Ero sivun ”Roger Scruton” versioiden välillä

ApoWikistä
p (ylimääräinen malline pois)
 
(31 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
'''Sir Roger Vernon Scruton''', Britannian akatemian jäsen |Fellow of British Academy}; syntynyt 27 helmikuutta 1944) on englantilainen filosofi ja kirjoittaja, jonka erityisalueina ovat estetiikka ja poliittinen filosofia.<ref name=Cowlingpxxix>Cowling, Maurice. ''Mill and Liberalism'', Cambridge: Cambridge University Press, 1990, xxix.</ref><ref>Garnett, Mark; Hickson, Kevin. ''Conservative thinkers: The key contributors to the political thought of the modern Conservative Party'', Oxford University Press, 2013, 113–115.</ref>
'''Sir Roger Vernon Scruton''', [https://en.wikipedia.org/wiki/Fellow_of_the_British_Academy Britannian akatemian jäsen]; 27 helmikuutta 1944 – 12. tammikuuta 2020<ref>[https://www.mirror.co.uk/news/politics/breaking-sir-roger-scruton-dead-21266461 Sir Roger Scruton dead: Former Tory adviser dies at 75 after cancer battle]</ref>) oli englantilainen filosofi ja kirjoittaja, jonka erityisalueina olivat estetiikka ja poliittinen filosofia.<ref name=Cowlingpxxix>Cowling, Maurice. ''Mill and Liberalism'', Cambridge: Cambridge University Press, 1990, xxix.</ref>{{,}}<ref>Garnett, Mark; Hickson, Kevin. ''Conservative thinkers: The key contributors to the political thought of the modern Conservative Party'', Oxford University Press, 2013, 113–115.</ref>


Scruton on kirjoittanut yli 50 kirjaa filosofiasta, taiteesta, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta, kulttuurista, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Hän on myös kirjoittanut romaaneja ja kaksi oopperaa. Hänen merkittävimpiin julkaisuihinsa kuuluvat ''The Meaning of Conservatism'' (1980), ''Sexual Desire'' (1986), ''The Aesthetics of Music'' (1997) ja ''[[How to Be a Conservative]]'' (2014).<ref>See [[Roger Scruton bibliography]].</ref> Hän on säännöllisesti kirjoittanut lehtiin kuten ''The Times'', ''The Spectator'' ja ''New Statesman''.
Scruton on kirjoittanut yli 50 kirjaa filosofiasta, taiteesta, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta, kulttuurista, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Hän on myös kirjoittanut romaaneja ja kaksi oopperaa. Hänen merkittävimpiin julkaisuihinsa kuuluvat ''The Meaning of Conservatism'' (1980), ''Sexual Desire'' (1986), ''The Aesthetics of Music'' (1997) ja ''[[How to Be a Conservative]]'' (2014).<ref>See [[Roger Scruton#Valitut teokset]].</ref> Hän on säännöllisesti kirjoittanut lehtiin kuten ''The Times'', ''The Spectator'' ja ''New Statesman''.


Scrutonin poliittisiin käsityksiin vaikutti se, että hänellä oli mahdollisuus seurata Ranskan opiskelijamellakoiva toukokuussa 1968. Vuosina 1971-1992 Scruton toimi estetiikan luennoitsijana ja professorina Lontoon yliopiston Birkbeck Collegessa. Sen jälkeen hänellä on ollut useita osa-aikaisia akateemisia virkoja sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.<ref name=about/> Hän oli perustamassa 1980-luvulla maanalaista akateemista verkostoa nimeltä Jan Hus Educational Foundation Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Euroopassa. Siitä hyvästä presidentti Václav Havel myönsi hänelle Tsekkoslovakian ansiomitalin vuonna 1998.<ref>Day, Barbara. ''The Velvet Philosophers'', London: The Claridge Press, 1999, [https://books.google.com/books?id=jJNYvDr8YBgC&pg=PA281 281–282].</ref>
Scrutonin poliittisiin käsityksiin vaikutti se, että hänellä oli mahdollisuus seurata Ranskan opiskelijamellakoiva toukokuussa 1968. Vuosina 1971-1992 Scruton toimi estetiikan luennoitsijana ja professorina Lontoon yliopiston Birkbeck Collegessa. Sen jälkeen hänellä on ollut useita osa-aikaisia akateemisia virkoja sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.<ref name=about/> Hän oli perustamassa 1980-luvulla maanalaista akateemista verkostoa nimeltä Jan Hus Educational Foundation Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Euroopassa. Siitä hyvästä presidentti Václav Havel myönsi hänelle Tsekkoslovakian ansiomitalin vuonna 1998.<ref>Day, Barbara. ''The Velvet Philosophers'', London: The Claridge Press, 1999, [https://books.google.com/books?id=jJNYvDr8YBgC&pg=PA281 281–282].</ref>


Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla. <ref name=LondonGazette/>
Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.<ref name=LondonGazette/>


== Elämä ja koulutus==
== Elämä ja koulutus==
Rivi 11: Rivi 11:
{{multiple image | direction = vertical | width = 220 <!--thumb-->
{{multiple image | direction = vertical | width = 220 <!--thumb-->
| image1 = Jesus College, Cambridge - geograph.org.uk - 1062931.jpg
| image1 = Jesus College, Cambridge - geograph.org.uk - 1062931.jpg
| caption1 = Scruton studied at [[Jesus College, Cambridge]] (1962–1965 and 1967–1969).
| caption1 = Scruton opiskeli Cambridgessä vuosina 1962–1965 ja 1967–1969.
| image2 = Cambridge Peterhouse OldCourt.JPG
| image2 = Cambridge Peterhouse OldCourt.JPG
| caption2 = He became a research fellow at [[Peterhouse, Cambridge]] (1969–1971).
| caption2 = Hän oli tuktija Cambridgessä vuosina 1969–1971.
}}
}}
Scruton syntyi Buslingthorpessa, Lincolnshiressä. Vaikka hänen vanhempansa oli kasvatettu kristityiksi he pitivät itseään humanisteina, joten koti oli "uskonnosta vapaata aluetta".<ref>Scruton, Roger. [https://web.archive.org/web/20110225210343/http://spectator.org/archives/2009/03/10/the-new-humanism "The New Humanism"], ''American Spectator'', March 2009.</ref>
Scruton syntyi Buslingthorpessa, Lincolnshiressä. Vaikka hänen vanhempansa oli kasvatettu kristityiksi he pitivät itseään humanisteina, joten koti oli "uskonnosta vapaata aluetta".<ref>Scruton, Roger. [https://web.archive.org/web/20110225210343/http://spectator.org/archives/2009/03/10/the-new-humanism "The New Humanism"], ''American Spectator'', March 2009.</ref>


Scruton sai koulusta niin hyväst arvosanat puhtaast aja sovelletusta matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, että hänelle myönnettiin vapaa stipendi opiskella luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa. <ref name=about/><ref>''England: An Elegy'', 25.</ref> <ref>[http://www.rgs.saund.co.uk/pdfs/1962-09-wycombiensian.pdf "Examination successes, 1961–62"], ''Wycombiensian'', 13(6), September 1962, 328–330.</ref> <ref name=Edemariam/> Scruton kuitenkin siirtyi opiskelemaan moraalifilsofiaa Cambridgessä. <ref name=Wroe/><ref>For the quote, ''Gentle Regrets'', 34.</ref> Hän valmistui vuonna 1965,<ref name=about/> ja vietti sen jälkeen aikaa ulkomailla opettaen Ranskassa.<ref>Scruton, Roger; Dooley, Mark. ''Conversations with Roger Scruton''. London & New York: Bloomsbury Publishing, 2016, 18, 35.</ref>
Scruton sai koulusta niin hyvät arvosanat puhtaasta ja sovelletusta matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, että hänelle myönnettiin apuraha opiskella luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa.<ref name=about/>{{,}}<ref>''England: An Elegy'', 25.</ref>{{,}}<ref>[http://www.rgs.saund.co.uk/pdfs/1962-09-wycombiensian.pdf "Examination successes, 1961–62"], ''Wycombiensian'', 13(6), September 1962, 328–330.</ref>{{,}}<ref name=Edemariam>Edemariam, Aida. [https://www.theguardian.com/theguardian/2010/jun/05/roger-scruton-interview "Roger Scruton: A pessimist's guide to life"], ''The Guardian'', 5 June 2010.</ref> Scruton kuitenkin siirtyi opiskelemaan moraalifilosofiaa Cambridgessä.<ref name=Wroe>Wroe, Nicholas. [https://www.theguardian.com/books/2000/oct/28/politics "Thinking for England"], ''The Guardian'', 28 October 2000.</ref>{{,}}<ref>For the quote, ''Gentle Regrets'', 34.</ref> Hän valmistui vuonna 1965,<ref name=about/> ja vietti sen jälkeen aikaa ulkomailla opettaen Ranskassa.<ref>Scruton, Roger; Dooley, Mark. ''Conversations with Roger Scruton''. London & New York: Bloomsbury Publishing, 2016, 18, 35.</ref>


Vuonna 1967 hän alkoi opiskella tohtorin tutkintoa varten Cambridgessa ja sai siellä tutkijan aseman (1969–1971).<ref>Scruton and Dooley 2016, 18, 35.</ref> Käydessään Ranskassa toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden aikana hän näki opiskelijoiden kaatavan autoja, rikkovan ikkunoita ja irrottavan katukiviä, mikä herätti hänessä "poliittista suuttumusta".
Vuonna 1967 hän alkoi opiskella tohtorin tutkintoa varten Cambridgessa ja sai siellä tutkijan aseman (1969–1971).<ref>Scruton and Dooley 2016, 18, 35.</ref> Käydessään Ranskassa toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden aikana hän näki opiskelijoiden kaatavan autoja, rikkovan ikkunoita ja irrottavan katukiviä, mikä herätti hänessä "poliittista suuttumusta".


<blockquote style="border-left: 3px solid #ccc;"> Ymmärsin yhtäkkiä, että kuuluin eri puolelle. Näin itserakkaiden keskiluokan huligaanien unruly joukon. Kun kysyin ystäviltäni, mitä he halusivat, mitä he pyrkivät saavuttamaan, sain vastaukseksi vain naurettavaa marxilaista gobbledegook. Koin sen vastenmielisenä ja ajattelin, että täytyy olla olemassa tapa puolustaa länsimaista sivistystä tätä kaikkea vastaan. Silloin minusta tuli konservatiivi. Tiesin haluavani säilyttää asioita sen sijaan että repisin niitä alas. <ref name=Wroe/></blockquote>
{{lainaus|Ymmärsin yhtäkkiä, että kuuluin eri puolelle. Näin itserakkaiden keskiluokan huligaanien kurittoman joukon. Kun kysyin ystäviltäni, mitä he halusivat, mitä he pyrkivät saavuttamaan, sain vastaukseksi vain naurettavaa marxilaista sanahelinää. Koin sen vastenmielisenä ja ajattelin, että täytyy olla olemassa tapa puolustaa länsimaista sivistystä tätä kaikkea vastaan. Silloin minusta tuli konservatiivi. Tiesin haluavani säilyttää asioita sen sijaan että repisin niitä alas.<ref name=Wroe/>}}


[[File:Birkbeck College phototram.jpg|thumb|left|upright=1.2|Scruton taught at Birkbeck for 21 years.]]
[[File:Birkbeck College phototram.jpg|thumb|left|upright=1.2|Scruton opetti Birkbeckissä 21 vuotta.]]
Scruton valmistui filosofian tohtoriksi tammikuussa 1973 väitöskirjalla aiheesta "Art and imagination, a study in the philosophy of mind". Väitöstyötä ohjasviat Michael Tanner ja analyyttinen filosofi Elizabeth Anscombe.<ref>[https://www.repository.cam.ac.uk/handle/1810/244964 "Art and imagination, a study in the philosophy of mind"], Apollo, University of Cambridge repository.</ref> Väitöskirja oli perustana hänen ensimmäiselle kirjalleen ''Art and Imagination'' (1974), jota seurasi ''The Aesthetics of Architecture'' (1979). Vuodesta 1971 hän opetti filosofiaa Birkbeck Collegessa, Lontoossa, joka keskittyy aikuiskasvatukseen ja pitää luentonsa iltaisin.<ref name=Gentlep39/> Samaan aikaan Scruton opiskeli lakia instituutiossa nimeltä Inns of Court School of Law (1974–1976). <ref name=about>[https://web.archive.org/web/20100831023120/http://www.roger-scruton.com/rs-cv.html "About"], roger-scruton.com, archived 31 August 2010.</ref><ref>''Gentle Regrets'', 57; Scruton and Dooley 2016, 39.</ref>
Scruton valmistui filosofian tohtoriksi tammikuussa 1973 väitöskirjalla aiheesta "Art and imagination, a study in the philosophy of mind". Väitöstyötä ohjasviat Michael Tanner ja analyyttinen filosofi Elizabeth Anscombe.<ref>[https://www.repository.cam.ac.uk/handle/1810/244964 "Art and imagination, a study in the philosophy of mind"], Apollo, University of Cambridge repository.</ref> Väitöskirja oli perustana hänen ensimmäiselle kirjalleen ''Art and Imagination'' (1974), jota seurasi ''The Aesthetics of Architecture'' (1979). Vuodesta 1971 hän opetti filosofiaa Birkbeck Collegessa, Lontoossa, joka keskittyy aikuiskasvatukseen ja pitää luentonsa iltaisin.<ref name=Gentlep39/> Samaan aikaan Scruton opiskeli lakia instituutiossa nimeltä Inns of Court School of Law (1974–1976). <ref name=about>[https://web.archive.org/web/20100831023120/http://www.roger-scruton.com/rs-cv.html "About"], roger-scruton.com, archived 31 August 2010.</ref>{{,}}<ref>''Gentle Regrets'', 57; Scruton and Dooley 2016, 39.</ref>


Birkbeck was known for its embrace of [[left-wing politics]]. Scruton has said he was the only conservative there, except for the woman who served meals in the [[Senior Common Room]].<ref name=Gentlep39>''Gentle Regrets'', 39.</ref> In 1974, along with [[Hugh Fraser (British politician)|Hugh Fraser]], [[Jonathan Aitken]] and [[John Casey (academic)|John Casey]], he became a founding member of the [[Conservative Philosophy Group]] dining club, which aimed to develop an intellectual basis for conservatism.<ref>''Gentle Regrets'', 45; Scruton and Dooley 2016, 46–47.</ref> The historian [[Hugh Thomas, Baron Thomas of Swynnerton|Hugh Thomas]] and the philosopher [[Anthony Quinton]] attended meetings, as did [[Margaret Thatcher]] before she became prime minister. She reportedly said during one meeting in 1975: "The other side have got an ideology they can test their policies against. We must have one as well."<ref>Young, Hugo. ''One of Us'', London: Pan Macmillan, 2013, 221.</ref>
Birkbeck oli tunnettu vasemmistolaisuudestaan. Scruton sanoi olleensa ainoa konservatiivi siellä. <ref name=Gentlep39>''Gentle Regrets'', 39.</ref> Tämä tuotti vaikeuksia hänen akateemiselle uralleen erityisesti sen jälkeen kun hänen kolmas kirjansa ''The Meaning of Conservatism'' ilmestyi vuonna 1980,<ref>Scruton, Roger. ''The Meaning of Conservatism'', London: The Macmillan Press, and Totowa, NJ: Barnes & Noble Books, 1980.</ref>{{,}}<ref name=Goss2006>Goss, Maxwell. [http://www.orthodoxytoday.org/articles6/ScrutonConservative.php "The Joy of Conservatism: An Interview with Roger Scruton"], ''New Pantagruel'' (courtesy of orthodoxytoday.org), January 2006.</ref> Lisäongelmia seurasi siitä, että hän toimi konservatiivisen aikakauslehden ''Salisbury Review'' toimittajana.<ref>''Gentle Regrets'', 51; Scruton and Dooley 2016, 46.</ref> Hän kertoi ''The Guardian'' lehdelle, että hänen kollegansa Birkbeckissä suhtautuivat kielteisesti hänen kirjaansa.<ref name=Edemariam/> The marxilainen filosofi Jerry Cohen Lontoon yliopistosta kielätytyi opettamasta seminaaria yhdessä Scrutonin kanssa. Heistä tuli kuitenkin myöhemmin ystäviä. <ref name=SDp46>Scruton and Dooley 2016, 46.</ref> Hän toimi opettajana Birkbeckissä vuoteen 1992, ensin luennoitsijana ja ja sitten estetiikan professorina.<ref>Scruton and Dooley 2016, 39.</ref>
 
Scruton's academic career at Birkbeck was blighted by his conservatism, particularly by his third book, ''The Meaning of Conservatism'' (1980),<ref>Scruton, Roger. ''The Meaning of Conservatism'', London: The Macmillan Press, and Totowa, NJ: Barnes & Noble Books, 1980.</ref><ref name=Goss2006>Goss, Maxwell. [http://www.orthodoxytoday.org/articles6/ScrutonConservative.php "The Joy of Conservatism: An Interview with Roger Scruton"], ''New Pantagruel'' (courtesy of orthodoxytoday.org), January 2006.</ref> and later by his editorship of the conservative ''Salisbury Review''.<ref>''Gentle Regrets'', 51; Scruton and Dooley 2016, 46.</ref> He told ''The Guardian'' that his colleagues at Birkbeck vilified him over the book.<ref name=Edemariam/> The Marxist philosopher [[Gerald Cohen|Jerry Cohen]] of [[University College London]] reportedly refused to teach a seminar with Scruton, although they later became friends.<ref name=SDp46>Scruton and Dooley 2016, 46.</ref> He continued teaching at Birkbeck until 1992, first as a lecturer, by 1980 as [[Reader (academic rank)|reader]], and then as professor of aesthetics.<ref>Scruton and Dooley 2016, 39.</ref>


===''The Salisbury Review''===
===''The Salisbury Review''===
[[File:Roger Scruton (2015), Prague.jpg|thumb|Scruton in Prague, 2015]]
[[File:Roger Scruton (2015), Prague.jpg|thumb|Scruton Prahassa vuonna 2015]]
In 1982 Scruton became founding editor of ''[[The Salisbury Review]]'', a journal championing traditional conservatism in opposition to [[Thatcherism]], which he edited until 2001.<ref name=ScrutonSept212002/><ref>Scruton, Roger. ''Conservative Thoughts: Essays from the Salisbury Review'', London: The Claridge Press, 1988.</ref> The ''Review'' was set up by a group of Tories known as the Salisbury Group—founded in 1978 by Diana Spearman and [[Robert Gascoyne-Cecil, 6th Marquess of Salisbury|Robert Gascoyne-Cecil]]<ref>Cowling 1990, [https://books.google.com/books?id=k_RjyJSr_z0C&pg=PR29 xxix].</ref>—with the involvement of the [[Peterhouse school of history|Peterhouse Right]]. The latter were conservatives associated with the Cambridge college, including [[Maurice Cowling]], [[David Watkin (historian)|David Watkin]] and the mathematician Adrian Mathias.<ref name=Wroe/><ref>For the Peterhouse Right (he calls it the Peterhouse Group) and ''The Salisbury Review'', see Haseler, Stephen. ''The battle for Britain: Thatcher and the New Liberals'', London: I.B. Tauris, 1989, [https://books.google.com/books?id=_vPwkkJUA6IC&pg=PA138 138]; ''Gentle Regrets'', 51.</ref>
Vuonna 1982 Scrutonista tuli ''The Salisbury Review''n perustaja ja toimittaja. Pyrkimyksenä oli luoda konservatiivista ajattelua vastapainoksi Thatcherismin politiikalle. Scruton toimitti lehteä vuoteen 2001.<ref name=ScrutonSept212002/>{{,}}<ref>Scruton, Roger. ''Conservative Thoughts: Essays from the Salisbury Review'', London: The Claridge Press, 1988.</ref> Scrutonin mukaan lehden toimittaminen tuhosi hänen akateemisen uransa Englannissa. Scruton joutui itse kirjoittamaan suuren osan artikkeleista, osan pseudonimillä. <ref name=Gentlep59>''Gentle Regrets'', 59.</ref> Lehden ympärille syntyneet kiistat tekivät Scrutonille vaikeaksi toimia yliopistossa. Hän kuitenkin sanoi, että "että kannatti uhrata mahdollisuutensa tulla British Academyn jäseneksi tai emeritus professoriksi siitä pelkästä helpotuksesta että saattoi sanoa totuuden" <ref name=ScrutonSept212002/>{{,}}<ref>''Gentle Regrets'', 77.</ref> Scruton kuitenkin lopulta valittiin [https://en.wikipedia.org/wiki/Fellow_of_the_British_Academy Brittiläisen akatemian] jäseneksi vuonna 2008.<ref>{{cite web |url=http://www.britac.ac.uk/fellowship/elections/2008/index.cfm |title=Elections to the Fellowship 2008 – British Academy |publisher=britac.ac.uk |date= |accessdate=17 June 2012}}</ref> Vuonna 2002 hän kuvasi toimitustyön vaikutusta elämäänsä:


Scruton wrote that editing ''The Salisbury Review'' effectively ended his academic career in the United Kingdom. The magazine sought to provide an intellectual basis for conservatism, and was highly critical of key issues of the period, including the Campaign for Nuclear Disarmament, egalitarianism, feminism, foreign aid, multiculturalism and modernism. To begin with, Scruton had to write most of the articles himself, using pseudonyms: "I had to make it look as though there was something there in order that  ''there should be something there!''"<ref>Scruton and Dooley 2016, 47.</ref> He believes that the ''Review'' "helped a new generation of conservative intellectuals to emerge. At last it was possible to be a conservative and also to the ''left'' of something, to say 'Of course, the ''Salisbury Review'' is beyond the pale; but&nbsp;...'"<ref name=Gentlep59>''Gentle Regrets'', 59.</ref>
{{lainaus|Tein tuhansia tunteja ilmaista työtä, jouduin häikäilemättömien persoonaani kohdistuvien hyökkäysten kohteeksi, jouduin kolme kertaa syytetyksi oikeudessa, kahteen kuulusteluun, kerran erotetuksi, menetin yliopistourani Britanniassa, sain jatkuvasti halveksuvia kirja-arvosteluja, konservatiivit suhtautuivat minuun epäilevästi ja liberaalit vihasivat minua kaikkialla. Ja se oli sen arvoista.<ref name=ScrutonSept212002>Scruton, Roger. [http://www.spectator.co.uk/comic/my-life-beyond-the-pale/ "My life beyond the pale"], ''The Spectator'', 21 September 2002.</ref>}}


In 1984 the ''Review'' published a controversial article by [[Ray Honeyford]], a headmaster in Bradford, questioning the benefits of multicultural education.<ref>Honeyford, Ray. [http://www.telegraph.co.uk/culture/3654888/Education-and-Race-an-Alternative-View.html "Education and Race—an Alternative View"], ''The Daily Telegraph'', 27 August 2006 (reprint of Honeyford's 1984 article).</ref><ref>Scruton, Roger. [http://www.spectator.co.uk/features/9252471/the-bradford-head-teacher-who-got-it-right-on-islam-and-education/ "Let's face it – Ray Honeyford got it right on Islam and education"], ''The Spectator'', 5 July 2014.</ref> Honeyford was forced to retire because of the article and had to live for a time under police protection.<ref>[http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/9069943/Ray-Honeyford.html "Ray Honeyford"], ''The Daily Telegraph'', 8 February 2012.{{pb}}
===Kirjoitustyö===
For background on the Honeyford controversy, see Miller, Kathryn. [http://www.telegraph.co.uk/news/1527371/Headteacher-who-never-taught-again-after-daring-to-criticise-multiculturalism.html "Headteacher who never taught again after daring to criticise multiculturalism"], ''The Daily Telegraph'', 27 August 2006.{{pb}}
Kolmetoista Scrutonin proosateoksista julkaistiin vuosien 1980 ja 1989 välillä. Samoin hänen ensimmäinen romaaninsa, ''Fortnight's Anger'' (1981). Kaikkein kiistanalaisin julkaisu oli hänen kirjansa ''Thinkers of the New Left'' (1985), esseekokoelma, jossa hän kritisoi 14 tunnettua intellektuellia. mukaan luettuina E. P. Thompson, Michel Foucault ja Jean-Paul Sartre. Kirja sai osakseen kovaa kritiikkiä Englannissa, mutta se käännettiin puolaksi ja tsekiksi ja levitettiin maanalaisina samizdat painoksina. Kirja käännettiin myöhemmin kiinaksi, koreaksi ja portugaliksi. Scrutonin yhteyden Itä-Euroopan maanalaisiin liikkeisiin antoivat hänelle hyvin kriittisen asenteen vasemmistolaisiin teorioihin, joiden hedelmää Itä-Euroopan totalitarismi osittain oli. Kirjan kritiikki Englannissa oli kuitenkin niin raivoisaa, että hyvin pian kustantaja poisti sen myynnistä (Scruton 2015, esipuhe) Scrutonin kehitteli kirjaa myöhemmin ja julkaisi sen pohjalta uuden kirjan nimeltä Fools, Frauds and Firebrand: Thinkers of the New Left (Bloomsbury 2015).<ref name=Adams2015>Adams, Tim. [https://www.theguardian.com/culture/2015/oct/04/roger-scruton-my-father-looked-like-jeremy-corbyn-fools-frauds-firebrands-interview "Roger Scruton: 'Funnily enough, my father looked very like Jeremy Corbyn'"], ''The Guardian'', 4 October 2015.</ref>{{,}}<ref>[https://web.archive.org/web/20090709070236/http://www.aei.org/scholar/100052 "Roger Scruton"], American Enterprise Institute for Public Policy Research, 9 July 2009.</ref>
Halstead, Mark. ''Education, Justice, and Cultural Diversity: An Examination of the Honeyford Affair, 1984–85''. Barcombe: Falmer Press, 1988.</ref> The [[British Association for the Advancement of Science]] accused the ''Review'' of [[scientific racism]], and the [[University of Glasgow]] philosophy department boycotted a talk Scruton had been invited to deliver to its philosophy society. Scruton believed that the incidents made his position as a university professor untenable, although he also maintained that "it was worth sacrificing your chances of becoming a fellow of the [[British Academy]], a vice-chancellor or an emeritus professor for the sheer relief of uttering the truth".<ref name=ScrutonSept212002/><ref>''Gentle Regrets'', 77.</ref> (Scruton was in fact elected a [[fellow of the British Academy]] in 2008).<ref>{{cite web |url=http://www.britac.ac.uk/fellowship/elections/2008/index.cfm |title=Elections to the Fellowship 2008 – British Academy |publisher=britac.ac.uk |date= |accessdate=17 June 2012}}</ref> In 2002 he described the effect of the editorship on his life:


<blockquote style="border-left: 3px solid #ccc;"> It cost me many thousand hours of unpaid labour, a hideous character assassination in ''[[Private Eye]]'', three lawsuits, two interrogations, one expulsion, the loss of a university career in Britain, unendingly contemptuous reviews, Tory suspicion, and the hatred of decent liberals everywhere. And it was worth it.<ref name=ScrutonSept212002>Scruton, Roger. [http://www.spectator.co.uk/comic/my-life-beyond-the-pale/ "My life beyond the pale"], ''The Spectator'', 21 September 2002.</ref></blockquote>
Vuosina 1983-1986 Scruton kirjoitti viikottaisen kolumniin ''The Times'' lehteen. Hänen aiheinaan olivat musiikki, viinit, mottoripyörän korjaus, mutta oli myös hyvin kiistanalaisia aiheita. Toimittaja Peter Stothard sanoi, ettei kukaan muu hänen aikanaan ollut "herättänyt enemmän raivoa". Hänen ensimmäinen kolumninsa "The Virtue of Irrelevance" perusteli väitettä, että yliopistot tuhoavat kasvatuksen "tekemällä siitä relevanttia": "Korvaa puhdas matematiikka sovelletulla, logiikka tietokoneohjelmoinnilla, arkkitehtuuri insinööritaidolla, historia sosiologialla ja tuloksena on uusi sukupolvi hyvin informoituja  philistines, joiden charmlessness murentaa kaiken sen hyödyn, mikä heidän oppineisuudellaan olisi muuten ollut."<ref name="ScrutonDooley2016p50">Scruton and Dooley 2016, 50–52.</ref>{{,}}<ref>Stothard, Peter. [http://timescolumns.typepad.com/stothard/2009/06/michael-jackson-man-of-the-stagnant-crowd-and-two-other-men.html "Michael Jackson, man of 'the stagnant crowd', and two other men"], ''The Times Literary Supplement'', 29 June 2009.</ref>


===Writing===
===Activismi Itä-Euroopassa===
The 1980s established Scruton as a prolific writer. Thirteen of his non-fiction works appeared between 1980 and 1989, as did first novel, ''Fortnight's Anger'' (1981). The most contentious publication was ''[[Thinkers of the New Left]]'' (1985), a collection of his essays from ''The Salisbury Review'', which criticized 14 prominent intellectuals, including [[E. P. Thompson]], [[Michel Foucault]] and [[Jean-Paul Sartre]].{{efn|The subjects of ''[[Thinkers of the New Left]]'' are [[E. P. Thompson]], [[Ronald Dworkin]], [[Michel Foucault]], [[R. D. Laing]], [[Raymond Williams]], [[Rudolf Bahro]], [[Antonio Gramsci]], [[Louis Althusser]], [[Immanuel Wallerstein]], [[Jürgen Habermas]], [[Perry Anderson]], [[György Lukács]], [[John Kenneth Galbraith]] and [[Jean-Paul Sartre]].}} According to ''The Guardian'', the book was [[Remaindered book|remaindered]] after being greeted with "derision and outrage". Scruton said he became very depressed by the criticism.<ref name=Adams2015>Adams, Tim. [https://www.theguardian.com/culture/2015/oct/04/roger-scruton-my-father-looked-like-jeremy-corbyn-fools-frauds-firebrands-interview "Roger Scruton: 'Funnily enough, my father looked very like Jeremy Corbyn'"], ''The Guardian'', 4 October 2015.</ref> In 1987 he founded his own publisher, The Claridge Press, which he sold to the [[Continuum International Publishing Group]] in 2002.<ref>"The Claridge Press and Continuum", ''The Salisbury Review'', 21–22, 2002, 56: "The Continuum International Publishing Group is delighted to announce the acquisition of the small, independent publishing house Claridge Press from its proprietor, the philosopher, Professor Roger Scruton."</ref><ref>[https://web.archive.org/web/20090709070236/http://www.aei.org/scholar/100052 "Roger Scruton"], American Enterprise Institute for Public Policy Research, 9 July 2009.</ref>


From 1983 to 1986 he wrote a weekly column for ''The Times''. Topics included music, wine and motorbike repair, but others were contentious. The features editor, [[Peter Stothard]], said that no one he had ever commissioned had "provoked more rage". Scruton made fun of anti-racism and the peace movement, and his support for [[Margaret Thatcher]] while she was prime minister was regarded, he wrote, as an "act of betrayal for a university teacher". His first column, "The Virtue of Irrelevance", argued that universities were destroying education "by making it relevant": "Replace pure by applied mathematics, logic by computer programming, architecture by engineering, history by sociology: the result will be a new generation of well-informed philistines, whose charmlessness will undo every advantage which their learning might otherwise have conferred."<ref name=ScrutonDooley2016p50>Scruton and Dooley 2016, 50–52.</ref><ref>Stothard, Peter. [http://timescolumns.typepad.com/stothard/2009/06/michael-jackson-man-of-the-stagnant-crowd-and-two-other-men.html "Michael Jackson, man of 'the stagnant crowd', and two other men"], ''The Times Literary Supplement'', 29 June 2009.</ref>
[[File:Roger Scruton, Budapest, September 2016 (2).jpg|thumb|left|upright=0.85|Scruton luennoi Budapestissä syyskuussa 2016 aiheesta "Europe and the Conservative Cause"]]
Vuosina 1979-1989 Scruton tuki aktiivisesti toisinajattelijoita Tsekkoslovakiassa kommunistisen vallan aikana. Hän loi yhteyksiä yliopistoissa toimivien toisinajattelijoiden ja länsimaiden yliopistojen henkilökunnan välille. Osana Jan Hus Educational Foundation -verkoston toimintaa hän ja muut yliopistoihmiset vierailivat Prahassa ja Brnossa. tukeakseen Julius Tomin aloittamaa maanalalaista koulutusverkostoa, salakuljettaen kirjoja, organisoiden luentoja ja tehden opiskelijoille mahdolliseksi opiskella teologiaa Cambridgen yliopiston ulkopuolisina opiskelijoina (teologinen tiekunta oli ainoa, joka suostui auttamaan). Sitä varten järjestettiin opintokursseja, samizdat käännöksiä, kirjoja painettiin, ihmiset osallistuivat kokeisiin kellareissa ja tenttipapereita salakuljetettiin Englantiin diplomaattisessa postissa.<ref>Vaughan, David. [http://www.radio.cz/en/section/books/roger-scruton-and-a-special-relationship "Roger Scruton and a special relationship"], Radio Prague, 31 October 2010.</ref>{{,}}<ref>Hanley, Seán. ''The New Right in the New Europe: Czech Transformation and Right-wing politics, 1989–2006'', Routledge, 2008, [https://books.google.com/books?id=fKEJDo2smdQC&pg=PA47 47].</ref>{{,}}<ref>For the Jan Hus Educational Foundation, see Day 1999, 124ff.</ref>


===Activism in Eastern Europe===
Scruton pidätettiin Brnossa vuonna 1985 ennen kuin hänet karkotettiin maasta. Tsekkiläinen toisinajattelija Bronislava Müllerová oli paikalla, kun Scruton käveli rajan yli Itävaltaan: "Kahden rajavartioaseman välillä oli laaja tyhjä tila, joka oli täysin tyhjä. Näkyvissä ei ollut ainoatakaan ihmistä yhtä sotilasta lukuun ottamatta. Ja tuon tyhjän alueen yli käveli englantilainen filosofi Roger Scruton pikku laukkunsa kanssa Itävaltaan."<ref>Day 1999, 255.</ref> 17. kesäkuuta 1985 Scruton asetettiin epätoivottujen henkilöiden listalle Tsekkoslovakiassa. Häntä seurattiin myös hänen matkustaessaan Puolassa ja Unkarissa.<ref name=Day1999p281/>


[[File:Roger Scruton, Budapest, September 2016 (2).jpg|thumb|left|upright=0.85|Scruton on "Europe and the Conservative Cause", Budapest, September 2016]]
Toisinajattelijoiden tukemisesta Scruton palkittiin Plzeňissä Tsekissä vuonna 1993. Vuonna 1998 hän sai Tsekin tasavallan ansiomitalin presidentti Václav Havelilta.<ref name=Day1999p281>Day 1999, 281–282; ''Gentle Regrets'', 142.</ref> Scruton on arvostellut ankarasti länsimaisia ajattelijoita kuten Eric Hobsbawmia, jotka "päättivät puolustella" aikaisempien kommunististen hallitusten rikoksia ja vääryyksiä.<ref>Scruton, Roger. [http://articles.latimes.com/1991-09-05/local/me-2147_1_communist-party "The Day of Reckoning for the Apologists: Western collaborators with Soviet communism must be held accountable", ''Los Angeles Times'', 18 February 1987}}</ref> Hänen kokemuksensa toisinajattelijoiden parissa on romaanin muodossa kuvattu hänen romaanissaan ''Notes from Underground'' (2014).
From 1979 to 1989, Scruton was an active supporter of [[dissident]]s in [[Czechoslovakia]] under [[Communist Party of Czechoslovakia|Communist Party]] rule, forging links between the country's dissident academics and their counterparts in Western universities. As part of the Jan Hus Educational Foundation, he and other academics visited [[Prague]] and [[Brno]], now in the [[Czech Republic]], in support of an underground education network started by the Czech dissident [[Julius Tomin]], smuggling in books, organizing lectures, and eventually arranging for students to study for a Cambridge external degree in theology (the only faculty that responded to the request for help). There were structured courses, ''[[samizdat]]'' translations, books were printed, and people sat exams in a cellar with papers smuggled out through the diplomatic bag.<ref>Vaughan, David. [http://www.radio.cz/en/section/books/roger-scruton-and-a-special-relationship "Roger Scruton and a special relationship"], Radio Prague, 31 October 2010.</ref><ref>Hanley, Seán. ''The New Right in the New Europe: Czech Transformation and Right-wing politics, 1989–2006'', Routledge, 2008, [https://books.google.com/books?id=fKEJDo2smdQC&pg=PA47 47].</ref><ref>For the Jan Hus Educational Foundation, see Day 1999, 124ff.</ref>
 
Scruton was detained in 1985 in Brno before being expelled from the country. The Czech dissident [[:cs:Bronislava Müllerová|Bronislava Müllerová]] watched him walk across the border with Austria: "There was this broad empty space between the two border posts, absolutely empty, not a single human being in sight except for one soldier, and across that broad empty space trudged an English philosopher, Roger Scruton, with his little bag into Austria."<ref>Day 1999, 255.</ref> On 17 June that year, he was placed on the Index of Undesirable Persons. He writes that he was also followed during visits to Poland and Hungary.<ref name=Day1999p281/>
 
For his work in supporting dissidents, Scruton was awarded the First of June Prize in 1993 by the Czech city of [[Plzeň]], and in 1998 he was awarded the Czech Republic's [[Medal of Merit (Czech Republic)|Medal of Merit]] (First Class) by President [[Václav Havel]].<ref name=Day1999p281>Day 1999, 281–282; ''Gentle Regrets'', 142.</ref> Scruton has been strongly critical of figures in the West—in particular [[Eric Hobsbawm]]—who "chose to exonerate" former communist regimes' crimes and atrocities.<ref>Scruton, Roger. [http://articles.latimes.com/1991-09-05/local/me-2147_1_communist-party "The Day of Reckoning for the Apologists: Western collaborators with Soviet communism must be held accountable", ''Los Angeles Times'', 18 February 1987}}</ref> His experience of dissident intellectual life in 1980s Communist Prague is recorded in fictional form in his novel ''[[Notes from Underground (Scruton novel)|Notes from Underground]]'' (2014).


==1990s–2000s==
==1990s–2000s==


[[File:Albany Courtyard.JPG|thumb|upright=1.2|Scruton rented an apartment in the [[Albany (London)|Albany]]; the rooms had previously been [[Alan Clark]]'s [[servants' quarters]].]]
[[File:Albany Courtyard.JPG|thumb|upright=1.2|Scruton vuokrasi huoneiston Albanysta, Lontoosta.]]
Scruton took a year's [[sabbatical]] from Birkbeck in 1990 and spent it working in Brno in the Czech Republic.<ref name=SDp109>Scruton and Dooley 2016, 109–112.</ref> That year he registered Central European Consulting, established to offer business advice in post-communist [[Central Europe]].<ref name=companyinterests>[https://web.archive.org/web/20100902062543/http://www.roger-scruton.com/rs-business.html "Company interests"], roger-scruton.com, accessed 2 September 2010.</ref> He had been living in an apartment in [[Notting Hill Gate]], which he sold, and when he returned to England rented a cottage in [[Stanton Fitzwarren]], Swindon, from [[the Moonies]] and an apartment in the [[Albany (London)|Albany]] building on [[Piccadilly]], London, from [[Alan Clark]] (it had been Clark's [[servants' quarters]]).<ref name=Wroe/><ref name=SDp109/>
Scruton otti vuoden sapattivapaan Birkbeckistä vuonna 1990 ja toimi vuoden Brnossa Tsekissä.<ref name=Wroe/>{{,}}<ref name=SDp109>Scruton and Dooley 2016, 109–112.</ref>{{,}}<ref name=companyinterests>[https://web.archive.org/web/20100902062543/http://www.roger-scruton.com/rs-business.html "Company interests"], roger-scruton.com, accessed 2 September 2010.</ref>{{,}}<ref name=SDp109/>


From 1992 to 1995 he lived in [[Boston, Massachusetts]], teaching an elementary philosophy course and a graduate course on the [[philosophy of music]] for one semester a year, as professor of philosophy at [[Boston University]]. Two of his books grew out of these courses: ''Modern Philosophy: An Introduction and Survey'' (1994) and ''The Aesthetics of Music'' (1997). In 1993 he bought Sunday Hill Farm in [[Brinkworth, Wiltshire|Brinkworth]], [[Wiltshire]]—35 acres, later increased to 100, and a 250-year-old farmhouse—where he lived after returning from the United States.<ref>Scruton and Dooley 2016.<!--add page number--></ref><ref name=Adams2015/><ref name=Ross1998>Ross, Deborah. [http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/interview-roger-scruton-philosopher-musician-author-scourge-of-the-left-so-where-does-he-keep-his-1191298.html "Interview: Roger Scruton"], ''The Independent'', 13 December 1998.</ref>
Vuosina 1992 - 1995 hän eli Bostonissä Massachusettsissä opettaen filosofiaa filosofian professorina Bostonin yliopistossa. Kaksi hänen kirjoistaan syntyi Bostonissa opetettujen filosofian kurssien pohjalta: ''Modern Philosophy: An Introduction and Survey'' (1994) ja ''The Aesthetics of Music'' (1997).<ref>Scruton and Dooley 2016.<!--add page number--></ref>{{,}}<ref name=Adams2015/>{{,}}<ref name=Ross1998>Ross, Deborah. [http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/interview-roger-scruton-philosopher-musician-author-scourge-of-the-left-so-where-does-he-keep-his-1191298.html "Interview: Roger Scruton"], ''The Independent'', 13 December 1998.</ref>


[[File:Montpelier near Sperryville, closeup of house (cropped).JPG|thumb|left|upright=1.3|The Scrutons owned [[Montpelier (Sperryville, Virginia)|Montpelier]], near [[Sperryville, Virginia|Sperryville]], Virginia, from 2004 to 2009.<ref name=ScrutonDooley2016p192/>]]
[[File:Montpelier near Sperryville, closeup of house (cropped).JPG|thumb|left|upright=1.3|Scrutonit omistivat Montpelierin lähellä Sperryvilleä, Virginiassa vuosina 2004-2009. <ref name=ScrutonDooley2016p192>Scruton and Dooley 2016, 192–193; [https://web.archive.org/web/20110207060237/http://web.mac.com/rogerandsophie/iWeb/Site/Welcome.html "Welcome to Montpelier in Rappahannock County, Virginia"], web.mac.com/rogerandsophie.</ref>]]


Vuosina 2005-2009 Scruton toimi tutkimusprofessorina Institute for the Psychological Sciences Arlingtonissa, Virginiassa, ja vuonna 2009 hän toimi American Enterprise Institute Washington, D.C.ssa, jossa hän kirjoitti kirjansa ''Green Philosophy'' (2011).<ref>Scruton and Dooley 2016, 183.</ref>
Vuosina 2005-2009 Scruton toimi tutkimusprofessorina Institute for the Psychological Sciences Arlingtonissa, Virginiassa, ja vuonna 2009 hän toimi American Enterprise Institute Washington, D.C.ssa, jossa hän kirjoitti kirjansa ''Green Philosophy'' (2011).<ref>Scruton and Dooley 2016, 183.</ref>
Rivi 69: Rivi 61:
Scruton has also written three [[Libretto|libretti]], two set to music. The first is a one-act chamber, ''The Minister'',<ref>Scruton, Roger. [http://hdl.handle.net/2144/14498 "The Minister. A one-act opera in six scenes"], OpenBU, Boston University Libraries.</ref> and the second a two-act opera, ''[[Violet (opera)|Violet]]''. The latter, based on the life of the British harpsichordist [[Violet Gordon-Woodhouse]], was performed twice at the [[Guildhall School of Music]] in London in 2005.<ref name=about/>
Scruton has also written three [[Libretto|libretti]], two set to music. The first is a one-act chamber, ''The Minister'',<ref>Scruton, Roger. [http://hdl.handle.net/2144/14498 "The Minister. A one-act opera in six scenes"], OpenBU, Boston University Libraries.</ref> and the second a two-act opera, ''[[Violet (opera)|Violet]]''. The latter, based on the life of the British harpsichordist [[Violet Gordon-Woodhouse]], was performed twice at the [[Guildhall School of Music]] in London in 2005.<ref name=about/>


==2010s: Academic posts, knighthood==
==2010s: Akateemiset asemat, aateluus==
The Scrutons returned from the United States to make their home again at Sunday Hill Farm in Wiltshire. Scruton took an unpaid research professorship at [[Buckingham University]],<ref name=about/> and in 2010 was awarded an unpaid visiting professorship at the [[University of Oxford]] to teach graduate classes on aesthetics.<ref>[http://www.philosophy.ox.ac.uk/news__events/older_news/-_title_of_visiting_professor_conferred_on_roger_scruton "Title of Visiting Professor conferred on Roger Scruton"], Philosophy Faculty, University of Oxford, accessed 27 December 2010.</ref> He is a senior research fellow at [[Blackfriars, Oxford|Blackfriars Hall]], Oxford.<ref>[http://www.bfriars.ox.ac.uk/hall/academic-staff/ "Academic staff"], Blackfriars.</ref> In 2010 he delivered the Scottish [[Gifford Lectures]] at the [[University of St Andrews]] on "The Face of God",<ref>[http://www.st-andrews.ac.uk/gifford/2010/the-face-of-god/ "The Face of God"], University of St Andrews Gifford Lectures, 25 March 2010.</ref> and the following year he took up a quarter-time professorial fellowship at St Andrews in moral philosophy.<ref>[http://www.st-andrews.ac.uk/philosophy/news/?newsid=130 "Roger Scruton appointed as quarter-time professorial fellow"], School of Philosophical, Anthropological and Film Studies, University of St Andrews, accessed 27 December 2010.</ref>
Scruton palasi Yhdysvalloista vuonna 2010 ja otti vastaan palkattoman professuurin Buckinhamin yliopistossa.<ref name=about/> Hänelle tarjotiin myös vieraileva professuuri Oxfordin yliopistossa, jossa hän opetti estetiikkaa jatko-opiskelijoille.<ref>[http://www.philosophy.ox.ac.uk/news__events/older_news/-_title_of_visiting_professor_conferred_on_roger_scruton "Title of Visiting Professor conferred on Roger Scruton"], Philosophy Faculty, University of Oxford, accessed 27 December 2010.</ref>{{,}}<ref>[http://www.bfriars.ox.ac.uk/hall/academic-staff/ "Academic staff"], Blackfriars.</ref> Vuonna 2010 hän piti Gifford Lectures St. Andrewsin yliopistossa aiheesta "The Face of God",<ref>[http://www.st-andrews.ac.uk/gifford/2010/the-face-of-god/ "The Face of God"], University of St Andrews Gifford Lectures, 25 March 2010.</ref> Seuraavana vuonna hänestä tuli osa-aikainen moraalifilosofian professori St. Andrewsin yliopistossa.<ref>[http://www.st-andrews.ac.uk/philosophy/news/?newsid=130 "Roger Scruton appointed as quarter-time professorial fellow"], School of Philosophical, Anthropological and Film Studies, University of St Andrews, accessed 27 December 2010.</ref>
 
Tänä aikana ilmestyi kaksi romaania: ''Notes from Underground'' (2014) perustuu hänen kokemuksiinsa Tsekkoslovakiassa ja ''The Disappeared'' (2015) käsittelee lapsikauppaa yhdessä Yorkshiren kaupungissa.<ref>For the latter, Murray, Douglas. [http://www.spectator.co.uk/2015/04/roger-scruton-a-prophet-in-his-own-land/ "'The truth is hard': an interview with Roger Scruton"], ''The Spectator'', 4 April 2015.</ref> Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.<ref name=LondonGazette>{{cite web | url=https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/528698/birthday_honours_2016_high_awards_notes.pdf | title=The 2016  Queen's Bithday Honours List | publisher=www.gov.uk | date=10 June 2016}}</ref> Hän kuuluu ''British Journal of Aesthetics'' toimituskuntaan,<ref>[http://www.oxfordjournals.org/our_journals/aesthj/editorial_board.html "Editorial board"], ''British Journal of Aesthetics'', accessed 6 December 2010.</ref> ja on vanhemi tutkija tutkimuslaitoksessa nimeltä Ethics and Public Policy Center.<ref>{{cite web |url=https://eppc.org/author/roger_scruton/ |title=Roger Scruton|publisher=Ethics and Public Policy Center|accessdate=10 January 2013}}</ref>
 
== Filosofiset ja poliittiset näkemykset ==
===Estetiikka===
Scruton on tutkinut estetiikkaa koko uransa ajan. Vuosina 1971-1992 hän opetti estetiikkaa Birkbeck Collegessa. Hän väitöskirjansa oli pohjana hänen ensimmäiselle kirjalleen, ''Art and Imagination'' (1974),  jossa hän argumentoi, että "esteettisen kiinnostuksen erottaa muista se, että siinä arvostetaan jotakin sen itsensä takia".<ref>{{cite web |url=http://www.british-aesthetics.org/91A877BE-2CEB-45A2-AD91-7FAD66D720F5/ForceRequestingFullContent/91A877BE-2CEB-45A2-AD91-7FAD66D720F5/uploads/Cain%20TODD.pdf |title=Imagination, Attitude and Experience in Aesthetic Judgement |first=Cain|last=Samuel Todd|work=Postgraduate Journal of Aesthetics|date=April 2004}}</ref>
 
Scruton on julkaissut estetiikasta myös ''The Aesthetics of Architecture'' (1979), ''The Aesthetic Understanding'' (1983 and 1997), ''The Aesthetics of Music'' (1997), and ''Beauty'' (2010). Vuonna 2008 pidettiin Durhamin yliopistossaa kaksipäiväinen konferenssi, jossa arvioitiin hänen vaikutustaan estetiikassa. Vuonna 2012 julkaistiin esseekokoelma nimellä ''Scruton's Aesthetics''. Kirjan kustantaja oli Palgrave Macmillan.<ref>[http://www.dur.ac.uk/philosophy/events/conferences/scrutonaesthetics/ "Scruton's Aesthetics"], Department of Philosophy, Durham University, 6 November 2012; Hamilton, Andy; Zangwill, Nick. ''Scruton's Aesthetics'', London: Palgrave Macmillan, 2012.</ref>{{,}}<ref>Bayley, Stephen. [https://www.theguardian.com/artanddesign/2009/mar/22/national-trust-intelligence-squad "Has Britain become indifferent to beauty?], ''The Guardian'', 22 March 2009.</ref> Myöhemmin tuona vuonna Scruton kirjoitti ja esitti BBC:ssä dokumentaarin ''[[Why Beauty Matters]]'', jossa hän perusteli sitä, että kauneus tulisi palauttaa perinteiseen asemaansa taiteessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa.<ref>{{cite web |url=http://www.bbc.co.uk/programmes/b00p6tsd |title=Why Beauty Matters |publisher=BBC |date=28 November 2009}}</ref> Hän sanoi saaneensa yli 500 sähköpostiviestiä, joissa sanottiin: "Hienoa, että joku sanoo, mitä tulee sanoa".<ref>{{cite web |last=Scruton |first=Roger |url=https://web.archive.org/web/20100519110549/http://spectator.org/archives/2010/05/17/on-defending-beauty |title=On Defending Beauty |work=The American Spectator |date=May 2010}}</ref>


Two novels appeared during this period: ''[[Notes from Underground (Scruton novel)|Notes from Underground]]'' (2014) is based on his experiences in Czechoslovakia and ''[[The Disappeared (novel)|The Disappeared]]'' (2015) deals with child trafficking in a Yorkshire town.<ref>For the latter, Murray, Douglas. [http://www.spectator.co.uk/2015/04/roger-scruton-a-prophet-in-his-own-land/ "'The truth is hard': an interview with Roger Scruton"], ''The Spectator'', 4 April 2015.</ref> Scruton was [[Knight Bachelor|knighted]] in the 2016 Birthday Honours for "services to philosophy, teaching and public education".<ref name=LondonGazette>{{London Gazette|issue=61608 |supp=y|page=B2|date=11 June 2016}}.{{pb}}
===Argumentteja konservatismin puolesta===
{{cite web | url=https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/528698/birthday_honours_2016_high_awards_notes.pdf | title=The 2016  Queen's Bithday Honours List | publisher=www.gov.uk | date=10 June 2016}}</ref> He sits on the editorial board of the ''[[British Journal of Aesthetics]]'',<ref>[http://www.oxfordjournals.org/our_journals/aesthj/editorial_board.html "Editorial board"], ''British Journal of Aesthetics'', accessed 6 December 2010.</ref> and is a senior fellow of the [[Ethics and Public Policy Center]].<ref>{{cite web |url=https://eppc.org/author/roger_scruton/ |title=Roger Scruton|publisher=Ethics and Public Policy Center|accessdate=10 January 2013}}</ref>


== Philosophical and political views ==
Scruton tunnetaan parhaiten kirjoituksistaan konservatismin puolesta.<ref>Freeman, Samuel. [http://www.nybooks.com/articles/2016/04/21/enemies-of-roger-scruton/ "The Enemies of Roger Scruton"], ''New York Review of Books'', 21 April 2016.</ref> Hänen toinen kirjansa ''The Meaning of Conservatism'' (1980)<ref name=Scruton2005p51>''Gentle Regrets'', 51.</ref>— johti hänen akateemisen uransa vaikeuksiin. <ref name=Edemariam/><ref>Norman, Jesse. [http://www.spectator.co.uk/2014/09/how-to-be-a-conservative-by-roger-scruton-book-review/ "Passion, authority and the odd mini-rant: Scruton’s conservative vision"], ''The Spectator'', 27 September 2014.</ref>
===Aesthetics===
Scruton has specialised in [[aesthetics]] throughout his career. From 1971 to 1992 he taught aesthetics at Birkbeck College. His PhD thesis formed the basis of his first book, ''Art and Imagination'' (1974), in which he argued that "what demarcates aesthetic interest from other sorts is that it involves the appreciation of something for its own sake".<ref>{{cite web |url=http://www.british-aesthetics.org/91A877BE-2CEB-45A2-AD91-7FAD66D720F5/ForceRequestingFullContent/91A877BE-2CEB-45A2-AD91-7FAD66D720F5/uploads/Cain%20TODD.pdf |title=Imagination, Attitude and Experience in Aesthetic Judgement |first=Cain|last=Samuel Todd|work=Postgraduate Journal of Aesthetics|date=April 2004}}</ref>


Since then Scruton has published ''The Aesthetics of Architecture'' (1979), ''The Aesthetic Understanding'' (1983 and 1997), ''The Aesthetics of Music'' (1997), and ''Beauty'' (2010). In 2008 a two-day conference was held at [[Durham University]] to assess his impact in the field, and in 2012 a collection of essays, ''Scruton's Aesthetics'', was published by Palgrave Macmillan.<ref>[http://www.dur.ac.uk/philosophy/events/conferences/scrutonaesthetics/ "Scruton's Aesthetics"], Department of Philosophy, Durham University, 6 November 2012; Hamilton, Andy; Zangwill, Nick. ''Scruton's Aesthetics'', London: Palgrave Macmillan, 2012.</ref>
Teoksessaan ''Gentle Regrets'' (2005) hän kirjoitti havainneensa useiden Edmund Burken argumenteista kirjassa ''[[Reflections on the Revolution in France]]'' (1790) olevan vakuuttavia. Vaikka Burke kirjoitti vallankumouksesta, ei sosialismista, Scruton vakuuttui, että sosialismin utopiostiset lupaukset ovat sidoksissa abstraktiin teoriaan ihmismielestä, jolla on vain vähän liittymäkohtia siihen, miten ihmiset todellisuudessa ajattelevat. Burke vakuutti Scrutonin myös siitä, että historialla ei ole suuntaan eikä siihen liity mitään välttämätöntä moraalista tai henkistä edistysprosessia. Scruton uskoo, että ihmiset ajattelevat kollektiivisesti yhteisen päämäärän pohjalta ainoastaan kriisiaikoina ja että yhteiskunnan organisoiminen kollektiivisten päämäärien pohjalta vaatii todellisen tai kuvitellun vihollisen. Tämä on Scrutonin mukaan selitys sosialistisen kirjallisuuden kiistelevälle sävylle.<ref name=Regretsp40/>


In an [[Intelligence Squared]] debate in March 2009, Scruton (seconding historian [[David Starkey]]) proposed the motion: "Britain has become indifferent to beauty" by holding an image of [[Sandro Botticelli|Botticelli]]'s ''[[The Birth of Venus (Botticelli)|The Birth of Venus]]'' next to one of the supermodel [[Kate Moss]].<ref>Bayley, Stephen. [https://www.theguardian.com/artanddesign/2009/mar/22/national-trust-intelligence-squad "Has Britain become indifferent to beauty?], ''The Guardian'', 22 March 2009.</ref> Later that year Scruton wrote and presented a [[BBC Two]] documentary, ''[[Why Beauty Matters]]'', in which he argued that beauty should be restored to its traditional position in art, architecture and music.<ref>{{cite web |url=http://www.bbc.co.uk/programmes/b00p6tsd |title=Why Beauty Matters |publisher=BBC |date=28 November 2009}}</ref> He wrote that he had received "more than 500 e-mails from viewers, all but one saying, 'Thank Heavens someone is saying what needs to be said'".<ref>{{cite web |last=Scruton |first=Roger |url=https://web.archive.org/web/20100519110549/http://spectator.org/archives/2010/05/17/on-defending-beauty |title=On Defending Beauty |work=The American Spectator |date=May 2010}}</ref>
Scrutonin mukaan todellinen vapaus ei ole ristiriidassa laillisen järjestyksen kanssa vaan on sen toinen puoli.<ref name=Regretsp40>''Gentle Regrets'', 40–41.</ref> Jos yhteiskunnan instituutiot kuten avioliitto hajotetaan, seurauksena on vapauden kaventuminen.<ref>''Gentle Regrets'', 43.</ref>


===Arguments for conservatism===
Scrutonin mukaan uskomukset, jotka näyttäisivät olevan pelkkiä ennakkoluuloja, saattavat joskus osoittautua käyttökelpoisiksi ja tärkeiksi: "kaikkein tärkeimmät uskomuksemme saattavat olla sellaisia, ettei niitä meidän näkökulmastamme ole oikeutettu eikä edes pysty oikeuttamaan, ja yritys niiden oikeuttamiseen johtaa vain niiden menettämiseen." A prejudice in favour of [[modesty]] in women and [[chivalry]] in men, for example, may aid the stability of sexual relationships and the raising of children, although these are not offered as reasons in support of the prejudice. Siksi voi olla helppo osoittaa tämän ennakkoluulon olevan järjenvastainen, mutta sen hylkääminen on kuitenkin menetys.<ref>''Gentle Regrets'', 42.</ref> Scruton on ollut kriittinen aikamme feminististä liikettä kohtaan samalla kun hän on kommentoinut myönteisesti varhaisia naisten oikeuksien puolustajia kuten Mary Wollstonecraftia.<ref name=Edemariam/>
{{Conservatism sidebar}}
Scruton is best known for his writing in support of conservatism.<ref>Freeman, Samuel. [http://www.nybooks.com/articles/2016/04/21/enemies-of-roger-scruton/ "The Enemies of Roger Scruton"], ''New York Review of Books'', 21 April 2016.</ref> His second book, ''The Meaning of Conservatism'' (1980)—which he called "a somewhat [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Hegelian]] defence of Tory values in the face of their betrayal by the free marketeers"<ref name=Scruton2005p51>''Gentle Regrets'', 51.</ref>—was responsible, he said, for blighting his academic career.<ref name=Edemariam/><ref>Norman, Jesse. [http://www.spectator.co.uk/2014/09/how-to-be-a-conservative-by-roger-scruton-book-review/ "Passion, authority and the odd mini-rant: Scruton’s conservative vision"], ''The Spectator'', 27 September 2014.</ref>


He wrote in ''Gentle Regrets'' (2005) that he found several of [[Edmund Burke]]'s arguments in ''[[Reflections on the Revolution in France]]'' (1790) persuasive. Although Burke was writing about revolution, not socialism, Scruton was persuaded that, as he put it, the utopian promises of socialism are accompanied by an abstract vision of the mind that bears little relation to the way most people think. Burke also convinced him that there is no direction to history, no moral or spiritual progress; that people think collectively toward a common goal only during crises such as war, and that trying to organize society this way requires a real or imagined enemy; hence, Scruton wrote, the strident tone of socialist literature.<ref name=Regretsp40/>
Kirjassaan ''Arguments for Conservatism'' (2006), Scruton kävi läpi filosofisen ajattelun alueita, joissa konservatiivista aatetta tulisi kehittää ja tehdä älyllisesti vakuuttavaksi. Ihmisten kiintymyksen kohteet ovat rajoitettuja ja paikallisia. Alueellinen lojaalisuus on kaikenlaisten hallitusten perustana siellä, missä laki ja vapaus hallitsevat. Kun jurisdiction laajennetaan kansallisvaltion rajojen ulkopuolelle, hallitusvaltaa on vaikeampia asettaa edesvastuuseen teoistaan.<ref>Scruton, Roger. ''A Political Philosophy: Arguments for Conservatism'', London: Bloomsbury, 2006, 3, 19.</ref>


Scruton further argued, following Burke, that society is held together by authority and the [[rule of law]], in the sense of the right to obedience, not by the imagined rights of citizens. Obedience, he wrote, is "the prime virtue of political beings, the disposition that makes it possible to govern them, and without which societies crumble into 'the dust and powder of individuality'". Real freedom, Scruton wrote, does not stand in conflict with obedience, but is its other side.<ref name=Regretsp40>''Gentle Regrets'', 40–41.</ref> He was also persuaded by Burke's arguments about the [[social contract]], including that most parties to the contract are either dead or not yet born. To forget this, he wrote—to throw away customs and institutions—is to "place the present members of society in a dictatorial dominance over those who went before, and those who came after them".<ref>''Gentle Regrets'', 43.</ref>
Hän vastusti sitä, että "kansakunta" korotetaan ihmisten yläpuolelle, koska tällainen asetelma olisi uhka demokraattiselle kansalaisuudelle ja rauhalle. "Conservatism and conservation" are two aspects of a single policy, that of husbanding resources, including the [[social capital]] embodied in laws, customs and institutions, and the material capital contained in the environment. Scrutonin mukaan lainsäädäntöä ei saa käyttää erityisetujen ajamisen välineenä. People impatient for reform—for example in the areas of [[euthanasia]] or [[abortion]]—are reluctant to accept what may be "glaringly obvious to others—that the law exists precisely to impede their ambitions".<ref>''Arguments for Conservatism'', 15, 34, 69.</ref>


Scruton argued that beliefs that appear to be examples of prejudice may be useful and important: "our most necessary beliefs may be both unjustified and unjustifiable, from our own perspective, and the attempt to justify them will merely lead to their loss." A prejudice in favour of [[modesty]] in women and [[chivalry]] in men, for example, may aid the stability of sexual relationships and the raising of children, although these are not offered as reasons in support of the prejudice. It may therefore be easy to show the prejudice as irrational, but there will be a loss nonetheless if it is discarded.<ref>''Gentle Regrets'', 42.</ref> Scruton has been critical of the contemporary [[Feminism|feminist]] movement, while reserving praise for suffragists such as [[Mary Wollstonecraft]].<ref name=Edemariam/>
Hän määritteli postmodernismin näkemykseksi, jonka mukaan totuudella, objektiivisuudella ja merkityksellä ei ole perusteita, niin että näkemysten väliset ristiriidat ovat pelkkiä valtataisteluja. Samalla kun länsimaita vaaditaan arvioimaan muita kulttuureja niiden omilla ehdoilla, länsimaista kulttuuria arvostellaan etnosentriseksi ja rasistiseksi. Hän kirjoitti: "Päättely, joka pyrkii tuhoamaan objektiivisen totuuden ja ehdottoman arvon ideat asettaa poliittisen korrektiuden ehdottoman sitovaksi ja pitää kulttuurirelativismia objektiivisesti totena."<ref>''Arguments for Conservatism'', 106, 115, 117.</ref>


[[File:Nexus Masterclass Roger Scruton, November 2015.webm|thumb|left|upright=1.3|Scruton discussing the [[European Union]] and the [[nation state]], November 2015]]
===Uskonto ja totalitarismi===
In ''Arguments for Conservatism'' (2006), he marked out the areas in which philosophical thinking is required if conservatism is to be intellectually persuasive. He argued that human beings are creatures of limited and local affections. Territorial loyalty is at the root of all forms of government where law and liberty reign supreme; every expansion of jurisdiction beyond the frontiers of the nation state leads to a decline in accountability.<ref>Scruton, Roger. ''A Political Philosophy: Arguments for Conservatism'', London: Bloomsbury, 2006, 3, 19.</ref>
Scruton väittää, Immanuel Kantia seuraten, että ihmisissä on tuopuoleinen ulottuvuus, pyhä ydin, joka ilmenee heidän kyvyssään itsereflektioon.<ref>Dooley, Mark. ''Roger Scruton: The Philosopher on Dover Beach''. Continuum, 2009, 12, 42.</ref> Hän väittää, että olemme ennen näkemättömän maallistumisen aikakaudessa maailmanhistoriassa. Sellaiset kirjailijat ja taitelijat kuten [[Rainer Maria Rilke]], [[T. S. Eliot]], [[Edward Hopper]] and [[Arnold Schoenberg]] "omistivat paljon energiaa elävöittääkseen pyhän kokemuksen - yksityisenä eikä julkisena tietoisuuden muotona". Koska nämä ajattelijat kohdistivat taiteensa harvoille, he eivät ole koskaan vedonneet joukkoihin.<ref name=Arguments142>''Arguments for Conservatism'', 142–143, 146–147, 150–153.</ref>


He opposed elevating the "nation" above its people, which would threaten rather than facilitate citizenship and peace. "Conservatism and conservation" are two aspects of a single policy, that of husbanding resources, including the [[social capital]] embodied in laws, customs and institutions, and the material capital contained in the environment. He argued further that the law should not be used as a weapon to advance special interests. People impatient for reform—for example in the areas of [[euthanasia]] or [[abortion]]—are reluctant to accept what may be "glaringly obvious to others—that the law exists precisely to impede their ambitions".<ref>''Arguments for Conservatism'', 15, 34, 69.</ref>
Totalitarismissa keskusvallalle ei ole rajoituksia ja se hallitsee kaikkia elämän puolia. Totalitarismin puolustavat saavat voimansa katkeruusta ja vallan saatuaan he pyrkivät kumoamaan instituutiot kuten lain, yksityisomistuksen, ja uskonnon. Scruton kirjoittaa: "Katkerien mielestä nämä kolme instituutiota ovat epätasa-arvon syitä ja siksi syitä heidän nöyryytyksilleen ja epäonnistumisilleen." Hän väittää, että vallankumouksia ei toteuteta alhaalta päin, kansan toimesta, vaan ylhäältä päin, kansan nimissä, valtaa tavoittelevan eliitin toimesta.<ref name=Arguments142/>


He defined [[post-modernism]] as the claim that there are no grounds for truth, objectivity, and meaning, and therefore conflicts between views are nothing more than contests of power, and argued that, while the West is required to judge other cultures in their own terms, Western culture is adversely judged as ethnocentric and racist. He wrote: "The very reasoning which sets out to destroy the ideas of objective truth and absolute value imposes political correctness as absolutely binding, and cultural relativism as objectively true."<ref>''Arguments for Conservatism'', 106, 115, 117.</ref>
Scruton suggests that the importance of [[Newspeak]] in totalitarian societies is that the power of language to describe reality is replaced by language whose purpose is to avoid encounters with realities. He agrees with [[:fr:Alain Besançon|Alain Besançon]] that the totalitarian society envisaged by [[wp:George Orwell|George Orwell]] in ''[[Nineteen Eighty-Four]]'' (1949) can be only understood in theological terms, as a society founded on a transcendental negation. In accordance with T. S. Eliot, Scruton believes that true originality is only possible within a tradition, and that it is precisely in modern conditions—conditions of fragmentation, heresy, and unbelief—that the conservative project acquires its sense.<ref>''Arguments for Conservatism'', 162–163, 182, 194.</ref>


===Religion and totalitarianism===
Scruton considers that religion plays a basic function in "endarkening" human minds. "Endarkenment" is Scruton's way of describing the process of socialization through which certain behaviours and choices are closed off and forbidden to the subject, which he considers necessary to curb socially damaging impulses and behaviour.<ref>Ireland, P. "Endarkening the mind: Roger Scruton and the power of law", ''Social & Legal Studies'', 6(1), 1997, 51.</ref>{{,}}<ref name=Stafford1991>Stafford, J. Martin. [https://link.springer.com/article/10.1007/BF00372432 "The two minds of Roger Scruton"], ''Studies in Philosophy and Education'', 11(2), 1991, 187–193. doi 10.1007/BF00372432</ref>
Scruton contends, following [[Immanuel Kant]], that human beings have a transcendental dimension, a sacred core exhibited in their capacity for [[self-reflection]].<ref>Dooley, Mark. ''Roger Scruton: The Philosopher on Dover Beach''. Continuum, 2009, 12, 42.</ref> He argues that we are in an era of secularization without precedent in the history of the world; writers and artists such as [[Rainer Maria Rilke]], [[T. S. Eliot]], [[Edward Hopper]] and [[Arnold Schoenberg]] "devoted much energy to recuperating the experience of the sacred—but as a private rather than a public form of consciousness." Because these thinkers directed their art at the few, he writes, it has never appealed to the many.<ref name=Arguments142>''Arguments for Conservatism'', 142–143, 146–147, 150–153.</ref>


He defines totalitarianism as the absence of any constraint on central authority, with every aspect of life the concern of government. Advocates of totalitarianism feed on resentment, Scruton argues, and having seized power they proceed to abolish institutions—such as the law, property, and religion—that create authorities. Scruton writes, "To the resentful it is these institutions that are the cause of inequality, and therefore the cause of their humiliations and failures." He argues that revolutions are not conducted from below by the people, but from above, in the name of the people, by an aspiring elite.<ref name=Arguments142/>
===Seksuaalisuus===


Scruton suggests that the importance of [[Newspeak]] in totalitarian societies is that the power of language to describe reality is replaced by language whose purpose is to avoid encounters with realities. He agrees with [[:fr:Alain Besançon|Alain Besançon]] that the totalitarian society envisaged by [[George Orwell]] in ''[[Nineteen Eighty-Four]]'' (1949) can be only understood in theological terms, as a society founded on a transcendental negation. In accordance with T. S. Eliot, Scruton believes that true originality is only possible within a tradition, and that it is precisely in modern conditions—conditions of fragmentation, heresy, and unbelief—that the conservative project acquires its sense.<ref>''Arguments for Conservatism'', 162–163, 182, 194.</ref>
Scrutonin<ref name="Scruton6">Scruton 2006</ref> mielestä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseva mielikuvamaailma ja sen varaan rakentuva kulttuurinen indoktrinaatio tekee lähes mahdottomaksi puolustaa perinteisiä perhearvoja, joiden mukaan avioliitto ymmärretään tulevan sukupolven näkökulmasta ja avioliiton tarkoitukseksi ymmärretään turvata lapselle mahdollisuus elää biologisten vanhempiensa muodostamassa perheessä. Koska homoseksuaalinen parisuhde ei määritelmän mukaan voi tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, lapsen oikeuksien näkökulmasta toteutetun avioliiton määrittelyn katsotaan syrjivän homoseksuaalisia pareja. Niinpä perinteisten perhearvojen puolustaminen luokitellaan homofobiaksi, joka on rinnastettavissa rasismiin. Koska tämä syytös ei perustu järkiperäiseen analyysiin, vaan käytettyjen sanojen ja käsitteiden tunnelataukseen, syytöstä vastaan puolustautuminen ei vapauta ihmistä näiden tunneladattujen sanojen antamasta leimasta. Näiden mielikuvien pohjalta tapahtuva päätöksenteko ohjaa poliittisia nimityksiä ja akateemisten virkojen täyttöä.
Scruton<ref>Scruton 2006: 27−28 </ref> kiinnittää huomiota siihen, että nykykeskustelussa tavallisesti leimataan seksistiseksi henkilö, joka uskaltaa julkisesti epäillä feministisiä olettamuksia sukupuolierojen näennäisyydestä, ja homofobiasta syytetään henkilöä, jonka käsitykset eroavat siitä, mitä pidetään oikeaoppisena käsityksenä homoseksuaalien oikeuksista.  


Scruton considers that religion plays a basic function in "endarkening" human minds. "Endarkenment" is Scruton's way of describing the process of socialization through which certain behaviours and choices are closed off and forbidden to the subject, which he considers necessary to curb socially damaging impulses and behaviour.<ref>Ireland, P. "Endarkening the mind: Roger Scruton and the power of law", ''Social & Legal Studies'', 6(1), 1997, 51.</ref><ref name=Stafford1991/>
Yliopistojen virantäytöstä päättävät komiteat tutkivat hakijoita homofobian epäilysten osalta ja ilman muuta hylkäävät heidät, kun tämä syytös on esitetty: ”Emme voi antaa tämän naisen toimia juristina, koska hän on kristitty fundamentalisti ja kärsii homofobiasta.” ”Vaikka hän kuuluu maailman parhaisiin asiantuntijoihin toisen dynastian hieroglyfeistä, hänelle ei voi antaa vakituista paikkaa yliopistossa sen homofobisen kommentin jälkeen, jonka hän esitti viime perjantaina.”


===Sex===
Scrutonin mukaan tällainen sensuuri edistää niiden asiaa, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen ”normalisoida” homoseksuaalisen avioliiton idean.
{{undue weight|section|date=February 2017}}
[[Jonathan Dollimore]] wrote that Scruton's ''[[Sexual Desire (book)|Sexual Desire]]'' (1986) based a conservative sexual ethic on the Hegelian proposition that "the final end of every rational being is the building of the self", which involves recognizing the other as an end in itself. Scruton argues that the major feature of perversion is "sexual release that avoids or abolishes the ''other''", which he sees as [[narcissistic]] and [[solipsistic]].<ref name=Dollimore260>[[Dollimore, Jonathan]]. ''Sexual Dissidence: Augustine to Wilde, Freud to Foucault''. Oxford University Press, 1991, 260–261.</ref> [[Martha Nussbaum]] argued that Scruton did not apply his principle of otherness equally—for example, to sexual relationships between adults and children.<ref>Nussbaum, Martha. [https://newrepublic.com/article/69203/the-passion-fashion "The Passion Fashion"], ''The New Republic'', 10 September 2009.</ref> He argued in an essay, "Sexual morality and the liberal consensus" (1989), that [[homosexuality]] is a perversion because the body of the homosexual's lover belongs to the same category as his own.<ref>Scruton, Roger. ''The Philosopher on Dover Beach''. Carcanet Press Limited, 1990, 268.</ref>
{{lainaus|Sitä ei ole mahdollista vastustaa sen enempää kuin on osoittautunut mahdolliseksi vastustaa feminististä sensuuria seksuaalista eroa koskevasta totuudesta. Mutta ehkä on mahdollista yksityisesti asiasta sopivien aikuisten kesken pitää kiinni ajatuksesta, että homoseksuaalinen avioliitto ei ole todellisuudessa mikään avioliitto.|Roger Scruton<ref>Scruton 2006: 27−28</ref>}}
Scrutonin<ref>Scruton 2006: 26−27</ref> mukaan avioliiton käsite perustuu sukupuolieron käsitteeseen ja kaikkeen siihen, mitä nämä sukupuolierot merkitsevät. Jos sukupuolieron käsitteestä tehdään avioliiton kannalta satunnainen asia, silloin itse avioliiton käsite on muutettu niin radikaalisti, ettei sitä enää voida tunnistaa entiseksi. Homoseksuaalit haluavat avioliittoa, koska he haluavat osakseen avioliitolle kuuluvan sosiaalisen arvostuksen, mutta jos hyväksytään samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen suhde avioliitoksi, silloin avioliitolta itseltään riistetään sen perustarkoitus, joka on antaa vielä syntymättömille jo elävien tarjoama suoja ja jo eläville syntymättömien heille tarjoama siunaus.


Scruton argued further that gays have no children and consequently no interest in creating a socially stable future. He therefore considered it justified to "instil in our children feelings of revulsion" towards homosexuality,<ref name=Stafford1991>Stafford, J. Martin. [https://link.springer.com/article/10.1007/BF00372432 "The two minds of Roger Scruton"], ''Studies in Philosophy and Education'', 11(2), 1991, 187–193. {{doi|10.1007/BF00372432}}</ref> and in 2007 he challenged the assumption that gays should have the right to adopt.<ref>Scruton, Roger. [http://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3636798/This-right-for-gays-is-an-injustice-to-children.html "This 'right' for gays is an injustice to children"], ''The Daily Telegraph'', 28 January 2007.</ref> Scruton told ''The Guardian'' in 2010 that he would no longer defend the view that revulsion against homosexuality can be justified.<ref name=Edemariam>Edemariam, Aida. [https://www.theguardian.com/theguardian/2010/jun/05/roger-scruton-interview "Roger Scruton: A pessimist's guide to life"], ''The Guardian'', 5 June 2010.</ref>
Sukupuolineutraali avioliitto edistää postmodernin valtion kätkettyä taipumusta poistaa tulevat sukupolvet oikeusjärjestyksestä ja määritellä kaikki sitoumukset tällä hetkellä elävien keskeisiksi sopimuksiksi.
 
Scruton suhtautui kielteisesti ajatukseen, että homoseksuaalisilla pareilla olisi oikeus adoptoida, koska tällainen oikeus merkitsisi "lasten epäoikeudenmukaista kohtelua".<ref>Scruton, Roger. [http://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3636798/This-right-for-gays-is-an-injustice-to-children.html "This 'right' for gays is an injustice to children"], ''The Daily Telegraph'', 28 January 2007.</ref> Scruton piti jo vuonna 2006 todennäköisenä, että Yhdysvaltain korkein oikeus tulee ”löytämään” perustuslaillisen oikeuden samaa sukupuolta olevien avioliittoihin aivan samalla tavalla kuin se on löytänyt perustuslaillisen oikeuden aborttiin ja pornografiaan.
Koska asiasta ei julkisuudessa kiistellä niinkään järkiperusteisiin vedoten kuin lyömällä henkilöihin voimakkaasti tunteita herättäviä leimoja, on Scrutonin<ref>Scruton 2006: 27</ref> mukaan tällä hetkellä lähes mahdotonta käydä asiallista julkista keskustelua avioliiton merkityksestä. Sukupuolineutraalin avioliiton vastustamista pidetään varmana todisteena homofobiasta. Poliittisen nimittelyn historiasta tiedämme, että tällainen leima tarttuu henkilöön pysyvästi, kun se kerran on häneen isketty. Tällä samalla politiikalla feministinen ajatus sukupuolierojen näennäisyydestä on saanut lähes itsestään selvyyden aseman yleisessä tietoisuudessa. Sukupuolierojen todellisuuteen uskova henkilö on seksistinen, ja seksismi on rasismin kaltainen rikos. Tätä syytöstä vastaan ei ole mahdollista puolustautua, koska se on liian epämääräinen ja liian kokonaisvaltainen, jotta se mahdollistaisi puolustautumisen. Tästä syystä vain harvat yliopistomaailmassa ottaisivat riskin kyseenalaistaa feminismin oletuksia, vaikka he uskoisivat niiden olevan epätosia.
Scrutonin kirja ''Sexual Desire'' (1986) perustuu Hegelin ajatukseen, että jokaisen järkiolennon perimmäinen päämäärä on minuuden rakentaminen, mikä sisältää toisen tunnustamisen päämääräksi sinänsä. Scruton argumentoi, että perversion pääasiallinen piirre on "seksuaalinen purkautuminen joka sivuuttaa tai kumoaa toisen ihmisen". Tätä Scruton pitää narsistisena ja solipsistisena. <ref name=Dollimore260>Dollimore, Jonathan. ''Sexual Dissidence: Augustine to Wilde, Freud to Foucault''. Oxford University Press, 1991, 260–261.</ref>{{,}}<ref>Nussbaum, Martha. [https://newrepublic.com/article/69203/the-passion-fashion "The Passion Fashion"], ''The New Republic'', 10 September 2009.</ref> Esseessään "Sexual morality and the liberal consensus" (1989) Scruton argumentoi, että homoseksuaalisuus on perversio, koska homoseksuaalin rakastetun ruumiis kuuluu samaan kategoriaan kuin hänen oma ruumiinsa.<ref>Scruton, Roger. ''The Philosopher on Dover Beach''. Carcanet Press Limited, 1990, 268.</ref>
 
== Valitut teokset ==


== Selected works ==
{{refbegin|2}}
'''Nonfiction'''
'''Nonfiction'''
* ''Art And Imagination: A Study in the Philosophy of Mind'' (1974)
* ''Art And Imagination: A Study in the Philosophy of Mind'' (1974)
Rivi 171: Rivi 175:
* ''Xanthippic Dialogues'' (1993)
* ''Xanthippic Dialogues'' (1993)
* ''Perictione in Colophon: Reflections of the Aesthetic Way of Life'' (2000)
* ''Perictione in Colophon: Reflections of the Aesthetic Way of Life'' (2000)
* ''[[Notes from Underground (Scruton novel)|Notes from Underground]]'' (2014)
* ''Notes from Underground'' (2014)
* ''[[The Disappeared (novel)|The Disappeared]]'' (2015)
* ''The Disappeared'' (2015)


'''Opera'''
'''Opera'''
* ''The Minister'' (1994).
* ''The Minister'' (1994).
* ''[[Violet (opera)|Violet]]'' (2005)
* ''Violet'' (2005)


'''Television'''
'''Television'''
* ''[[Why Beauty Matters]]'' (BBC Two, 2009)
* ''Why Beauty Matters'' (BBC Two, 2009)
{{refend}}


==Notes==
== Lähteet ==
{{notelist}}
* Scruton, Roger: ''Sacrilege and Sacrament'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = George, Robert P. & Elshtain, Jean Bethke (toim.) | Nimeke = The Meaning of Marriage: Family, State, Market & Morals | Julkaisija = Dallas: Spence Publishing Company | Vuosi = 2006 | Sivu = }}


== References ==
== Viitteet ==
{{reflist|25em}}
{{viitteet|sarakkeet}}


== Further reading==
== Katso myös ==
{{commons category}}
{{wikiquote}}
* [http://www.roger-scruton.com/ Roger Scruton's website]
* [http://www.roger-scruton.com/ Roger Scruton's website]
* [http://www.spectator.co.uk/author/roger-scruton/ Roger Scruton's articles] at ''[[The Spectator]]''
* [http://www.spectator.co.uk/author/roger-scruton/ Roger Scruton's articles] at ''The Spectator''
* [http://www.newcriterion.com/author.cfm?mode=articles&authorid=85&CFID=339845445&CFTOKEN=27009753 Roger Scruton's articles] at [[The New Criterion]]
* [http://www.newcriterion.com/author.cfm?mode=articles&authorid=85&CFID=339845445&CFTOKEN=27009753 Roger Scruton's articles] at The New Criterion
* [http://www.opendemocracy.net/author/roger-scruton Roger Scruton's articles] at [[OpenDemocracy.net|Open Democracy]]
* [http://www.opendemocracy.net/author/roger-scruton Roger Scruton's articles] at Open Democracy
* [http://www.salisburyreview.co.uk/The_Salisbury_Review_Front_Page.html ''The Salisbury Review'']
* [http://www.salisburyreview.co.uk/The_Salisbury_Review_Front_Page.html ''The Salisbury Review'']
* [http://www.st-andrews.ac.uk/gifford/2010/listen/ Recordings of the Gifford Lectures 2011–12] delivered by Scruton at the [[University of St Andrews]]
* [http://www.st-andrews.ac.uk/gifford/2010/listen/ Recordings of the Gifford Lectures 2011–12] delivered by Scruton at the University of St Andrews
* [http://sms.cam.ac.uk/media/1180477/ Recordings of the 2011 Stanton Lectures] delivered by Scruton at the [[University of Cambridge]]
* [http://sms.cam.ac.uk/media/1180477/ Recordings of the 2011 Stanton Lectures] delivered by Scruton at the University of Cambridge
* Scruton, Roger. [http://www.city-journal.org/html/10_3_urbanities-animal.html "Animal Rights"], ''City Journal'', summer 2000.
* Scruton, Roger. [http://www.city-journal.org/html/10_3_urbanities-animal.html "Animal Rights"], ''City Journal'', summer 2000.
* {{IMDb name|2497517}}
* [http://www.humanephilosophy.com/#!Mikolaj-S%C5%82awkowskiRode-Art-in-the-Life-of-Culture-and-Mankind-An-Interview-with-Roger-Scruton-/c1xyb/3668C9A1-8505-4FAC-8A9E-DC9B79C9C01A Interview with Roger Scruton for the Humane Philosophy Project]
* [http://www.humanephilosophy.com/#!Mikolaj-S%C5%82awkowskiRode-Art-in-the-Life-of-Culture-and-Mankind-An-Interview-with-Roger-Scruton-/c1xyb/3668C9A1-8505-4FAC-8A9E-DC9B79C9C01A Interview with Roger Scruton for the Humane Philosophy Project]
* [http://regionsandcities.eu/2015/03/09/roger-scruton-local-communities-can-restore-europes-soul/ Interview with Roger Scruton for Regions and Cities of Europe]
* [http://regionsandcities.eu/2015/03/09/roger-scruton-local-communities-can-restore-europes-soul/ Interview with Roger Scruton for Regions and Cities of Europe]
* [https://web.archive.org/web/20150509104425/http://www.newstatesman.com/writers/roger_scruton Roger Scruton's wine articles], ''New Statesman'', October 2005 – August 2009.
* [https://web.archive.org/web/20150509104425/http://www.newstatesman.com/writers/roger_scruton Roger Scruton's wine articles], ''New Statesman'', October 2005 – August 2009.


'''Articles, books'''
=== Artikkelit, kirjat ===
* Dooley, Mark, ''The Roger Scruton Reader'', London & New York: Continuum, 2009.
* Dooley, Mark, ''The Roger Scruton Reader'', London & New York: Continuum, 2009.
* Billings, Joshua. [http://www.oxonianreview.org/wp/a-joy-forever/ "A Joy Forever?"], review of Scruton's ''Beauty'', ''Oxonian Review'', 11 May 2009.
* Billings, Joshua. [http://www.oxonianreview.org/wp/a-joy-forever/ "A Joy Forever?"], review of Scruton's ''Beauty'', ''Oxonian Review'', 11 May 2009.
Rivi 213: Rivi 213:
* Scruton, Roger. [http://articles.latimes.com/1990-11-25/opinion/op-7210_1_margaret-thatcher/2 "Her Virtue Was Thatcher's Downfall"], ''Los Angeles Times'', 25 November 1990.
* Scruton, Roger. [http://articles.latimes.com/1990-11-25/opinion/op-7210_1_margaret-thatcher/2 "Her Virtue Was Thatcher's Downfall"], ''Los Angeles Times'', 25 November 1990.
* Scruton, Roger. [http://www.aeonmagazine.com/world-views/roger-scruton-fake-culture/ "The Great Swindle,"] ''Aeon Magazine,'' 17 December 2012.
* Scruton, Roger. [http://www.aeonmagazine.com/world-views/roger-scruton-fake-culture/ "The Great Swindle,"] ''Aeon Magazine,'' 17 December 2012.
{{seksuaalietiikka}}
[[Luokka:Henkilöt]] [[Luokka:Seksuaalietiikka]]

Nykyinen versio 12. tammikuuta 2020 kello 20.19

Sir Roger Vernon Scruton, Britannian akatemian jäsen; 27 helmikuutta 1944 – 12. tammikuuta 20201) oli englantilainen filosofi ja kirjoittaja, jonka erityisalueina olivat estetiikka ja poliittinen filosofia.2, 3

Scruton on kirjoittanut yli 50 kirjaa filosofiasta, taiteesta, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta, kulttuurista, seksuaalisuudesta ja uskonnosta. Hän on myös kirjoittanut romaaneja ja kaksi oopperaa. Hänen merkittävimpiin julkaisuihinsa kuuluvat The Meaning of Conservatism (1980), Sexual Desire (1986), The Aesthetics of Music (1997) ja How to Be a Conservative (2014).4 Hän on säännöllisesti kirjoittanut lehtiin kuten The Times, The Spectator ja New Statesman.

Scrutonin poliittisiin käsityksiin vaikutti se, että hänellä oli mahdollisuus seurata Ranskan opiskelijamellakoiva toukokuussa 1968. Vuosina 1971-1992 Scruton toimi estetiikan luennoitsijana ja professorina Lontoon yliopiston Birkbeck Collegessa. Sen jälkeen hänellä on ollut useita osa-aikaisia akateemisia virkoja sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.5 Hän oli perustamassa 1980-luvulla maanalaista akateemista verkostoa nimeltä Jan Hus Educational Foundation Neuvostoliiton hallitsemassa Itä-Euroopassa. Siitä hyvästä presidentti Václav Havel myönsi hänelle Tsekkoslovakian ansiomitalin vuonna 1998.6

Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.7

Elämä ja koulutus[muokkaa]

Scruton opiskeli Cambridgessä vuosina 1962–1965 ja 1967–1969.
Hän oli tuktija Cambridgessä vuosina 1969–1971.

Scruton syntyi Buslingthorpessa, Lincolnshiressä. Vaikka hänen vanhempansa oli kasvatettu kristityiksi he pitivät itseään humanisteina, joten koti oli "uskonnosta vapaata aluetta".8

Scruton sai koulusta niin hyvät arvosanat puhtaasta ja sovelletusta matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta, että hänelle myönnettiin apuraha opiskella luonnontieteitä Cambridgen yliopistossa.5, 9, 10, 11 Scruton kuitenkin siirtyi opiskelemaan moraalifilosofiaa Cambridgessä.12, 13 Hän valmistui vuonna 1965,5 ja vietti sen jälkeen aikaa ulkomailla opettaen Ranskassa.14

Vuonna 1967 hän alkoi opiskella tohtorin tutkintoa varten Cambridgessa ja sai siellä tutkijan aseman (1969–1971).15 Käydessään Ranskassa toukokuun 1968 opiskelijamellakoiden aikana hän näki opiskelijoiden kaatavan autoja, rikkovan ikkunoita ja irrottavan katukiviä, mikä herätti hänessä "poliittista suuttumusta".

Ymmärsin yhtäkkiä, että kuuluin eri puolelle. Näin itserakkaiden keskiluokan huligaanien kurittoman joukon. Kun kysyin ystäviltäni, mitä he halusivat, mitä he pyrkivät saavuttamaan, sain vastaukseksi vain naurettavaa marxilaista sanahelinää. Koin sen vastenmielisenä ja ajattelin, että täytyy olla olemassa tapa puolustaa länsimaista sivistystä tätä kaikkea vastaan. Silloin minusta tuli konservatiivi. Tiesin haluavani säilyttää asioita sen sijaan että repisin niitä alas.12

Scruton opetti Birkbeckissä 21 vuotta.

Scruton valmistui filosofian tohtoriksi tammikuussa 1973 väitöskirjalla aiheesta "Art and imagination, a study in the philosophy of mind". Väitöstyötä ohjasviat Michael Tanner ja analyyttinen filosofi Elizabeth Anscombe.16 Väitöskirja oli perustana hänen ensimmäiselle kirjalleen Art and Imagination (1974), jota seurasi The Aesthetics of Architecture (1979). Vuodesta 1971 hän opetti filosofiaa Birkbeck Collegessa, Lontoossa, joka keskittyy aikuiskasvatukseen ja pitää luentonsa iltaisin.17 Samaan aikaan Scruton opiskeli lakia instituutiossa nimeltä Inns of Court School of Law (1974–1976). 5, 18

Birkbeck oli tunnettu vasemmistolaisuudestaan. Scruton sanoi olleensa ainoa konservatiivi siellä. 17 Tämä tuotti vaikeuksia hänen akateemiselle uralleen erityisesti sen jälkeen kun hänen kolmas kirjansa The Meaning of Conservatism ilmestyi vuonna 1980,19, 20 Lisäongelmia seurasi siitä, että hän toimi konservatiivisen aikakauslehden Salisbury Review toimittajana.21 Hän kertoi The Guardian lehdelle, että hänen kollegansa Birkbeckissä suhtautuivat kielteisesti hänen kirjaansa.11 The marxilainen filosofi Jerry Cohen Lontoon yliopistosta kielätytyi opettamasta seminaaria yhdessä Scrutonin kanssa. Heistä tuli kuitenkin myöhemmin ystäviä. 22 Hän toimi opettajana Birkbeckissä vuoteen 1992, ensin luennoitsijana ja ja sitten estetiikan professorina.23

The Salisbury Review[muokkaa]

Scruton Prahassa vuonna 2015

Vuonna 1982 Scrutonista tuli The Salisbury Reviewn perustaja ja toimittaja. Pyrkimyksenä oli luoda konservatiivista ajattelua vastapainoksi Thatcherismin politiikalle. Scruton toimitti lehteä vuoteen 2001.24, 25 Scrutonin mukaan lehden toimittaminen tuhosi hänen akateemisen uransa Englannissa. Scruton joutui itse kirjoittamaan suuren osan artikkeleista, osan pseudonimillä. 26 Lehden ympärille syntyneet kiistat tekivät Scrutonille vaikeaksi toimia yliopistossa. Hän kuitenkin sanoi, että "että kannatti uhrata mahdollisuutensa tulla British Academyn jäseneksi tai emeritus professoriksi siitä pelkästä helpotuksesta että saattoi sanoa totuuden" 24, 27 Scruton kuitenkin lopulta valittiin Brittiläisen akatemian jäseneksi vuonna 2008.28 Vuonna 2002 hän kuvasi toimitustyön vaikutusta elämäänsä:

Tein tuhansia tunteja ilmaista työtä, jouduin häikäilemättömien persoonaani kohdistuvien hyökkäysten kohteeksi, jouduin kolme kertaa syytetyksi oikeudessa, kahteen kuulusteluun, kerran erotetuksi, menetin yliopistourani Britanniassa, sain jatkuvasti halveksuvia kirja-arvosteluja, konservatiivit suhtautuivat minuun epäilevästi ja liberaalit vihasivat minua kaikkialla. Ja se oli sen arvoista.24

Kirjoitustyö[muokkaa]

Kolmetoista Scrutonin proosateoksista julkaistiin vuosien 1980 ja 1989 välillä. Samoin hänen ensimmäinen romaaninsa, Fortnight's Anger (1981). Kaikkein kiistanalaisin julkaisu oli hänen kirjansa Thinkers of the New Left (1985), esseekokoelma, jossa hän kritisoi 14 tunnettua intellektuellia. mukaan luettuina E. P. Thompson, Michel Foucault ja Jean-Paul Sartre. Kirja sai osakseen kovaa kritiikkiä Englannissa, mutta se käännettiin puolaksi ja tsekiksi ja levitettiin maanalaisina samizdat painoksina. Kirja käännettiin myöhemmin kiinaksi, koreaksi ja portugaliksi. Scrutonin yhteyden Itä-Euroopan maanalaisiin liikkeisiin antoivat hänelle hyvin kriittisen asenteen vasemmistolaisiin teorioihin, joiden hedelmää Itä-Euroopan totalitarismi osittain oli. Kirjan kritiikki Englannissa oli kuitenkin niin raivoisaa, että hyvin pian kustantaja poisti sen myynnistä (Scruton 2015, esipuhe) Scrutonin kehitteli kirjaa myöhemmin ja julkaisi sen pohjalta uuden kirjan nimeltä Fools, Frauds and Firebrand: Thinkers of the New Left (Bloomsbury 2015).29, 30

Vuosina 1983-1986 Scruton kirjoitti viikottaisen kolumniin The Times lehteen. Hänen aiheinaan olivat musiikki, viinit, mottoripyörän korjaus, mutta oli myös hyvin kiistanalaisia aiheita. Toimittaja Peter Stothard sanoi, ettei kukaan muu hänen aikanaan ollut "herättänyt enemmän raivoa". Hänen ensimmäinen kolumninsa "The Virtue of Irrelevance" perusteli väitettä, että yliopistot tuhoavat kasvatuksen "tekemällä siitä relevanttia": "Korvaa puhdas matematiikka sovelletulla, logiikka tietokoneohjelmoinnilla, arkkitehtuuri insinööritaidolla, historia sosiologialla ja tuloksena on uusi sukupolvi hyvin informoituja philistines, joiden charmlessness murentaa kaiken sen hyödyn, mikä heidän oppineisuudellaan olisi muuten ollut."31, 32

Activismi Itä-Euroopassa[muokkaa]

Scruton luennoi Budapestissä syyskuussa 2016 aiheesta "Europe and the Conservative Cause"

Vuosina 1979-1989 Scruton tuki aktiivisesti toisinajattelijoita Tsekkoslovakiassa kommunistisen vallan aikana. Hän loi yhteyksiä yliopistoissa toimivien toisinajattelijoiden ja länsimaiden yliopistojen henkilökunnan välille. Osana Jan Hus Educational Foundation -verkoston toimintaa hän ja muut yliopistoihmiset vierailivat Prahassa ja Brnossa. tukeakseen Julius Tomin aloittamaa maanalalaista koulutusverkostoa, salakuljettaen kirjoja, organisoiden luentoja ja tehden opiskelijoille mahdolliseksi opiskella teologiaa Cambridgen yliopiston ulkopuolisina opiskelijoina (teologinen tiekunta oli ainoa, joka suostui auttamaan). Sitä varten järjestettiin opintokursseja, samizdat käännöksiä, kirjoja painettiin, ihmiset osallistuivat kokeisiin kellareissa ja tenttipapereita salakuljetettiin Englantiin diplomaattisessa postissa.33, 34, 35

Scruton pidätettiin Brnossa vuonna 1985 ennen kuin hänet karkotettiin maasta. Tsekkiläinen toisinajattelija Bronislava Müllerová oli paikalla, kun Scruton käveli rajan yli Itävaltaan: "Kahden rajavartioaseman välillä oli laaja tyhjä tila, joka oli täysin tyhjä. Näkyvissä ei ollut ainoatakaan ihmistä yhtä sotilasta lukuun ottamatta. Ja tuon tyhjän alueen yli käveli englantilainen filosofi Roger Scruton pikku laukkunsa kanssa Itävaltaan."36 17. kesäkuuta 1985 Scruton asetettiin epätoivottujen henkilöiden listalle Tsekkoslovakiassa. Häntä seurattiin myös hänen matkustaessaan Puolassa ja Unkarissa.37

Toisinajattelijoiden tukemisesta Scruton palkittiin Plzeňissä Tsekissä vuonna 1993. Vuonna 1998 hän sai Tsekin tasavallan ansiomitalin presidentti Václav Havelilta.37 Scruton on arvostellut ankarasti länsimaisia ajattelijoita kuten Eric Hobsbawmia, jotka "päättivät puolustella" aikaisempien kommunististen hallitusten rikoksia ja vääryyksiä.38 Hänen kokemuksensa toisinajattelijoiden parissa on romaanin muodossa kuvattu hänen romaanissaan Notes from Underground (2014).

1990s–2000s[muokkaa]

Scruton vuokrasi huoneiston Albanysta, Lontoosta.

Scruton otti vuoden sapattivapaan Birkbeckistä vuonna 1990 ja toimi vuoden Brnossa Tsekissä.12, 39, 40, 39

Vuosina 1992 - 1995 hän eli Bostonissä Massachusettsissä opettaen filosofiaa filosofian professorina Bostonin yliopistossa. Kaksi hänen kirjoistaan syntyi Bostonissa opetettujen filosofian kurssien pohjalta: Modern Philosophy: An Introduction and Survey (1994) ja The Aesthetics of Music (1997).41, 29, 42

Scrutonit omistivat Montpelierin lähellä Sperryvilleä, Virginiassa vuosina 2004-2009. 43

Vuosina 2005-2009 Scruton toimi tutkimusprofessorina Institute for the Psychological Sciences Arlingtonissa, Virginiassa, ja vuonna 2009 hän toimi American Enterprise Institute Washington, D.C.ssa, jossa hän kirjoitti kirjansa Green Philosophy (2011).44

Scruton has also written three libretti, two set to music. The first is a one-act chamber, The Minister,45 and the second a two-act opera, Violet. The latter, based on the life of the British harpsichordist Violet Gordon-Woodhouse, was performed twice at the Guildhall School of Music in London in 2005.5

2010s: Akateemiset asemat, aateluus[muokkaa]

Scruton palasi Yhdysvalloista vuonna 2010 ja otti vastaan palkattoman professuurin Buckinhamin yliopistossa.5 Hänelle tarjotiin myös vieraileva professuuri Oxfordin yliopistossa, jossa hän opetti estetiikkaa jatko-opiskelijoille.46, 47 Vuonna 2010 hän piti Gifford Lectures St. Andrewsin yliopistossa aiheesta "The Face of God",48 Seuraavana vuonna hänestä tuli osa-aikainen moraalifilosofian professori St. Andrewsin yliopistossa.49

Tänä aikana ilmestyi kaksi romaania: Notes from Underground (2014) perustuu hänen kokemuksiinsa Tsekkoslovakiassa ja The Disappeared (2015) käsittelee lapsikauppaa yhdessä Yorkshiren kaupungissa.50 Scruton aateloitiin vuonna 2016 "palveluksistaan filosofian, opetuksen ja julkisen kasvatuksen" alueilla.7 Hän kuuluu British Journal of Aesthetics toimituskuntaan,51 ja on vanhemi tutkija tutkimuslaitoksessa nimeltä Ethics and Public Policy Center.52

Filosofiset ja poliittiset näkemykset[muokkaa]

Estetiikka[muokkaa]

Scruton on tutkinut estetiikkaa koko uransa ajan. Vuosina 1971-1992 hän opetti estetiikkaa Birkbeck Collegessa. Hän väitöskirjansa oli pohjana hänen ensimmäiselle kirjalleen, Art and Imagination (1974), jossa hän argumentoi, että "esteettisen kiinnostuksen erottaa muista se, että siinä arvostetaan jotakin sen itsensä takia".53

Scruton on julkaissut estetiikasta myös The Aesthetics of Architecture (1979), The Aesthetic Understanding (1983 and 1997), The Aesthetics of Music (1997), and Beauty (2010). Vuonna 2008 pidettiin Durhamin yliopistossaa kaksipäiväinen konferenssi, jossa arvioitiin hänen vaikutustaan estetiikassa. Vuonna 2012 julkaistiin esseekokoelma nimellä Scruton's Aesthetics. Kirjan kustantaja oli Palgrave Macmillan.54, 55 Myöhemmin tuona vuonna Scruton kirjoitti ja esitti BBC:ssä dokumentaarin Why Beauty Matters, jossa hän perusteli sitä, että kauneus tulisi palauttaa perinteiseen asemaansa taiteessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa.56 Hän sanoi saaneensa yli 500 sähköpostiviestiä, joissa sanottiin: "Hienoa, että joku sanoo, mitä tulee sanoa".57

Argumentteja konservatismin puolesta[muokkaa]

Scruton tunnetaan parhaiten kirjoituksistaan konservatismin puolesta.58 Hänen toinen kirjansa The Meaning of Conservatism (1980)59— johti hänen akateemisen uransa vaikeuksiin. 1160

Teoksessaan Gentle Regrets (2005) hän kirjoitti havainneensa useiden Edmund Burken argumenteista kirjassa Reflections on the Revolution in France (1790) olevan vakuuttavia. Vaikka Burke kirjoitti vallankumouksesta, ei sosialismista, Scruton vakuuttui, että sosialismin utopiostiset lupaukset ovat sidoksissa abstraktiin teoriaan ihmismielestä, jolla on vain vähän liittymäkohtia siihen, miten ihmiset todellisuudessa ajattelevat. Burke vakuutti Scrutonin myös siitä, että historialla ei ole suuntaan eikä siihen liity mitään välttämätöntä moraalista tai henkistä edistysprosessia. Scruton uskoo, että ihmiset ajattelevat kollektiivisesti yhteisen päämäärän pohjalta ainoastaan kriisiaikoina ja että yhteiskunnan organisoiminen kollektiivisten päämäärien pohjalta vaatii todellisen tai kuvitellun vihollisen. Tämä on Scrutonin mukaan selitys sosialistisen kirjallisuuden kiistelevälle sävylle.61

Scrutonin mukaan todellinen vapaus ei ole ristiriidassa laillisen järjestyksen kanssa vaan on sen toinen puoli.61 Jos yhteiskunnan instituutiot kuten avioliitto hajotetaan, seurauksena on vapauden kaventuminen.62

Scrutonin mukaan uskomukset, jotka näyttäisivät olevan pelkkiä ennakkoluuloja, saattavat joskus osoittautua käyttökelpoisiksi ja tärkeiksi: "kaikkein tärkeimmät uskomuksemme saattavat olla sellaisia, ettei niitä meidän näkökulmastamme ole oikeutettu eikä edes pysty oikeuttamaan, ja yritys niiden oikeuttamiseen johtaa vain niiden menettämiseen." A prejudice in favour of modesty in women and chivalry in men, for example, may aid the stability of sexual relationships and the raising of children, although these are not offered as reasons in support of the prejudice. Siksi voi olla helppo osoittaa tämän ennakkoluulon olevan järjenvastainen, mutta sen hylkääminen on kuitenkin menetys.63 Scruton on ollut kriittinen aikamme feminististä liikettä kohtaan samalla kun hän on kommentoinut myönteisesti varhaisia naisten oikeuksien puolustajia kuten Mary Wollstonecraftia.11

Kirjassaan Arguments for Conservatism (2006), Scruton kävi läpi filosofisen ajattelun alueita, joissa konservatiivista aatetta tulisi kehittää ja tehdä älyllisesti vakuuttavaksi. Ihmisten kiintymyksen kohteet ovat rajoitettuja ja paikallisia. Alueellinen lojaalisuus on kaikenlaisten hallitusten perustana siellä, missä laki ja vapaus hallitsevat. Kun jurisdiction laajennetaan kansallisvaltion rajojen ulkopuolelle, hallitusvaltaa on vaikeampia asettaa edesvastuuseen teoistaan.64

Hän vastusti sitä, että "kansakunta" korotetaan ihmisten yläpuolelle, koska tällainen asetelma olisi uhka demokraattiselle kansalaisuudelle ja rauhalle. "Conservatism and conservation" are two aspects of a single policy, that of husbanding resources, including the social capital embodied in laws, customs and institutions, and the material capital contained in the environment. Scrutonin mukaan lainsäädäntöä ei saa käyttää erityisetujen ajamisen välineenä. People impatient for reform—for example in the areas of euthanasia or abortion—are reluctant to accept what may be "glaringly obvious to others—that the law exists precisely to impede their ambitions".65

Hän määritteli postmodernismin näkemykseksi, jonka mukaan totuudella, objektiivisuudella ja merkityksellä ei ole perusteita, niin että näkemysten väliset ristiriidat ovat pelkkiä valtataisteluja. Samalla kun länsimaita vaaditaan arvioimaan muita kulttuureja niiden omilla ehdoilla, länsimaista kulttuuria arvostellaan etnosentriseksi ja rasistiseksi. Hän kirjoitti: "Päättely, joka pyrkii tuhoamaan objektiivisen totuuden ja ehdottoman arvon ideat asettaa poliittisen korrektiuden ehdottoman sitovaksi ja pitää kulttuurirelativismia objektiivisesti totena."66

Uskonto ja totalitarismi[muokkaa]

Scruton väittää, Immanuel Kantia seuraten, että ihmisissä on tuopuoleinen ulottuvuus, pyhä ydin, joka ilmenee heidän kyvyssään itsereflektioon.67 Hän väittää, että olemme ennen näkemättömän maallistumisen aikakaudessa maailmanhistoriassa. Sellaiset kirjailijat ja taitelijat kuten Rainer Maria Rilke, T. S. Eliot, Edward Hopper and Arnold Schoenberg "omistivat paljon energiaa elävöittääkseen pyhän kokemuksen - yksityisenä eikä julkisena tietoisuuden muotona". Koska nämä ajattelijat kohdistivat taiteensa harvoille, he eivät ole koskaan vedonneet joukkoihin.68

Totalitarismissa keskusvallalle ei ole rajoituksia ja se hallitsee kaikkia elämän puolia. Totalitarismin puolustavat saavat voimansa katkeruusta ja vallan saatuaan he pyrkivät kumoamaan instituutiot kuten lain, yksityisomistuksen, ja uskonnon. Scruton kirjoittaa: "Katkerien mielestä nämä kolme instituutiota ovat epätasa-arvon syitä ja siksi syitä heidän nöyryytyksilleen ja epäonnistumisilleen." Hän väittää, että vallankumouksia ei toteuteta alhaalta päin, kansan toimesta, vaan ylhäältä päin, kansan nimissä, valtaa tavoittelevan eliitin toimesta.68

Scruton suggests that the importance of Newspeak in totalitarian societies is that the power of language to describe reality is replaced by language whose purpose is to avoid encounters with realities. He agrees with Alain Besançon that the totalitarian society envisaged by George Orwell in Nineteen Eighty-Four (1949) can be only understood in theological terms, as a society founded on a transcendental negation. In accordance with T. S. Eliot, Scruton believes that true originality is only possible within a tradition, and that it is precisely in modern conditions—conditions of fragmentation, heresy, and unbelief—that the conservative project acquires its sense.69

Scruton considers that religion plays a basic function in "endarkening" human minds. "Endarkenment" is Scruton's way of describing the process of socialization through which certain behaviours and choices are closed off and forbidden to the subject, which he considers necessary to curb socially damaging impulses and behaviour.70, 71

Seksuaalisuus[muokkaa]

Scrutonin72 mielestä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseva mielikuvamaailma ja sen varaan rakentuva kulttuurinen indoktrinaatio tekee lähes mahdottomaksi puolustaa perinteisiä perhearvoja, joiden mukaan avioliitto ymmärretään tulevan sukupolven näkökulmasta ja avioliiton tarkoitukseksi ymmärretään turvata lapselle mahdollisuus elää biologisten vanhempiensa muodostamassa perheessä. Koska homoseksuaalinen parisuhde ei määritelmän mukaan voi tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, lapsen oikeuksien näkökulmasta toteutetun avioliiton määrittelyn katsotaan syrjivän homoseksuaalisia pareja. Niinpä perinteisten perhearvojen puolustaminen luokitellaan homofobiaksi, joka on rinnastettavissa rasismiin. Koska tämä syytös ei perustu järkiperäiseen analyysiin, vaan käytettyjen sanojen ja käsitteiden tunnelataukseen, syytöstä vastaan puolustautuminen ei vapauta ihmistä näiden tunneladattujen sanojen antamasta leimasta. Näiden mielikuvien pohjalta tapahtuva päätöksenteko ohjaa poliittisia nimityksiä ja akateemisten virkojen täyttöä.

Scruton73 kiinnittää huomiota siihen, että nykykeskustelussa tavallisesti leimataan seksistiseksi henkilö, joka uskaltaa julkisesti epäillä feministisiä olettamuksia sukupuolierojen näennäisyydestä, ja homofobiasta syytetään henkilöä, jonka käsitykset eroavat siitä, mitä pidetään oikeaoppisena käsityksenä homoseksuaalien oikeuksista.

Yliopistojen virantäytöstä päättävät komiteat tutkivat hakijoita homofobian epäilysten osalta ja ilman muuta hylkäävät heidät, kun tämä syytös on esitetty: ”Emme voi antaa tämän naisen toimia juristina, koska hän on kristitty fundamentalisti ja kärsii homofobiasta.” ”Vaikka hän kuuluu maailman parhaisiin asiantuntijoihin toisen dynastian hieroglyfeistä, hänelle ei voi antaa vakituista paikkaa yliopistossa sen homofobisen kommentin jälkeen, jonka hän esitti viime perjantaina.”

Scrutonin mukaan tällainen sensuuri edistää niiden asiaa, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen ”normalisoida” homoseksuaalisen avioliiton idean.

Sitä ei ole mahdollista vastustaa sen enempää kuin on osoittautunut mahdolliseksi vastustaa feminististä sensuuria seksuaalista eroa koskevasta totuudesta. Mutta ehkä on mahdollista yksityisesti asiasta sopivien aikuisten kesken pitää kiinni ajatuksesta, että homoseksuaalinen avioliitto ei ole todellisuudessa mikään avioliitto.

– Roger Scruton74

Scrutonin75 mukaan avioliiton käsite perustuu sukupuolieron käsitteeseen ja kaikkeen siihen, mitä nämä sukupuolierot merkitsevät. Jos sukupuolieron käsitteestä tehdään avioliiton kannalta satunnainen asia, silloin itse avioliiton käsite on muutettu niin radikaalisti, ettei sitä enää voida tunnistaa entiseksi. Homoseksuaalit haluavat avioliittoa, koska he haluavat osakseen avioliitolle kuuluvan sosiaalisen arvostuksen, mutta jos hyväksytään samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen suhde avioliitoksi, silloin avioliitolta itseltään riistetään sen perustarkoitus, joka on antaa vielä syntymättömille jo elävien tarjoama suoja ja jo eläville syntymättömien heille tarjoama siunaus.

Sukupuolineutraali avioliitto edistää postmodernin valtion kätkettyä taipumusta poistaa tulevat sukupolvet oikeusjärjestyksestä ja määritellä kaikki sitoumukset tällä hetkellä elävien keskeisiksi sopimuksiksi.

Scruton suhtautui kielteisesti ajatukseen, että homoseksuaalisilla pareilla olisi oikeus adoptoida, koska tällainen oikeus merkitsisi "lasten epäoikeudenmukaista kohtelua".76 Scruton piti jo vuonna 2006 todennäköisenä, että Yhdysvaltain korkein oikeus tulee ”löytämään” perustuslaillisen oikeuden samaa sukupuolta olevien avioliittoihin aivan samalla tavalla kuin se on löytänyt perustuslaillisen oikeuden aborttiin ja pornografiaan.

Koska asiasta ei julkisuudessa kiistellä niinkään järkiperusteisiin vedoten kuin lyömällä henkilöihin voimakkaasti tunteita herättäviä leimoja, on Scrutonin77 mukaan tällä hetkellä lähes mahdotonta käydä asiallista julkista keskustelua avioliiton merkityksestä. Sukupuolineutraalin avioliiton vastustamista pidetään varmana todisteena homofobiasta. Poliittisen nimittelyn historiasta tiedämme, että tällainen leima tarttuu henkilöön pysyvästi, kun se kerran on häneen isketty. Tällä samalla politiikalla feministinen ajatus sukupuolierojen näennäisyydestä on saanut lähes itsestään selvyyden aseman yleisessä tietoisuudessa. Sukupuolierojen todellisuuteen uskova henkilö on seksistinen, ja seksismi on rasismin kaltainen rikos. Tätä syytöstä vastaan ei ole mahdollista puolustautua, koska se on liian epämääräinen ja liian kokonaisvaltainen, jotta se mahdollistaisi puolustautumisen. Tästä syystä vain harvat yliopistomaailmassa ottaisivat riskin kyseenalaistaa feminismin oletuksia, vaikka he uskoisivat niiden olevan epätosia.

Scrutonin kirja Sexual Desire (1986) perustuu Hegelin ajatukseen, että jokaisen järkiolennon perimmäinen päämäärä on minuuden rakentaminen, mikä sisältää toisen tunnustamisen päämääräksi sinänsä. Scruton argumentoi, että perversion pääasiallinen piirre on "seksuaalinen purkautuminen joka sivuuttaa tai kumoaa toisen ihmisen". Tätä Scruton pitää narsistisena ja solipsistisena. 78, 79 Esseessään "Sexual morality and the liberal consensus" (1989) Scruton argumentoi, että homoseksuaalisuus on perversio, koska homoseksuaalin rakastetun ruumiis kuuluu samaan kategoriaan kuin hänen oma ruumiinsa.80

Valitut teokset[muokkaa]

Nonfiction

  • Art And Imagination: A Study in the Philosophy of Mind (1974)
  • The Aesthetics of Architecture (1979)
  • The Meaning of Conservatism (1980)
  • The Politics of Culture and Other Essays (1981)
  • A Short History of Modern Philosophy (1982)
  • A Dictionary of Political Thought (1982)
  • The Aesthetic Understanding: Essays in the Philosophy of Art and Culture (1983)
  • Kant (1982)
  • Untimely Tracts (1985)
  • Thinkers of the New Left (1985)
  • Sexual Desire: A Moral Philosophy of the Erotic (1986)
  • Spinoza (1987)
  • A Land Held Hostage: Lebanon and the West (1987)
  • Conservative Thinkers: Essays from The Salisbury Review (1988)
  • Conservative Thoughts: Essays from The Salisbury Review (1988)
  • The Philosopher on Dover Beach: Essays (1990)
  • Conservative Texts: An Anthology (ed.) (1992)
  • Modern Philosophy: An Introduction and Survey (1994)
  • The Classical Vernacular: Architectural Principles in an Age of Nihilism (1995)
  • An Intelligent Person's Guide to Philosophy (1996); republished as Philosophy: Principles and Problems (2005)
  • The Aesthetics of Music (1997)
  • On Hunting (1998)
  • An Intelligent Person's Guide to Modern Culture (1998); republished as Modern Culture (2005)
  • Spinoza (1998)
  • England: An Elegy (2001)
  • The West and the Rest: Globalisation and the Terrorist Threat (2002)
  • Death-Devoted Heart: Sex and the Sacred in Wagner's Tristan und Isolde (Oxford University Press, 2004)
  • News From Somewhere: On Settling (2004)
  • The Need for Nations (2004)
  • Gentle Regrets: Thoughts from a Life (Continuum, 2005)
  • Animal Rights and Wrongs (2006)
  • A Political Philosophy: Arguments for Conservatism (2006)
  • Immigration, Multiculturalism and the Need to Defend the Nation State (2006)
  • Culture Counts: Faith and Feeling in a World Besieged (Encounter Books, 2007)
  • Beauty (2009)
  • I Drink Therefore I Am: A Philosopher's Guide to Wine (2009)
  • Understanding Music (2009)
  • The Uses of Pessimism: And the Danger of False Hope (2010)
  • Green Philosophy: How to Think Seriously About the Planet (2011); revised and republished as How to Think Seriously About the Planet: The Case for an Environmental Conservatism (2012)
  • The Face of God: The Gifford Lectures (2012)
  • Our Church: A Personal History of the Church of England (2012)
  • The Soul of the World (2014)
  • How to Be a Conservative (2014)
  • Fools, Frauds and Firebrands: Thinkers of the New Left (2015)
  • The Ring of Truth: The Wisdom of Wagner's Ring of the Nibelung (2016)
  • Confessions of a Heretic: Selected Essays (2017)

Fiction

  • Fortnight's Anger: a novel (1981)
  • Francesca: a novel (1991)
  • A Dove Descending and Other Stories (1991)
  • Xanthippic Dialogues (1993)
  • Perictione in Colophon: Reflections of the Aesthetic Way of Life (2000)
  • Notes from Underground (2014)
  • The Disappeared (2015)

Opera

  • The Minister (1994).
  • Violet (2005)

Television

  • Why Beauty Matters (BBC Two, 2009)

Lähteet[muokkaa]

  • Scruton, Roger: Sacrilege and Sacrament, teoksessa George, Robert P. & Elshtain, Jean Bethke (toim.): The Meaning of Marriage: Family, State, Market & Morals. Dallas: Spence Publishing Company, 2006.

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Sir Roger Scruton dead: Former Tory adviser dies at 75 after cancer battle
  2. ^ Cowling, Maurice. Mill and Liberalism, Cambridge: Cambridge University Press, 1990, xxix.
  3. ^ Garnett, Mark; Hickson, Kevin. Conservative thinkers: The key contributors to the political thought of the modern Conservative Party, Oxford University Press, 2013, 113–115.
  4. ^ See Roger Scruton#Valitut teokset.
  5. > 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 "About", roger-scruton.com, archived 31 August 2010.
  6. ^ Day, Barbara. The Velvet Philosophers, London: The Claridge Press, 1999, 281–282.
  7. > 7,0 7,1 "The 2016 Queen's Bithday Honours List" (10 June 2016). www.gov.uk. 
  8. ^ Scruton, Roger. "The New Humanism", American Spectator, March 2009.
  9. ^ England: An Elegy, 25.
  10. ^ "Examination successes, 1961–62", Wycombiensian, 13(6), September 1962, 328–330.
  11. > 11,0 11,1 11,2 11,3 Edemariam, Aida. "Roger Scruton: A pessimist's guide to life", The Guardian, 5 June 2010.
  12. > 12,0 12,1 12,2 Wroe, Nicholas. "Thinking for England", The Guardian, 28 October 2000.
  13. ^ For the quote, Gentle Regrets, 34.
  14. ^ Scruton, Roger; Dooley, Mark. Conversations with Roger Scruton. London & New York: Bloomsbury Publishing, 2016, 18, 35.
  15. ^ Scruton and Dooley 2016, 18, 35.
  16. ^ "Art and imagination, a study in the philosophy of mind", Apollo, University of Cambridge repository.
  17. > 17,0 17,1 Gentle Regrets, 39.
  18. ^ Gentle Regrets, 57; Scruton and Dooley 2016, 39.
  19. ^ Scruton, Roger. The Meaning of Conservatism, London: The Macmillan Press, and Totowa, NJ: Barnes & Noble Books, 1980.
  20. ^ Goss, Maxwell. "The Joy of Conservatism: An Interview with Roger Scruton", New Pantagruel (courtesy of orthodoxytoday.org), January 2006.
  21. ^ Gentle Regrets, 51; Scruton and Dooley 2016, 46.
  22. ^ Scruton and Dooley 2016, 46.
  23. ^ Scruton and Dooley 2016, 39.
  24. > 24,0 24,1 24,2 Scruton, Roger. "My life beyond the pale", The Spectator, 21 September 2002.
  25. ^ Scruton, Roger. Conservative Thoughts: Essays from the Salisbury Review, London: The Claridge Press, 1988.
  26. ^ Gentle Regrets, 59.
  27. ^ Gentle Regrets, 77.
  28. ^ "Elections to the Fellowship 2008 – British Academy" . britac.ac.uk. Viitattu 17 June 2012. 
  29. > 29,0 29,1 Adams, Tim. "Roger Scruton: 'Funnily enough, my father looked very like Jeremy Corbyn'", The Guardian, 4 October 2015.
  30. ^ "Roger Scruton", American Enterprise Institute for Public Policy Research, 9 July 2009.
  31. ^ Scruton and Dooley 2016, 50–52.
  32. ^ Stothard, Peter. "Michael Jackson, man of 'the stagnant crowd', and two other men", The Times Literary Supplement, 29 June 2009.
  33. ^ Vaughan, David. "Roger Scruton and a special relationship", Radio Prague, 31 October 2010.
  34. ^ Hanley, Seán. The New Right in the New Europe: Czech Transformation and Right-wing politics, 1989–2006, Routledge, 2008, 47.
  35. ^ For the Jan Hus Educational Foundation, see Day 1999, 124ff.
  36. ^ Day 1999, 255.
  37. > 37,0 37,1 Day 1999, 281–282; Gentle Regrets, 142.
  38. ^ Scruton, Roger. [http://articles.latimes.com/1991-09-05/local/me-2147_1_communist-party "The Day of Reckoning for the Apologists: Western collaborators with Soviet communism must be held accountable", Los Angeles Times, 18 February 1987}}
  39. > 39,0 39,1 Scruton and Dooley 2016, 109–112.
  40. ^ "Company interests", roger-scruton.com, accessed 2 September 2010.
  41. ^ Scruton and Dooley 2016.
  42. ^ Ross, Deborah. "Interview: Roger Scruton", The Independent, 13 December 1998.
  43. ^ Scruton and Dooley 2016, 192–193; "Welcome to Montpelier in Rappahannock County, Virginia", web.mac.com/rogerandsophie.
  44. ^ Scruton and Dooley 2016, 183.
  45. ^ Scruton, Roger. "The Minister. A one-act opera in six scenes", OpenBU, Boston University Libraries.
  46. ^ "Title of Visiting Professor conferred on Roger Scruton", Philosophy Faculty, University of Oxford, accessed 27 December 2010.
  47. ^ "Academic staff", Blackfriars.
  48. ^ "The Face of God", University of St Andrews Gifford Lectures, 25 March 2010.
  49. ^ "Roger Scruton appointed as quarter-time professorial fellow", School of Philosophical, Anthropological and Film Studies, University of St Andrews, accessed 27 December 2010.
  50. ^ For the latter, Murray, Douglas. "'The truth is hard': an interview with Roger Scruton", The Spectator, 4 April 2015.
  51. ^ "Editorial board", British Journal of Aesthetics, accessed 6 December 2010.
  52. ^ "Roger Scruton" . Ethics and Public Policy Center. Viitattu 10 January 2013. 
  53. ^ Samuel Todd, Cain (April 2004). "Imagination, Attitude and Experience in Aesthetic Judgement". Postgraduate Journal of Aesthetics. 
  54. ^ "Scruton's Aesthetics", Department of Philosophy, Durham University, 6 November 2012; Hamilton, Andy; Zangwill, Nick. Scruton's Aesthetics, London: Palgrave Macmillan, 2012.
  55. ^ Bayley, Stephen. "Has Britain become indifferent to beauty?, The Guardian, 22 March 2009.
  56. ^ "Why Beauty Matters" (28 November 2009). BBC. 
  57. ^ Scruton, Roger (May 2010). "On Defending Beauty". The American Spectator. 
  58. ^ Freeman, Samuel. "The Enemies of Roger Scruton", New York Review of Books, 21 April 2016.
  59. ^ Gentle Regrets, 51.
  60. ^ Norman, Jesse. "Passion, authority and the odd mini-rant: Scruton’s conservative vision", The Spectator, 27 September 2014.
  61. > 61,0 61,1 Gentle Regrets, 40–41.
  62. ^ Gentle Regrets, 43.
  63. ^ Gentle Regrets, 42.
  64. ^ Scruton, Roger. A Political Philosophy: Arguments for Conservatism, London: Bloomsbury, 2006, 3, 19.
  65. ^ Arguments for Conservatism, 15, 34, 69.
  66. ^ Arguments for Conservatism, 106, 115, 117.
  67. ^ Dooley, Mark. Roger Scruton: The Philosopher on Dover Beach. Continuum, 2009, 12, 42.
  68. > 68,0 68,1 Arguments for Conservatism, 142–143, 146–147, 150–153.
  69. ^ Arguments for Conservatism, 162–163, 182, 194.
  70. ^ Ireland, P. "Endarkening the mind: Roger Scruton and the power of law", Social & Legal Studies, 6(1), 1997, 51.
  71. ^ Stafford, J. Martin. "The two minds of Roger Scruton", Studies in Philosophy and Education, 11(2), 1991, 187–193. doi 10.1007/BF00372432
  72. ^ Scruton 2006
  73. ^ Scruton 2006: 27−28
  74. ^ Scruton 2006: 27−28
  75. ^ Scruton 2006: 26−27
  76. ^ Scruton, Roger. "This 'right' for gays is an injustice to children", The Daily Telegraph, 28 January 2007.
  77. ^ Scruton 2006: 27
  78. ^ Dollimore, Jonathan. Sexual Dissidence: Augustine to Wilde, Freud to Foucault. Oxford University Press, 1991, 260–261.
  79. ^ Nussbaum, Martha. "The Passion Fashion", The New Republic, 10 September 2009.
  80. ^ Scruton, Roger. The Philosopher on Dover Beach. Carcanet Press Limited, 1990, 268.

Katso myös[muokkaa]

Artikkelit, kirjat[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Roger_Scruton&oldid=12536”