Roger Scruton

Sir Roger Vernon Scruton, Britannian akatemian jäsen; 27 helmikuutta 1944 – 12. tammikuuta 2020¹) oli englantilainen filosofi ja kirjoittaja, jonka erityisalueina olivat estetiikka ja poliittinen filosofia.^2, 3

Scruton on kirjoittanut yli 50 kirjaa filosofiasta, taiteesta, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta, kulttuurista, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Hän on myös kirjoittanut romaaneja ja kaksi oopperaa. Hänen merkittävimpiin julkaisuihinsa kuuluvat The Meaning of Conservatism (1980), Sexual Desire (1986), The Aesthetics of Music (1997) ja How to Be a Conservative (2014).⁴ Hän on säännöllisesti kirjoittanut lehtiin kuten The Times, The Spectator ja New Statesman.

Scrutonin poliittisiin käsityksiin vaikutti se, että hänellä oli mahdollisuus seurata Ranskan opiskelijamellakoiva toukokuussa 1968. Vuosina 1971-1992 Scruton toimi estetiikan luennoitsijana ja professorina Lontoon yliopiston Birkbeck Collegessa. Sen jälkeen hänellä on ollut useita osa-aikaisia akateemisia virkoja sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.⁵ Hän oli perustamassa 1980-luvulla maanalaista akateemista verkostoa nimeltä Jan Hus Educational Foundation Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Euroopassa. Siitä hyvästä presidentti Václav Havel myönsi hänelle Tsekkoslovakian ansiomitalin vuonna 1998.⁶

Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.⁷

Elämä ja koulutus

Scruton opiskeli Cambridgessä vuosina 1962–1965 ja 1967–1969.

Hän oli tuktija Cambridgessä vuosina 1969–1971.

Scruton syntyi Buslingthorpessa, Lincolnshiressä. Vaikka hänen vanhempansa oli kasvatettu kristityiksi he pitivät itseään humanisteina, joten koti oli "uskonnosta vapaata aluetta".⁸

Scruton sai koulusta niin hyvät arvosanat puhtaasta ja sovelletusta matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, että hänelle myönnettiin apuraha opiskella luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa.^{5, 9, 10, 11} Scruton kuitenkin siirtyi opiskelemaan moraalifilosofiaa Cambridgessä.^12, 13 Hän valmistui vuonna 1965,⁵ ja vietti sen jälkeen aikaa ulkomailla opettaen Ranskassa.¹⁴

Vuonna 1967 hän alkoi opiskella tohtorin tutkintoa varten Cambridgessa ja sai siellä tutkijan aseman (1969–1971).¹⁵ Käydessään Ranskassa toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden aikana hän näki opiskelijoiden kaatavan autoja, rikkovan ikkunoita ja irrottavan katukiviä, mikä herätti hänessä "poliittista suuttumusta".

Ymmärsin yhtäkkiä, että kuuluin eri puolelle. Näin itserakkaiden keskiluokan huligaanien kurittoman joukon. Kun kysyin ystäviltäni, mitä he halusivat, mitä he pyrkivät saavuttamaan, sain vastaukseksi vain naurettavaa marxilaista sanahelinää. Koin sen vastenmielisenä ja ajattelin, että täytyy olla olemassa tapa puolustaa länsimaista sivistystä tätä kaikkea vastaan. Silloin minusta tuli konservatiivi. Tiesin haluavani säilyttää asioita sen sijaan että repisin niitä alas.¹²

Scruton opetti Birkbeckissä 21 vuotta.

Scruton valmistui filosofian tohtoriksi tammikuussa 1973 väitöskirjalla aiheesta "Art and imagination, a study in the philosophy of mind". Väitöstyötä ohjasviat Michael Tanner ja analyyttinen filosofi Elizabeth Anscombe.¹⁶ Väitöskirja oli perustana hänen ensimmäiselle kirjalleen Art and Imagination (1974), jota seurasi The Aesthetics of Architecture (1979). Vuodesta 1971 hän opetti filosofiaa Birkbeck Collegessa, Lontoossa, joka keskittyy aikuiskasvatukseen ja pitää luentonsa iltaisin.¹⁷ Samaan aikaan Scruton opiskeli lakia instituutiossa nimeltä Inns of Court School of Law (1974–1976). ^5, 18

Birkbeck oli tunnettu vasemmistolaisuudestaan. Scruton sanoi olleensa ainoa konservatiivi siellä. ¹⁷ Tämä tuotti vaikeuksia hänen akateemiselle uralleen erityisesti sen jälkeen kun hänen kolmas kirjansa The Meaning of Conservatism ilmestyi vuonna 1980,^19, 20 Lisäongelmia seurasi siitä, että hän toimi konservatiivisen aikakauslehden Salisbury Review toimittajana.²¹ Hän kertoi The Guardian lehdelle, että hänen kollegansa Birkbeckissä suhtautuivat kielteisesti hänen kirjaansa.¹¹ The marxilainen filosofi Jerry Cohen Lontoon yliopistosta kielätytyi opettamasta seminaaria yhdessä Scrutonin kanssa. Heistä tuli kuitenkin myöhemmin ystäviä. ²² Hän toimi opettajana Birkbeckissä vuoteen 1992, ensin luennoitsijana ja ja sitten estetiikan professorina.²³

The Salisbury Review

Scruton Prahassa vuonna 2015

Vuonna 1982 Scrutonista tuli The Salisbury Reviewn perustaja ja toimittaja. Pyrkimyksenä oli luoda konservatiivista ajattelua vastapainoksi Thatcherismin politiikalle. Scruton toimitti lehteä vuoteen 2001.^24, 25 Scrutonin mukaan lehden toimittaminen tuhosi hänen akateemisen uransa Englannissa. Scruton joutui itse kirjoittamaan suuren osan artikkeleista, osan pseudonimillä. ²⁶ Lehden ympärille syntyneet kiistat tekivät Scrutonille vaikeaksi toimia yliopistossa. Hän kuitenkin sanoi, että "että kannatti uhrata mahdollisuutensa tulla British Academyn jäseneksi tai emeritus professoriksi siitä pelkästä helpotuksesta että saattoi sanoa totuuden" ^24, 27 Scruton kuitenkin lopulta valittiin Brittiläisen akatemian jäseneksi vuonna 2008.²⁸ Vuonna 2002 hän kuvasi toimitustyön vaikutusta elämäänsä:

Tein tuhansia tunteja ilmaista työtä, jouduin häikäilemättömien persoonaani kohdistuvien hyökkäysten kohteeksi, jouduin kolme kertaa syytetyksi oikeudessa, kahteen kuulusteluun, kerran erotetuksi, menetin yliopistourani Britanniassa, sain jatkuvasti halveksuvia kirja-arvosteluja, konservatiivit suhtautuivat minuun epäilevästi ja liberaalit vihasivat minua kaikkialla. Ja se oli sen arvoista.²⁴

Kirjoitustyö

Kolmetoista Scrutonin proosateoksista julkaistiin vuosien 1980 ja 1989 välillä. Samoin hänen ensimmäinen romaaninsa, Fortnight's Anger (1981). Kaikkein kiistanalaisin julkaisu oli hänen kirjansa Thinkers of the New Left (1985), esseekokoelma, jossa hän kritisoi 14 tunnettua intellektuellia. mukaan luettuina E. P. Thompson, Michel Foucault ja Jean-Paul Sartre. Kirja sai osakseen kovaa kritiikkiä Englannissa, mutta se käännettiin puolaksi ja tsekiksi ja levitettiin maanalaisina samizdat painoksina. Kirja käännettiin myöhemmin kiinaksi, koreaksi ja portugaliksi. Scrutonin yhteyden Itä-Euroopan maanalaisiin liikkeisiin antoivat hänelle hyvin kriittisen asenteen vasemmistolaisiin teorioihin, joiden hedelmää Itä-Euroopan totalitarismi osittain oli. Kirjan kritiikki Englannissa oli kuitenkin niin raivoisaa, että hyvin pian kustantaja poisti sen myynnistä (Scruton 2015, esipuhe) Scrutonin kehitteli kirjaa myöhemmin ja julkaisi sen pohjalta uuden kirjan nimeltä Fools, Frauds and Firebrand: Thinkers of the New Left (Bloomsbury 2015).^29, 30

Vuosina 1983-1986 Scruton kirjoitti viikottaisen kolumniin The Times lehteen. Hänen aiheinaan olivat musiikki, viinit, mottoripyörän korjaus, mutta oli myös hyvin kiistanalaisia aiheita. Toimittaja Peter Stothard sanoi, ettei kukaan muu hänen aikanaan ollut "herättänyt enemmän raivoa". Hänen ensimmäinen kolumninsa "The Virtue of Irrelevance" perusteli väitettä, että yliopistot tuhoavat kasvatuksen "tekemällä siitä relevanttia": "Korvaa puhdas matematiikka sovelletulla, logiikka tietokoneohjelmoinnilla, arkkitehtuuri insinööritaidolla, historia sosiologialla ja tuloksena on uusi sukupolvi hyvin informoituja philistines, joiden charmlessness murentaa kaiken sen hyödyn, mikä heidän oppineisuudellaan olisi muuten ollut."^31, 32

Activismi Itä-Euroopassa

Scruton luennoi Budapestissä syyskuussa 2016 aiheesta "Europe and the Conservative Cause"

Vuosina 1979-1989 Scruton tuki aktiivisesti toisinajattelijoita Tsekkoslovakiassa kommunistisen vallan aikana. Hän loi yhteyksiä yliopistoissa toimivien toisinajattelijoiden ja länsimaiden yliopistojen henkilökunnan välille. Osana Jan Hus Educational Foundation -verkoston toimintaa hän ja muut yliopistoihmiset vierailivat Prahassa ja Brnossa. tukeakseen Julius Tomin aloittamaa maanalalaista koulutusverkostoa, salakuljettaen kirjoja, organisoiden luentoja ja tehden opiskelijoille mahdolliseksi opiskella teologiaa Cambridgen yliopiston ulkopuolisina opiskelijoina (teologinen tiekunta oli ainoa, joka suostui auttamaan). Sitä varten järjestettiin opintokursseja, samizdat käännöksiä, kirjoja painettiin, ihmiset osallistuivat kokeisiin kellareissa ja tenttipapereita salakuljetettiin Englantiin diplomaattisessa postissa.^33, 34, 35

Scruton pidätettiin Brnossa vuonna 1985 ennen kuin hänet karkotettiin maasta. Tsekkiläinen toisinajattelija Bronislava Müllerová oli paikalla, kun Scruton käveli rajan yli Itävaltaan: "Kahden rajavartioaseman välillä oli laaja tyhjä tila, joka oli täysin tyhjä. Näkyvissä ei ollut ainoatakaan ihmistä yhtä sotilasta lukuun ottamatta. Ja tuon tyhjän alueen yli käveli englantilainen filosofi Roger Scruton pikku laukkunsa kanssa Itävaltaan."³⁶ 17. kesäkuuta 1985 Scruton asetettiin epätoivottujen henkilöiden listalle Tsekkoslovakiassa. Häntä seurattiin myös hänen matkustaessaan Puolassa ja Unkarissa.³⁷

Toisinajattelijoiden tukemisesta Scruton palkittiin Plzeňissä Tsekissä vuonna 1993. Vuonna 1998 hän sai Tsekin tasavallan ansiomitalin presidentti Václav Havelilta.³⁷ Scruton on arvostellut ankarasti länsimaisia ajattelijoita kuten Eric Hobsbawmia, jotka "päättivät puolustella" aikaisempien kommunististen hallitusten rikoksia ja vääryyksiä.³⁸ Hänen kokemuksensa toisinajattelijoiden parissa on romaanin muodossa kuvattu hänen romaanissaan Notes from Underground (2014).

1990s–2000s

Scruton vuokrasi huoneiston Albanysta, Lontoosta.

Scruton otti vuoden sapattivapaan Birkbeckistä vuonna 1990 ja toimi vuoden Brnossa Tsekissä.^{12, 39, 40, 39}

Vuosina 1992 - 1995 hän eli Bostonissä Massachusettsissä opettaen filosofiaa filosofian professorina Bostonin yliopistossa. Kaksi hänen kirjoistaan syntyi Bostonissa opetettujen filosofian kurssien pohjalta: Modern Philosophy: An Introduction and Survey (1994) ja The Aesthetics of Music (1997).^41, 29, 42

Scrutonit omistivat Montpelierin lähellä Sperryvilleä, Virginiassa vuosina 2004-2009. ⁴³

Vuosina 2005-2009 Scruton toimi tutkimusprofessorina Institute for the Psychological Sciences Arlingtonissa, Virginiassa, ja vuonna 2009 hän toimi American Enterprise Institute Washington, D.C.ssa, jossa hän kirjoitti kirjansa Green Philosophy (2011).⁴⁴

Scruton has also written three libretti, two set to music. The first is a one-act chamber, The Minister,⁴⁵ and the second a two-act opera, Violet. The latter, based on the life of the British harpsichordist Violet Gordon-Woodhouse, was performed twice at the Guildhall School of Music in London in 2005.⁵

2010s: Akateemiset asemat, aateluus

Scruton palasi Yhdysvalloista vuonna 2010 ja otti vastaan palkattoman professuurin Buckinhamin yliopistossa.⁵ Hänelle tarjotiin myös vieraileva professuuri Oxfordin yliopistossa, jossa hän opetti estetiikkaa jatko-opiskelijoille.^46, 47 Vuonna 2010 hän piti Gifford Lectures St. Andrewsin yliopistossa aiheesta "The Face of God",⁴⁸ Seuraavana vuonna hänestä tuli osa-aikainen moraalifilosofian professori St. Andrewsin yliopistossa.⁴⁹

Tänä aikana ilmestyi kaksi romaania: Notes from Underground (2014) perustuu hänen kokemuksiinsa Tsekkoslovakiassa ja The Disappeared (2015) käsittelee lapsikauppaa yhdessä Yorkshiren kaupungissa.⁵⁰ Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.⁷ Hän kuuluu British Journal of Aesthetics toimituskuntaan,⁵¹ ja on vanhemi tutkija tutkimuslaitoksessa nimeltä Ethics and Public Policy Center.⁵²

Filosofiset ja poliittiset näkemykset

Estetiikka

Scruton on tutkinut estetiikkaa koko uransa ajan. Vuosina 1971-1992 hän opetti estetiikkaa Birkbeck Collegessa. Hän väitöskirjansa oli pohjana hänen ensimmäiselle kirjalleen, Art and Imagination (1974), jossa hän argumentoi, että "esteettisen kiinnostuksen erottaa muista se, että siinä arvostetaan jotakin sen itsensä takia".⁵³

Scruton on julkaissut estetiikasta myös The Aesthetics of Architecture (1979), The Aesthetic Understanding (1983 and 1997), The Aesthetics of Music (1997), and Beauty (2010). Vuonna 2008 pidettiin Durhamin yliopistossaa kaksipäiväinen konferenssi, jossa arvioitiin hänen vaikutustaan estetiikassa. Vuonna 2012 julkaistiin esseekokoelma nimellä Scruton's Aesthetics. Kirjan kustantaja oli Palgrave Macmillan.^54, 55 Myöhemmin tuona vuonna Scruton kirjoitti ja esitti BBC:ssä dokumentaarin Why Beauty Matters, jossa hän perusteli sitä, että kauneus tulisi palauttaa perinteiseen asemaansa taiteessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa.⁵⁶ Hän sanoi saaneensa yli 500 sähköpostiviestiä, joissa sanottiin: "Hienoa, että joku sanoo, mitä tulee sanoa".⁵⁷

Argumentteja konservatismin puolesta

Scruton tunnetaan parhaiten kirjoituksistaan konservatismin puolesta.⁵⁸ Hänen toinen kirjansa The Meaning of Conservatism (1980)⁵⁹— johti hänen akateemisen uransa vaikeuksiin. ¹¹⁶⁰

Teoksessaan Gentle Regrets (2005) hän kirjoitti havainneensa useiden Edmund Burken argumenteista kirjassa Reflections on the Revolution in France (1790) olevan vakuuttavia. Vaikka Burke kirjoitti vallankumouksesta, ei sosialismista, Scruton vakuuttui, että sosialismin utopiostiset lupaukset ovat sidoksissa abstraktiin teoriaan ihmismielestä, jolla on vain vähän liittymäkohtia siihen, miten ihmiset todellisuudessa ajattelevat. Burke vakuutti Scrutonin myös siitä, että historialla ei ole suuntaan eikä siihen liity mitään välttämätöntä moraalista tai henkistä edistysprosessia. Scruton uskoo, että ihmiset ajattelevat kollektiivisesti yhteisen päämäärän pohjalta ainoastaan kriisiaikoina ja että yhteiskunnan organisoiminen kollektiivisten päämäärien pohjalta vaatii todellisen tai kuvitellun vihollisen. Tämä on Scrutonin mukaan selitys sosialistisen kirjallisuuden kiistelevälle sävylle.⁶¹

Scrutonin mukaan todellinen vapaus ei ole ristiriidassa laillisen järjestyksen kanssa vaan on sen toinen puoli.⁶¹ Jos yhteiskunnan instituutiot kuten avioliitto hajotetaan, seurauksena on vapauden kaventuminen.⁶²

Scrutonin mukaan uskomukset, jotka näyttäisivät olevan pelkkiä ennakkoluuloja, saattavat joskus osoittautua käyttökelpoisiksi ja tärkeiksi: "kaikkein tärkeimmät uskomuksemme saattavat olla sellaisia, ettei niitä meidän näkökulmastamme ole oikeutettu eikä edes pysty oikeuttamaan, ja yritys niiden oikeuttamiseen johtaa vain niiden menettämiseen." A prejudice in favour of modesty in women and chivalry in men, for example, may aid the stability of sexual relationships and the raising of children, although these are not offered as reasons in support of the prejudice. Siksi voi olla helppo osoittaa tämän ennakkoluulon olevan järjenvastainen, mutta sen hylkääminen on kuitenkin menetys.⁶³ Scruton on ollut kriittinen aikamme feminististä liikettä kohtaan samalla kun hän on kommentoinut myönteisesti varhaisia naisten oikeuksien puolustajia kuten Mary Wollstonecraftia.¹¹

Kirjassaan Arguments for Conservatism (2006), Scruton kävi läpi filosofisen ajattelun alueita, joissa konservatiivista aatetta tulisi kehittää ja tehdä älyllisesti vakuuttavaksi. Ihmisten kiintymyksen kohteet ovat rajoitettuja ja paikallisia. Alueellinen lojaalisuus on kaikenlaisten hallitusten perustana siellä, missä laki ja vapaus hallitsevat. Kun jurisdiction laajennetaan kansallisvaltion rajojen ulkopuolelle, hallitusvaltaa on vaikeampia asettaa edesvastuuseen teoistaan.⁶⁴

Hän vastusti sitä, että "kansakunta" korotetaan ihmisten yläpuolelle, koska tällainen asetelma olisi uhka demokraattiselle kansalaisuudelle ja rauhalle. "Conservatism and conservation" are two aspects of a single policy, that of husbanding resources, including the social capital embodied in laws, customs and institutions, and the material capital contained in the environment. Scrutonin mukaan lainsäädäntöä ei saa käyttää erityisetujen ajamisen välineenä. People impatient for reform—for example in the areas of euthanasia or abortion—are reluctant to accept what may be "glaringly obvious to others—that the law exists precisely to impede their ambitions".⁶⁵

Hän määritteli postmodernismin näkemykseksi, jonka mukaan totuudella, objektiivisuudella ja merkityksellä ei ole perusteita, niin että näkemysten väliset ristiriidat ovat pelkkiä valtataisteluja. Samalla kun länsimaita vaaditaan arvioimaan muita kulttuureja niiden omilla ehdoilla, länsimaista kulttuuria arvostellaan etnosentriseksi ja rasistiseksi. Hän kirjoitti: "Päättely, joka pyrkii tuhoamaan objektiivisen totuuden ja ehdottoman arvon ideat asettaa poliittisen korrektiuden ehdottoman sitovaksi ja pitää kulttuurirelativismia objektiivisesti totena."⁶⁶

Uskonto ja totalitarismi

Scruton väittää, Immanuel Kantia seuraten, että ihmisissä on tuopuoleinen ulottuvuus, pyhä ydin, joka ilmenee heidän kyvyssään itsereflektioon.⁶⁷ Hän väittää, että olemme ennen näkemättömän maallistumisen aikakaudessa maailmanhistoriassa. Sellaiset kirjailijat ja taitelijat kuten Rainer Maria Rilke, T. S. Eliot, Edward Hopper and Arnold Schoenberg "omistivat paljon energiaa elävöittääkseen pyhän kokemuksen - yksityisenä eikä julkisena tietoisuuden muotona". Koska nämä ajattelijat kohdistivat taiteensa harvoille, he eivät ole koskaan vedonneet joukkoihin.⁶⁸

Totalitarismissa keskusvallalle ei ole rajoituksia ja se hallitsee kaikkia elämän puolia. Totalitarismin puolustavat saavat voimansa katkeruusta ja vallan saatuaan he pyrkivät kumoamaan instituutiot kuten lain, yksityisomistuksen, ja uskonnon. Scruton kirjoittaa: "Katkerien mielestä nämä kolme instituutiota ovat epätasa-arvon syitä ja siksi syitä heidän nöyryytyksilleen ja epäonnistumisilleen." Hän väittää, että vallankumouksia ei toteuteta alhaalta päin, kansan toimesta, vaan ylhäältä päin, kansan nimissä, valtaa tavoittelevan eliitin toimesta.⁶⁸

Scruton suggests that the importance of Newspeak in totalitarian societies is that the power of language to describe reality is replaced by language whose purpose is to avoid encounters with realities. He agrees with Alain Besançon that the totalitarian society envisaged by George Orwell in Nineteen Eighty-Four (1949) can be only understood in theological terms, as a society founded on a transcendental negation. In accordance with T. S. Eliot, Scruton believes that true originality is only possible within a tradition, and that it is precisely in modern conditions—conditions of fragmentation, heresy, and unbelief—that the conservative project acquires its sense.⁶⁹

Scruton considers that religion plays a basic function in "endarkening" human minds. "Endarkenment" is Scruton's way of describing the process of socialization through which certain behaviours and choices are closed off and forbidden to the subject, which he considers necessary to curb socially damaging impulses and behaviour.^70, 71

Seksuaalisuus

Scrutonin⁷² mielestä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseva mielikuvamaailma ja sen varaan rakentuva kulttuurinen indoktrinaatio tekee lähes mahdottomaksi puolustaa perinteisiä perhearvoja, joiden mukaan avioliitto ymmärretään tulevan sukupolven näkökulmasta ja avioliiton tarkoitukseksi ymmärretään turvata lapselle mahdollisuus elää biologisten vanhempiensa muodostamassa perheessä. Koska homoseksuaalinen parisuhde ei määritelmän mukaan voi tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, lapsen oikeuksien näkökulmasta toteutetun avioliiton määrittelyn katsotaan syrjivän homoseksuaalisia pareja. Niinpä perinteisten perhearvojen puolustaminen luokitellaan homofobiaksi, joka on rinnastettavissa rasismiin. Koska tämä syytös ei perustu järkiperäiseen analyysiin, vaan käytettyjen sanojen ja käsitteiden tunnelataukseen, syytöstä vastaan puolustautuminen ei vapauta ihmistä näiden tunneladattujen sanojen antamasta leimasta. Näiden mielikuvien pohjalta tapahtuva päätöksenteko ohjaa poliittisia nimityksiä ja akateemisten virkojen täyttöä.

Scruton⁷³ kiinnittää huomiota siihen, että nykykeskustelussa tavallisesti leimataan seksistiseksi henkilö, joka uskaltaa julkisesti epäillä feministisiä olettamuksia sukupuolierojen näennäisyydestä, ja homofobiasta syytetään henkilöä, jonka käsitykset eroavat siitä, mitä pidetään oikeaoppisena käsityksenä homoseksuaalien oikeuksista.

Yliopistojen virantäytöstä päättävät komiteat tutkivat hakijoita homofobian epäilysten osalta ja ilman muuta hylkäävät heidät, kun tämä syytös on esitetty: ”Emme voi antaa tämän naisen toimia juristina, koska hän on kristitty fundamentalisti ja kärsii homofobiasta.” ”Vaikka hän kuuluu maailman parhaisiin asiantuntijoihin toisen dynastian hieroglyfeistä, hänelle ei voi antaa vakituista paikkaa yliopistossa sen homofobisen kommentin jälkeen, jonka hän esitti viime perjantaina.”

Scrutonin mukaan tällainen sensuuri edistää niiden asiaa, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen ”normalisoida” homoseksuaalisen avioliiton idean.

Sitä ei ole mahdollista vastustaa sen enempää kuin on osoittautunut mahdolliseksi vastustaa feminististä sensuuria seksuaalista eroa koskevasta totuudesta. Mutta ehkä on mahdollista yksityisesti asiasta sopivien aikuisten kesken pitää kiinni ajatuksesta, että homoseksuaalinen avioliitto ei ole todellisuudessa mikään avioliitto.

– Roger Scruton⁷⁴

Scrutonin⁷⁵ mukaan avioliiton käsite perustuu sukupuolieron käsitteeseen ja kaikkeen siihen, mitä nämä sukupuolierot merkitsevät. Jos sukupuolieron käsitteestä tehdään avioliiton kannalta satunnainen asia, silloin itse avioliiton käsite on muutettu niin radikaalisti, ettei sitä enää voida tunnistaa entiseksi. Homoseksuaalit haluavat avioliittoa, koska he haluavat osakseen avioliitolle kuuluvan sosiaalisen arvostuksen, mutta jos hyväksytään samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen suhde avioliitoksi, silloin avioliitolta itseltään riistetään sen perustarkoitus, joka on antaa vielä syntymättömille jo elävien tarjoama suoja ja jo eläville syntymättömien heille tarjoama siunaus.

Sukupuolineutraali avioliitto edistää postmodernin valtion kätkettyä taipumusta poistaa tulevat sukupolvet oikeusjärjestyksestä ja määritellä kaikki sitoumukset tällä hetkellä elävien keskeisiksi sopimuksiksi.

Scruton suhtautui kielteisesti ajatukseen, että homoseksuaalisilla pareilla olisi oikeus adoptoida, koska tällainen oikeus merkitsisi "lasten epäoikeudenmukaista kohtelua".⁷⁶ Scruton piti jo vuonna 2006 todennäköisenä, että Yhdysvaltain korkein oikeus tulee ”löytämään” perustuslaillisen oikeuden samaa sukupuolta olevien avioliittoihin aivan samalla tavalla kuin se on löytänyt perustuslaillisen oikeuden aborttiin ja pornografiaan.

Koska asiasta ei julkisuudessa kiistellä niinkään järkiperusteisiin vedoten kuin lyömällä henkilöihin voimakkaasti tunteita herättäviä leimoja, on Scrutonin⁷⁷ mukaan tällä hetkellä lähes mahdotonta käydä asiallista julkista keskustelua avioliiton merkityksestä. Sukupuolineutraalin avioliiton vastustamista pidetään varmana todisteena homofobiasta. Poliittisen nimittelyn historiasta tiedämme, että tällainen leima tarttuu henkilöön pysyvästi, kun se kerran on häneen isketty. Tällä samalla politiikalla feministinen ajatus sukupuolierojen näennäisyydestä on saanut lähes itsestään selvyyden aseman yleisessä tietoisuudessa. Sukupuolierojen todellisuuteen uskova henkilö on seksistinen, ja seksismi on rasismin kaltainen rikos. Tätä syytöstä vastaan ei ole mahdollista puolustautua, koska se on liian epämääräinen ja liian kokonaisvaltainen, jotta se mahdollistaisi puolustautumisen. Tästä syystä vain harvat yliopistomaailmassa ottaisivat riskin kyseenalaistaa feminismin oletuksia, vaikka he uskoisivat niiden olevan epätosia.

Scrutonin kirja Sexual Desire (1986) perustuu Hegelin ajatukseen, että jokaisen järkiolennon perimmäinen päämäärä on minuuden rakentaminen, mikä sisältää toisen tunnustamisen päämääräksi sinänsä. Scruton argumentoi, että perversion pääasiallinen piirre on "seksuaalinen purkautuminen joka sivuuttaa tai kumoaa toisen ihmisen". Tätä Scruton pitää narsistisena ja solipsistisena. ^78, 79 Esseessään "Sexual morality and the liberal consensus" (1989) Scruton argumentoi, että homoseksuaalisuus on perversio, koska homoseksuaalin rakastetun ruumiis kuuluu samaan kategoriaan kuin hänen oma ruumiinsa.⁸⁰

Valitut teokset

Nonfiction

• Art And Imagination: A Study in the Philosophy of Mind (1974)
• The Aesthetics of Architecture (1979)
• The Meaning of Conservatism (1980)
• The Politics of Culture and Other Essays (1981)
• A Short History of Modern Philosophy (1982)
• A Dictionary of Political Thought (1982)
• The Aesthetic Understanding: Essays in the Philosophy of Art and Culture (1983)
• Kant (1982)
• Untimely Tracts (1985)
• Thinkers of the New Left (1985)
• Sexual Desire: A Moral Philosophy of the Erotic (1986)
• Spinoza (1987)
• A Land Held Hostage: Lebanon and the West (1987)
• Conservative Thinkers: Essays from The Salisbury Review (1988)
• Conservative Thoughts: Essays from The Salisbury Review (1988)
• The Philosopher on Dover Beach: Essays (1990)
• Conservative Texts: An Anthology (ed.) (1992)
• Modern Philosophy: An Introduction and Survey (1994)
• The Classical Vernacular: Architectural Principles in an Age of Nihilism (1995)
• An Intelligent Person's Guide to Philosophy (1996); republished as Philosophy: Principles and Problems (2005)
• The Aesthetics of Music (1997)
• On Hunting (1998)
• An Intelligent Person's Guide to Modern Culture (1998); republished as Modern Culture (2005)
• Spinoza (1998)
• England: An Elegy (2001)
• The West and the Rest: Globalisation and the Terrorist Threat (2002)
• Death-Devoted Heart: Sex and the Sacred in Wagner's Tristan und Isolde (Oxford University Press, 2004)
• News From Somewhere: On Settling (2004)
• The Need for Nations (2004)
• Gentle Regrets: Thoughts from a Life (Continuum, 2005)
• Animal Rights and Wrongs (2006)
• A Political Philosophy: Arguments for Conservatism (2006)
• Immigration, Multiculturalism and the Need to Defend the Nation State (2006)
• Culture Counts: Faith and Feeling in a World Besieged (Encounter Books, 2007)
• Beauty (2009)
• I Drink Therefore I Am: A Philosopher's Guide to Wine (2009)
• Understanding Music (2009)
• The Uses of Pessimism: And the Danger of False Hope (2010)
• Green Philosophy: How to Think Seriously About the Planet (2011); revised and republished as How to Think Seriously About the Planet: The Case for an Environmental Conservatism (2012)
• The Face of God: The Gifford Lectures (2012)
• Our Church: A Personal History of the Church of England (2012)
• The Soul of the World (2014)
• How to Be a Conservative (2014)
• Fools, Frauds and Firebrands: Thinkers of the New Left (2015)
• The Ring of Truth: The Wisdom of Wagner's Ring of the Nibelung (2016)
• Confessions of a Heretic: Selected Essays (2017)

Fiction

• Fortnight's Anger: a novel (1981)
• Francesca: a novel (1991)
• A Dove Descending and Other Stories (1991)
• Xanthippic Dialogues (1993)
• Perictione in Colophon: Reflections of the Aesthetic Way of Life (2000)
• Notes from Underground (2014)
• The Disappeared (2015)

Opera

• The Minister (1994).
• Violet (2005)

Television

• Why Beauty Matters (BBC Two, 2009)

Lähteet

• Scruton, Roger: Sacrilege and Sacrament, teoksessa George, Robert P. & Elshtain, Jean Bethke (toim.): The Meaning of Marriage: Family, State, Market & Morals. Dallas: Spence Publishing Company, 2006.

Katso myös

• Roger Scruton's website
• Roger Scruton's articles at The Spectator
• Roger Scruton's articles at The New Criterion
• Roger Scruton's articles at Open Democracy
• The Salisbury Review
• Recordings of the Gifford Lectures 2011–12 delivered by Scruton at the University of St Andrews
• Recordings of the 2011 Stanton Lectures delivered by Scruton at the University of Cambridge
• Scruton, Roger. "Animal Rights", City Journal, summer 2000.
• Interview with Roger Scruton for the Humane Philosophy Project
• Interview with Roger Scruton for Regions and Cities of Europe
• Roger Scruton's wine articles, New Statesman, October 2005 – August 2009.

Artikkelit, kirjat

• Dooley, Mark, The Roger Scruton Reader, London & New York: Continuum, 2009.
• Billings, Joshua. "A Joy Forever?", review of Scruton's Beauty, Oxonian Review, 11 May 2009.
• Kimball, Roger. "An Assault on Mush", The New York Times, 17 February 1991.
• Kimball, Roger. "Saving the Appearances: Roger Scruton on Philosophy", The New Criterion, June 1994.
• Scruton, Roger. "The Case against Feminism," The Observer, 22 May 1983.
  • Morrison, Blake. "In Defence of Feminism," The Observer, 29 May 1983.
• Scruton, Roger. "Her Virtue Was Thatcher's Downfall", Los Angeles Times, 25 November 1990.
• Scruton, Roger. "The Great Swindle," Aeon Magazine, 17 December 2012.