunut parhaan ystävänsä vaimoon, voi nyt tehdä hänelle ’järkevän’ ehdotuksen. Jos ystävä kuitenkin hylkää tämän ehdotuksen, niin se merkitsee ystävyyssuhteen loppua. Moniavioisuutta voidaan helposti tarjota ’kompromissina’ avioliiton ja avioeron välillä.

Anthony Esolen3

Musliminaisten kokemuksia moniavioisuudesta

Ryhmäavioliiton ja moniavioisuuden ongelmista saamme kuvan muslimimaailman kokemuksista, joissa uskonnollinen lainsäädäntö Koraaniin vedoten sallii miehelle jopa neljä vaimoa.

Egyptiläissyntyinen Nonie Darwish4 pohtii ongelmaa naisen kannalta. Vaikka useimmat islaminuskoiset miehet eivät otakaan toista tai kolmatta vaimoa, moniavioisuuden salliminen jo sinänsä heikentää aviosuhdetta ja murentaa yhteiskuntaelämän perusteita. Aviovaimo ei voi olla varma asemastaan ainoana vaimona: mies voi milloin tahansa ottaa toisen vaimon. Turvaton asema heikentää vaimon luottamusta ja sitoutumista mieheensä, jolla on islamilaisen lain sallima oikeus olla uskoton vaimolleen.

Lisäksi moniavioisuus suosii rikkaita köyhien kustannuksella: koska rikkailla on varaa ottaa useita vaimoja, köyhien miesten on vaikea löytää itselleen ensimmäistäkään vaimoa. ”Yleensä lopputuloksena on seksistinen ja eriarvoinen yhteiskunta, jossa korkean statuksen omaavat miehet hankkivat useita vaimoja, kun taas matalan statuksen omaavien miesten on miltei mahdoton päästä naimisiin.”5 Moni nainen menee mieluummin rikkaan miehen toiseksi vaimoksi kuin köyhän ensimmäiseksi, koska köyhäkin mies voi myöhemmin rikastuessaan ottaa itselleen toisen vaimon.

Lapsen kannalta moniavioisuuden perhe-elämään tuomia jännitteitä kuvaa Hadide Eide, joka oli tunnettu turkkilainen kansalaisoikeustaistelija 1900-luvun vaihteessa. Hän kuvaa, miten perhe-elämän harmonia hajosi hänen isänsä ottaessa kotiin toisen vaimon.

Sellaisen vaimon kärsimyksen luonne ja seuraukset, joka samassa talossa jakaa puolisonsa laillisesti toisen ja samanarvoisen vaimon kanssa, eroaa sekä luonteeltaan että asteeltaan sellaisen naisen kärsimyksestä, joka jakaa puolisonsa lyhytaikaisen rakastajattaren kanssa. Lisäksi on otettava huomioon, että moniavioisuuden tapauksessa kärsimys ulottuu kahteen usein huomattavan suureen ryhmään ihmisiä − lapsiin, palvelijoihin ja sukulaisiin − kahteen kokonaiseen ryhmään, joiden edut ovat tapauksen luonteesta johtuen enemmän tai vähemmän vastakkaisia toisilleen, ja jotka elävät keskinäisen epäluottamuksen ja valtataistelun tuhoavassa ilmapiirissä.

Omassa lapsuudessani moniavioisuus ja sen seuraukset tuottivat hyvin ruman ja ahdistavan vaikutuksen. Kodissamme vallitseva jatkuva jännite sai jokaisen yksinkertaisen perhejuhlan tuntumaan fyysisen kivun kaltaiselta ja tietoisuus tästä kivusta tuskin koskaan jätti minua.

Vaimojen huoneet olivat toisiaan vastapäätä ja isäni vieraili heidän luonaan vuorotellen.

Edib; sit. Ginsborg6

Edib erosi myöhemmin elämässään omasta miehestään, kun tämä halusi ottaa itselleen toisen vaimon.

Vaikka mies voi mennä naimisiin kahden naisen kanssa, hän ei voi mennä naimisiin kahden naisen kanssa samalla tavalla ja samassa merkityksessä kuin hän menee naimisiin yhden naisen kanssa: ”On mieletöntä sanoa: ‘Omistan itseni kokonaan sinulle Marja, ja myös sinulle, Aino, ja sinullekin Petra, ja ehkä myös jollekin muulle naiselle, jonka tulen vielä kohtaamaan.’”7 Kulttuuri, joka hyväksyy moniavioisuuden ”on jo muuttanut ja halventanut avioliittosi merkityksen riippumatta siitä, mitä aikomuksia sinulla on avioliittoa solmiessasi.”


Lähteet

  • Esolen, Anthony: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity. Charlotte, NC: Saint Benedict Press, 2014.

Viitteet

  1. ^ Esolen 2014: 79
  2. ^ Esolen 2014: 82
  3. ^ Esolen 2014: 82−83
  4. ^ Darwish, Nonie: Now They Call Me Infidel, s. 67–71. London: Penguin, 2009.
  5. ^ Corvino, John: Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa?, s. 172. Suom. Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2014.
  6. ^ Ginsborg, Paul: Family Politics: Domestic life, Devastation and Survival 1900-1950, s. 70. New Haven: Yale University Press, 2014.
  7. ^ Esolen 2014: 84