Ero sivun ”Kreationismi” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Lähteet: {{viitteet|sarakkeet}})
(→‎Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?: alaotsikointia, naturalistinen kiilastrategiaulottuvuus ja kokonaisarvio)
Rivi 140: Rivi 140:


== Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei? ==
== Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei? ==
=== Perustavat lähtökohdat ===


Annettujen määritelmien<ref>ja jo etymologiansakin</ref> mukaan kreationismin perustava käsite on ''erityinen luominen''. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on ''älyllinen suunnittelu''. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu.
Annettujen määritelmien<ref>ja jo etymologiansakin</ref> mukaan kreationismin perustava käsite on ''erityinen luominen''. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on ''älyllinen suunnittelu''. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu.


Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos ''Of Pandas and People'', joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia sekä eikä raamattua käytetty tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettiin käsitettä ”älykäs suunnittelu” (engl. ''intelligent design''). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että ''Of Pandas and People'' olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä. Kirjan tekijät eivät ole kreationisteja sanan yleisessä merkityksessä. Kirjan aiemmista versioista on vaihdettu termejä siitä syystä, että tekijöiden mielestä niillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.
=== Historian arviointia ===
 
Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos ''Of Pandas and People'', joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia käyttämättä Raamattua tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettyihin käsitteisiin kuului ”älykäs suunnittelu” (engl. ''intelligent design''). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että ''Of Pandas and People'' olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä: kirjan tekijät ''eivät ole'' kreationisteja<ref>ainakaan sanan suppeassa merkityksessä</ref>. Osa kirjan aiemmissa versioissa käytetyistä termeistä on myöhemmissä painoksissa vaihdettu<ref>kuten kirjoihin yleensäkin tehdään muutoksia uusintapainoksia valmisteltaessa</ref> siitä syystä, että tekijöiden mielestä poistetuilla termeillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys, johon nimenomaan haettiin etäisyyttä. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia Raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.
 
Älykkään suunnittelun teoriasta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta.<ref>Tieteelliset vallankumoukset eivät tyypillisesti ole ennenkään tapahtuneet kulttuurin tasolla muutamassa vuodessa vaan pikemminkin vasta akateemisten oppituolien saadessa uudet haltijat, siis sukupolvenvaihdoksen tahdissa.</ref> Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älyllisen suunnittelun selitysmallin kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin '''Sokrateen''' ja '''Platon'''in ajoista lähtien. Lisäksi 1800-luvulla esimerkiksi '''L. Henderson''' on esittänyt tämänsuuntaisia ajatuksia.
 
=== Keskeisten toimijoiden oma kanta ===
 
Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi [[Phillip Johnson]], [[Michael Behe]] ja [[William Dembski]]) eivät lue itseään kreationisteiksi, eivätkä tunnetut kreationistit (kuten esimerkiksi [[Henry Morris]] ja [[Duane Gish]]) puolestaan pidä suunnitteluteoreetikkoja kreationisteina. Tämä johtuu siitä, että älykkään suunnittelun teoria ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia Raamatun perusteella, joten ei ole perusteltua kutsua sitä kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi onkin älyllisesti yhtä rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajat käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa suunnitteluteoreettiselta kritiikiltä.
 
=== Naturalistinen kiilastrategia ja kulttuurin tulevaisuus ===
 
Tarkemmin sanoen äärinaturalistien into suunnitteluteorian "kreationismintamiseen" perustuu siihen, miten hyvällä menestyksellä he ovat – sinänsä älyllisesti kestämätöntä – [[Kiila-strategia#Naturalistinen kiilastrategia|naturalistista kiilastrategiaansa]] onnistuneet Yhdysvaltain oikeuslaitoksen suuntaan toteuttamaan: sikäläiset oikeudelliset ennakkotapaukset ovat [[Larry Laudan#Ruse tieteenfilosofian kameleonttina|vasten parempaa tietoa annetun asiantuntijalausunnon]] nojalla luokitelleet luomistieteen "oikean tieteen" ulkopuolelle. Siksi naturalistit ovat voineet kulttuurisesti suojautua luomistieteen haasteelta vetoamalla siihen, ettei se oikeuspäätöksen nojalla ole "oikeaa tiedettä"<ref>Joskin se voi kyllä oikeuden päätöksen mukaankin olla ''totta'', mikä seikka ymmärrettävistä syistä halutaan naturalistien viestinnässä täysin sivuuttaa.</ref>. Samaan tulokseen pääseminen suunnitteluteoriankin suhteen olisi äärinaturalistien paras (ja mahdollisesti ainoa) mahdollisuus kulttuurihegemoniansa ylläpitämiseksi suunnitteluteoriankin haastetta vastaan.
 
=== Kokonaisarvio ===
 
<!--Kun koululaisille opetetaan apinan identiteettiä, ei ole ihmekään, jos monen ajattelukapasiteetti jää vajaakäytölle. Seuraava tarkastelu on periaatteessa yksinkertainen, mutta sen ymmärtäminen voi vaatia jonkin verran keskittymistä, varsinkin, jos termistö ei ole entuudestaan tuttua.-->
 
Aina, kun tarkastellaan kahden lähisukuisen<ref>Tarkemmin sanoen nimenomaan sillä tavoin lähisukuisen, että ne sisältyvät tekstissä tarkemmin selvitetyillä tavoilla toisiinsa.</ref> käsitteen välistä suhdetta, pätee, että niiden [[AW:S#intensio|intensioiden]] suhde on kvalitatiivisesti kääntäen verrannollinen<ref>Yleensä kääntäen verrannollisuudella (esim. fysiikassa) tarkoitetaan ''kvantitatiivista eli määrällistä kääntäen verrannollisuutta'': esim. keskinopeus ja matka-aika ovat kvantitatiivisesti kääntäen verrannollisia: keskinopeuden kaksinkertaistuessa matka-aika puolittuu ja vastaavasti keskinopeuden ollessa kymmenesosa vertailuarvostaan matka-aika on omaan vertailuarvoonsa nähden kymmenkertainen. ''Kvalitatiivinen eli laadullinen kääntäen verrannollisuus'' on lievempi käsite, joka tarkoittaa vain sitä, että tämän suhteen sitomasta ilmiöparista ensimmäisen suuretessa toinen pienenee (tai pysyy rajatapauksessa ennallaan) ja ensimmäisen pienetessä toinen suurenee (tai pysyy rajatapauksessa ennallaan).</ref> niiden [[AW:S#ekstensio|ekstensioiden]] suhteeseen.
 
Esimerkki valaissee asiaa: millainen on "koiran" ja "mäyräkoiran" välinen käsitteellinen suhde? Ilmeisesti ne ovat jossain mielessä sisäkkäisiä, mutta kumpi niistä tarkkaan ottaen sisältää toisen?
 
'''Väite 1''': "Mäyräkoira" sisältää "koiran".<br />
'''Perustelu 1''': Näkeehän sen suoraan, että "mäyräkoira" sisältää "koiran": jätetään vain alun "mäyrä"-osa pois, niin jäljelle jää nimenomaan "koira". Kun "koiraan" on ''lisätty'' jotain, nimittäin "mäyrä"-alku, on saatu jotain ''enemmän'' kuin mistä on lähdetty liikkeelle – pitäisihän kaikkien tietää, että lisäämällä saadaan enemmän, vähentämällä taas vähemmän. "Koira" on siis vähemmän, "mäyräkoira" enemmän, eikä enempi voi sisältyä vähempään vaan ainoastaan vähempi enempään. Lopultakin vain "tietämättömät, tyhmät, hullut tai ilkeät" voivat väittää näin ilmiselvää asiaa vastaan. '''M.O.T.'''
 
'''Väite 2''': "Koira" sisältää "mäyräkoiran".<br />
'''Perustelu 2''': "Mäyräkoira" on ''tietyn koirarodun'' nimi, mutta ''kaikenrotuiset koirat'' ovat tietysti koiria. Koiran käsite siis sisältää mäyräkoirankin käsitteen, koska kaikki mäyräkoirat voi ilman muuta luokitella myös koiriksi. Mäyräkoiran käsite ei sitä vastoin voi sisältää koiran käsitettä, sillä kaikkia koiria ei voi eikä saa luokitella mäyräkoiriksi. Mäyräkoira on siis suppeampi käsite, joka sisältyy kokonaisuudessaan laajempaan (tarkemmin määrittämättömän) koiran käsitteeseen. '''M.O.T.'''
 
Vaikuttaako paradoksaaliselta? Eiväthän molemmat ilmeisen ristiriitaiset väitteet voi olla oikeassa. Itse asiassa tässä puhutaankin kahdesta eri asiasta. Paradoksi raukeaa, kun väitteet ilmaistaan tarkemmin:
 
'''Väite 1'''': "Mäyräkoiran" ''intensio'' sisältää "koiran" ''intension'' (ja lisäksi muutakin).
 
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki "koira"-sanan ilmaisema informaatio sisältyy "mäyräkoira"-sanan ilmaisemaan informaatioon. Jos siis tiedämme, että Lusku on koira, tiedämme Luskusta jo paljon; mutta jos tiedämme Luskun mäyräkoiraksi, tiedämme saman kuin äskenkin ja ''lisäksi muutakin'', mitä emme tietäisi pelkästään siitä, että Lusku on (jonkinlainen) koira.
 
'''Väite 2'''': "Koiran" ''ekstensio'' sisältää "mäyräkoiran" ''ekstension'' (ja lisäksi muutakin).
 
Tämä taas tarkoittaa sitä, että "kaikkien mäyräkoirien joukko" on "kaikkien koirien joukon" osajoukko. Jos siis ajattelemme kaikkia mäyräkoiria, niin niitähän on jo paljon; mutta jos ajattelemmekin kaikkia koiria, niin silloin ajattelemme yhä kaikkia mäyräkoiria ja ''lisäksi muutakin'', nimittäin kaikkia niitäkin koiria, jotka eivät ole mäyräkoiria, kaikkiaan siis äskeistä vielä paljon useampia eläimiä.
 
Väite, että suunnitteluteoria olisi kreationismia, perustuu järkevästi ajatellen käsitesekaannukseen: siitä, että ''suunnitteluteorian intensio sisältyy kreationismin intensioon'' (että siis kreationistitkin uskovat älyllisen suunnittelun tosiasiaksi), koetetaan järkeillä käänteinen päätelmä, jonka mukaan myös ''suunnitteluteorian ekstensio sisältyisi kreationismin ekstensioon'' (että siis älyllisen suunnittelun tosiasiaksi hyväksyjät olisivat kreationisteja eli hyväksyisivät kreationismin kaiken muunkin sisällön). Osa suunnitteluteorian kannattajista tietysti onkin kreationisteja, kuten osa koiristakin on mäyräkoiria, loput taas eivät ole, kuten kaikki koiratkaan eivät ole mäyräkoiria. Edellä esitelty loogisesti väistämätön yleinen periaate, jonka mukaan kaikkien tällä tavoin sisäkkäisten käsiteparien intensio ja ekstensio ovat keskenään kvalitatiivisesti kääntäen verrannollisia, sisältää jo tiedon, että se, mitä tällaisella käänteisjärkeilyllä yritetään todistella, ei varmasti ole totta. Yhtä hyvin voisi yrittää todistella vaikkapa yhtälöä "0 = 1".
 
Sopivasti käsitteitä sekottamalla ja epätäsmällisesti asiansa esittämällä on kuitenkin mahdollista huijata ihmisiä uskomaan, että kaikki suunnitteluteorian kannattajat ovat ainakin jonkinlaisia "piilokreationisteja", koska heillä on joitain samansuuntaisia ajatuksia – nimenomaan evolutionisteihin verrattuina: kaikki suunnitteluteoreettiset ajatukset muistuttavat enemmän kreationistisia ajatuksia kuin mitään evolutionistisia ajatuksia. Tämä vastaa väitettä, jonka mukaan kaikki koirat ovat jonkinlaisia "piilomäyräkoiria", koska niillä on joitain samansuuntaisia piirteitä – vaikkapa kissoihin verrattuina: kaikki koirat muistuttavat enemmän mäyräkoiria kuin mitään kissoja.


Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta. Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älykkään suunnittelun kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800 luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia.
Jäljelle jää vielä yksi looginen mahdollisuus: Puhdas salaliittoteoria, jonka mukaan kreationistit ovat keskenään sopineet sellaisesta hämäyksestä, että vaikka kaikki ovatkin keskenään täysin samaa mieltä, jotkut ovat kuitenkin olevinaan joistain kysymyksistä eri mieltä. Lisäksi on oletettava vielä sekin, että kukaan muu kuin nämä keskenään täysin samanmieliset kreationistit ei usko suunnitteluteorian olevan tai voivan olla totta. Tässä skenaariossa siis suunnitteluteorialla olisi vain kahdenlaisia kannattajia: sellaisia, jotka rehellisesti myöntävät olevansa (myös) kreationisteja, ja sellaisia, jotka sen epärehellisesti kieltävät. Siinä tapauksessa gallupitkin valehtelisivat tai olisivat ovelasti manipuloituja osoittaessaan, että kreationistien eri väitteitä kannattaa eri määrä ihmisiä: kaikkien kreationististen väitteiden muodostamalla kokonaisuudella on vähemmän kannatusta kuin esim. pelkän joidenkin luonnonkohteiden älyllisen suunnittelun todellisuuden myöntävällä väitteellä.


Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi [[Phillip Johnson]], [[Michael Behe]] ja [[William Dembski]]) eivät lue itseään kreationististeiksi, eivätkä kreationistit (kuten esimerkiksi [[Henry Morris]] ja [[Duane Gish]]) lue älykkään suunnittelun kannattajia kreationisteiksi. Tämä johtuu siitä, älykäs suunnittelu ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole perusteltua kutsua kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi on yhtä älyllisesti rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajan käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa älykkään suunnittelun siihen kohdistamalta kritiikiltä.
Ellei jäädä tällaisen kehäpäättelyyn perustuvan salaliittoteorian<ref>"Se, että gallup-tulokset eivät näytä tukevan kreationistisalaliittoteoriaa, juuri osoittaa, miten mahtavasta salaliitosta on kysymys."</ref> vangeiksi, on selvää, että suunnitteluteoria ei kannattajakuntansa (siis ekstensionsa) puolesta rajoitu kreationisteihin eikä sisältönsä (siis intensionsa) puolesta toteuta kreationismin määritelmää. On siis väärin sanoa, että suunnitteluteorian kannattajat olisivat kreationisteja (vrt. "koirat ovat mäyräkoiria") tai että suunnitteluteoria olisi pelkkää valepukuista kreationismia (vrt. "koirien ominaisuudet ovat pelkkiä valepukuisia mäyräkoirien ominaisuuksia").


== Kreationismin lajeja ==
== Kreationismin lajeja ==

Versio 3. syyskuuta 2010 kello 14.44

Exquisite-khelpcenter.png
 tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken


"Kreationismi" on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus (kaikkeus ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina1.

Kreationismi-sanaa käytetään sekä laajassa että suppeassa merkityksessä:

  • Laajassa merkityksessä kreationismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Suurin2 osa modernin luonnontieteen perustajista ja edistäjistä (esim. Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday ja Maxwell) olivat ainakin tässä laajassa merkityksessä kreationisteja.
  • Suppeassa merkityksessä kreationismi on sellainen luomisopillinen käsitys, joka käyttää Raamatun luomiskertomusta3 historiallisena lähteenä siitä, miten luominen on tapahtunut. Raamatun antamaa informaatiota käytetään tällöin lähtökohtana tieteellisten mallien rakentamiseksi kulloinkin tutkittaville ilmiöille. Tämän käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on selväsanainen ilmoitus Jumalan luomistöistä ja sellaisena myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti luotettava4 kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisten lajien tarkoituksettoman synnyn lisäksi myös tarkoituksettomaan elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), naturalistisesti ymmärrettyyn alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään koulu- ja korkeakouluopetukseen.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäisen, suppean määritelmän mukaista kreationismia. Jos jossain kohdin tarkoitetaan muuta kuin suppeaa käsitettä, asiasta mainitaan erikseen.


Kreationismiin liittyvä rajanvetoväittely

Monet naturalistit väittävät kreationismia näennäistieteeksi. Väitettä tuetaan lähinnä sillä, että kreationismi pitää yhtenä lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. "Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen." Syytös perustuu näin ollen asiantuntemattomaan oletukseen toimivan rajanvetokriteerin olemassaolosta. Ilman toimivaa rajanvetokriteeriä koko pseudotiede-käsite menettää varsinaisen merkityksensä ja sitä käyttävä väittely pohjimmaisen mielekkyytensä.

Syvemmässä analyysissä "uskonnollisen" ja "tieteellisen" ero ei näet ole mitenkään selvä. Sama osittaisuskonnollisuussyyte voidaankin esittää myös metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuva tiede on siis yhtä lailla uskonnollisesti sitoutunutta, uskonto vain on siinä tapauksessa erilainen.


Perusteluja

Kreationismi on tuoreessa länsimaisessa aatehistoriassa ennen muuta naturalismin kanssa kilpaileva käsitys, joten sen argumentaatiokin pyrkii olennaisesti osoittamaan naturalistisen luonnontieteen ulottuvilla olevien alkuperäselitysyritysten hataruuden. Tämä on nähtävissä vastavetona naturalistien omalle argumentaatiopropagandalle, jonka mukaan "Jumalaa ei tarvita mihinkään, sillä kaikelle on luonnollinen selitys". Tätä naturalistisen uskonopin perusväittämää vastaan kreationistit5 esittävät oman perusväittämänsä: "Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa sillä tavoin, että kaikki yritykset selittää näkyvää luomakuntaa kattavasti6 tunnustamatta sen syntyneen Jumalan voimasta ja viisaudesta johtavat lopulta väistämättä fiaskoon."

Luomistieteellisen tutkimuksen luonteesta

Naturalistisen ja kreationistisen tieteen välisen kilpailuasetelman oikeaksi ymmärtämiseksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä luonnontieteelliset havainnot ja toisaalta tehtyjen havaintojen selitysmallit7. Kreationistinen luonnontiede ottaa lähtökohdikseen kaikki toistokokein varmistetut mittaustulokset mutta käyttää niiden selittämisessä8 omien perususkomuksiensa kanssa yhteensopivia hypoteeseja, teorioita ja laskennallisia malleja.9

Kreationistiset luonnontutkijat ovat kehittäneet ja kehittelevät edelleen vaihtoehtoisia havaintojen selitysmalleja. Kyseessä ei siis ole jonkin yhden muuttumattoman teorian opettelu vaan ajan mittaan edistyvä tutkimus, johon liittyy kilpailevien ja toisiaan täydentävien selitysten ja teorioiden esittäminen ja testaaminen. Selvää on, että luomistieteilijöiden piirissä myös julkisrahoitteisessa tiedeyhteisössä vallitsevat, oman tutkimusalan kannalta relevantit naturalistiset teoriat tunnetaan10, niitä vain ei pidetä vakuuttavina ja halutaan siksi kehittää parempaa vaihtoehtoa.

Teleologinen argumentti

Sekä laajasti että suppeasti ymmärretyn kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota on käytetty luomisnäkemyksen puolustamisessa jo ennen Darwinin teorian syntyä.

Ajoituksiin liittyvä argumentaatio

Kulttuurista valta-asemaa länsimaissa toistaiseksi nauttivan naturalistisen tieteen mukainen kosmologia ja geologia edellyttävät maapallolle ja sen biosfäärille vuosimiljoonien ja -miljardienkin mittaista kehityshistoriaa11. Raamatun kronologiaan sitoutuva tiede näkee aikaa olleen kertaluokkia vähemmän12 ja vastustaa siksi naturalistisen tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä sekä tarjoaa Raamatun kuvaamaan vedenpaisumukseen olennaisesti perustuvan teorian sen pintakerrosten syntytavasta; tämä äskettäisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimityksellä Young Earth Creationism (YEC, "nuoren maan kreationismi").

Perustellessaan havaintojen yhteensopivuutta perususkomustensa kanssa kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista13 ja radioaktiivisten isotooppien suhteista14. On myös esitetty kreationistisia kosmologisia malleja, joiden mukaan tähdistä tuleva valo on todella ehtinytkin suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta matkata miljardeja vuosia,15 joten astronomian miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole ratkaisematon ongelma äskettäisluomisopinkaan kannattajille16.

On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta; tämä muinaisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimellä Old Earth Creationism (OEC, "vanhan maan kreationismi").

Biodiversiteetin historiaan liittyvät näkemykset

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien vähittäistä kehittymistä, makroevoluutiota; sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei tietenkään kiistetä17. Ajatuksena on siis, että Jumala on luonut erilaiset "peruselämänmuodot" alussa valmiina, eikä uusia ole sittemmin syntynyt18. Luodut elämänmuodot ovat kuitenkin olleet alun perin sopeutumis- ja muuntautumiskykyisiä, joten elinolosuhteiden muutokset ovat johtaneet myös uusien eliölajien erikoistumiseen alkuperäisten elämänmuotojen muuntelumahdollisuuksien puitteissa.


Historiaa

Useat teologit ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä Martti Luther ja anglosaksisessa maailmassa James Ussher.

Luomiskertomuksen tulkintahistoriasta

Aikojen saatossa Raamatun luomiskertomuksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. "Lapsenomaisesti lukien" se on aina sanonut olennaisesti samaa kuin nykyaikaisen äskettäisluomisnäkemyksen mukainen tulkinta, mutta oppineita kuvaannollistuksia on esiintynyt jo vanhalla ajalla. Vaikka sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon on aina kuulunut konkreettinen kreationismi laajassa merkityksessä, niin luomiskertomuksen yksityiskohtien tulkintahistoria on näin ollen varsin kirjava.

Uskonpuhdistus

Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Martti Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa19 ja erityisesti myös totesi20 fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. Johannes Kepler sekä em. Ussher. Isaac Newtonkin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.

Järkeis- ja tunteisoppien nousu kulttuurissa ja teologiassa

Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta; pietismin nousun myötä huomio kääntyi raamattuteologiassakin objektiivisesta21 subjektiiviseen22. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.23

Tieteellisen kreationismin synty

Näin ollen äskettäisluomisnäkemyksen viimeisten 50 vuoden kuluessa toteutunut uusi esiinnousu on voitu kokea ikään kuin uudeksi ja oudoksi asiaksi.24 Modernin luomistieteen syntyyn keskeisesti vaikuttaneisiin tekijöihin ja kulttuurisesti kaikkien aikojen merkittävimpiin kreationistisiin teoksiin kuuluu äskettäisluomisnäkemystä edustava, Nooan tulvan25 konkreettista historiallisuutta puolustava ja sen avulla empiirisiä havaintoja selittävä Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood (1961). Teos yhdistää kirjaimellisen raamatunselityksen luonnontieteellisiin havaintoihin ja moderneihin tutkimusmenetelmiin niin vakuuttavasti, että siitä tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille.

Kirjoittajien26 halu perustella Raamatun antamaa informaatiota myös modernein kvantitatiivisin menetelmin saaduilla empiirisillä tuloksilla ja sen mukainen eksakteista luonnontieteistä ja insinööritieteistä tuttu jämpti ote tutkimuskohteisiin ja argumentointiin olivat perusteina, kun tätä uutta avausta ja sen inspiroimaa jatkotutkimusta ryhdyttiin kutsumaan27 tieteelliseksi kreationismiksi (engl. scientific creationism) ja sen mukaisista lähtökohdista tehtyä luonnontutkimusta luomistieteeksi (engl. creation science).

Äskettäisluomisnäkemystä edustavat järjestöt

Tieteellisen kreationismin esiinmarssi osoittautui saamastaan vastustuksesta huolimatta kulttuurisesti hedelmälliseksi:

Pian The Genesis Flood -teoksen ilmestymisen jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön.

Tämän jälkeen saivat alkunsa Answers in Genesis (AIG) -järjestö sekä Creation Research Society -tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja: Creation Research Quarterly.

Myöhemmin Answers in Genesis -järjestöstä erkani vielä Creation Ministries International tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi omaksi organisaatiokseen.

Vaikka tieteellisen naturalismin kulttuurihegemonian vuoksi kaikki luomistieteellinen työ on tehtävä joko yksityisen rahoituksen turvin tai vapaa-ajan "harrastuksena", sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus- ja sen tulosten julkaisutoiminta näiden eri järjestöjen piirissä on edelleen vilkasta.

Muinaisluomisnäkemys nousee toiseksi vaihtoehdoksi

Kuten todettu, Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuista on jo vanhalta ajalta28 lähtien esitetty sellaisiakin tulkintoja, joiden mukaan luomispäivät eivät olisi olleet (läheskään) tavallisia 24 tunnin vuorokausia.29 Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien tämäntyyppistä tulkintaa seuraavan tieteellisen mallin esitti Hugh Ross v. 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tämä ei ollut ensimmäinen sensuuntainen moderni yritys mutta osoittautui kulttuurisesti edeltäjiään menestyksekkäämmäksi, niin että siitä sai alkunsa eräänlainen tieteellisen kreationismin toinen päähaara.30

Kreationismin historia Suomessa

Evoluutioteoria rantautuu Suomeen 1800-luvun lopulla

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864, jolloin Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) ripustautunutta makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,31, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld sen sijaan kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.32

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Tuolloin Eero Erkon toimittama Keski-Suomi nimittäin aloitti Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta -otsikoidun kirjoitussarjan, ja tämä käynnisti kiivaan keskustelun, jonka yhteydessä evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta käsin Minna Canth ja Juhani Aho.

Valtakirkon sisäinen ristiriita

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole koskaan virallisesti hyväksynyt evoluutioteoriaa: sen tunnustus on virallisesti yhä samalla pohjalla kuin on ollut uskonpuhdistuksesta lähtien, ja juuri Luther työtovereineen ja seuraajineen oli vetänyt ne nimenomaiset linjaukset, joiden suoranaista jatkoa aikamme tieteellinen kreationismi aatehistoriallisesti katsoen ilmiselvästi on. Muiden epäraamatullisuuksien tavoin ja niitä edistäen evoluutioteorian hyväksyminenkin on kuitenkin vähitellen ujuttautunut myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon,33 niin että sen näkyvät edustajat ovat antaneet julkisuuteen evoluutioteorian hyväksyviä lausuntoja. Näiden lausunnonantajien mukaan kirkko kylläkin pitää kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman,34 mutta hyväksyy myös evoluutioteorian.35

Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen julkaisema Franz Pieperin aidosti luterilainen Kristillinen dogmatiikka seuraa myös tässä kohdin juurevasti Lutherin tutkimaa, opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin rukoilevaiset ja monet lestadiolaiset ovat pitäytyneet käyttämänsä vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, sisältöön – myös sen asiahakemistosta eli rekisteristä löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon. Viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja, kaksinkertainen tohtori Uuras Saarnivaara puolestaan opetti näkyvästi ja tinkimättömästi vuosikymmenten mittaan sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa myös kreationismia; lestadiolaisen uusheräyksen kouluneuvos Martti E. Miettinen oli tässä kysymyksessä samalla linjalla.36 Aivan viime vuosina Suomen Luther-säätiö on ensimmäisen kerran historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin koko massiivisen Genesis-kommentaarin37, joka tutustuttaa lukijansa vaivattomasti mm. hänen luomisoppiin liittyvään raamatunselitykseensä; Luther-säätiön "aisapari", Ruotsin ja Suomen lähetyshiippakunta38, on puolestaan vastikään julkaissut tunnustuksellisesta luterilaisesta luomisopistaan ja sen raamattuperusteista varsin yksityiskohtaisen selonteon.

Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.

Luomisopin kannattajia on siis maassamme jokseenkin kaikissa kristillisissä uskontokunnissa, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti tunnustuksellisten luterilaisten, adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta.

Kristillisperäiset uususkonnot

Muista teistisistä uskontokunnista Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina39, vaikka uskovat luomiseen40.

Kreationismin nousu suomalaiseen julkisuuteen viime vuosikymmeninä

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.

"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkintonsa WSOY:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori A. E. Wilder-Smithin Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota -kirjan (1980) julkaisemisesta.41

Professori Matti Leisola42 sai vuonna 2004 tyypillisen propagandistisesti perustellun Huuhaa-palkinnon43 järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittisesti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva Richard Sternberg ja kaksi suomalaista, evoluutioteoriaa puolustavaa tunnettua professoria. Äärinaturalistien nostettua asiasta äläkän44 yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto – itsekin tunnettu naturalisti – lopulta, hieman ennen tilaisuuden aiottua ajankohtaa, kielsi sen järjestämisen Helsingin yliopistossa. Tällöin professori Leisola järjesti seminaarin sen sijaan Teknillisessä korkeakoulussa45. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?46 -vastineessaan.

Nykytila

Suomen tunnetuimpiin kreationismin kannattajiin lukeutuvat muiden muassa Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun dekaani Matti Leisola, kuvataiteilija, kirjailija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri, kirjailija Pekka Reinikainen.

Systemaattista seurantaa kreationismin kannatuksen laajuudesta Suomessa ei ole juuri tehty, joskin irrallinen gallup-tulos evoluutioteoriaa epäilevien suomalaisten huomattavasta määrästä on jo ehtinyt antaa naturalisteillemme lisää julkisen huolestuneisuuden aihetta.47

Esiintyvyys

Kreationismi maailmankartalla

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Hollannissa sekä jossain määrin jokseenkin kaikissa kristikunnan perinteisen vaikutusalueen maissa esiintyy luomisopin kannatusta. Venäjälläkin on Neuvostoliiton kaaduttua päästy ainakin alkuun.

Uudet kristinuskon vahvat alueet48, joilla seurakuntaopetus on tyypillisesti "sitä, mitä Raamattu sanoo", merkitsee myös luomisopin kannatuksen laajenemista kyseisillä alueilla. Varsinaiseen luomistieteelliseen tutkimuspanokseen taloudellisesti ja (uskonto)poliittisesti ahtaissa oloissa elävien nuorien kirkkojen jäsenillä ei tosin ymmärrettävistä syistä ole juuri ollut mahdollisuuksia.

Paavinkirkon lähestymiskulma

Roomalaiskatolinen kirkko on eräänlainen oma maailmansa. Paavi Pius XII antoi v. 1950 Humani Generis -kiertokirjeen (ihmisen synnystä); siinä kehitysopille sallitaan jonkinlainen asema49 vain ihmisruumiin biologisen alkuperän pohdiskelussa – ihmissielun synnyssä sillä ei tämän kiertokirjeen mukaan voi olla eikä saa opettaa olevan mitään osaa50.

Sittemminkin Vatikaani on antanut puheenvuoroja aiheesta: puolivirallisesti51 paavi Johannes Paavali II:n suulla se on todennut evoluution voivan jossain täsmentämättömässä merkityksessä olla "enemmän kuin hypoteesi". Kontekstissaan tarkasteltuna tämä lausuma on lopultakin hyvin ympäripyöreä ja pidättyväinen52, ja kokonaisuutena katsoen tämä puheenvuoro itse asiassa tulee (suppeaakin) kreationismia puolitiehen vastaan todetessaan, ettei erityistä ilmoitusta53 voi alkuperäkysymyksissä sivuuttaa. Naturalistit ovat silti hehkuttaneet paavin tulkinnanvaraista, yhteydestään irrotettua evoluutioviittausta julkisuudessa innolla, joka tuo helposti mieleen hukkuvan takertumisen oljenkorteenkin.

Vahvan filosofishumanistisen traditionsa myötä roomalaiskatolinen kirkko näkee lopultakin varsin selvästi tieteen naturalistisen rajauksen keskeisen ongelman: tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tällainen sitoutuminenhan johtaa tietenkin materialismiin, valitettavasti vieläpä "tieteen" nimissä. Sellaista suuntausta ei Vatikaani pyri ainakaan vauhdittamaan, vaikka keskusteluyhteys virallisen tiedeyhteisön suuntaan halutaankin aina jossain muodossa säilyttää.

Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?

Perustavat lähtökohdat

Annettujen määritelmien54 mukaan kreationismin perustava käsite on erityinen luominen. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on älyllinen suunnittelu. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu.

Historian arviointia

Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia käyttämättä Raamattua tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettyihin käsitteisiin kuului ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että Of Pandas and People olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä: kirjan tekijät eivät ole kreationisteja55. Osa kirjan aiemmissa versioissa käytetyistä termeistä on myöhemmissä painoksissa vaihdettu56 siitä syystä, että tekijöiden mielestä poistetuilla termeillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys, johon nimenomaan haettiin etäisyyttä. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia Raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.

Älykkään suunnittelun teoriasta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta.57 Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älyllisen suunnittelun selitysmallin kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800-luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia ajatuksia.

Keskeisten toimijoiden oma kanta

Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät lue itseään kreationisteiksi, eivätkä tunnetut kreationistit (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish) puolestaan pidä suunnitteluteoreetikkoja kreationisteina. Tämä johtuu siitä, että älykkään suunnittelun teoria ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia Raamatun perusteella, joten ei ole perusteltua kutsua sitä kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi onkin älyllisesti yhtä rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajat käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa suunnitteluteoreettiselta kritiikiltä.

Naturalistinen kiilastrategia ja kulttuurin tulevaisuus

Tarkemmin sanoen äärinaturalistien into suunnitteluteorian "kreationismintamiseen" perustuu siihen, miten hyvällä menestyksellä he ovat – sinänsä älyllisesti kestämätöntä – naturalistista kiilastrategiaansa onnistuneet Yhdysvaltain oikeuslaitoksen suuntaan toteuttamaan: sikäläiset oikeudelliset ennakkotapaukset ovat vasten parempaa tietoa annetun asiantuntijalausunnon nojalla luokitelleet luomistieteen "oikean tieteen" ulkopuolelle. Siksi naturalistit ovat voineet kulttuurisesti suojautua luomistieteen haasteelta vetoamalla siihen, ettei se oikeuspäätöksen nojalla ole "oikeaa tiedettä"58. Samaan tulokseen pääseminen suunnitteluteoriankin suhteen olisi äärinaturalistien paras (ja mahdollisesti ainoa) mahdollisuus kulttuurihegemoniansa ylläpitämiseksi suunnitteluteoriankin haastetta vastaan.

Kokonaisarvio

Aina, kun tarkastellaan kahden lähisukuisen59 käsitteen välistä suhdetta, pätee, että niiden intensioiden suhde on kvalitatiivisesti kääntäen verrannollinen60 niiden ekstensioiden suhteeseen.

Esimerkki valaissee asiaa: millainen on "koiran" ja "mäyräkoiran" välinen käsitteellinen suhde? Ilmeisesti ne ovat jossain mielessä sisäkkäisiä, mutta kumpi niistä tarkkaan ottaen sisältää toisen?

Väite 1: "Mäyräkoira" sisältää "koiran".
Perustelu 1: Näkeehän sen suoraan, että "mäyräkoira" sisältää "koiran": jätetään vain alun "mäyrä"-osa pois, niin jäljelle jää nimenomaan "koira". Kun "koiraan" on lisätty jotain, nimittäin "mäyrä"-alku, on saatu jotain enemmän kuin mistä on lähdetty liikkeelle – pitäisihän kaikkien tietää, että lisäämällä saadaan enemmän, vähentämällä taas vähemmän. "Koira" on siis vähemmän, "mäyräkoira" enemmän, eikä enempi voi sisältyä vähempään vaan ainoastaan vähempi enempään. Lopultakin vain "tietämättömät, tyhmät, hullut tai ilkeät" voivat väittää näin ilmiselvää asiaa vastaan. M.O.T.

Väite 2: "Koira" sisältää "mäyräkoiran".
Perustelu 2: "Mäyräkoira" on tietyn koirarodun nimi, mutta kaikenrotuiset koirat ovat tietysti koiria. Koiran käsite siis sisältää mäyräkoirankin käsitteen, koska kaikki mäyräkoirat voi ilman muuta luokitella myös koiriksi. Mäyräkoiran käsite ei sitä vastoin voi sisältää koiran käsitettä, sillä kaikkia koiria ei voi eikä saa luokitella mäyräkoiriksi. Mäyräkoira on siis suppeampi käsite, joka sisältyy kokonaisuudessaan laajempaan (tarkemmin määrittämättömän) koiran käsitteeseen. M.O.T.

Vaikuttaako paradoksaaliselta? Eiväthän molemmat ilmeisen ristiriitaiset väitteet voi olla oikeassa. Itse asiassa tässä puhutaankin kahdesta eri asiasta. Paradoksi raukeaa, kun väitteet ilmaistaan tarkemmin:

Väite 1': "Mäyräkoiran" intensio sisältää "koiran" intension (ja lisäksi muutakin).

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki "koira"-sanan ilmaisema informaatio sisältyy "mäyräkoira"-sanan ilmaisemaan informaatioon. Jos siis tiedämme, että Lusku on koira, tiedämme Luskusta jo paljon; mutta jos tiedämme Luskun mäyräkoiraksi, tiedämme saman kuin äskenkin ja lisäksi muutakin, mitä emme tietäisi pelkästään siitä, että Lusku on (jonkinlainen) koira.

Väite 2': "Koiran" ekstensio sisältää "mäyräkoiran" ekstension (ja lisäksi muutakin).

Tämä taas tarkoittaa sitä, että "kaikkien mäyräkoirien joukko" on "kaikkien koirien joukon" osajoukko. Jos siis ajattelemme kaikkia mäyräkoiria, niin niitähän on jo paljon; mutta jos ajattelemmekin kaikkia koiria, niin silloin ajattelemme yhä kaikkia mäyräkoiria ja lisäksi muutakin, nimittäin kaikkia niitäkin koiria, jotka eivät ole mäyräkoiria, kaikkiaan siis äskeistä vielä paljon useampia eläimiä.

Väite, että suunnitteluteoria olisi kreationismia, perustuu järkevästi ajatellen käsitesekaannukseen: siitä, että suunnitteluteorian intensio sisältyy kreationismin intensioon (että siis kreationistitkin uskovat älyllisen suunnittelun tosiasiaksi), koetetaan järkeillä käänteinen päätelmä, jonka mukaan myös suunnitteluteorian ekstensio sisältyisi kreationismin ekstensioon (että siis älyllisen suunnittelun tosiasiaksi hyväksyjät olisivat kreationisteja eli hyväksyisivät kreationismin kaiken muunkin sisällön). Osa suunnitteluteorian kannattajista tietysti onkin kreationisteja, kuten osa koiristakin on mäyräkoiria, loput taas eivät ole, kuten kaikki koiratkaan eivät ole mäyräkoiria. Edellä esitelty loogisesti väistämätön yleinen periaate, jonka mukaan kaikkien tällä tavoin sisäkkäisten käsiteparien intensio ja ekstensio ovat keskenään kvalitatiivisesti kääntäen verrannollisia, sisältää jo tiedon, että se, mitä tällaisella käänteisjärkeilyllä yritetään todistella, ei varmasti ole totta. Yhtä hyvin voisi yrittää todistella vaikkapa yhtälöä "0 = 1".

Sopivasti käsitteitä sekottamalla ja epätäsmällisesti asiansa esittämällä on kuitenkin mahdollista huijata ihmisiä uskomaan, että kaikki suunnitteluteorian kannattajat ovat ainakin jonkinlaisia "piilokreationisteja", koska heillä on joitain samansuuntaisia ajatuksia – nimenomaan evolutionisteihin verrattuina: kaikki suunnitteluteoreettiset ajatukset muistuttavat enemmän kreationistisia ajatuksia kuin mitään evolutionistisia ajatuksia. Tämä vastaa väitettä, jonka mukaan kaikki koirat ovat jonkinlaisia "piilomäyräkoiria", koska niillä on joitain samansuuntaisia piirteitä – vaikkapa kissoihin verrattuina: kaikki koirat muistuttavat enemmän mäyräkoiria kuin mitään kissoja.

Jäljelle jää vielä yksi looginen mahdollisuus: Puhdas salaliittoteoria, jonka mukaan kreationistit ovat keskenään sopineet sellaisesta hämäyksestä, että vaikka kaikki ovatkin keskenään täysin samaa mieltä, jotkut ovat kuitenkin olevinaan joistain kysymyksistä eri mieltä. Lisäksi on oletettava vielä sekin, että kukaan muu kuin nämä keskenään täysin samanmieliset kreationistit ei usko suunnitteluteorian olevan tai voivan olla totta. Tässä skenaariossa siis suunnitteluteorialla olisi vain kahdenlaisia kannattajia: sellaisia, jotka rehellisesti myöntävät olevansa (myös) kreationisteja, ja sellaisia, jotka sen epärehellisesti kieltävät. Siinä tapauksessa gallupitkin valehtelisivat tai olisivat ovelasti manipuloituja osoittaessaan, että kreationistien eri väitteitä kannattaa eri määrä ihmisiä: kaikkien kreationististen väitteiden muodostamalla kokonaisuudella on vähemmän kannatusta kuin esim. pelkän joidenkin luonnonkohteiden älyllisen suunnittelun todellisuuden myöntävällä väitteellä.

Ellei jäädä tällaisen kehäpäättelyyn perustuvan salaliittoteorian61 vangeiksi, on selvää, että suunnitteluteoria ei kannattajakuntansa (siis ekstensionsa) puolesta rajoitu kreationisteihin eikä sisältönsä (siis intensionsa) puolesta toteuta kreationismin määritelmää. On siis väärin sanoa, että suunnitteluteorian kannattajat olisivat kreationisteja (vrt. "koirat ovat mäyräkoiria") tai että suunnitteluteoria olisi pelkkää valepukuista kreationismia (vrt. "koirien ominaisuudet ovat pelkkiä valepukuisia mäyräkoirien ominaisuuksia").

Kreationismin lajeja

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu päänäkemykset

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Nuoren Maan kreationismi Jumalan luoma maapallon 6. 24h päivänä yhteydessä. Jumalan luoma. Muuntelua havaitaan, Makroevoluutio ei ole uskottava. Alle 40 000 vuoden ikäinen, tyypillisesti 10 000. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Alle 40 000 vuoden ikäinen
Vanhan Maan kreationismi Jumalan luoma, noin 100 000 - 20 000 vuotta sitten. Tyypillisesti luominen sopivissa kohdissa. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa. 4.3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva. 17-14 miljardia vuotta.
Teistinen evoluutio Kehittynyt muista kädellisistä. Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta. Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa. Tieteen ajoitus.

Kreationismin teorioihin verrattuna Älykkään suunnittelun teoria:

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Älykäs suunnittelu Useimpien kannattajien mukaan ihminen on erikseen suunniteltu (henkiset kyvyt, hyppäys eteenpän mm. motoriikassa ja kasvojen ilmeissä, moraali). Suunnittelu nähtävissä useissa kohdin, todisteena mm. palautumaton monimutkaisuus. Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on suunnittelun tulosta. Useimpien kannattajien mukaan kaikkeus on suunnittelun tulosta (kosminen hienosäätö).

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi
  • Ei hyväksy miljardien vuosien ikää maalle mutta saattaa hyväksyä sen kaikkeudelle, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin kosmologiat).
  • Ei pidä makroevoluutiota uskottavana. Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), muuntelusta empiiristä näyttöä (niin sanottu mikroevoluutio)
  • Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961

Vanhan Maan kreationismi

  • Pitää maapallon suurta ikää luotettavana.
  • Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä).
  • Ihminen (Aatami ja Eeva) luotu 100 000 - 10 000 vuotta sitten erikseen.

Julkaisut

  • Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden" International Journal for Creation".62
  • CRSQ
  • Journal of Creation
  • Creation Magazine
  • ICC Conference Proceedings -sarja

Katso myös

Lähteet

  1. ^ Luominen tarkoittaa "kutsumista olemattomuudesta olemaan" eli sellaisen todellisuuden osan tai ilmiön aikaansaamista, jonka olemassaolo on radikaalissa epäjatkuvuussuhteessa ilman tai ennen luomista vallinneeseen tilanteeseen, jossa sittemmin luomisen tuloksena olemassaolonsa saanutta oliota tai ilmiötä ei lainkaan ollut olemassa, ei liioin kausaalisia edellytyksiä sen ilmaantumiselle.
  2. ^ tai ainakin hyvin suuri
  3. ^ 1. Mooseksen kirjan alkulukuja
  4. ^ kuvaustarkkuutensa rajoissa oikea ja täsmällinen
  5. ^ kreationismin (julkiset) kannattajat ja puolestapuhujat
  6. ^ tarkasti yksityiskohtia myöten sekä kokonaisuutena että osakokonaisuuksina
  7. ^ luonnontieteelliset käsitteet, hypoteesit ja teoriat
  8. ^ metodologisen naturalismin sijasta
  9. ^ Tavoitteena ei siis suinkaan ole "kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin" vaan huolellisesti dokumentoitu ja julkiselle kritiikille altistettu naturalistisen perususkomuksellisuuden aiheuttamien ajatusvääristymien ja niihin perustuvien virhetulkintojen oikaiseminen, "jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle".
  10. ^ ja niiden käyttökelpoisia aineksia voidaan hyödyntää luomistutkimuksessa
  11. ^ Luonnollisten prosessien rajallisen selitysvoiman huomioonottaen tämä aikapaljouden tarve ei ole mitenkään yllättävää.
  12. ^ kirjaimellisimmillaan 5 000 – 10 000 vuotta
  13. ^ joiden mukaan naturalistien satojenkin vuosimiljoonien ikäisiksi ajoittamat kerrostumat olisivat siinä ajassa jo montakin kertaa ehtineet huuhtoutua mereen
  14. ^ jotka joissain tapauksissa sopivat paremmin yhteen lyhyen kuin pitkän historian kanssa
  15. ^ samaan aikaan kun maan pinnalla on kulunut vain vähän aikaa; tämä edellyttää luomiseen liittyneen erityistä taivaanavaruuden hypernopeaa laajentamista, mikä taas sopii hyvin yhteen tiettyjen raamatunkohtien kanssa (myös naturalistiset kosmologiat sitä paitsi sisältävät ajatuksen siitä, että alussa on ollut erilaista kuin nykyään ja varhaisessa vaiheessa tapahtunut sellaista, mitä ei enää tapahdu)
  16. ^ eikä näiden siis tarvitse enää vedota näkemykseen, jonka mukaan tähdistä tuleva valo olisi luotu valmiiksi matkalla maapallolle tai valonnopeus olisi luomisen jälkeen romahtanut
  17. ^ Kreationistisesta näkökulmasta ei kuitenkaan ole juuri mielekästä kutsua tällaista muuntelua "evoluutioksi" tai edes "mikroevoluutioksi"; tällainen terminologiahan on kehitys- eikä luomisteoreettista. Sen sijaan sitä voi nimittää juuri "muunteluksi", "sopeutumiseksi", "erikoistumiseksi" tms. Onkin syytä huomata, että jonkin havaitun ilmiön myöntäminen todeksi on eri asia kuin sen nimittäminen tutuksi käyneellä sanalla; vastaavasti käytetyn sanan vaihtamisen ei tarvitse tarkoittaa itse ilmiön peittely-yritystä, vaan se voi päinvastoin olla seurausta pyrkimyksestä ilmaista havaintojen todellinen sisältö ja merkitys mahdollisimman selkeästi ja täsmällisesti.
  18. ^ koska Jumalan luomistyö on päättynyt eivätkä luonnolliset prosessit kykene luovuuteen
  19. ^ Ainoastaan tällä tavoin, omilla ehdoillaan ymmärrettynä Raamattu voi toimia luterilaisen tunnustuksen edellyttämällä tavalla "kaikkien oppien ja opettajien tuomarina" – kuvaannollistajat taas kiilaavat selityksineen tekstin ja lukijan väliin vedoten Raamatun arvovallan sijasta omaan oppineisuuteensa ja kaunopuheisuuteensa sekä kuulijoidensa esiymmärrykseen.
  20. ^ ehkä isänsä kaivostoiminnasta tietämiensä
  21. ^ "Mitä tämä raamatunkohta merkitsee?"
    "Mitä Raamattu opettaa Jeesuksen olemuksesta?"
    "Mitä Jeesus on tehnyt puolestani?"
  22. ^ "Mitä tämä raamatunkohta sinulle/minulle merkitsee?"
    "Millainen suhde sinulla/minulla on Jeesukseen?"
    "Mitä minä olen tehnyt / aion tehdä Jeesuksen puolesta?"
  23. ^ Muutoksen havaitsee mm. Encyclopedia Britannican sisältöhistoriasta: tietyssä vaiheessa raamatullinen aines vaihtuu naturalistiseen.
  24. ^ Tähän ovat olleet vaikuttamassa myös monet enemmän tai vähemmän liberaalit kirkolliset tahot, jotka omaan arvovaltaansa vedoten ovat pyrkineet levittämään mielikuvaa, että heidän kauttaan puhuva "korkeampi teologia" tai "kirkkaampi hengellisyys" olisi löytänyt Raamatun luomiskertomuksen takaa jonkinlaisen vuosimiljardiset kehitysprosessit oikeiksi tai vähintäänkin mahdollisiksi osoittavan syvemmän ja aidomman, tavallisilta kuolevaisilta salatun merkityksen ja että tekstin yksityiskohdat vakavasti ottavat "literalistit" olisivat siksi jonkinmoisia "onnettomia tunareita"; missä tällainen vaikutelma lieneekin saatu syntymään, se yhtä kaikki on perimmältään pelkkää hämäystä: heprealaisen alkutekstin tuntijat, niin liberaalit kuin konservatiivitkin, käsittävät sen alun perin tarkoitetun otettavaksi kirjaimellisena historian tapahtumien kuvauksena.
  25. ^ eli Raamatun vedenpaisumuskertomuksen
  26. ^ jo Newtonilla ollut
  27. ^ osittain erotuksena "tavallisesta" (synagogan ja kirkon) luomisuskosta
  28. ^ ainakin Origeneesta ja kirkkoisä Augustinuksesta
  29. ^ Tämän linjan Luther ja uskonpuhdistuksen valtauoma siis 1500-luvulla päättävästi hylkäsi.
  30. ^ Äskettäisluomisnäkemys on kuitenkin yhä (suppeasti ymmärretyn) kreationismin valtavirta. Kuvaannollisen tulkinnan varaan rakentavassa kreationismissa on perustavana ongelmana se, kenen ja millaiselle kuvaannolliselle tulkinnalle ideologinen johtoasema olisi tunnustettava. Vaarana on "mukavuusideologia", joka olennaisesti pyrkii minimoimaan naturalistisen järkeilyn tuottamien mallien kohtaamisen kristitylle aiheuttamaa kognitiivista dissonanssia turvautumalla aina jälkikäteen "riittävän joustavaan raamatuntulkintaan". Tällainen asenne ei tuota aitoja tutkimusherätteitä eikä siis uraauurtavaa luonnontieteellistä tutkimustakaan, ja sitä voineekin pitää kreationismin ja teistisen evolutionismin väliin sijoittuvana ideologisena sekamuotona pikemmin kuin (suppean määritelmän mukaisesti) Raamatun konkreettisesta tekstistä sisältöään ammentavana aitona kreationismina.
  31. ^ Hyötyniemi, Heikki: IPMM’03: Complexity and Emergence: Towards a ”New Science” of Industrial Automation. (ppt) 18.-23.5.2003. Viitattu 25.8.2007.
  32. ^ Hytti, Esa: Evoluutio. (doc)
  33. ^ Tämä on tapahtunut vähitellen yleisen kulttuuri-ilmapiirin muutoksen myötä: oppivelvollisuuskoulun, lukion ja teologisten tiedekuntien evouskoinen opetus on – yllätyksetöntä sinänsä – kantanut mädän hedelmänsä myös papiston ja kirkon muiden vastuunkantajien valtaosan mielessä ja toiminnassa.
  34. ^ Kreationismiin siis vielä näiden lausuntojenkin mukaan ollaan sitoutuneita yleisessä merkityksessä, vaikka sen suppean merkityksen mukaiseen kantaan pyritään ottamaan etäisyyttä.
  35. ^ Tällaisten lausuntojen antaminen on jo periaatteessakin "sanan kirkoksi" tunnustautuvan kirkon kutsumuksen vastaista: eihän todellinen sanan kirkko voi julkisessa opetuksessaan muuta kuin (Lutherin "tässä seison enkä muuta voi" -malliin) tuoda esiin Jumalan väärentämätöntä sanaa, pyhää Raamattua; juuri tämä on se tehtävä, jonka hoitamisesta kirkon "opetus- ja julistustehtävissä" oleville virallisesti yhä maksetaan. Sokeat sokeain taluttajat vain eivät tätä ymmärrä, kuten eivät heidän talutettavansakaan.
  36. ^ Suomen kirkollisista herätysliikkeistä itse asiassa siis enintään körttiläiset ovat ajan paineissa luomisopillisesti(kin) "kauttaaltaan kuoliaaksi kirkollistuneet".
  37. ^ Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys sisältää kaikkiaan kuusi osaa, joista ensimmäisestä löytyy Lutherin opetus luomiskertomuksen oikeasta ymmärtämisestä.
  38. ^ Missionsprovinsen i Sverige och Finland katsoo edustavansa ja vaalivansa sekä Ruotsin kirkon että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellistä perintöä nykyisen pahan ajan vaikeissa vaiheissa.
  39. ^ Jehovan todistajien identiteettiin kuuluu olennaisena osana kaikinpuolinen erottautuminen "kristikunnasta", jota he pitävät vääränä uskonnollisuutena, omaa liikettään taas ainoana oikeana. Siksi on vain johdonmukaista, että he eivät katso lukeutuvansa mihinkään ryhmään, jossa on mukana myös "kristikuntaa". Tämä ei tietenkään estä ulkopuolisia luokittelemasta heitä sen mukaan, miten heidän oppinsa ja käytänteensä suhteutuvat käytettyihin määritelmiin.
  40. ^ Herätkää!, syyskuu 2006 s.3
  41. ^ Julkaisemisen ja "palkitsemisen" välillä kulunut aika osoittaa, miten merkittävänä uhkana evouskolle kyseistä kirjaa yhä tuolloin pidettiin.
  42. ^ muodollisesti ei toki hän henkilökohtaisesti vaan vain hänen johtamansa laitos; Leisola kuitenkin mainitaan nimeltä palkinnon perusteluissa
  43. ^ "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  44. ^ esim. Welling, Petteri: "Kreationistista tiedettä?" (Puheenvuoro-osion ["yleisönosaston"] kirjoitus), Yliopisto-lehti 10/2004, s. 41 (tyylinäytteeksi ote kirjoituksesta): "Vaikka kurssille onkin hankittu mukaan kaksi emeritusprofessoria oikeita biologeja edustamaan, on skandaali, että Discovery-instituutin väki mainostaa itseään biologian opettajille Helsingin yliopiston nimissä."
  45. ^ Siellä se suomalaisten evolutionistiprofessorien jäätyä pois toteutettiin luento–palautekeskustelu-muotoisesti.
  46. ^ Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?
  47. ^ Typerän kehäpäättelynsä vankeina he ovat arvelleet julkisesti syynä olevan evoluutioteorian riittämätön kouluopetus, jonka tähden asiaa ei muka tarpeeksi hyvin ymmärrettäisi; tämä on kuin pidettäisiin "keisarin uusien vaatteiden" olemassaolon epäilemisen syynä sitä, ettei ole päästy havainnoimaan tilannetta tarpeeksi läheltä.
  48. ^ Kristityt ovat enemmistöasemassa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja merkittävänä, kasvavana vähemmistönä monissa Aasian maissa.
  49. ^ pelkkänä hypoteesina, ei sen enempänä
  50. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Humani_generis#Evolutionism
  51. ^ Kyseessä ei ollut ex cathedra eli "erehtymätön" paavillinen opetus.
  52. ^ ks. kriittisen kohdan selitys koko puheenvuoron englanninnoksen lopussa: http://www.ewtn.com/library/papaldoc/jp961022.htm
  53. ^ engl. Revelation; tässä siis Raamattu ja (traditionalisteilla sen rinnalla alati kulkeva) Traditio
  54. ^ ja jo etymologiansakin
  55. ^ ainakaan sanan suppeassa merkityksessä
  56. ^ kuten kirjoihin yleensäkin tehdään muutoksia uusintapainoksia valmisteltaessa
  57. ^ Tieteelliset vallankumoukset eivät tyypillisesti ole ennenkään tapahtuneet kulttuurin tasolla muutamassa vuodessa vaan pikemminkin vasta akateemisten oppituolien saadessa uudet haltijat, siis sukupolvenvaihdoksen tahdissa.
  58. ^ Joskin se voi kyllä oikeuden päätöksen mukaankin olla totta, mikä seikka ymmärrettävistä syistä halutaan naturalistien viestinnässä täysin sivuuttaa.
  59. ^ Tarkemmin sanoen nimenomaan sillä tavoin lähisukuisen, että ne sisältyvät tekstissä tarkemmin selvitetyillä tavoilla toisiinsa.
  60. ^ Yleensä kääntäen verrannollisuudella (esim. fysiikassa) tarkoitetaan kvantitatiivista eli määrällistä kääntäen verrannollisuutta: esim. keskinopeus ja matka-aika ovat kvantitatiivisesti kääntäen verrannollisia: keskinopeuden kaksinkertaistuessa matka-aika puolittuu ja vastaavasti keskinopeuden ollessa kymmenesosa vertailuarvostaan matka-aika on omaan vertailuarvoonsa nähden kymmenkertainen. Kvalitatiivinen eli laadullinen kääntäen verrannollisuus on lievempi käsite, joka tarkoittaa vain sitä, että tämän suhteen sitomasta ilmiöparista ensimmäisen suuretessa toinen pienenee (tai pysyy rajatapauksessa ennallaan) ja ensimmäisen pienetessä toinen suurenee (tai pysyy rajatapauksessa ennallaan).
  61. ^ "Se, että gallup-tulokset eivät näytä tukevan kreationistisalaliittoteoriaa, juuri osoittaa, miten mahtavasta salaliitosta on kysymys."
  62. ^ Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2

Aiheesta muualla

Nuoren Maan kreationismiin

Vanhan maan kreationismi

Kreationismia vastustavia sivustoja

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Kreationismi&oldid=8612”