Kreationismi

Kreationismi on yleisnimitys käsityksille, joiden mukaan havaintotodellisuus (kaikkeus ja sen elolliset olennot) ovat olemassa tarkoituksellisesti luotuina¹.

Kreationismi-sanaa käytetään sekä laajassa että suppeassa merkityksessä:

• Laajassa merkityksessä kreationismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Suurin² osa modernin luonnontieteen perustajista ja edistäjistä (esim. Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday ja Maxwell) olivat ainakin tässä laajassa merkityksessä kreationisteja.

• Suppeassa merkityksessä kreationismi on sellainen luomisopillinen käsitys, joka käyttää Raamatun luomiskertomusta³ historiallisena lähteenä siitä, miten luominen on tapahtunut. Raamatun antamaa informaatiota käytetään tällöin lähtökohtana tieteellisten mallien rakentamiseksi kulloinkin tutkittaville ilmiöille. Tämän käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on selväsanainen ilmoitus Jumalan luomistöistä ja sellaisena myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti luotettava⁴ kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisten lajien tarkoituksettoman synnyn lisäksi myös tarkoituksettomaan elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), naturalistisesti ymmärrettyyn alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään koulu- ja korkeakouluopetukseen.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäisen, suppean määritelmän mukaista kreationismia. Jos jossain kohdin tarkoitetaan muuta kuin suppeaa käsitettä, asiasta mainitaan erikseen.

Kreationismiin liittyvä rajanvetoväittely

Monet naturalistit väittävät kreationismia näennäistieteeksi. Väitettä tuetaan lähinnä sillä, että kreationismi pitää yhtenä lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. "Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen." Syytös perustuu näin ollen asiantuntemattomaan oletukseen toimivan rajanvetokriteerin olemassaolosta. Ilman toimivaa rajanvetokriteeriä koko pseudotiede-käsite menettää varsinaisen merkityksensä ja sitä käyttävä väittely pohjimmaisen mielekkyytensä.

Syvemmässä analyysissä "uskonnollisen" ja "tieteellisen" ero ei näet ole mitenkään selvä. Sama osittaisuskonnollisuussyyte voidaankin esittää myös metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuva tiede on siis yhtä lailla uskonnollisesti sitoutunutta, uskonto vain on siinä tapauksessa erilainen.

Perusteluja

Kreationismi on tuoreessa länsimaisessa aatehistoriassa ennen muuta naturalismin kanssa kilpaileva käsitys, joten sen argumentaatiokin pyrkii olennaisesti osoittamaan naturalistisen luonnontieteen ulottuvilla olevien alkuperäselitysyritysten hataruuden. Tämä on nähtävissä vastavetona naturalistien omalle argumentaatiopropagandalle, jonka mukaan "Jumalaa ei tarvita mihinkään, sillä kaikelle on luonnollinen selitys". Tätä naturalistisen uskonopin perusväittämää vastaan kreationistit⁵ esittävät oman perusväittämänsä: "Jumala on ilmoittanut itsensä luomisessa sillä tavoin, että kaikki yritykset selittää näkyvää luomakuntaa kattavasti⁶ tunnustamatta sen syntyneen Jumalan voimasta ja viisaudesta johtavat lopulta väistämättä fiaskoon."

Luomistieteellisen tutkimuksen luonteesta

Naturalistisen ja kreationistisen tieteen välisen kilpailuasetelman oikeaksi ymmärtämiseksi on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä luonnontieteelliset havainnot ja toisaalta tehtyjen havaintojen selitysmallit⁷. Kreationistinen luonnontiede ottaa lähtökohdikseen kaikki toistokokein varmistetut mittaustulokset mutta käyttää niiden selittämisessä⁸ omien perususkomuksiensa kanssa yhteensopivia hypoteeseja, teorioita ja laskennallisia malleja.⁹

Kreationistiset luonnontutkijat ovat kehittäneet ja kehittelevät edelleen vaihtoehtoisia havaintojen selitysmalleja. Kyseessä ei siis ole jonkin yhden muuttumattoman teorian opettelu vaan ajan mittaan edistyvä tutkimus, johon liittyy kilpailevien ja toisiaan täydentävien selitysten ja teorioiden esittäminen ja testaaminen. Selvää on, että luomistieteilijöiden piirissä myös julkisrahoitteisessa tiedeyhteisössä vallitsevat, oman tutkimusalan kannalta relevantit naturalistiset teoriat tunnetaan¹⁰, niitä vain ei pidetä vakuuttavina ja halutaan siksi kehittää parempaa vaihtoehtoa.

Teleologinen argumentti

Sekä laajasti että suppeasti ymmärretyn kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota on käytetty luomisnäkemyksen puolustamisessa jo ennen Darwinin teorian syntyä.

Ajoituksiin liittyvä argumentaatio

Kulttuurista valta-asemaa länsimaissa toistaiseksi nauttivan naturalistisen tieteen mukainen kosmologia ja geologia edellyttävät maapallolle ja sen biosfäärille vuosimiljoonien ja -miljardienkin mittaista kehityshistoriaa¹¹. Raamatun kronologiaan sitoutuva tiede näkee aikaa olleen kertaluokkia vähemmän¹² ja vastustaa siksi naturalistisen tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä sekä tarjoaa Raamatun kuvaamaan vedenpaisumukseen olennaisesti perustuvan teorian sen pintakerrosten syntytavasta; tämä äskettäisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimityksellä Young Earth Creationism (YEC, "nuoren maan kreationismi").

Perustellessaan havaintojen yhteensopivuutta perususkomustensa kanssa kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista¹³ ja radioaktiivisten isotooppien suhteista¹⁴. On myös esitetty kreationistisia kosmologisia malleja, joiden mukaan tähdistä tuleva valo on todella ehtinytkin suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta matkata miljardeja vuosia,¹⁵ joten astronomian miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole ratkaisematon ongelma äskettäisluomisopinkaan kannattajille¹⁶.

On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta; tämä muinaisluomisnäkemys tunnetaan englanniksi nimellä Old Earth Creationism (OEC, "vanhan maan kreationismi").

Biodiversiteetin historiaan liittyvät näkemykset

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien vähittäistä kehittymistä, makroevoluutiota; sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei tietenkään kiistetä¹⁷. Ajatuksena on siis, että Jumala on luonut erilaiset "peruselämänmuodot" alussa valmiina, eikä uusia ole sittemmin syntynyt¹⁸. Luodut elämänmuodot ovat kuitenkin olleet alun perin sopeutumis- ja muuntautumiskykyisiä, joten elinolosuhteiden muutokset ovat johtaneet myös uusien eliölajien erikoistumiseen alkuperäisten elämänmuotojen muuntelumahdollisuuksien puitteissa.

Historiaa

Useat teologit ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä Martti Luther ja anglosaksisessa maailmassa James Ussher.

Luomiskertomuksen tulkintahistoriasta

Aikojen saatossa Raamatun luomiskertomuksesta on esitetty erilaisia tulkintoja. "Lapsenomaisesti lukien" se on aina sanonut olennaisesti samaa kuin nykyaikaisen äskettäisluomisnäkemyksen mukainen tulkinta, mutta oppineita kuvaannollistuksia on esiintynyt jo vanhalla ajalla. Vaikka sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon on aina kuulunut konkreettinen kreationismi laajassa merkityksessä, niin luomiskertomuksen yksityiskohtien tulkintahistoria on näin ollen varsin kirjava.

Uskonpuhdistus

Osana uskonpuhdistukselle keskeistä raamattuperiaatetta Martti Luther puuttui Raamatun oman merkityksen alleen peittäneeseen ajan saatossa rönsyilleitten selitysten vyyhteen myös luomiskertomuksen osalta ja opetti johdonmukaisesti Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista, historiallista tulkintaa¹⁹ ja erityisesti myös totesi²⁰ fossiilien olevan Nooan tulvassa hautautuneita eliöitä. Hän laski Raamatun antamasta informaatiosta myös maailman luomisen ajankohdan, ja tämän esimerkin mukaan vastaavia laskelmia tekivät seuranneina vuosisatoina monet muutkin, mm. Johannes Kepler sekä em. Ussher. Isaac Newtonkin pitäytyi tähän aikajänteeseen ja harkitsi mahdollisuuksia perustella sitä myös empiiristen menetelmien avulla.

Järkeis- ja tunteisoppien nousu

Tämä yhtenäinen protestanttinen traditio kuitenkin lähestulkoon katkesi Raamatun jouduttua 1700–1800-luvuilla kulttuuristen hyökkäysten kohteeksi länsimaissa. "Valistuksen aika" asetti ihmisjärjen Raamatun yläpuolelle kaiken tuomariksi, ja nouseva liberaaliteologia turhensi voimiensa takaa Raamatun auktoriteettia kaikissa kysymyksissä. "Valistuksen" puisevuuteen kyllääntynyt romantiikan aika taas korosti tunnetta ja väheksyi tosiasioita suosien niiden sijasta mielikuvitusta kiihottavaa tarinointia. Luonnontieteiden menestystä käytettiin ihmisen itseriittoisuuden ja omavaltaisuuden keppihevosena ja yli-ihmishaaveita kehiteltiin. Raamatun tarkka tutkiminen totuuden löytämiseksi ja ajattelun ojentamiseksi sen mukaan ei ollut ollenkaan muodikasta. Uskonpuhdistuksen myötä jo kertaalleen Raamattuun ankkuroitunut länsimainen historiakäsitys lähtikin tässä vaiheessa varsin kevytkenkäisesti geologisen uniformitarianismin ja darvinistisen evolutionismin myötä keksittyjen esihistoriallisten vuosimiljoonien peukalokyytiläiseksi.²¹

Tieteellisen kreationismin synty

Näin ollen äskettäisluomisnäkemyksen viimeisten 50 vuoden kuluessa toteutunut uusi esiinnousu on voitu kokea ikään kuin uudeksi ja oudoksi asiaksi.²² Modernin luomistieteen syntyyn keskeisesti vaikuttaneisiin tekijöihin ja kulttuurisesti kaikkien aikojen merkittävimpiin kreationistisiin teoksiin kuuluu äskettäisluomisnäkemystä edustava, Nooan tulvan²³ konkreettista historiallisuutta puolustava ja sen avulla empiirisiä havaintoja selittävä Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood (1961). Teos yhdistää kirjaimellisen raamatunselityksen luonnontieteellisiin havaintoihin ja moderneihin tutkimusmenetelmiin niin vakuuttavasti, että siitä tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille.

Kirjoittajien²⁴ halu perustella Raamatun antamaa informaatiota myös modernein kvantitatiivisin menetelmin saaduilla empiirisillä tuloksilla ja sen mukainen eksakteista luonnontieteistä ja insinööritieteistä tuttu jämpti ote tutkimuskohteisiin ja argumentointiin olivat perusteina, kun tätä uutta avausta ja sen inspiroimaa jatkotutkimusta ryhdyttiin kutsumaan²⁵ tieteelliseksi kreationismiksi (engl. scientific creationism) tai luomistieteeksi (engl. creation science).

Äskettäisluomisnäkemystä edustavat järjestöt

Tieteellisen kreationismin esiinmarssi osoittautui saamastaan vastustuksesta huolimatta kulttuurisesti hedelmälliseksi:

Pian The Genesis Flood -teoksen ilmestymisen jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön.

Tämän jälkeen saivat alkunsa Answers in Genesis (AIG) -järjestö sekä Creation Research Society -tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja: Creation Research Quarterly.

Myöhemmin Answers in Genesis -järjestöstä erkani vielä Creation Ministries International tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi omaksi organisaatiokseen.

Vaikka tieteellisen naturalismin kulttuurihegemonian vuoksi kaikki luomistieteellinen työ on tehtävä joko yksityisen rahoituksen turvin tai vapaa-ajan "harrastuksena", sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus- ja sen tulosten julkaisutoiminta näiden eri järjestöjen piirissä on edelleen vilkasta.

Vanhan maan kreationismin synty

Kuten todettu, Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukuja on jo vanhalta ajalta²⁶ lähtien tulkittu myös siten, että päivät eivät tarkoittaisi 24 tunnin päiviä. Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien tämäntyyppistä tulkintaa seuraavan tieteellisen mallin esitti Hugh Ross v. 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tämä ei ollut ensimmäinen sensuuntainen moderni yritys, mutta osoittautui kulttuurisesti edeltäjiään menestyksekkäämmäksi, niin että siitä alkoi eräänlainen tieteellisen kreationismin toinen päähaara.

Älykkään suunnittelun teoria – kreationismia vai ei?

Annettujen määritelmien²⁷ mukaan kreationismin perustava käsite on erityinen luominen. Suunnitteluteorian perustava käsite taas on älyllinen suunnittelu. Yhteistä molemmille on havaittavan todellisuuden tarkoituksellisuusaspektin myöntäminen ja korostaminen ja siis naturalistisen tarkoituksettomuusajatuksen haastaminen. Luominen sisältää kuitenkin käsitteenä paljon enemmän kuin pelkän tarkoituksellisuuden, johon viimemainittuun suunnitteluteoria puolestaan keskittyy ja tietoisesti rajoittuu.

Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia sekä eikä raamattua käytetty tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettiin käsitettä ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että Of Pandas and People olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä. Kirjan tekijät eivät ole kreationisteja sanan yleisessä merkityksessä. Kirjan aiemmista versioista on vaihdettu termejä siitä syystä, että tekijöiden mielestä niillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.

Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta. Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älykkään suunnittelun kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800 luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia.

Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät lue itseään kreationististeiksi, eivätkä kreationistit (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish) lue älykkään suunnittelun kannattajia kreationisteiksi. Tämä johtuu siitä, älykäs suunnittelu ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole perusteltua kutsua kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi on yhtä älyllisesti rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajan käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa älykkään suunnittelun siihen kohdistamalta kritiikiltä.

Kreationismin historia Suomessa

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) perustuvaa makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,²⁸ ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.²⁹

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta Minna Canth ja Juhani Aho.

Vähitellen myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi evoluutioteorian. Kirkko piti kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman, mutta hyväksyi myös evoluutionteorian.

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Vierassana kreationismi tuli tunnetuksi tällöin, esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei sitä tunne. Päivälehtiin tuli kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle. Vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinnon WSOY:lle kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980) julkaisemisesta.

Tohtori Matti Leisola sai vuonna 2004 perusteetta Huuhaa-palkinnon³⁰ järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittiseeti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alunperin yritetty järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. Ylipiston rehtori kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen tapahtumaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.³¹

Esiintyvyys

Luomisopin kannattajia on useimpien uskontokuntien (paitsi ateismin) piiristä, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen³²

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.

Katolinen kirkko on virallisesti paavin suulla todennut evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi". Paavi Pius XII antoi kuitenkin 1950 kiertokirjeen Humani Generis (ihmisen synnystä), jossa kehitysopille sallitaan asema vain biologisessa pohdiskelussa. Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa. Katolinen kirkko näkee selvemmin naturalistisen tieteen rajauksen ongelman, jossa tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tälläinen sitoutuminen johtaa materialismiin, valitettavasti tieteen nimissä.

Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun dekaani Matti Leisola, taiteilija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri Pekka Reinikainen.

Kreationismin lajeja

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu päänäkemykset

	Ihminen	Biologiset lajit	Maapallo	Kaikkeus
Nuoren Maan kreationismi	Jumalan luoma maapallon 6. 24h päivänä yhteydessä.	Jumalan luoma. Muuntelua havaitaan, Makroevoluutio ei ole uskottava.	Alle 40 000 vuoden ikäinen, tyypillisesti 10 000. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama.	Alle 40 000 vuoden ikäinen
Vanhan Maan kreationismi	Jumalan luoma, noin 100 000 - 20 000 vuotta sitten.	Tyypillisesti luominen sopivissa kohdissa. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa.	4.3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva.	17-14 miljardia vuotta.
Teistinen evoluutio	Kehittynyt muista kädellisistä.	Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta.	Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa.	Tieteen ajoitus.

Kreationismin teorioihin verrattuna Älykkään suunnittelun teoria:

	Ihminen	Biologiset lajit	Maapallo	Kaikkeus
Älykäs suunnittelu	Useimpien kannattajien mukaan ihminen on erikseen suunniteltu (henkiset kyvyt, hyppäys eteenpän mm. motoriikassa ja kasvojen ilmeissä, moraali).	Suunnittelu nähtävissä useissa kohdin, todisteena mm. palautumaton monimutkaisuus.	Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on suunnittelun tulosta.	Useimpien kannattajien mukaan kaikkeus on suunnittelun tulosta (kosminen hienosäätö).

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi

• Ei hyväksy miljardien vuosien ikää maalle mutta saattaa hyväksyä sen kaikkeudelle, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin kosmologiat).
• Ei pidä makroevoluutiota uskottavana. Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), muuntelusta empiiristä näyttöä (niin sanottu mikroevoluutio)
• Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961

Vanhan Maan kreationismi

• Pitää maapallon suurta ikää luotettavana.
• Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä).
• Ihminen (Aatami ja Eeva) luotu 100 000 - 10 000 vuotta sitten erikseen.

Julkaisut

• Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden" International Journal for Creation".³³
• CRSQ
• Journal of Creation
• Creation Magazine
• ICC Conference Proceedings -sarja

Katso myös

Kelloseppävertaus Kosmologinen argumentti Lentävä spagettihirviö Luomiskertomus Luonnonteologia

Teismi Teleologinen argumentti Ussherin–Lightfootin kalenteri Älykäs suunnittelu

Aiheesta muualla

Nuoren Maan kreationismiin

• Kreationismi Tieteellinen kreationismi ry.
• Taustaa-kirjasarja Kimmo Pälikkö.
• Perusteet.tk sivusto Jan Nummensalo.
• Creation Ministries International
• Institute for Creation Research
• Creation Evolution Headlines
• The True.Origin Archive
• Answers in Genesis – Creation, Evolution, Christian Apologetics
• Creation Research Societyn sivut (engl.)
• Kolbecenter (engl.) Katolista kreationismia
• Evoluutioteoriaa kohtaan esitettyä kritiikkiä lyhyesti lähdeviitteineen (engl.)

Vanhan maan kreationismi

• Reasons (engl.)

Kreationismia vastustavia sivustoja

• Kreationismi, teoksessa Risto Selin: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
• Talk.Origins (engl.)
• Islam & Evolution (engl.)
• National Center for Science Educationin sivut (engl.)
• Creationism versus Science (engl.)
• Euroopan neuvoston kanta (engl.)