Palautumaton monimutkaisuus

Michael Behe määrittelee palautumattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC myös redusoimaton monimutkaisuus) "järjestelmäksi, joka koostuu useista yhteensopivista, toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan mutta joista minkä tahansa poistaminen käytännössä lopettaa järjestelmän toiminnan".¹ Argumenttia pidetään suunnitteluteorian ydinargumenttina.²

Palautumattoman monimutkaiset järjestelmät

Eliöissä on useita rakenteita ja elimiä, joiden on vaikea kuvitella kehittyneen luonnollisten muuntelumekanismien kautta. Toisaalta tiedämme, että suunnittelijat kykenevät tuottamaan tällaisia rakenteita. Esimerkkejä näistä ovat veren hyytymisjärjestelmä ja bakteerin sähkömoottori. Kuten auton moottorissa, näissä rakenteissa on monta osaa, jotka sopivat toisiinsa ja jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Mikäli jokin rakenteellisesti tai toiminnallisesti välttämätön osa poistetaan tai sitä muutetaan olennaisesti, systeemi lakkaa toimimasta. Jos esimerkiksi poistamme tai muutamme tiettyjä auton moottorin osia, moottori ei enää toimi. Tällaisia systeemejä kutsutaan redusoitumattoman monimutkaisiksi.

Evoluutioteorian mukaan eliölaji kehittyy, kun sen geeneissä tapahtuu pieniä virheitä, ja edullisia muutoksia saaneet eliöt selviävät paremmin kilpailussa. Luonnonvalinta siis valitsee edulliset mutaatiot jatkoon. Todellisuudessa edulliset mutaatiot ovat erittäin harvinaisia. Lisäksi voidaan osoittaa edullisen mutaation valintaedun olevan yleensä niin pieni, ettei edullinen mutaatio pääse hallitsevaksi populaatiossa.^?

Evoluutioteorian puitteissa on vaikea selittää palautumattoman monimutkaisia rakenteita. Rakenne on toimiva vasta valmiina, eivätkä systeemin välivaiheet näin ollen anna eliölle valintaetua. Koska evoluutio ei ole ohjattua, jokaisen muutoksen pitäisi antaa valintaetu edelliseen tilanteeseen nähden. Muussa tapauksessa luonnonvalinta valitsee keskeneräisen rakenteen pois kuormittamasta eliön aineenvaihduntaa. Palautumattomasti monimutkaisella rakenteella ei kuitenkaan ole toimivia välivaiheita. Darwin totesi asiasta seuraavaa:

"Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin."³

Termin lanseerannut biokemian professori Michael Behe on kirjassaan Darwin's Black Box⁴ osoittanut solutasolla olevan useita tällaisia rakenteita. Solu koostuu useista molekyylikoneista, esimerkiksi B. Alberts kirjoittaa Cell-lehdessä:

Koko solu voidaan nähdä tehtaana, joka sisältää taidokkaan verkoston toisiinsa liittyviä kokoonpanolinjoja, joista kukin koostuu suurista proteiinikoneista… Miksi kutsumme solun tomintojen taustalla olevia suuria proteiinien yhteenliittymiä koneiksi? Juusi siksi, että näissä proteiinien yhteenliittymissä on hyvin tarkasti koordinoituja liikkuvia osia samoin kuin ihmisten keksimissä makroskooppisessa maailmassa tehokkaasti toimivissa koneissa.⁵

Siinä missä evoluutioteoria ei kykene selittämään palautumattoman monimutkaisia rakenteita, tiedämme empiirisesti suunnittelijoiden kykenevän tuottamaan näitä rakenteita. Tiedämme sähkömoottoreiden, auton moottoreiden ja useimpien muiden teknisten laitteiden olevan palautumattomasti monimutkaisia ja tiedämme niiden taustalla olleen suunnittelijan. Suunnittelija kykenee "suunnittelemaan eteenpäin", joten systeemin valmistusvaiheiden ei tarvitse olla toimivia.

Kun näemme malmikaivoksessa toimivan sähkömoottorin, jossa on monta toisiinsa sopivaa osaa, jotka yhdessä mahdollistavat moottorin toiminnan, emme ajattele moottorin syntyneen metalliatomien satunnaisliikkeen seurauksena, vaan on järkevää ajatella, että sen taustalla on suunnittelija. Miksi emme voisi tehdä samaa johtopäätöstä bakteerin sähkömoottorin kohdalla?

Osien uusiokäyttö

K. Miller on esittänyt rakenteille mahdollisen darvinistisen syntyprosessin: Luonnonvalinta ja sattuma käyttävät muiden molekyylikoneiden osia. Tähän Explore Evolution –kirja vastaa seuraavilla argumenteilla:

• Millerin uusiokäyttö-argumentti aliarvioi muutosten koordinoimisen ongelmaa. Miten uusi rakenne käyttää vanhoja rakenteita haittaamatta vanhojen rakenteiden toimintaa?
• Mikä luonnollinen prosessi vastaa siitä että aiemmin toisistaan riippumattomat osat sopivat toisiinsa ongelmitta?
• Bakteerimoottorin tapauksessa voidaan osoittaa, että bakteerimoottorin proteiinit ovat varhaisempia kuin tyypin III erityssysteemin (TTSS, type three secretory system) , joten mikäli rakenteet ovat kehittyneet toisistaan, moottori on rappeutunut solutuotteita solukalvon ulkopuolelle erittäväksi pumpuksi.
• Lisäksi bakteerimoottori on 30 osan systeemi, TTSS:ssä on näistä 10. Mistä saadaan osista loput - eli suurin osa?
• Syvempi ongelma uusiokäyttö-argumentille on, miten osat kootaan oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan. Moottoriin liittyvät geneettiset rakennusohjeet kertovat miten ja millä nimenomaisella hetkellä moottorin osat tehdään. Näiden ohjeiden pitäisi kehittyä juuri oikeanlaisiksi sattumalta?

Katso myös

ApologetiikkaWiki

• Monimutkaisten järjestelmien synty
• Evoluutioteoria
• Suunnitteluteoria
• The Edge of Evolution (kirja)
• Darwin's Black Box (kirja)
• Michael Behe

Internet

• Michael Behe: Molecular Machines: Experimental Support for the Design Inference 1.3.1998.
• Michael Behe: Darwin's Black Box. The Biochemical Challenge to Evolution. Free Press, 1996. 0-684-83493-6.
• William Dembski: Älykkään suunnitelman idea: Silta luonnontieteen ja teologian välillä. Lahti: Datakirjat, 2002. ISBN 951-98558-1-5.