Ero sivun ”Umpilisäke” versioiden välillä
p (täsmennysselvennös) |
(→Surkastumat ja uuden geneettisen informaation alkuperä: lisää rautalankaa...) |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
=== Surkastumat ja uuden geneettisen informaation alkuperä === | === Surkastumat ja uuden geneettisen informaation alkuperä === | ||
Surkastuneet elimet eivät suoranaisesti kelpaa korkeammalle kehittymisen todisteiksi. Silloin jos elimellä ei ole mitään toimintoa, tai kun toiminto on rakenteeseen nähden liian vähäinen, on yleensä perusteltua olettaa että eliö on polveutunut sellaisesta kantamuodosta, jolla kyseinen elin on ollut toimiva. Silloinkin surkastuneet elimet todistavat enintään sen, että elimet voivat surkastua eli menettää toimintakykyään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = Evoluutio – kriittinen analyysi | Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = 169-170 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7 }}</ref> | Surkastuneet elimet eivät suoranaisesti kelpaa korkeammalle kehittymisen todisteiksi: ne eivät mitenkään valaise perustavaa kysymystä siitä, miten sittemmin menetetty surkastumattoman elimen toiminnallisuus olisi alun perin voinut tarkoituksettomasti itsestään ilmaantua. | ||
Silloin, jos elimellä ei ole mitään toimintoa, tai kun toiminto on rakenteeseen nähden liian vähäinen, on yleensä perusteltua olettaa että eliö on polveutunut sellaisesta kantamuodosta, jolla kyseinen elin on ollut toimiva. Silloinkin surkastuneet elimet todistavat enintään sen, että elimet voivat surkastua eli menettää toimintakykyään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = Evoluutio – kriittinen analyysi | Julkaisija = Datakirjat | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = 169-170 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7 }}</ref> | |||
== Onko umpilisäke ylipäänsä mikään surkastuma? == | == Onko umpilisäke ylipäänsä mikään surkastuma? == | ||
Versio 4. helmikuuta 2012 kello 11.19
Ihmisen umpilisäke on tunnetuimpia esimerkkejä polveutumisopin todisteena pidetystä surkastumasta. Ernst Mayrin mukaan se valaisee evoluution aikaisempaa kulkua. Hän argumentoi umpilisäkkeen – muiden todisteiden ohessa – asettavan ylitsepääsemättömiä ongelmia kreationistisen selityksen tielle mutta olevan sopusoinnussa yhteisen polveutumisen teorian kanssa.1
Surkastumapäättelyjen luonteesta
Surkastumat ja polveutumisoppi
Näkemystä umpilisäkkeestä surkastumana perustellaan sillä, että kasvissyöjäeläinten umpilisäke on suhteellisestikin suurempi kuin ihmisen ja että – toisin kuin ihmisellä – se näillä toimii mm. kasvien selluloosan pilkkomisessa. Tästä halutaan päätellä ihmisen kehityshistoriallisten esi-isien olleen kasvissyöjiä, joiden silloisesta suuresta, toimivasta umpilisäkkeestä olisi nykyihmisen suolistoanatomiaan jäänyt pelkkä surkastunut ja hyödytön pussukka.
Perustelutapaa tarkastellessa on helppo huomata sen kehämäisyys: on jo valmiiksi oletettava se iso asia, että ihminen ylipäänsä olisi voinut – jopa ihan vain jonkinlaisen tarkoituksettoman prosessin kautta – kehittyä jostain huomattavan erilaisesta eliöstä, jotta voitaisiin perustella se suhteessa paljon pienempi väittämä, että jokin nykyihmisen anatominen piirre olisi tuon oletetun kantamuodon vastaavan elimen surkastuma.2
Surkastumat ja uuden geneettisen informaation alkuperä
Surkastuneet elimet eivät suoranaisesti kelpaa korkeammalle kehittymisen todisteiksi: ne eivät mitenkään valaise perustavaa kysymystä siitä, miten sittemmin menetetty surkastumattoman elimen toiminnallisuus olisi alun perin voinut tarkoituksettomasti itsestään ilmaantua.
Silloin, jos elimellä ei ole mitään toimintoa, tai kun toiminto on rakenteeseen nähden liian vähäinen, on yleensä perusteltua olettaa että eliö on polveutunut sellaisesta kantamuodosta, jolla kyseinen elin on ollut toimiva. Silloinkin surkastuneet elimet todistavat enintään sen, että elimet voivat surkastua eli menettää toimintakykyään.3
Onko umpilisäke ylipäänsä mikään surkastuma?
Ihmisen umpilisäkkeellä (kansanomaisesti umpisuolella) on kuitenkin olemassa rakenteeseen nähden täysin riittävä funktio: se toimii erityisesti ensimmäisten elinvuosien aikana taudinaiheuttajien torjunnassa niin sanottuna paksusuolirisana.4 Lisäksi vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan umpilisäkkeellä on tärkeä tehtävä myös aikuisilla, sillä se säilöö suolistobakteereita ihmisen sairastuessa esimerkiksi koleran tai ameeban aiheuttamaan ripuliin. Ihmisen parannuttua umpilisäkkeessä säilynyt bakteerikanta synnyttää uudestaan kaikki elimistölle tarpeelliset bakteerit. Kehitysmaissa ripuli on yksi yleisimpiä kuolinsyitä.5
Katso myös
ApologetiikkaWiki
Internet
- Umpilisäke ei ole ihmislajilla kehityshistoriallinen jäänne (Yle: tiedeuutiset)
- Scientific American: Your Appendix Could Save Your Life
Viitteet
- ^ Evoluutio s. 61-62
- ^ Ts. esim. ihmisen umpilisäkettä ei voida järkevästi ajatellen luokitella "kasvissyöjäeläinmenneisyyden" surkastumaksi olettamatta jo valmiiksi, että ihmisen sukupuussa ylipäänsä voi olla kasvissyöjäeläimiä, siis epäihmisiä.
Tämän "umpilisäke on surkastuma kasvissyöjäeläinmenneisyydestä – siispä ihmiskunnalla on kasvissyöjäeläinmenneisyys" -päättelyn kehämäisyyden voi nähdä esim. vertaamalla sitä yritykseen käyttää umpilisäkettä todistamaan avaruusolentojen joskus menneisyydessä kohdistaneen ihmiskuntaan geenimanipulaatiota: olisi yritetty kehittää ihmiselle selluloosaruoansulatusjärjestelmä siinä kuitenkaan onnistumatta. – Harva kai uskoisi tämmöistä teoriaa todeksi pelkästään siitä syystä, että ihmisellä on umpilisäke (siis "umpilisäke on jäänne avaruusolentojen harjoittamasta geenimanipulaatiosta – siispä avaruusolennot ovat harjoittaneet geenimanipulaatiota" -päättely ei oikein vakuuttaisi), mutta jos jonkinlaista "avaruusolentojen geenimanipulaatio" -teoriaa jo valmiiksi jostain syystä pidettäisiin vakuuttavana, voisi sitten tietysti vaikuttaa luontevalta soveltaa sitä vaikkapa juuri umpilisäkkeenkin alkuperän selittämiseen. - ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 169-170. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
- ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 169. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
- ^ Bollinger, R.R., Barbas, A.S., Bush, E.L., Lin, S.S. & Parker. W. (2007) Biofilms in the large bowel suggest an apparent function of the human vermiform appendix. J. Theoretical Biology. 249: 826-831.
