Ero sivun ”Kreationismi” versioiden välillä

ApoWikistä
(jatkotyöstöä; yhä kesken)
(jatkotyöstöä; yhä kesken)
Rivi 59: Rivi 59:
Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Martti Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa<ref>Ainoastaan tällä tavoin, omilla ehdoillaan ymmärrettynä Raamattu voi toimia luterilaisen tunnustuksen edellyttämällä tavalla "kaikkien oppien ja opettajien tuomarina" – kuvaannollistajat taas kiilaavat selityksineen tekstin ja lukijan väliin vedoten Raamatun arvovallan sijasta omaan oppineisuuteensa ja kaunopuheisuuteensa sekä kuulijoidensa esiymmärrykseen.</ref> ja erityisesti myös totesi<ref>ehkä isänsä kaivostoiminnasta tietämiensä</ref> fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. [[wp:Johannes Kepler|Johannes Kepler]] sekä em. Ussher. [[Isaac Newton]]kin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.
Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Martti Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa<ref>Ainoastaan tällä tavoin, omilla ehdoillaan ymmärrettynä Raamattu voi toimia luterilaisen tunnustuksen edellyttämällä tavalla "kaikkien oppien ja opettajien tuomarina" – kuvaannollistajat taas kiilaavat selityksineen tekstin ja lukijan väliin vedoten Raamatun arvovallan sijasta omaan oppineisuuteensa ja kaunopuheisuuteensa sekä kuulijoidensa esiymmärrykseen.</ref> ja erityisesti myös totesi<ref>ehkä isänsä kaivostoiminnasta tietämiensä</ref> fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. [[wp:Johannes Kepler|Johannes Kepler]] sekä em. Ussher. [[Isaac Newton]]kin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.


=== Järkeis- ja tunteisoppien nousu ===
=== Järkeis- ja tunteisoppien nousu kulttuurissa ja teologiassa ===


Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.<ref>Muutoksen havaitsee mm. ''Encyclopedia Britannica''n sisältöhistoriasta: tietyssä vaiheessa raamatullinen aines vaihtuu naturalistiseen.</ref>
Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta; pietismin nousun myötä huomio kääntyi raamattuteologiassakin objektiivisesta<ref>"Mitä tämä raamatunkohta merkitsee?"<br />"Mitä Raamattu opettaa Jeesuksen olemuksesta?"<br />"Mitä Jeesus on tehnyt puolestani?"</ref> subjektiiviseen<ref>"Mitä tämä raamatunkohta ''sinulle/minulle'' merkitsee?"<br />"Millainen suhde ''sinulla/minulla'' on Jeesukseen?"<br />"Mitä ''minä olen tehnyt / aion tehdä'' Jeesuksen puolesta?"</ref>. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.<ref>Muutoksen havaitsee mm. ''Encyclopedia Britannica''n sisältöhistoriasta: tietyssä vaiheessa raamatullinen aines vaihtuu naturalistiseen.</ref>


=== Tieteellisen kreationismin synty ===
=== Tieteellisen kreationismin synty ===
Rivi 99: Rivi 99:
=== Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys ===
=== Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys ===


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä [[wp:SLEY|Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen]] julkaisema '''Franz Pieper'''in aidosti luterilainen ''Kristillinen dogmatiikka'' seuraa myös tässä kohdin Lutherin opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin [[wp:rukoilevaisuus|rukoilevaiset]] ja monet [[wp:lestadiolaisuus|lestadiolaiset]] ovat pitäytyneet vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, asiahakemistosta eli rekisteristäkin löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon, ja viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja [[Uuras Saarnivaara]] piti vuosikymmenten mittaan näkyvästi esillä myös kreationismin asiaa. Aivan viime vuosina [[wp:Luther-säätiö|Suomen Luther-säätiö]] on ensi kertaa historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin massiivisen Genesis-kommentaarin, josta hänen luomisopetukseensa tutustuminen käy vaivattomasti.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä [[wp:SLEY|Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen]] julkaisema '''Franz Pieper'''in aidosti luterilainen ''Kristillinen dogmatiikka'' seuraa myös tässä kohdin juurevasti Lutherin tutkimaa, opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin [[wp:rukoilevaisuus|rukoilevaiset]] ja monet [[wp:lestadiolaisuus|lestadiolaiset]] ovat pitäytyneet käyttämänsä vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, sisältöön, ja sen asiahakemistosta eli rekisteristä löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon. Viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja [[Uuras Saarnivaara]] puolestaan opetti näkyvästi ja tinkimättömästi vuosikymmenten mittaan sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa myös kreationismia.<ref>Suomen kirkollisista herätysliikkeistä itse asiassa siis ''enintään'' körttiläiset ovat ajan paineissa luomisopillisesti(kin) "kauttaaltaan kuoliaaksi kirkollistuneet".</ref> Aivan viime vuosina [[wp:Luther-säätiö|Suomen Luther-säätiö]] on ensi kertaa historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin massiivisen Genesis-kommentaarin, josta mm. hänen luomisopetukseensa tutustuminen käy vaivattomasti.


Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.
Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.
Rivi 107: Rivi 107:
1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt ''Nykysuomen sivistyssanakirja'' ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla [[wp:helluntaiherätys|helluntailaisten]] johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja [[wp:Erkki Aho (pääjohtaja)|Erkki Aholle]] osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.
1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt ''Nykysuomen sivistyssanakirja'' ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla [[wp:helluntaiherätys|helluntailaisten]] johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja [[wp:Erkki Aho (pääjohtaja)|Erkki Aholle]] osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.


"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 [[Skepsis|Skepsis ry]] antoi [[Huuhaa-palkinto|Huuhaa-palkintonsa]] [[wp:WSOY|WSOY]]:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori '''A. E. Wilder-Smithin''' ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' -kirjan (1980) julkaisemisesta.<ref>Julkaisemisen ja "palkitsemisen" välillä kulunut aika osoittaa, miten merkittävänä uhkana evouskolle kyseistä kirjaa tuolloin pidettiin.</ref>
"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 [[Skepsis|Skepsis ry]] antoi [[Huuhaa-palkinto|Huuhaa-palkintonsa]] [[wp:WSOY|WSOY]]:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori '''A. E. Wilder-Smithin''' ''Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota'' -kirjan (1980) julkaisemisesta.<ref>Julkaisemisen ja "palkitsemisen" välillä kulunut aika osoittaa, miten merkittävänä uhkana evouskolle kyseistä kirjaa yhä tuolloin pidettiin.</ref>


Tohtori [[Matti Leisola]] sai vuonna 2004 perusteetta Huuhaa-palkinnon<ref>[http://www.skepsis.fi/palkinto/huuhaa_2004.html "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"]</ref> järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittiseeti suhtautuvan luentosarjan nimeltään ''Biology - Tackling Ultimate Complexity'' [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Teknillisellä korkeakoululla]]. Seminaari oli alunperin yritetty järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. Ylipiston rehtori kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen tapahtumaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan ''Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?''.<ref>[http://www.skepsis.fi/palkinto/palaute_2004.html Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?]</ref>
Professori [[Matti Leisola]]<ref>muodollisesti ei toki hän henkilökohtaisesti vaan vain hänen johtamansa laitos</ref> sai vuonna 2004 tyypillisen propagandistisesti perustellun Huuhaa-palkinnon<ref>[http://www.skepsis.fi/palkinto/huuhaa_2004.html "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"]</ref> järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittisesti suhtautuvan luentosarjan nimeltään ''Biology - Tackling Ultimate Complexity'' [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Teknillisellä korkeakoululla]]. Seminaari oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. [[AW:S#äärinaturalismi|Äärinaturalistien]] nostettua asiasta äläkän<ref>esim. Welling, Petteri: "Kreationistista tiedettä?" (Puheenvuoro-osion ["yleisönosaston"] kirjoitus), ''Yliopisto''-lehti 10/2004, s. 41 (tyylinäytteeksi ote kirjoituksesta): "Vaikka kurssille onkin hankittu mukaan kaksi emeritusprofessoria oikeita biologeja edustamaan, on skandaali, että Discovery-instituutin väki mainostaa itseään biologian opettajille Helsingin yliopiston nimissä."</ref> yliopiston silloinen rehtori, itsekin tunnettu naturalisti '''Ilkka Niiniluoto''' lopulta kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen sen aiottua ajankohtaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan ''Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?''.<ref>[http://www.skepsis.fi/palkinto/palaute_2004.html Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?]</ref>


== Esiintyvyys ==
== Esiintyvyys ==
Luomisopin kannattajia on useimpien uskontokuntien (paitsi ateismin) piiristä, [[wp:evankelisluterilaisuus|evankelisluterilainen]] kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti [[wp:adventismi|adventistien]], [[wp:viides herätysliike|viidennen herätysliikkeen]], helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. [[wp:Jehovan todistajat|Jehovan todistajat]] eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen<ref>''Herätkää!'', syyskuu 2006 s.3</ref>
Luomisopin kannattajia on useimpien uskontokuntien (paitsi ateismin) piiristä, [[wp:evankelisluterilaisuus|evankelisluterilainen]] kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti [[wp:adventismi|adventistien]], [[wp:viides herätysliike|viidennen herätysliikkeen]], helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. [[wp:Jehovan todistajat|Jehovan todistajat]] eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen<ref>''Herätkää!'', syyskuu 2006 s.3</ref>


Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.  
Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.  


[[wp:Katolinen kirkko|Katolinen kirkko]] on virallisesti [[wp:paavi|paavi]]n suulla todennut evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi". Paavi [[wp:Pius XII|Pius XII]] antoi kuitenkin 1950 kiertokirjeen ''Humani Generis'' ([[Ihmisen evoluutio|ihmisen synnystä]]), jossa kehitysopille sallitaan asema vain biologisessa pohdiskelussa. Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa. Katolinen kirkko näkee selvemmin naturalistisen tieteen rajauksen ongelman, jossa tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tälläinen sitoutuminen johtaa materialismiin, valitettavasti tieteen nimissä.
[[wp:Katolinen kirkko|Roomalaiskatolinen kirkko]] on puolivirallisesti<ref>Kyseessä ei ollut ''ex cathedra'' eli "erehtymätön" paavillinen opetus.</ref> [[wp:paavi|paavi]]n suulla [http://www.ewtn.com/library/papaldoc/jp961022.htm todennut] evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi"<ref>Tämä lausunto on siis lopultakin hyvin ympäripyöreä ja pidättyväinen (ks. kriittisen kohdan selitys lausunnon englanninnoksen lopussa: http://www.ewtn.com/library/papaldoc/jp961022.htm), mutta naturalistit ovat hehkuttaneet sen evoluutioviittausta julkisuudessa innolla, joka tuo mieleen hukkuvan takertumisen oljenkorteenkin.</ref>. Paavi [[wp:Pius XII|Pius XII]] antoi kuitenkin v. 1950 [http://www.vatican.va/holy_father/pius_xii/encyclicals/documents/hf_p-xii_enc_12081950_humani-generis_en.html ''Humani Generis''] -kiertokirjeen ([[Ihmisen evoluutio|ihmisen synnystä]]); siinä kehitysopille sallitaan mahdollinen asema<ref>tämäkin pelkkänä hypoteesina, ei sen enempänä</ref> vain ihmisruumiin biologisen alkuperän pohdiskelussa – ihmissielun synnyssä sillä ei tämän kiertokirjeen mukaan voi olla eikä saa opettaa olevan mitään osaa<ref>http://en.wikipedia.org/wiki/Humani_generis#Evolutionism</ref>. <!-- Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa. ?--> Vahvan humanistisen traditionsa myötä roomalaiskatolinen kirkko näkee varsin selvästi tieteen naturalistisen rajauksen keskeisen ongelman: tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tällainen sitoutuminenhan johtaa tietenkin materialismiin, valitettavasti vieläpä "tieteen" nimissä.


Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun]] [[wp:dekaani|dekaani]] [[Matti Leisola]], taiteilija [[Kimmo Pälikkö]] sekä lääkäri [[Pekka Reinikainen]].  
Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa [[wp:Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu|Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun]] [[wp:dekaani|dekaani]] [[Matti Leisola]], taiteilija [[Kimmo Pälikkö]] sekä lääkäri [[Pekka Reinikainen]].  

Versio 1. syyskuuta 2010 kello 11.14

Exquisite-khelpcenter.png
 tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken


Kreationismi on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus (kaikkeus ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina1.

Kreationismi-sanaa käytetään sekä laajassa että suppeassa merkityksessä:

  • Laajassa merkityksessä kreationismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Suurin2 osa modernin luonnontieteen perustajista ja edistäjistä (esim. Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday ja Maxwell) olivat ainakin tässä laajassa merkityksessä kreationisteja.
  • Suppeassa merkityksessä kreationismi on sellainen luomisopillinen käsitys, joka käyttää Raamatun luomiskertomusta3 historiallisena lähteenä siitä, miten luominen on tapahtunut. Raamatun antamaa informaatiota käytetään tällöin lähtökohtana tieteellisten mallien rakentamiseksi kulloinkin tutkittaville ilmiöille. Tämän käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on selväsanainen ilmoitus Jumalan luomistöistä ja sellaisena myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti luotettava4 kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisten lajien tarkoituksettoman synnyn lisäksi myös tarkoituksettomaan elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), naturalistisesti ymmärrettyyn alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään koulu- ja korkeakouluopetukseen.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäisen, suppean määritelmän mukaista kreationismia. Jos jossain kohdin tarkoitetaan muuta kuin suppeaa käsitettä, asiasta mainitaan erikseen.


Kreationismiin liittyvä rajanvetoväittely

Monet naturalistit väittävät kreationismia näennäistieteeksi. Väitettä tuetaan lähinnä sillä, että kreationismi pitää yhtenä lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. "Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen." Syytös perustuu näin ollen asiantuntemattomaan oletukseen toimivan rajanvetokriteerin olemassaolosta. Ilman toimivaa rajanvetokriteeriä koko pseudotiede-käsite menettää varsinaisen merkityksensä ja sitä käyttävä väittely pohjimmaisen mielekkyytensä.

Syvemmässä analyysissä "uskonnollisen" ja "tieteellisen" ero ei näet ole mitenkään selvä. Sama osittaisuskonnollisuussyyte voidaankin esittää myös metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuva tiede on siis yhtä lailla uskonnollisesti sitoutunutta, uskonto vain on siinä tapauksessa erilainen.


Perusteluja

Kreationismi on tuoreessa länsimaisessa aatehistoriassa ennen muuta naturalismin kanssa kilpaileva käsitys, joten sen argumentaatiokin pyrkii olennaisesti osoittamaan naturalistisen luonnontieteen ulottuvilla olevien alkuperäselitysyritysten hataruuden. Tämä on nähtävissä vastavetona naturalistien omalle argumentaatiopropagandalle, jonka mukaan "Jumalaa ei tarvita mihinkään, sillä kaikelle on luonnollinen selitys". Tätä naturalistisen uskonopin perusväittämää vastaan kreationistit5 esittävät oman perusväittämänsä: "Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa sillä tavoin, että kaikki yritykset selittää näkyvää luomakuntaa kattavasti6 tunnustamatta sen syntyneen Jumalan voimasta ja viisaudesta johtavat lopulta väistämättä fiaskoon."

Luomistieteellisen tutkimuksen luonteesta

Naturalistisen ja kreationistisen tieteen välisen kilpailuasetelman oikeaksi ymmärtämiseksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä luonnontieteelliset havainnot ja toisaalta tehtyjen havaintojen selitysmallit7. Kreationistinen luonnontiede ottaa lähtökohdikseen kaikki toistokokein varmistetut mittaustulokset mutta käyttää niiden selittämisessä8 omien perususkomuksiensa kanssa yhteensopivia hypoteeseja, teorioita ja laskennallisia malleja.9

Kreationistiset luonnontutkijat ovat kehittäneet ja kehittelevät edelleen vaihtoehtoisia havaintojen selitysmalleja. Kyseessä ei siis ole jonkin yhden muuttumattoman teorian opettelu vaan ajan mittaan edistyvä tutkimus, johon liittyy kilpailevien ja toisiaan täydentävien selitysten ja teorioiden esittäminen ja testaaminen. Selvää on, että luomistieteilijöiden piirissä myös julkisrahoitteisessa tiedeyhteisössä vallitsevat, oman tutkimusalan kannalta relevantit naturalistiset teoriat tunnetaan10, niitä vain ei pidetä vakuuttavina ja halutaan siksi kehittää parempaa vaihtoehtoa.

Teleologinen argumentti

Sekä laajasti että suppeasti ymmärretyn kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota on käytetty luomisnäkemyksen puolustamisessa jo ennen Darwinin teorian syntyä.

Ajoituksiin liittyvä argumentaatio

Kulttuurista valta-asemaa länsimaissa toistaiseksi nauttivan naturalistisen tieteen mukainen kosmologia ja geologia edellyttävät maapallolle ja sen biosfäärille vuosimiljoonien ja -miljardienkin mittaista kehityshistoriaa11. Raamatun kronologiaan sitoutuva tiede näkee aikaa olleen kertaluokkia vähemmän12 ja vastustaa siksi naturalistisen tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä sekä tarjoaa Raamatun kuvaamaan vedenpaisumukseen olennaisesti perustuvan teorian sen pintakerrosten syntytavasta; tämä äskettäisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimityksellä Young Earth Creationism (YEC, "nuoren maan kreationismi").

Perustellessaan havaintojen yhteensopivuutta perususkomustensa kanssa kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista13 ja radioaktiivisten isotooppien suhteista14. On myös esitetty kreationistisia kosmologisia malleja, joiden mukaan tähdistä tuleva valo on todella ehtinytkin suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta matkata miljardeja vuosia,15 joten astronomian miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole ratkaisematon ongelma äskettäisluomisopinkaan kannattajille16.

On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta; tämä muinaisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimellä Old Earth Creationism (OEC, "vanhan maan kreationismi").

Biodiversiteetin historiaan liittyvät näkemykset

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien vähittäistä kehittymistä, makroevoluutiota; sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei tietenkään kiistetä17. Ajatuksena on siis, että Jumala on luonut erilaiset "peruselämänmuodot" alussa valmiina, eikä uusia ole sittemmin syntynyt18. Luodut elämänmuodot ovat kuitenkin olleet alun perin sopeutumis- ja muuntautumiskykyisiä, joten elinolosuhteiden muutokset ovat johtaneet myös uusien eliölajien erikoistumiseen alkuperäisten elämänmuotojen muuntelumahdollisuuksien puitteissa.


Historiaa

Useat teologit ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä Martti Luther ja anglosaksisessa maailmassa James Ussher.

Luomiskertomuksen tulkintahistoriasta

Aikojen saatossa Raamatun luomiskertomuksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. "Lapsenomaisesti lukien" se on aina sanonut olennaisesti samaa kuin nykyaikaisen äskettäisluomisnäkemyksen mukainen tulkinta, mutta oppineita kuvaannollistuksia on esiintynyt jo vanhalla ajalla. Vaikka sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon on aina kuulunut konkreettinen kreationismi laajassa merkityksessä, niin luomiskertomuksen yksityiskohtien tulkintahistoria on näin ollen varsin kirjava.

Uskonpuhdistus

Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Martti Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa19 ja erityisesti myös totesi20 fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. Johannes Kepler sekä em. Ussher. Isaac Newtonkin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.

Järkeis- ja tunteisoppien nousu kulttuurissa ja teologiassa

Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta; pietismin nousun myötä huomio kääntyi raamattuteologiassakin objektiivisesta21 subjektiiviseen22. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.23

Tieteellisen kreationismin synty

Näin ollen äskettäisluomisnäkemyksen viimeisten 50 vuoden kuluessa toteutunut uusi esiinnousu on voitu kokea ikään kuin uudeksi ja oudoksi asiaksi.24 Modernin luomistieteen syntyyn keskeisesti vaikuttaneisiin tekijöihin ja kulttuurisesti kaikkien aikojen merkittävimpiin kreationistisiin teoksiin kuuluu äskettäisluomisnäkemystä edustava, Nooan tulvan25 konkreettista historiallisuutta puolustava ja sen avulla empiirisiä havaintoja selittävä Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood (1961). Teos yhdistää kirjaimellisen raamatunselityksen luonnontieteellisiin havaintoihin ja moderneihin tutkimusmenetelmiin niin vakuuttavasti, että siitä tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille.

Kirjoittajien26 halu perustella Raamatun antamaa informaatiota myös modernein kvantitatiivisin menetelmin saaduilla empiirisillä tuloksilla ja sen mukainen eksakteista luonnontieteistä ja insinööritieteistä tuttu jämpti ote tutkimuskohteisiin ja argumentointiin olivat perusteina, kun tätä uutta avausta ja sen inspiroimaa jatkotutkimusta ryhdyttiin kutsumaan27 tieteelliseksi kreationismiksi (engl. scientific creationism) ja sen mukaisista lähtökohdista tehtyä luonnontutkimusta luomistieteeksi (engl. creation science).

Äskettäisluomisnäkemystä edustavat järjestöt

Tieteellisen kreationismin esiinmarssi osoittautui saamastaan vastustuksesta huolimatta kulttuurisesti hedelmälliseksi:

Pian The Genesis Flood -teoksen ilmestymisen jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön.

Tämän jälkeen saivat alkunsa Answers in Genesis (AIG) -järjestö sekä Creation Research Society -tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja: Creation Research Quarterly.

Myöhemmin Answers in Genesis -järjestöstä erkani vielä Creation Ministries International tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi omaksi organisaatiokseen.

Vaikka tieteellisen naturalismin kulttuurihegemonian vuoksi kaikki luomistieteellinen työ on tehtävä joko yksityisen rahoituksen turvin tai vapaa-ajan "harrastuksena", sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus- ja sen tulosten julkaisutoiminta näiden eri järjestöjen piirissä on edelleen vilkasta.

Vanhan maan kreationismin synty

Kuten todettu, Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukuja on jo vanhalta ajalta28 lähtien tulkittu myös siten, että päivät eivät tarkoittaisi 24 tunnin päiviä. Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien tämäntyyppistä tulkintaa seuraavan tieteellisen mallin esitti Hugh Ross v. 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tämä ei ollut ensimmäinen sensuuntainen moderni yritys, mutta osoittautui kulttuurisesti edeltäjiään menestyksekkäämmäksi, niin että siitä alkoi eräänlainen tieteellisen kreationismin toinen päähaara.

Kreationismin historia Suomessa

Evoluutioteoria rantautuu Suomeen 1800-luvun lopulla

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864, jolloin Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) ripustautunutta makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,29, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld sen sijaan kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.30

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Tuolloin Eero Erkon toimittama Keski-Suomi nimittäin aloitti Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta -otsikoidun kirjoitussarjan, ja tämä käynnisti kiivaan keskustelun, jonka yhteydessä evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta käsin Minna Canth ja Juhani Aho.

Valtakirkon sisäinen ristiriita

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole koskaan virallisesti hyväksynyt evoluutioteoriaa: sen tunnustus on virallisesti yhä samalla pohjalla kuin on ollut uskonpuhdistuksesta lähtien, ja juuri Luther työtovereineen ja seuraajineen oli vetänyt ne nimenomaiset linjaukset, joiden suoranaista jatkoa aikamme tieteellinen kreationismi aatehistoriallisesti katsoen ilmiselvästi on. Muiden epäraamatullisuuksien tavoin ja niitä edistäen evoluutioteorian hyväksyminenkin on kuitenkin vähitellen ujuttautunut myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon,31 niin että sen näkyvät edustajat ovat antaneet julkisuuteen evoluutioteorian hyväksyviä lausuntoja. Näiden lausunnonantajien mukaan kirkko kylläkin pitää kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman,32 mutta hyväksyy myös evoluutioteorian.33

Kirkon hallintorakenteesta riippumaton luterilaisuus ja muu kristillisyys

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on pinnan alla kuitenkin kaiken aikaa vaikuttanut myös puhtaasti kreationistinen linja. Niinpä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen julkaisema Franz Pieperin aidosti luterilainen Kristillinen dogmatiikka seuraa myös tässä kohdin juurevasti Lutherin tutkimaa, opettamaa ja julistamaa Raamatun ilmoitusta. Samoin rukoilevaiset ja monet lestadiolaiset ovat pitäytyneet käyttämänsä vanhan raamatunkäännöksen, Biblian, sisältöön, ja sen asiahakemistosta eli rekisteristä löytyvään konkreettisen kirjaimelliseen luomisuskoon. Viidennen herätysliikkeen pitkän linjan vaikuttaja Uuras Saarnivaara puolestaan opetti näkyvästi ja tinkimättömästi vuosikymmenten mittaan sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa myös kreationismia.34 Aivan viime vuosina Suomen Luther-säätiö on ensi kertaa historiassa saanut julkaistuksi suomeksi Lutherin massiivisen Genesis-kommentaarin, josta mm. hänen luomisopetukseensa tutustuminen käy vaivattomasti.

Myös Suomessa toimivat luterilaiset vapaakirkot edustavat kauttaaltaan kreationistista teologiaa. Se on vallitseva kanta myös Suomen muiden protestanttisten kristillisten yhteisöjen piirissä.

Kreationismin nousu suomalaiseen julkisuuteen viime vuosikymmeninä

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Kreationismi-sanakin tuli yleiseen käyttöön juuri tällöin; esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei vielä sitä tunne. Päivälehtien sivuilta saatiin lukea kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia, ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle.

"Imperiumin vastaiskuakaan" ei tarvinnut turhaan odottaa: vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkintonsa WSOY:lle luonnontieteiden kolminkertaisen tohtorin, professori A. E. Wilder-Smithin Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota -kirjan (1980) julkaisemisesta.35

Professori Matti Leisola36 sai vuonna 2004 tyypillisen propagandistisesti perustellun Huuhaa-palkinnon37 järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittisesti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. Äärinaturalistien nostettua asiasta äläkän38 yliopiston silloinen rehtori, itsekin tunnettu naturalisti Ilkka Niiniluoto lopulta kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen sen aiottua ajankohtaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.39

Esiintyvyys

Luomisopin kannattajia on useimpien uskontokuntien (paitsi ateismin) piiristä, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen40

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.

Roomalaiskatolinen kirkko on puolivirallisesti41 paavin suulla todennut evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi"42. Paavi Pius XII antoi kuitenkin v. 1950 Humani Generis -kiertokirjeen (ihmisen synnystä); siinä kehitysopille sallitaan mahdollinen asema43 vain ihmisruumiin biologisen alkuperän pohdiskelussa – ihmissielun synnyssä sillä ei tämän kiertokirjeen mukaan voi olla eikä saa opettaa olevan mitään osaa44. Vahvan humanistisen traditionsa myötä roomalaiskatolinen kirkko näkee varsin selvästi tieteen naturalistisen rajauksen keskeisen ongelman: tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tällainen sitoutuminenhan johtaa tietenkin materialismiin, valitettavasti vieläpä "tieteen" nimissä.

Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun dekaani Matti Leisola, taiteilija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri Pekka Reinikainen.

Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?

Annettujen määritelmien45 mukaan kreationismin perustava käsite on erityinen luominen. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on älyllinen suunnittelu. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu.

Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia sekä eikä raamattua käytetty tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettiin käsitettä ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että Of Pandas and People olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä. Kirjan tekijät eivät ole kreationisteja sanan yleisessä merkityksessä. Kirjan aiemmista versioista on vaihdettu termejä siitä syystä, että tekijöiden mielestä niillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.

Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta. Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älykkään suunnittelun kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800 luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia.

Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät lue itseään kreationististeiksi, eivätkä kreationistit (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish) lue älykkään suunnittelun kannattajia kreationisteiksi. Tämä johtuu siitä, älykäs suunnittelu ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole perusteltua kutsua kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi on yhtä älyllisesti rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajan käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa älykkään suunnittelun siihen kohdistamalta kritiikiltä.


Kreationismin lajeja

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu päänäkemykset

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Nuoren Maan kreationismi Jumalan luoma maapallon 6. 24h päivänä yhteydessä. Jumalan luoma. Muuntelua havaitaan, Makroevoluutio ei ole uskottava. Alle 40 000 vuoden ikäinen, tyypillisesti 10 000. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Alle 40 000 vuoden ikäinen
Vanhan Maan kreationismi Jumalan luoma, noin 100 000 - 20 000 vuotta sitten. Tyypillisesti luominen sopivissa kohdissa. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa. 4.3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva. 17-14 miljardia vuotta.
Teistinen evoluutio Kehittynyt muista kädellisistä. Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta. Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa. Tieteen ajoitus.

Kreationismin teorioihin verrattuna Älykkään suunnittelun teoria:

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Älykäs suunnittelu Useimpien kannattajien mukaan ihminen on erikseen suunniteltu (henkiset kyvyt, hyppäys eteenpän mm. motoriikassa ja kasvojen ilmeissä, moraali). Suunnittelu nähtävissä useissa kohdin, todisteena mm. palautumaton monimutkaisuus. Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on suunnittelun tulosta. Useimpien kannattajien mukaan kaikkeus on suunnittelun tulosta (kosminen hienosäätö).

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi
  • Ei hyväksy miljardien vuosien ikää maalle mutta saattaa hyväksyä sen kaikkeudelle, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin kosmologiat).
  • Ei pidä makroevoluutiota uskottavana. Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), muuntelusta empiiristä näyttöä (niin sanottu mikroevoluutio)
  • Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961

Vanhan Maan kreationismi

  • Pitää maapallon suurta ikää luotettavana.
  • Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä).
  • Ihminen (Aatami ja Eeva) luotu 100 000 - 10 000 vuotta sitten erikseen.

Julkaisut

  • Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden" International Journal for Creation".46
  • CRSQ
  • Journal of Creation
  • Creation Magazine
  • ICC Conference Proceedings -sarja

Katso myös

Lähteet

  1. ^ Luominen tarkoittaa "kutsumista olemattomuudesta olemaan" eli sellaisen todellisuuden osan tai ilmiön aikaansaamista, jonka olemassaolo on radikaalissa epäjatkuvuussuhteessa ilman tai ennen luomista vallinneeseen tilanteeseen, jossa sittemmin luomisen tuloksena olemassaolonsa saanutta oliota tai ilmiötä ei lainkaan ollut olemassa, ei liioin kausaalisia edellytyksiä sen ilmaantumiselle.
  2. ^ tai ainakin hyvin suuri
  3. ^ 1. Mooseksen kirjan alkulukuja
  4. ^ kuvaustarkkuutensa rajoissa oikea ja täsmällinen
  5. ^ kreationismin (julkiset) kannattajat ja puolestapuhujat
  6. ^ tarkasti yksityiskohtia myöten sekä kokonaisuutena että osakokonaisuuksina
  7. ^ luonnontieteelliset käsitteet, hypoteesit ja teoriat
  8. ^ metodologisen naturalismin sijasta
  9. ^ Tavoitteena ei siis suinkaan ole "kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin" vaan huolellisesti dokumentoitu ja julkiselle kritiikille altistettu naturalistisen perususkomuksellisuuden aiheuttamien ajatusvääristymien ja niihin perustuvien virhetulkintojen oikaiseminen, "jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle".
  10. ^ ja niiden käyttökelpoisia aineksia voidaan hyödyntää luomistutkimuksessa
  11. ^ Luonnollisten prosessien rajallisen selitysvoiman huomioonottaen tämä aikapaljouden tarve ei ole mitenkään yllättävää.
  12. ^ kirjaimellisimmillaan 5 000 – 10 000 vuotta
  13. ^ joiden mukaan naturalistien satojenkin vuosimiljoonien ikäisiksi ajoittamat kerrostumat olisivat siinä ajassa jo montakin kertaa ehtineet huuhtoutua mereen
  14. ^ jotka joissain tapauksissa sopivat paremmin yhteen lyhyen kuin pitkän historian kanssa
  15. ^ samaan aikaan kun maan pinnalla on kulunut vain vähän aikaa; tämä edellyttää luomiseen liittyneen erityistä taivaanavaruuden hypernopeaa laajentamista, mikä taas sopii hyvin yhteen tiettyjen raamatunkohtien kanssa (myös naturalistiset kosmologiat sitä paitsi sisältävät ajatuksen siitä, että alussa on ollut erilaista kuin nykyään ja varhaisessa vaiheessa tapahtunut sellaista, mitä ei enää tapahdu)
  16. ^ eikä näiden siis tarvitse enää vedota näkemykseen, jonka mukaan tähdistä tuleva valo olisi luotu valmiiksi matkalla maapallolle tai valonnopeus olisi luomisen jälkeen romahtanut
  17. ^ Kreationistisesta näkökulmasta ei kuitenkaan ole juuri mielekästä kutsua tällaista muuntelua "evoluutioksi" tai edes "mikroevoluutioksi"; tällainen terminologiahan on kehitys- eikä luomisteoreettista. Sen sijaan sitä voi nimittää juuri "muunteluksi", "sopeutumiseksi", "erikoistumiseksi" tms. Onkin syytä huomata, että jonkin havaitun ilmiön myöntäminen todeksi on eri asia kuin sen nimittäminen tutuksi käyneellä sanalla; vastaavasti käytetyn sanan vaihtamisen ei tarvitse tarkoittaa itse ilmiön peittely-yritystä, vaan se voi päinvastoin olla seurausta pyrkimyksestä ilmaista havaintojen todellinen sisältö ja merkitys mahdollisimman selkeästi ja täsmällisesti.
  18. ^ koska Jumalan luomistyö on päättynyt eivätkä luonnolliset prosessit kykene luovuuteen
  19. ^ Ainoastaan tällä tavoin, omilla ehdoillaan ymmärrettynä Raamattu voi toimia luterilaisen tunnustuksen edellyttämällä tavalla "kaikkien oppien ja opettajien tuomarina" – kuvaannollistajat taas kiilaavat selityksineen tekstin ja lukijan väliin vedoten Raamatun arvovallan sijasta omaan oppineisuuteensa ja kaunopuheisuuteensa sekä kuulijoidensa esiymmärrykseen.
  20. ^ ehkä isänsä kaivostoiminnasta tietämiensä
  21. ^ "Mitä tämä raamatunkohta merkitsee?"
    "Mitä Raamattu opettaa Jeesuksen olemuksesta?"
    "Mitä Jeesus on tehnyt puolestani?"
  22. ^ "Mitä tämä raamatunkohta sinulle/minulle merkitsee?"
    "Millainen suhde sinulla/minulla on Jeesukseen?"
    "Mitä minä olen tehnyt / aion tehdä Jeesuksen puolesta?"
  23. ^ Muutoksen havaitsee mm. Encyclopedia Britannican sisältöhistoriasta: tietyssä vaiheessa raamatullinen aines vaihtuu naturalistiseen.
  24. ^ Tähän ovat olleet vaikuttamassa myös monet enemmän tai vähemmän liberaalit kirkolliset tahot, jotka omaan arvovaltaansa vedoten ovat pyrkineet levittämään mielikuvaa, että heidän kauttaan puhuva "korkeampi teologia" tai "kirkkaampi hengellisyys" olisi löytänyt Raamatun luomiskertomuksen takaa jonkinlaisen vuosimiljardiset kehitysprosessit oikeiksi tai vähintäänkin mahdollisiksi osoittavan syvemmän ja aidomman, tavallisilta kuolevaisilta salatun merkityksen ja että tekstin yksityiskohdat vakavasti ottavat "literalistit" olisivat siksi jonkinmoisia "onnettomia tunareita"; missä tällainen vaikutelma lieneekin saatu syntymään, se yhtä kaikki on perimmältään pelkkää hämäystä: heprealaisen alkutekstin tuntijat, niin liberaalit kuin konservatiivitkin, käsittävät sen alun perin tarkoitetun otettavaksi kirjaimellisena historian tapahtumien kuvauksena.
  25. ^ eli Raamatun vedenpaisumuskertomuksen
  26. ^ jo Newtonilla ollut
  27. ^ osittain erotuksena "tavallisesta" (synagogan ja kirkon) luomisuskosta
  28. ^ ainakin Origeneesta ja kirkkoisä Augustinuksesta
  29. ^ Hyötyniemi, Heikki: IPMM’03: Complexity and Emergence: Towards a ”New Science” of Industrial Automation. (ppt) 18.-23.5.2003. Viitattu 25.8.2007.
  30. ^ Hytti, Esa: Evoluutio. (doc)
  31. ^ Tämä on tapahtunut vähitellen yleisen kulttuuri-ilmapiirin muutoksen myötä: oppivelvollisuuskoulun, lukion ja teologisten tiedekuntien evouskoinen opetus on – yllätyksetöntä sinänsä – kantanut mädän hedelmänsä myös papiston ja kirkon muiden vastuunkantajien valtaosan mielessä ja toiminnassa.
  32. ^ Kreationismiin siis vielä näiden lausuntojenkin mukaan ollaan sitoutuneita yleisessä merkityksessä, vaikka sen suppean merkityksen mukaiseen kantaan pyritään ottamaan etäisyyttä.
  33. ^ Tällaisten lausuntojen antaminen on jo periaatteessakin "sanan kirkoksi" tunnustautuvan kirkon kutsumuksen vastaista: eihän todellinen sanan kirkko voi julkisessa opetuksessaan muuta kuin (Lutherin "tässä seison enkä muuta voi" -malliin) tuoda esiin Jumalan väärentämätöntä sanaa, pyhää Raamattua; juuri tämä on se tehtävä, jonka hoitamisesta kirkon "opetus- ja julistustehtävissä" oleville virallisesti yhä maksetaan. Sokeat sokeain taluttajat vain eivät tätä ymmärrä, kuten eivät heidän talutettavansakaan.
  34. ^ Suomen kirkollisista herätysliikkeistä itse asiassa siis enintään körttiläiset ovat ajan paineissa luomisopillisesti(kin) "kauttaaltaan kuoliaaksi kirkollistuneet".
  35. ^ Julkaisemisen ja "palkitsemisen" välillä kulunut aika osoittaa, miten merkittävänä uhkana evouskolle kyseistä kirjaa yhä tuolloin pidettiin.
  36. ^ muodollisesti ei toki hän henkilökohtaisesti vaan vain hänen johtamansa laitos
  37. ^ "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  38. ^ esim. Welling, Petteri: "Kreationistista tiedettä?" (Puheenvuoro-osion ["yleisönosaston"] kirjoitus), Yliopisto-lehti 10/2004, s. 41 (tyylinäytteeksi ote kirjoituksesta): "Vaikka kurssille onkin hankittu mukaan kaksi emeritusprofessoria oikeita biologeja edustamaan, on skandaali, että Discovery-instituutin väki mainostaa itseään biologian opettajille Helsingin yliopiston nimissä."
  39. ^ Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?
  40. ^ Herätkää!, syyskuu 2006 s.3
  41. ^ Kyseessä ei ollut ex cathedra eli "erehtymätön" paavillinen opetus.
  42. ^ Tämä lausunto on siis lopultakin hyvin ympäripyöreä ja pidättyväinen (ks. kriittisen kohdan selitys lausunnon englanninnoksen lopussa: http://www.ewtn.com/library/papaldoc/jp961022.htm), mutta naturalistit ovat hehkuttaneet sen evoluutioviittausta julkisuudessa innolla, joka tuo mieleen hukkuvan takertumisen oljenkorteenkin.
  43. ^ tämäkin pelkkänä hypoteesina, ei sen enempänä
  44. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Humani_generis#Evolutionism
  45. ^ ja jo etymologiansakin
  46. ^ Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2

Aiheesta muualla

Nuoren Maan kreationismiin

Vanhan maan kreationismi

Kreationismia vastustavia sivustoja

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Kreationismi&oldid=8583”