Kristillinen seksuaalietiikka

Raamatun seksuaalietiikan ytimessä on ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, naiseksi ja mieheksi. Naisen ja miehen yksiavioinen ja puolisouskollinen avioliitto on filosofi Alexander Prussin mukaan kuva Jumalan kolmiykseydestä. Vaikka nainen ja mies ovat kaksi eri persoonaa, he tulevat "yhdeksi lihaksi" avioliitossa ja heidän rakkautensa hedelmänä voi syntyä lapsi, niin että äiti-isä-lapsi kolmoissidos on periaatteessa erottamaton, aivan kuten Jumalassa on kolme persoonaa, joiden rakkauden yhteydestä muodostuu Pyhä Kolmiykseys.

Seksuaalisuuden asema ihmisyydessä

Koska ihmisyyden ydin on siinä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, seksuaalisuus on alisteinen tälle ihmisen ydinolemukselle. Aikanamme vaikuttaa tämän kanssa ristiriitainen näkemys, jossa seksuaalinen suuntautuminen on nostettu niin keskeiseen asemaan, että siitä on tehty ihmisen identiteetin perusta. Tällä lähestymistavalla on perustansa Sigmund Freudin ajattelussa, jonka mukaan seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen perimmältään määrittävät sen, kuka ihminen on. Tämä freudilainen käsitys pyrki korvaamaan juutalais-kristillisen käsityksen, jonka mukaan ihmisolemusta perimmältään määrittää se, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Juutalais-kristillisessä näkemyksessä korostuu ihmisen vapaus ja vastuu, kun taas freudilaisessa näkökulmassa korostuu ihmisen ohjautuvuus seksuaalisten voimien ehdoilla.

Kun seksuaalinen suuntautuminen määritellään ihmisen identiteetin perustaksi, hänen elämänsä perussuunnan ajatellaan määräytyvän seksuaalisten voimien vaikutuksesta ilman, että hän voi sen suuntaa oman vapaan tahtonsa pohjalta määrätä. Tämän biologisperäisen ja psykologisoivan ihmiskäsityksen varaan rakennetaan näkemys, että valtion tehtävänä on avioliittoinstituution välityksellä antaa kunnioitus ja arvokkuus ihmisen seksuaalisille suhteille ja seksuaaliselle identiteetille, veivätpä hänen viettielämänsä seksuaaliset voimat häntä mihin suuntaan tahansa. Tätä näkemystä puolustetaan huolimatta lisääntyvästä tutkimustiedosta, jonka mukaan seksuaalinen suuntautuminen ei todellisuudessa ole mikään kovin täsmällisesti määriteltävä eikä edes välttämättä pysyvä tekijä. Kun seksuaalinen suuntautuminen on määritelty synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi tekijäksi ja sellaisena ihmisen identiteetin perustaksi, siitä on luotu myyttinen mielikuva, joka ei enää kovin hyvin vastaa todellisuutta eikä tee oikeutta ihmisen vapaudelle ja vastuulle.

Seksuaalinen suuntautuminen

Seksuaalisen suuntautumisen yhteydessä erotetaan yleensä kolme tasoa: halu, käyttäytyminen ja identiteetti. Ihmiset voivat hallita näitä eri tasoja eri tavoilla. Identiteetin määrittely on kaikkein selkeimmin ihmisen hallittavissa. Käyttäytyminen ei seuraa suoraan haluista, koska ihminen voi toimia halujensa vastaisesti. Haluihinkin on mahdollista vaikuttaa useilla eri tavoilla, vaikka niihin vaikuttaminen voi olla pitkäaikainen ja monimutkainen prosessi. Jos ihminen vapautetaan näissä suhteissa vastuusta, hän myös menettää tietoisuuden vapaudestaan.

Esiaviollinen seksi

Raamatun mukaan seksin harrastaminen kuuluu avioliittoon (Sananl. 5:15-19, 5. Moos. 22:13-30, 3. Moos. 20:10, 2. Moos. 20:14, 2. Moos. 22:16-17). Seksin säästäminen avioliittoon ehkäisee tehokkaasti sukupuolitautien leviämistä ja ei-toivottuja raskauksia. On havaittu, että esiaviollisesta seksistä pidättyminen vahvistaa avioliittoa,12 mikä saattaa selittyä sillä, että "seksin aloittaminen suhteen alkuvaiheessa saattaa johtaa siihen, että ihmiset ikään kuin liukuvat suhteeseen sen sijaan, että pohtisivat suhteen aloittamista syvällisemmin"2, jolloin esiaviollinen seksi lähentää suhteen osapuolia toisiinsa liian aikaisin verrattuna Raamatun mukaan toimimiseen eli seksin säästämiseen avioliittoon. Lisäksi voidaan olettaa, että seksin säästäminen avioliittoon edistää uskollisuutta parisuhteessa, sillä seksin avioliittoon säästävällä henkilöillä on keskimäärin vähemmän3 seksikokemuksia kuin muilla, mikä ehkäisee4 pettämistä varsinkin silloin, kun aviopuolisoiden seksielämässä on ongelmia.

Avoliitto

Avoliittoa ei voida pitää kristillisenä parisuhteen muotona, sillä siihen tyypillisesti kuuluu esiaviollinen seksi tai ainakin se on omiaan houkuttelemaan tämän harrastamiseen. Suomessa tapahtuu avoeroja vuosittain kahdesta kolmeen kertaan enemmän kuin avioeroja, vaikka avioliitossa elää moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin avoliitossa.5

Homoseksuaalisuus

Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Viitteet

  1. ^ "Compatibility or restraint? The effects of sexual timing on marriage relationships." (2010). Journal of Family Psychology 24 (6): 766–774. doi:10.1037/a0021690. ISSN 1939-1293. 
  2. > 2,0 2,1 "Älä hyppää heti sänkyyn - vahvistat avioliittoa", Johanna Rytkönen, Tohtori.fi, 15.01.2011, Viitattu 9.1.2016, Googlen webcache 24.4.2017
  3. ^ Tällainen henkilö on saattanut harrastaa seksiä mahdollisissa aiemmissa avioliitoissaan.
  4. ^ Kun kokemusta muista seksikumppaneista ei ole, seksiä nykyisen kumppanin kanssa ei voi verrata seksiin aiempien kumppaneiden kanssa, jolloin on korkeampi kynnys käydä vieraissa. Voidaan olettaa, että tämä toimii vastaavasti myös niin, että mitä vähemmän aiempia seksikokemuksia on, sitä korkeampi on kynnys pettää.
  5. ^ Avoparit eroavat aviopareja yleisemmin, YLE uutiset, 25.2.2008 klo 9:13, Viitattu 11.5.2017.