Samaa sukupuolta olevien avioliitto

Samaa sukupuolta olevien avioliitto tarkoittaa avioliittoa, joka solmitaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden kesken. Se on tullut juridisesti mahdolliseksi niin sanotun sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena, joka poistaa sukupuolieron avioliittoinstituution rakenteesta.

Kysymys metafyysisestä mahdollisuudesta/mahdottomuudesta

Texasin ylipiston (Austin) filosofian ja hallinto-opin professori J. Budziszewski on argumentoinut, että samaa sukupuolta olevien avioliitto on harhaanjohtava juridinen konstruktio sikäli, että todellisuudessa kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei voi koskaan solmia avioliittoa keskenään.

Budziszewskin perusteluna on se, että avioliitto perustuu sukupuolieroon ja siihen, että naisen ja miehen yhtyminen voi tuottaa uutta elämää. Avioliiton tarkoituksena on tämän yhteyden ja sen seurauksena syntyvän uuden elämän suojeleminen niin, että lapsia kohdellaan itseisarvoisina olentoina, päämäärinä itsessään, eikä välineinä aikuisten päämäärien saavuttamiseksi.

Avioliiton ytimenä on sellainen seksuaaliyhteys, joka mahdollistaa lasten syntymän biologisen isänsä ja äitinsä kotiin, niin että lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksia kunnioitetaan. Koska samaa sukupuolta olevan parin seksuaalinen kanssakäyminen ei koskaan voi johtaa lapsen syntymään, samaa sukupuolta olevat eivät voi koskaan metafyysisessä mielessä solmia avioliittoa. Vaikka samaa sukupuolta olevien kotitaloudessa voi kasvaa lapsia, he eivät ole kyseisen parin yhteisiä lapsia, vaan näissä kotitalouksissa olevat lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.

Avioliittonormien perustelun ongelma

Samaa sukupuolta olevien avioliiton voi ajatella väliaikaisesti parantavan sateenkaariperheiden vakautta (tosin tämä oletus ei saa tukea tutkimuksesta). Kuitenkin pitkällä tähtäimellä sukupuolineutraali avioliittolaki tekee avioliitosta epävakaamman koko yhteiskunnassa, joten tämä väliaikainen hyöty katoaa. Tämä johtuu siitä, että sukupuolineutraalin avioliittolain sisältämä uusi avioliiton merkitys tekee ihmisille vaikeaksi ymmärtää avioliiton vakautta edistävien elinikäisyyden ja puolisouskollisuuden normien mielekkyyttä. Kun ihmiset eivät enää pysty ymmärtämään näiden normien mielekkyyttä, he yhä vähemmän noudattavat niitä.

Perinteisen käsityksen mukaan avioliiton pysyvyyden perustana on moraalinen sitoumus kohdella puolisoa itseisarvoisena olentona yhdistettynä siihen luonnolliseen tosiasiaan, että naisen ja miehen seksuaaliyhdyntä luo heistä uuden organismin, josta voi syntyä uutta elämää. Tämän uuden yhteyden varaan rakentuva liitto sisältää tietysti paljon romanttisia tunteita, mutta liitto ei perustu näihin tunteisiin vaan siihen, että puolisoista on tullut ”yksi liha”, kuten Raamattu asian ilmaisee, ja että he näin voivat luoda uutta elämää.

Sukupuolineutraalissa ajattelussa tämä avioliiton luonnollinen perusta katoaa, koska samaa sukupuolta olevat parit eivät pysty muodostamaan organismia, josta voisi syntyä uutta elämää. Näin liiton perustana ovat puolisoiden subjektiiviset tunteet ja sitoumukset, ei luonnon tosiasiat. Tunteet voivat vaihdella ja pelkästään niiden varaan rakentuva liitto ei anna perusteita mieltää, miksi liiton pitäisi olla elinikäinen, puolisouskollinen tai edes yksiavioinen. Yksiavioisuus puolestaan kuuluu luonnostaan naisen ja miehen avioliiton luonteeseen, koska uutta elämää synnyttävä organismi on mahdollista vain yhden naisen ja yhden miehen välisen yhdynnän kautta ja tämä uusi elämä asettaa puolisoille moraalisia vaatimuksia.

Samaa sukupuolta olevien avioliiton rakenteen pohjalta on vaikea perustella keskeisiä avioliittonormeja kuten puolisouskollisuuden ja pysyvyyden normeja. Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen perustana oleva rakkaus ymmärretään tavallisesti aikuisten väliseksi seksuaalis-emotionaaliseksi kiintymykseksi. Homoseksuaalisten suhteiden ajatellaan nykyään olevan malliesimerkki tästä puhtaasta rakkauteen perustuvasta suhteesta. Mitä tämä puhdas rakkauteen perustuva suhde sitten tarkoittaa käytännössä? Homoseksuaalisuuteen on aina kuulunut vapaan seksuaalisuuden ihanne, jossa seksuaalisuutta ei rajoiteta parin sisäiseksi asiaksi, vaan seksuaalisuhteet ulotetaan kokonaiseen ystäväverkostoon. Tutkimusten mukaan useimmat homoseksuaaliset miesparit päätyvät vuosien kuluessa vähitellen avoimeen seksuaalisuhteeseen, jossa molemmat hyväksyvät toisilleen suhteen ulkopuolisia seksuaalikumppaneita.1 Naisparien eroprosentti on puolestaan kaikista parisuhdemuodoista kaikkein korkein.

Lasten asema

Yhden oletuksen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki ainakin väliaikaisesti vakauttaa sateenkaariperheitä. Tällöin joudutaan kohtaamaan Paul Sullinsin2 tutkimusten tuoma ongelma. Sullinsin mukaan isästään tai äidistään erotetut sateenkaariperheiden lapset kärsivät muita enemmän mielenterveyden ongelmista. Sullinsin mukaan sateenkaarilasten ongelmat ovat sitä pahempia, mitä kauemmin he ovat eläneet samaa sukupuolta olevassa perheessä.

Rivka Edelmanin3 kokemukset näyttäisivät tukevan Sullinsin tutkimustuloksia. Hän vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia johtuen omista kokemuksistaan lesbokodin lapsena. Edelman kirjoittaa:

Jos pidät sukupuolineutraalia avioliittolakia hyvänä ideana, pyydän sinua keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kasvaneet homoseksuaalien kodeissa.

Rivka Edelman

Edelman uskoo, että avioliittolaista keskusteltaessa tulisi monipuolisesti kuunnella samaa sukupuolta olevien parien kodeissa kasvaneita lapsia, eikä seurata muoti-ideologioita.

Muodikkaat yhteiskunnalliset liikkeet osoittautuvat usein huonoiksi ideoiksi. Voin sanoa rehellisesti, etten tunne yhtäkään homo- ja lesboperheissä kasvanutta aikuista lasta, joka voisi kertoa kokeneensa mitään mikä edes kaukaisesti muistuttaisi onnellista lapsuutta.

Rivka Edelman

Mutta eihän sukupuolineutraali avioliittolaki poista sitä tosiasiaa, että jo nyt lapsia kasvaa samaa sukupuolta olevien parien kodeissa? Edelmanin mielestä sukupuolineutraali avioliittolaki kuitenkin heikentää näissä kodeissa kasvavien lasten asemaa. Se määrittelee normaaliksi sen epänormaalin tilanteen, että lapsia suunnitelmallisesti tuotetaan elämään irrallaan joko biologisesta isästään tai äidistään. Tämä vie lapselta oikeuden surra menetystään ja ilmaista puuttuvan isän tai äidin kaipuutaan.

Edelman ei väitä, että homoseksuaalit olisivat huonoja vanhempia, vaan että ero biologisesta isästä tai äidistä vahingoittaa lasta. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, että isästään tai äidistään erotettu lapsi aina kärsii. Kyse on siitä, että lapsi on persoona. Ranskalainen feministi Sylviane Agacinski4 toteaakin tähän liittyen: lapsi haluaa ja hänellä on oikeus tietää, ketkä ovat ne persoonat, joista hän polveutuu ja mikä on hänen inhimillinen historiansa.

Yhteiskunnallisia vaikutuksia

Sukupuolineutraali avioliittoinstituutio merkitsee riskinottoa lasten. Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna5:

  1. Laki muokkaa uskomuksia.
  2. Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.
  3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja määrittelee avioliiton aikuisten vaihtelevien romanttisten tunteiden ja seksuaalisten suuntautumisten ehdoilla.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Näitä vaikutuksia voidaan ryhmitellä seuraavasti:

I Kielteinen vaikutus perhe-elämän pysyvyyteen ja lasten hyvinvointiin

(1) Yhtenä sukupuolineutraalin avioliittolain todennäköisenä vaikutuksena on avioliiton arvostuksen lasku ja avioliittojen määrän väheneminen. Useat parit solmivat avioliiton viimeistään siinä vaiheessa, kun perheeseen aletaan odottaa lasta. Mutta kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tämän seurauksena useammat lapset tulevat kasvamaan avioliiton perhe-elämää vakauttavan vaikutuksen ulkopuolella. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.
(2) Toiseksi uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti todennäköisesti lisää avioeroja ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa. Koska laki viestii, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää tai äitiä, vanhempien on helpompi perhe-elämän paineissa erota parisuhteestaan, minkä seurauksena lapset menettävät päivittäisen yhteyden jompaankumpaan biologiseen vanhempaansa.
(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.
(4) Sukupuolineutraali avioliittolaki voi johtaa avioliiton trivialisoitumiseen. Uuden lain pohjalta kaksi heteromiestä tai naista voi solmia avioliiton, jonka he ovat keskenään sopineet väliaikaiseksi esimerkiksi asuessaan yhteisessä opiskelija-asunnossa, jos he katsovat sen tuovat itselleen esimerkiksi taloudellista tai muuta etua, jonka he voivat saada vain aviopareina.
(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.

II Vaikutus seksuaali- ja perhekasvatukseen

(1) Uusi seksuaaliajattelu korostaa seksuaalisen identiteetin liukuvuutta ja rohkaisee nuoria seksuaalisiin kokeiluihin, joiden kautta he oletetusti voisivat päästä selville seksuaalisesta suuntautumisestaan. Kaikkea tätä markkinoidaan lapsen oikeudella löytää seksuaalinen identiteettinsä. Sen kielteisenä vaikutuksena tulee kuitenkin olemaan seksuaalisten kokeilujen haavoittamien nuorten seksuaalisen identiteetin hämmentyminen ja heikentynyt kyky sitoutua pysyviin parisuhteisiin. Tämä puolestaan tulee entisestään heikentämään perhe-elämän vakautta ja lisäämään lasten stressiä.
(2) Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaa ihmissuhteita hallitsevan merkitysjärjestelmän. Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoinstituutio seksualisoi samaa sukupuolta olevat suhteet. Näin se vaikeuttaa läheisyyden ja vapauden saavuttamista samaa sukupuolta olevissa ystävyyssuhteissa, koska ihmiset tässä uudessa kulttuurisessa ilmapiirissä joutuvat varomaan läheisyyttä, joka voitaisiin tulkita seksuaaliseksi. Se monimutkaistaa samaa sukupuolta olevien ystävien välisiä läheisiä ei-seksuaalisia suhteita, joille naisen ja miehen välinen avioliittoinstituutio loi edellytykset määritellessään seksuaalisuuden kuuluvan pelkästään sukupuolten väliseen liittoon. Erityisesti teini-ikäisten nuorten ystävyyssuhteiden välittömyys ja läheisyys vaikeutuvat, mikä on suuri menetys nuorten älyllisen ja emotionaalisen kehityksen kannalta. Sen sijaan perinteisen avioliittokäsityksen määrittämässä yhteiskunnallisessa todellisuudessa samaa sukupuolta olevat suhteet määrittyivät luonnostaan ei-seksuaalisiksi, mikä mahdollisti niissä suuren välittömyyden, vapauden ja läheisyyden.
(3) Perinteinen naisen ja miehen välinen avioliitto luo yhteiskunnan perustaksi yhteisön, jossa eri sukupuolet toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä toistensa kanssa. Näin se estää naisten ja miesten maailmoja erkaantumasta toisistaan erillisiksi ja toisilleen jopa vastakkaisiksi yhteisöiksi. Tällä tavalla perinteinen avioliitto luo pohjaa yhteiskunnan ”heteroseksuaaliselle kieliopille”, jossa olennaista on erilaisuuden kunnioittaminen ja erilaisten osapuolten yhdistyminen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yhteiskunnan ”heteroseksuaalista kielioppia” luomalla avioliittokategorioita − naisparien liittoja ja miesparien liittoja − jotka eivät ole avoimia molemmille sukupuolille. Tällainen parinmuodostus on omiaan jakamaan sukupuolia toisistaan erillisiksi yhteisöiksi, joissa niiden toisiaan rikastuttava ja täydentävä vaikutus ei optimaalisesti toteudu.

Minkälaisia pitkän tähtäimen seurauksia tällä voi olla? Kelly Bartlett6 tekee seuraavanlaisen ajatuskokeen: Oletetaan, että miespari adoptoi pojan ja tämä poika aikuisena tapaa samalla tavalla suuntautuneen nuoren miehen, jonka kaksi isää on tuottanut hänet sijaiskohdun avulla. Oletetaan, että nämä kaksi nuorta miestä menevät naimisiin. Näin syntyisi perhe, josta ei puutu ainoastaan äiti vaan myös isoäiti molemmilta puolilta. Jos näin jatkuu sukupolvien ajan, syntyy perhe- ja sukuyhteyksiä, joista äidit ja isoäidit puuttuvat kokonaan. Vuosikymmenien kuluttua tällaisessa sukuyhteydessä kasvanut Pekka voi verrata sukuaan ystävänsä Villen sukuun. Villellä on isä ja äiti, kaksi isoäitiä ja kaksi isoisää, neljä isoäidin äitiä ja neljä isoisän isää. Pekalla sen sijaan on kaksi isää, neljä isoisää ja kahdeksan isoisän isää. Hänen perheeseensä kuuluu 14 miestä eikä yhtään naista. Koko suvun perustana on sukupuolen perusteella toteutettu erottelu ja suvusta puuttuvat kokonaan vaimot, äidit, isoäidit ja heidän feminiininen rakkautensa.

Tietenkin Pekalla on todellisuudessa biologinen äiti ja hänen isällään oli myös äiti. Nämä äidit ovat todellisia, mutta Pekan suvun rakenne tekee nämä äidit näkymättömiksi. Heidät on erotettu suvusta sukupuolensa takia. Tällainen suvun rakenne estää lapsia tuntemasta äitejään. Naiset suljetaan suunnitelmallisesti suvun ulkopuolelle heidän sukupuolensa perusteella. Näin sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee sukupuolista syrjintää ja erottelua. On ironista kutsua tasa-arvoksi sitä, että äiti erotetaan perheestään sukupuolensa takia.

Tietenkin sukupuolineutraali avioliittolaki sallii naispareille vastaavan oikeuden sulkea miehet perheen ulkopuolelle ja vastaavan oikeuden riistää lapsilta isän. Naisparien liitoissa elävät lapset eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia niiden lasten kanssa, jotka saavat kasvaa biologisen isänsä kanssa. Lapsen kannalta on tuskin tasa-arvoista, että häneltä suunnitelmallisesti riistetään joko isä tai äiti.

III Moraalinen hämmennys lapsissa jotka kärsivät lain kielteisistä seurauksista

Sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa laista juridisen suojan lapsen oikeudelta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Isän- ja äidinkaipuu on kuitenkin luontaista lapselle ja hänen oikeustajuaan loukkaa, että aikuisten seksuaaliset mieltymykset on lainsäädännössä arvotettu tärkeämmiksi kuin hänen isä- ja äitisuhteensa. Tämä moraalinen loukkaus tulee heikentämään hänen kokonaisvaltaista moraalista sitoutumistaan yhteiskunnan rakentamiseen, koska hän kokee yhteiskunnan loukanneen hänen perusoikeuksiaan.

Lasten oikeuksien loukkaamisesta tulee erityisen ongelmallista, jos tällainen oikeuksien loukkaus oikeutetaan avioliittolain välityksellä, koska avioliitto on tähän asti kaikissa yhteiskunnissa ymmärretty lasta suojaavaksi instituutioksi. Robert Oscar Lopezin mukaan tämä merkitsee juridisen oikeutuksen antamista yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten oikeuksien loukkaukselle. Lapset tulevat hämmentymään moraalisesti ymmärtäessään, että heidän biologinen juurettomuutensa on lainsäädännössä määritelty normaalitilaksi, jotta aikuiset saisivat omalle elämäntavalleen yhteiskunnallisesti kunnioitetun aseman. Heidän syviä moraalisia haavojaan pahentaa se tosiasia, että valtio on kirjannut lakiin käsityksen, että heidän menetyksensä ovat merkityksettömiä, heidän kipunsa olemattomia, ja että heidän puuttuvaa isäänsä ja äitiänsä ei kannata itkeä. Lasten ei ainoastaan odoteta sopeutuvan omien perusoikeuksiensa loukkaukseen, vaan heidän oletetaan olevan siitä kiitollisia. Tällainen kulttuurinen tila merkitsee lasten hyväksikäyttöä, koska mahdollisuus kasvaa isänsä ja äitinsä kodissa on vahva, kulttuurisesti merkityksellinen inhimillisen elämän perusta, jonka arvoa on mahdotonta mitata ja jolle ei voida laittaa hintalappua. Jos aikuisten annetaan riistää lapsilta tämä yleismaailmallinen oikeus voidakseen tavoitella omia unelmiaan ja saada yhteiskunnan hyväksyntä elämäntavalleen, yhteiskunta murentaa omaa moraalista perustaansa.7

Aiheesta muualla

Mark Regnerus: Kanadalaistutkimus: samaa sukupuolta olevien kotien lapset eivät pärjää yhtä hyvin.

Apologetiikkawiki

Kirjallisuus

  • Agacinski, Sylviane (2001) Parity of the Sexes. Käänt. Lisa Walsh. New York: Columbia University Press.
  • Agacinski, Sylviane (2013) “Deux méres = un pére?”, Le Monde 03.02. 2013.
  • Allen, Douglas (2015) “More Heat than Light: a critical assessment of the same-sex parenting literature, 1995-2013.” Marriage & Family Review 51: 154-182.
  • Anderson, Elizabeth (1990) “Is Women’s Labor a Commodity?” Philosophy and Public Affairs 19: 71−92.
  • Anderson, Ryan T. (2015) Truth Overruled: The Future of Marriage and Religious Freedom. Regnery Publishing.
  • Andre, Amy (2014) “The Doctor Is Out… And Outspoken: An Interview With Dr. Lisa Diamond,” Huffpost Gay Voices, June 5, 2014.
  • Bartlett, Kelly (2014) “Gender, Discrimination, and Marriage,” The Public Discourse, March 3rd, 2014.
  • Bindel, Julie (2015) “The International Baby Business: Surrogacy is giving gay parenting a bad name.” The Weekly Standard. July 27, 2015, Vol 20. No 43.
  • Blankenhorn, David (1995) Fatherless America: Confronting Our Most Urgent Social Problem. New York: Basic.
  • Blankenhorn, David (2007) The Future of Marriage. New York: Encounter Books.
  • Budziszewski, J. (2012) Tätä emme voi olla tietämättä. Helsinki: Uusi Tie.
  • Corvino, John (2014) Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa? Suom. Kirsi Luoma. Helsinki: Like.
  • Edelman, Rivka (2015) ”Secular Israel, Gays, and Surrogacy”, teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) Jephtha’s Daughters, ss. 143−150. Los Angeles, CA: International Children’s Rights Institute.
  • Esolen, Anthony (2014) Defending Marriage: Twelve Arguments for Sanity. Charlotte, NC: Saint Benedict Press.
  • Farrow, Douglas (2005) “Rights and Responsibilities”, teoksessa Daniel Cere & Douglas Farrow (toim.) Divorcing Marriage: Unveiling the Dangers in Canada’s New Social Experiment. Montreal: McQuill-Queens University Press, 97−119.
  • Faust, Katy (2015) ”Childless Women”, teoksessa Robert Oscar Lopez & Rivka Edelman (toim.) 161−164.
  • Grech, Narelle (2012) Does Biology Matter? http://t5sdaughter.blogspot.fi/
  • Gupta, Jyotsna Agnohotri (2012) “Reprodutive Biocrossings: Indian Egg Donors and Surrogates in the Globalized Fertility Market.” International Journal of Feminist Approaches to Bioethics 5 (1): 25−51.
  • Holbrook, Jon (2015) “The inhumanity of Britain’s surrogacy laws”, Spiked-online 27.5. 2015.
  • Irigaray, Luce (1996). Sukupuolieron etiikka. Suom. Pia Sivenius. Helsinki: Gaudeamus.
  • Johnson, Jennifer (2015) “Breaking the Sexual Revolution’s New Taboos,” Christian Post, June 30, 2015.
  • Korhonen, Johanna & Östman, Jeanette (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.
  • Laukkanen, Emmi (2015) “Luulin, että poliitikot ovat erilaisia kuin minä”. Me Naiset 21/2015, 21.5. 2015, ss.. 22−24.
  • Lee, Patrick & George, Robert P. (2014) Conjugal Union: What Marriage is and Why It Matters. Cambridge: Cambridge University Press.
  • Ligtvoet, Frank (2013) “The Misnomer of Motherless Parenting”, New York Times 07/2013.
  • Lloyd, Jean (2015) “The Wrong Kind of Rights: Same-Sex Marriage, Third-Party Reproduction, and the Sexualization of Children.” The Public Discourse May 05, 2015.
  • Lopez, Robert Oscar (2013) “Same-Sex Parenting: Child Abuse?” Public Discourse July 10, 2013.
  • Lopez, Robert Oscar (2015) “The Call of the Child”, teoksessa Lopez & Edelman (toim.) 19−29.
  • Lopez, Robert Oscar (2015) “Birth Certificates”, teoksessa Lopez & Edelman (toim.) 113−121.
  • Lopez, Robert Oscar (2015) “The Problem of Women,” teoksessa Lopez & Edelman (toim) 2015: 131−142.
  • Lopez, Robert Oscar & Rivka Edelman (toim.) (2015) Jephthah’s Daughters: Innocent Casualities in the War for Family “Equality”. Los Angelels, CA.
  • MacIntyre, Alasdair (1981) After Virtue. Notre Dame, Ind.: University of Notre Dame Press.
  • Marquardt, Elizabeth (2005) Family Structure and Children’s Educational Outcomes. New York: Institute for American Values.
  • Marquardt, Elizabeth & Glenn, Norval D. & Clark, Karen (2010) “My daddy’s name is DONOR: A New Study of Young Adults Conceived through Sperm Donation,” Report from the Institute for American Values. New York: Institute of American Values.
  • Monahan, P. (2005) “Civil Union is Not Real Marriage,” Globe and Mail, 26 January: A15.
  • Oliver, Kelly (1989) “Marxism and Surrogacy”, Hypatia 4 (3): 95−115.
  • Palkoviz, Rob (2013) “Gendered Parenting’s Implications for Children’s Well-Being”, teoksessa W. Bradford Wilcox & Kathleen Kovner Kline (toim.) Gender and Parenthood: Biological and Social Scientific Perspectives. New York: Columbia University Press, 215−248.
  • Pande, Amrita (2014) Wombs in Labor: Transnational Commercial Surrogacy in India. New York: Columbia University Press.
  • Parke, Ross D. (2013) “Gender Differences and Similarities in Parental Behavior”, teoksessa W. Bradford Wilcox & Kathleen Kovner Kline (toim.) Gender and Parenthood. Biological and Social Scientific Perspectives. New York: Columbia University Press.
  • Pateman, Carole (1988) The Sexual Contract. Stanford, CA: Stanford University Press.
  • Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus, oikeus isään ja äitiin. Ryttylä: Suunta-kirjat
  • Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla. Helsinki: Kuva ja Sana.
  • Rauch, Jonathan (2004) Gay Marriage: Why It Is Good for Gays, Good for Straights, and Good For America. New York: Times Books.
  • Rothman, Barbara Katz (2000) Recreating Motherhood: Ideology and Technology in a Patriarchal Society. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.
  • Schaerr, Gene (2015) “Advocates of Same-Sex Marriage Are Wrong to Claim It Poses No Risk to the Marriage Ecosystem,” National Review, April 24, 2015.
  • Scruton, Roger (2006) “Sacrilege and Sacrament”, teoksessa Robert P. George & Jean Bethke Elshtain (toim.) The Meaning of Marriage: Family, State, Market & Morals. Dallas: Spence Publishing Company.
  • Scruton, Roger (2006b) Sexual Desire. A Philosophical Investigation. London: Continuum.
  • Scruton, Roger & Blond, Phillip (2012) “Marriage: Union for the Future or Contract for the Present”, ResPublica.
  • Sloan, Kathleen (2015) ”Stop Surrogacy Now: Why We Must Unite.” Public Discourse, May 22nd, 2015.
  • Somerville, Margaret (2005) “What about Children?”, teoksessa Daniel Cere & Douglas Farrow (toim.) Divorcing Marriage: Unveiling the Dangers in Canada’s New Social Experiment. Montreal: McQuill-Queens University Press, 63−78.
  • Somerville, Margaret (2007) “Children’s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,” Journal of Family Studies, Vol. 13, Issue 2, November 2007.
  • Stefanowics, Dawn (2007) “The Sad side of Gay Parenting.” www.nercatornet.com/articles/view/the_sad_side_of_gay_parenting/
  • Sullins, D. Paul (2015) “Emotional Problems among Children with Same-sex Parents: Difference by Definition”, British Journal of Education, Society, and Behavioral Science 7 (2): 99−120.
  • van Gend, David (2015) “Ireland abandons its children,” Mercatornet May 25, 2015.
  • Wilcox, Brad (2006) “The Evolution of Divorce,” National Affairs (Fall 2006).
  • Östman, Jeannette (2014) “Tasa-arvo”, teoksessa Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.

Viitteet

  1. ^ Gallagher 2012: 133−134
  2. ^ Sullins 2015
  3. ^ Edelman 2015
  4. ^ Agacinski 2013
  5. ^ Girgis ym. 2012: 54
  6. ^ Bartlett 2014
  7. ^ Lopez 2015: 114−115