Sijaissynnytys

Sijaissynnytys on yksi avusteinen lisääntymismenetelmä (assisted reproductive technology,ART) Sijaissynnyttäjä (surrogate) saatetaan raskaaksi ja synnytyksen jälkeen hän luovuttaa lapsen aiotuille vanhemmille (intended parents), jotka kasvattavat ja hoitavat lapsen. Perinteisessä sijaissynnytyksessä (traditional tai partial surrogacy) käytetään sijaissynnyttäjän omia munasoluja. Koeputkihedelmöitykseen perustuvassa sijaissynnytyksessä (gestational tai IVF surrogacy) käytetään aiotun äidin tai kolmannen naisen luovuttamia sukusoluja.1

Koeputkihedelmöityksessä (in vitro fertilization, IVF) kerätyt munasolut hedelmöitetään siittiöillä ruumiin ulkopuolella maljalla ja hedelmöittynyt alkio siirretään kohtuun. Useimmiten sijaissynnytyshoidossa kerätyt munasolut hedelmöitetään aiotun isän siittiöillä, mutta hoidossa voidaan käyttää myös luovutettuja siittiöitä. Jos synnytyksestä maksetaan sijaissynnyttäjälle palkkio aiheutuneiden kulujen lisäksi, on kyseessä kaupallinen sijaissynnytys (commercial surrogacy), jota voidaan kutsua myös kohdunvuokraukseksi.1

Aikuisen oikeus lapseen vs. lapsen oikeus isään ja äitiin

Suomessa sijaissynnytys on lailla kielletty, mutta pyrkimys sen laillistamiseen on saanut uutta pontta sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen jälkeen. Yhtenä syynä on sukupuolineutraali ajattelu, jonka mukaan jokaisella aikuisella on oikeus lapseen. Tämän ajattelutavan pohjalta pyritään kieltämään lapsen perustava ihmisoikeus tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.

Tämä lapsen oikeuksien loukkaaminen kärjistyy tilanteessa, jossa miespari haluaa itselleen lapsen. Joskus he käyttävät hyväkseen kahta naista lapsen hankkimisessa: he hankkivat yhdeltä naiselta munasolun ja maksavat toiselle naiselle siitä, että hedelmöitetty munasolu istutetaan hänen kohtuunsa ja hän lopulta synnyttää lapsen. Näin he haluavat estää sen, ettei lasta kantanut nainen voisi vaatia oikeutta lapsen äitiyteen.

Jakamalla äidin roolin kahteen osaan: munasolun luovuttajaan ja sijaisäitiin, he haluavat vähentää mahdollisuutta, että sijaisäiti voisi lapsen synnytettyään kiintyä niin paljon lapseensa, että hän vaatisi oikeutta pitää lapsen. Samalla tämä tekee syntyvälle lapselle entistä vaikeammaksi tietää, kuka hänen äitinsä on tai olla missään suhteessa äitiinsä. Näin lapselle tehdään lähes mahdottomaksi rakentaa identiteettiään suhteessa äitiinsä.

Turvatakseen oman oikeutensa lapseen (ja lapsen hankkimiseen sijoittamansa rahat) miespari tekee näin lapselle hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi tuntea äitinsä ja tätä kautta ymmärtää itseään. Samalla he käyttävät omaa sosiaalista ja taloudellista valta-asemaansa alistaakseen kahta naista: yhden munasolun luovuttajaksi ja toisen sellaisen lapsen kantajaksi ja synnyttäjäksi, jonka äiti pian synnytyksen jälkeen joutuu luovuttamaan vieraille ihmisille maksua vastaan.

Kansainvälinen lapsikauppa

Sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön hyväksymisellä on näin taipumus lisätä kansainvälistä lapsikauppaa, jossa rikkaiden maiden pariskunnat käyttävät köyhien maiden asukkaita tuottaakseen itselleen lapsia rahalla. Lapsikauppa on tietysti yhtä suuri houkutus hedelmättömyydestä kärsiville heteroille kuin homoille. Kaikkein kärjistyneimmässä muodossa tämä on silloin, kun köyhä nainen houkutellaan vuokraamaan kohtunsa synnyttääkseen lapsen jollekin lapsettomalle parille.

Kohdunvuokraukseen sisältyy taloudellista hyväksikäyttöä. Siinä käytetään hyväksi köyhien naisten hädänalaista tilaa rikkaiden eduksi, joilla on varaa käyttää sijaisäitiä toteuttaakseen omat lisääntymistarpeensa.'Läntisessä Intiassa sijaitseva Anandin kaupunki on pitkään ollut pitkään yksi kohdunvuokrauksen keskuksista. Kohtunsa vuokraavat intialaiset naiset saattavat tällä tavalla ansaita enemmän kuin he muuten ansaitsisivat viidessätoista vuodessa. Niinpä köyhän intialaisnaisen on vaikea vastustaa kiusausta suostua sijaisäidiksi. Kuitenkin hänen on vaikea etukäteen arvioida sitä, miltä hänestä lopulta tuntuu joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille.

Kohdunvuokrauksen myötä lapsen saamiseen liitetään taloudellisen hyödyn näkökohta, vaikka lapsen saamisessa pitäisi olla kyse rakkaudesta. Kohdunvuokrauksesta on tullut yksi maailman uusimmista miljardiluokan liiketoiminnoista. Kohdunvuokrausliiketoimen on arvioitu olevan liikevaihdoltaan 30 miljardia maailmanlaajuisesti.

Antropologi Emily Martinin mukaan kyseessä on rikkaiden miesten harjoittamaa vallankäyttöä köyhiä naisia kohtaan, jossa naisesta muokataan:

persoonaton äitikone, jota manipuloidaan tehokkaasti tuottamaan vauvoja arvostetusta spermasta

Emily Martin, Sit. Pande2.

Oikeusoppinut Kelly Oliver3 käyttää termiä ”vieraantunut työ” argumentoidessaan, että kohdunvuokraus on taloudellisten etunäkökohtien ja miesvaltaisen näkökulman sanelema ”vieraantunut konstruktio äitiydestä”. Barbara Katz Rothman4 argumentoi, että kun vauvoista ja lapsista tulee tuotteita, ”raskaana olevista naisista tulee kouluttamattomia työntekijöitä lapsia tuottavalla liukuhihnalla”. Lasten kohteleminen tuotteina tekee äideistä hyväksikäytettyä köyhälistöä5. Jyotsna Agnihotri Gupta6 nimittää kohdunvuokrausta ”äitiyden teollistamiseksi”. Hän kirjoittaa:

Vaikka elinkauppaa ja naisia hyväksikäyttävää seksiturismia pidetään moraalisesti tuomittavina, vastenmielisinä ja rangaistavina, lisääntymiselimillä käytävästä kaupasta ja naisten hyväksikäytöstä sijaisäiteinä on tullut yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä käytäntöjä.

Jyotsna Agnihotri Gupta7

Äidin ja lapsen välisen intiimin suhteen kaupallistaminen on loukkaavaa ja halventavaa sekä äitiä että lasta kohtaan. Carole Pateman8 kiinnittää huomiota siihen, että naisen kyky synnyttää lapsia on olennaisempi hänen identiteettinsä kannalta kuin hänen muut kykynsä ja siksi sitä tulisi kohdella eri tavalla.

Kun kohdunvuokraus kaupallistuu, yritykset alkavat kilpailla toistensa kanssa, ja ostajat etsivät tarjousta halvimmasta lapsesta. Tätä varten klinikat manipuloivat sijaisäitejä näkemään itsensä hyväntekijöinä, jotta he tyytyisivät alhaisiin korvauksiin ja näin tekisivät klinikan houkuttelevaksi ulkomaisille ostajille. Intiassa sijaisäidit pitävät usein Krishnaa erityissuojelijanaan, koska Mahabharatan mukaan Krishna siirrettiin sikiönä oman biologisen äitinsä kohdusta vieraan naisen kohtuun, joka lopulta myös synnytti Krishnan. Näin Krishnan synnyttäjä ei ollut hänen oma geneettinen äitinsä. Intiassa sijaisäitejä manipuloidaan heille tutuilla hindulaisilla käsitteillä, jotta heidät saataisiin tekemään kohdunvuokraajien kannalta edullisia sopimuksia, mikä lisäisi klinikan suosiota ostajien parissa. Eräs välittäjä kertoo:

Minun tehtäväni on varmistaa, että asiakkaita ei huijata, vaan että he saavat parhaan mahdollisen sopimuksen. Loppujen lopuksihan he sijoittavat paljon rahaa sijaisäiteihini. Tietenkin haluan parhaan mahdollisen sopimuksen myös sijaisäideille. Tiedän kuinka vaikea tämä asia on. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Mutta opetan sijaisäideilleni yhden keskeisen asian: Älä pidä tätä liikeyrityksenä, vaan pidä sitä Jumalan lahjana sinulle. Älä ole ahne.9

Usein sijaisäitien kohtuun asetetaan useampia hedelmöitettyjä munasoluja; näin tilaajalle annettu lupaus lapsesta saadaan varmemmin pidettyä ja ylimääräiset lapset voidaan myydä vapailla markkinoilla. Journalisti Gianna Toboni tapasi Intiassa ollessaan ravintolassa kohdunvuokrausalan toimitsijan, joka toi hänelle vastasyntyneen lapsen myytäväksi ja oli valmis antamaan lapsen hänen mukaansa välittömästi sopivaa rahasummaa vastaan sanoen: ”Tehdään kauppa heti.”10

New York Post (25.11.2015) antaa esimerkin siitä, miten kaupallinen sijaisäitiys muuttaa lapsen hyödykkeeksi, joka voidaan ostaa ja myydä ja tarvittaessa eliminoida ostajan mielihalujen mukaan. Erään kalifornialaisen sijaisäidin kohtuun istutettiin kolme alkiota, jotka kaikki alkoivat kehittyä normaalisti, joten äiti odotti kolmosia. Lapsen sijaisäidiltä tilannut biologinen isä vaatii äitiä abortoimaan yhden lapsista ja uhkasi häntä suurilla taloudellisilla menetyksillä vedoten Yhdysvaltain sopimusoikeuteen, jos hän kieltäytyisi. Sijaisäiti vastusti aborttia vedoten siihen, että tohtorit istuttivat hänen kohtuunsa kolme tervettä alkiota tietoisina siitä, että on olemassa mahdollisuus, että ne kaikki kehittyisivät normaalisti. Hän halusi hakea ”ylimääräisen” lapsen huoltajuutta sen sijaan että hän tappaisi lapsen abortoimalla sen. Häntä kuitenkin pelottivat häneltä vaaditut suuret taloudelliset korvaukset: biologinen isä katsoi hänen olevan vastuussa ”ylimääräisen” lapsen tulevista elatuskustannuksista.

Pelkästään Intiassa noin kolme ja puolisataa klinikkaa tarjoaa lisääntymisteknologian palveluksia turisteille liiketoiminnassa, joka on arvoltaan noin puoli miljardia dollaria. Joillakin köyhillä maaseutualueilla vanhemmat, joilla on useita tyttäriä, myyvät vanhimmat tyttärensä välittäjille, jotka vievät heidät kaupunkeihin toimimaan kohdunvuokraajina ja ansaitsemaan rahaa nuorempien sisartensa myötäjäisiin. Jotkut miehet pakottavat vaimonsa kohdunvuokraukseen rahan takia. Feministi Julie Bindelin mukaan “vahva naisvihan juonne on nähtävissä tässä liiketoiminnassa, jossa naisia kohdellaan melkein kuin lisääntymiskoneina”11.

Kohdunvuokraus on kylmää liiketoimintaa. Monet intialaiset sijaisäidit ovat lukutaidottomia eivätkä pysty ymmärtämään englanninkielistä kohdunvuokraussopimusta, jonka he tai heidän miehensä allekirjoittavat. Sen sisältöä yleensä esitellään heille hyvin puutteellisesti. Heillä on heikko käsitys niistä terveysriskeistä, joihin he altistuvat kohdunvuokrauksen prosessissa. Kohdunvuokraussopimuksen tehneitä naisia usein vaaditaan viettämään raskausaikansa klinikoilla, jolloin heidän omat lapsensa jäävät vaille äidin hoivaa. Synnytykset toteutetaan usein keisarinleikkauksella, jonka jälkeen lapset toimitetaan välittömästi ostajilleen. Tri Ranjana Kumari, Intian yhteiskuntatieteen keskuksessa toteaa, että useimmat kohdunvuokraukseen osallistuvat naiset ovat äärimmäisen köyhiä. Hän lisää: “Kaupallinen kohdunvuokraus on ihmisten hyväksikäyttöön perustuva järjestelmä. Se loukkaa köyhien naisten ihmisoikeuksia.”12

Valtion vallan kasvu

Sijaisäitiys ja kohdunvuokraus kaventavat yksityiselämän aluetta, koska näiden käytäntöjen myötä valtion täytyy säätää lakeja säätelemään lasten tuotantoa.

Kohdunvuokraustapaukseen saattaa liittyä jopa viisi eri henkilöä: munasolun luovuttaja, sperman luovuttaja, sijaissynnyttäjä ja yksi tai useampi aiottu vanhempi. Lainsäädäntö joutuu tässä tilanteessa määrittelemään sen, kuka on lapsen juridinen vanhempi. Sen sijaan, jos lapsi syntyy naisen ja miehen avioliitossa luonnollista tietä, lainsäädännön tehtäväksi jää vain rekisteröidä se, ketkä ovat lapsen luonnollisia vanhempia.

Näin kohdunvuokraus luo keinotekoisen tilanteen, jossa valtio saattaa erottaa lapsen luonnollisista vanhemmistaan. Sijaisäidillä, joka on kohdussaan kantanut lasta yhdeksän kuukauden ajan, ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia suhteessa lapseen enää lapsen syntymän jälkeen. Laki erottaa lapsen geneettisistä vanhemmista, jotka toimivat munasolun ja sperman luovuttajina

Sallimalla joidenkin ihmisten ostaa muita ihmisiä, valtio luo tilanteen, jossa lapsia käytetään kauppatavaroina.

Lapsen kokemat riskit

  • Kohdunvuokraus on psykologisesti riskialtista lapsille: lapset kiintyvät äitiinsä jo kohdussa. Näin kehittyvät symbioottisen suhteen rikkominen on sisältää riskin, että lapsen perusluottamus horjuu.
  • Kohdunvuokraus vaatii keinoputkihedelmöityksen käyttöä, mikä sisältää lapselle lääketieteellisiä riskejä kuten ennen aikainen syntymä ja alhainen syntymäpaino.
  • Kohdunvuokrauksen seurauksena syntyvällä lapsella on riskinä myös se, että aiotut vanhemmat hylkäävät hänet, jos hän on vammainen tai vakavasti sairas. Tällainen lapsi jää sijaisäidin hoitoon ja juridisesti epäselvään tilanteeseen.

Rodunjalostusopillisen ajattelun leviäminen

Sijaisäitejä vaaditaan joskus allekirjoittamaan sopimus, että he abortoivat lapset, jotka eivät täytä aiottujen vanhempien asettamia laatuvaatimuksia. Joissakin tapauksissa aiotut vanhemmat ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan sijaisäidin synnyttämää lasta, jolla on todettu Downin oireyhtymä.

Alana Newman alkoi ottaa julkisesti kantaa sitä vastaan, että lapsia tuotetaan tarkoituksellisesti isättömyyteen tai äidittömyyteen huomattuaan, että jotkut tällä tavalla vanhemmiksi tulleet halusivat saada rahansa takaisin saatuaan lapsia, joilla oli perinnöllinen sairaus. Hän luki vanhempien kertomuksia, jotka olivat pettyneitä ostamaansa lapseen. ”Näyttää siltä, että kun hedelmöitykseen käytetään rahaa, vanhemman ja lapsen välinen suhde turmeltuu.”

Osallistuessaan keskusteluohjelmaan miehen kanssa, joka oli vuokrannut naisen kantamaan keinohedelmöityksen avulla alkunsa saaneita kaksosia, Newman kysyi, mitä mies tekisi, jos lapsilla olisi Downin oireyhtymä. Keskustelun aikaan vuokraäiti oli neljännellä kuulla raskaana. Kyseinen mies vastasi, että jos lapset osoittautuisivat kehitysvammaisiksi, hän pyytäisi vuokraäitiä tekemään abortin.

Newmanin mukaan aikuiskeskeisen ajattelutavan seurauksena on lopulta se, että lapsista tulee kauppatavaraa, jota tuotetaan ja myydään aikuisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Hän ottaa esimerkiksi Theresa Ericksonin, kuuluisan juristin, joka on hoitanut monia kohdunvuokraustapauksia ja on luovuttanut itse munasolujaan. Erickson osti luovuttajilta munasoluja, loi alkioita luovuttajien sperman avulla, ja istutti alkiot vuokraäidin kohtuun. Kun lapsi oli äidin kohdussa kolmen kuukauden ikäinen, hän myi vanhemmuuden oikeudet eniten tarjoavalle. Tällä tavalla hän tuotti ja myi 13 lasta ja sai yhdestä lapsesta parhaimmillaan 180 000 dollaria. Näin aikuiskeskeinen näkökulma saattaa johtaa lapsikauppaan, jossa lapsesta tulee tuote aikuista varten sen sijaan, että lapsi olisi itseisarvoinen olento, jonka eteen aikuiset ovat valmiit tekemään uhrauksia ja jota aikuiset rakastavat kaikkine vammoineen ja puutteineen.

Anthony Esolen kritisoi kohdunvuokrauksen käytäntöjä. Hyväksyessämme sen, että aikuiset voivat kyhätä kokoon DNA:n “tehdäkseen” lapsen, joka täyttää heidän tunnetarpeensa, muutamme tapamme nähdä ihmiset. Vaatiessamme oikeutta tuottaa lapsia näemme lapsen esineenä, tuotteena, oman elämäntapamme lisätarvikkeena, samalla tavalla kuin näemme lomaosakkeen. Seuraavaksi alamme vaatia ’parasta’ laatua aivan kuin olisimme ostamassa autoa. Täysin mahdotonta on hyväksyä ajatusta, että lapsitehtaan tuottamalla lapsella voisi olla Downin oireyhtymä. Tällaiseen lapseen isketään sikiöseulontojen pohjalta virheellisen tuotteen leima ja hänet heitetään roskikseen.

"Se kuuluu kaatopaikalle", sanovat vanhemmat ja tuottajat − no, he eivät sano sitä, koska se on alaluokkien tyyliä, mutta se on todellisuus.

Anthony Esolen13

Kun tällainen tapa muodostaa perheitä ja tuottaa lapsia on saanut lain siunauksen, mikään ei enää pidätä meitä monista rodunjalostusopin paheista, kuten kloonauksesta, “viallisten” poisseulomisesta, eri “vanhempien” geenien sekoittamisesta, jopa uudenlaisten ihmistyyppien suunnittelusta ja rakentamisesta. Kun valtio ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitä perhe on ja minkälaisia lapsia se voi tuottaa, se saa täyden hallinnan ja määräysvallan tulevasta sukupolvesta. Valtio valvoo ja ohjaa sitä, millä tavalla tuleva sukupolvi tuotetaan, ja se tekee sen omia tarkoitusperiään varten. ”Ihmisen halu hallita luontoa nielee ensimmäiseksi hänet itsensä. Kun ihminen näyttää saavuttaneen suurimman voittonsa, hänestä tulee viheliäinen orja. Hän ei voi käyttää sikiötä tuotteena, myyntitavarana tai hyödykkeenä, joka saa arvonsa musikaalisten kykyjensä, fysiikan tietojensa tai urheilullisten taitojensa perusteella, ilman että hän näin tehdessään alentaa itsensä samaan asemaan.”14

Sijaisäidin asema

Sijaisäidin suhdetta lapseen kohdellaan ikään kuin se olisi tärkeä vain synnytykseen asti ja täysin merkityksetön sen jälkeen. Sijaisäidin tunteet sivuutetaan prosessissa, jossa hän joutuu myymään itseään rahasta ja luovuttamaan lapsensa vieraille ihmisille pysyäkseen itse hengissä. Se, että hänen köyhyytensä pakottaa hänet synnyttämään lapsen luovutettavaksi vieraalle pariskunnalle, ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi äidin tunteita sitä lasta kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan ja jonka hän on synnyttänyt.

Jos sijaisäiti kiintyy lapseen raskauden aikana, hänellä ei ole mitään oikeutta säilyttää suhdetta lapseen lapsen syntymän jälkeen.

Harvardin yliopiston professorin Michael Sandelin15 mukaan emme voi ilman muuta sanoa köyhän sijaisäidin valintaa vapaaksi, koska hänen on vaikea vastustaa suurta taloudellista houkutusta ja hänen on vaikea etukäteen arvioida tunteitaan joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille.

Moraalifilosofi Elizabeth Andersonin mielestä kohdunvuokraaminen alentaa naisen ja lapsen arvoa, koska heitä kohdellaan ikään kuin hyödykkeinä. Naista ja lasta ei tässä tapauksessa kohdella olentoina, joita rakastetaan ja kunnioitetaan heidän omilla ehdoillaan, vaan heitä käytetään voiton ja hyödyn välineinä.

Raskauden luonnollinen tarkoitus on synnyttää tunnesuhde naisen ja lapsen välille. Kohdunvuokrauksessa tämä raskauden luonnollinen tarkoitus estetään maksamalla naiselle siitä, että hän tukahduttaa luonnolliset tunteensa. Naisen arvoa alennetaan käyttämällä hänen ruumistaan tehtaana ja maksamalla hänelle siitä, ettei hän muodosta äiti-lapsisuhdetta synnyttämäänsä lapseen.

Edellyttäessään sijaisäidin ”tukahduttavan vanhemman rakkauden, jota hän mahdollisesti lasta kohtaan tuntee” ja pidättyvän luomasta tunnesidettä lapseensa, kohdunvuokraussopimukset muuntavat naiseuden yhden arvokkaimman piirteen tuotantovälineeksi ja ”muuntavat naisten työn vieraantuneen työn muotoon”16

Kaikilta sijaiskohtuina käytetyiltä naisilta tämä äidin tunteiden tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistu. Englannin korkein oikeus pakotti toukokuussa 2015 äidin luovuttamaan 15 kuukauden ikäisen tyttärensä miehelle, jonka spermalla hänet oli hedelmöitetty ja jonka kanssa hän oli tehnyt sijaisäitisopimuksen. Synnytettyään tyttären äiti muutti mielensä ja halusi pitää tyttärensä. Kahden viikon sisällä biologinen isä ja hänen mieskumppaninsa vetivät asian oikeuteen. Köyhän äidin mahdollisuudet käydä oikeutta rikasta miesparia vastaan olivat heikot ja 15 kuukautta myöhemmin oikeus päätti, että lapsi pitää luovuttaa miesparille. Äidillä on oikeus tavata lastaan vain viranomaisen läsnä ollessa. Lapsi ei saa asua eikä yöpyä äitinsä luona. Tämä merkitsee käytännössä loppua normaalille äiti-lapsi -suhteelle.

Lapsen tässä kehitysvaiheessa äidillä on erityismerkitys lapselle, koska vuoden ikäinen lapsi elää vielä symbioosisuhteessa äitinsä kanssa. Isä ei voi tältä osin korvata äitiä, koska äidin ja lapsen symbioosi on kehittynyt jo äidin kohdussa. Isällä ja äidillä ei ole samaa merkitystä vastasyntyneelle lapselle. Tässä tapauksessa tilannetta pahensi vielä se, että isä ja äiti olivat toisilleen käytännössä lähes tuntemattomia eikä tytär henkilökohtaisesti tuntenut isäänsä. Voimme kuvitella sitä kauhua, mitä yksivuotias lapsi kokee joutuessaan eroon äidistään ja itselleen tuntemattomien miesten kotiin. Tämä on kuitenkin looginen seuraus sukupuolineutraalin avioliittolain perusoletuksista: abstrakti tasa-arvo pitää sukupuolieroja merkityksettöminä. Seurauksena on lapsen kokema epäinhimillinen kohtelu.

Joukkotiedotusvälineiden olisi odottanut kiinnittävän kriittistä huomiota vääristyneeseen tasa-arvon käsitteeseen, jonka takia viaton lapsi joutui kärsimään. Joukkotiedotusvälineiden kiinnostus kuitenkin kohdistui toisarvoisiin asioihin. Daily Mail -lehti uutisoi asian otsikolla: “Tuomari ottaa lapsen pois ’homofobiselta’ äidiltä elämään homoseksuaalin isänsä ja tämän rakastajan kanssa”. Otsikko ilmentää lehden aikuiskeskeistä näkökulmaa, joka hallitsee sukupuolineutraalia avioliittoajattelua. Olennaista lehden näkökulmasta ei ole lapsen epäoikeudenmukainen kärsimys vaan aikuisten seksuaalinen suuntautuminen ja siihen suhtautuminen.

Jon Holbrook17 kritisoi abstraktin tasa-arvoajattelun vääristämää näkökulmaa, joka on tuhonnut moraalisen suhteellisuudentajun ja johtanut huomion epäolennaiseen:

Todellisena huolen aiheena tulisi olla se, että oikeus voi pakottaa äidin luovuttamaan lapsensa sijakohtusopimuksen tehneelle isälle. Lainsäätäjiemme moraalisessa kompassissa on jotakin vakavasti vialla. − − Väärin sovellettu tasa-arvon ja sopimusoikeuksien käsite on tasoittanut moraalisen maiseman niin, että Lapsi M:n tapaus ei ole herättänyt moraalista raivoa eikä kovaäänisiä vaatimuksia lain muuttamiseksi siten, että se suojelisi sijaisäitien oikeuksia. Tämän tulisi olla todellinen huolen aihe. Ajatus, että äidillä voisi olla oikeuksia, on täysin tuomittava ajatus aikamme lainsäätäjille, jotka on tasa-arvopuheella kasvatettu vaistomaisesti hylkäämään kaikki eriävä kohtelu sukupuolen perusteella.

Jon Holbrook17

Ajatus, että äidin ja lapsen suhteessa voisi olla jotakin erityistä, ei sovi maallistuneeseen tasa-arvoajatteluun, jonka mukaan sukupuolia tulee aina kohdella samalla tavalla.

Sukupuolineutraalin avioliittoajattelun rohkaisemat lainmuutokset ovat siis rohkaisemassa lapsen kannalta ongelmallisia oikeudellisia käytäntöjä. Tämä johtuu osin siitä, että sukupuolineutraali avioliittokäsitys perustuu abstraktiin aikuisten väliseen tasa-arvon ideaan, joka ei tee oikeutta äidin ja isän sukupuolieroille ja heidän erilaiselle merkitykselleen lapselle lapsen eri kehitysvaiheissa. Koska sukupuolineutraali avioliittolaki perustuu ajatukselle, että kaksi isää voi korvata äidin ja kaksi äitiä voi korvata isän, sen oletuksena on, että isällä ja äidillä ei ole mitään erityistä merkitystä lapselleen. Tämä todellisuuden kanssa ristiriidassa oleva väärä oletus voi johtaa lapsen kannalta julmiin seuraamuksiin.

Tätä moraalisen ilmapiirin muutosta voidaan kuvata vertaamalla edellä mainittua Englannin korkeimman oikeuden päätöstä Britannian vetoomustuomioistuimen päätökseen vuonna 1992, jonka mukaan vauvan “hyvinvointi vaatii sitä, että hän toistaiseksi on äitinsä luona”. Oikeuden mukaan ”on olemassa kumoamaton oletus, että vauvan edun mukaista on olla äitinsä luona”. Tämä sama moraalinen näkökulma ilmaistiin myös kiistanalaisessa sijaiskohtutapauksessa vuodelta 1987, jolloin Englannin korkein oikeus hylkäsi sijaiskohtusopimuksen tehneen isän ja tämän vaimon hakemuksen kaksosten asumisesta heidän luonaan. Korkein oikeus antoi huomattavan merkityksen sille, että kaksoset “joutuvat epäedulliseen asemaan, jos heidät erotetaan äidistään, jonka kanssa heillä on läheinen side”. Tuon ajan moraalinen asenne ilmaistiin komitean lausunnossa vuodelta 1984, jossa todettiin: “On luultavaa, että oikeus määräisi sijaisäidin luovuttamaan lapsen sopimuspariskunnalle ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.”

Sveitsin korkein oikeus on tässä suhteessa vielä säilyttänyt moraalisen todellisuudentajunsa. Elokuussa 2015 Sveitsin korkein oikeus totesi kohdunvuokrausta koskevassa päätöksessään, että “lasta tulee suojata siltä, että hänet alennetaan hyödykkeeksi, joka voidaan tilata kolmannelta osapuolelta”. Oikeuden mukaan myös sijaisäitiä täytyy suojella hänen ruumiinsa kaupallistamiselta. “Sveitsin lain mukaan raskaana oleva nainen ei voi aktiivisesti luopua oikeudestaan lapseen ennen sen syntymää”, oikeus totesi.

Myös Euroopan parlamentti tuomitsi kaupallisen sijaisäitiyden joulukuussa 2015, koska ”se murentaa naisen ihmisarvoa, kun hänen ruumistaan ja sen lisääntymiskykyä käytetään hyödykkeenä”. Päätöksen mukaan kaupallinen sijaisäitiys merkitsee usein köyhien, haavoittuvien naisten hyväksikäyttöä taloudellisen voiton saavuttamiseksi.

Sandel kiinnittää huomiota siihen, että kohdunvuokrauksessa on kyse rikkaiden harjoittamasta vallankäytöstä köyhiä kohtaan:

Sitä paitsi maailmanlaajuisen maksetun raskauden toimialan muodostuminen − vielä nimenomaan köyhiin maihin − voimistaa tunnetta, että sijaisraskaus alentaa naisten arvoa välineellistämällä heidän ruumiinsa ja lisääntymiskykynsä.”

Sandel18

Sandel kertoo kirjassaan yhdestä sijaisäidistä, joka halusi purkaa tekemänsä kohdunvuokraussopimuksen ja pitää synnyttämänsä lapsen omanaan. Käsitellessään tätä tapausta New Jerseyn muutoksenhakutuomioistuin päätyi kumoamaan kohdunvuokraussopimuksen. Oikeuden puheenjohtajan Robert Wilenzin perustelun mukaan naisen suostumus synnyttää lapsi ja luovuttaa se syntymän jälkeen ei ollut täysin vapaaehtoinen, koska hän ei ollut täysin tietoinen sopimuksen seurauksista:

Sopimuksessa biologinen äiti on peruuttamattomasti sitoutunut, ennen kuin hän tietää siteensä voimakkuuden lapseen. Hän ei tee täysin vapaaehtoista, tietoista päätöstä, sillä selvästikin mikä tahansa ennen vauvan syntymää tehty päätös perustuu mitä suurimmassa määrin tietämättömyyteen.

Robert Wilenz19

Wilentz esitti myös toisen perustavamman syyn:

Riippumatta siitä, kuinka pakottava hänen rahantarpeensa on täytynyt olla ja kuinka merkittävä hänen ymmärryksensä seurauksista on ollut, me väitämme, että hänen suostumuksensa on merkityksetön. Sivistyneessä yhteiskunnassa on asioita, joita ei voi rahalla ostaa.

Robert Wilenz20

Wilenzin mielestä kohdunvuokraus merkitsee vauvan myymistä. ”Tässä on kyse lapsen myymisestä tai vähintäänkin siitä, että äiti myy oikeutensa lapseen.” Vauvan myyminen on väärin, vaikka se olisi vapaaehtoista.

Lapsen itseisarvo

Kohdunvuokrauksen yhtenä vaikutuksena voi olla heikentää käsitystä lapsen ehdottomasta ihmisarvosta: lapsi ei ole olemassa vanhempiensa tarpeiden tyydyttämiseksi vaan itseisarvoisena olentona, päämääränä itsessään. Lapsen luontainen tarve tuntea äitinsä sivuutetaan tässä prosessissa, jossa hänen äidilleen maksetaan siitä, että hän kieltäytyy pitämästä synnyttämäänsä lasta lapsenaan. Yksi lapselle kaikkein raskaimmista ja vaikeimmista kokemuksista, äidin hylkääminen, asetetaan kohdunvuokrauksessa tavoitteeksi. Tällaisen kaupallisen prosessin tuotteena synnytetty lapsi saattaa myöhemmin kärsiä tunteesta, että hänen äitinsä on myynyt hänet rahasta. Tämä voi iskeä lapsen omanarvontunteen ytimeen tavalla, jota on vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole kokenut tätä äitiyden riistoa. Tällaisten lasten kokemuksista saamme eläviä kuvauksia Alana Newmanin nettisivustolta https://anonymousus.org/.

Myös Kalifornian valtionyliopiston professori Robert Oscar Lopez kritisoi kohdunvuokrausta ja puolustaa lapsen itseisarvoa. Hän lähtee siitä, ettei kenelläkään voi olla oikeutta toiseen ihmiseen eikä ketään ihmistä voi omistaa. Tältä pohjalta hän hylkää ajatuksen, että aikuisilla olisi oikeus lapseen. Ajatus, jonka mukaan aikuisella on oikeus lapseen, sisältää hänen mielestään samanlaisia käsitteitä kuin mitä aikoinaan liittyi orjuuteen. Lopez on itse puertoricolaisten orjien jälkeläinen, joka on kasvanut lesboperheessä. Sikäli hän osaa omalta osaltaan tulkita näissä olosuhteissa kasvavien lasten tunteita. Nämä tunteet eivät välttämättä tunnu oikeudenmukaisilta niistä, jotka haluavat lapsia ja erilaisten tekijöiden vuoksi joutuvat turvautumaan menetelmiin, joita Lopez kritisoi. Moniääninen dialogi kuitenkin edellyttää, että erilaisia ääniä kuunnellaan.

Lopez kiinnittää huomiota siihen, että orjuudessa ihminen saattoi ostaa toisen ihmisen rahalla. Sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee silmien sulkemista lapsen ja hänen isänsä ja äitinsä väliseltä erityissuhteelta ja sen hyväksymistä, että miesparit voivat vuokrata köyhän naisen kohdun ja ostaa häneltä lapsen.

On häiritsevää luokka-ajattelua ja elitismiä, että homoseksuaaliset miehet ajattelevat voivansa rakastaa lapsiaan ilman ehtoja, sen jälkeen kun he ovat kohdelleet heidän sijaisäitiään kuin hautomakonetta. Tai että homoseksuaaliset naiset ajattelevat voivansa rakastaa lapsiaan ehdottomasti, sen jälkeen kun he ovat kohdelleet heidän spermaa lahjoittanutta isäänsä kuten hammastahnatuubia.

Robert Oscar Lopez21

Lopezin kritiikki kohdunvuokraussopimuksia vastaan on ymmärrettävää, koska niissä sijaisäidin odotetaan tukahduttavan äidin tunteensa rahan takia. Mutta miksi Lopez kritisoi myös spermapankkien käyttöä naisparien hedelmöittämisessä? Nämä miehethän ovat vapaaehtoisesti antaneet spermansa tätä käyttöä varten, joten heille ei tehdä henkistä väkivaltaa eivätkä he joudu kärsimään vaikeista tunteista, joita sijaisäidit kokevat luovuttaessaan lapsen vieraan parin hoitoon. Lopez kuitenkin väittää, että näin syntyvälle lapselle voi olla emotionaalisesti hyvin vaikeaa tiedostaa, että hänelle rakas äiti on tietoisesti ja harkitusti saattanut hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi tuntea isäänsä.

Isän ja äidin kaipuu

Yalen yliopiston psykiatri Kyle Pruett22 päättelee tutkimustyönsä pohjalta, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on tyydyttämätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan”. Hänen tutkimuksensa sopii yhteen avioeroa ja yksinhuoltajuutta koskevien tutkimusten kanssa, joissa tuodaan esille samanlainen isän ikävä. Pruettin tutkimus tuo myös esille, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä lapsilla, joilla ei ole tietoa isästään, on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään ja perheestä, josta he ovat biologisesti peräisin. Nämä lapset eivät tunne isäänsä eivätkä isänsä sukua, ja heistä on vastenmielistä elää eräänlaisessa välitilassa ilman suhdetta biologiseen isäänsä23

Lopez kertoo omasta kokemuksestaan, että hänen oli helpompi hyväksyä oman äitinsä ratkaisu kasvattaa häntä lesboperheessä, koska se ei ollut harkitusti suunniteltu vaan seurausta avioliiton hajoamisesta, jossa äiti ei itse ollut aloitteentekijä. Lopezin olisi ollut vaikea elää sen ajatuksen kanssa, että hänelle rakas äiti olisi tietoisesti ja harkitusti saattanut hänet siihen turhauttavaan ja tuskalliseen tilanteeseen, ettei hän voinut elää läheisessä yhteydessä isäänsä.21

Alana Newman sai alkunsa keinohedelmöityksestä, jossa käytettiin nimettömän luovuttajan spermaa. Kirjallisessa todistuksessaan Kalifornian lakiasäätävälle edustajakokoukselle hän protestoi lapsen sukuyhteyksien rikkomista vastaan. Kun lapsi tiedostaa, että häneltä on tietoisesti riistetty yhteys isään tai äitiin, hänen luottamuksensa ihmisten hyvyyteen uhkaa murentua.

Jos ihmiset voivat ottaa pois jotakin niin kallisarvoista kuin äidin tai isän ja saada meidät tuntemaan kiitollisuutta tästä menetyksestä, mitä muuta ihmiset voivat ottaa meiltä pois? Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?

Alana Newman

Tämän varkauden toteuttamiseen osallistuvat valtio, hedelmöityshoitoa tarjoavat yritykset ja tehtävänannon antanut vanhempi, joka usein on myös lapsen toinen biologinen vanhempi, "joka vannoo suojelevansa ja hoitavansa lasta, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että lapsi osoittaa kiitollisuutta elämästään eikä esitä kysymyksiä puuttuvasta vanhemmasta." Newmanin mielestä nimettömän luovuttajan avulla toteutettu hedelmöitys saattaa olla joskus vain ”kaunisteleva tapa puhua lasten ostamisesta ja myymisestä”.

Kohdunvuokrauksen poliittinen vastustus

Julie Bindel, joka on itse lesbofeministi ja on vuosien ajan taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta, kritisoi kohdunvuokrauksen ”pimeää puolta”:

Sen lisääntyvä käyttö homoseksuaalien parissa ei ole voitto vapaudelle. Päinvastoin, homoseksuaalien lapsivallankumous on johtanut häiritsevään luisuun kohti naisten raakaa hyväksikäyttöä. Näitä usein kehitysmaista tulevia naisia painostetaan tai myydään vuokraamaan kohtunsa, jotta rikkaat länsimaalaiset saisivat itsekkäät halunsa tyydytettyä. Tähän julmuuteen liittyy suurisuuntainen tekopyhyys. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset, jotka kauhistuisivat ajatusta ihmis- tai seksikauppaan osallistumisesta, ovat itse osallisia groteskissa ‘lisääntymiskaupassa’.

Bindel24


Katso Myös

Internet

Apologetiikkawiki

Kirjallisuus

  • Anderson, Elizabeth: Is Women’s Labor a Commodity?. Philosophy and Public Affairs, 1990, nro 19, s. 71-92.
  • Esolen, Anthony: Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity. Charlotte, NC: Saint Benedict Press, 2014.
  • Kivipuro, Kaisa Johanna: Sijaissynnytys ja vanhemmuuden normalisointi: lisääntymisoikeuksien rajaaminen lainsäädäntöaineistossa. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2015
  • Lopez, Robert Oscar: Justice Kennedy’s 40 000 Children. The Public Discourse, May 2nd 2013.
  • Newman, Alana: Testimony of Alana S. Newman. Opposition to AB460. To the California Assembly Committee on Health April 30, 2013. ccgaction.org. Viitattu 10.5.2017.
  • Pande, Amrita (2014) Wombs in Labor: Transnational Commercial Surrogacy in India. New York: Columbia University Press.
  • Pruett, Kyle: Fatherneed. New York: Broadway, 2000.
  • Puolimatka, Tapio: Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Suunta-kirjat, 2014.
  • Sandel, Michael J., Suom. Anni Lassila, Janne Luotola, Petja Pelli ja Juha Sainio: Oikeudenmukaisuus. Helsinki: HS kirjat, 2012.

Viitteet

  1. > 1,0 1,1 Kivipuro 2015: 1-2
  2. ^ Martin; sit. Pande 2014: 6
  3. ^ Oliver 1989: 112
  4. ^ Rothman 2000: 6
  5. ^ Rothman 2000: 39
  6. ^ Gupta 2012: 27
  7. ^ Gupta 2012: 47
  8. ^ Pateman 1988
  9. ^ Pande 2014: 71−72
  10. ^ Sloan 2015
  11. ^ Bindel 2015
  12. ^ Sloan 2015
  13. ^ Esolen 2014: 161
  14. ^ Esolen 2014: 161−162
  15. ^ Sandel 2012
  16. ^ Anderson 1990: 79−81
  17. > 17,0 17,1 Holbrook 2015
  18. ^ Sandel 2012: 118
  19. ^ Wilenz; sit. Sandel 2012: 109
  20. ^ Wilentz; sit. Sandel 2012: 110
  21. > 21,0 21,1 Lopez 2013
  22. ^ Pruett 2000: 207
  23. ^ Pruett 2000: 204−208
  24. ^ Bindel 2015